–

JG, LH, MI ja NJ, edustajanaan H. Hopperdietzel, Rechtsanwalt

–

Eurowings GmbH, edustajinaan Y. Pochyla ja W. Bloch, Rechtsanwälte,

–

AG, MG ja HG, edustajanaan F. Puschkarski, Rechtsanwältin,

–

Corendon Airlines ja OP Azurair GmbH:n konkurssipesän pesänhoitajana, edustajanaan N. Serfort, Rechtsanwalt

–

flightright GmbH, edustajanaan aluksi T. Mauser, sittemmin R. Weist ja M. Michel, Rechtsanwälte,

–

Austrian Airlines AG, edustajanaan C. Krones, Rechtsanwalt,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann, J. Heitz, U. Kühne ja U. Bartl,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch, G. Kunnert ja J. Schmoll,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Simonsson, R. Pethke ja G. Braun,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 2 artiklan b, f, g, h ja l alakohdan, 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 5 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan 1 ja 2 kohdan, 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 14 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina ovat eräät lentomatkustajat ja eräät lentoyhtiöt (C‑146/20, C‑188/20 ja C‑270/20) sekä eräs lentoyhtiö ja flighright GmbH, jolle lentomatkustajien oikeudet ovat siirtyneet (C‑196/20). Asiat koskevat näille matkustajille asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan nojalla maksettavaa korvausta.

3

Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1 ja 20 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

– –

– –

5

Asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan sillä edellytyksellä, että

– –”

6

Asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos lento peruutetaan:

7

Asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:

– –

– –

Lennon pituutta määriteltäessä on perusteena käytettävä viimeistä määräpaikkaa, johon matkustaja saapuu myöhässä aikataulun mukaisesta saapumisajasta siksi, että lennolle pääsy on evätty tai lento on peruutettu.

2.   Jos matkustajalle tarjotaan matkan uudelleenreititystä 8 artiklan mukaisesti siten, että hän pääsee lopulliseen määräpaikkaansa vaihtoehtoisella lennolla, jonka saapumisaika verrattuna alun perin varatun lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan ei ylitä

– –

– –

lentoliikenteen harjoittaja voi alentaa 1 kohdassa säädettyä korvausta 50 prosentilla.

– –”

8

Asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajalle on annettava mahdollisuus valita jokin seuraavista vaihtoehdoista:

9

Asetuksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

“Jos lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja maksaa korvauksen tai täyttää muut tämän asetuksen mukaiset velvollisuutensa, tämän asetuksen säännöksiä ei voida tulkita siten, että ne rajoittaisivat sen oikeutta hakea sovellettavan lainsäädännön nojalla korvausta muulta henkilöltä, kolmannet osapuolet mukaan luettuina. Tämä asetus ei lisäksi millään tavoin rajoita lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan oikeutta hakea korvausta matkanjärjestäjältä tai muulta henkilöltä, jonka kanssa lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla on sopimus. Vastaavasti tämän asetuksen säännöksiä ei voida tulkita siten, että ne rajoittaisivat matkanjärjestäjän tai kolmannen osapuolen, muun kuin matkustajan, jonka kanssa lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla on sopimus, oikeutta hakea sovellettavan lainsäädännön nojalla korvausta lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta.”

10

Asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan, joka epää lennolle pääsyn tai peruuttaa lennon, on annettava kullekin matkustajalle, jota epääminen tai peruuttaminen koskee, kirjallinen tiedote, joka sisältää tämän asetuksen mukaiset korvausta ja apua koskevat säännöt. Lisäksi sen on annettava vastaava tiedote kaikille matkustajille, joita koskee vähintään kahden tunnin pituinen viivästyminen. Myös 16 artiklassa mainitun kansallisen elimen yhteystiedot on annettava matkustajille kirjallisessa muodossa.”

11

Lentomatkustajat AD, BE ja CF varasivat matkatoimiston kautta matkapaketin Antalyaan (Turkki). Lentoyhtiö Corendon Airlines vahvisti varauksen johdosta, että lento lähtisi 18.5.2018 Düsseldorfista (Saksa), sen määräpaikka oli Antalya ja lähtöaika klo 10.20. Myöhemmin Corendon Airlines aikaisti lentoa 1 tunnilla ja 40 minuutilla siten, että sen lähtöaika oli samana päivänä klo 08.40, mutta sen numero pysyi samana.

12

Kyseiset matkustajat, jotka eivät päässeet aikaistetulle lennolle, nostivat kanteen Corendon Airlinesia vastaan Amtsgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin paikallinen alioikeus, Saksa) saadakseen muun muassa korvausta asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Kyseiset matkustajat totesivat kanteensa tueksi, ettei heille ollut ilmoitettu lennon aikaistamisesta ja että tämä aikaistaminen vastasi todellisuudessa mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kyseisen lennon peruuttamista. Corendon Airlines katsoi sitä vastoin, että matkanjärjestäjä oli 8.5.2018 ilmoittanut näille matkustajille heidän lentonsa aikaistamisesta.

13

Amtsgericht Düsseldorf katsoi, että lennon aikaistaminen 1 tunnilla ja 40 minuutilla ei vastannut kyseisen lennon peruuttamista, koska lentoa aikaistettiin vain vähän, ja hylkäsi näin ollen matkustajien kanteen.

14

He valittivat kyseisen tuomioistuimen tuomiosta Landgericht Düsseldorfiin (Düsseldorfin alueellinen alioikeus, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin asiassa C‑146/20. Tämä tuomioistuin on epävarma siitä, onko Amtsgericht Düsseldorfin kanta asetuksen N:o 261/2004 säännösten mukainen.

15

Näin ollen Landgericht Düsseldorf päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16

LH varasi matkatoimistosta itselleen ja muille lentomatkustajille matkapaketin, jonka kohteena oli Side (Turkki) ja joka käsitti lentokuljetuksen Düsseldorfista Antalyaan ja takaisin.

17

LH:lle toimitetussa matkailmoitus-nimisessä asiakirjassa mainittiin kaksi lentoyhtiö Azurairin lentoa, nimittäin ensimmäinen lento ARZ 8711 15.7.2018 Düsseldorfista Antalyaan, jonka aikataulun mukainen lähtöaika oli klo 6.00 ja saapumisaika klo 10.30, ja toinen lento ARZ 8712 5.8.2018 Antalyasta Düsseldorfiin, jonka aikataulun mukainen lähtöaika oli klo 12.00 ja saapumisaika klo 14.45. Kyseisessä asiakirjassa näiden tietojen rinnalla oli seuraava maininta suuraakkosin kirjoitettuna: ”Alustava aikataulu – Tarkistakaa varmuuden vuoksi lentojen tiedot lipuistanne.”

18

Matkustajat käyttivät lennot, joiden numerot ilmoitettiin tässä asiakirjassa. Menolento kuitenkin saapui Antalyaan 16.7.2018 klo 01.19, ja paluulento puolestaan lähti 5.8.2018 klo 05.10. Tämän vuoksi kyseiset matkustajat vaativat Amtsgericht Düsseldorfissa Azurairia maksamaan korvauksia asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. He väittivät matkailmoituksen tietoihin tukeutuen, että menolento oli saapunut yli kolme tuntia viivästyneenä, kun taas paluulento oli peruutettu, koska lennon aikaistamista on pidettävä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna peruuttamisena.

19

Azurair puolestaan väitti, ettei se ollut suunnitellut suorittavansa lentoja matkailmoituksessa mainittujen lentoaikojen mukaisesti, vaan sen lentosuunnitelma vastasi tietoja, jotka sisältyivät matkanjärjestäjänä toimineelle alltours flugreisen GmbH:lle 22.1.2018 osoitettuun ”matkavahvistukseen/laskuun”.

20

Tämän lentosuunnitelman mukaan menolento oli tarkoitus liikennöidä 15.7.2018 klo 20.05 – 16.7.2018 klo 00.40 ja paluulento 5.8.2018 klo 8.00–10.50. Kyseisessä lentosuunnitelmassa ilmoitettu menolento ei siis viivästynyt vähintään kolmea tuntia. Vaikka paluulentoa tosiasiallisesti aikaistettiin myös Azurairin ilmoittamaan lentosuunnitelmaan verrattuna, tämä aikaistaminen ei Azurairin mukaan ole mainitun asetuksen 2 artiklan l alakohdassa tarkoitettu peruuttaminen. Azurair vaati lisäksi, että mahdollista korvausta alennetaan kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla, koska matkustajat saapuivat lopulliseen määräpaikkaansa vain 2 tuntia ja 50 minuuttia ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa.

21

Amtsgericht Düsseldorf hylkäsi kanteen sillä perusteella, että matkailmoitus ei ole asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetun varauksen vahvistus, koska tästä ilmoituksesta kävi selvästi ilmi, että lentoajat olivat vain alustavia. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei ollut olemassa asiakirjaa, jota voitaisiin pitää kyseisen asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuna lippuna.

22

Lentomatkustajat valittivat tämän tuomioistuimen tuomiosta Landgericht Düsseldorfiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin asiassa C‑188/20. Tämä tuomioistuin on epävarma siitä, onko Amtsgericht Düsseldorfin kanta asetuksen N:o 261/2004 säännösten mukainen.

23

Näin ollen Landgericht Düsseldorf päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24

Kaksi lentomatkustajaa varasi 24.10.2017 matkatoimistosta matkapaketin, joka sisälsi lentokuljetuksen Hampurista (Saksa) Palma de Mallorcaan (Espanja) ja takaisin.

25

Matkanjärjestäjä ITS toimitti näille matkustajille matkailmoitus-nimisen asiakirjan, jossa mainittiin menolennon osalta, että lentoyhtiö Eurowings GmbH suorittaa 22.5.2018 lennon, jonka numero on EW 7582 ja jonka aikataulun mukainen lähtöaika on klo 7.30 ja saapumisaika klo 10.05.

26

Kyseiset matkustajat käyttivät tällä numerolla varustetun lennon. He eivät kuitenkaan saapuneet lopulliseen määräpaikkaansa klo 10.05 vaan vasta klo 21.08. Matkustajat luovuttivat oikeutensa asetuksen N:o 261/2004 mukaiseen mahdolliseen korvaukseen flightrightille, joka nosti kanteen Amtsgericht Düsseldorfissa väittäen, että näillä matkustajilla oli vahvistettu varaus kyseiselle lennolle, jonka aikataulun mukainen saapumisaika oli klo 10.05.

27

Eurowings vastasi, että kyseisillä matkustajilla oli vahvistettu varaus lennolle EW 7582, jonka aikataulun mukainen saapumisaika oli klo 19.05. Heidän lentonsa viivästyi siis alle kolme tuntia, mikä ei oikeuta korvaukseen asetuksen N:o 261/2004 perusteella.

28

Amtsgericht Düsseldorf hyväksyi flightrightin kanteen sillä perusteella, että matkanjärjestäjä ITS:n toimittama matkailmoitus oli asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen 2 artiklan f alakohdan kanssa, tarkoitetun varauksen vahvistus. Kyseinen tuomioistuin nimittäin katsoi, että asianomaisille matkustajille toimitettu matkailmoitus oli mainitun 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu muu todiste, sillä kyseisessä säännöksessä vaaditaan vain, että matkanjärjestäjä on hyväksynyt varauksen. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei ollut olemassa asiakirjaa, jota voitaisiin pitää kyseisen asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuna lippuna.

29

Eurowings valitti mainitun tuomioistuimen tuomiosta Landgericht Düsseldorfiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin asiassa C‑196/20. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lähinnä sitä, voidaanko matkanjärjestäjältä saatua varausvahvistusta, joka ei perustu siltä lentoliikenteen harjoittajalta, jolta vaaditaan korvauksia, tehtyyn varaukseen, pitää asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna vahvistettuna varauksena.

30

Näin ollen Landgericht Düsseldorf päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

31

Lentomatkustajat AG, MG ja HG varasivat lentoyhtiö Austrian Airlinesilta lennon Wienistä (Itävalta) Kairoon (Egypti). Lennon aikataulun mukainen lähtöaika oli 24.6.2017 klo 22.15 ja saapumisaika seuraavana päivänä klo 01.45. Austrian Airlines peruutti lennon lentopäivänä ja tarjosi matkustajille lentoa, jonka lähtöaika olisi samana päivänä klo 10.20 ja saapumisaika Kairoon klo 13.50 ja jonka matkustajat hyväksyivät. Kyseiset matkustajat siis saapuivat lopulliseen määräpaikkaansa 11 tuntia ja 55 minuuttia ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa.

32

Austrian Airlines maksoi kullekin näistä matkustajista ilman oikeudenkäyntiä 200 euroa korvausta asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan b alakohtaa soveltaen, jossa säädetään tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn korvauksen alentamisesta 50 prosentilla.

33

Kyseiset matkustajat nostivat Austrian Airlinesia vastaan kanteen Bezirksgericht Schwechatissa (Schwechatin piirioikeus, Itävalta) saadakseen täyden korvauksen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. He väittivät kanteensa tueksi, että vaikka he eivät saapuneet Kairoon viivästyneinä, aikaistettu saapuminen aiheutti heille vastaavan vahingon kuin lennon pitkäaikaisesta viivästymisestä olisi aiheutunut, ja totesivat, että he olivat hyväksyneet Austrian Airlinesin tarjouksen aikaistetun lennon ottamisesta, koska sen tarjoama toinen vaihtoehto olisi johtanut kahden lomapäivän menettämiseen.

34

Bezirksgericht Schwechat hylkäsi kanteen sillä perusteella, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan käy selkeästi ilmi, että tätä säännöstä sovelletaan myös tilanteissa, joissa matkustaja on saapunut lopulliseen määräpaikkaansa aikaistetulla lennolla.

35

Pääasian matkustajat asiassa C‑270/20 valittivat tästä tuomiosta Landesgericht Korneuburgiin (osavaltion tuomioistuin, Korneuburg, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tässä asiassa. Kyseinen tuomioistuin on epävarma siitä, voidaanko asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, jonka mukaan korvausta voidaan alentaa 50 prosentilla, kun saapuminen ei ole viivästynyt yli kolmea tuntia, soveltaa myös silloin, kun saapuminen aikaistuu alkuperäisen lennon lentosuunnitelmaan verrattuna. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että huomattavasti aikaistettu lähtö voi aiheuttaa matkustajalle yhtä vakavia haittoja kuin viivästynyt saapuminen, kun otetaan huomioon kyseisen säännöksen mukaiset kriteerit.

36

Näin ollen Landesgericht Korneuburg päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [asetuksen N:o 261/2004] 7 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittaja voi alentaa asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla maksettavaa korvausta myös silloin, kun lentomatkustajalle tarjotaan varatun lennon peruuttamisen johdosta vaihtoehtoista lentoa, joka lähtee ja saapuu aikataulun mukaisesti 11 tuntia 55 minuuttia aikaisemmin kuin peruutettu lento?”

37

Landgericht Düsseldorf tiedustelee asiassa C‑188/20 esittämällään ensimmäisellä kysymyksellä, joka on sama kuin sen asiassa C‑196/20 esittämä ensimmäinen kysymys, pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että matkustajalla on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu vahvistettu varaus, jos hän on saanut matkanjärjestäjältä, johon hän on sopimussuhteessa, kyseisen asetuksen 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetun muun todisteen, jossa hänet luvataan kuljettaa tietyllä lennolla, joka on yksilöity ilmoittamalla sen lähtö- ja saapumispaikka, lähtö- ja saapumisaika ja numero, mutta matkanjärjestäjä ei ole saanut asianomaiselta lentoliikenteen harjoittajalta vahvistusta tämän lennon lähtö- ja saapumisajasta.

38

Tässä tapauksessa asioissa C‑188/20 ja C‑196/20 esitetyistä ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että matkanjärjestäjän lentomatkustajille toimittama asiakirja sisälsi lentojen aikatauluista tietoja, jotka poikkesivat niistä tiedoista, jotka lentoliikenteen harjoittaja oli viimeksi toimittanut matkanjärjestäjälle. Viimeksi mainittuja tietoja ei kuitenkaan ollut toimitettu kyseisille matkustajille, joten heillä oli käytettävissään vain matkanjärjestäjän toimittamaan asiakirjaan sisältyvät tiedot.

39

Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklassa säännellään asetuksen soveltamisalaa, ja sen 2 kohdan a alakohdassa vaaditaan, että matkustajalla on vahvistettu varaus kyseiselle lennolle.

40

Asetuksessa N:o 261/2004 ei määritellä vahvistetun varauksen käsitettä. Asetuksen 2 artiklan g alakohdassa määritellään kuitenkin varauksen käsite, jolla tarkoitetaan ”sitä, että matkustajalla on lippu tai muu todiste, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt kyseisen varauksen”.

41

Tästä määritelmästä johtuu, että varaus voi olla muu todiste, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt kyseisen varauksen. Tästä seuraa, että viimeksi mainitun hyväksymällä ja rekisteröimällä varauksella on sama arvo kuin lentoliikenteen harjoittajan hyväksymällä ja rekisteröimällä varauksella.

42

Näin ollen on niin, että jos lentomatkustajalla on asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu muu todiste, jonka matkanjärjestäjä on antanut, tämä muu todiste vastaa samassa säännöksessä tarkoitettua varausta.

43

Asioissa C‑188/20 ja C‑196/20 ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen lähtökohtana on, että näissä asioissa matkanjärjestäjän pääasioiden matkustajille toimittamat matkailmoitukset ovat asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu muu todiste. On kuitenkin todettava, että ainakin asiassa C‑188/20 kyseessä olevassa tilanteessa tässä ilmoituksessa mainitaan nimenomaisesti, että lentojen aikataulut ovat alustavia. Näin ollen kyseisen tuomioistuimen on ratkaistava, muodostavatko kyseiset ilmoitukset todella mainitussa 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetun hyväksytyn ja rekisteröidyn varauksen.

44

Jos vastaus on myöntävä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii erityisemmin sitä, voiko myös matkanjärjestäjä – eikä pelkästään lentoliikenteen harjoittaja – vahvistaa varauksen asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

45

Tältä osin on todettava, että kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei täsmennetä, voiko matkanjärjestäjä vahvistaa varauksen.

46

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Tämän säännöksen asiayhteydestä on todettava, että useissa asetuksen N:o 261/2004 säännöksissä ei niiden soveltamisen kannalta tehdä eroa matkanjärjestäjän ja lentoliikenteen harjoittajan välillä. Näin on erityisesti tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan osalta, jossa säädetään, että ajankohdan, jona matkustajan on ilmoittauduttava lähtöselvitykseen, voi ilmoittaa lentoliikenteen harjoittaja, matkanjärjestäjä tai valtuutettu matkatoimisto. Näin on myös mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan osalta, jonka mukaan sekä lentoliikenteen harjoittaja että matkanjärjestäjä voivat siirtää matkustajan toiselle lennolle.

48

Olisi lisäksi saman asetuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa vahvistetun lentomatkustajien suojelun korkean tason takaamista koskevan tavoitteen vastaista katsoa, että ainoastaan lentoliikenteen harjoittaja voi vahvistaa varauksen, ja siten asettaa matkustajan tehtäväksi tarkistaa matkanjärjestäjän toimittamat tiedot.

49

Asetuksella N:o 261/2004 pyritään nimittäin siihen, että lentoliikenteen harjoittaja kantaa riskin siitä, että matkanjärjestäjät antavat toimintansa yhteydessä matkustajille virheellisiä tietoja. Tässä asiayhteydessä matkustaja ei osallistu lentoliikenteen harjoittajan ja matkanjärjestäjän välisiin suhteisiin, eikä matkustajalta voida edellyttää, että hän hankkii tältä osin tietoja.

50

Näistä viimeksi mainituista seikoista seuraa myös, että se, että matkanjärjestäjä ei ole saanut asianomaiselta lentoliikenteen harjoittajalta vahvistusta lennon lähtö- ja saapumisaikoihin, ei vaikuta tämän tuomion 43 kohdassa tarkoitettuun arviointiin, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä.

51

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisiin kysymyksiin asioissa C‑188/20 ja C‑196/20 on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että matkustajalla on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu vahvistettu varaus, jos hän on saanut matkanjärjestäjältä, johon hän on sopimussuhteessa, kyseisen asetuksen 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetun muun todisteen, jossa hänet luvataan kuljettaa tietyllä lennolla, joka on yksilöity ilmoittamalla sen lähtö- ja saapumispaikka, lähtö- ja saapumisaika ja numero, ja näin on myös siinä tapauksessa, että tämä matkanjärjestäjä ei ole saanut asianomaiselta lentoliikenteen harjoittajalta vahvistusta tämän lennon lähtö- ja saapumisajasta.

52

Asiassa C‑188/20 esittämällään toisella kysymyksellä, joka on sama kuin asiassa C‑196/20 esitetty toinen kysymys, Landgericht Düsseldorf tiedustelee pääasiasiallisesti, onko asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohtaa tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajaa voidaan pitää matkustajaan nähden kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana silloin, kun kyseinen matkustaja on tehnyt matkanjärjestäjän kanssa sopimuksen tietystä tämän lentoliikenteen harjoittajan suorittamasta lennosta, mutta mainittu lentoliikenteen harjoittaja ei ole vahvistanut lentoaikoja tai matkanjärjestäjä ei ole tehnyt tälle matkustajalle varausta samalta lentoliikenteen harjoittajalta.

53

Muistutettakoon tältä osin, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdan mukaan lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan käsitteellä tarkoitetaan lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon paitsi matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, myös sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen.

54

Tämä määritelmä asettaa siten kaksi kumulatiivista edellytystä sille, että lentoliikenteen harjoittaja voidaan luokitella lennosta vastaavaksi lentoliikenteen harjoittajaksi, ja ne koskevat kyseessä olevan lennon suorittamista ja matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen olemassaoloa (tuomio 4.7.2018, Wirth ym., C‑532/17, EU:C:2018:527, 18 kohta).

55

Ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, että siinä korostetaan lennon käsitettä, joka on edellytyksen keskeinen osa. Unionin tuomioistuin on katsonut jo aikaisemmin, että tämä käsite on ymmärrettävä niin, että se on ”ilmakuljetustoim[i], jolloin se on tietyllä tavalla tämän kuljetuksen ’yksikkö’, jonka toteuttaa lentoliikenteen harjoittaja, joka määrää sen reitin” (tuomio 4.7.2018, Wirth ym., C‑532/17, EU:C:2018:527, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Tästä seuraa, että lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana on pidettävä lentoliikenteen harjoittajaa, joka matkustajaliikennetoimintaa harjoittaessaan tekee päätöksen tietyn lennon suorittamisesta, myös sen reitin määräämisestä, ja näin tehdessään lentoliikennettä koskevan tarjouksen tekemisestä asianomaisille. Tällaisen päätöksen tekeminen merkitsee nimittäin sitä, että tämä lentoliikenteen harjoittaja on vastuussa kyseessä olevan lennon suorittamisesta, myös erityisesti mahdollisesta lennon peruuttamisesta tai määräpaikkaan saapumisen pitkäaikaisesta viivästymisestä (tuomio 4.7.2018, Wirth ym., C‑532/17, EU:C:2018:527, 20 kohta).

57

Tässä tapauksessa on kiistatonta, että asioissa C‑188/20 ja C‑196/20 kyseessä olevissa tilanteissa ainoa muutos, jonka lentoliikenteen harjoittaja teki kyseessä oleville matkustajille lähetettyyn matkailmoitukseen nähden, koski lentoaikoja.

58

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa, pelkästään sen perusteella, että matkustajan matkanjärjestäjältä tekemässä varauksessa on lentoajat, joita lentoliikenteen harjoittaja ei ole vahvistanut kyseisen lentoliikenteen harjoittajan ja kyseisen matkanjärjestäjän välisen sisäisen varauksen yhteydessä, ei voida katsoa, etteivät asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa säädetyt edellytykset ole täyttyneet.

59

Lentoliikenteen harjoittajan, joka on tehnyt sellaisen tarjouksen lentokuljetuksesta, joka vastaa matkanjärjestäjän suhteessaan matkustajaan tekemää tarjousta, on, vaikka muutoksia tähän tarjoukseen voikin tulla, näet katsottava aikovan suorittaa lennon asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

60

Tällaista tulkintaa tukee asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todettu matkustajien suojelun korkean tason varmistamisen tavoite, koska ratkaisulla voidaan taata se, että kuljetettavat matkustajat saavat korvauksen tai heistä huolehditaan ilman, että heidän tarvitsee ottaa huomioon sellaisen lentoliikenteen harjoittajan tekemiä järjestelyjä, joka on päättänyt suorittaa kyseessä olevan lennon alun perin suunnitellusta ajankohdasta poiketen lennon tosiasialliseksi varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2018, Wirth ym., C‑532/17, EU:C:2018:527, 23 kohta).

61

Täsmennettäköön myös, että siinä tapauksessa, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on matkanjärjestäjän menettelyn vuoksi maksettava korvausta matkustajille asetuksen N:o 261/2004 nojalla, tällä lentoliikenteen harjoittajalla on mahdollisuus hakea korvausta kärsityistä vahingoista matkanjärjestäjältä tämän asetuksen 13 artiklan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 11.5.2017, Krijgsman, C‑302/16, EU:C:2017:359, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Edellä esitetyn perusteella asioissa C‑188/20 ja asiassa C‑196/20 esitettyihin toisiin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajaa voidaan pitää matkustajaan nähden kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana silloin, kun kyseinen matkustaja on tehnyt matkanjärjestäjän kanssa sopimuksen tietystä tämän lentoliikenteen harjoittajan suorittamasta lennosta, mutta mainittu lentoliikenteen harjoittaja ei ole vahvistanut lentoaikoja tai matkanjärjestäjä ei ole tehnyt tälle matkustajalle varausta samalta lentoliikenteen harjoittajalta.

63

Landgericht Düsseldorf tiedustelee asiassa C‑188/20 esittämällään kolmannella kysymyksellä, joka on sama kuin asiassa C‑196/20 esitetty kolmas kysymys, pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohtaa, 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 7 artiklan 1 kohdan toista virkettä ja 2 kohtaa tulkittava siten, että näissä säännöksissä tarkoitettu lennon aikataulun mukainen saapumisaika voi tämän asetuksen 7 artiklan perusteella maksettavan korvauksen kannalta ilmetä mainitun asetuksen 2 artiklan alakohdassa tarkoitetusta muusta todisteesta, jonka matkanjärjestäjä on toimittanut matkustajalle, vai edellytetäänkö tätä varten, että se mainitaan saman asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitetussa lipussa.

64

Aluksi on todettava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohta, 5 artiklan 1 kohdan c alakohta sekä 7 artiklan 2 kohdan toinen virke ja 2 kohta, joissa mainitaan ilmaisu ”aikataulun mukainen saapumisaika”, koskevat edellytyksiä, joilla kiinteämääräinen korvaus voi tulla maksettavaksi kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti. Mainittuun asetukseen ei kuitenkaan sisälly aikataulun mukaisen saapumisajan käsitteen määritelmää.

65

Tässä tapauksessa on riidatonta, että asioissa C‑188/20 ja C‑196/20 kyseessä olevissa tilanteissa lentomatkustajilla oli käytettävissään yksi ainoa asiakirja, nimeltään matkailmoitus, eikä heillä ollut hallussaan asiakirjaa, jota voitaisiin pitää asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuna lippuna.

66

Kuten asioissa C‑188/20 ja C‑196/20 esitettyjen ensimmäisten kysymysten tarkastelun yhteydessä todettiin, matkustajilla voi kuitenkin olla varaus paitsi silloin kun heillä on lippu, myös silloin kun heillä on saman asetuksen 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu muu todiste. Tässä tapauksessa on siis niin, että jos näissä pääasioissa kyseessä oleville matkustajille toimitettu asiakirja on muu todiste, on katsottava, että näillä matkustajilla oli kyseisessä säännöksessä tarkoitettu varaus, jossa ilmoitettiin lentoajat. He saattoivat siis perustellusti katsoa, että koska matkanjärjestäjä tai lentoliikenteen harjoittaja eivät olleet ilmoittaneet heille mistään muutoksesta, tässä varauksessa ilmoitetuissa aikatauluissa yksilöitiin tämän tuomion 64 kohdassa mainituissa säännöksissä tarkoitetut lähtö- ja saapumisajat.

67

Lisäksi on vielä täsmennettävä, että 26.2.2013 annettu tuomio Forkerts (C‑11/11, EU:C:2013:106) ei horjuta tulkintaa, jonka mukaan lennon aikataulun mukainen saapumisaika voi ilmetä asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetusta muusta todisteesta. Toisin kuin oli asioissa C‑188/20 ja C‑196/20 kyseessä olevien tilanteiden taustalla olevissa olosuhteissa, on todettava, että kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa ei ollut osallisena yksikään matkanjärjestäjä, ja matkustajalla oli kyseisen asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu lippu.

68

Edellä esitetyn perusteella kolmansiin kysymyksiin asioissa C‑188/20 ja C‑196/20 on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohtaa, 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä 7 artiklan 1 kohdan toista virkettä ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että näissä säännöksissä tarkoitettu lennon aikataulun mukainen saapumisaika voi tämän asetuksen 7 artiklassa tarkoitetun korvauksen kannalta ilmetä mainitun asetuksen 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetusta muusta todisteesta, jonka matkanjärjestäjä on toimittanut matkustajalle.

69

Landgericht Düsseldorf tiedustelee asiassa C‑188/20 esittämällään neljännellä kysymyksellä, joka vastaa asiassa C‑146/20 esitettyä ensimmäistä kysymystä, pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että lentoa on pidettävä peruutettuna, kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja aikaistaa tätä lentoa useilla tunneilla.

70

Huomattakoon, että peruuttamisen käsitteellä tarkoitetaan asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdassa olevan määritelmän mukaan sitä, että ”aikataulun mukainen lento, jolle ainakin yksi paikka oli varattu, ei toteudu”.

71

Lennon käsitettä ei määritellä asetuksessa N:o 261/2004. Kuten tämän tuomion 55 kohdassa on palautettu mieleen, lento on ”ilmakuljetustoimi, jolloin se on tietyllä tavalla tämän kuljetuksen ’yksikkö’, jonka toteuttaa lentoliikenteen harjoittaja, joka määrää sen reitin”.

72

Unionin tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt yhtäältä, että reitti on lennon olennainen osatekijä, ja lento toteutetaan lentoliikenteen harjoittajan ennalta vahvistaman suunnitelman mukaisesti (tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 30 kohta).

73

Toisaalta asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdan määritelmästä ei suinkaan ilmene, että sen ohella, että aikataulun mukaista lentoa ei ole toteutettu, tässä säännöksessä tarkoitettu kyseisen lennon ”peruuttaminen” edellyttäisi sen peruuttamista koskevan nimenomaisen päätöksen tekemistä (tuomio 13.10.2011, Sousa Rodríguez ym., C‑83/10, EU:C:2011:652, 29 kohta).

74

Kyseisen asetuksen 2 artiklan l alakohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa ei tosin täsmennetä, miten lennon aikaistamiseen on suhtauduttava. Tämän tuomion 46 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon sen sanamuoto, asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on.

75

Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdan ja 5 artiklan 1 kohdan asiayhteydestä on tältä osin todettava, että tilanteisiin, joissa lentoa aikaistetaan, viitataan mainitussa asetuksessa sen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitettujen uudelleenreititysten yhteydessä. Viimeksi mainitussa säännöksessä nimittäin säädetään, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on maksettava korvaus matkustajalle, jonka lento on peruutettu, paitsi jos tämä lentoliikenteen harjoittaja ilmoittaa peruuttamisesta tässä säännöksessä säädetyissä määräajoissa ja tarjoaa uudelleenreititystä, jonka mukaan matkustajan olisi lähdettävä – tapauksen mukaan – korkeintaan yksi tai kaksi tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa, ja hän saapuisi määräpaikkaan – tapauksen mukaan – alle neljä tuntia tai alle kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.

76

Tästä seuraa, että unionin lainsäätäjä on myöntänyt, että lennon huomattava aikaistaminen voi aiheuttaa matkustajille vakavia haittoja samalla tavoin kuin lennon viivästyminen, koska tällainen aikaistaminen johtaa siihen, että he menettävät mahdollisuuden käyttää vapaasti aikaansa ja järjestää matkansa tai oleskelunsa toiveidensa mukaisesti.

77

Näin on erityisesti silloin, kun matkustaja, joka on toteuttanut kaikki vaadittavat varotoimet, ei voi nousta lentokoneeseen varaamansa lennon aikaistamisen vuoksi. Näin on myös silloin, kun matkustajalta edellytetään huomattavaa mukautumista lentonsa uuteen lähtöaikaan, jotta hän voi päästä lennolle.

78

Lisäksi on muistutettava, että kuten erityisesti asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, asetuksen ensisijaisena tavoitteena on varmistaa matkustajien suojelun korkea taso (tuomio 17.9.2015, van der Lans, C‑257/14, EU:C:2015:618, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että tämän tavoitteen mukaisesti säännöksiä, joilla lentomatkustajille annetaan oikeuksia, on tulkittava laajasti (tuomio 22.4.2021, Austrian Airlines, C‑826/19, EU:C:2021:318, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80

Koska asetuksella N:o 261/2004 pyritään korvaamaan vakiomuotoisesti ja välittömästi matkustajien lentoliikenteessä aiheutuvien vakavien haittojen muodostamat eri vahingot (tuomio 3.9.2020, Delfly, C‑356/19, EU:C:2020:633, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja kun otetaan huomioon matkustajille tämän tuomion 76 kohdassa tarkoitetun kaltaisissa olosuhteissa mahdollisesti aiheutuvat vakavat haitat, peruuttamisen käsitettä on tulkittava siten, että se kattaa tilanteen, jossa lentoa aikaistetaan huomattavasti.

81

Tältä osin on erotettava toisistaan tilanteet, joissa aikaistamisella ei ole mitään vaikutusta tai sillä on vain vähäinen vaikutus lentomatkustajien mahdollisuuteen käyttää vapaasti aikaansa, ja tilanteet, joissa lennon huomattava aikaistaminen aiheuttaa tämän tuomion 76 ja 77 kohdassa mainitun kaltaisia vakavia haittoja.

82

Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa säädetyistä kynnysarvoista voidaan hakea ohjeistusta lennon huomattavan aikaistamisen erottamiseksi vähäisestä aikaistamisesta.

83

Korostettakoon, että aikaistaminen eroaa viivästymisestä, jonka osalta unionin tuomioistuin on katsonut, että matkustajat saavat oikeuden korvaukseen, kun heille aiheutunut ajan menetys on vähintään kolme tuntia verrattuna lentoliikenteen harjoittajan aikataulun mukaisen matkan kestoon (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 57 kohta), koska matkustajien on varatun lennon aikaistamisen johdosta ryhdyttävä toimenpiteisiin voidakseen nousta koneeseen. Tämä ero ilmenee myös siitä, että unionin lainsäätäjä hyväksyy asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa alle kaksi tuntia kestäneet viivästykset, kun taas aikaistamiset eivät saa ylittää yhtä tuntia.

84

Kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdasta ilmenee, että aikaistaminen enintään tunnilla voi vapauttaa lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan velvollisuudesta maksaa matkustajalle korvausta mainitun asetuksen 7 artiklan nojalla. Näin ollen on katsottava, että lennon aikaistaminen yli tunnilla taikka enintään tunnilla on vertailukohta määritettäessä, onko aikaistaminen huomattava vai vähäinen asetuksen 5 artiklan soveltamisen kannalta.

85

Tämä tulkinta on edelleen yhteensopiva lentomatkustajien ja lennosta vastaavien lentoliikenteen harjoittajien intressien tasapainottamisen kanssa, johon unionin lainsäätäjä pyrki asetuksen N:o 261/2004 antamisella (ks. analogisesti tuomio 23.10.2012, Nelson ym., C‑581/10 ja C‑629/10, EU:C:2012:657, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

86

Samalla kun tämä tulkinta mahdollistaa sen, että matkustajat saavat korvausta lennon huomattavasta aikaistamisesta aiheutuneista vakavista haitoista, se vapauttaa lennosta vastaavat lentoliikenteen harjoittajat velvollisuudesta maksaa korvausta, kun ne ilmoittavat lentomatkustajille lennon aikaistamisesta mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan i–iii alakohdassa säädetyin edellytyksin.

87

Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen asiassa C‑188/20 ja ensimmäiseen kysymykseen asiassa C‑146/20 on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lentoa on pidettävä peruutettuna, kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja aikaistaa tätä lentoa yli tunnilla.

88

Landgericht Düsseldorf tiedustelee asiassa C‑188/20 esittämällään viidennellä kysymyksellä ja Landgericht Korneuburg asiassa C‑270/20 esittämällään ainoalla kysymyksellä pääasiallisesti sitä, sovelletaanko asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohtaa tilanteessa, jossa aikaistetun lennon saapumisajan osalta ei ylitetä kyseisessä säännöksessä mainittuja aikarajoja.

89

Tässä yhteydessä on muistutettava, että kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos matkustajalle tarjotaan matkan uudelleenreititystä mainitun asetuksen 8 artiklan mukaisesti siten, että hän pääsee lopulliseen määräpaikkaansa vaihtoehtoisella lennolla, jonka saapumisaika verrattuna alun perin varatun lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan ei lennon pituudesta riippuen ylitä kahdesta neljään tuntia, lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla on oikeus alentaa kyseisen 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä kiinteämääräistä korvausta 50 prosentilla.

90

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 105 kohdassa, asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdasta ilmenee nimenomaisesti, että oikeus alentaa korvauksen määrää koskee tapausta, jossa lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja tarjoaa uudelleenreititystä, joka rajoittaa viivästymistä lopullisessa määräpaikassa. Kyseisessä säännöksessä ei sitä vastoin mainita lainkaan tilannetta, jossa matkustaja lentonsa aikaistamisen vuoksi saapuu lopulliseen määräpaikkaan ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa.

91

Tältä osin on lisättävä, että unionin lainsäätäjä on ottanut huomioon sekä lennon aikaistamisen että viivästymisen asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun uudelleenreitittämistä koskevan tarjouksen yhteydessä. Vaikka unionin lainsäätäjä on tietoinen lentojen aikaistamiseen liittyvistä haitoista, se ei kuitenkaan ole katsonut, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan tarjoama uudelleenreititys, joka mahdollistaa aikaistetun lähdön haitallisten seurausten laajuuden rajoittamisen, voisi johtaa korvauksen määrän alentamiseen.

92

Siitä, että tällainen mahdollisuus olisi annettava lennosta vastaavalle lentoliikenteen harjoittajalle, joka tarjoaa uudelleenreititystä, joka johtaa aikaistettuun saapumiseen, seuraisi, että korvauksen määrän alentaminen sallittaisiin järjestelmällisesti silloin, kun kyseinen lentoliikenteen harjoittaja aikaistaa lentoa huomattavasti.

93

Kuten asiassa C‑188/20 esitetyn neljännen kysymyksen ja asiassa C‑146/20 esitetyn ensimmäisen kysymyksen yhteydessä on todettu, lennon huomattava aikaistaminen aiheuttaa kuitenkin vakavia haittoja, jotka ovat perusteena korvaukselle. Se, että tällaisessa tilanteessa korvauksen määrää olisi aina alennettava pelkästään sen vuoksi, ettei matkustajan saapuminen lopulliseen määräpaikkaan viivästynyt ja matkustaja saapuu siis sinne asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdassa asetetuissa aikarajoissa, olisi vastoin kyseisen asetuksen tavoitetta, joka on niiden matkustajien oikeuksien vahvistaminen, joille aiheutuu vakavia haittoja.

94

Edellä esitetyn perusteella viidenteen kysymykseen asiassa C‑188/20 ja ainoaan kysymykseen asiassa C‑270/20 on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei voida soveltaa tilanteessa, jossa aikaistetun lennon saapumisajan osalta ei ylitetä kyseisessä säännöksessä mainittuja aikarajoja.

95

Landgericht Düsseldorf tiedustelee asiassa C‑188/20 esittämällään kuudennella kysymyksellä, joka vastaa sen asiassa C‑146/20 esittämää toista kysymystä, pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että lennon aikaistamista koskeva ilmoitus, joka on annettu matkustajalle ennen matkan alkamista, voi olla viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettu uudelleenreititystä koskeva tarjous.

96

Tältä osin kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, luettuna yhdessä asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, ilmenee, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava matkustajalle, jota lennon peruuttaminen koskee, uudelleenreititys hänen lopulliseen määräpaikkaansa vastaavilla kuljetusehdoilla ja mahdollisimman pian.

97

On kuitenkin todettava, että asioissa C‑188/20 ja C‑146/20 kyseessä olevissa tilanteissa tapahtuneen kaltainen lennon aikaistaminen voi olla asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu uudelleenreititys ”vastaavilla kuljetusehdoilla”, koska ainoastaan lentoaikoja on muutettu.

98

Lisäksi uudelleenreititystä koskeva tarjous, jossa ehdotetaan lentoa, jonka lähtöaikaa on aikaistettu peruutetun lennon lähtöaikaan nähden, voi olla asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu uudelleenreititys, joka suoritetaan ”mahdollisimman pian”, kun matkustaja voi tämän tarjouksen perusteella päästä lopulliseen määräpaikkaansa mahdollisimman nopeasti.

99

Lisättäköön, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava matkustajalle, jonka lento on peruutettu, kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädettyjä eri vaihtoehtoja (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Rusu, C‑354/18, EU:C:2019:637, 58 kohta).

100

Jotta matkustaja voisi mainitun asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla tehokkaasti käyttää oikeuksiaan peruuttamistapauksessa, lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on siis annettava hänelle kaikki tiedot saman asetuksen 8 artiklan 1 kohtaan perustuvista oikeuksista.

101

Edellä esitetyn perusteella kuudenteen kysymykseen asiassa C‑188/20 ja toiseen kysymykseen asiassa C‑146/20 on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että lennon aikaistamista koskeva ilmoitus, joka on annettu matkustajalle ennen matkan alkamista, voi olla viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettu uudelleenreititystä koskeva tarjous.

102

Landgericht Düsseldorf tiedustelee seitsemännellä kysymyksellään asiassa C‑188/20 pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 261/2004 14 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä velvoitetaan lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ilmoittamaan matkustajalle sen yrityksen täsmällinen nimi ja osoite, jolta hän voi vaatia korvausta kyseisen asetuksen 7 artiklan nojalla, sekä korvauksen tarkka määrä ja, tarvittaessa, mitä asiakirjoja hänen on liitettävä korvaushakemukseensa.

103

Tältä osin on syytä palauttaa mieleen, että mainitun asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaan lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan, joka epää lennolle pääsyn tai peruuttaa lennon, on annettava kullekin matkustajalle, jota epääminen tai peruuttaminen koskee, kirjallinen tiedote, joka sisältää tämän asetuksen mukaiset korvausta ja apua koskevat säännöt. Kyseisen säännöksen nojalla lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on lisäksi annettava vastaava tiedote kaikille matkustajille, joita koskee vähintään kahden tunnin pituinen viivästyminen.

104

Kyseistä säännöstä on luettava asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 20 perustelukappaleen valossa, josta ilmenee, että matkustajille olisi tiedotettava kaikista heidän oikeuksistaan muun muassa silloin, kun lento peruutetaan, jotta he voivat käyttää tehokkaasti näitä oikeuksiaan.

105

Kyseiseen asetukseen perustuvien oikeuksien tehokas käyttäminen edellyttää nimittäin, että matkustajalla on mahdollisuus kääntyä tehokkaasti sen yrityksen puoleen, jolta hän voi vaatia korvausta kyseisen asetuksen 7 artiklan nojalla, joten matkustajalla on tätä varten oltava tiedossaan yrityksen täsmällinen nimi ja yrityksen osoite.

106

Lisäksi korvaussääntöjä koskeva tieto, joka lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on annettava asetuksen N:o 261/2004 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti, edellyttää, että matkustajalle ilmoitetaan myös menettelystä, jota hänen on noudatettava oikeuksiensa toteuttamiseksi. Tässä yhteydessä lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on ilmoitettava matkustajalle, mitä asiakirjoja tämän on tarvittaessa liitettävä korvaushakemukseensa.

107

Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei sitä vastoin tarvitse ilmoittaa matkustajalle sen korvauksen tarkkaa määrää, jonka tämä mahdollisesti voi saada kyseisen asetuksen 7 artiklan nojalla. Tällainen tieto ei nimittäin koske asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ”tämän asetuksen mukais[ia] korvausta ja apua koskev[ia] sään[töjä]”, vaan niiden soveltamista yksittäistapauksessa.

108

Edellä esitetyn perusteella seitsemänteen kysymykseen asiassa C‑188/20 on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 14 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ilmoittamaan matkustajalle sen yrityksen täsmällinen nimi ja osoite, jolta hän voi vaatia korvausta kyseisen asetuksen 7 artiklan nojalla, sekä, tarvittaessa, mitä asiakirjoja hänen on liitettävä korvaushakemukseensa, mutta siinä ei velvoiteta tätä lentoliikenteen harjoittajaa ilmoittamaan lentomatkustajalle sen korvauksen tarkkaa määrää, jonka tämä mahdollisesti voi saada mainitun asetuksen 7 artiklan nojalla.

109

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: