UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

22 päivänä huhtikuuta 2021 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 1346/2000 – Maksukyvyttömyysmenettelyt – 4 artikla – Maksukyvyttömyysmenettelyyn sovellettava laki – Sen jäsenvaltion laki, jossa menettely on aloitettu – 13 artikla – Kaikkia velkojia vahingoittavat toimet – Poikkeus – Edellytykset – Oikeustoimi, johon sovelletaan muun jäsenvaltion kuin menettelyn aloitusvaltion lakia – Oikeustointa ei ole mahdollista peräyttää tämän lain mukaan – Asetus (EY) N:o 593/2008 – Sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki – 12 artiklan 1 kohdan b alakohta – Sopimukseen sovellettavan lain ulottuvuus – Sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttäminen – Maksu, joka on suoritettu sellaisen sopimuksen täyttämiseksi, johon sovelletaan muun jäsenvaltion kuin menettelyn aloittamisvaltion lakia – Kolmannen täyttämä sopimus – Kanne tämän maksun palauttamiseksi maksukyvyttömyysmenettelyssä – Mainittuun maksuun sovellettava laki

Asiassa C-73/20,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 23.1.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 13.2.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

ZM, Oeltrans Befrachtungsgesellschaft mbH:n selvittäjänä,

vastaan

E. A. Frerichs,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot, unionin tuomioistuimen varapresidentti R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. Bay Larsen, C. Toader ja M. Safjan,

julkisasiamies: G. Hogan,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	ZM, Oeltrans Befrachtungsgesellschaft mbH:n selvittäjänä, edustajanaan J. Froehner, Rechtsanwalt,

–	E. A. Frerichs, edustajanaan J. van Zuethem, advocaat,

–	Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, P. Barros da Costa, L. Medeiros ja S. Duarte Afonso,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wilderspin ja H. Leupold,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

Ennakkoratkaisupyyntö koskee maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL 2000, L 160, s. 1) 13 artiklan ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) (EUVL 2008, L 177, s. 6) 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat ZM, Oeltrans Befrachtungsgesellschaft mbH:n selvittäjänä, ja E. A. Frerichs ja jossa on kyse siitä, että E. A. Frerichsia vaaditaan palauttamaan maksu, jonka Oeltrans Befrachtungsgesellschaft suoritti E. A. Frerichsille tämän ja erään Oeltrans-konserniin kuuluvan yhtiön tekemän sopimuksen nojalla.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Asetus N:o 1346/2000

3	Asetus N:o 1346/2000 on kumottu maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/848 (EUVL 2015, L 141, s. 19). Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan sovellettiin kuitenkin asetusta N:o 1346/200.

Asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 23 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(23)

Tässä asetuksessa olisi määritettävä sen piiriin kuuluviin kysymyksiin yhtenäiset lainvalintasäännöt, jotka niiden soveltamisalalla korvaavat yksittäisten valtioiden kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset. Jollei toisin säädetä, sovellettaisiin menettelyn aloittaneen jäsenvaltion lakia (lex concursus). Tätä lainvalintasääntöä olisi sovellettava sekä päämenettelyissä että paikallisissa menettelyissä. Menettelyn aloitusvaltion konkurssilain mukaan määräytyvät kaikki maksukyvyttömyysmenettelyn oikeusvaikutukset, sekä prosessuaaliset että materiaaliset, asianomaisiin henkilöihin ja oikeussuhteisiin. Sen mukaan määräytyvät kaikki maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusta, kulkua ja päättämistä koskevat edellytykset.

(24)

Se, että maksukyvyttömyysmenettely, johon sovelletaan pääsääntöisesti menettelyn aloitusvaltion lakia, tunnustetaan ilman eri toimenpiteitä, saattaa olla ristiriidassa niiden sääntöjen kanssa, joiden mukaisesti oikeustoimia toteutetaan muissa jäsenvaltioissa. Perustellun luottamuksen ja oikeustoimien varmuuden turvaamiseksi muissa kuin menettelyn aloitusvaltiossa olisi säädettävä useita poikkeuksia pääsäännöstä.”

Tämän asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Sovellettava laki”, säädetään seuraavaa:

”1. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on alkanut, jäljempänä ’menettelyn aloitusvaltio’.

2. Menettelyn aloittamisen edellytykset, menettelyn kulku sekä menettelyn päättäminen määräytyvät menettelyn aloitusvaltion lain mukaan. Sen mukaan määräytyy erityisesti:

– –

m)	velkojia vahingoittavien oikeustointen mitättömyys, pätemättömyys ja peräytyminen.”

Mainitun asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeustoimen peräyttäminen”, säädetään seuraavaa:

”Mitä 4 artiklan 2 kohdan m alakohdassa säädetään, ei sovelleta, jos se, joka on saanut etua velkojia vahingoittavasta toimesta, osoittaa, että

–	tähän oikeustoimeen sovellettava laki on muun jäsenvaltion kuin menettelyn aloitusvaltion laki,

ja että

–	tämän lain mukaan ei ole mitään mahdollisuutta peräyttää kyseistä oikeustointa.”

Asetus N:o 593/2008

Asetuksen N:o 593/2008 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jotta saavutetaan tämän asetuksen yleistavoite eli oikeusvarmuuden turvaaminen Euroopan oikeusalueella, lainvalintasääntöjen olisi oltava hyvin ennakoitavissa. Tuomioistuimilla tulisi kuitenkin olla harkintavaltaa sen lain määrittämiseksi, joka liittyy tilanteeseen läheisimmin.”

Kyseisen asetuksen 12 artiklan, jonka otsikko on ”Sovellettavan lain soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen nojalla sopimukseen sovellettavan lain mukaan säännellään erityisesti

– –

b)	sopimusvelvoitteiden suorittamista;

– –”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

9	Oeltrans Befrachtungsgesellschaft ja Tankfracht GmbH ovat yhtiöitä, joiden kotipaikka on Saksassa. Ne kuuluivat Oeltrans-konserniin.

E. A. Frerichs, jonka kotipaikka on Alankomaissa, ja Tankfracht tekivät sisävesialusta koskevan sopimuksen, jonka nojalla Tankfrachtin piti maksaa E. A. Frerichsille 8259,30 euron korvaus. Oeltrans Befrachtungsgesellschaft maksoi tämän sopimuksen täyttämiseksi 9.11.2010 E. A. Frerichsille summan, jonka Tankfracht oli velkaa.

Amtsgericht Hamburg (Hampurin alioikeus, Saksa) aloitti 29.4.2011 Oeltrans Befrachtungsgesellschaftia koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn. Kyseisen menettelyn alkuperäinen selvittäjä nosti 21.12.2014 toimivaltaisessa tuomioistuimessa kanteen, jossa vaadittiin tämän yhtiön oikeustoimien pätemättömyyden perusteella 8259,30 euron palauttamista korkoineen. Mainitun tuomioistuimen laiminlyöntien vuoksi kannekirjelmä annettiin E. A. Frerichsille tiedoksi vasta joulukuussa 2016. Kyseisen menettelyn selvittäjänä on 25.3.2016 alkaen ollut ZM.

12	Landgericht (alueellinen alioikeus, Saksa) katsoi, että pääasian kanteeseen sovelletaan Saksan lakia, ja hyväksyi selvittäjän kanteen.

13	Toisen asteen tuomioistuin muutti Landgerichtin ratkaisua niin ikään Saksan lain nojalla ja hylkäsi kanteen E. A. Frerichsin tekemän kanteen vanhentumista koskevan oikeudenkäyntiväitteen perusteella.

14	ZM teki Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) ja vaati Landgerichtin ratkaisun pysyttämistä.

15	Bundesgerichtshofin mukaan Revision-valituksen menestyminen riippuu asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan ja asetuksen N:o 593/2008 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.

Asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen m alakohdan mukaan nimittäin kaikkia velkojia vahingoittavien oikeustointen mitättömyys, pätemättömyys ja peräytyminen määräytyvät sen jäsenvaltion lain mukaan, jonka alueella maksukyvyttömyysmenettely aloitetaan. Mainittu tuomioistuin toteaa, että koska Oeltrans Befrachtungsgesellschaftia vastaan on aloitettu maksukyvyttömyysmenettely Saksassa, kysymystä tämän yhtiön E. A. Frerichsille suorittaman 8259,30 euron suuruisen maksun pätemättömyydestä on näin ollen arvioitava Saksan lain mukaisesti; Saksan lain mukaan sen käsiteltäväksi saatettu valitus olisi hyväksyttävä, koska toisin kuin toisen asteen tuomioistuin on katsonut, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasian kanteessa esitetty vaatimus ei ole vanhentunut.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että E. A. Frerichs vetoaa asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan sovellettavuuteen ja väittää, että maksua on arvioitava Alankomaiden lain perusteella, ja on esittänyt näyttöä siitä, ettei maksua tämän lain mukaan ole mitään mahdollisuutta peräyttää.

18	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tältä osin, että Tankfrachtin ja E. A. Frerichsin välillä tehtyyn sopimukseen sovelletaan sen oikeudellisesta luonnehdinnasta riippumatta Alankomaiden lakia.

Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että kysymys siitä, täyttyykö asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklassa säädetty ensimmäinen edellytys, jonka mukaan kyseiseen vahingoittavaan toimeen sovelletaan muun jäsenvaltion kuin maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltion lakia, riippuu sen käsiteltävänä olevassa asiassa siitä, sovelletaanko asetuksen N:o 593/2008 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla maksuun, jonka kolmas, tässä tapauksessa Oeltrans Befrachtungsgesellschaft, on suorittanut täyttääkseen mainittuun sopimukseen perustuvan E.A. Frerichsillä Tankfrachtilta olevan saatavan, myös Alankomaiden lakia.

Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa ja asetuksen N:o 593/2008 12 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että viimeksi mainitun asetuksen mukaista sopimukseen sovellettavaa lakia sovelletaan myös sellaiseen maksuun, jonka kolmas suorittaa sopimusosapuolen sopimukseen perustuvan maksuvelvoitteen täyttämiseksi?”

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa ja asetuksen N:o 593/2008 12 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että viimeksi mainitun asetuksen nojalla sopimukseen sovellettavaa lakia sovelletaan myös maksuun, jonka kolmas suorittaa sopimusosapuolen sopimukseen perustuvan maksuvelvoitteen täyttämiseksi, kun tämä maksu riitautetaan maksukyvyttömyysmenettelyssä kaikkia velkojia vahingoittavana toimena.

Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklassa säädetään poikkeuksesta tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun pääsääntöön, jonka mukaan maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on aloitettu (tuomio 16.4.2015, Lutz, C-557/13, EU:C:2015:227, 34 kohta).

Mainitun asetuksen 13 artiklan mukaan on niin, että mitä mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan m alakohdassa säädetään, ei sovelleta, jos se, joka on saanut etua kaikkia velkojia vahingoittavasta toimesta, osoittaa, että tähän oikeustoimeen sovellettava laki on muun jäsenvaltion kuin menettelyn aloitusvaltion laki ja että tämän lain mukaan ei ole mitään mahdollisuutta peräyttää kyseistä oikeustointa.

Tätä poikkeusta, jonka tavoitteena on – kuten mainitun asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa muistutetaan – turvata perusteltu luottamus ja oikeustoimien varmuus muissa jäsenvaltioissa kuin menettelyn aloitusjäsenvaltiossa, on tulkittava suppeasti, eikä sen ulottuvuus saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi (tuomio 15.10.2015, Nike European Operations Netherlands, C-310/14, EU:C:2015:690, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan tarkoituksen osalta unionin tuomioistuin on todennut, että sillä pyritään suojaamaan sen, joka on saanut etua kaikkia velkojia vahingoittavasta toimesta, perusteltua luottamusta säätämällä, että kyseistä tointa säännellään myös maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen laissa, jota siihen sovellettiin ajankohtana, jolloin toimi toteutettiin (tuomio 8.6.2017, Vinyls Italia, C-54/16, EU:C:2017:433, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on myös todennut, että asetuksen N:o 1346/2000 4 ja 13 artikla muodostavat lex specialisin suhteessa asetukseen N:o 593/2008, ja niitä on tulkittava asetuksen N:o 1346/2000 tavoitteiden valossa (tuomio 8.6.2017, Vinyls Italia, C-54/16, EU:C:2017:433, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27	Koska käsiteltävässä tapauksessa pääasiassa kyseessä oleva maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu Saksassa, tähän menettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 1 kohdan mukaan Saksan lakia.

Tästä seuraa, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa – tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen m alakohdan, jonka mukaan jäsenvaltion, jossa maksukyvyttömyysmenettelyn on aloitettu, lain mukaan määräytyvät erityisesti kaikkia velkojia vahingoittavien oikeustointen mitättömyys, pätemättömyys ja peräytyminen, nojalla kysymystä Oeltrans Befrachtungsgesellschaftin E. A. Frerichsille suorittaman 8259,30 euron maksun pätemättömyydestä on lähtökohtaisesti arvioitava Saksan lain mukaisesti.

Koska tämä maksu kuitenkin suoritettiin Tankfrachtilla E. A. Frerichsin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella olleen sopimusvelvoitteen täyttämiseksi ja koska tähän sopimukseen sovelletaan Alankomaiden lakia, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa sovellettaessa katsottava, että mainittuun maksuun sovelletaan myös tätä lakia.

30	Tältä osin on muistutettava, että tämän asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen mukaan siinä olisi määritettävä sen piiriin kuuluviin kysymyksiin yhtenäiset lainvalintasäännöt, jotka niiden soveltamisalalla korvaavat yksittäisten valtioiden kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset.

Lisäksi on todettava, että mainitun asetuksen 13 artiklan tavoitteiden mukaisesti, sellaisina kuin ne on palautettu mieleen edellä 25 kohdassa, sopimusosapuolen, joka on saanut maksun sopimuksen täyttämiseksi, on voitava odottaa, että kyseiseen sopimukseen sovellettavaa lakia sovelletaan myös tähän maksuun maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeenkin.

Sama koskee tilannetta, jossa kyseistä maksua ei ole suorittanut tämän osapuolen sopimuskumppani vaan kolmas, koska mainitun osapuolen kannalta on ilmeistä, että kolmas aikoo kyseisellä maksulla täyttää sopimuskumppanille kuuluvan sopimukseen perustuvan maksuvelvoitteen. Tässä tapauksessa kyseisen osapuolen on siis myös voitava odottaa, että tähän maksuun sovelletaan edelleen myös maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen sen oikeusperustana olevaan sopimukseen sovellettavaa lakia.

Sopimuspuolen, joka on saanut maksun, jonka sopimuskumppani tai kolmas on suorittanut kyseisen sopimuksen nojalla, ei nimittäin voida kohtuudella katsoa olevan velvollinen ennakoimaan, että kyseistä sopimuskumppania tai tätä kolmatta vastaan mahdollisesti aloitetaan maksukyvyttömyysmenettely tai missä jäsenvaltiossa maksukyvyttömyysmenettely ehkä aloitetaan.

Lisäksi – kuten Portugalin hallitus ja Euroopan komissio ovat kirjallisissa huomautuksissaan väittäneet – asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan päinvastainen tulkinta vaarantaisi tämän säännöksen tehokkaan vaikutuksen ja olisi ristiriidassa sen tarkoituksen kanssa, jona on sallia poikkeaminen tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetystä pääsäännöstä muun muassa kaikkia velkojia vahingoittavien toimien edunsaajien perustellun luottamuksen suojaamiseksi, koska kyseisestä tulkinnasta seuraisi, että tällaisiin kolmansien suorittamiin maksuihin sovellettaisiin aina sen jäsenvaltion lakia, jossa maksukyvyttömyysmenettely on alkanut.

Tulkintaa, jonka mukaan asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa sovellettaessa sopimuskumppanin tai kolmannen suorittamaan sopimusvelvoitteen täyttämiseen sovellettava laki on sopimukseen, josta tämä velvoite johtuu, sovellettava laki, tukee lisäksi asetuksen N:o 593/2008 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto.

36	Tässä säännöksessä nimittäin säädetään, että asetuksen N:o 593/2008 nojalla sopimukseen sovellettavan lain mukaan säännellään erityisesti sopimusvelvoitteiden suorittamista.

37	Mainitun säännöksen sanamuodosta siis seuraa, että sopimukseen perustuvan maksuvelvoitteen suorittamista säännellään sopimukseen, joka on tämän velvoitteen oikeusperusta, sovellettavan lain mukaan.

38	Lisäksi kuten asetuksen N:o 593/2008 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa muistutetaan, asetuksessa säädettyjen lainvalintasääntöjen olisi oltava hyvin ennakoitavissa, jotta saavutetaan tämän asetuksen yleistavoite eli oikeusvarmuuden turvaaminen Euroopan oikeusalueella.

On kuitenkin todettava, että asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan tulkinta, jonka mukaan sopimukseen sovellettavaa lakia sovelletaan myös siihen, että sopimuskumppani tai kolmas suorittaa tästä sopimuksesta johtuvan velvoitteen, on tämän oikeusvarmuuden tavoitteen mukainen, koska sillä voidaan taata, että velvoitteeseen sovelletaan myös maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen edelleen tätä lakia.

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa ja asetuksen N:o 593/2008 12 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että asetuksen N:o 593/2008 nojalla sopimukseen sovellettavaa lakia sovelletaan myös maksuun, jonka kolmas suorittaa sopimusosapuolen sopimukseen perustuvan maksuvelvollisuuden täyttämiseksi, kun tämä maksu riitautetaan maksukyvyttömyysmenettelyssä kaikkia velkojia vahingoittavana toimena.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 13 artiklaa ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) 12 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että asetuksen N:o 593/2008 nojalla sopimukseen sovellettavaa lakia sovelletaan myös maksuun, jonka kolmas suorittaa sopimusosapuolen sopimukseen perustuvan maksuvelvollisuuden täyttämiseksi, kun tämä maksu riitautetaan maksukyvyttömyysmenettelyssä kaikkia velkojia vahingoittavana toimena.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.