–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja L. Liţu,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Biolan ja S. Noë,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä kolme Romaniassa asuvaa luonnollista henkilöä HW, ZF ja MZ sekä toisaalta Allianz Elementar Versicherungs AG, joka on Itävaltaan sijoittautunut yhtiö mutta jota edustaa sen romanialainen edustaja, ja joka koskee mainittujen henkilöiden, jotka väittävät olevansa kyseisen yhtiön ja heidän perheenjäsenensä kuoleman aiheuttaneesta onnettomuudesta vastuussa olevan henkilön välisen vakuutussopimuksen edunsaajia, nostamaa vahingonkorvauskannetta.

3

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15, 16, 18 ja 34 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

– –

– –

4

Asetuksen N:o 1215/2012 II luku, jonka otsikko on ”Toimivalta”, sisältää 1 jakson, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset” ja joka puolestaan sisältää kyseisen asetuksen 4–6 artiklan.

5

Mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

6

Saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

7

Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 2 jaksossa, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, olevan 7 artiklan 5 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

– –”

8

Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 3 jakso, jonka otsikko on ”Toimivalta vakuutussopimusta koskevissa asioissa”, sisältää kyseisen asetuksen 10–16 artiklan.

9

Kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Vakuutussopimusta koskevissa asioissa tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 7 artiklan 5 alakohdan säännösten soveltamista.”

10

Mainitun asetuksen 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kanne sellaista vakuutuksenantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa

– –

2.   Vakuutuksenantajalla, jolla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa mutta jolla on jossakin jäsenvaltiossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, katsotaan sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaan liittyvissä riita-asioissa olevan kotipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa.”

11

Saman asetuksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Vastuuvakuutusta koskevassa asiassa kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa myös siinä tuomioistuimessa, jossa vahingon kärsinyt on nostanut kanteen vakuutettua vastaan, jos tämä on tuomioistuimen lain mukaan sallittua.

2.   Vahingon kärsineen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostamaan kanteeseen sovelletaan 10, 11 ja 12 artiklan säännöksiä, jos tällainen suora kanne on sallittu.

– –”

12

Ajoneuvon kuljettaja ja matkustaja kuolivat 22.12.2017 tieliikenneonnettomuudessa, joka johtui ainakin osittain kuljettajan tuottamuksesta. Kyseessä ollut ajoneuvo oli rekisteröity Itävallassa, ja sen oli vakuuttanut Allianz Elementar Versicherung, jonka kotipaikka on Itävallassa.

13

Kolme kuolleen matkustajan laajennetun perheen jäsentä, joiden kaikkien kotipaikka on Romaniassa, nostivat 17.2.2020 Allianz Elementar Versicherungia, jota edustaa sen romanialainen edustaja Allianz-Țiriac Asigurări SA, vastaan kanteen Tribunalul Bucureştissa (Bukarestin alioikeus, Romania), jonka tuomiopiirissä kyseisen edustajan kotipaikka sijaitsee.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tutki siviiliprosessilain (Codul de procedură civilă) säännösten mukaisesti viran puolesta oman kansainvälisen ja alueellisen toimivaltansa.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo 13.12.2007 annetun tuomion FBTO Schadeverzekeringen (C-463/06, EU:C:2007:792, 31 kohta), joka kyseisen tuomioistuimen mukaan koskee asetuksen N:o 44/2001 vastaavia säännöksiä, valossa, että mainitun tutkimisen kannalta merkityksellinen on asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty toimivaltasääntö, johon kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa viitataan vahingon kärsineen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostaman kanteen osalta.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tältä osin, että pääasian vastaaja on toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut vakuutuksenantaja, jota vastaan on nostettu kanne Romaniassa sen tuomioistuimen, jonka tuomiopiirissä pääasian kantajilla, jotka väittävät olevansa kyseisen vakuutussopimuksen edunsaajia, on kotipaikka, sijasta siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä kyseisen vakuutuksenantajan romanialaisella edustajalla on kotipaikka.

17

Se on näiden toteamusten seurauksena epävarma siitä, määräytyykö asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella ainoastaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta vai samalla sekä niiden kansainvälinen että niiden valtionsisäinen, tarkemmin sanottuna alueellinen, toimivalta. Se esittelee erilaisia sanamuotoon ja asiayhteyteen liittyviä sekä teleologisia perusteluja, jotka puoltavat jompaakumpaa näkemystä.

18

Tässä tilanteessa Tribunalul București on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen [N:o 1215/2012] 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä tulkittava siten, että ne koskevat vain [Euroopan unionin] jäsenvaltioiden kansainvälistä toimivaltaa, vai siten, että niissä säädetään myös vakuutuksen edunsaajan kotipaikan tuomioistuimen valtionsisäisestä (alueellisesta) toimivallasta?”

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kun kyseistä säännöstä sovelletaan, sen perusteella määräytyvät jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka tuomiopiirissä kantajalla on kotipaikka, sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta.

20

Aluksi on muistutettava, että siltä osin kuin asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 34 perustelukappaleen mukaan kyseisellä asetuksella kumotaan ja korvataan asetus N:o 44/2001, jolla puolestaan korvattiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 27.9.1968 tehty yleissopimus (jäljempänä Brysselin yleissopimus), sellaisena kuin se on muutettuna peräkkäisillä yleissopimuksilla uusien jäsenvaltioiden liittymisestä tähän yleissopimukseen, unionin tuomioistuimen tekemä tulkinta näiden viimeksi mainittujen oikeudellisten välineiden säännöksistä ja määräyksistä koskee myös asetusta N:o 1215/2012, mikäli näiden säännösten ja määräysten voidaan katsoa ”vastaavan toisiaan” (tuomio 20.5.2021, CNP, C-913/19, EU:C:2021:399, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan välillä on tällainen vastaavuus, koska ensin mainitun säännöksen sanamuoto on pääosin toistettu viimeksi mainitussa säännöksessä (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2018, Hofsoe, C-106/17, EU:C:2018:50, 36 kohta).

22

Unionin tuomioistuin on todennut Brysselin yleissopimuksen vastaavan määräyksen osalta, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevan henkilön suojan vahvistamiseksi asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohta on sanamuodoltaan sellainen, että vakuutetulla tai vakuutussopimuksen edunsaajalla on nimenomainen oikeus nostaa vakuutuksenantajaa vastaan kanne oman kotipaikkansa tuomioistuimessa, kun taas Brysselin yleissopimuksen 8 artiklan ensimmäisen kappaleen 2 kohdassa määrätään ainoastaan vakuutuksenottajan kotipaikan tuomioistuimen toimivallasta eikä lainkaan siitä, voidaanko vakuutuksenantajaa vastaan nostaa kanne vakuutetun tai edunsaajan kotipaikan tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2005, Société financière et industrielle du Peloux, C-112/03, EU:C:2005:280, 41 kohta). Asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdalla, josta on tullut asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohta, laajennettiin siten mainittuun yleissopimukseen nähden niiden henkilöiden luetteloa, jotka voivat nostaa vakuutuksenantajaa vastaan kanteen tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2020, Balta, C-803/18, EU:C:2020:123, 35 kohta).

23

Huolimatta siitä, että yhtäältä Brysselin yleissopimuksen 8 artiklan ensimmäisen kappaleen 2 kohdan sekä toisaalta asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuotojen välillä on tältä osin eroa, kyseistä määräystä ja kyseisiä säännöksiä voidaan pitää toisiaan vastaavina siltä osin kuin ne mahdollistavat sen, että vakuutuksenantajaa, jonka kotipaikka on sopimusvaltiossa tai jäsenvaltiossa, vastaan voidaan nostaa kanne kantajan kotipaikan tuomioistuimessa, jos kanteen nostaa mainitun yleissopimuksen soveltamisen tapauksessa vakuutuksenottaja tai mainittujen asetusten soveltamisen tapauksessa myös vakuutettu tai vakuutussopimuksen edunsaaja, kun asianomaisen kantajan kotipaikka on muussa sopimusvaltiossa tai muussa jäsenvaltiossa.

24

Niinpä unionin tuomioistuimen Brysselin yleissopimuksen 8 artiklan ensimmäisen kappaleen 2 kohdan ja asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan osalta esittämä tulkinta pätee myös asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.

25

Ennen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastaamista on pääasian olosuhteet huomioon ottaen tehtävä muutamia täsmennyksiä.

26

Asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että vakuutuksenottajan, vakuutetun tai vakuutussopimuksen edunsaajan kanne sellaista vakuutuksenantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa muussa jäsenvaltiossa, tarkemmin sanottuna kantajan kotipaikan tuomioistuimessa.

27

Nyt käsiteltävässä asiassa on yhtäältä todettava ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevän, että pääasian kanne nostettiin sellaista vakuutusyhtiötä vastaan, jonka kotipaikka on Itävallassa ja jota ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan edustaa ”sen Romaniassa toimiva edustaja”. Tässä yhteydessä on muistutettava, että pääasian tosiseikkoja ja kansallisen oikeuden säännöksiä koskevia toteamuksia, jotka kyseinen tuomioistuin on tehnyt, ei voida kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien jakoa SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseenalaistaa (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2021, Wilo Salmson France, C-80/20, EU:C:2021:870, 47 kohta ja tuomio 21.12.2021, Trapeza Peiraios, C‑243/20, EU:C:2021:1045, 26 kohta).

28

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tietoon voidaan saattaa kaikki sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemisen kannalta hyödylliset seikat, sen huomio on kuitenkin kiinnitettävä tässä yhteydessä niihin asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiin, joissa säädetään erityisistä toimivaltasäännöistä sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevissa asioissa, ja erityisesti mainitun asetuksen 7 artiklan 5 alakohtaan, jota voidaan sen 10 artiklan mukaan soveltaa vakuutussopimusta koskevissa asioissa. Ennakkoratkaisupyynnön perusteella ei voida tietää, voidaanko pääasian kantajien nostamaa kannetta pitää tällaisena asiana, mutta sen ratkaiseminen kuuluu joka tapauksessa kyseiselle tuomioistuimelle, jonka on myös tarvittaessa tutkittava oma toimivaltansa mainittujen säännösten kannalta ottaen huomioon unionin tuomioistuimen tätä alaa koskevassa oikeuskäytännössä määrittämät kriteerit (ks. mm. tuomio 20.5.2021, CNP, C-913/19, EU:C:2021:399, 51 ja 52 kohta).

29

Toisaalta Euroopan komissio on tuonut kirjallisissa huomautuksissaan esiin, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on maininnut, että pääasian kantajat ovat asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja ”edunsaajia”, pääasia liittyy pikemminkin vahingon kärsineiden eikä edunsaajien suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostamaan kanteeseen, joten kyseistä säännöstä voidaan soveltaa mainitussa asiassa ainoastaan asetuksen 13 artiklan 2 kohdan soveltamisen välityksellä.

30

Tässä yhteydessä on mainittava olevan totta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää pääasian kantajia, jotka ovat vakuutetun ajoneuvon kuljettajan aiheuttamassa onnettomuudessa kuolleen matkustajan laajennetun perheen jäseniä, kyseessä olevan ”vakuutussopimuksen edunsaajina”. Kyseinen tuomioistuin viittaa kuitenkin sen tueksi, että pääasiassa voidaan soveltaa asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 13.12.2007 annettuun tuomioon FBTO Schadeverzekeringen (C-463/06, EU:C:2007:792, 31 kohta), jonka mukaan ”viittausta, joka asetuksen N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohdassa tehdään tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, on tulkittava siten, että vahingon kärsinyt voi nostaa kanteen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan jäsenvaltiossa olevan kotipaikkansa tuomioistuimessa silloin, kun tällainen suora kanne on luvallinen ja kun vakuutuksenantajan kotipaikka on jonkin jäsenvaltion alueella”. Kyseisessä tuomiossa mainitut säännökset vastaavat asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa ja sen 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2018, Hofsoe, C-106/17, EU:C:2018:50, 36 kohta).

31

Tässä tilanteessa vaikuttaa siltä, että asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa voidaan tosiasiallisesti soveltaa pääasiaan mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa kyseiseen säännökseen tehdyn viittauksen vuoksi.

32

Niinpä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ennen asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan mahdollista soveltamista pääasiassa tarkistettava, sallitaanko Romanian oikeuden menettelysäännöissä se, että henkilöt, joilla on mahdollisesti oikeus vahingonkorvaukseen, voivat nostaa kanteen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan, mistä seuraa kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaan se, että kyseisen asetuksen 10–12 artiklaa voidaan soveltaa (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2018, Hofsoe, C-106/17, EU:C:2018:50, 35 kohta). Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että mainitusta 13 artiklan 2 kohdasta ilmenevällä viittauksella on tarkoitus lisätä mainittuun 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvään kantajien luetteloon henkilöt, jotka ovat kärsineet vahingon, eikä näiden henkilöiden joukkoa ole rajattu niihin, jotka ovat kärsineet vahingon välittömästi (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2021, CNP, C‑913/19, EU:C:2021:399, 38 kohta).

33

Kaikkien näiden alustavien täsmennysten jälkeen on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on. Myös unionin oikeuden säännöksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (tuomio 2.9.2021, CRCAM, C-337/20, EU:C:2021:671, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Ensinnäkin on korostettava asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon osalta, että Tribunalul Bucureştin esittämä kysymys kohdistuu kyseisen säännöksen loppuosaan.

35

On todettava, että kyseisen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan romaniankielinen versio samoin kuin sen englannin- ja suomenkieliset versiot eroavat tässä kohtaa muun muassa espanjan-, tanskan-, saksan-, ranskan-, italian-, hollannin-, puolan-, portugalin- ja ruotsinkielisistä versioista. Ensimmäisessä kieliversioiden ryhmässä kyseisen säännöksen loppuosassa puhutaan ”sen paikkakunnan tuomioistuimista, jossa kantajalla on kotipaikka”, kun taas toisessa kieliversioiden ryhmässä puhutaan ”sen paikkakunnan tuomioistuimesta, jossa kantajalla on kotipaikka”. On siis ilmeistä, että useissa tulkittavan säännöksen kieliversioissa ei käytetä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämässä kysymyksessä käytettyä termin ”tuomioistuin” monikkomuotoa.

36

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa tältä osin etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin toimen yhtenäisen soveltamisen ja näin ollen yhtenäisen tulkinnan vaatimus nimittäin edellyttää, että toimea ei tarkastella irrallaan ainoastaan yhden kieliversion perusteella vaan että sitä tulkitaan sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (tuomio 10.12.2020, Personal Exchange International, C-774/19, EU:C:2020:1015, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Tässä yhteydessä on mainittava, että – kuten sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että Romanian hallitus ja komissio ovat kirjallisissa huomautuksissaan esittäneet – on erityisen valaisevaa verrata keskenään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksen kohteena olevan asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuotoa ja kyseisen 1 kohdan a alakohdan sanamuotoa. Unionin lainsäätäjän kyseisessä b alakohdassa käyttöön ottamana erityisenä toimivaltaperusteena on nimittäin paikkakunta, jossa kantajalla on kotipaikka, kun taas mainitun 1 kohdan a alakohdassa viitataan yleisesti jäsenvaltioon, jossa vakuutuksenantajalla on kotipaikka.

38

Tämä sanamuotojen ero puoltaa tulkintaa, jonka mukaan asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdalla on tarkoituksena määrittää suoraan tietty tuomioistuin jäsenvaltiossa viittaamatta kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa oleviin säännöksiin alueellisen toimivallan jakamisesta ja siis määrittää mainitun tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan lisäksi myös sen alueellinen toimivalta kyseisen säännöksen kattamissa tapauksissa.

39

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja komissio ovat kirjallisissa huomautuksissaan esittäneet, edellisessä kohdassa omaksuttua tulkintaa tukee analogia niiden tuomioiden kanssa, joissa unionin tuomioistuin on tulkinnut asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan useita säännöksiä, joiden sanamuoto viittaa myös pyrkimykseen määrittää tietty ”paikkakunta” jäsenvaltiossa siten, että mainituissa säännöksissä määritetään samalla sekä kansainvälinen toimivalta että alueellinen toimivalta. Kyseiset tuomiot koskevat erityisesti kyseisen 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa, joka vastaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa (ks. vastaavasti tuomio 3.5.2007, Color Drack, C-386/05, EU:C:2007:262, 30 kohta), mainitun 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa (ks. vastaavasti tuomio 15.6.2017, Kareda, C-249/16, EU:C:2017:472, 46 kohta) sekä saman 7 artiklan 2 alakohtaa (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, Volvo ym., C-30/20, EU:C:2021:604, 33 ja 43 kohta).

40

Analogiaa kyseisten tuomioiden kanssa tukee myös tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehtyä yleissopimusta koskeva P. Jenardin selvitys (EYVL 1979, C 59, s. 1). Kyseisen selvityksen sivulla 31 nimittäin todetaan, että Brysselin yleissopimuksen 8 artiklan ensimmäisen kappaleen 1 kohdassa ”ainoastaan vahvistetaan yleinen toimivalta määräämällä vakuutuksenantajan kotipaikkavaltion tuomioistuinten toimivallasta”, joten ”kunkin valtion sisällä on sovellettava kansallista lainsäädäntöä toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi”, kun taas saman 8 artiklan ensimmäisen kappaleen 2 kohdalla on tarkoituksena määrätä, että ”jos vakuutuksenantajaa vastaan nostetaan kanne muussa valtiossa kuin siinä, jossa sillä on kotipaikka, kanne on nostettava [mainitun yleissopimuksen] 5 artiklassa jo tarkoitettua järjestelmää noudattaen nimenomaisesti määritettävässä tuomioistuimessa”.

41

Koska yhtäältä Brysselin yleissopimuksen 8 artiklan ensimmäisen kappaleen 1 ja 2 kohdassa olevat vakuutusasioita koskevat toimivaltasäännöt vastaavat olennaisilta osin asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa olevia toimivaltasääntöjä ja koska toisaalta Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa ilmaistut sopimusta koskevassa asiassa ja sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sovellettavat toimivaltasäännöt vastaavat olennaisilta osin edellä mainitun asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 alakohdassa säädettyjä toimivaltasääntöjä, edellisessä kohdassa mainittu selvitys ja erityisesti samaan kohtaan sisällytetyn lainauksen lopussa ilmaistu liityntä tukevat tulkintaa, jonka mukaan ilmaisun ”paikkakunta” käyttäminen mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa antaa ymmärtää, että kyseisen säännöksen perusteella yksilöidään tietty nimenomaisesti määritetty tuomioistuin eli sillä ratkaistaan suoraan alueellinen toimivalta samalla tavoin kuin unionin tuomioistuin on todennut saman asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 alakohdan samankaltaisten muotoilujen osalta.

42

Edellä esitetystä seuraa, että jo asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella voidaan päätellä, että kyseisen säännöksen perusteella määräytyy jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka tuomiopiirissä kantajalla on kotipaikka, sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta.

43

Toiseksi tätä tulkintaa tukee sen asiayhteyden tarkastelu, johon mainittu säännös kuuluu. Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaan kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan lähtökohtaisesti tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa. Samoin kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa korostetaan, että asetuksessa säädetyt toimivaltasäännöt perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella, ja vastaajan kotipaikan tuomioistuimen olisi aina oltava toimivaltainen lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia.

44

Asetuksen N:o 1215/2012 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että poikkeuksena kyseisestä periaatteesta sellaista henkilöä, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa kyseisen asetuksen II luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.

45

Erityisesti kyseisen asetuksen II luvun 3 jakson, johon 11 artiklan 1 kohdan b alakohta sisältyy, osalta on selvää, että sillä otetaan käyttöön itsenäinen tuomioistuinten toimivallanjakoa vakuutusasioissa koskeva järjestelmä, kuten erityisesti kyseisen jakson otsikosta ja mainitun asetuksen 10 artiklasta ilmenee (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2021, T. B. ja D. (Toimivalta vakuutusasioissa), C‑393/20, ei julkaistu, EU:C:2021:871, 29 kohta ja tuomio 9.12.2021, BT (Vakuutetun henkilön haastaminen), C-708/20, EU:C:2021:986, 26 kohta).

46

Koska kantajan kotipaikan tuomioistuimen toimivalta, josta säädetään asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, on poikkeus vastaajan kotipaikan tuomioistuimen toimivaltaa koskevasta periaatteesta, sitä on tulkittava suppeasti, eikä sen voida tulkita koskevan muita kuin kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita (ks. analogisesti tuomio 20.5.2021, CNP, C‑913/19, EU:C:2021:399, 49 kohta ja tuomio 21.10.2021, T. B. ja D. (Toimivalta vakuutusasioissa), C-393/20, ei julkaistu, EU:C:2021:871, 42 kohta).

47

Kyseistä säännöstä on tulkittava suppeasti sitäkin suuremmalla syyllä, koska – kuten unionin tuomioistuin on korostanut Brysselin yleissopimuksen 8 artiklan ensimmäisen kappaleen 2 kohtaan sisältyvän vastaavan määräyksen osalta – kyseisen yleissopimuksen laatijat ovat ilmaisseet suhtautuvansa kielteisesti kantajan kotipaikan tuomioistuinten toimivaltaan muissa kuin siinä nimenomaisesti määrätyissä tapauksissa (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2000, Group Josi, C-412/98, EU:C:2000:399, 69–72 kohta).

48

Niinpä ei voida katsoa, että asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, jossa nimetään ”sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa kantajalla on kotipaikka”, annettaisiin toimivalta kaikille sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa kantajalla on kotipaikka.

49

Kolmanneksi ja viimeiseksi on muistutettava nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisillä säännöksillä ja määräyksillä tavoitelluista päämääristä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 18 perustelukappaleesta ilmenee, että vakuutusasioita koskevalle kanteelle on ominaista tietty osapuolten välinen epätasapaino, jota kyseisen asetuksen II luvun 3 jakson säännöksillä pyritään korjaamaan siten, että heikompaan osapuoleen sovelletaan hänen etujensa kannalta suotuisampia tuomioistuimen toimivaltaa koskevia säännöksiä kuin yleiset säännökset (tuomio 9.12.2019, BT (Vakuutetun henkilön haastaminen), C-708/20, EU:C:2021:986, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyllä erityisellä toimivaltasäännöllä – kuten kaikilla sen II luvun 3 jaksoon sisältyvillä toimivaltasäännöillä – on tarkoituksena taata se, että heikompi osapuoli, joka haluaa nostaa kanteen vahvempaa osapuolta vastaan, voi tehdä niin helposti saatavilla olevassa jäsenvaltion tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2020, Balta, C-803/18, EU:C:2020:123, 28 kohta ja tuomio 21.10.2021, T. B. ja D. (Toimivalta vakuutusasioissa), C-393/20, ei julkaistu, EU:C:2021:871, 46 kohta).

51

Oikeuskäytännössä on erityisesti jo todettu, että pääasian kantajien kaltaisten tieliikenneonnettomuuden uhrin perillisten on voitava saada käyttää forum actorisia, mikä sallitaan asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan kanssa (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2021, T. B. ja D. (Toimivalta vakuutusasioissa), C‑393/20, ei julkaistu, EU:C:2021:871, 30 ja 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ei sitä vastoin voida katsoa merkitsevän sitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkastelemaa mahdollisuutta, että asianomaiset kantajat voisivat saattaa asian vireille sen tuomioistuimen, jonka tuomiopiirissä heillä on kotipaikka, lisäksi missä tahansa muussa sen jäsenvaltion, jossa heillä on kotipaikka, tuomioistuimessa. Kyseisen säännöksen tarkoituksena ei ole sallia forum shoppingin harjoittamista, mikä ei olisi myöskään asetuksen N:o 1215/2012 muiden tavoitteiden mukaista.

53

Kuten Romanian hallitus on kirjallisissa huomautuksissaan esittänyt, mainitun 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan suojatavoite saavutetaan jo tarjoamalla kaikille kyseisessä säännöksessä tarkoitetuille kantajille eli vakuutuksenottajalle, vakuutetulle tai vakuutussopimuksen edunsaajalle mahdollisuus valita sen jäsenvaltion, jossa vakuutuksenantajalla on kotipaikka, tuomioistuinten ja sen tuomioistuimen, jonka tuomiopiirissä hänellä itsellään on kotipaikka, välillä.

54

Lisäksi asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiä on kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan tulkittava ottaen huomioon moitteettoman lainkäytön helpottamista koskeva tavoite (tuomio 9.12.2019, BT (Vakuutetun henkilön haastaminen), C-708/20, EU:C:2021:986, 35 kohta). Kyseisestä 16 perustelukappaleesta ilmenee myös, että unionin lainsäätäjä on täydentänyt vastaajan kotipaikan tuomioistuimen toimivallan periaatetta muilla poikkeuksellisilla toimivaltaperusteilla, jotka liittyvät tuomioistuimen ja riita-asian läheiseen liittymään. Kyseisessä perustelukappaleessa täsmennetään, että tällaisella läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa mainitaan tavoitteena myös toimivallan hyvä ennustettavuus, erityisesti vastaajan kannalta.

55

Tässä yhteydessä on mainittava, että asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitsemisella siten, että siinä nimetään suoraan – ilman viittausta jäsenvaltioiden kansallisiin säännöksiin – tietty tuomioistuin eli se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä kantajalla on kotipaikka, voidaan taata paitsi se, että ainoalla näin ollen toimivaltaisella tuomioistuimella on erityisen läheinen liittymä kyseessä olevaan riita-asiaan, myös se, että tällainen tuomioistuin on kantajan helposti yksilöitävissä ja vastaajan kohtuudella ennakoitavissa.

56

Kattavuuden vuoksi on täsmennettävä, että kyseisessä 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tuomioistuimen tuomiopiirin, jossa sijaitsevalla paikkakunnalla kantajalla on kotipaikka, rajojen määrittäminen kuuluu sitä vastoin lähtökohtaisesti sen jäsenvaltion organisatoriseen toimivaltaan, johon kyseinen tuomioistuin kuuluu (ks. analogisesti tuomio 15.7.2021, Volvo ym., C-30/20, EU:C:2021:604, 34 kohta).

57

Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä mainitun perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kun kyseistä säännöstä sovelletaan, sen perusteella määräytyvät jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka tuomiopiirissä kantajalla on kotipaikka, sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta.

58

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kun kyseistä säännöstä sovelletaan, sen perusteella määräytyvät jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka tuomiopiirissä kantajalla on kotipaikka, sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta.