1.

Nyt käsiteltävään asiaan liittyy paradoksi, joka johtaa hankalasti ratkaistavissa olevaan ristiriitaan. Bulgarian syyttäjäviranomaiset syyttävät asianomaista, joka on Albanian kansalainen, törkeästä rikoksesta, minkä yhteydessä Bulgarian rikosprosessilain säännöksissä edellytetään asianomaisen läsnäoloa tätä koskevassa oikeudenkäynnissä. Samaan aikaan Bulgarian ulkomaalaislain säännöksissä edellytetään hänen poistamistaan maasta omaan alkuperämaahansa ja kielletään oleskelu Bulgarian alueella ja maahantulo sinne viiden vuoden ajaksi. Tästä seuraa, että tämä asianomainen on estynyt olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään, vaikka hänellä on kansallisten oikeussääntöjen perusteella velvollisuus siihen ja unionin oikeussääntöjen perusteella oikeus siihen.

2.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää siis ennakkoratkaisukysymyksillään unionin tuomioistuinta lähinnä täsmentämään, missä määrin direktiivin 2016/343 ( 2 ) 8 artiklassa taattu syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään antaa jäsenvaltiolle mahdollisuuden panna täytäntöön palauttamispäätös, johon liittyy maahantulokielto ja oleskelukielto, joka asetetaan törkeästä rikoksesta syytetylle kolmannen valtion kansalaiselle, jota ei ole vielä tuomittu.

3.

Esitän tässä ratkaisuehdotuksessa aluksi syyt, joiden vuoksi näitä kysymyksiä tutkittaessa on otettava huomioon yhtäältä oikeutta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään koskevat direktiivin 2016/343 säännökset ja toisaalta jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY ( 3 ) säännökset.

4.

Selitän tämän jälkeen syyt, joiden vuoksi tilanteessa, jossa palauttamispäätös, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, tehdään rikosoikeudenkäynnissä syytettynä olevaa kolmannen maan kansalaista vastaan, direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan noudattaminen edellyttää, että tapauskohtaisesti selvitetään, antaako tämän päätöksen välitön täytäntöönpano tälle kansalaiselle mahdollisuuden olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään ja eikö ehkä olisi tarpeen lykätä maastapoistamista tai kumota maahantulo- ja oleskelukielto tai lykätä sitä direktiivin 2008/115 asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

5.

Todettakoon niin ikään, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan säännökset eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio tuomitsee kyseisen kansalaisen hänen ollessaan poissa, sillä edellytyksellä, että hänelle on ilmoitettu hyvissä ajoin paitsi oikeudenkäynnistä ja poissaolon seurauksista myös erityisistä toimenpiteistä, joita on hänen käytettävissään, jotta hän voi olla läsnä oikeudenkäynnissään, tai että tämä henkilö, jolle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä, on asianmukaisella tavalla hänen itsensä tai valtion nimeämän valtuutetun asiamiehen edustamana.

6.

Esitän sitä vastoin syyt, joiden vuoksi tämä artikla on esteenä sille, että oikeudenkäynti järjestetään vastaajan poissa ollessa, jos syytetty on siitä huolimatta, että hänelle on ilmoitettu poissaolon seurauksista, ilmaissut tahtonsa luopua oikeudestaan olla läsnä oikeudenkäynnissä vain esitutkinnan aikana ajankohtana, jona oikeudenkäynnin päivämäärää ei ollut vahvistettu.

7.

Täsmennän lopuksi, miksi direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohta, jonka nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, on mielestäni esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että syytetty on velvollinen saapumaan omaan oikeudenkäyntiinsä.

8.

Direktiivissä 2016/343 säädetään sen 1 artiklan, jonka otsikkona on ”Kohde”, mukaisesti vähimmäissäännöistä, jotka koskevat yhtäältä tiettyjä syyttömyysolettamaan liittyviä näkökohtia ja toisaalta oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä.

9.

Tämän direktiivin 8 artiklan otsikkona on ”Oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä”, ja sen 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudenkäynti, joka voi johtaa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevan päätöksen tekemiseen, voidaan järjestää tämän poissa ollessa edellyttäen, että

3.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti tehty päätös voidaan panna täytäntöön asianomaista epäiltyä tai syytettyä vastaan.

4.   Kun jäsenvaltiot ovat säätäneet, että oikeudenkäynti on mahdollista järjestää epäillyn tai syytetyn poissa ollessa, mutta tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ei voida täyttää, koska epäiltyä tai syytettyä ei löydetä kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta, jäsenvaltiot voivat säätää, että päätös voidaan silti tehdä ja panna täytäntöön. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun epäillylle tai syytetylle ilmoitetaan päätöksestä, erityisesti kun hänet on otettu kiinni, hänelle on ilmoitettava myös mahdollisuudesta riitauttaa päätös ja oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon 9 artiklan mukaisesti.”

10.

Kyseisen direktiivin 9 artiklassa, jonka otsikkona on ”Oikeus uuteen oikeudenkäyntiin”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos epäilty tai syytetty ei ole ollut läsnä oikeudenkäynnissään eivätkä 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset ole täyttyneet, hänellä on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon, joka mahdollistaa asian käsittelyn uudelleen, myös uuden näytön tarkastelemisen, ja joka voi johtaa alkuperäisen päätöksen kumoamiseen. Jäsenvaltioiden on tältä osin varmistettava, että kyseisellä epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä, osallistua tehokkaasti kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä sovellettaessa ja käyttää oikeuttaan puolustukseen.”

11.

Direktiivissä 2008/115 säädetään sen 1 artiklan, jonka otsikkona on ”Kohde”, mukaan ”yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on [unionin] oikeuden yleisperiaatteisiin kuuluvien perusoikeuksien sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti sovellettava palauttaessaan laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia – –”.

12.

Tämän direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

– –

– –”

13.

Kyseisen direktiivin 9 artiklan otsikkona on ”Maastapoistamisen lykkääminen”, ja sen 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio voi lykätä maastapoistamista asianmukaiseksi ajaksi ottaen huomioon yksittäistapauksen erityispiirteet. Jäsenvaltioiden on erityisesti otettava huomioon:

14.

Kyseisen direktiivin 11 artiklan otsikkona on ”Maahantulokielto”, ja sen 3 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio voi kumota maahantulokiellon tai lykätä sen täytäntöönpanoa yksittäistapauksissa tai tietyissä tapausryhmissä muiden [kuin edellisissä alakohdissa mainittujen] syiden perusteella.”

15.

Bulgarian rikosprosessilain (Nakazatelno-protsesualen kodeks) ( 4 ) 247 b §:ssä säädetään seuraavaa:

”1)   – – Syytekirjelmän jäljennös annetaan syytetylle tiedoksi esittelevän tuomarin määräyksellä. Syytetylle ilmoitetaan syytekirjelmän tiedoksiannon yhteydessä valmisteluistunnon ajankohdasta ja 248 §:n 1 momentissa mainituista kysymyksistä, hänen oikeudestaan olla läsnä istunnossa yhdessä asiamiehen kanssa ja hänelle annetusta mahdollisuudesta saada 94 §:n 1 momentissa säädetyissä tapauksissa viran puolesta nimetty asiamies sekä siitä, että rikosasia voidaan käsitellä ja siitä voidaan antaa ratkaisu hänen poissaolostaan huolimatta, jos 269 §:n edellytykset täyttyvät.

2)   Valmisteluistunnosta ja 248 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kysymyksistä ilmoitetaan syyttäjälle ja asiamiehelle samoin kuin uhrille tai hänen perillisilleen taikka vahinkoa kärsineelle oikeushenkilölle, joille ilmoitetaan oikeudesta valtuuttaa asiamies.

– –”

16.

NPK:n 248 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, säädetään seuraavaa:

”– – Valmisteluistunnossa annetaan ratkaisu seuraavista kysymyksistä:

– –

– –

17.

NPK:n 269 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1)   Rikosasioissa, joissa syytettyä syytetään törkeästä rikoksesta, syytetyn läsnäolo istunnossa on välttämätön.

2)   Tuomioistuin voi määrätä, että syytetyn on saavuttava oikeudenkäyntiin myös asioissa, joissa hänen läsnäolonsa ei ole välttämätöntä, jos tämä on tarpeen objektiivisen totuuden selvittämiseksi.

3)   Asia voidaan käsitellä syytetyn poissaolosta huolimatta, jos poissaolo ei ole esteenä objektiivisen totuuden selvittämiselle ja jos

18.

Direktiivi 2008/115 pannaan täytäntöön Bulgarian tasavallassa oleskelevista ulkomaalaisista 23.12.1998 annetulla lailla (Zakon za chuzhdentsite v Republika Bulgaria), ( 5 ) sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin. ( 6 )

19.

ZChRB:n 10 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:

”1)   – – Viisumin myöntäminen ulkomaalaiselle tai ulkomaalaisen maahantulo on evättävä, jos

– –

– –

– –”

20.

ZChRB:n 10 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”2)   – – Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa viisumi voidaan myöntää tai maahantulo Bulgarian tasavallan alueelle sallia, jos tähän on olemassa humanitäärisiä syitä tai tämä on tarpeen valtion edun takia tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi.”

21.

ZChRB:n 41 §:n 5 momentin sanamuoto on seuraava:

”– – Ulkomaalainen on määrättävä palautettavaksi, jos

– –

22.

ZChRB:n 42 h §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”– – Maahantulo- ja oleskelukiellosta Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella määrätään, jos:

– –

23.

ZChRB:n 44 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”5)   – – Jos on olemassa esteitä, joiden vuoksi ulkomaalainen ei voi poistua välittömästi alueelta tai tulla johonkin toiseen maahan, eikä ole määrätty toimenpiteistä hänen välittömäksi poistamisekseen maasta, viranomainen, joka on määrännyt hallinnollisesta pakkotoimenpiteestä, tai maahanmuuttoyksikön johtaja määrää tapauskohtaisia olosuhteita ja pakenemisen tai muun palauttamisen esteen vaaraa arvioituaan soveltamisasetuksen mukaisesti määräyksellä kaikista tai joistakin seuraavista turvaamistoimista:

– –”

24.

ZChRB:n 44 §:n 6 momentin sanamuoto on seuraava:

”6)   – – Jos 39 a §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan nojalla on toteutettu hallinnollinen pakkotoimenpide ulkomaalaista vastaan ja kyseinen ulkomaalainen estää kyseisen toimenpiteen määräämisestä tehdyn päätöksen täytäntöönpanon tai on olemassa karkaamisvaara, 1 momentissa mainitut viranomaiset voivat tehdä päätöksen ulkomaalaisen ottamisesta säilöön ulkomaalaisten väliaikaiseen säilöönottoon tarkoitettuun keskukseen, jotta voidaan valmistella hänen palauttamistaan Bulgarian tasavallan rajalle tai hänen maastapoistamistaan. Säilöönotosta määrätään pakkokeinona myös, jos ulkomaalainen ei noudata 5 momentissa säädettyjen turvaamistoimenpiteiden ehtoja.”

25.

Sofiyska rayonna prokuratura (Sofian syyttäjänvirasto, Bulgaria) on aloittanut rikosoikeudellisen menettelyn Albanian kansalaista HN:ää vastaan sillä perusteella, että tämä on sen mukaan käyttänyt 11.3.2020 vääriä ulkomaisia henkilöllisyysasiakirjoja eli passia ja henkilöllisyystodistusta Sofian lentoaseman rajanylityspaikassa poistuakseen Bulgarian alueelta ja matkustaakseen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Tämä rikos on sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla törkeä rikos, josta voidaan määrätä yli viiden vuoden vapausrangaistus.

26.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kun HN pidätettiin 11.3.2020, Granichno politseysko upravlenie (Sofian rajapoliisiviranomainen, Bulgaria) käynnisti 11.3.2020 esitutkinnan Sofian syyttäjänvirastossa. Bulgarian rajapoliisiviranomaisen hallintojohtaja Sofiassa teki seuraavana päivänä yhtäältä HN:ää koskevan palauttamispäätöksen ZChRB:n 41 §:n 5 momentin ja 44 §:n 1 momentin nojalla ja toisaalta asetti viiden vuoden ”maahantulo- ja oleskelukiellon” ajanjaksoksi 12.3.2020–11.3.2025 ZChRB:n 43 h §:n 3 ja 4 momentin nojalla, luettuna yhdessä 10 §:n 1 momentin 7 ja 22 kohdan sekä 44 §:n 1 momentin kanssa.

27.

Näitä kahta hallinnollista pakkotoimenpidettä ei ole riitautettu.

28.

HN:lle, jonka apuna oli hänelle viran puolesta nimetty asiamies, ilmoitettiin 27.4.2020, että häntä epäiltiin väärien henkilöllisyystodistusten tahallisesta käytöstä rikoslain (Nakazalen kodeks) 316 §:n, luettuna yhdessä sen 308 §:n 1 ja 2 momentin kanssa, nojalla. Hän tutustui tässä yhteydessä tulkin ollessa läsnä oikeuksiinsa, muun muassa NPK:n 269 §:ssä vahvistettuihin oikeuksiin, jotka koskevat menettelyä vastaajan poissa ollessa ja sen seurauksia. Samana päivänä järjestetyssä kuulemistilaisuudessa hän ilmoitti ymmärtävänsä oikeudet, jotka hänelle oli ilmoitettu, eikä halunnut olla läsnä oikeudenkäynnissä.

29.

Sofian piirisyyttäjä toimitti 27.5.2020 syytekirjelmän ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, jolloin pääasian rikosoikeudenkäynti tuli vireille.

30.

HN poistui 16.6.2020 kolmannen maan kansalaisten säilöönottotiloista, ja hänet saatettiin rajalle Gyueshevon rajanylityspaikalle häntä vastaan määrättyjen toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi.

31.

Määräyksellä, joka annettiin 24.6.2020, vahvistettiin julkisen valmisteluistunnon päivämääräksi 23.7.2020, ja esittelevä tuomari määräsi, että HN:lle oli toimitettava Bulgarian sisäministeriön maahanmuuttoyksikön virkamiesten välityksellä jäljennökset määräyksestä ja syytekirjelmästä albanian kielellä, kun otetaan huomioon NPK:n 247 b §:n 3 momentin säännökset. Lisäksi siinä todettiin, että HN:n läsnäolo istunnossa oli NPK:n 269 §:n 1 momentin säännösten nojalla pakollista ja että asia voitiin ratkaista syytetyn poissa ollessa NPK:n 269 §:n 3 momentissa säädetyin edellytyksin.

32.

Bulgarian sisäministeriön maahanmuuttoyksikkö ilmoitti 16.7.2020 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että HN oli poistunut säilöönottotiloista ja että hänet oli saatettu rajalle. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että HN:lle ei ollut ilmoitettu häntä vastaan vireille pannun rikosoikeudenkäynnin aloittamisesta.

33.

Sofian syyttäjänvirasto ilmoitti 23.7.2020 pidetyssä julkisessa istunnossa, että edellytykset menettelylle vastaajan ollessa poissa täyttyivät, koska HN oleskeli Bulgarian alueen ulkopuolella, eikä hänen asuinpaikkansa ollut tiedossa. Bulgarian oikeusviranomaiset eivät näet tällä hetkellä tiedä, missä tämä henkilö on.

34.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että ZChRB:n 10 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, että jos rikosoikeudenkäynti pannaan vireille kolmannen maan kansalaista vastaan sillä perusteella, että hän on yrittänyt maahantuloa tai kauttakulkua käyttämällä vääriä tai väärennettyjä asiakirjoja, hänen oikeutensa olla henkilökohtaisesti läsnä häntä vastaan vireille pannussa rikosoikeudenkäynnissä vaarantuu.

35.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkastelee siis kolmea vaihtoehtoista toimenpidettä, joilla tämä syytetyn oikeuksien loukkaaminen voidaan korjata.

36.

Jos syytetty poistetaan maasta ja hänelle asetetaan maahantulo- ja oleskelukielto valtiossa, jossa syyte on nostettu, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että sovellettavien kansainvälisten välineiden mukaisesti on mahdollista määrittää tämän henkilön asuinpaikka ulkomailla, jotta hänelle voidaan ilmoittaa oikeudenkäynnistä ja järjestää oikeudenkäynti hänen poissa ollessaan, kunhan häntä edustaa viran puolesta nimetty asianajaja.

37.

Toisena vaihtoehtona on lykätä rikosoikeudenkäyntiä siihen saakka, kunnes maahantulo- ja oleskelukielto on päättynyt, jotta varmistetaan kyseisen henkilön prosessuaalisten oikeuksien kunnioittaminen.

38.

Kolmantena vaihtoehtona on vahvistaa etukäteen istuntojen päivämäärät ja ilmoittaa Bulgarian sisäministeriön rajapoliisiviranomaisten yksiköille, että nämä ovat velvollisia päästämään syytetyn valtion alueelle, jotta tämä voi käyttää täysimääräisesti direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohtaan perustuvaa oikeuttaan olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään hänelle asetetusta maahantulokiellosta huolimatta. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että edellytyksenä hänen oikeudelleen olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään olisi, että täytäntöönpanovallan käyttäjä antaa ensin hänelle luvan saapua maan alueelle. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että tätä lupaa ei voida riitauttaa tuomioistuimessa, mikä käytännössä aiheuttaa hallinnollisia esteitä, jotka vaikuttavat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen.

39.

Näissä olosuhteissa Sofiyski Rayonen sad (Sofian piirituomioistuin, Bulgaria) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

40.

Saksan, Unkarin ja Alankomaiden hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet näistä kysymyksistä kirjallisia huomautuksia.

41.

Unionin tuomioistuin osoitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle 5.10.2021 tietopyynnön, joka koski pääasian oikeudenkäynnin oikeudellista kehystä ja johon tämä vastasi 11.10.2021.

42.

HN ja komissio esittivät suulliset huomautuksensa istunnossa.

43.

Esitän alustavan huomautuksen asian kannalta merkityksellisestä oikeudellisesta kehyksestä.

44.

Ajattelen näet, että esitetyt kysymykset edellyttävät, että otetaan huomioon muita unionin oikeussääntöjä kuin ne, jotka on mainittu ennakkoratkaisupyynnössä nimenomaisesti. ( 7 )

45.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kehottaa näet unionin tuomioistuinta tulkitsemaan direktiivin 2016/343 8 artiklan sanamuotoa erityisessä tilanteessa, jossa syytetty on yhtäältä maastapoistamisen kohteena ja toisaalta maahantuloa ja oleskelua maan alueella koskevan viisi vuotta voimassa olevan kiellon kohteena ZChRB:n nojalla.

46.

Nämä toimenpiteet eivät ole rangaistuksia vaan sellaisia pakkotoimenpiteitä, joita voidaan toteuttaa rikosoikeudenkäynnin aloittamisesta riippumatta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti unionin tuomioistuimen esittämän selvennyspyynnön perusteella, että ZChRB:llä, jonka nojalla nämä toimenpiteet on toteutettu, pannaan täytäntöön direktiivi 2008/115. Näiden tietojen perusteella ja ilman täsmennyksiä, joita Bulgarian hallitus olisi voinut esittää tässä asiassa, katson, että HN:n tilanne kuuluu direktiivin 2008/115 soveltamisalaan, sellaisena kuin se määritetään sen 2 artiklan 1 kohdassa. Mikään ei viittaa siihen, että Bulgarian tasavalta olisi päättänyt sulkea direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tilanteet sen soveltamisalan ulkopuolelle.

47.

Tällä perusteella ja jälleen niitä täsmennyksiä koskevin varauksin, joita Bulgarian hallitus olisi voinut esittää, vaikuttaa yhtäältä siltä, että päätös, jolla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat määränneet asianomaisen palauttamisesta tämän alkuperämaahan, on direktiivin 2008/115 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu ”palauttamispäätös”, joka siis merkitsee tämän direktiivin 3 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettua ”maastapoistamista” Bulgarian alueelta, ja toisaalta siltä, että päätös, jolla nämä viranomaiset ovat asettaneet maahantulo- ja oleskelukiellon, on kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettu ”maahantulokielto”.

48.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset edellyttävät siten mielestäni, että mainitaan direktiivin 2008/115 säännöt, jotta ne voidaan yhdistää direktiivin 2016/343 yhteydessä mainittuihin periaatteisiin.

49.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka nojalla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat panna täytäntöön palauttamispäätöksen, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, kolmannen maan kansalaista vastaan, vaikka viimeksi mainittua syytetään rikosoikeudenkäynnissä törkeästä rikoksesta eikä tämä ole vielä ollut läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

50.

Tämä kysymys tulee esiin, koska selvästikin palauttamispäätöksen täytäntöönpano, siltä osin kuin se merkitsee asianomaisen fyysistä siirtämistä kyseisen jäsenvaltion ulkopuolelle, ( 8 ) ja maahantuloa kyseisen valtion alueelle ja oleskelua siellä koskevan kiellon vahvistaminen viiden vuoden ajaksi, siltä osin kuin siinä kielletään tätä tulemasta uudelleen tälle alueelle ja oleskelemasta siellä tämän jälkeen, ( 9 ) ovat omiaan loukkaamaan asianomaisen oikeutta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, jos häntä vastaan nostetaan syyte samanaikaisesti näiden toimenpiteiden kanssa.

51.

On näin ollen välttämätöntä pohtia rikosoikeudenkäynnin ja maastapoistamismenettelyn niveltymistä toisiinsa. Jotta voidaan määrittää niitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, aloitan tarkasteluni tutkimalla direktiivin 2016/343 8 artiklan sanamuotoa, kun siinä vahvistetaan syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, ennen kuin keskityn tämän direktiivin rakenteeseen sekä tavoitteisiin. ( 10 ) Otan huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön. Unionin lainsäätäjä on näet esittänyt kyseisen direktiivin johdanto-osan 11, 13, 33, 45, 47 ja 48 perustelukappaleessa selvästi tahtonsa vahvistaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden tehokasta soveltamista rikosoikeudenkäynneissä ja taata se ottamalla osaksi unionin oikeutta oikeuskäytännön, jonka tämä tuomioistuin on kehittänyt ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen noudattamisen osalta. ( 11 )

52.

Direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan epäiltyjen ja syytettyjen oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään. ( 12 ) Kun unionin lainsäätäjä vaatii, että jäsenvaltioiden on ”varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään”, unionin lainsäätäjä asettaa näille valtioille velvollisuuden toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta nämä henkilöt voivat käyttää tätä oikeutta.

53.

Oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään on näet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden osatekijä. ( 13 ) Muistutettakoon, että perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo. ( 14 ) Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin vahvistetaan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan ( 15 ) 47 artiklan toisessa ja kolmannessa kohdassa ( 16 )ja 48 artiklassa että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa.

54.

Perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan erityisesti, että jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen. ( 17 ) Nämä oikeudet edellyttävät muun muassa, että syytetylle annetaan mahdollisuus esittää hyödyllisesti näkemyksensä häntä vastaan esitetyistä syytteistä.

55.

Tässä yhteydessä tuomiosta Spetsializirana prokuratura (Istunto syytetyn poissa ollessa) ilmenee, että julkisen istunnon järjestämisellä on erityinen merkitys rikosasioissa, koska yksityinen voi perustellusti vaatia tulemista ”kuulluksi” ja saada muun muassa mahdollisuuden esittää suullisesti puolustautumisperusteensa, kuulla vapauttavia seikkoja sekä kuulustella ja vastakuulustella todistajia. ( 18 ) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niin ikään todennut samansuuntaisesti, että syytetyn läsnäolo omassa oikeudenkäynnissään on erittäin tärkeää sekä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kannalta että siltä osin kuin on tarpeen valvoa hänen väitteidensä paikkansapitävyyttä ja verrata niitä uhrin, jonka etuja on myös suojattava, ja todistajien lausumiin. ( 19 )

56.

Lisäksi 29.7.2019 annetusta tuomiosta Gambino ja Hyka ilmenee, että niiden, joiden vastuulla on syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä päättäminen, on lähtökohtaisesti kuulusteltava todistajia henkilökohtaisesti. ( 20 ) Eräs rikosoikeudenkäynnin perustavanlaatuisista osatekijöistä on se, että syytetyllä on mahdollisuus kuulla todistajien ja/tai uhrien lausumia tuomarin läsnä ollessa, joka asian käsittelyn päätyttyä ratkaisee asian. Tämä välittömyysperiaate on rikosoikeudenkäynnin tärkeä tae, koska tuomarin todistajan käyttäytymisestä ja uskottavuudesta tekemillä havainnoilla voi olla vakavia seurauksia syytetylle. ( 21 ) Tämä oikeuskäytäntö perustuu siten vakaumukseen, jonka mukaan vain rikosoikeudenkäynti voi johtaa rikosvastuun viralliseen toteamiseen. ( 22 )

57.

Kun otetaan huomioon direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan sanamuoto ja asema, joka oikeudella olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään on unionin oikeudessa, jäsenvaltion viranomaiset, jotka ovat päättäneet nostaa syytteen kolmannen maan kansalaista vastaan, eivät voi mielestäni panna täytäntöön tämän kansalaisen maastapoistamista, johon liittyy lisäksi viiden vuoden maahantulo- ja oleskelukielto, määräämättä prosessinjohtotoimista, jotka ovat välttämättömiä, jotta kyseinen kansalainen kykenee käyttämään täysimääräisesti oikeuttaan olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, ellei hän ole luopunut siitä tietoisesti ja yksiselitteisesti.

58.

Direktiivin 2016/343 rakenne tukee mielestäni tätä tulkintaa.

59.

Ensinnäkin on korostettava, että unionin lainsäätäjä ei ole käsitellyt direktiivin 2016/343 3 luvun 8 eikä 9 artiklassa tilannetta, jossa syytetty on estynyt olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

60.

Tämän direktiivin 8 artiklan ainoana tavoitteena ja päämääränä on vahvistaa sen 1 kohdassa tämän henkilön oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään ja määritellä sen 2 kohdassa tapaukset, joissa henkilö voidaan tuomita hänen ollessaan poissa. Unionin lainsäätäjä on näet täsmentänyt kyseisen direktiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleessa, että tämä oikeus ei ole ehdoton, vaan syytetyn olisi voitava tietyin edellytyksin joko nimenomaisesti tai hiljaisella suostumuksella, mutta yksiselitteisesti, luopua tästä oikeudesta.

61.

Jäsenvaltiot voivat siten direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla säätää, että syytetty voidaan tuomita hänen poissa ollessaan ja oikeudenkäynnin päätteeksi annettu langettava tuomio voidaan panna täytäntöön, jos tälle henkilölle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seurauksista tai jos häntä edustaa, sen jälkeen kun hänelle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä, joko hänen itsensä tai valtion nimeämä valtuutettu edustaja. Tämä on omiaan osoittamaan, että syytetty on tietoisesti luopunut olemasta läsnä henkilökohtaisesti omassa oikeudenkäynnissään.

62.

Siltä varalta, että syytetylle ei ole ilmoitettu hänen oikeudenkäynnistään, koska häntä ei ole löydetty toimivaltaisten viranomaisten ponnistuksista huolimatta, unionin lainsäätäjä on antanut jäsenvaltioille direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan nojalla mahdollisuuden säätää siitä, että tämä henkilö voidaan tuomita hänen poissa ollessaan. Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä lainsäädännössään siitä, että kyseiselle henkilölle ilmoitetaan erityisesti silloin, kun hänet pidätetään tuomion perusteella, mahdollisuudesta valittaa sellaisen oikeudenkäynnin päätteeksi annetusta ratkaisusta, johon hän ei ole saapunut, ja että hänellä on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin tämän direktiivin 9 artiklan mukaisesti. ( 23 )

63.

On todettava, että tilanne, jossa syytetty on estynyt olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään esimerkiksi sen vuoksi, että hänet oli poistettu maasta ja hänelle oli asetettu maahantulo- ja oleskelukielto, ei kuulu näiden säännösten soveltamisalaan.

64.

Yhtäältä tällainen tilanne poikkeaa sinänsä direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa syytetty luopuu kaikista seikoista tietoisena oikeudestaan olla läsnä oikeudenkäynnissä.

65.

Toisaalta tällaista tilannetta ei voida välttämättä tarkastella direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan näkökulmasta, sillä sen täytäntöönpano edellyttää, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on mahdotonta löytää tämä henkilö ja ilmoittaa tälle hänen oikeudenkäynnistään kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Kun näet toimivaltaiset kansalliset viranomaiset poistavat maasta kolmannen maan kansalaisen, jonka viranomaiset ovat päättäneet asettaa syytteeseen, ennen kuin kyseiselle henkilölle on ilmoitettu hänen oikeudenkäynnistään, eivätkä ole ryhtyneet toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että kun tämä henkilö on palannut alkuperämaahansa, hänelle kyetään ilmoittamaan hänen oikeudenkäynnistään, ne ovat asettaneet itsensä alttiiksi sille vaaralle, että ne eivät enää kykene löytämään syytettyä ilmoittaakseen tälle hänen oikeudenkäyntinsä päivämäärästä ja paikasta. Tässä tapauksessa suullisista keskusteluista ilmenee, että HN:ää vastaan huhtikuussa 2020 vireille pantu rikosoikeudenkäynti viivästyi Covid-19 ‑pandemian vuoksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kun otetaan huomioon tosiseikkojen aikajärjestys, kaikkia toimenpiteitä, jotka olisivat olleet välttämättömiä sen varmistamiseksi, että HN:lle, jota pidettiin tuolloin säilöönottotiloissa, ilmoitettaisiin hänen oikeudenkäyntinsä järjestämisestä, ei ollut aloitettu. Olisi voitu esimerkiksi lykätä maastapoistamisen täytäntöönpanoa rikosoikeudenkäyntiä odotettaessa. Samoin olisi voitu soveltaa keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevia kansainvälisiä välineitä. ( 24 )

66.

Tämän perusteella minun on toiseksi täsmennettävä, että tilannetta, jossa syytetty on estynyt olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään, koskee sitä vastoin direktiivin 2016/343 johdanto-osan 34 perustelukappale.

67.

Tässä perustelukappaleessa todetaan, että ”jos – – syytetty ei voi olla läsnä oikeudenkäynnissä hänestä riippumattomista syistä, hänellä olisi oltava mahdollisuus pyytää oikeudenkäynnille uutta ajankohtaa kansallisessa lainsäädännössä säädetyssä määräajassa”.

68.

Tälle perustelukappaleelle ei tosin ole vastinetta direktiivin 2016/343 säännöksissä, ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti unionin säädösten perustelukappaleilla ei ole itsenäistä oikeudellista arvoa, vaan ne ovat luonteeltaan kuvailevia eivätkä normatiivisia. ( 25 ) Unionin lainsäätäjä osoittaa tästä huolimatta tässä yhteydessä kuitenkin tahtonsa ottaa huomioon tilanteet, joissa syytetty on estynyt olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään tahdostaan riippumattomista syistä, joten jäsenvaltio on tuolloin velvollinen noudattamaan huolellisuutta varmistaakseen, että tämä henkilö kykenee tosiasiallisesti käyttämään oikeuttaan olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

69.

Tämä periaate perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka puolestaan perustuu syytetyn esittämien estettä koskevien perusteiden luonteen ja vakavuuden tapauskohtaiseen arviointiin ja huolellisuuteen, jota toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat osoittaneet varmistaakseen tämän henkilön läsnäolon istunnossa. ( 26 ) Kyseinen tuomioistuin totesi siten 28.8.1991 antamassaan tuomiossa FCB v. Italia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 6 artiklan vastaiseksi sen, että italialainen toisen asteen tuomioistuin ei ollut lykännyt asian käsittelyä, vaikka syytetty, jota syytettiin hyvin törkeistä rikoksista, oli ollut pidätettynä alankomaalaisessa vankilassa eikä ollut ilmaissut tahtoaan luopua olemasta läsnä oikeudenkäynnissä. ( 27 )

70.

Direktiivin 2016/343 johdanto-osan 34 perustelukappaleen sanamuoto on mielestäni riittävän laaja kattaakseen tilanteet, joissa syytetty on estynyt olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään, koska hänet on poistettu maasta kolmanteen maahan ja hänen on myös mahdotonta palata tuomiovaltion alueelle ja oleskella siellä häntä vastaan toteutettujen hallinnollisten pakkotoimenpiteiden vuoksi. Tämä perustelukappale näyttää kuitenkin tarkoittavan tilanteita, joissa tämä henkilö tietää oikeudenkäyntinsä päivämäärän, koska hän pyytää tuomioistuinta lykkäämään sitä, mikä ei ole tilanne tässä asiassa. Lisäksi toimenpiteet, jotka unionin lainsäätäjä mainitsee kyseisessä perustelukappaleessa, eivät ole riittäviä, jotta kyseinen henkilö voisi olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään. Kyseinen lainsäätäjä käsittelee näet perustelukappaleessa vain oikeudenkäynnin lykkäämistä. ( 28 ) Palauttamispäätöksen, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, täytäntöönpanosta seuraavan esteen luonne, ulottuvuus ja kesto, jonka muistutan voivan olla viisi vuotta, edellyttävät, että toteutetaan muita menettelyllisiä toimenpiteitä sekä hallintoviranomaisten toimesta, esimerkiksi lykkäämällä maastapoistamista, että oikeusviranomaisten toimesta, esimerkiksi turvautumalla keskinäiseen kansainvälisen oikeusapuun.

71.

Tällaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä direktiivin 2016/343 tarkoituksen kannalta.

72.

Direktiivin 2016/343 tarkoituksena on sen johdanto-osan 9 perustelukappaleen ja 1 artiklan mukaisesti lujittaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä syytetyn puolustautumisoikeuksia rikosoikeudenkäynnissä määrittelemällä yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat muun muassa oikeutta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

73.

Ensinnäkin tosiasiallinen oikeus asian käsittelyyn tuomioistuimessa ja puolustautumisoikeuksien käyttäminen edellyttävät, että tämä henkilö kykenee olemaan läsnä omassa oikeudenkäynnissään. Jos kolmannen maan kansalainen, jota vastaan jäsenvaltion viranomaiset ovat nostaneet syytteen törkeän rikoksen vuoksi, poistetaan maasta ja häntä lisäksi kielletään saapumasta tämän valtion alueelle ja oleskelemasta siellä, vaikka hänen oikeudenkäyntiään ei ole vielä järjestetty, tehdään täysin tehottomaksi oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, jos näihin toimenpiteisiin ei liity erityisiä säännöksiä, joiden perusteella kyseiselle henkilölle voidaan ilmoittaa hänen oikeudenkäyntinsä päivämäärästä ja paikasta ja varmistaa, että hän on läsnä istunnossa tai edustettuna siellä.

74.

Toiseksi direktiivin 2016/343 johdanto-osan toisesta, neljännestä ja kymmenennestä perustelukappaleesta seuraa, että unionin lainsäätäjä pyrkii myös vahvistamaan jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta toistensa rikosoikeusjärjestelmiin edistämällä syytetyn tuomitsemista koskevien tuomioistuinratkaisujen vastavuoroista tunnustamista, mukaan lukien tuomiot, joissa määrätään vapausrangaistus. ( 29 ) Vastaajan poissa ollessa annetun langettavan tuomion vastavuoroinen tunnustaminen edellyttää, että tuomio on annettu olosuhteissa, joilla varmistetaan tämän henkilön prosessuaalisten oikeuksien kunnioittaminen. Muussa tapauksessa tämä merkitsee täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskevaa perustetta, josta säädetään esimerkiksi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS ( 30 ) 9 artiklassa. Nyt käsiteltävä asia kuuluu tosin eri asiayhteyteen, jossa on kyse jäsenvaltiosta ja kolmannesta maasta. Totean kuitenkin, että karkottamista koskevia kansainvälisen oikeuden määräyksiä on tulkittava samalla tavoin. ( 31 ) On siis kaikissa olosuhteissa välttämätöntä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteuttavat kaikki välttämättömät toimenpiteet varmistaakseen sen, että syytetylle ilmoitetaan hänen oikeudenkäynnistään joko ennen hänen poistamistaan maasta tai sen jälkeen, ja tarvittaessa sen, että nämä viranomaiset aloittavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta hän on läsnä oikeudenkäynnissä, jos kyseinen henkilö on poistettu maasta.

75.

Kolmanneksi oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, johon direktiivi 2016/343 perustuu, edellyttää hyvää oikeudenkäyttöä. Jos palauttamispäätös pannaan täytäntöön paitsi välittömästi myös samaan aikaan kuin rikosoikeudenkäynti ilman, että toteutettaisiin toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa syytetyn löytäminen kolmannen maan alueelta, aiheutetaan tosiasiallisesti se vaara, että oikeusviranomaiset eivät kykene ilmoittamaan tälle henkilölle häntä koskevasta oikeudenkäynnistä. Nyt käsiteltävässä asiassa asianomaisen poistaminen maasta kolmanteen maahan on siis johtanut toimenpiteisiin tämän maan konsuliviranomaisissa, mutta toimenpiteet ovat jääneet tuloksettomiksi. Tällainen tilanne saattaa merkitä rikosoikeudenkäynnin tosiasiallista lykkäämistä ja siten sen pitkittymistä taikka syytetyn poissa ollessa annettavaa tuomiota, jota ei tämän jälkeen voida tunnustaa kyseisessä maassa, jolle on tehty keskinäistä oikeusapua koskeva pyyntö, tai riitauttaa direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan nojalla uuden oikeudenkäynnin järjestämiseksi.

76.

Näiden seikkojen perusteella vaikuttaa yhtäältä olennaisen tärkeältä, että toimivaltaiset syyttäjäviranomaiset ja hallintoviranomaiset tekevät yhteistyötä. Ei siis voida jättää korostamatta nyt käsiteltävän asian tapahtumien aikajärjestystä: asianomainen pidätettiin 11.3.2020, oikeusviranomaiset ilmoittivat hänelle 23.4.2020 rikosepäilystä, ja rajapoliisiviranomainen poisti hänet maan alueelta 16.6.2020 eli kahdeksan päivää ennen kuin hänen valmisteluistuntonsa päivämääräksi vahvistettiin 23.7.2020.

77.

Toisaalta katson, että on välttämätöntä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset punnitsevat eri intressejä keskenään varjellakseen samaan aikaan syytetyn perusoikeuksia ja jäsenvaltion yleistä etua. Tämä intressien punnitseminen edellyttää mielestäni, että nämä viranomaiset hyvittävät, korjaavat tai korvaavat seuraukset, jotka liittyvät riidanalaisten hallinnollisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon, riittävillä menettelyllisillä mekanismeilla, joilla voidaan taata taso, joka täyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset menettelyssä. Katson, että niiden pitäisi pohtia palauttamispäätöksen, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ja erityisesti tarvetta panna se välittömästi täytäntöön, vaikka rikosoikeudellinen menettely on vireillä. Tässä yhteydessä niiden pitäisi voida ottaa huomioon sen rikoksen törkeys, joka väitetään tehdyn, ja vaarat, joita aiheutuu siitä, että asianomainen henkilö on maan alueella. Tässä yhteydessä se, että kolmannen maan kansalaista epäillään törkeästä rikoksesta, ei voi sellaisenaan olla hyväksyttävä peruste sille, että tämä kansalainen poistetaan välittömästi maasta, ilman että toteutetaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotta tämä voisi olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

78.

Kun otetaan huomioon tämä direktiivin 2016/343 sanamuodon mutta myös sen rakenteen ja tarkoituksen tarkastelu, tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohtaa on mielestäni tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka nojalla ryhdytään panemaan täytäntöön maastapoistamista koskevaa toimenpidettä, johon liittyy sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle asetettu maahantulo- ja oleskelukielto, johon kohdistuu törkeään rikokseen perustuva rikosoikeudellinen menettely, ilman että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteuttaisivat erityisiä toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä, jotta tämä kansalainen kykenee käyttämään täysimääräisesti puolustautumisoikeuksiaan ja olemaan läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

79.

Koska direktiivissä 2016/343 ei säädetä tällaisista mekanismeista, katson, että on menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla jäsenvaltioiden tehtävänä ottaa ne käyttöön käyttämällä tarvittaessa keinoja, jotka on annettu niiden käyttöön direktiivin 2008/115 yhteydessä.

80.

SEUT 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ja kuten direktiivin 2008/115 johdanto-osan 2 ja 24 perustelukappaleessa korostetaan, direktiivillä pyritään ottamaan käyttöön tehokas maastapoistamis- ja palauttamispolitiikka, joka perustuu yhteisiin normeihin ja oikeudellisin takeisiin, joiden mukaisesti henkilöt palautetaan inhimillisellä tavalla ja heidän perusoikeuksiaan ja ihmisarvoaan täysimääräisesti kunnioittaen. ( 32 ) Tästä seuraa, että toimenpiteet, joita toteutetaan tämän direktiivin perusteella, on pantava täytäntöön siten, että ei rajoiteta kolmannen maan kansalaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja että kunnioitetaan hänen oikeuttaan olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

81.

Unionin lainsäätäjä täsmentää lisäksi kyseisen direktiivin johdanto-osan 6 perustelukappaleessa, että kun jäsenvaltiot päättävät kolmannen maan kansalaisen sääntöjenvastaisen oleskelun, niiden pitäisi huolehtia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin noudattamisesta ja tehdä unionin oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti päätökset tapauskohtaisesti siten, että ne ottavat huomioon muita objektiivisia perusteita kuin pelkästään tämän kansalaisen laittoman oleskelun. Unionin tuomioistuin on näin ollen täsmentänyt, että jäsenvaltiot ovat velvollisia kunnioittamaan suhteellisuusperiaatetta tässä samassa direktiivissä säädetyn palauttamismenettelyn kaikissa vaiheissa, mukaan lukien palauttamispäätökseen liittyvä vaihe. ( 33 ) Se lisäsi myös, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat velvollisia kuulemaan asianomaista ennen palauttamispäätöksen tekemistä, sillä hänellä on oikeus ilmaista näkemyksensä sitä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. ( 34 )

82.

Näissä olosuhteissa palauttamispäätöksen, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, tekeminen edellyttää mielestäni, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tutkivat tapauskohtaisesti, missä määrin sen välitön täytäntöönpano saattaa vaarantaa asianomaisen kolmannen maan kansalaisen puolustautumisoikeudet.

83.

Unionin lainsäätäjä vahvistaa lisäksi direktiivin 2008/115 9 artiklassa maastapoistamisen lykkäämistä koskevat säännökset.

84.

Tämän direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat ”lykätä maastapoistamista asianmukaiseksi ajaksi ottaen huomioon yksittäistapauksen erityispiirteet”. Vaikka unionin lainsäätäjä kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tässä yhteydessä huomioon perusteet, jotka liittyvät kolmannen maan kansalaisen fyysiseen tai henkiseen tilaan taikka teknisiin syihin, esimerkiksi kuljetuskapasiteetin puutteeseen, adverbin ”erityisesti” käyttö osoittaa, että muitakin seikkoja voidaan ottaa huomioon. Tapauskohtaisen tarkastelun, joka toimivaltaisten kansallisten viranomaisten pitää suorittaa, olisi siis mahdollistettava tutustuminen rikosoikeudelliseen menettelyyn tätä kansalaisia vastaan, jotta voidaan ratkaista, onko suunniteltava pikemminkin maastapoistamisen lykkäämistä eikä täytäntöönpanematta jättämistä.

85.

Täsmennettäköön tässä yhteydessä, että jos maastapoistamista lykätään, direktiivin 2008/115 9 artiklan 3 kohdassa sallitaan se, että jäsenvaltiot asettavat asianomaiselle tiettyjä velvoitteita, joilla pyritään estämään pakenemisen vaara, kuten säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille tai velvollisuus pysytellä tietyssä paikassa. Nämä velvoitteet vahvistetaan tämän direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa.

86.

Lainsäätäjä vahvistaa lisäksi kyseisen direktiivin 11 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa säännöksiä, jotka liittyvät maahantulokiellon kumoamiseen tai lykkäämiseen.

87.

Tämä mekanismi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden kumota maahantulokiellon tai lykätä sen täytäntöönpanoa ”yksittäistapauksissa tai tietyissä tapausryhmissä muiden syiden perusteella”. Tässä artiklassa annetaan selvästi jäsenvaltioille verrattain merkittävää harkintavaltaa tilanteissa, joissa ne voivat päättää maahantulokiellon kumoamisesta tai sen täytäntöönpanon lykkäämisestä. Katson tässä asiayhteydessä ja samoista syistä kuin tämän ratkaisuehdotuksen 83 kohdassa esitetään, että jäsenvaltioiden pitäisi voida kumota maahantulo- ja oleskelukielto alueellaan tai lykätä sen täytäntöönpanoa varmistaakseen asianomaisen kolmannen maan kansalaisen oikeuksien kunnioittamisen antamalla hänelle tarvittaessa mahdollisuuden olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

88.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan siis, että unionin tuomioistuin toteaisi, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka nojalla kolmannen maan kansalaisen maastapoistaminen, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, pannaan täytäntöön, vaikka asianomaista henkilöä vastaan on vireillä rikosoikeudellinen menettely törkeän rikoksen vuoksi, ilman että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteuttavat erityisiä järjestelyjä, joiden perusteella tämä kansalainen kykenisi olemaan läsnä omassa oikeudenkäynnissään. Näissä olosuhteissa ehdotan lisäksi, että unionin tuomioistuin toteaisi, että jos maastapoistamiseen liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, sen toteuttaminen edellyttää, että jos tämä henkilö on rikosoikeudenkäynnin kohteena, on tarkistettava, sopiiko tämän toimenpiteen välitön täytäntöönpano yhteen kyseisen henkilön puolustautumisoikeuksien kanssa, ja tarvittaessa, onko tarpeen lykätä maastapoistamista taikka kumota maahantulo- ja oleskelukielto tai lykätä sitä direktiivin 2008/115 9 artiklan ja 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

89.

Tässä yhteydessä on tutkittava toinen ja kolmas kysymys, jotka liittyvät olosuhteisiin, joissa syytetty, josta on tehty palauttamispäätös, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, voi luopua olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

90.

Aluksi on huomautettava, että tämän direktiivin 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta tuomita henkilö hänen ollessaan poissa ja panna täytäntöön langettava ratkaisu, joka on mahdollisesti annettu tämän menettelyn päätteeksi, ikään kuin käsittely olisi ollut kontradiktorinen. Kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohdassa säädetään niin ikään mahdollisuudesta tuomita tämä henkilö hänen ollessaan poissa, mutta siten, että hänellä on oikeus riitauttaa langettava tuomio ja saada uusi oikeudenkäynti saman direktiivin 9 artiklassa säädetyin edellytyksin. Nämä kaksi tilannetta poikkeavat toisistaan sen mukaan, onko syytetty tiennyt oikeudenkäynnistään ja onko hän harkitusti luopunut saapumasta oikeudenkäyntiinsä vai eikö tämä henkilö ole tiennyt siitä.

91.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi tuomita syytetyn hänen poissa ollessaan, vaikka hän on estynyt olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään sellaisen häntä vastaan tehdyn palauttamispäätöksen vuoksi, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, jos hänelle on ilmoitettu tästä oikeudenkäynnistä ja poissaolon seurauksista ja häntä on edustanut joko hänen itsensä nimeämä tai viran puolesta nimetty valtuutettu edustaja.

92.

Jäsenvaltiot voivat direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla säätää, että henkilö voidaan tuomita hänen poissa ollessaan ja mahdollinen langettava tuomio panna täytäntöön, ilman että henkilöllä olisi oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät.

93.

Unionin lainsäätäjä näet toteaa tämän direktiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleessa, että epäillyn tai syytetyn oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä ei ole ehdoton oikeus ja että epäillyn tai syytetyn olisi voitava tietyin edellytyksin joko nimenomaisesti tai hiljaisella suostumuksella, mutta yksiselitteisesti, luopua tästä oikeudesta. ( 35 ) Tällainen luopuminen voi siis olla lähtökohtaisesti mahdollista vain kahdessa tapauksessa, jotka mainitaan direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa. ( 36 )

94.

Ensimmäinen eli tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tapaus koskee ilmoittamista syytetylle. Se liittyy tilanteeseen, jossa tälle henkilölle on ilmoitettu hyvissä ajoin hänen oikeudenkäynnistään ja poissaolon seurauksista. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 36 perustelukappaleesta ilmenee, että tämän ilmoittamisen pätevyys edellyttää yhtäältä, että kyseinen henkilö on haastettu henkilökohtaisesti tai että hänelle on annettu hyvissä ajoin muilla keinoin virallinen tieto oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta siten, että hän voi tulla tietoiseksi oikeudenkäynnistä, ja toisaalta, että hänelle on ilmoitettu siitä, että asia voidaan ratkaista, vaikka hän jättää saapumatta oikeudenkäyntiin. Direktiivin johdanto-osan 38 perustelukappaleen mukaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on noudatettava kaikkea tarvittavaa huolellisuutta pyrkiessään ilmoittamaan asiasta asianomaiselle henkilölle ja hänen kaikkea tarvittavaa huolellisuutta pyrkiessään saamaan tätä tietoa, ( 37 ) jotta hälvennetään kaikki epäilyt siitä, että hän ei tahtoisi olla läsnä oikeudenkäynnissä.

95.

Direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu toinen vaihtoehto liittyy siihen, että syytettyä edustaa edustaja. Se koskee tapausta, jossa tämä henkilö, jolle on ilmoitettu hänen oikeudenkäynnistään, on harkitusti päättänyt, että häntä edustaa edustaja sen sijaan, että hän saapuisi henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin. ( 38 ) Tämä valinta on lähtökohtaisesti omiaan osoittamaan, että hän on luopunut olemasta henkilökohtaisesti läsnä omassa oikeudenkäynnissään, samalla kun taataan hänen oikeutensa puolustautua, joten hän ei voi myöhemmin vedota uutta oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen, sellaisena kuin siitä säädetään tämän direktiivin 9 artiklassa.

96.

Näiden seikkojen perusteella mikään ei estä sitä, että syytetty, jolle on lisäksi osoitettu palauttamispäätös, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto, luopuu oikeudesta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään. Tämä oikeus kuuluu näet jokaiselle rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalle henkilölle riippumatta hänen oikeusasemastaan jäsenvaltiossa. ( 39 )

97.

Tällaiseen luopumiseen on kuitenkin liityttävä erityisiä takeita nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa.

98.

Ensinnäkin direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen luopuminen syytetyn oikeudesta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään merkitsee sellaisenaan, että tämä henkilö voi tosiasiallisesti luopua tästä oikeudesta tietoisesti. Kyseisen henkilön ei näet voida katsoa luopuneen vapaasta tahdostaan ja yksiselitteisesti tästä oikeudesta, jos hänen liikkumisvapautensa on evätty joko sen vuoksi, että hänet on otettu säilöön maastapoistamisen täytäntöönpanoa varten, tai sen vuoksi, että hänelle on asetettu maahantulo- ja oleskelukielto. Tässä esimerkkitapauksessa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten pitäisi toteuttaa erityisiä järjestelyjä, joiden ansiosta tämä henkilö voi olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään (esim. antamalla lupa poistua säilöönottotiloista, lykkäämällä maastapoistamista tai myös keskeyttämällä maahantulo- ja oleskelukiellon soveltaminen), ja ilmoittaa siitä hänelle.

99.

Toiseksi luopuminen syytetyn oikeudesta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti edellyttää, että otetaan huomioon yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat sitä, että edustaja edustaa syytettyä ja alueelta poistettu henkilöä. On näet muistettava, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa suuren merkityksen sille, että syytetyn poissaolosta omasta oikeudenkäynnistään ei sanktioida poikkeamalla oikeudesta saada puolustusasianajajan apua. ( 40 ) Sillä ”vaikka jokaisen syytetyn oikeus tulla tosiasiallisesti edustajan, joka tarvittaessa nimetään viran puolesta, puolustamaksi ei ole ehdoton, se kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustekijöihin. Syytetty ei menetä siitä koituvaa hyötyä vain sen vuoksi, että hän ei ole läsnä käsittelyssä”. ( 41 ) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ”rikosoikeudellisen järjestelmän oikeudenmukaisuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että syytettyä puolustetaan asianmukaisesti sekä ensimmäisessä että toisessa oikeusasteessa”. ( 42 ) Kuten nyt käsiteltävä asia osoittaa, siltä osin kuin maastapoistamisen täytäntöönpano aiheuttaa sen vaaran, että yhteydet syytetyn ja hänen edustajansa välillä katkeavat, on siis mielestäni kiinnitettävä erityistä huomiota tätä edustusta koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin.

100.

Kolmanneksi tällaiset takeet ovat välttämättömiä tämän ratkaisuehdotuksen 72 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa tarkoitettujen direktiivin 2016/343 tavoitteiden kannalta. Vaikka unionin lainsäätäjä tunnustaa tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa syytetylle oikeuden luopua olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään, on näet kuitenkin välttämätöntä, kun otetaan huomioon oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden perustavanlaatuisuus ja seuraukset, joita liittyy siihen, että luovutaan oikeudesta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissä, että luopuminen ilmaistaan olosuhteissa, jotka eivät anna sijaa minkäänlaiselle epäselvyydelle.

101.

Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio tuomitsee kolmannen maan kansalaisen, jolle on osoitettu palauttamispäätös, johon liittyy maahantulo- ja oleskelukielto kyseisen maan alueella, hänen poissa ollessaan, sillä edellytyksellä, että sen lisäksi, että tälle henkilölle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seurauksista, hänellä on käytössään erityisiä järjestelyjä, jotta hän pystyy olemaan läsnä tässä oikeudenkäynnissä, ja että hän on luopunut siitä vapaasta tahdostaan ja yksiselitteisesti tai että tätä henkilöä, jolle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä, edustaa asianmukaisella tavalla joko hänen itsensä nimeämä tai viran puolesta nimetty valtuutettu edustaja.

102.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellään, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi tuomita syytetyn hänen poissa ollessaan, jos tämä on ilmaissut esitutkinnan aikana yksiselitteisesti luopuvansa oikeudesta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään sen jälkeen, kun hänelle on ilmoitettu poissaolon seurauksista, mutta ennen kuin oikeudenkäynnin päivämäärä oli vahvistettu.

103.

Unionin lainsäätäjä ei ole mielestäni säätänyt tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkoittamasta tilanteesta.

104.

Näissä olosuhteissa on siis pohdittava, voiko jäsenvaltio säätää siitä, että henkilö voidaan tuomita hänen poissa ollessaan muussakin kuin direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti tarkoitetussa tilanteessa. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 89 kohdassa on todettu, tämän direktiivin 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen oikeudellisen järjestelyn ja direktiivin 8 artiklan 4 kohdan mukaisen oikeudellisen järjestelyn välinen ero ei perustu mahdollisuuteen tuomita henkilö hänen poissa ollessaan vaan seurauksiin, jotka koskevat tämän syytetyn ollessa poissa oikeudenkäynnistä annetun tuomion täytäntöönpanoa.

105.

Ensinnäkin direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 ja 3 kohdan säännöksiä on näet tulkittava suppeasti, koska luopuminen oikeudesta olla läsnä oikeudenkäynnissä johtaa syytetyn poissa ollessa annetun tuomion täytäntöönpanoon ja siihen, että syytetty ei voi vaatia uutta oikeudenkäyntiä. Tästä syystä tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tapaukset liittyvät tilanteisiin, joissa tämä henkilö, jolle on ilmoitettu hänen oikeudenkäyntinsä päivämäärästä ja paikasta, ( 43 ) tietää, että häntä vastaan on aloitettu rikosoikeudenkäynti, ja tietää myös syytteen luonteen ja perusteen, jolloin hän luopuu yksiselitteisesti saapumasta henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin.

106.

Tällainen luopuminen, joka ilmaistaan ”etukäteen” esitutkinnan aikana, ei ole yksiselitteinen, sillä se, että syytetylle ilmoitetaan poissaolon seurauksista, ei anna mahdollisuutta niiden korjaamiseen. Tämä luopuminen tapahtuu rikosoikeudellisen menettelyn varhaisessa vaiheessa, jossa toimivaltainen oikeusviranomainen tutkii asian, eli esitutkinnassa, joka koskee tekoja, jotka saattavat merkitä tai olla merkitsemättä rikosta. Jos hyväksytään se, että tällainen luopuminen tarkoittaa suostumusta siihen, että hänet tuomitaan hänen ollessaan poissa, toimitaan siis unionin lainsäätäjän vahvistamisen periaatteiden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisen linjan vastaisesti. Muistutettakoon, että tämä linja edellyttää, että tälle henkilölle ilmoitetaan henkilökohtaisesti häntä vastaan nostetuista syytteistä ja että hänet on haastettu asianmukaisesti. ( 44 ) Muussa tapauksessa se edellyttää, että tämä luopuminen näytetään toteen sellaisten täsmällisten, objektiivisten ja asiaankuuluvien tosiseikkojen perusteella, jotka voivat osoittaa, että tälle henkilölle oli ilmoitettu, että häntä vastaan oli pantu vireille rikosoikeudellinen menettely, että hän tiesi syytteen luonteen ja perusteen ja että hän oli siis luopunut yksiselitteisesti oikeudestaan olla läsnä oikeudenkäynnissä ja puolustautua. ( 45 ) Joka tapauksessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mielestä ei riitä, että syytetty ”on saanut tietää” rikosoikeudellisesta menettelystä häntä vastaan. ( 46 )

107.

Toiseksi direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tilanteiden täsmentäminen osoittaa mielestäni unionin lainsäätäjän tahdon säätää tyhjentävästi ja oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tapauksista, joissa on katsottava, että henkilön, joka ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä omassa oikeudenkäynnissään, prosessuaalisia oikeuksia ei ole loukattu. Kyseessä ovat tosin jäsenvaltioille yhteiset vähimmäissäännöt. Niitä määriteltäessä on kuitenkin kyettävä edistämään tuomioistuinten välistä rikosasioita koskevaa yhteistyötä helpottamalla rikostuomioiden vastavuoroista tunnustamista. ( 47 ) Näissä olosuhteissa sen hyväksyminen, että jäsenvaltio voisi tuomita henkilön hänen poissa ollessaan ja hänen suostumuksellaan jostain muusta kuin tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista syistä, saattaisi olla tämän päämäärän vastaista.

108.

Näiden seikkojen perusteella katson siis, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio voisi katsoa, että henkilö on luopunut vapaasta tahdostaan olemasta läsnä omassa oikeudenkäynnissään, jos tämä siitä huolimatta, että hänelle oli ilmoitettu poissaolon seurauksista, on ilmaissut tämän tahtonsa esitutkinnan aikana sellaisessa vaiheessa, jona oikeudenkäynnin päivämäärää ei ollut vahvistettu.

109.

Tässä tapauksessa siihen, että asianomainen on luopunut oikeudestaan olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, on tosin liittynyt vähimmäistason takeet. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen mukaan hänen apunaan oli tosiasiallisesti hänen asianajajansa, joka oli nimetty viran puolesta. Hänelle ilmoitettiin häntä koskeneesta rikosepäilystä ja hän tutustui tulkin läsnä ollessa oikeuksiinsa, joihin kuuluvat NPK:n 269 §:ssä säädetyt oikeudet, jotka liittyvät syytetyn poissa ollessa käytävän menettelyn kulkuun ja seurauksiin. Vaikka hän on ilmoittanut, että hän ymmärtää nämä oikeudet eikä halua olla läsnä oikeudenkäynnissä, hän ei ole kuitenkaan saanut jäljennöstä syytekirjelmästä eikä määräyksestä, jolla vahvistetaan valmisteluistunnon päivämääräksi 23.7.2020, sillä hänet oli poistettu maasta 16.6.2020, ja hänen osoitteensa on edelleen tuntematon. Tästä seuraa, että hänelle ei ole siis ilmoitettu hyvissä ajoin hänen oikeudenkäyntinsä päivämäärästä ja paikasta direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, joten hänen ei voida katsoa luopuneen vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti olemasta siinä läsnä.

110.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohta, jonka nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että tämä henkilö on velvollinen olemaan läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

111.

Tämä kysymys perustuu siihen, että NPK:n 269 §:n 1 ja 2 momentin nojalla syytetyn läsnäolo istunnossa on pakollista, jos tämä on tehnyt törkeän rikoksen, kuten pääasiassa on tehty, tai kun tämä on tarpeen objektiivisen totuuden selvittämiseksi. ( 48 )

112.

On selvää, että direktiivin 2016/343 tavoitteena tai tarkoituksena ei ole asettaa epäillyille ja syytetyille velvollisuutta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

113.

Tällä direktiivillä pyritään ”vahvistamaan” syytettyjen oikeutta oikeudenmukaiseen prosessiin rikosoikeudenkäynnin yhteydessä vaatimalla jäsenvaltioita varmistamaan, että näillä henkilöillä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään. Kuten olen aikaisemmin todennut, kyseisen direktiivin 8 artiklassa asetetaan positiivinen velvoite näille valtioille, joilla on velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä suojellakseen perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan perustuvia oikeuksia.

114.

Direktiivin 2016/343 8 artiklan ainoana tavoitteena ja tarkoituksena on siis vahvistaa sen 1 kohdassa syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään ja määritellä tämän oikeuden rajat sen 2 kohdassa täsmentämällä edellytykset, joiden täyttyessä tämä henkilö voi luopua tästä oikeudesta. ( 49 ) Unionin lainsäätäjä täsmentää näet tämän direktiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleessa, että tämä oikeus ei ole ehdoton, koska kyseinen henkilö voi tietyin edellytyksin luopua siitä nimenomaisesti tai hiljaisella suostumuksella mutta yksiselitteisesti. Toisin kuin komissio väittää huomautuksissaan, unionin lainsäätäjä vahvistaa siis mielestäni oikeuden olla olematta läsnä omassa oikeudenkäynnissään, kuten se vahvistaa direktiivin 2016/343 7 artiklassa oikeuden vaieta ja oikeuden olla todistamatta itseään vastaan. ( 50 )

115.

Tuomari Bonello korosti samansuuntaisessa näkemyksessään, jonka hän esitti asiassa Van Geyseghem v. Belgia, ( 51 ) että ”[syytetyn] oikeus olla olematta läsnä omassa oikeudenkäynnissään vastaa melko läheisesti hänen oikeuttaan vaieta. Jos niiden tunnustettujen etujen nimissä, joita lainkäytölle siitä koituu, syytetyn olemista läsnä omassa oikeudenkäynnissään olisi aina pidettävä puolustautumisen edellytyksenä, voitaisiin esittää samoja perusteluja hänen velvoittamisekseen luopumaan oikeudestaan vaieta, eli vedota niin ikään hyvää lainkäyttöä koskevaan intressiin – – Käytännössä en pysty kuvittelemaan asiaa, jossa haettaessa tasapainoa yhteiskunnan intressien ja syytetyn tämän perusoikeuden välillä (olettaen, että tämä olisi legitiimiä), viimeksi mainittu häviäisi ensin mainituille”.

116.

Kuten unionin tuomioistuin on korostanut, direktiivin 2016/343 tarkoituksena on kyllä vahvistaa yhteiset vähimmäissäännöt, eikä se siis ole täydellinen ja tyhjentävä säädös, jonka tarkoituksena olisi vahvistaa kaikki tuomioistuinratkaisun antamisen edellytykset. ( 52 ) Unionin lainsäätäjä täsmentää siten tämän direktiivin johdanto-osan 48 perustelukappaleessa, että jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa ”tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia suojan tason parantamiseksi”. Minusta vaikuttaa siltä, että jos jäsenvaltio vaatii syytettyä olemaan läsnä omassa oikeudenkäynnissään, se ei laajenna tällä henkilöllä olevaa oikeutta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään vaan päinvastoin rajoittaa sitä muuntamalla sen velvollisuudeksi ja tekemällä tyhjäksi samassa direktiivissä kuitenkin nimenomaisesti tunnustetun mahdollisuuden luopua omasta tahdostaan olemasta läsnä siinä. Ei siis voida katsoa, että tällaisella toimenpiteellä osaltaan vahvistettaisiin kyseisen henkilön prosessuaalisia oikeuksia; jos merkittävä etu sitä vaatii, jäsenvaltiot voivat toteuttaa järjestelyjä, joilla pyritään varmistamaan asianomaisen saapuminen omaan oikeudenkäyntiinsä, kuten välitön läsnäolo taikka asettaminen tuomioistuimen valvontaan tai asianomaisen väliaikainen säilöönotto.

117.

Tämä tulkinta on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. Vaikka siinä tunnustetaan syytetyn läsnäolon merkitys sekä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kannalta että siltä kannalta, että on tarpeen valvoa hänen väitteidensä paikkansapitävyyttä ja verrata niitä uhrin ja todistajien kertomuksiin, siinä jätetään jäsenvaltioille täysi harkintavalta järjestää menettelysäännöt, jotta varmistetaan käsittelyjen kontradiktorisuus ja ”edistetään” syytetyn läsnäoloa. Tämä tuomioistuin siis ainoastaan kehottaa kansallista lainsäätäjää ”vähentämään halukkuutta” perusteettomiin poissaoloihin ( 53 ) käyttämällä keinoja, joita sillä on kansallisen oikeusjärjestyksensä nojalla käytettävissä. Kuten käytetty sanamuoto osoittaa, kyseinen tuomioistuin ei siis aseta syytetylle minkäänlaista velvoitetta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

118.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohtaa, jonka nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan syytetty on velvollinen olemaan läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

119.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sofiyski Rayonen sadin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: