1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012 (EUVL 2012, L 201, s. 107) (jäljempänä perintöasetus) 22 ja 75 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty menettelyssä, jonka Puolassa asuva Ukrainan kansalainen OKR, joka on yksi Puolassa sijaitsevan asumiskäytössä olevan kiinteistön yhteisomistajista, on aloittanut Zastępca notarialny w Krapkowicachin (notaarin sijainen, Krapkowice, Puola) kieltäydyttyä laatimasta notaarin asemassa testamenttia, jossa olevan lausekkeen mukaan pääasian menettelyssä kyseessä olevaan perimykseen sovelletaan Ukrainan lakia.

3

Perintöasetuksen 22 artiklan, jonka otsikko on ”Lainvalinta”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilö voi valita, että hänen perimykseensä kokonaisuudessaan sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan.

Henkilö, joka on usean valtion kansalainen, voi valita minkä tahansa sellaisen valtion lain, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan.

2.   Valinta on tehtävä nimenomaisesti kuolemanvaraismääräyksessä annettavalla ilmoituksella tai sen on käytävä ilmi kyseisen määräyksen ehdoista.”

4

Kyseisen asetuksen 75 artiklan, jonka otsikko on ”Suhde nykyisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin”, 1 kohdassa säädetään, että ”tämä asetus ei vaikuta sellaisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joiden osapuolena on tätä asetusta annettaessa yksi tai useampi jäsenvaltio ja jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita”.

5

Notaareista 14.2.1991 annetun lain (ustawa z dnia 14 lutego 1991 r. – Prawo o notariacie; Dz. U. nro 22, järjestysnumero 91), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä notaareista annettu laki), 81 §:n mukaan ”notaarilla on velvollisuus kieltäytyä lainvastaisen notaarin toimen toteuttamisesta”.

6

Kyseisen lain 82 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Henkilölle, jonka etujen vastaisesti notaari kieltäytyy toteuttamasta toimea, annetaan tieto kyseistä kieltäytymistä koskevasta muutoksenhakuoikeudesta ja ‑keinosta. Kyseinen henkilö voi vaatia kirjallisesti viikon kuluessa kieltäytymispäivästä, että kieltäytymisen perustelut laaditaan ja annetaan hänelle tiedoksi. Notaari laatii perustelut viikon kuluessa vaatimuksen vastaanottopäivästä.”

7

Mainitun lain 83 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Asianomainen henkilö voi hakea muutosta notaarin toimen toteuttamista koskevaan kieltäytymiseen kyseisen kieltäytyneen notaarin toimipaikan Sąd Okręgowyssa (alueellinen tuomioistuin, Puola) viikon määräajassa, joka lasketaan kieltäytymisen perusteluiden tiedoksiantopäivästä tai, jollei kyseinen henkilö ole tehnyt vaatimusta kieltäytymisen perusteluiden tiedoksiantamiselle asetetussa määräajassa, siitä päivästä, jona hän sai kieltäytymisen tiedoksi. Muutosta haetaan mainitun notaarin välityksellä.

1a.   Edellä 1 momentissa tarkoitetun notaarin on ryhdyttävä toimiin muutoksenhaun seurauksena viikon määräajan kuluessa ja toimitettava tuomioistuimelle muutoksenhaun lisäksi oma kantansa sekä annettava se tiedoksi asianomaiselle henkilölle, jollei kyseinen notaari vielä ole laatinut ja antanut kyseiselle henkilölle tiedoksi kieltäytymisen perusteluita.

1b.   Tuomioistuin tutkii muutoksenhaun suullisessa istunnossa soveltaen asianmukaisesti siviiliprosessilain (Kodeks postępowania cywilnego) säännöksiä, jotka koskevat hakemusasioita.

2.   Notaari voi silloin, jos hän katsoo muutoksenhaun olevan perusteltu, toteuttaa notaarin toimen; tässä tapauksessa hän ei ryhdy muihin toimiin muutoksenhaun seurauksena.”

8

OKR pyysi kyseessä olevaa notaarin sijaista, jonka toimipaikka on Krapkowice, laatimaan testamentin, johon sisältyisi lauseke, jonka nojalla pääasian menettelyssä kyseessä olevaan perimykseen sovelletaan Ukrainan lakia.

9

Kyseinen notaarin sijainen kieltäytyi laatimasta mainittua asiakirjaa perintöasetuksen 22 ja 75 artiklan nojalla sekä Puolan ja Ukrainan välillä 24.5.1993 tehdyn oikeusapua ja oikeussuhteita siviili- ja rikosasioissa koskevan kahdenvälisen sopimuksen (umowa bilateralna z dnia 24 maja 1993 r. o pomocy prawnej i stosunkach prawnych w sprawach cywilnych i karnych, jäljempänä Puolan ja Ukrainan välinen sopimus) perusteella.

10

OKR haki muutosta pyydetyn asiakirjan antamista koskevaan kieltäytymiseen Sąd Okręgowy w Opolussa (Opolen alueellinen tuomioistuin, Puola) saman notaarin sijaisen välityksellä notaareista annetun lain 83 §:n 1 momentin nojalla.

11

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa mainittu notaarin sijainen esittää, että hänen on suoritettava ensimmäisenä oikeusasteena oman kieltäytymispäätöksensä, jossa hän katsoi, että pyydetty asiakirja oli lainvastainen, valvonta. Kyseinen notaarin sijainen esittää, että hän ei pysty suorittamaan tehokkaasti kyseistä valvontaa, jos hän ei voi esittää ennakkoratkaisupyyntöä unionin tuomioistuimelle asiassa, jonka pääasiallisena kohteena on unionin oikeuden tulkinta, kuten nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.

12

Kyseinen notaarin sijainen esittää pääasiallisesti sen osalta, pidetäänkö häntä tässä asemassaan SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, että hän muodostaa puolueettoman ja riippumattoman toimielimen niiden osapuolten suhteen, jotka pyytävät häneltä notaarin toimen toteuttamista, että hänen antama oikeussuoja on luonteeltaan sitovaa ja että hänen harjoittama valvonta, joka koskee hänen kieltäytymistä notaarin toimen toteuttamisesta, on myös luonteeltaan pysyvää.

13

Tässä tilanteessa Zastępca notarialny w Krapkowicach on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

14

Unionin presidentin 2.10.2020 antamalla päätöksellä, joka tehtiin julkisasiamiehen ja esittelevän tuomarin kuulemisen jälkeen, Zastępca notarialny w Krapkowicachille esitettiin tietopyyntö. Kyseisellä pyynnöllä kyseistä viranomaista pyydettiin täsmentämään tiettyjä seikkoja, jotka liittyvät hänen tehtäviinsä pääasiassa kyseessä olevassa menettelyssä, sen selvittämiseksi, onko häntä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena.

15

Kyseinen notaarin sijainen esitti 16.10.2020 antamassaan vastauksessa, että kun tarkastellaan kysymystä siitä, onko hän ulkopuolinen suhteessa Sąd Okręgowyyn (alueellinen tuomioistuin, Puola), että mainitussa menettelyssä ei ole ”kantajana” ja ”vastaajana” pidettäviä osapuolia vaan ”menettelyn asianosaisia”. Sen osalta, onko notaaria pidettävä menettelyn asianosaisena, käytäntö vaihtelee sekä eri alueellisissa tuomioistuimissa että kyseisten tuomioistuinten saman jaoston eri ratkaisukokoonpanoissa. Joka tapauksessa kyseinen notaarin sijainen esittää, että vaikka tuomioistuin myöntää notaarille ”menettelyn asianosaisen” aseman, kyseisellä ammattilaisella on menettelyssä myös asema, joka hänellä on ”yleisön luottamukseen perustuvan ammattikunnan” jäsenenä, ja hänen on toimittava yleisen edun nimissä, oltava puolueeton ja riippumaton.

16

Kyseinen notaarin sijainen esittää sen osalta, onko hän asemassaan sisäisesti riippumaton ja ulkopuolinen siihen viranomaiseen nähden, joka antaa ratkaisun, johon voidaan hakea muutosta, että kun otetaan huomioon erityisesti 21.1.2020 annettu tuomio Banco de Santander (C-274/14, EU:C:2020:17, 61 kohta) ja 16.9.2020 annettu tuomio Anesco ym. (C-462/19, EU:C:2020:715,40 kohta), missään ennakoivan oikeudenhoidon vaiheessa hän ei käsittele asiaa, jossa hän itse olisi menettelyn asianosainen, ja ettei hänellä ole missään vaiheessa omaa intressiä kyseisessä asiassa annettavaan ratkaisuun; puolueettomuusvelvollisuuden rikkominen on vakava kurinpitorikkomus. Hänen mukaansa kyse on nimittäin oikeusvaltiota suojelevista täydentävistä menettelyistä, jotka eivät aseta asiasta vastaavaa viranomaista samaan asemaan menettelyn asianosaisten kanssa.

17

Lisäksi notaarin sijainen esittää, että vaikka perimysmenettelyn asianosaisia suojaa periaate, jonka mukaan notaarin toimen toteuttava notaari voidaan valita vapaasti, muutoksenhaku notaarin mahdolliseen notaarin toimen toteuttamisesta kieltäytymiseen on ehdottomasti tehtävä samalle notaarille, joka on kieltäytynyt, ja tällöin notaarin on ryhdyttävä notaareista annetun lain 83 §:n 1a ja 2 momenteissa säädettyihin toimenpiteisiin.

18

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos asia on selvästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton tai jos vaatimuksen tai kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista sen perustellulla määräyksellä.

19

Nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettava kyseistä määräystä.

20

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat (määräys 25.4.2018, Secretaria Regional de Saúde dos Açores, C‑102/17, EU:C:2018:294, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Tästä seuraa, että kansallisella elimellä on oikeus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisumenettelyssä, jos sitä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna ”tuomioistuimena”, mikä unionin tuomioistuimen on tarkistettava.

22

Jotta voidaan arvioida, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (tuomio 16.2.2017, Margarit Panicello, C-503/15, EU:C:2017:126, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Lisäksi on todettava, että sen ratkaisemiseksi, onko kyseessä olevaa kansallista elintä pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, on selvitettävä, mikä on sen tehtävien erityisluonne siinä erityisessä normatiivisessa asiayhteydessä, jossa se on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta voidaan varmistaa, onko tällaisessa elimessä vireillä oikeusriita ja onko siinä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2017, Margarit Panicello, C-503/15, EU:C:2017:126, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Jos ennakkoratkaisua pyytäneen elimen ei siis ole ratkaistava oikeusriitaa, sen ei voida katsoa käyttävän tuomiovaltaa, vaikka se täyttäisi muut unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiset edellytykset (tuomio 14.6.2001, Salzmann, C‑178/99, EU:C:2001:331, 15 kohta ja määräys 24.3.2011, Bengtsson, C‑344/09, EU:C:2011:174, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Nyt käsiteltävänä olevan asian asiakirja-aineistossa olevista tiedoista kokonaisuutena käy ilmi, että kyseessä olevan notaarin sijaisen ei ole ratkaistava oikeusriitaa eikä annettava ratkaisua tuomiovaltaa käyttäen, minkä seurauksena se ei käytä tuomiovaltaa.

26

Notaareista annetun lain 81 §:n mukaan notaarin on arvioitava siltä pyydetyn notaarin toimen lainmukaisuus, ja jos hän toteaa kyseisen toimen olevan lainvastainen, hänen on kieltäydyttävä sen toteuttamisesta. Mainitun lain 83 §:n 1 momentin mukaan kyseiseen kieltäytymiseen voidaan hakea muutosta yleisessä tuomioistuimessa saman notaarin välityksellä, joka tehnyt kieltäytymistä koskevan päätöksen. Tässä menettelyn ensimmäisessä vaiheessa notaarilla on omaa kieltäytymispäätöstään koskeva valvontavalta.

27

Kuten notaareita koskevan lain 83 §:n 1a ja 2 momentista käy ilmi ja kuten Puolan hallitus on vahvistanut kirjallisissa huomautuksissaan, siinä menettelyssä, joka koskee notaarin kieltäytymistä toteuttaa pyydettyä tointa, kyseinen notaari toteuttaa notaarin toimen ja näin oikaisee kieltäytymistä koskevan päätöksensä taikka pysyttää kantansa ja siirtää asian Sąd Okręgowyyn, jotta tämä voi tutkia muutoksenhaun.

28

Näin ollen mainittu notaari ei anna ratkaisua tuomiovaltaa käyttäen, kun hän vahvistaa kieltäytymistä koskevan päätöksensä tai katsoo, että vaatimus on perusteltu.

29

Kuten Euroopan komissio on huomauttanut kirjallisissa huomautuksissaan, kieltäytymispäätöksen oikaisua koskevalla mahdollisuudella ei ole sellaisen menettelyn ominaispiirteitä, jonka tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen. Notaari nimittäin tutkii edellä 26 ja 27 kohdassa kuvaillun arvioinnin yhteydessä oman päätöksensä sen suhteen, onko kantajan, joka haluaa saattaa muutoksenhakuasian yleiseen tuomioistuimeen, pyytämä notaarin toimi laillinen, ottaen huomioon ne argumentit, jotka mainittu kantaja on esittänyt saatuaan kieltävän vastauksen pyyntöönsä.

30

Se seikka, että Puolan prosessioikeuden mukaan kyseinen notaari toimii ”ensimmäisenä oikeusasteena”, ei aseta kyseenalaiseksi toteamusta, jonka mukaan notaari ei käytä tuomiovaltaa. Kuten edellä 22 kohdassa on palautettu mieleen, sen arvioiminen, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, kuuluu yksinomaan unionin oikeuden alaan eikä kansallisia luokitteluja ole otettava huomioon tältä osin. Lisäksi asiakirja-aineistosta käy ilmi, ettei notaarin käsiteltäväksi saateta oikeusriitaa silloin, kun hän tutkii oman päätöksensä siitä, ettei hän toteuta notaarin toimia, vaan notaarin on tällöin varmistettava uudelleen, onko pyyntö pyydetyn notaarin toimen toteuttamiselle lainsäädännössä asetettujen edellytysten mukainen. Kyseinen välivaiheen menettely on luonteeltaan hallinnollista muutoksenhakua, jonka yhteydessä notaari harkitsee uudelleen omaa päätöstään ja tarvittaessa toteuttaa pyydetyn notaarin toimen ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi.

31

Kyseistä toteamusta ei aseta kyseenalaiseksi myöskään se seikka, että perintöasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että kyseisessä asetuksessa tarkoitettu tuomioistuimen käsite kattaa oikeusviranomaisten lisäksi kaikki muut viranomaiset ja oikeusalan ammattilaiset, jotka ovat toimivaltaisia perintöasioissa ja hoitavat oikeudellisia tehtäviä ja täyttävät samassa säännöksessä vahvistetut edellytykset (tuomio 16.7.2020, E. E. (Tuomioistuimen toimivalta ja perintöasioihin sovellettava laki), C-80/19, EU:C:2020:569, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), koska kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa näin määritelty käsite on merkitykseltään laajempi kuin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu käsite.

32

Notaari ei ole myöskään silloin, kun hän suorittaa mainitun kieltäytymispäätöstään koskevan valvonnan, ulkopuolinen muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tehneeseen viranomaiseen nähden, mikä on ratkaiseva tekijä, jotta kyseessä olevaa elintä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena unionin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (tuomio 21.1.2020, Banco de Santander, C-274/14, EU:C:2020:17, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.9.2020, Anesco ym., C-462/19, EU:C:2020:715, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se seikka, että kyseessä olevan notaarin sijaisen mukaan notaarilla on yleisön luottamukseen perustuvan ammattikunnan jäsenen asema myös silloin, kun asiaa käsittelevä tuomioistuin myöntää sille ”menettelyn asianosaisen” aseman, joten hänen on toimittava yleisen edun nimissä, ei ole kyseisen tulkinnan esteenä.

33

Lisäksi sen notaarin sijaisen argumentin osalta, jonka mukaan notaari voi tehokkaasti varmistaa sille annetun valvontatehtävän asiassa, jonka pääasiallisena kohteena on unionin oikeuden soveltaminen, ainoastaan silloin, jos hän voi esittää ennakkoratkaisukysymyksen, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että päätöksiä koskevien oikeussuojakeinojen olemassaolo mahdollistaa joka tapauksessa SEUT 267 artiklaan perustuvan ennakkoratkaisumekanismin tehokkuuden ja unionin oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan, jota kyseisellä määräyksellä pyritään turvaamaan (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2013, Belov, C-394/11, EU:C:2013:48, 52 kohta).

34

Kaiken edellä esitetyn perusteella kyseessä olevaa notaarin sijaista ei voida pitää nyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena.

35

Tästä seuraa, että mainitun notaarin sijaisen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

36

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa elimessä vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi tämän asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Zastępca notarialny w Krapkowicachin esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.