1

Kantajat Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics SAE (jäljempänä Hengshi) ja Jushi Egypt for Fiberglass Industry SAE (jäljempänä Jushi) vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Egyptistä peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuonnissa 1.4.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/492 (EUVL 2020, L 108, s. 1) siltä osin kuin se koskee kantajia (jäljempänä riidanalainen täytäntöönpanoasetus).

2

Hengshi ja Jushi ovat Egyptin arabitasavallan oikeuden mukaisesti perustettuja yhtiöitä. Kumpikin niistä kuuluu China National Building Material ‑konserniin (CNBM). Kantajien toiminta koostuu muun muassa tiettyjen silmukka- tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden (jäljempänä lasikuitukankaat) tuotannosta ja viennistä, ja näitä tuotteita myydään muun muassa Euroopan unionissa.

3

Tutkimusajanjakson (1.1.–31.12.2018) aikana Jushi valmisti sekä lasikuitukankaita että jatkuvakuituisia kiertämättömiä lasikuitulankoja (jäljempänä roving-langat); jälkimmäiset ovat lasikuitukankaiden pääasiallinen raaka-aine. Jushi käytti itse tuottamiaan roving-lankojaan lasikuitukankaiden valmistukseen, mutta myi myös roving-lankoja riippumattomille asiakkaille sekä Egyptissä että ulkomailla ja lisäksi Hengshille. Viimeksi mainittu valmisti lasikuitukankaita roving-langoista, jotka oli ostettu Jushilta ja toiselta etuyhteydessä olevalta yhtiöltä sekä riippumattomalta yhtiöltä, jotka molemmat ovat sijoittautuneet Kiinaan.

4

Jushi myi lasikuitukankaita suoraan riippumattomille asiakkaille Egyptissä ja unionissa. Lisäksi se vei lasikuitukankaita, jotka oli tarkoitettu kolmelle etuyhteydessä olevalle asiakkaalle unionissa eli Jushi Spain SA:lle, Jushi France SAS:lle ja Jushi Italia Srl:lle. Jushi myi myös lasikuitukankaita unionissa unionin ulkopuolelle sijoittautuneen etuyhteydessä olevan yhtiön Jushi Group (HK) Sinosia Composite Materials Co. Ltd:n välityksellä.

5

Hengshi ei myynyt lasikuitukankaita Egyptin markkinoille. Se myi lasikuitukankaita unionissa suoraan riippumattomille asiakkaille sekä unionin ulkopuolelle sijoittautuneen etuyhteydessä olevan yhtiön Huajin Capital Ltd:n välityksellä.

6

Sen jälkeen, kun väliintulija Tech-Fab Europe eV teki 8.1.2019 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia lasikuitukankaiden kokonaistuotannosta unionissa, polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21; jäljempänä perusasetus) 5 artiklan nojalla, Euroopan komissio pani vireille Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevien lasikuitukankaiden tuontia unioniin koskevan polkumyyntitutkimuksen. Se julkaisi 21.2.2019 vireillepanoilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2019, C 68, s. 29).

7

Kuten riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 52 perustelukappaleesta ilmenee, polkumyyntitutkimuksen kohteena ovat Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevat jatkuvakuituisesta kiertämättömästä lasikuitulangasta tai ‑esilangasta (roving-langat) kudotut kankaat, eivät kuitenkaan kyllästetyt tai esikyllästetyt tuotteet eivätkä seulakankaat, joiden silmäkoko on sekä pituudeltaan että leveydeltään suurempi kuin 1,8 mm ja jotka painavat enemmän kuin 35 g/m2 ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex70193900, ex70194000, ex70195900 ja ex70199000 (Taric-koodit 7019390080, 7019400080, 7019590080 ja 7019900080).

8

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi ajanjakson 1.1.–31.12.2018. Vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson 1. päivästä tammikuuta 2015 tutkimusajanjakson loppuun.

9

Kantajat toimittivat 8.4.2019 vastauksensa polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen sekä niihin etuyhteydessä olevien yritysten vastaukset kyselylomakkeen liitteessä I oleviin kysymyksiin.

10

Komissio pani 16.5.2019 vireille erillisen tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevien lasikuitukankaiden tuontia unioniin (jäljempänä rinnakkainen lasikuitukankaita koskeva tukien vastainen tutkimus). Komissio pani 7.6.2019 vireille myös tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski roving-lankoja (jäljempänä rinnakkainen roving-lankoja koskeva tukien vastainen tutkimus).

11

Komissio teki tarkastuskäyntejä kantajien toimitiloihin sekä niihin etuyhteydessä olevien yhtiöiden toimitiloihin. Kantajat esittivät 30.5.2019 näiden tarkastuskäyntien johdosta täydentäviä huomautuksia.

12

Komissio ilmoitti 19.12.2019 olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi suositella polkumyyntitullin käyttöön ottamista Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevien lasikuitukankaiden tuonnissa (jäljempänä lopulliset päätelmät). Kantajat esittivät 9.1.2020 huomautuksensa näistä päätelmistä. Komission tiloissa järjestettiin 16.1.2020 kyseisiä päätelmiä koskeva kuuleminen. Samana päivänä kantajat toimittivat kirjallisesti lisähuomautuksia.

13

Komissio julkaisi 10.2.2020 täydentäviä päätelmiä koskevan asiakirjan (jäljempänä täydentävät päätelmät). Näissä täydentävissä päätelmissä otettiin huomioon tietyt kantajien esittämät lopullisia päätelmiä koskevat väitteet. Kantajat esittivät huomautuksensa täydentävistä päätelmistä 13.2.2020. Komission tiloissa järjestettiin 17.2.2020 kyseisiä päätelmiä koskeva kuuleminen.

14

Kantajien pyynnöstä kuulemisesta vastaava neuvonantaja järjesti 25.2.2020 myöhemmän kuulemisen.

15

Komissio antoi 1.4.2020 riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen. Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön kantajien unioniin tuomia lasikuitukankaita koskeva 20 prosentin suuruinen lopullinen polkumyyntitulli.

16

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

17

Komissio vaatii väliintulijan tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

18

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen. Niistä ensimmäinen perustuu siihen, että menetelmä, johon komissio on turvautunut vahvistaakseen Hengshin lasikuitukankaiden tuotantokustannukset ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voiton laskiessaan Hengshin laskennallista normaaliarvoa, on perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan, 2 artiklan 3, 6, 11 ja 12 kohdan sekä 9 artiklan 4 kohdan vastainen, ja toinen kanneperuste perustuu siihen, että menetelmä, johon komissio on turvautunut määrittääkseen kantajien osalta hintojen alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaalit, on perusasetuksen 3 artiklan 1, 2, 3 ja 6 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan vastainen.

19

Tämä kanneperuste jakautuu viiteen osaan.

20

Kantajat väittävät, että päättely, jota komissio on noudattanut jättääkseen huomiotta Hengshin kirjanpitomerkintöihin sisältyvät roving-lankojen kustannukset, on perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan vastainen. Niiden mukaan tässä säännöksessä ei säädetä siinä ilmaistun toisen edellytyksen osalta markkinaehtoisuuteen liittyvästä arviointiperusteesta, eikä komissio voi sen perusteella arvioida Hengshin kirjanpitoon merkittyjen kustannusten ja erityisesti roving-lankojen kustannusten, jotka liittyvät kyseisen tuotteen eli lasikuitukankaiden tuotantoon ja myyntiin, kohtuullisuutta.

21

Tätä tulkintaa tukee kantajien mukaan ensinnäkin tulkinta, jonka Maailman kauppajärjestön (WTO) valituselin on tehnyt tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT) VI artiklan soveltamista koskevan sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 103; jäljempänä vuoden 1994 polkumyyntisopimus) 2.2.1.1 artiklasta, toiseksi unionin oikeudessa säädettyjen poikkeusten suppeaa tulkintaa koskeva periaate ja kolmanneksi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan antamisen asiayhteys ja asetuksella tavoitellut päämäärät.

22

Komissio kiistää nämä väitteet väliintulijan tukemana.

23

On huomautettava, että unionin tuomioistuinten on valvottava unionin toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden, jos unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä unionin toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin (tuomio 14.7.2021, Interpipe Niko Tube ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant v. komissio, T‑716/19, EU:T:2021:457, 95 kohta).

24

Unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdalla vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaan sisältyvät erityiset velvoitteet (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2013, Acron v. neuvosto, T‑118/10, ei julkaistu, EU:T:2013:67, 66 kohta).

25

Tästä seuraa, että perusasetuksen säännöksiä on WTO:n vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen määräyksiä vastaavilta osin tulkittava mahdollisuuksien mukaan kyseisen sopimuksen vastaavien määräysten perusteella, sellaisina kuin WTO:n valituselin tulkitsee niitä (ks. tuomio 14.7.2021, Interpipe Niko Tube ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant v. komissio, T‑716/19, EU:T:2021:457, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.”

27

Tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, että tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnät ovat asianomaisen tuotteen tuotantokustannusten vahvistamisessa käytettävä ensisijainen tietolähde ja että kyseiseen kirjanpitoon sisältyvien tietojen käyttäminen on periaate ja niiden oikaiseminen tai korvaaminen muulla hyväksyttävällä perusteella on poikkeus. Kun otetaan huomioon periaate, jonka mukaan jokaista pääsäännön poikkeusta tai rajoitusta on tulkittava suppeasti, on katsottava, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaan perustuvaa poikkeusjärjestelmää on tulkittava suppeasti (ks. tuomio 3.12.2019, Yieh United Steel v. komissio, T‑607/15, EU:T:2019:831, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Kun on kyse sellaisten seikkojen olemassaoloa koskevasta todistustaakasta, joiden perusteella perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltaminen on oikeutettua, on niin, että kun toimielimet katsovat, että niiden on jätettävä huomiotta tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnöissä esiintyvät tuotantokustannukset ja korvattava ne muulla hyväksyttäväksi katsotulla hinnalla, niiden on tukeuduttava todisteisiin tai ainakin indisioihin, joiden perusteella voidaan osoittaa sellaisen tekijän olemassaolo, jonka perusteella oikaisu tehdään (ks. tuomio 3.12.2019, Yieh United Steel v. komissio, T‑607/15, EU:T:2019:831, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

On myös muistutettava, että kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Näin ollen toimielinten arviointeihin kohdistuvan unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olleet tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämä rajoitettu tuomioistuinvalvonta ulottuu erityisesti polkumyyntimarginaalin eri laskentamenetelmien valintaan ja tuotteen normaaliarvon arviointiin (ks. tuomio 3.12.2019, Yieh United Steel v. komissio, T‑607/15, EU:T:2019:831, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Tämä ensimmäisen kanneperusteen osa on tutkittava näiden seikkojen valossa.

31

Ensinnäkin on todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ei suljeta pois sitä, että komissio voi jättää huomiotta tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöihin kirjatut kustannukset silloin, kun kyseisen tuotteen valmistuksessa käytetyn raaka-aineen hintaa ei ole vahvistettu markkinaehtoisesti.

32

Tästä on todettava osapuolten tavoin, että WTO:n valituselin on vahvistanut vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan tulkinnan yhteydessä, että kirjanpidon, joka on yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukainen, voidaan katsoa olevan kuvastamatta kohtuudella tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia, jos esimerkiksi tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä tiettyjä tuotantopanoksia koskevat liiketoimet eivät tapahdu markkinaehtoisesti (ks. vastaavasti WTO:n valituselimen 26.10.2016 antama raportti asiassa Euroopan unioni – Argentiinasta peräisin olevaa biodieseliä koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet (WT/DS 473/AB/R), 6.33 kohta).

33

Kuten edellä 28 kohdassa kuitenkin huomautetaan, silloin, kun komissio katsoo, että sen on jätettävä huomiotta tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnöissä esiintyvät tuotantokustannukset ja korvattava ne muulla hyväksyttäväksi katsotulla hinnalla, sen on tukeuduttava todisteisiin tai ainakin indisioihin, joiden perusteella voidaan osoittaa sellaisen tekijän olemassaolo, jonka perusteella oikaisu tehdään.

34

Tästä on todettava, että komissio on huomauttanut riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 312 perustelukappaleessa, että hinnat, joilla Hengshi Egypt osti roving-lankoja Jushilta, alittivat järjestelmällisesti ja merkittävästi hinnat, joilla Jushi myi samaa tuotetta riippumattomille asiakkaille Egyptin markkinoilla. Kun otetaan huomioon merkittävä ero näiden hintojen välillä, komissio päätteli perustellusti, että Hengshin Jushille maksamia hintoja ei voitu pitää markkinaehtoisina. Nämä hinnat olivat toki kannattavia Jushille, mutta ne eivät heijastaneet markkinahintoja Egyptissä. Kuten unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, Hengshin ilmoittamat roving-lankoja koskevat kustannukset olivat selvästi eli noin [luottamuksellinen tieto ( 1 )] prosenttia alhaisempia kuin Jushin riippumattomiin asiakkaisiin Egyptissä soveltamat kustannukset, mitä kantajat eivät kiistä.

35

Sen perustelemiseksi, ettei tällainen hinnanero ollut riittävä, jotta komissio olisi voinut katsoa, että Hengshin kirjanpitomerkinnöistä ilmeneviä roving-lankojen hintoja ei ollut vahvistettu markkinaehtoisesti ja että ne oli tästä syystä jätettävä huomiotta, kantajat väittivät, että koska Jushi oli myynyt roving-langat Hengshille [luottamuksellinen tieto] prosentin voitolla, näissä merkinnöissä otetaan asianmukaisesti ja riittävästi huomioon roving-lankojen kustannukset. Lisäksi komissio on jo myöntänyt muun muassa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 9.4.2014 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 360/2014 (EUVL 2014, L 107, s. 13), että etuyhteydessä olevien osapuolten väliset liiketoimet voidaan toteuttaa ilman voittoa.

36

Nämä väitteet eivät kuitenkaan voi menestyä.

37

Ensinnäkin voittomarginaalista, jonka Jushi olisi saanut roving-lankojen myynneistä Hengshille, on todettava komission tavoin, että voiton saamisen perusteella ei voida automaattisesti päätellä, että liiketoimi olisi toteutettu markkinaehtoisesti. Lisäksi on todettava, että tämä voittomarginaali oli selvästi pienempi kuin riippumattomien asiakkaiden kanssa saavutettu voittomarginaali.

38

Lisäksi viittauksesta täytäntöönpanoasetukseen N:o 360/2014 on huomautettava, että sellaisen asetuksen lainmukaisuus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, on arvioitava oikeussääntöjen ja erityisesti perusasetuksen säännösten perusteella eikä komission aikaisemman päätöskäytännön perusteella (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2016, Crown Equipment (Suzhou) ja Crown Gabelstapler v. neuvosto, T‑351/13, ei julkaistu, EU:T:2016:616, 107 kohta).

39

Toiseksi kantajien väitteestä, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty toinen edellytys ei koske kustannusten kohtuullisuutta vaan pikemminkin tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen ”luotettavuutta”, on todettava, että tällainen tulkinta estäisi lopulta laskennallisen normaaliarvon käyttämisen erityisesti tilanteessa, jossa erityinen markkinatilanne vaikuttaa valmistukseen liittyviin kustannuksiin (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2013, EuroChem MCC v. neuvosto, T‑84/07, EU:T:2013:64, 59 kohta).

40

Kolmanneksi kantajien väitteestä, jonka mukaan niiden perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisestä alakohdasta tekemän tulkinnan vahvistaa asiayhteys, jossa kyseinen säännös on annettu, sekä kyseisen asetuksen tavoitteet, on todettava, että vaikka on totta, kuten kantajat huomauttavat, että 2 artiklan 5 kohtaan, toisin kuin perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan kolmanteen alakohtaan ja 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan ja 2 kohtaan, ei sisälly nimenomaista säännöstä etuyhteydessä olevien osapuolten välillä aiheutuneiden kustannusten kohtuullisuudesta, tämä ei riitä osoittamaan, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut sulkea kyseinen seikka pois perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa sovellettaessa.

41

Tältä osin on aluksi korostettava, kuten edellä 31 ja 32 kohdassa on todettu, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta ei estä komissiota poikkeamasta tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöihin kirjatuista kustannuksista silloin, kun asianomaisen tuotteen valmistuksessa käytetyn raaka-aineen hintoja ei ole vahvistettu markkinaehtoisesti konsernin sisäisen suhteen vuoksi. Lisäksi kuten komissio perustellusti huomauttaa, perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan säännökset, joissa viitataan nimenomaisesti tilanteisiin, joissa konsernin sisäinen suhde vaikuttaa hintoihin, ovat perustana muille normaaliarvoa koskeville 2 artiklan säännöksille, mukaan lukien 2 artiklan 5 kohdan säännökset. Lopuksi perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta eivät ole merkityksellisiä saman asetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan asiayhteyteen perustuvan tulkinnan yhteydessä, koska se ei koske polkumyynnin olemassaolon määrittämistä vaan pikemminkin unionin tuotannonalan määritelmää vahingon toteamisen yhteydessä. Kuten perusasetuksen johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, unionin lainsäätäjä on tehnyt viittauksen viejiin etuyhteydessä oleviin osapuoliin sulkeakseen ne unionin tuotannonalan käsitteen ulkopuolelle.

42

Edellä esitetyn perusteella komissio on siis voinut oikeudellista virhettä tai ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, että koska Hengshin kirjanpitomerkinnöistä ilmenevää roving-lankojen hintaa ei ollut vahvistettu markkinaehtoisesti, ei voitu katsoa, että siinä olisi otettu kohtuullisesti huomioon kyseessä olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset ja näin ollen sitä oli oikaistava (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2013, Acron v. neuvosto, T‑118/10, ei julkaistu, EU:T:2013:67, 53 kohta).

43

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.

44

Kantajat väittävät, että komissio on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä soveltaessaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa, kun se on markkinaehtoisuutta arvioidessaan vertaillut roving-lankojen myyntihintoja, jotka Jushi on laskuttanut Hengshiltä ja riippumattomilta kotimaisilta asiakkailta, ottamatta huomioon kaikkia kyseisiin myynteihin liittyviä merkityksellisiä tekijöitä, kuten Jushin riippumattomille kotimaisille asiakkaille ja Hengshille myymien roving-lankojen määrän huomattavaa eroa sekä roving-lankojen myyntiä kyseisille riippumattomille kotimaisille asiakkaille koskevien Jushiin sovellettavien tullien maksamista.

45

Komissio kiistää nämä väitteet väliintulijan tukemana.

46

Aluksi on huomautettava, että kysymys siitä, onko hintaa käytetty tavanomaisessa kaupankäynnissä, riippuu myös muista liiketoimen ehdoista, jotka voivat vaikuttaa käytettyihin hintoihin, kuten liiketoimen koosta, liiketoimen osapuolten lisävelvoitteista tai toimitusajasta. Tässä arvioinnissa, joka on tehtävä tapauskohtaisesti, toimielinten on otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät ja kaikki kyseiseen myyntiin liittyvät erityiset olosuhteet (tuomio 1.10.2014, neuvosto v. Alumina, C‑393/13 P, EU:C:2014:2245, 30 kohta).

47

Sen osoittamiseksi, että komissio on tosiseikkoja arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka on omiaan oikeuttamaan riidanalaisen päätöksen kumoamisen, kantajan on kuitenkin esitettävä riittävästi näyttöä viedäkseen uskottavuuden tässä päätöksessä esitetyiltä tosiseikkoja koskevilta arvioinneilta (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto, T‑444/11, EU:T:2014:773, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajien väite, joka koskee Jushin riippumattomille kotimaisille asiakkaille ja Hengshille myymien roving-lankojen määrien huomattavaa eroa, perustuu pääasiallisesti yhtäältä siihen, että on johdonmukaista, että myynnin määrä vaikuttaa asiakkailta perittävään hintaan, ja toisaalta siihen, että Jushin roving-lankojen myynnissä Hengshiin soveltama alennus riippui tämän myynnin määrästä.

49

Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan olisi johdonmukaista, että myynnin määrä vaikuttaa asiakkailta perittävään hintaan, on todettava, että vaikka edellä 46 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä on katsottu, että liiketoimien koko voi vaikuttaa tuotteen hintaan, tällainen arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti ottamalla huomioon kaikki merkitykselliset tekijät ja kaikki kyseessä olevaan myyntiin liittyvät erityiset olosuhteet. Tällainen väite ei siis sellaisenaan, ilman näyttöä siitä, että Jushi oli soveltanut alennusprosentteja asiakkaisiinsa roving-lankojen myyntimäärien perusteella, riitä perusteluksi sille, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen markkinaehtoisuutta arvioidessaan, kun se ei ottanut huomioon Jushin roving-lankojen myynnin määriä.

50

Toiseksi kantajien väitteestä, joka koskee Jushin Hengshiin roving-lankojen myynnin perusteella soveltamaa alennusta, on todettava, ettei minkään unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetussa asiakirja-aineistossa olevan seikan perusteella voida todeta, että Jushin Hengshiin soveltama väitetty alennus ei olisi erityinen ja ettei sitä sovellettaisi yksinomaan roving-lankojen myynteihin näiden kahden yhtiön välillä. Kuten komissio toteaa, kantajat eivät ole myöskään esittäneet seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että tällaista myynnin määrään perustuvaa alennusta sovellettaisiin tai on sovellettu kaikkiin ostajiin eikä ainoastaan Hengshiin.

51

Kun otetaan huomioon edellä 49 ja 50 kohdassa esitetyt seikat, on siis katsottava, että kantajat eivät ole esittäneet edellä 47 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti riittäviä todisteita viedäkseen uskottavuuden riidanalaisessa täytäntöönpanoasetuksessa ja erityisesti sen johdanto-osan 320 perustelukappaleessa esitetyiltä tosiseikkojen arvioinneilta, jotka ovat johtaneet siihen, että Jushin Hengshille myymien roving-lankojen määrää ei otettu huomioon markkinaehtoisuuden arvioinnissa.

52

Lisäksi on hylättävä oikeudenkäyntiväite, joka koskee komission vastineeseen sisältyvää argumenttia, jonka mukaan oli otettava huomioon riippumattomien kotimaisten asiakkaiden kanssa kaikkien tuotteiden osalta toteutettujen myyntien kokonaisprosenttiosuus sen määrittämiseksi, olivatko hinnat vertailukelpoisia. Tämä argumentti on nimittäin vain asiayhteyteen liittyvä seikka, jonka komissio on esittänyt vastineessaan ja jonka valossa kantajien myyntimääriä koskevaa väitettä on luettava. On huomautettava, että vastineen sisällöllä pyritään muun muassa selvittämään unionin yleiselle tuomioistuimelle sen käsiteltäväksi saatetun asian tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskeva asiayhteys, johon riidanalainen päätös kuuluu ja jota unionin yleinen tuomioistuin ei, toisin kuin asianosaiset, tunne. Se, että kumoamiskanteen kohteena olevassa päätöksessä ei mainita sellaisia asiayhteyteen liittyviä seikkoja, jotka sittemmin toimitetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle, kun asianosainen esittää tämän tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian olosuhteet, ei sellaisenaan voi osoittaa riidanalaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2007, France Télécom v. komissio, T‑340/04, EU:T:2007:81, 79 kohta). Näin ollen sillä, että tätä argumenttia ei esitetty hallinnollisessa vaiheessa, ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa.

53

Edellä esitetyn perusteella tämä väite on hylättävä.

54

Kantajat vetoavat yhtäältä roving-lankoja koskevien tuotantopanosten tullien maksamisen osalta siihen, että puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska komissio ei ilmoittanut niille lopullisissa tai täydentävissä päätelmissä aikomuksestaan olla ottamatta huomioon kyseisten tullien maksamista todisteiden puuttumisen vuoksi. Toisaalta ne vetoavat huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiin siltä osin kuin komission olisi pitänyt omasta aloitteestaan käyttää näiden tullien maksamisesta näyttöä, joka sillä oli käytettävissään rinnakkaisessa roving-lankoja koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa, tai ainakin pyytää kantajia esittämään tämä näyttö polkumyyntitutkimuksen yhteydessä.

55

Puolustautumisoikeuksien loukkaamisen osalta on huomautettava, että näiden oikeuksien kunnioittaminen, jolla on ensiarvoisen tärkeä merkitys polkumyyntiä koskevien tutkimusmenettelyjen yhteydessä, edellyttää, että asianomaisille yrityksille on hallinnollisen menettelyn aikana annettava mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio käyttää polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena (ks. tuomio 14.7.2021, Interpipe Niko Tube ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant v. komissio, T‑716/19, EU:T:2021:457, 209 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Näiden oikeuksien kunnioittamista koskeva sääntöjenvastaisuus voi johtaa riidanalaisen asetuksen kumoamiseen vain silloin, kun on mahdollista, että tämän sääntöjenvastaisuuden johdosta hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen, jolloin asianomaisen osapuolen puolustautumisoikeuksiin olisi tosiasiallisesti vaikutettu. Kyseistä osapuolta ei voida kuitenkaan vaatia osoittamaan sitä, että komission päätös olisi ollut toisenlainen, vaan ainoastaan se, että tämä mahdollisuus ei ole täysin poissuljettu, koska tämä asianosainen olisi kyennyt varmistamaan puolustuksensa paremmin ilman todettua menettelyllistä sääntöjenvastaisuutta (ks. tuomio 14.7.2021, Interpipe Niko Tube ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant v. komissio, T‑716/19, EU:T:2021:457, 210 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajille on annettu hallinnollisen menettelyn aikana mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio on käyttänyt polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena, koska ne ovat voineet esittää huomautuksia sekä lopullisista että täydentävistä päätelmistä. Kantajat ovat nimittäin tässä yhteydessä ilmaisseet olevansa eri mieltä siitä, ettei komissio ollut ottanut huomioon tulleja, jotka Jushin oli maksettava roving-lankojen myynnistä riippumattomille kotimaisille asiakkaille.

58

Lisäksi siltä osin kuin kantajat vetoavat siihen, ettei niitä ole kuultu erityisesti komission aikomuksesta olla ottamatta huomioon tullien maksamista, on riittävää todeta, että oikeus tulla kuulluksi ulottuu kaikkiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, jotka ovat päätöksen perusteena, mutta ei lopulliseen kantaan, jonka hallintoviranomainen aikoo omaksua (ks. tuomio 14.7.2021, Interpipe Niko Tube ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant v. komissio, T‑716/19, EU:T:2021:457, 211 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissiota ei myöskään voida moittia siitä, ettei se kuullut kantajia erityisesti sen aikomuksesta olla ottamatta huomioon tullien maksamista, koska tällaista maksua ei ollut edes suoritettu silloin, kun kantajat esittivät huomautuksensa lopullisista ja täydentävistä päätelmistä. Kuten asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee, tämä maksu suoritettiin 27.2.2020, kun taas täydentäviä päätelmiä koskevien huomautusten esittämiselle asetettu määräaika oli 13.2.2020.

59

Komissio ei siis ole loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia.

60

Huolellisuusvelvollisuuden laiminlyönnistä on muistutettava, että vaikka komissio on tutkivana viranomaisena vastuussa polkumyynnin, vahingon sekä polkumyynnin kohteena olevan tuonnin ja vahingon välisen syy-yhteyden toteamisesta, missään perusasetuksen säännöksessä ei kuitenkaan anneta komissiolle valtaa velvoittaa asianomaisia osapuolia osallistumaan tutkintaan tai toimittamaan tietoja, ja se on siten riippuvainen siitä, että asianomaiset osapuolet tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti toimittaakseen sille tarvittavat tiedot (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2017, EBMA v. Giant (China), C‑61/16 P, EU:C:2017:968, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Polkumyyntitutkimus nimittäin muodostuu unionin toimielinten osalta siitä, että etsitään objektiivista näyttöä käyttämällä niiden käyttöön perusasetuksessa annettuja keinoja ja turvautumalla talouden toimijoiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön, joka muodostuu erityisesti vastauksista polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen, mahdollisista tarkastuksista paikan päällä ja asianomaisten tietoasiakirjoihin antamista huomautuksista mahdollisen polkumyynnin olemassaolon osoittamiseksi sen jälkeen, kun asianomaisen tuotteen normaaliarvo on määritetty perusasetuksen 2 artiklan mukaisesti (tuomio 3.12.2019, Yieh United Steel v. komissio, T‑607/15, EU:T:2019:831, 133 kohta).

62

Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuinten on varmistettava, että toimielimet ovat ottaneet huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat ja että ne ovat arvioineet asian käsittelyn perustana olevan aineiston riittävän huolellisesti, jotta voitaisiin katsoa, että normaaliarvo on määritetty kohtuullisella tavalla (ks. tuomio 10.3.2009, Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto, T‑249/06, EU:T:2009:62, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Edellä 60–62 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka on totta, että komission on suoritettava tutkimus huolellisesti ja otettava huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet normaaliarvon määrittämisessä, se on riippuvainen siitä, että tutkimuksen kohteena olevat osapuolet tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti toimittaakseen sille tarvittavat tiedot.

64

Nyt käsiteltävässä asiassa kantajien tehtävänä oli siis esittää todisteet, joita ne pitivät tutkimuksen kannalta merkityksellisinä, väittäessään, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon se, että Jushin riippumattomilta kotimaisilta asiakkailta laskuttamaan roving-lankojen myyntihintaan sisältyi määrä, joka kattoi tuotantopanosten tuontiin sovellettavat tullit. Kuten unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ja erityisesti kantajien esittämistä lopullisia ja täydentäviä päätelmiä koskevista huomautuksista ilmenee, ne eivät ole missään vaiheessa polkumyyntitutkimusta esittäneet vähäisintäkään näyttöä tällaisten tullien maksamisesta. Kuten edellä 58 kohdassa on todettu, tällaista maksua ei edes ollut suoritettu silloin, kun kantajat esittivät huomautuksensa lopullisista ja täydentävistä päätelmistä. Tullien maksamisen todistava asiakirja, johon kantajat vetoavat, esitettiin komissiolle 18.3.2020 rinnakkaisen roving-lankoja koskevan tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä, minkä kantajat myös vahvistivat istunnossa. Kantajat eivät näin ollen voi hyötyä omasta laiminlyönnistään moittimalla komissiota siitä, ettei tämä ole ottanut huomioon todisteita, joiden esittäminen olisi ollut niiden etujen mukaista ja joita ne eivät ole esittäneet.

65

Kantajat eivät myöskään voi pätevästi väittää vastauskirjelmässään, että komissio olisi voinut omasta aloitteestaan käyttää mainittua asiakirjaa, joka oli esitetty rinnakkaisen roving-lankoja koskevan tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä.

66

Muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (EUVL 2016, L 176, s. 55) 29 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään nimittäin seuraavaa:

”Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.”

67

Tästä säännöksestä seuraa, että komissio ei voi omasta aloitteestaan polkumyyntitutkimuksessa vedota rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä esitettyyn näyttöön. Nyt käsiteltävässä asiassa kantajien oli näin ollen luovuttava tässä artiklassa säädetystä takeesta ja pyydettävä, että tällainen näyttö hyväksyttäisiin myös polkumyyntitutkimuksen yhteydessä.

68

Lisäksi toisin kuin kantajat väittävät, riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 268 perustelukappaleessa oleva maininta rinnakkaisen lasikuitukankaita koskevan tukien vastaisen tutkimuksen tuotevalvontakoodeista (jäljempänä tuotevalvontakoodit) sekä kantajien polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen antamien tiettyjen vastausten käyttö viimeksi mainitussa tukien vastaisessa tutkimuksessa eivät millään tavalla näytä toteen niiden väitettä, jonka mukaan komissio saattoi vedota polkumyyntitutkimuksen yhteydessä tietoihin rinnakkaisesta tukien vastaisesta tutkimuksesta. On nimittäin yhtäältä niin, että kuten riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 276 perustelukappaleesta ilmenee, komissio on voinut käyttää tietoja, jotka koskevat rinnakkaisen lasikuitukankaita koskevan tukien vastaisen tutkimuksen valvontakoodeja, vain, koska kyseinen kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja oli luopunut perusasetuksen 19 artiklan 6 kohdassa ja asetuksen 2016/1037 29 artiklan 6 kohdassa säädetystä takeesta ja pyytänyt, että rinnakkaisen lasikuitukankaita koskevan tukien vastaisen tutkimuksen aikana kerättyjä tuotevalvontakoodeja koskevia paikkansapitäviä tietoja käytettäisiin polkumyyntitutkimuksessa parhaina käytettävissä olevina tietoina. Toisaalta kantajien vastauskirjelmän liitteenä esittämästä 24.5.2019 päivätystä kirjeestä ilmenee, että ne olivat itse pyytäneet tiettyjen niiden polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen antamien vastausten käyttämistä rinnakkaisessa lasikuitukankaita koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa.

69

Edellä esitetyn perusteella toinen väite ja näin ollen ensimmäisen kanneperusteen toinen osa kokonaisuudessaan on hylättävä.

70

Ensimmäisen kanneperusteensa kolmannessa osassa kantajat väittävät yhtäältä, että komissio on rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, koska se on Hengshin roving-lankoja koskevien kustannusten oikaisemiseksi turvautunut kyseisessä säännöksessä säädettyyn poikkeukseen ja oikaissut näitä kustannuksia ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen” sen sijaan, että oikaisu olisi tehty ”saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella” ja erityisesti niiden kustannusten perusteella, joita Jushille, joka on ainoa muu roving-lankojen tuottaja Egyptissä, on aiheutunut kyseisten roving-lankojen tuotannosta. Toisaalta kantajat moittivat komissiota perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä, koska se ei ole selittänyt riidanalaisessa täytäntöönpanoasetuksessa, miksi se on vedonnut tällaiseen poikkeukseen.

71

Komissio kiistää nämä väitteet väliintulijan tukemana.

72

Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä, joka on käsiteltävä ensimmäiseksi, unionin yleinen tuomioistuin toteaa komission tavoin, että syyt, joiden vuoksi komissio päätti olla käyttämättä Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia Hengshin roving-lankoja koskevien kustannusten oikaisemiseksi, ilmenevät selvästi ja yksiselitteisesti riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 331 perustelukappaleesta. Mainitussa perustelukappaleessa komissio on selittänyt, että arvioituaan, kävivätkö lasikuitukankaiden tuotantoon liittyvät kustannukset kohtuudella ilmi Hengshin kirjanpitomerkinnöistä, se totesi, että Hengshin Jushilta tapahtuvien roving-lankojen ostojen siirtohinnat olivat merkittävästi alemmat kuin samojen tuotelajien markkinahinnat Egyptissä eli ne eivät olleet markkinaehtoisia. Tämän seurauksena se oikaisi Hengshin roving-lankoja koskevia kustannuksia niiden hintojen perusteella, jotka Jushi veloitti riippumattomilta asiakkailta Egyptin markkinoilla.

73

Lisäksi siltä osin kuin kantajat riitauttavat komission vastineessaan esittämät selitykset, joiden mukaan Jushi ja Hengshi eivät olleet vertailukelpoisia, koska Jushi on vertikaalisesti integroitunut yhtiö toisin kuin Hengshi, on huomautettava, että edellä 52 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan se, että kumoamiskanteen kohteena olevassa päätöksessä ei mainita sellaisia asiayhteyteen liittyviä seikkoja, jotka sittemmin toimitetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle, kun asianosainen esittää tämän tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian olosuhteet, ei sellaisenaan voi osoittaa riidanalaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

74

Nyt käsiteltävässä asiassa täsmennys siitä, että Jushi on vertikaalisesti integroitunut yhtiö, mitä kantajat eivät edes kiistä, on kuitenkin vain asiayhteyteen liittyvä seikka, jonka komissio saattoi esittää vastineessaan laiminlyömättä perusteluvelvollisuuttaan.

75

Edellä esitetyn perusteella kantajat eivät voi pätevästi väittää, että riidanalaista täytäntöönpanoasetusta ei olisi perusteltu riittävästi ja että komissio olisi esittänyt ensimmäisen kerran vastineessa syyn, jonka vuoksi se päätti soveltaa käsiteltävässä asiassa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta.

76

Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva väite on näin ollen hylättävä.

77

Toiseksi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan rikkomista koskevasta väitteestä on aluksi huomautettava, että kyseisessä säännöksessä säädetään, että ”jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi osapuolen, jota asia koskee, kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot”.

78

Kantajien tavoin on todettava, että kun otetaan huomioon tämän säännöksen sanamuoto, näitä kahta menetelmää on sovellettava niiden esittämisjärjestyksessä. Komission on siis ensin tutkittava, voiko se oikaista tai määrittää kyseessä olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella. Ainoastaan silloin, kun tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, on sovellettava 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, jonka mukaan kustannukset määritetään ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen” (ks. vastaavasti tuomio 12.10.1999, Acme v. neuvosto, T‑48/96, EU:T:1999:251, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Lisäksi mahdollisuus kustannusten määrittämiseen ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen” on poikkeus perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetystä pääsäännöstä, joten sitä on tulkittava suppeasti. Näin ollen poiketakseen saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannuksista komission on tukeuduttava todisteisiin tai ainakin indisioihin, joiden perusteella voidaan osoittaa sellaisen tekijän olemassaolo, jonka perusteella oikaisu tehdään.

80

Perustellakseen päätöstään olla käyttämättä Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia Hengshin roving-lankoja koskevien kustannusten oikaisemiseksi ja näin käyttää sen vuoksi muuta hyväksyttävää perustetta komissio selitti tässä tapauksessa, että Jushi oli ainoa muu lasikuitukankaiden tuottaja Egyptissä ja se oli yhtäältä Hengshiin etuyhteydessä oleva yhtiö ja toisaalta vertikaalisesti integroitunut yhtiö toisin kuin Hengshi. Näiden seikkojen perusteella komissio päätti laskea Hengshin roving-lankoja koskevat kustannukset niiden hintojen perusteella, jotka Jushi veloitti riippumattomilta asiakkailta Egyptin markkinoilla.

81

Riitauttaakseen komission päätöksen käyttää mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta kyseessä olevien kustannusten oikaisemiseksi kantajat tyytyvät väittämään, että koska komissio oli ”tutkinut ja hyväksynyt” Jushin, joka oli ainoa muu roving-lankojen tuottaja Egyptissä, roving-lankojen tuotantokustannukset, komissio oli velvollinen tekemään tämän oikaisun mainittujen kustannusten perusteella.

82

Tällainen väite ei kuitenkaan voi menestyä.

83

Komissio ei nimittäin yhtäältä ole ”hyväksynyt”, kuten edellä 80 kohdasta ilmenee, Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia. Toisaalta toisin kuin kantajat väittävät, perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan sanamuodosta ei ilmene, että komissiolla olisi velvollisuus tehdä kyseinen oikaisu ehdottomasti saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella, vaikka samassa maassa olisi näitä tuottajia tai viejiä. Kyseisestä säännöksestä ilmenee päinvastoin, että vaikka tällaiset tiedot olisivatkin saatavilla, komissio voi poiketa niistä katsoessaan, ettei näitä tietoja voida käyttää. Se onkin katsonut, että edellä 80 kohdassa mainitut olosuhteet oikeuttivat sen, ettei tällaisia tietoja voitu käyttää käsiteltävässä asiassa.

84

Tästä seuraa, että komissio saattoi perustellusti oikaista Hengshin roving-lankoja koskevia kustannuksia ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen”.

85

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajien muilla väitteillä.

86

Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan vastineesta ilmenee, että muiden tuottajien tai viejien on itse oltava ”vertailukelpoisia” ja että tämä johtaisi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn poikkeuksen laajaan tulkintaan, on huomautettava, että komission mainitsema tuottajien vertailukelpoisuus on itse asiassa osa perusteluja, joiden mukaan komissio ei voinut ottaa huomioon Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia, koska Jushi on, toisin kuin Hengshi, vertikaalisesti integroitunut yhtiö. Kuten edellä 80 ja 84 kohdasta ilmenee, komissio on voinut perustellusti nojautua tähän seikkaan jättääkseen huomiotta Jushin roving-lankojen tuotantokustannukset ja tehdä oikaisun ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen”.

87

Toiseksi väitteestä, jonka mukaan komission, joka tukeutui myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja Jushin aikaisemmista lasikuitukankaiden myynnistä saamaan voittoon muodostaakseen Hengshin lasikuitukankaiden normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, olisi pitänyt toimia samoin Jushin roving-lankojen tuotantokustannusten osalta, on todettava komission tavoin, että tämä väite on merkityksetön. Kyseessä olevat säännökset koskevat nimittäin eri kysymyksiä. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohta koskee tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvien kustannusten laskemista, kun taas saman asetuksen 2 artiklan 6 kohdan tarkoituksena on laskea myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnissä tavanomaisessa kaupankäynnissä.

88

Edellä esitetyn perusteella on hylättävä perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan rikkomista koskeva väite ja ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa kokonaisuudessaan.

89

Kantajat väittävät, että komissio on ottanut kahteen kertaan huomioon Jushin roving-lankojen myyntiä koskevan voiton ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset Hengshin lasikuitukankaita koskevassa laskennallisessa normaaliarvossa. Ne väittävät erityisesti, että komissio on aluksi korottanut Hengshin roving-lankoja koskevia kustannuksia Jushin riippumattomilta kotimaisilta asiakkailta laskuttaman roving-lankojen myyntihinnan perusteella ja sen jälkeen lisännyt oikaistuihin Hengshin lasikuitukankaiden tuotantokustannuksiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja Jushin voiton lasikuitukankaiden myynnistä näille asiakkaille. Koska Jushin lasikuitukankaiden myynti riippumattomille kotimaisille asiakkailleen sisältää kuitenkin paitsi näihin lasikuitukankaisiin liittyvän voiton ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset myös näiden lasikuitukankaiden valmistuksessa käytettyihin roving-lankoihin liittyvän voiton ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, komissio on kantajien mukaan ottanut kahteen kertaan huomioon Jushin roving-lankojen myyntiä koskevan voiton ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. Näin tehdessään se on kantajien mukaan rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 3, 6, 11 ja 12 kohtaa.

90

Komissio kiistää nämä väitteet väliintulijan tukemana.

91

On todettava, että kantajien väitteet ovat spekulatiivisia eivätkä perustu mihinkään konkreettiseen seikkaan, joka voisi osoittaa, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja roving-langoista saatu voitto olisi otettu huomioon kahteen kertaan Hengshin lasikuitukankaiden normaaliarvoa laskettaessa.

92

On nimittäin niin, että vaikka kantajat toteavat, että lähtökohtaisesti Jushin kaltainen vertikaalisesti integroitunut tuottaja rekisteröi paljon suuremmat myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja lopputuotteen myynnistä saadun voiton kuin tuottaja, joka ei ole vertikaalisesti integroitunut, koska vertikaalisesti integroituneen tuottajan on vastattava myös lopputuotteen valmistuksessa käytettyyn tuotantopanokseen liittyvistä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista ja voitosta, kantajat eivät ole osoittaneet konkreettisesti, missä määrin tässä tapauksessa Jushin lasikuitukankaiden myyntiin liittyviin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja voittoon sisältyi lasikuitukankaiden valmistuksessa käytettyihin roving-lankoihin liittyviä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa.

93

Koska tällaista näyttöä ei ole esitetty, komissiota ei voida pätevästi moittia siitä, että se on kirjannut kahteen kertaan roving-lankojen myyntiin liittyvän voiton ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset Hengshin lasikuitukankaiden laskennallisen normaaliarvon muodostamisessa.

94

Ensimmäisen kanneperusteen neljäs osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

95

Kantajat väittävät, että koska menetelmä, jota komissio käytti laskeakseen Hengshin lasikuitukankaiden normaaliarvon, on lainvastainen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa ja neljännessä osassa esitetyistä syistä, kantajille asetettu 20 prosentin suuruinen lopullinen polkumyyntitulli ylittää polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan vastaisesti.

96

Komissio ja väliintulija riitauttavat tämän väitteen.

97

Tästä on todettava komission tavoin, että ensimmäisen kanneperusteen neljän ensimmäisen osan tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään oikeudellista virhettä tai ilmeistä arviointivirhettä, jonka komissio olisi tehnyt Hengshin lasikuitukankaiden normaaliarvon määrittämisessä. Näin ollen kantajat eivät voi pätevästi väittää, että komission käyttöön ottama polkumyyntitulli ylittää polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan vastaisesti.

98

Edellä esitetyn perusteella on hylättävä ensimmäisen kanneperusteen viides osa ja kanneperuste kokonaisuudessaan.

99

Tämä kanneperuste jakautuu neljään osaan. Kantajat väittävät ensinnäkin, että määrittäessään kantajien ja erityisesti Jushin vientihinnat hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaalien laskemiseksi analogisesti sovellettavan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan perusteella komissio rikkoi kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohtaa; toiseksi käyttäessään tätä laskennallista vientihintaa vahingon toteamiseksi, komissio teki ilmeisen arviointivirheen vahingon määrittämisessä perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan vastaisesti; kolmanneksi komission vahingon määrittämisessä tekemä ilmeinen arviointivirhe rasittaa sen perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti tekemää arviointia syy-yhteydestä; neljänneksi käyttäessään kantajien viitehinnan alittavuuden marginaalia laskeakseen analogisesti sovellettavan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan perusteella määritettyä laskennallista vientihintaa komissio teki ilmeisen arviointivirheen määrittäessään unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi riittävän polkumyyntitullin määrän perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan vastaisesti.

100

Komissio, jota väliintulija tukee, kiistää paitsi tämän kanneperusteen perusteltavuuden myös väittää ensisijaisesti, että se on tehoton.

101

Viimeksi mainitusta seikasta komissio väittää, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin toteaisi, että komissio on tehnyt virheen soveltaessaan analogisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa laskeakseen kantajien hintojen alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden, tällainen virhe ei voi johtaa riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen kumoamiseen. Komissio esittää tältä osin vastauskirjelmässään uusia laskelmia, jotka osoittavat sen mukaan, että vaikka otettaisiin huomioon Jushiin etuyhteydessä olevien yhtiöiden unionissa laskuttamat arvot tekemättä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan perusteella oikaisuja, olisi vaihtelu niin hintojen alittavuuden tasolla ([luottamuksellinen] 31,5 prosentin sijasta) kuin ohjehinnoissa ([luottamuksellinen] 63,9 prosentin sijasta) erittäin vähäinen.

102

Kun unionin yleinen tuomioistuin kysyi kantajilta sekä kirjallisesti prosessinjohtotoimin että suullisesti istunnossa komission vastauskirjelmässään esittämistä uusista laskelmista, kantajat totesivat, että vaikka nämä laskelmat eivät vaikuttaisikaan riidanalaisella täytäntöönpanoasetuksella käyttöön otettujen polkumyyntitullien tasoon, joka on vahvistettu polkumyyntimarginaalin tasolle, kyseiset laskelmat vaikuttaisivat todennäköisesti polkumyynti- ja tasoitustullien kumulatiiviseen tasoon, joka on rajattu viitehinnan alittavuuden marginaalin tasolle.

103

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimet voivat hylätä kanneperusteen tai väitteen tehottomana, jos ne toteavat, ettei se siinä tapauksessa, että se on perusteltu, voi johtaa vaadittuun kumoamiseen (tuomio 21.9.2000, EFMA v. neuvosto, C‑46/98 P, EU:C:2000:474, 38 kohta ja tuomio 19.11.2009, Michail v. komissio, T‑50/08 P, EU:T:2009:457, 59 kohta).

104

Käsiteltävässä asiassa kantajat ovat myöntäneet, kuten edellä 102 kohdasta ilmenee, että vaikka komissio olisi käyttänyt hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja määrittäessään vastauskirjelmässä esitettyjä laskelmia, jotka perustuvat Jushin vientihintaan ilman perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan perusteella tehtyjä oikaisuja, tällä ei olisi mitään vaikutusta riidanalaisella täytäntöönpanoasetuksella käyttöön otettujen polkumyyntitullien tasoon.

105

Kantajat eivät myöskään ole prosessinjohtotoimien yhteydessä eivätkä asianosaisten kuulemiseksi pidetyssä istunnossa kyenneet esittämään mitään näyttöä tukeakseen väitettään, jonka mukaan nämä uudet laskelmat voisivat vaikuttaa polkumyynti- ja tasoitustullien kumulatiiviseen tasoon.

106

Tästä seuraa, että vaikka katsottaisiin, että kantajat voivat perustellusti riitauttaa menetelmän, jota komissio on käyttänyt Jushin vientihinnan vahvistamiseksi hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja laskiessaan, edellä 101 kohdassa mainittujen uusien laskelmien käyttäminen ei missään tapauksessa johtaisi polkumyyntitullien muuttamiseen, kuten kantajatkin myöntävät. Väitetty virhe ei siis voi olla perusteena riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen kumoamiselle kantajia koskevilta osin.

107

Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä tehottomana ilman, että on tarpeen tutkia kantajan tämän kanneperusteen tueksi esittämien neljän osan perusteltavuutta.

108

Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

109

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

110

Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan nojalla väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: