1)

Voiko jäsenvaltio direktiivin 93/13/ETY (1) 8 artiklassa, joka koskee jäsenvaltioiden mahdollisuutta antaa tiukempia säännöksiä varmistaakseen kuluttajalle suojelun korkeamman tason, säädetyn perusteella olla saattamatta direktiivin 93/13/ETY 1 artiklan 2 kohtaa osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sallia myös sellaisten ehtojen tuomioistuinvalvonnan, joissa heijastuvat pakolliset tai dispositiiviset lait tai asetukset?

2)

Vaikka direktiivin 93/13/ETY 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa [huom. direktiivin 93/13 suomenkielisessä versiossa ei ole mainittua toista alakohtaa] ei ole nimenomaisesti saatettu osaksi Kreikan kansallista lainsäädäntöä, voidaanko katsoa, että se on tullut epäsuorasti voimaan tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on pantu täytäntöön lain 2251/1994 2 §:n 6 momentin säännöksillä?

3)

Sisältyykö direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kohtuuttomien ehtojen ja niiden ulottuvuuden käsitteeseen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa [huom. direktiivin 93/13 suomenkielisessä versiossa ei ole mainittua toista alakohtaa] säädetty poikkeus?

4)

Kuuluuko direktiivissä 93/13/ETY tarkoitetun yleisten sopimusehtojen kohtuuttomuuden valvonnan piiriin kuluttajan luottolaitoksen kanssa tekemän sopimuksen ehto, joka vastaa jäsenvaltion dispositiivisen oikeussäännön sisältöä, kun tästä ehdosta ei ole erikseen neuvoteltu?