Asia C-459/20
X
vastaan
Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid
(Ennakkoratkaisupyyntö – Rechtbank Den Haag, zittingsplaats Utrecht)
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.6.2023
Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 20 artikla – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Päätös, jolla jäsenvaltio on evännyt oleskeluoikeuden kyseisen valtion kansalaisuuden omaavan alaikäisen lapsen vanhemmalta, joka on kolmannen maan kansalainen – Euroopan unionin alueen ulkopuolella elävä lapsi, joka ei ole koskaan oleskellut unionin alueella
Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Euroopan unionin alueen ulkopuolella elävä lapsi, joka ei ole koskaan oleskellut unionin alueella – Lapsen sellaisen toisen vanhemman johdettu oleskeluoikeus, joka on kolmannen maan kansalainen – Myöntämisen edellytykset – Lapsen ja tämän vanhemman välisen riippuvuussuhteen olemassaolo – Lapsen tulo jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, ja oleskelu siellä tämän vanhemman kanssa
(SEUT 20 artikla)
(ks. 28–31, 33–36 ja 38 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Euroopan unionin alueen ulkopuolella elävä lapsi, joka ei ole koskaan oleskellut unionin alueella – Lapsen sellaisen toisen vanhemman johdettu oleskeluoikeus, joka on kolmannen maan kansalainen – Vanhemman oleskeluoikeuden epääminen sillä perusteella, ettei lapsen siirtyminen siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen tämä on, ole lapsen edun mukaista – Perustetta ei voida hyväksyä
(SEUT 20 artikla)
(ks. 40–45 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Alaikäinen unionin kansalainen, jonka toinen vanhempi on kolmannen maan kansalainen – Tällaisen vanhemman johdettu oleskeluoikeus – Myöntämisen edellytykset – Lapsen ja tämän vanhemman välisen riippuvuussuhteen olemassaolo – Arviointiperusteet – Arviointi, jonka on perustuttava kaikkien asiassa vallitsevien olosuhteiden huomioon ottamiseen
(SEUT 20 artikla)
(ks. 48, 52, 53 ja 55–61 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)
Tiivistelmä
Thaimaan kansalainen X on oleskellut laillisesti Alankomaissa, missä hän oli avioliitossa Alankomaiden kansalaisen A:n kanssa. Heidän lapsensa, joka on Alankomaiden kansalainen, syntyi Thaimaassa ja on aina asunut siellä. X palasi Alankomaihin lapsen syntymän jälkeen. Alankomaiden viranomaiset peruuttivat vuonna 2017 puolisoiden asumuseron johdosta X:n oleskeluoikeuden. Avioeron jälkeen X haki vuonna 2019 oikeutta oleskella Alankomaissa erään muun tämän jäsenvaltion kansalaisen luona. Tässä yhteydessä Alankomaiden viranomaiset selvittivät viran puolesta, oliko hänellä mahdollisuutta saada johdettu oleskeluoikeus SEUT 20 artiklan nojalla voidakseen oleskella unionin alueella alaikäisen lapsensa, joka on unionin kansalainen, kanssa. Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (oikeus- ja turvallisuusasioista vastaava valtiosihteeri, Alankomaat) hylkäsi hakemuksen 8.5.2019. Kantaja karkotettiin Bangkokiin samana päivänä.
Rechtbank Den Haag, zittingsplaats Utrecht (Haagin alioikeus, Utrechtin istuntopaikka, Alankomaat), joka on pyytänyt ennakkoratkaisua, pohtii sitä, millä tavoin SEUT 20 artiklaa on tällaisessa tilanteessa tulkittava.
Unionin tuomioistuin on tuomiossaan täsmentänyt edellytyksiä, joiden täyttyessä kolmannen maan kansalainen voi saada SEUT 20 artiklaan perustuvan johdetun oleskeluoikeuden silloin, kun hänen alaikäinen lapsensa, joka on unionin kansalainen, elää unioin alueen ulkopuolella eikä ole koskaan oleskellut unionissa.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin muistuttaa aluksi, että SEUT 20 artikla on esteenä kansallisille toimenpiteille, mukaan lukien päätökset, joilla unionin kansalaisten perheenjäseniltä evätään oleskeluoikeus, joiden vaikutuksesta unionin kansalaiset eivät tosiasiassa voi käyttää niitä olennaisia oikeuksia, jotka heillä on unionin kansalaisen asemansa perusteella. Tällaisissa tapauksissa kyseisen kolmannen maan kansalaisen ja unionin kansalaisen, joka on hänen perheenjäsenensä, välillä on kuitenkin oltava riippuvuussuhde, jonka vuoksi kolmannen maan kansalaisen oleskeluoikeuden epäävä päätös johtaisi siihen, ettei hänen perheenjäsenensä voisi tosiasiallisesti käyttää niitä olennaisia oikeuksia, jotka hänellä on unionin kansalaisen asemansa perusteella. Tilanne on tämä silloin, kun mainittu perheenjäsen joutuu lähtemään kyseessä olevan kolmannen maan kansalaisen mukana ja poistumaan kokonaan unionin alueelta tai kun hän ei voi tulla sen jäsenvaltion alueelle, jonka kansalainen hän on, ja oleskella siellä.
Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva alaikäinen lapsi, joka on unionin kansalainen, on asunut syntymästään saakka kolmannessa maassa eikä ole koskaan oleskellut unionin alueella. Unionin tuomioistuin toteaa ensiksikin, että tällaisessa tilanteessa oleskeluoikeuden epääminen tällaisen lapsen vanhemmalta, joka on kolmannen maan kansalainen, on omiaan vaikuttamaan lapsen mahdollisuuteen käyttää oikeuksiaan SEUT 20 artiklan nojalla vain, jos on osoitettu, että lapsi myöhemmin tulee sen jäsenvaltion alueelle, jonka kansalainen hän on, ja oleskelee sitten siellä tämän vanhemman kanssa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, onko tilanne tämä ja onko vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen ja hänen alaikäisen lapsensa välillä riippuvuussuhde.
Toiseksi unionin tuomioistuin korostaa, että tällaisen vanhemman, josta lapsi, joka on unionin kansalainen, on riippuvainen, johdettua oleskeluoikeutta koskevaa hakemusta ei voida hylätä sillä perusteella, että lapsen siirtyminen kyseiseen jäsenvaltioon, mitä lapsen oikeuksien käyttäminen unionin kansalaisena edellyttää, ei ole tämän todellisen tai mahdollisen edun mukaista. Jokaiselle unionin kansalaiselle myönnetty oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella perustuu näet suoraan unionin kansalaisen asemaan, eikä sen käyttämiseksi edellytetä näyttöä siitä, että tähän olisi oltava jokin intressi, eikä tälle oikeudelle voida asettaa sellaista edellytystä, että kyseinen henkilö on saavuttanut iän, jota vaaditaan, jotta hän voi oikeudellisesti itse käyttää mainittuja oikeuksia unionin kansalaisena.
On totta, että unionin tuomioistuin on aiemmin katsonut, että toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon asianomaisen lapsen etu voidakseen ratkaista SEUT 20 artiklaan nojautuvan oleskelulupahakemuksen. ( 1 ) Tämä kanta ei kuitenkaan liittynyt oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen, vaan sillä pyrittiin päinvastoin estämään päätös, joka olisi pakottanut kyseisen lapsen poistumaan unionin alueelta.
Lopuksi unionin tuomioistuin tarkentaa arviointiperusteita, joita on käytettävä johdettua oleskeluoikeutta koskevaa hakemusta ratkaistaessa, kun tarkastellaan kysymystä siitä, onko alaikäinen lapsi, joka on unionin kansalainen, riippuvainen vanhemmastaan, joka on kolmannen maan kansalainen. Se toteaa muun muassa, että toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon tilanne sellaisena kuin se on hetkellä, jolloin niiden on annettava ratkaisunsa, koska näiden viranomaisten on arvioitava, mitä ennakoitavissa olevia seurauksia niiden päätöksellä on siihen, voiko asianomainen lapsi tosiasiassa käyttää niitä olennaisia oikeuksia, jotka SEUT 20 artiklalla annettu asema hänelle tarjoaa.
Tässä arvioinnissa on lisäksi aina otettava huomioon kaikki käsiteltävän tapauksen kannalta merkitykselliset olosuhteet. Ratkaisevana ei tässä yhteydessä voida kuitenkaan pitää sitä, ettei vanhempi, joka on kolmannen maan kansalainen ja jolla nyt on lapsen yksinhuoltajuus, ole aina huolehtinut lapsen päivittäisestä hoidosta tai sitä, että toinen vanhempi, joka on unionin kansalainen, saattaisi voida vastata lapsen päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta.
( 1 ) Ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, Chavez-Vilchez ym. (C-133/15, EU:C:2017:354, 71 kohta) ja tuomio 5.5.2022, Subdelegación del Gobierno en Toledo (Perheenjäsenen oleskelu – Riittämättömät varat), C-451/19 ja C-532/19, EU:C:2022:354, 53 kohta).