1.

Kun komissio peruuttaa sitoumuksen hyväksynnän sen vuoksi, että sitoumuksen antanut vientiä harjoittava tuottaja on rikkonut sitoumusta, voidaanko jo käyttöön otettuja lopullisia polkumyynti- ja tasoitustulleja soveltaa jo niiden asettamisesta lähtien tapahtuneeseen sitoumukseen perustuvaan tuontiin, vai sovelletaanko niitä ainoastaan sitoumuksen peruuttamisen jälkeen tapahtuneeseen tuontiin? Voiko komissio tässä yhteydessä mitätöidä rikottua sitoumusta vastaavat tuontilaskut ja määrätä kansalliset viranomaiset perimään lopulliset tullit näistä tuonneista?

2.

Lähinnä nämä ovat ne pääasialliset kysymykset, jotka nousevat esiin kahdessa nyt esillä olevassa Euroopan komission asiassa C‑439/20 ja Euroopan unionin neuvoston asiassa C‑441/20 P ( 2 ) (jäljempänä yhdessä toimielimet) tekemässä valituksessa, joilla ne vaativat kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 8.7.2020 antaman tuomion Jiangsu Seraphim Solar System v. komissio (T‑110/17, EU:T:2020:315; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla mainittu tuomioistuin hyväksyi Jiangsu Seraphim Solar System Co Ltd ‑yhtiön (jäljempänä Jiangsu) kanteen, jolla kantaja vaati täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/2146 ( 3 ) (jäljempänä riidanalainen asetus) osittaista kumoamista siltä osin kuin se koski kantajaa.

3.

Riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana unionin polkumyynnin vastaisista toimista säädettiin polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1036 ( 4 ) (jäljempänä polkumyyntiä koskeva perusasetus).

4.

Mainitun asetuksen 8 artiklan, jonka otsikko on ”Sitoumukset”, 1, 9 ja 10 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sillä edellytyksellä, että polkumyynti ja vahinko on väliaikaisesti vahvistettu, komissio voi 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen hyväksyä riittäviksi katsomansa vapaaehtoiset sitoumusesitykset, joissa viejä sitoutuu tarkistamaan hintojaan tai olemaan viemättä tuotteita polkumyyntihintaan, jos komissio on vakuuttunut siitä, että polkumyynnin vahingollinen vaikutus on näin saatu poistettua.

Tällöin komission 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön ottamia tulleja tai tapauksen mukaan 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön otettuja lopullisia tulleja ei sitoumusten voimassaoloaikana sovelleta niiden yritysten valmistamien asianomaisten tuotteiden tuonnissa, jotka mainitaan sitoumuksen hyväksymisestä tehdyssä komission päätöksessä, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna.

– –

9.   Jos sitoumuksen antanut osapuoli rikkoo sitoumusta tai peruuttaa sen tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, sitoumukselle annettu hyväksyntä peruutetaan komission päätöksellä tai tapauksen mukaan komission asetuksella, ja sitoumuksen sijasta aletaan soveltaa komission 7 artiklan mukaisesti käyttöön ottamaa väliaikaista tullia tai 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön otettua lopullista tullia, edellyttäen, että kyseessä olevalle viejälle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyseinen viejä on itse peruuttanut sitoumuksen. – –

10.   Väliaikainen tulli voidaan 7 artiklan mukaisesti ottaa käyttöön parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos on syytä uskoa, että sitoumusta on rikottu, tai sitoumuksen rikkomis- tai peruuttamistapauksissa, jos sitoumukseen johtanutta tutkimusta ei ole päätetty.”

5.

Saman asetuksen 10 artiklan, jonka otsikko on ”Taannehtivuus”, 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos sitoumuksia rikotaan tai ne puretaan, lopulliset tullit voidaan kantaa niiden tavaroiden osalta, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, sillä edellytyksellä, että tuonti on kirjattu 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja että taannehtivaa arviointia ei sovelleta ennen sitoumuksen rikkomista tai peruuttamista tapahtuneeseen tuontiin.”

6.

Riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana unionin tukien vastaisista toimista säädettiin muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1037 ( 5 ) (jäljempänä tukien vastainen perusasetus).

7.

Tukien vastaisen perusasetuksen sitoumuksia ja taannehtivuutta koskevien säännösten sanamuoto on pääosin sama kuin vastaavien polkumyyntiä koskevan perusasetuksen säännösten. Siten erityisesti tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta, 9 ja 10 kohta sekä 16 artiklan 5 kohta vastaavat olennaisilta osin vastaavasti polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa, 9 ja 10 kohtaa sekä 10 artiklan 5 kohtaa (jäljempänä näihin kahteen asetukseen viitataan yhdessä termillä perusasetukset). ( 6 )

8.

Jiangsu valmistaa kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleja Kiinassa ja tuo niitä maahan Euroopan unioniin.

9.

Säädettyään väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) (jäljempänä kyseiset tuotteet) tuonnissa ( 7 ) komissio hyväksyi 2.8.2013 annetulla päätöksellään 2013/423/UE ( 8 ) hintasitoumuksen (jäljempänä sitoumus), jota Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari tarjosi muun muassa Jiangsun nimissä.

10.

Neuvosto antoi 2.12.2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1238/2013 ( 9 ) kyseisten tuotteiden tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta. Samana päivänä neuvosto antoi myös täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 ( 10 ) kyseisten tuotteiden tuontia koskevan lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta.

11.

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään samoin sanamuodoin seuraavaa:

”2.   Tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä:

– –

12.

Komissio vahvisti kyseisen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tarjoaman sitoumuksen hyväksymisen 4.12.2013 annetulla täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU. ( 12 )

13.

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan nojalla sitoumukseen liittyvä tuonti, joka mainitaan täytäntöönpanopäätöksessä 2013/707, vapautetaan näissä asetuksissa tarkoitetuista polkumyynti- ja tasoitustulleista.

14.

Todettuaan kuitenkin myöhemmin Jiangsun rikkoneen sitoumusta komissio antoi riidanalaisen asetuksen. Mainitun asetuksen 1 artiklalla komissio peruutti sitoumukselle antamansa hyväksynnän muun muassa Jiangsun osalta. Saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa komissio mitätöi saman asetuksen liitteessä I luetellut sitoumuslaskut ja totesi [saman artiklan] 2 kohdassa, että ”kannetaan polkumyynnin ja tukien vastaiset tullit, jotka ovat syntyneet vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen vastaanottohetkellä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1238/2013 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla”.

15.

Jiangsu nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.2.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoamiseksi. Mainittu kanne perustui yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koski perusasetusten erinäisten säännösten rikkomista ja perustui SEUT 277 artiklan nojalla esitettyyn asetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja asetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa koskevaan lainvastaisuusväitteeseen.

16.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensinnäkin komission neuvoston tukemana tuomion 28–64 kohdassa esittämät kanteen tutkittavaksi ottamista sekä lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottamista koskevat väitteet.

17.

Valituksenalaisen tuomion 65–160 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Jiangsun ainoan kanneperusteen ja sen esittämän lainvastaisuusväitteen asiakysymyksen osalta ja kumosi näin ollen riidanalaisen asetuksen 2 artiklan Jiangsun osalta.

18.

Asiassa C‑439/20 P tekemässään valituksessa komissio vaatii neuvoston tukemana unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja jättämään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkäämään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ja velvoittamaan Jiangsun korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19.

Asiassa C‑441/20 P tekemässään valituksessa neuvosto vaatii komission tukemana unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion; hylkäämään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ja velvoittamaan Jiangsun korvaamaan oikeudenkäyntikulut tai toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja toteamaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhaussa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

20.

Jiangsu vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään valitukset ja velvoittamaan komission ja neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21.

Asiassa C‑439/20 P tekemänsä valituksen tueksi komissio esittää neljä valitusperustetta. Nämä perusteet ovat suurelta osin päällekkäisiä niiden kahden valitusperusteen kanssa, jotka neuvosto on esittänyt asiassa C‑441/20 tekemänsä valituksen tueksi. Näitä kahta valitusta on näin ollen tutkittava yhdessä.

22.

Ensimmäisissä valitusperusteissaan toimielimet vetoavat siihen, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä Jiangsun kanteen tutkittavaksi ottamista (ensimmäinen osa) ja sen esittämän lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottamista ja tehokkuutta (toinen osa) koskevassa tarkastelussaan.

23.

Ensimmäisten valitusperusteiden ensimmäisissä osissa toimielimet kiistävät unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelun, joka koskee Jiangsun asiavaltuutta ja oikeussuojan tarvetta riidanalaisen asetuksen riidanalaisen säännöksen, toisin sanoen sen 2 artiklan, osalta.

24.

Toimielimet väittävät ennen kaikkea, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 37, 38, 44 ja 45 kohdassa useita oikeudellisia virheitä katsoessaan, että riidanalaisen asetuksen riidanalainen säännös koski Jiangsua SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan. Toimielimet esittävät, että tulli-ilmoitukset tuotteista, joiden osalta laskut mitätöitiin mainitulla asetuksella, ei ollut tehnyt suinkaan Jiangsu vientiä harjoittavana tuottajana vaan siihen yhteydessä oleva maahantuojayhtiö Seraphim Solar System GmbH. Näin ollen tämä viimeksi mainittu yhtiö eikä suinkaan Jiangsu oli velvollinen maksamaan Jiangsun laatimien laskujen mitätöinnin seurauksena määrätyt polkumyynti- ja tasaustullit. Tämä tullivelan syntyminen muuttaa riidanalaisen asetuksen 2 artiklasta johtuvaa oikeudellista tilannetta. Tästä toimielinten mukaan seuraa, että Jiangsun oikeusasemaa vientiä harjoittavana tuottajana ei muutettu riidanalaisen asetuksen 2 artiklalla eikä riidanalainen asetus siten koskenut sitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan.

25.

Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu edellytys, jonka mukaan kanteen kohteena olevan toimen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä samanaikaisesti eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kyseisen henkilön oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, lainkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. ( 13 )

26.

Nyt esillä olevassa asiassa Jiangsu on riitauttanut riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kokonaisuudessaan. Kuten edellä 14 kohdasta voidaan päätellä ja kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa, tämän säännöksen 1 kohdan mukaan komissio mitätöi muun muassa Jiangsun laatimat vaatimusten mukaiset laskut, jotka vastasivat tiettyjä erityisiä liiketoimia, ja totesi sen 2 kohdan mukaan, että kyseisistä liiketoimista oli kannettava lopulliset tullit. Mainitussa valituksenalaisen tuomion kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Jiangsun riitauttamilla säännöksillä oli siten suoraan vaikutuksia sen oikeudelliseen tilanteeseen.

27.

Tässä yhteydessä katson, että toimijan laatimien laskujen mitätöintimenettely on omiaan vaikuttamaan suoraan sen oikeudelliseen tilanteeseen. Laskujen mitätöinnin myötä menettely näet vaikuttaa erityisiä liiketoimia vastaaviin laskuihin liittyvään sopimussuhteeseen, nyt esillä olevassa asiassa Jiangsun ja tuojan suhteeseen, ja se on myös omiaan vaikuttamaan laskut laativan toimijan ja veroviranomaisen suhteeseen. ( 14 ) Näin ollen toimielimet eivät mielestäni voi perustellusti väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen päätellessään, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla koski Jiangsua suoraan, ainakin tämän säännöksen 1 kohdan osalta.

28.

Saman artiklan 2 kohdan osalta on totta, kuten toimielimet väittävät, että laskujen mitätöinnin seurauksena syntyvä tullivelka syntyy maahantuojayhtiölle, toisin sanoen Seraphim Solar System GmbH ‑yhtiölle, joka on Jiangsusta oikeudellisesti erillinen toimija, vaikka onkin siihen etuyhteydessä. Nyt esillä olevan asian asiayhteydessä tämä seikka ei kuitenkaan mielestäni ole omiaan johtamaan siihen, että kannetta ei voitaisi ottaa tutkittavaksi sen vuoksi, ettei se koske Jiangsua suoraan.

29.

Ensinnäkin tullivelan syntyminen on välitön ja suora seuraus kyseisten laskujen mitätöinnistä, joka taas on tällaisen tullivelan syntymisen välttämätön edellytys, kuten riidanalaisesta asetuksesta itsestään ilmenee. ( 15 ) Sitoumukseen liittyviä liiketoimia koskevien laskujen mitätöinti ja näitä toimia koskevan tullivelan syntyminen ovat siten saman toimen toisiinsa tiiviisti liittyviä vaikutuksia, joiden erottaminen toisistaan olisi keinotekoista. Lisäksi tullivelat koskevat nimenomaan laskujen kohteena olleita liiketoimia, joten ne vaikuttavat väistämättä toimiin, joissa Jiangsu on osallisena, ja siten sen oikeudelliseen tilanteeseen.

30.

Edellä esitetystä ilmenee, että mielestäni, toisin kuin toimielimet päättelevät, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla koski Jiangsua suoraan.

31.

Toissijaisesti toimielimet väittävät unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisia virheitä Jiangsun oikeussuojan tarvetta riidanalaisen asetuksen 2 artiklan riitauttamiseen koskevassa tarkastelussaan.

32.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, että vientiä harjoittavan tuottajan sellaisista toimista, joilla sitoumuksen hyväksyntä peruutetaan ja otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotteille, joita se valmistaa ja vie unionin markkinoille, nostaman kanteen tutkittavaksi ottaminen on implisiittisesti, mutta väistämättä hyväksytty oikeuskäytännössä. ( 16 ) Tämän nojalla unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että vastaavalla tavalla tällaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla on myös katsottava olevan oikeus riitauttaa mainitun tullin määrääminen tuotteille, jotka se on jo vienyt ja joiden vaatimusten mukaiset laskut komissio on mitätöinyt. Valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että riidanalaisilla säännöksillä, siltä osin kuin ne nostavat Jiangsun tuotteiden tuontihintaa, on sellaisia kielteisiä vaikutuksia sen liikesuhteisiin kyseisten tuotteiden tuojan kanssa, jotka kanne menestyessään on omiaan poistamaan.

33.

Toimielimet katsovat, että tässä tarkastelussa on tehty oikeudellisia virheitä. Valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa esitetyt huomautukset ovat niiden mukaan asiaankuulumattomia, koska niissä viitataan asiavaltuuteen ja ne perustuvat SEUT 263 artiklan neljännen kohdan virheelliseen tulkintaan. Tässä tehty oikeuskäytännön rinnastus on lisäksi virheellinen, koska sillä ei viitata esillä olevan tapauksen kaltaiseen tilanteeseen. Valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa oikeussuojan tarpeen käsitettä tulkitaan oikeuskäytännön vastaisesti ikään kuin pelkästään kanteen hyväksymisestä johtuvan taloudellisen edun osoittaminen riittäisi, vaikka itse asiassa kantajan oikeudellisen tilanteen on muututtava. Jiangsu kiistää toimielinten väitteet.

34.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä. Oikeussuojan tarpeen on oltava jo syntynyt ja edelleen voimassa oleva, eikä se voi koskea tulevaa ja oletettua tapahtumaa. ( 17 )

35.

Esillä olevassa asiassa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämä päättely ei ole arvostelun yläpuolella. Yhtäältä näet unionin yleisen tuomioistuimen mainitun tuomion 47 kohdassa esittämän rinnastuksen ulottuvuus vaikuttaa epävarmalta. Se ei koske erityisesti oikeussuojan tarvetta, eikä sen asiaankuuluvuutta perustella mitenkään. Lisäksi valituksenalaisen tuomion 48 kohdan huomautukset, jotka koskevat Jiangsun ja sen tuotteiden tuojan liikesuhteisiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, eivät yksinään vaikuta riittäviltä osoittamaan, että toimen kumoamisella olisi Jiangsun oikeudelliseen tilanteeseen sellaisia myönteisiä vaikutuksia, joilla voitaisiin perustella sen oikeussuojan tarve, sellaisena kuin se on määritelty edellä 34 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä.

36.

Tästä huolimatta näiden virheiden ei mielestäni tule johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen, sillä johtopäätös, jonka mukaan Jiangsulla oli oikeussuojan tarve riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoamiseen, on oikea. ( 18 )

37.

Kuten edellä 26 kohdassa todetaan, nyt esillä olevassa asiassa riidanalaisen asetuksen 2 artiklalla komissio yhtäältä mitätöi muun muassa Jiangsun laatimat laskut, jotka vastasivat Jiangsun tiettyjen liiketoimien osalta antamaa sitoumusta, ja toisaalta määräsi 2 kohdassa, että laskujen kohteena olevista liiketoimista oli kannettava lopulliset tullit.

38.

Tässä tilanteessa riidanalaisen asetuksen kyseisen säännöksen kumoaminen johtaisi Jiangsun laatimien laskujen mitätöinnin poistamiseen, ja siten sillä on edellä 34 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja oikeusvaikutuksia. Oikeusvaikutusten poistaminen Jiangsun osalta erityisesti mitätöityjen laskujen kohteena olevia liiketoimia koskevissa sopimussuhteissa on etu, jonka Jiangsu saisi, jos kanne hyväksyttäisiin. Lisäksi tämä kumoaminen mitätöisi laskujen kohteena olevista liiketoimista maksettavien lopullisten tullien kantamista koskevan määräyksen, liiketoimien joissa, kuten jo edellä 29 kohdassa huomautetaan, Jiangsu oli myyjäosapuolena. Näistä huomautuksista mielestäni ilmenee, että Jiangsulla oli oikeussuojan tarve riidanalaisen asetuksen kumoamiseen. Näin ollen myös tämä toimielinten väite on hylättävä.

39.

Toimielinten ensimmäisten valitusperusteiden toisessa osassa vastustetaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 57–64 kohdassa suorittamaa tarkastelua, jonka perusteella mainittu tuomioistuin katsoi, että Jiangsun SEUT 277 artiklan nojalla esittämä täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa (jäljempänä yhdessä lainvastaisuusväitteen kohteena olevat säännökset) koskeva lainvastaisuusväite voitiin ottaa tutkittavaksi.

40.

Tämän tarkastelun nojalla unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että koska näiden säännösten suhteen ei ollut oikeussuojan tarvetta, ei voitu todeta, että Jiangsu voisi riitauttaa ne SEUT 263 artiklan nojalla suoraan niiden antamisen jälkeen, ja että mainittu yhtiö saattoi vedota niitä koskevaan lainvastaisuusväitteeseen SEUT 277 artiklan nojalla. ( 19 )

41.

Toimielimet katsovat, että unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelussa on tehty useita oikeudellisia virheitä ja että se on erityisesti Solar World- ja Canadian Solar ‑tuomioista ilmenevän oikeuskäytännön vastainen. ( 20 ) Komissio kiistää myös lainvastaisuusväitteen tehokkuuden.

42.

Tässä yhteydessä on ennen kaikkea muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 277 artikla on ilmaus yleisestä periaatteesta, jonka mukaan jokaisella on oikeus riitauttaa toimielinten aiemmin toteuttamien, riidanalaisen päätöksen oikeudellisena perustana olevien toimien pätevyys saadakseen kumotuksi hänelle osoitetun tai häntä suoraan ja erikseen koskevan päätöksen, jollei hänellä ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suoraan kannetta näistä toimista, joiden vaikutukset siten ulottuvat häneen mutta joiden kumoamista hän ei ole voinut vaatia. ( 21 ) Lainvastaisuusväitteen tie on avoinna vain silloin, kun muuta muutoksenhakukeinoa ei ole käytettävissä. ( 22 ) SEUT 277 artiklan sanamuodosta ilmenee lisäksi, että väitteen mahdollinen hyväksyminen johtaa ainoastaan toimen lainvastaisuuden toteamiseen liitännäisesti ja siihen, ettei lainvastaisiksi todettuja säännöksiä voida soveltaa asianosaisiin, mutta ei niiden kumoamiseen. ( 23 )

43.

Mielestäni on syytä muistuttaa alustavasti myös, että tuomiossa SolarWorld unionin tuomioistuin totesi täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan olevan säännös, joka ei ole erotettavissa muusta asetuksesta ja jonka kumoaminen muuttaisi väistämättä mainitun asetuksen pääsisältöä. ( 24 ) Tämän toteamuksen nojalla unionin tuomioistuin vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen, jolla jätettiin tutkimatta ainoastaan tämän säännöksen eikä koko asetuksen kumoamista koskenut kanne. Unionin tuomioistuin nojautui vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. ( 25 ) Tuomiossa Canadian Solar unionin tuomioistuin lähinnä laajensi näitä toteamuksia täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklaan. ( 26 )

44.

Tässä yhteydessä on ensinnäkin tutkittava, kuten toimielimet esittävät, tekikö unionin yleinen tuomioistuin oikeudellisia virheitä katsoessaan, ettei Jiangsulla ollut oikeussuojan tarvetta lainvastaisuusväitteen kohteena olevien säännösten suhteen.

45.

Tästä totean, että valituksenalaisen tuomion 61 ja 62 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa yhtäältä, että näiden säännösten antamisajankohtana kysymys siitä, sovellettaisiinko näitä säännöksiä Jiangsuun, oli puhtaasti hypoteettinen. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tämä mainittuihin säännöksiin liittyvä oikeussuojan tarve ei voinut perustua pelkästään siihen mahdollisuuteen, että komissio saattaisi peruuttaa sitoumukselle antamansa suostumuksen ja mitätöidä vastaavat vaatimusten mukaiset laskut.

46.

Näihin unionin yleisen tuomioistuimen huomautuksiin ei mielestäni sisälly virheitä. Täytäntöönpanoasetusten N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 antamisajankohtana lainvastaisuusväitteen kohteena olevien säännösten – jotka, kuten edellä 11 kohdassa muistutetaan, edellyttävät tullivelan syntymistä sen vuoksi, että komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän asetuksella tai päätöksellä, jossa viitataan tiettyihin tuontitapahtumiin ja ilmoitetaan, että kyseinen sitoumuslasku ei ole pätevä – soveltaminen oli näet puhtaasti hypoteettista ja riippui tilanteesta – toisin sanoen sitoumuksen rikkomisen toteamisesta – jota ei ollut vielä tapahtunut ja joka olisi saattanut jäädä tapahtumatta.

47.

Unionin yleisen tuomioistuimen huomautukset ovat näin ollen sen unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisia, jonka mukaan kantajan oikeussuojan tarpeen on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva, eikä se voi koskea tulevaa ja oletettua tapahtumaa, ja tämän oikeussuojan tarpeen on, kun otetaan huomioon kanteen kohde, oltava olemassa kannetta nostettaessa, tai muuten kanne jätetään tutkimatta. ( 27 ) Lisäksi on myös korostettava, että toimielimet eivät valituksissaan tosiasiassa kiistä unionin yleisen tuomioistuimen mainituissa valituksenalaisen tuomion kohdissa esittämiä päätelmiä.

48.

Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin mielestäni tehnyt virhettä katsoessaan, että kun sitoumuksen rikkomista ei ollut todettu, Jiangsulla ei ollut oikeussuojan tarvetta lainvastaisuusväitteen kohteena olevien säännösten suhteen kahden edellä mainitun asetuksen antamisajankohtana eikä sitä seuraavana ajanjaksona, jona se olisi voinut riitauttaa ne.

49.

Toiseksi toimielimet vetoavat siihen, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei todennut, ettei lainvastaisuusväitettä voitu ottaa tutkittavaksi, sen vuoksi, että koska mainitun lainvastaisuusväitteen kohteena olevat säännökset eivät tuomioiden SolarWorld ja Canadian Solar valossa ole erotettavissa täytäntöönpanoasetusten N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 muista säännöksistä, Jiangsu olisi voinut riitauttaa nämä asetukset kokonaisuudessaan ja vedota tässä yhteydessä minkä hyvänsä niihin sisältyvän säännöksen lainvastaisuuteen. Koska se ei riitauttanut näitä säännöksiä kanteen nostamiselle asetetussa määräajassa, Jiangsu ei enää voinut esittää lainvastaisuusväitettä.

50.

Tässä yhteydessä korostan kuitenkin, että riippumatta siitä, ovatko kyseessä olevat säännökset erottavissa asetusten muista säännöksistä, edellä 45–47 kohdassa esitetyistä huomautuksista käy ilmi, että vaikka Jiangsu olisi riitauttanut täytäntöönpanoasetukset N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 kanteen nostamiselle asetetussa määräajassa kokonaisuudessaan, sillä ei kuitenkaan olisi ollut oikeussuojan tarvetta vastustaa lainvastaisuusväitteen kohteena olevia säännöksiä.

51.

Oikeuskäytännöstä näet ilmenee, että edellä 47 kohdassa mainittuja periaatteita, joiden mukaan oikeussuojan tarpeen on oltava todellista ja nykyhetkistä eikä se saa olla hypoteettista, sovelletaan myös ainoisiin kanneperusteisiin. ( 28 ) Edellä 45 kohdassa mainittujen unionin yleisen tuomioistuimen huomautusten valossa Jiangsu ei oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi olisi voinut riitauttaa kyseisiä säännöksiä siinäkään tapauksessa, että se olisi riitauttanut täytäntöönpanoasetukset N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 kokonaisuudessaan. Toimielimet eivät näin ollen voi vedota siihen, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt asiassa oikeudellisen virheen.

52.

Kun tämä on todettu, kolmanneksi on kuitenkin tarkasteltava komission väitettä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että lainvastaisuusväite voitiin ottaa tutkittavaksi, sillä koska lainvastaisuusväitteen kohteena olevia säännöksiä ei voida erottaa täytäntöönpanoasetusten N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 muista säännöksistä, kuten tuomioissa SolarWorld ja Canadian Solar todetaan, Jiangsu ei olisi voinut esittää tällaista väitettä vain sen kohteena olevien säännösten osalta, vaan sen olisi pitänyt esittää se mainituista asetuksista kokonaisuudessaan.

53.

Komissio perustaa väitteensä olettamaan, jonka mukaan SEUT 277 artiklassa tarkoitettuun lainvastaisuusväitteeseen voidaan soveltaa edellä 43 kohdassa mainittua SEUT 263 artiklassa tarkoitettua kumoamiskannetta koskevassa oikeuskäytännössä ilmaistua periaatetta, jonka mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. ( 29 ) Tästä sen mukaan seuraa, että lainvastaisuusväitettä, joka koskee ainoastaan sellaisia säännöksiä, jotka eivät ole erotettavissa toimen muista osista, ei voida ottaa tutkittavaksi.

54.

Riippumatta kyseisten säännösten ja toimen muiden osien erotettavuutta koskevasta kysymyksestä, josta osapuolet ovat erimielisiä, ( 30 ) en ole missään tapauksessa vakuuttunut siitä, että tämä olettama olisi oikea.

55.

Oikeuskäytännön, jonka mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain, jos osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa muista osista, taustalla olevana pääasiallisena syynä on tarve välttää se, että kantajan vaatima toimen osittainen kumoaminen johtaisi toimen pääsisällön muuttumiseen. ( 31 ) Tämä näet edellyttäisi toimen muuttamista, mikä ylittäisi unionin tuomioistuinten toimivallan rajat kumoamiskanteen käsittelyssä ja johtaisi siihen, että tuomioistuin lausuu kanteen ulkopuolelta. ( 32 )

56.

Tällaista päättelyä ei kuitenkaan voida soveltaa lainvastaisuusväitteeseen. Kuten edellä 42 kohdassa todetaan, tämän oikeussuojakeinon yhteydessä nimittäin voidaan vaatia vain liitännäisesti riitautetun säädöksen jättämistä soveltamatta, ei sen kumoamista. ( 33 ) Pelkkä lainvastaisuusväitteen kohteena olevien säännösten liitännäinen lainvastaisuuden toteaminen ja sen seurauksena se, ettei laittomiksi todettuja säännöksiä voida soveltaa osapuoliin meneillään olevassa oikeudenkäynnissä, on luonteelta oikeuksia toteava, ei niitä luova toimi. Tällainen liitännäinen toteamus ei siten voi johtaa toimen asiasisällön muuttumiseen, joka olisi verrattavissa tilanteeseen, jossa itse säännökset kumottaisiin.

57.

Vaikka siis esimerkiksi nyt esillä olevassa asiassa myönnettäisiin, että lainvastaisuusväitteen kohteena olevia säännöksiä ei voida erottaa toimenpiteen muista osista, unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa tekemä niiden laittomuuden liitännäinen toteaminen ja siitä seuraava toteamus, jonka mukaan niitä ei voida soveltaa Jiangsuun, ei muuta täytäntöönpanoasetusten N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 pääsisältöä. Näin ollen unionin tuomioistuimen tuomioissa SolarWorld ja Canadian Solar esittämää perustelua ja päätelmää, jonka mukaan tällaisten säännösten kumoaminen johtaisi väistämättä näiden asetusten pääsisällön muuttumiseen, ei sovelleta tässä tapauksessa.

58.

Edellä esitetystä mielestäni seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että Jiangsun esittämä lainvastaisuusväite voitiin ottaa tutkittavaksi, vaikka se ei koskenut täytäntöönpanoasetuksia N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 kokonaisuudessaan.

59.

Neljänneksi komissio vetoaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa katsoessaan, että lainvastaisuusväitteen kohteena olevat säännökset ovat luonteeltaan yleisesti sovellettavia säännöksiä. Komission mukaan niitä kuitenkin sovelletaan vain yrityksiin, jotka ovat tarjonneet sitoumuksia, ja ne ovat siten yksilöllisiä päätöksiä.

60.

Tältä osin SEUT 277 artiklan sanamuodosta ilmenee, että oikeussuojakeinona lainvastaisuusväitettä sovelletaan riita-asioissa, joissa on kyse ”yleisesti sovellettavasta toimesta”. Näin ollen toimet, joiden osalta oikeussuojakeino on hyväksytty, on rajattu negatiivisesti siten, että yksittäistapausta koskevat toimet, joiden osalta kantaja olisi voinut nostaa kumoamiskanteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla, on suljettu niiden ulkopuolelle. Tämän edellytyksen tarkoituksena on välttää lainvastaisuusväitteen käyttämistä kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten kiertämiseen ja siten toimen laillisuuden kyseenalaistamiseen SEUT 263 artiklassa asetettuja edellytyksiä pidemmälle.

61.

Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimi on yleisesti sovellettava, jos sitä sovelletaan objektiivisesti määritellyissä tilanteissa ja jos sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin. ( 34 )

62.

Lainvastaisuusväitteen kohteena olevien säännösten osalta näin ei mielestäni ole. Näiden kahden kyseessä olevan artiklan 1 kohdista käy nimenomaisesti ilmi, että näitä säännöksiä ei sovelleta yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin vaan yksinomaan yritykseen, ”jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt ja jonka nimi mainitaan täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä”.

63.

Näin ollen yhdyn komission väitteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen määrittäessään valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa kyseiset säännökset yleisesti sovellettaviksi toimiksi.

64.

Tästä huolimatta katson, että nyt käsiteltävän asian kaltaisessa nimenomaisessa tapauksessa Jiangsun kaltaiselle toimijalle, jolla, kuten edellä 45–47 ja 50 kohdassa todetaan, ei ole mahdollisuutta riitauttaa tällaisia säännöksiä SEUT 263 artiklan nojalla nostettavalla kanteella, on taattava mahdollisuus riitauttaa niiden laillisuus liitännäisesti.

65.

Kuten 42 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä näet todetaan, SEUT 277 artikla on ilmaus yleisesti periaatteesta, jonka tarkoituksena on taata se, että jokaisella on oikeus riitauttaa toimielinten aiemmin toteuttamien, riidanalaisen päätöksen oikeudellisena perustana olevien toimien pätevyys saadakseen kumotuksi hänelle osoitetun tai häntä suoraan ja erikseen koskevan päätöksen, jollei hänellä ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suoraan kannetta näistä toimista, joiden vaikutukset siten ulottuvat häneen mutta joiden kumoamista hän ei ole voinut vaatia. Tätä yleistä periaatetta on mielestäni sovellettava nyt esillä olevan asian kaltaisessa tapauksessa, kuten edellisessä kohdassa todetaan. Tästä seuraa, että edellä 63 kohdassa mainitusta oikeudellisesta virheestä huolimatta unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä, joka koskee Jiangsun mahdollisuutta riitauttaa liitännäisesti lainvastaisuusväitteen kohteena olevien säännösten laillisuus, on mielestäni oikea.

66.

Viidenneksi komissio esittää, edelleen toissijaisesti, että Jiangsun ensimmäisessä oikeusasteessa esittämä ainoa kanneperuste on tehoton, sillä se kohdistuu säännöksiin, jotka eivät ole riidanalaisen asetuksen oikeudellisena perustana. Komission mukaan mainittu asetus näet perustuu polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklaan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklaan. Lisäksi toimielimet väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi Jiangsun ainoaa kanneperustetta virheellisesti siten, että se sisältää perusteen, jolla pyritään osoittamaan, että riidanalaisella asetuksella rikotaan suoraan perusasetusten merkityksellisiä säännöksiä, vaikka kanne ei niiden mukaan sisällä tällaista perustetta. Unionin yleinen tuomioistuin olisi näin ollen lausunut kanteen ulkopuolelta.

67.

Nämä väitteet on hylättävä. Kuten ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen sanatarkasta tarkastelusta käy ilmi, Jiangsun unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämä ainoa kanneperuste perustuu nimenomaisesti polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1, 9 ja 10 kohdan ja 10 artiklan 5 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1, 9 ja 10 kohdan sekä 16 artiklan 5 kohdan rikkomiseen täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa koskevaan lainvastaisuusväitteeseen liittyen. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei tulkinnut Jiangsun kannetta virheellisesti eikä lausunut kanteen ulkopuolelta. Lainvastaisuusväitteen tehottomuudesta totean, että ainoan, perusasetusten merkityksellisten säännösten rikkomista koskevan kanneperusteen ja mainitun väitteen välillä todella on tiettyä päällekkäisyyttä. Ainoan kanneperusteen hyväksyminen johtaisi näet jo itsessään riidanalaisen asetuksen kumoamiseen. Yhtäältä mainitut perusasetusten merkitykselliset säännökset ja lainvastaisuusväitteen kohteena olevat säännökset liittyvät kuitenkin toisiinsa läheisesti siten, että – toimielinten näkemyksen mukaan, jonka Jiangsu on kiistänyt – viimeksi mainituilla pannaan ensiksi mainitut täytäntöön, ja riidanalainen asetus on tämän täytäntöönpanon konkreettinen ilmaus. Toisaalta ei kuitenkaan ole epäilystä siitä, että pelkkä täytäntöönpanoasetusten N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 lainvastaisuusväitteen kohteena olevien säännösten lainvastaisuuden liitännäinen toteaminen perusasetusten edellä mainittujen säännösten rikkomisen vuoksi johtaisi riidanalaisen asetuksen kumoamiseen Jiangsun osalta. Tästä mielestäni seuraa, että mainittu väite ei ole tehoton.

68.

Edellä esitetyn nojalla toimielinten ensimmäiset valitusperusteet on hylättävä.

69.

Komission toisessa, kolmannessa ja neljännessä ja neuvoston toisessa valitusperusteessa toimielimet riitauttavat asiakysymyksen osalta päättelyn, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen 2 artiklan Jiangsun osalta. Nämä valitusperusteet voidaan jakaa kahteen osaan.

70.

Komission toisessa ja kolmannessa valitusperusteessa ja neuvoston toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa riitautetaan se valituksenalaisen tuomion osa (115–152 kohta), jossa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että perusasetukset eivät muodostaneet riittävää oikeusperustaa riidanalaisen asetuksen 2 artiklan antamiselle.

71.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 115–118 kohdassa, ettei esillä olevan asian tilanteessa voitu soveltaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 10 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 10 kohdan säännöksiä eikä myöskään polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 10 artiklan 5 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 16 artiklan 5 kohdan säännöksiä.

72.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että nämä säännökset olivat ainoat, joissa säädetään sellaisten polkumyyntitullien ja tukien vastaisten tullien ajallisesta määräämisestä, jotka olisi ollut maksettava, jos sittemmin rikottua tai peruutettua sitoumusta ei olisi ollut, ja että nyt esillä olevan asian tilanne ei vastannut mitään perusasetuksissa nimenomaisesti säänneltyä tilannetta. Tässä tilanteessa oli arvioitava, onko olemassa mitään muuta oikeusperustaa riidanalaisen asetuksen 2 artiklan antamiselle. ( 35 )

73.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että perusasetusten systematiikasta ja tavoitteista ilmenee yhtäältä lainsäätäjän aikomus säätää menettelyistä, joita voidaan käyttää johtopäätösten tekemiseen siitä, että komissio peruuttaa sitoumuksen hyväksynnän, ja toisaalta se, että tämä lainsäätäjän aikomus on toteutunut kahden edellä 71 kohdassa mainitun säännös(parin) kautta. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin sulki pois sen mahdollisuuden, että unionin toimielinten toimivalta vaatia kyseisten perusasetusten täytäntöönpanovallan yhteydessä sitä, että kyseessä olevat yritykset maksavat kaikki tällä välin mitätöityjen vaatimusten mukaisten laskujen kattamista liiketoimista maksettavat tullit, voisi perustua muihin perusasetusten säännöksiin. ( 36 )

74.

Erityisesti valituksenalaisen tuomion 138 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin sulki pois sen mahdollisuuden, että tällainen toimivalta voitaisiin johtaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 9 kohdan sanamuodosta, jonka mukaan tulleja sovelletaan automaattisesti, jos sitoumusten hyväksyntä peruutetaan. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällaisesta automaattisesta soveltamisesta säädetään ainoastaan edellä 71 kohdassa mainittujen perusasetusten säännöksissä nimenomaisesti vahvistettujen rajojen puitteissa. Valituksenalaisen tuomion seuraavissa 139–151 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi muut toimielinten väitteet.

75.

Toimielimet vastustavat unionin yleisen tuomioistuimen perusasetusten kyseessä olevien säännösten tulkintaa sekä päätelmää, jonka mukaan näissä asetuksissa ei olisi mitään oikeusperustaa tullien kantamiselle viennistä, joka on tapahtunut sitoumuksen ehtojen vastaisesti ennen sen muodollista peruuttamista. Erityisesti unionin yleinen tuomioistuin on niiden mukaan jättänyt kokonaan huomiotta sitoumusten järjestelmään tehdyt muutokset, jotka perustuvat asetuksella (EY) N:o 461/2004 ( 37 ) säädettyihin muutoksiin.

76.

Ensinnäkin ( 38 ) toimielimet väittävät unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisia virheitä siltä osin kuin se nyt esillä olevassa asiassa on määrittänyt mainittujen tullien perimisen ”taannehtivaksi”. Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin ei niiden mukaan perustele tätä oletettua taannehtivuutta mitenkään. Toisaalta tällainen olettama on ristiriidassa taannehtivuuden käsitteen kanssa, sellaisena kuin sitä tulkitaan oikeuskäytännössä, ( 39 ) ja polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan vastainen.

77.

Toiseksi komissio, neuvoston tukemana, ( 40 ) vetoaa siihen, että valituksenalaisessa tuomiossa on tehty oikeudellisia virheitä, jotka koskevat polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1, 9 ja 10 kohdan ja 10 artiklan 5 kohdan sekä tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1, 9 ja 10 kohdan ja 16 artiklan 5 kohdan tulkintaa. Perusasetusten kyseiset säännökset, sellaisina kuin ne perustuvat muutoksiin, joita polkumyyntiä koskeviin sääntöihin tehtiin asetuksella N:o 461/2004, muodostavat riittävän oikeudellisen perustan tullien kantamiselle tuonneista, joiden osalta sitoumuksen rikkominen on todettu.

78.

Jiangsu vastustaa näitä valitusperusteita. Ensinnäkin riidanalaisella asetuksella asetetaan taannehtivia tulleja yli sen, mitä perusasetuksissa sallitaan. Unionin yleinen tuomioistuin totesi sen mukaan näin ollen perustellusti, että nämä asetukset eivät ole riittävä oikeusperusta riidanalaisen asetuksen säännösten antamiselle.

79.

Toiseksi, mikäli sitoumuksen ehtoja rikotaan, polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdasta ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 9 kohdasta käy sen mukaan ilmi, että tulleja, joita ei sitoumuksen hyväksymisen vuoksi sovellettu, sovelletaan automaattisesti tuonteihin, jotka tapahtuvat sen jälkeen, kun sitoumus on peruutettu, mutta ei sitä aikaisempiin tuonteihin. Jiangsun mukaan, kuten unionin yleinen tuomioistuin katsoo, perusasetuksilla luodussa järjestelmässä sitoumuksen rikkomisen vuoksi käyttöön otettavia tulleja ei voida määrätä taannehtivasti yli edellä 71 kohdassa mainituissa säännöksissä vahvistettujen menettelyllisten rajojen. Unionin oikeudessa ei millään tavoin anneta komissiolle oikeutta mitätöidä laskuja ja velvoittaa tulliviranomaisia perimään tulleja taannehtivasti aikaisemmista vapaaseen liikkeeseen luovutetuista tuonneista ilman kirjaamista ja väliaikaisten tullien käyttöön ottamista. Jiangsun mukaan vuonna 2004 tehtyjen muutosten tarkoitus oli vain yhtäältä mahdollistaa sitoumuksen peruuttaminen ja tullin soveltaminen yhdellä oikeudellisella toimella lopettamalla aikaisemmin voimassa ollut kaksinkertainen sekä komission että neuvoston toimia edellyttänyt menettely ja toisaalta vahvistaa sitovat määräajat sitoumusten oletettuja rikkomisia koskevien tutkimusten loppuun saattamiselle.

80.

Alustavasti on muistutettava, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklalla ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklalla luodussa sitoumusten järjestelmässä kummankin edellä mainitun artiklan 1 kohdan mukaan, jos polkumyynnin tai tuen ja vahingon olemassaolo on väliaikaisesti todettu, komissio voi hyväksyä viejän sitoumustarjouksen, jos komissio vakuuttuu siitä, että vahingollinen vaikutus on näin poistettu. ( 41 )

81.

Sitoumuksen hyväksymisen vaikutuksista säädetään nimenomaisesti samojen säännösten 2 kohdissa. Kyseisten kohtien mukaan näissä tapauksissa ja koko sen ajanjakson ajan, jona sitoumukset ovat voimassa, komission määräämiä väliaikaisia, tai tapauksen mukaan lopullisia, tulleja ei sovelleta niiden yritysten asianomaisten tuotteiden tuonnissa, jotka mainitaan sitoumuksen hyväksymisestä tehdyssä komission päätöksessä. ( 42 )

82.

Perusasetusten mainittujen artiklojen 9 kohdissa säädetään tilanteista, joissa yksi sitoumuksen antaneista osapuolista rikkoo sitoumusta tai peruuttaa sen tai komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän. Näiden säännösten mukaan tällaisissa tapauksissa komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän ja komission käyttöön ottamia väliaikaisia tai nyt esillä olevan asian tapauksessa lopullisia polkumyynti- tai tasoitustulleja aletaan soveltaa (automaattisesti). ( 43 )

83.

Perusasetusten kyseiset säännökset perustuvat nykymuodossaan uudistukseen, joka toteutettiin edellä mainitulla asetuksella N:o 461/2004.

84.

Nyt esillä olevissa asioissa keskeinen kysymys koskee komission sitoumukselle antaman hyväksynnän peruuttamisen vaikutusten tarkkaa ulottuvuutta erityisesti siinä tapauksessa, että sitoumuksen antanut yritys rikkoo sitoumusta. Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 9 kohdan säännösten, joiden mukaan tällaisessa tapauksessa komission käyttöön ottamaa lopullista (polkumyynti- ja tasoitus)tullia ”sovelletaan” automaattisesti, ulottuvuuden selventämistä. Näiden säännösten ulottuvuuden selventämisellä pyritään määrittämään, sovelletaanko jo käyttöön otettuja lopullisia tulleja ab initio peruuttamisen jälkeen rikottua sitoumusta vastaavaan viejän tuontiin heti lopullisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen (toimielinten väite) vai vasta tuontiin, joka on tapahtunut sitoumuksen virallisen peruuttamisen jälkeen (Jiangsun väite, jonka unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt).

85.

Tällä kysymyksellä on perustavanlaatuinen vaikutus riidanalaisen asetuksen riidanalaiseen säännökseen, toisin sanoen sen 2 artiklaan, sillä siinä tapauksessa, että – kuten Jiangsu väittää – lopullisia polkumyynti- ja tasaustulleja sovelletaan vain tulevaisuudessa, toisin sanoen vain tuontiin, joka tapahtuu sen jälkeen, kun komissio on peruuttanut sitoumusten hyväksynnän, komissio ei olisi voinut mitätöidä vaatimusten mukaisia laskuja peruuttamista edeltävältä ajanjaksolta eikä se olisi asiaa koskevan oikeusperustan puuttuessa voinut määrätä täytäntöönpanoasetuksissa N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 tarkoitettujen polkumyynti- ja tasaustullien perimisestä.

86.

Näin ollen on siis tulkittava erityisesti polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artikla 9 kohdan ja tukien vastaisen asetuksen 13 artiklan 9 kohdan säännöksiä. Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 44 ) Myös unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja. ( 45 )

87.

Kyseessä olevien säännösten sanamuodon perusteella ei ole mahdollista ratkaista tyhjentävästi edellä 84 kohdassa mainittua keskeistä kysymystä, toisin sanoen sitä, sovelletaanko lopullisia tulleja sitoumuksen hyväksynnän peruuttamisen seurauksena ab initio vai vain peruuttamisen jälkeen tapahtuvaan vientiin. Näissä säännöksissä näet todetaan vain, että tulleja sovelletaan (automaattisesti), sitä täsmentämättä.

88.

Sanamuodon perusteella 9 artiklan 4 kohta (jonka mukaan komissio ”ottaa käyttöön” lopullisen tullin), 8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta (jonka mukaan koko sitoumuksen voimassaoloaikana ”ei sovelleta” niihin liittyvissä tuonneissa) sekä polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 9 kohta (jossa säädetään, että mikäli sitoumuksen hyväksyntä peruutetaan, tullia ”sovelletaan automaattisesti”) yhdessä luettuina kuitenkin vaikuttavat täysin yhteensopivilta sellaisen tulkinnan kanssa, jonka mukaan alun perin ”käyttöön otetun” tullin soveltamista on lykätty sitoumuksen hyväksymisen vuoksi (”ei sovelleta”). Tapauksessa, jossa hyväksyntä peruutetaan tällaisen sitoumuksen rikkomisen vuoksi, tällainen lykkäys ei rikkomiseen liittyvien tuontien osalta ole enää perusteltu, ja niihin sovelletaan siten automaattisesti jo käyttöön otettua tullia, jonka soveltamista oli lykätty. Samaa päättelyä voidaan soveltaa tukien vastaisen perusasetuksen vastaaviin säännöksiin.

89.

On hyödyllistä tarkastella lyhyesti näiden säännösten syntyhistoriaa, josta osapuolet ovat keskustelleet laajasti. Kuten jo edellä on todettu, polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 ja 9 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 9 kohdan säännösten nyt esillä olevassa asiassa merkitykselliset versiot perustuvat asetuksella N:o 461/2004 toteutettuun uudistukseen.

90.

Tässä yhteydessä on huomattava asetuksen N:o 461/2004 johdanto-osan 18 perustelukappale, joka sisältää kyseisellä asetuksella käyttöön otettujen säännösten, jotka on myöhemmin vahvistettu perusasetusten seuraavissa versioissa, kannalta merkityksellisiä tulkintaan liittyviä seikkoja. ( 46 )

91.

Mainitusta johdanto-osan perustelukappaleesta ilmenee, että uudistuksen tavoitteena oli yksinkertaistaa monimutkaista menettelyä, jossa sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttaminen edellytti kahden oikeudellisen toimen antamista, joista toisen (peruuttaminen) antoi komissio ja toisen (tullien käyttöön ottaminen) neuvosto.

92.

Kun mainittua johdanto-osan perustelukappaletta luetaan huolellisesti, käy kuitenkin ilmi, että uudistus johti olennaiseen muutokseen. Aiemmassa järjestelmässä sen jälkeen, kun sitoumuksen hyväksyntä on peruutettu, neuvosto ”otti” tullin ”uudelleen käyttöön”, uudistuksen jälkeisessä järjestelmässä taas tulli on jo olemassa ja komissio vain tunnustaa sen soveltamisen yhdellä uudella säädöksellä. Tästä seuraa, että aiemmassa järjestelmässä oli selvää, ettei tullia – joka oli otettava käyttöön ja jota ei näin ollen ollut olemassa sitoumuksen hyväksymisen peruuttamishetkellä – voitu soveltaa objektiivisesti tuontiin, joka oli tapahtunut ennen tätä peruuttamista (koska sitä ei ollut edes määrätty), mutta uudistuksen jälkeisessä järjestelmässä näin ei enää ole. Uudistuksen jälkeisessä järjestelmässä tulli on jo olemassa ja tällaisella yhdellä säädöksellä vain tunnustetaan sen soveltaminen sitoumuksen hyväksynnän peruuttamisen jälkeen.

93.

Näin ollen kyseisten säännösten syntyhistoria vaikuttaa paitsi yhteensopivalta näiden säännösten edellä 88 kohdassa mainitun tulkinnan kanssa myös pikemminkin tukevan tällaista tulkintaa.

94.

Kyseisten säännösten asiayhteydellä on todettava olleen keskeinen rooli unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelussa. Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin nojautui päätelmissään, jotka koskivat riidanalaisen asetuksen 2 artiklan antamisen oikeusperustan puuttumista perusasetuksista, pääasiallisesti siihen toteamukseen, että esillä olevassa asiassa esiin noussut kysymys – toisin sanoen, mainitun tuomioistuimen mukaan, ”sellaisten polkumyyntitullien ja tukien vastaisten tullien määrääminen, jotka olisi ollut maksettava, jos sittemmin rikottua tai peruutettua sitoumusta ei olisi ollut” – katetaan yksinomaan perusasetusten edellä 71 kohdassa mainituilla säännöksillä, toisin sanoen polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 10 kohdalla ja 10 artiklan 5 kohdalla sekä tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 10 kohdalla ja 16 artiklan 5 kohdalla. ( 47 ) Tällä perusteella unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 138 kohdassa kyseisten säännösten edellä 88 kohdassa mainitun tulkinnan.

95.

Unionin yleisen tuomioistuimen päättely ei kuitenkaan ole mielestäni vakuuttava.

96.

Tästä huomautan ensinnäkin, että unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätökselle ei minusta ole mitään perusteita perusasetusten johdanto-osien perustelukappaleissa, jotka mainitaan valituksenalaisen tuomion 133–136 kohdassa. Ensinnäkin, kuten komissio perustellusti huomauttaa, näissä perustelukappaleissa ei voida viitata asetuksella N:o 461/2004 tehtyihin muutoksiin, sillä ne olivat jo olemassa näissä perusasetuksissa ennen mainittua uudistusta. Osissa niistä sen sijaan viitataan edellä 94 kohdassa mainittuihin säännöksiin ja tarjotaan avaimia niiden tulkintaan.

97.

Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 10 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen vastaavan 13 artiklan 10 kohdan osalta, joita, kuten vastaavien perusasetusten johdanto-osan 14 ja 12 perustelukappaleesta käy ilmi, sovelletaan nimenomaan kahdessa tapauksessa: sitoumuksen ”oletetun rikkomisen vuoksi” tai ”jos lisätutkimus on tarpeen päätelmien täydentämiseksi”. Näiden säännösten nojalla mainituissa tapauksissa voidaan määrätä väliaikaisia tulleja. Vastoin unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta niissä ei säädetä sellaisten polkumyyntitullien ja tukien vastaisten tullien taannehtivasta soveltamisesta, jotka olisi ollut maksettava, jos sittemmin rikottua tai peruutettua sitoumusta ei olisi ollut. ( 48 ) Kyseessä ovat vain säännökset, joiden nojalla edellä mainituissa tilanteissa voidaan määrätä väliaikaisia toimia ikään kuin ”turvaamistoimena”. Osoituksena siitä, ettei mainituissa säännöksissä säädetä tullien taannehtivasta soveltamisesta, on myös se, että ne eivät sisälly asetusten taannehtivuutta koskeviin artikloihin, toisin sanoen polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 10 artiklaan ja tukien vastaisen perusasetuksen 16 artiklaan. Tästä seuraa, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, näillä säännöksillä ei voida toteuttaa ”lainsäätäjän aikomus[ta] säätää menettelyistä, joita voidaan käyttää johtopäätösten tekemiseen siitä, että komissio peruuttaa sitoumuksen hyväksynnän”. ( 49 )

98.

Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 10 artiklan 5 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen vastaavan 16 artiklan 5 kohdan säännöksissä sen sijaan säädetään nimenomaisesti tullien taannehtivasta soveltamisesta tapauksessa, jossa sitoumusta rikotaan tai se peruutetaan. Näiden säännösten nojalla lopulliset tullit voidaan kantaa poikkeuksellisesti ja sitoumuksen rikkomisen tai peruuttamisen vuoksi enintään 90 päivää ennen toimenpiteiden soveltamista, ja sillä edellytyksellä, että tuonti on kirjattu. Näiden säännösten nojalla voidaan siten poikkeuksellisesti, sitoumuksen rikkomisen tai peruuttamisen vuoksi, soveltaa lopullisia tulleja paitsi ennen niiden käyttöönottoajankohtaa myös huomattavasti, jopa 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää. Tästä seuraa, että nämä säännökset eivät ole esteenä polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 ja 9 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 9 kohdan edellä 88 kohdassa mainitulle tulkinnalle, vaan ne näyttävät pikemminkin jopa tukevan tällaista tulkintaa. Niiden nojalla – mikäli sitoumusta rikotaan tai se peruutetaan – lopullisia tulleja voidaan näet soveltaa taannehtivasti huomattavasti ennen niiden käyttöönottoajankohtaa. Systemaattiselta kannalta tästä seuraa, että mainittuja 1 ja 9 kohtaa olisi sitä suuremmalla syyllä tulkittava siten, että mikäli sitoumusta rikotaan, lopullisia tulleja voidaan soveltaa niiden käyttöönotosta alkaen.

99.

Edellä esitetyistä huomautuksista seuraa, että valituksenalaisen tuomion 130, 137, 138, 141 ja 144 kohdassa esitetty polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 10 kohdan ja 10 artiklan 5 kohdan sekä tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 10 kohdan ja 16 artiklan 5 kohdan tulkinnassa on tehty oikeudellisia virheitä.

100.

Kun tämä on todettu, on sanottava, että ratkaiseva peruste, jonka vuoksi olen taipuvainen tulkitsemaan polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 ja 9 kohtaa ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 9 kohtaa edellä 88 kohdassa mainitulla tavalla, on teleologinen.

101.

Mielestäni Jiangsun näille säännöksille tarjoamasta tulkinnasta, jonka unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt, seuraa perusasetuksissa säädetyn sitoumuksia koskevan järjestelmän tehokkaan vaikutuksen menettäminen, sillä se vähentää huomattavasti niitä taloudellisia seurauksia, joita sitoumuksen tehneille yrityksille sitoumuksen rikkomisesta aiheutuu. Tässä tapauksessa mainitut yritykset kärsisivät seurauksia ainoastaan tulevaisuudessa, mutta eivät menneisyydessä. Tällainen tulkinta vähentää huomattavasti ehkäisevää vaikutusta, jota sitoumuksen rikkomisen kielteisillä seurauksilla olisi oltava sitoumuksia tarjoaviin yrityksiin, ja vähentää siten voimakkaasti niiden kannustimia noudattaa sitoumuksia. Miksi yritys noudattaisi sitoumusta jos se tietää, että sille ei sitoumuksen rikkomistapauksessa aiheudu mitään menneisyyteen vaikuttavia seuraamuksia?

102.

Olen näin ollen eri mieltä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 151 kohdassa esittämän toteamuksen kanssa, jossa se hyväksyy Jiangsun väitteen ( 50 ) ja jonka mukaan sitoumuksen peruuttaminen olisi sellaisenaan riittävä seuraamus sen rikkomisesta. Sitä vastoin yhdyn komission väitteeseen, jonka mukaan esillä olevassa asiassa vientiä harjoittava tuottaja ja tuoja olivat täysin tietoisia rikkomisesta ja ettei niitä siten ole syytä suojata tullien määräämiseltä.

103.

Lisäksi oikeuskäytännöstä on jo edellä käynyt selkeästi ilmi yhtäältä, että perusasetusten sitoumuksia koskevien säännösten keskeinen tavoite on sen varmistaminen, että unionin toimialalle aiheutuvat polkumyynnin vahingolliset vaikutukset poistuvat, ja toisaalta, että mainittu tavoite perustuu pääasiallisesti viejän yhteistyövelvoitteeseen sekä viejän antaman sitoumuksen asianmukaisen toteuttamisen valvontaan luottamussuhteessa, johon komission sitoumukselle antama hyväksyntä perustuu. ( 51 )

104.

Sellainen perusasetusten säännösten tulkinta, jolla vähennetään huomattavasti annetun sitoumuksen rikkomisen seurauksia ja siten olennaisesti kannustimia annetun sitoumuksen noudattamiseen ja toimintaan yhteistyössä komission kanssa luottamussuhteessa, on näin ollen mielestäni ristiriidassa edellä mainitun oikeuskäytännön kanssa.

105.

Edellä esitetystä mielestäni seuraa, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 9 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 9 kohdan säännöksiä on tulkittava siten, että lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien, joista säädetään vastaavasti polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa tai tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa, perimistä lykätään sitoumusta vastaavan viennin osalta, kun komissio hyväksyy sitoumuksen. Mikäli komissio peruuttaa sitoumuksen hyväksynnän sitoumuksen rikkomisen vuoksi, tällainen lykkääminen ei ole enää perusteltua niiden vientien osalta, joita sitoumuksen rikkominen koskee, ja niihin aletaan näin ollen soveltaa automaattisesti jo käyttöön otettua tullia, jonka soveltamista oli lykätty. Tästä seuraa, että sitoumuksen hyväksynnän peruuttaminen sen rikkomisen vuoksi johtaa siihen, että alun perin käyttöön otettuja lopullisia tulleja voidaan soveltaa automaattisesti, joten tätä tuontia koskevat lopulliset polkumyynti- ja tasoitustullit tulevat automaattisesti maksettaviksi ab initio.

106.

Tätä tulkintaa ei mielestäni aseta kyseenalaiseksi se Jiangsun väite, jonka mukaan jos se hyväksyttäisiin, lopullisten tullien kantaminen ab initio sitoumuksen hyväksynnän peruuttamisen jälkeen olisi mahdollista paitsi siinä tapauksessa, että yritys rikkoo sitoumusta, myös siinä tapauksessa, että komissio päättää sille oikeuskäytännössä myönnetyn laajan harkintavallan yhteydessä peruuttaa sitoumuksen muilla perusteilla, esimerkiksi tapauksessa, jossa se ei ole enää mielekäs, tai jopa tapauksessa, jossa vientiä harjoittava tuottaja haluaa peruuttaa sitoumuksen.

107.

Tässä yhteydessä totean, että vaikka, kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, ( 52 ) komissiolla on harkintavaltaa sen määrittäessä, onko sitoumukselle annettu hyväksyntä tarpeen peruuttaa, saman oikeuskäytännön mukaan tätä harkintavaltaa on käytettävä suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Tämä merkitsee sitä, että harkintavallan käytön (negatiivisten) seurausten on oltava oikeassa suhteessa siihen intressiin nähden, jota varten tätä valtaa käytetään. Nyt esillä olevassa asiassa, kuten edellä 101–104 kohdassa mainituista huomautuksista ilmenee, olisi oikeasuhteista kantaa lopulliset tullit rikottua sitoumusta vastaavasta tuonnista ab initio, koska sitoumusta tarjonnut yritys rikkoi sitä.

108.

Edellä esitetyn perusteella on todettava ensinnäkin, että edellä 105 kohdassa esitetyn tulkinnan valossa nyt esillä olevassa asiassa Jiangsun tarjoamalle sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamisen – sen rikkomisen vuoksi – seurauksena määrättyjä lopullisia polkumyynti- ja tasaustulleja ei ole sovellettu taannehtivasti. Tästä seuraa, että valituksenalaisen tuomion 129–132, 138 ja 141 kohdassa on tehty oikeudellisia virheitä ja että komission toinen valitusperuste ja neuvoston toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä.

109.

Toiseksi valituksenalaisessa tuomiossa on tehty polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1, 9 ja 10 kohdan ja 10 artiklan 5 kohdan sekä tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1, 9 ja 10 kohdan ja 16 artiklan 5 kohdan tulkintaa koskevia oikeudellisia virheitä, ja näin ollen myös komission kolmas valitusperuste on hyväksyttävä.

110.

Komission neljännessä valitusperusteessa ja neuvoston toisen valitusperusteen toisessa osassa toimielimet riitauttavat valituksenalaisen tuomion 153–158 kohdan, joissa unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Jiangsun esittämän täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen todeten, ettei kyseisiä säännöksiä voida soveltaa käsiteltävässä asiassa. Erityisesti valituksenalaisen tuomion 157 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin perusti tämän hyväksyntänsä saman tuomion 128–140 kohdassa esitettyyn päättelyyn viitaten kahteen perusteeseen.

111.

Ensimmäisessä perusteessaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että lainvastaisuusväitteen kohteena olevat säännökset eivät kuulu edellä 94 kohdassa mainituissa säännöksissä tarkoitettuihin tapauksiin, sillä niissä sen mukaan säädetään yksinomaan sellaisten polkumyyntitullien ja tukien vastaisten tullien määräämistä, jotka olisi ollut maksettava, jos sittemmin rikottua tai peruutettua sitoumusta ei olisi ollut. Tältä osin edellä 95–99 kohdasta kuitenkin ilmenee, että tässä unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelussa on mielestäni tehty oikeudellisia virheitä. Näin ollen se ei voi olla lainvastaisuusväitteen perustana. Samoista syistä on hylättävä myös toinen samassa valituksenalaisen tuomion kohdassa esitetty perusasetusten yleiseen rakenteeseen perustuva päätelmä. Tässäkin perustelussa nojaudutaan unionin yleisen tuomioistuimen aiempaan tarkasteluun, jossa on tehty oikeudellisia virheitä.

112.

Sen sijaan katson, kuten komissio esittää, että oikeus lainvastaisuusväitteen kohteena olevien säännösten antamiseen kuuluu toimivaltaan vahvistaa polkumyynti- ja tasaustullien käyttöönottoa koskevassa asetuksessa näiden tullien kantamiseen liittyviä ”muita tekijöitä”, kuten säädetään polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdassa, sellaisina kuin niitä on tulkittu oikeuskäytännössä. ( 53 )

113.

Edellä esitetyn perusteella komission neljäs valitusperuste ja neuvoston toisen valitusperusteen toinen osa on hyväksyttävä ja valituksenalainen tuomio on näin ollen kumottava kokonaisuudessaan.

114.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi silloin, kun se julistaa unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion mitättömäksi, itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

115.

Mielestäni näin on nyt esillä olevassa asiassa. Edellä esitetyistä huomautuksista ja erityisesti polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 ja 9 kohdasta ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 9 kohdasta edellä 105 kohdassa esittämästäni tulkinnasta näet ilmenee, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi, Jiangsun ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän ainoan kanneperusteen, joka koski polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1, 9 ja 10 kohdan ja 10 artiklan 5 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1, 9 ja 10 kohdan ja 16 artiklan 5 kohdan rikkomista ja perustui täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa koskevaan lainvastaisuusväitteeseen, on hylättävä.

116.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Valitusmenettelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovellettavan työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Näin ollen, koska komissio ja neuvosto ovat tätä vaatineet, ehdotan, että unionin tuomioistuin velvoittaa Jiangsun, hävinneen asianosaisen, korvaamaan komission ja neuvoston oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja tässä muutoksenhaussa.

117.

Edellä esitettyjen huomautusten perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asiat seuraavasti: