1.

Tämä Landesarbeitsgericht Berlin-Brandenburgin (osavaltion työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Berlin-Brandenburg, Saksa) (jäljempänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY ( 2 ) tulkintaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii lähinnä selventämään seuraavia neljää kysymystä.

2.

Ensinnäkin, koskeeko direktiivin 2008/104 1 artiklaan sisältyvä ilmaisu ”tilapäisesti” ainoastaan sen toimeksiannon kestoa, jona vuokratyöntekijä asetetaan käyttäjäyrityksen palvelukseen, vai liittyykö ilmaisu ”tilapäisesti” myös tehtävän työn luonteeseen siten, ettei työskentely voi koskaan olla ”tilapäistä”, kun kyse on vakituisesta työtehtävästä tai työtehtävästä, jossa henkilö ei sijaista poissa olevaa työntekijää?

3.

Toiseksi, onko unionin oikeuden mukaista, että jäsenvaltion – tässä tapauksessa Saksan – lainsäätäjä ottaa käyttöön enimmäiskeston, jonka ylityttyä vuokratyöntekijän toimeksiantoa ei voida enää pitää tilapäisenä, mutta samaan aikaan estää vuokratyöntekijöitä vetoamasta tiettyä ajankohtaa edeltäneisiin toimeksiantokausiin sen määrittämiseksi, onko kyseinen enimmäiskesto ylittynyt, etenkin kun tällaisten kausien poissulkeminen johtaa siihen, että käyttäjäyritys on noudattanut toimeksiannon enimmäiskestoa?

4.

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ohjeita siitä, onko se, että käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välillä todetaan olevan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, unionin oikeudessa taattu oikeussuojakeino siinä tapauksessa, että vuokratyöntekijän todetaan työskennelleen peräkkäisiä toimeksiantoja saman käyttäjäyrityksen palveluksessa direktiivin 2008/104 säännösten kiertämiseksi kyseisen direktiivin 5 artiklan 5 kohdan vastaisella tavalla (”vuokratyön väärinkäyttö”).

5.

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko Saksan lainsäädännössä säädetyn toimeksiannon enimmäiskeston laajentaminen jättää myöskin työmarkkinaosapuolten tehtäväksi direktiivin 2008/104 nojalla. Jos voidaan, päteekö tämä myös työmarkkinaosapuoliin, joilla ei ole toimivaltaa kyseisen vuokratyöntekijän työsuhteeseen mutta jotka ovat toimivaltaisia alalla, jolla käyttäjäyritys toimii?

6.

Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvä ilmaisu ”tilapäisesti” merkitsee ”rajoitetun ajan mittaista” ja ”ei-pysyvää”, ( 3 ) se koskee ainoastaan kyseisen vuokratyöntekijän toimeksiantokautta eikä työtehtävää, johon hänet on osoitettu, joten vakituiset työtehtävät ja työtehtävät, joissa ei sijaisteta toista henkilöä, eivät jää automaattisesti direktiivin 2008/104 soveltamisalan ulkopuolelle. Määritettäessä, voidaanko sille, että vuokratyöntekijä lähetetään perättäisin toimeksiannoin saman käyttäjäyrityksen palvelukseen, antaa objektiivista selitystä, ( 4 ) on otettava kuitenkin huomioon työn luonne ja myös se, onko kyseessä vakituinen toimi, jotta kyse ei ole direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan vastaisesta vuokratyön väärinkäytöstä. ( 5 )

7.

Lisäksi jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa nimenomaisesti suljetaan pois tiettyä ajankohtaa edeltävien mutta direktiivin 2008/104 täytäntöönpanon määräajan jälkeisten toimeksiantokausien huomioon ottaminen, kun tällainen poissulkeminen on merkityksellistä sen määrittämiseksi, onko vuokratyötä käytetty väärin, on direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan vastainen, kun siinä lyhennetään toimeksiantokauden pituutta, johon vuokratyöntekijä voisi muutoin vedota. Kahden yksityisen välisessä horisontaalisessa oikeusriidassa jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa säädetään tällaisesta poissulkemisesta, on kuitenkin jätettävä soveltamatta vain, jos tämä ei edellytä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön contra legem -tulkintaa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava. ( 6 )

8.

Unionin oikeudessa ei edellytetä, että käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välillä todetaan olevan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, todetun vuokratyön väärinkäytön korjaamiseksi. ( 7 )

9.

Kun otetaan huomioon, että vakiintuneen säännön mukaan työoikeuden alalla annetut unionin direktiivien säännökset voidaan lainsäädännön lisäksi panna täytäntöön myös yleisesti sovellettavilla työehtosopimuksilla, ( 8 ) Saksan lainsäädännössä säädetty toimeksiantokauden yksilöllisen enimmäiskeston laajentaminen voidaan jättää sellaisten työmarkkinaosapuolten tehtäväksi, jotka ovat toimivaltaisia ainoastaan alalla, jolla käyttäjäyritys toimii. Tällaisiin sopimuksiin sovelletaan kuitenkin myös edellä 7 kohdassa kuvattua rajoitusta.

10.

Direktiivin 2008/104 1 artiklan otsikko on ”Soveltamisala”. Sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa ja jotka on asetettu käyttäjäyritysten palvelukseen työskentelemään tilapäisesti niiden valvonnassa ja johdolla.”

11.

Työntekijöiden palvelukseen asettamisen sääntelystä annetun Saksan lain (Gesetz zur Regelung der Arbeitnehmerüberlassung, jäljempänä AÜG), sellaisena kuin se oli voimassa 1.12.2011–31.3.2017, 1 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä säädettiin, että ”työntekijät asetetaan käyttäjäyrityksen palvelukseen tilapäisesti”.

12.

Ennakkoratkaisupyynnön mukaan kyseisen säännöksen rikkomisesta ei säädetty seuraamuksia huhtikuuhun 2017 saakka, ( 9 ) mutta AÜG:n 9 §:ssä todettiin muun muassa työvoiman vuokrausyritysten ja käyttäjäyritysten väliset sekä työvoiman vuokrausyritysten ja vuokratyöntekijöiden väliset sopimukset pätemättömiksi, jos työvoiman vuokrausyrityksellä ei ollut AÜG:ssä edellytettyä lupaa. AÜG:n 10 §:ssä säädettiin lisäksi, että siinä tapauksessa käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välillä katsotaan olevan työsuhde.

13.

Työntekijöiden palvelukseen asettamisesta annetun lain ja muiden lakien muuttamisesta 21.2.2017 annetulla lailla (Gesetz zur Änderung des Arbeitnehmerüberlassungsgesetzes und anderer Gesetze) AÜG:tä muutettiin 1.4.2017 alkaen. AÜG:n 1 §:ään lisättiin uusi 1 b momentti, jossa säädetään seuraavaa:

”Työvoiman vuokrausyritys voi asettaa saman vuokratyöntekijän saman käyttäjäyrityksen palvelukseen enintään 18 peräkkäisen kuukauden ajaksi; käyttäjäyritys voi pitää saman vuokratyöntekijän palveluksessaan enintään 18 peräkkäisen kuukauden ajan. Saman tai toisen työvoiman vuokrausyrityksen samalle käyttäjäyritykselle järjestämien aiempien toimeksiantojen ajanjakso on otettava huomioon täysimääräisesti, jos kahden toimeksiannon välisen jakson kesto on alle kolme kuukautta. Työvoiman käyttäjäyritysten toimialan työmarkkinaosapuolten työehtosopimuksessa voidaan määrätä ensimmäisestä virkkeestä poikkeavasta toimeksiannon enimmäiskestosta. – – Ensimmäisestä virkkeestä poikkeavasta toimeksiannon enimmäiskestosta voidaan määrätä käyttäjäyritysten toimialan työmarkkinaosapuolten työehtosopimuksen perusteella tehdyllä yritys- tai palvelussopimuksella. – –”

14.

AÜG:n 9 §:n 1 momenttiin lisättiin 1 b kohta, jossa säädetään seuraavaa:

”Pätemättömiä ovat:

– –”

15.

AÜG:n 10 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään nykyään pätemättömyyden oikeudellisista seurauksista seuraavaa:

”Jos työvoiman vuokrausyrityksen ja vuokratyöntekijän välinen työsopimus on 9 §:n nojalla pätemätön, käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välinen työsuhde katsotaan syntyneeksi työvoiman käyttäjäyrityksen ja vuokrausyrityksen työskentelyn alkamishetkeksi sopimana ajankohtana; jos työsopimuksesta tulee pätemätön vasta työntekijän aloitettua käyttäjäyrityksen palveluksessa,, käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välinen työsuhde katsotaan syntyneeksi työsopimuksen pätemättömäksi tulemisen ajankohtana– –”.

16.

AÜG:n 19 §:n 2 momenttiin sisältyy seuraava siirtymäsäännös:

”Ennen 1.4.2017 toteutuneita toimeksiantokausia ei oteta huomioon 1 §:n 1 b momentin mukaisen toimeksiannon enimmäiskeston laskennassa – –.”

17.

Berliinin ja Brandenburgin metalli- ja sähköteollisuudessa tehtävästä vuokratyöstä/tilapäisestä työstä 1.6.2017 tehdyssä työehtosopimuksessa (Tarifvertrag zur Leih-/Zeitarbeit in der Metall- und Elektroindustrie in Berlin und Brandenburg vom 01.06.2017) viitataan nimenomaisesti AÜG:n 1 §:n 1 b momenttiin sisältyvään poikkeuslausekkeeseen. Kyseisen sopimuksen siirtymämääräyksen mukaan työnantajan ja yritysneuvoston on sovittava toimeksiannon enimmäiskestosta, jos yrityksellä ei ole yrityssopimusta. Jos sopimukseen ei päästä, toimeksiannon enimmäiskesto on 1.6.2017 alkaen 36 kuukautta.

18.

Vastapuolen Berliinissä sijaitsevassa tehtaassa ei ole tehty yrityssopimusta. Koko yritystä koskevassa, 20.9.2017 tehdyssä täydentävässä sopimuksessa (jonka tekivät vastapuoli ja keskusyritysneuvosto) määrätään, että tuotannossa tilapäisten työntekijöiden käyttö voi kestää enintään 36 kuukautta. Tilapäisten työntekijöiden, jotka työskentelivät jo 1.4.2017, toimeksiannon 36 kuukauden enimmäiskestoon sisällytetään ainoastaan 1.4.2017 alkaen toteutuneet toimeksiantokaudet.

19.

Valittajana oleva NP (jäljempänä valittaja) on työskennellyt 1.9.2014 alkaen työvoiman vuokrausyrityksen palveluksessa, ja hänen tuntipalkkansa oli 9,36 euroa. ( 10 ) Aluksi valittaja oli kahdesti vuoden mittaisessa työsuhteessa, minkä jälkeen työsuhde muuttui toistaiseksi voimassa olevaksi. Valittajan toimeksiantoja on jatkettu 18 kertaa, ja niiden kokonaiskesto ylittää 56 kuukautta.

20.

Valittajan ja työvoiman vuokrausyrityksen tekemässä työsopimuksen täydennyssopimuksessa määrättiin, että valittaja työskentelee metallityöntekijänä käyttäjäyritys D:n (jäljempänä vastapuoli) palveluksessa sen Berliinissä sijaitsevassa autotehtaassa. Siellä suoritettavat moottorinvalmistuksen työvaiheet kuvattiin täydennyssopimuksessa. Valittajan työvoiman vuokrausyrityksen kanssa tekemän työsopimuksen mukaan hänen työsuhteeseensa sovelletaan tiettyjä vuokratyöalan työehtosopimuksia.

21.

Valittaja oli asetettu 1.9.2014–31.5.2019 yksinomaan vastaajana olevan käyttäjäyrityksen palvelukseen. Hän työskenteli yhtäjaksoisesti moottorinvalmistuksessa. Kyseessä ei ollut sijaisuus. Tämä ajanjakso keskeytyi ainoastaan kahdeksi kuukaudeksi (21.4.2016–20.6.2016), jolloin kantaja oli vanhempainvapaalla.

22.

Arbeitsgericht Berlinissä (työoikeudellisten asioiden alioikeus, Berliini, Saksa) 27.6.2019 nostamassaan kanteessa valittaja vaati toteamaan, että asianosaisten välillä on ollut työsuhde useista vaihtoehtoisista ajankohdista alkaen. ( 11 )

23.

Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että valittaja väitti ensimmäisessä oikeusasteessa muun muassa, ettei vastapuolen palvelukseen asettamista voida pitää enää ”tilapäisenä” ja että AÜG:n 19 §:n 2 momenttiin sisältyvä siirtymäsäännös on unionin oikeuden vastainen.

24.

Vastapuoli katsoi, että lainsäätäjä on täsmentänyt perustetta ”tilapäisesti”1.4.2017 alkaen. Sen mukaan kyseisen ajankohdan jälkeen toimeksiannon 18 kuukauden enimmäiskestosta voidaan poiketa käyttäjäyritysten toimialan työehtosopimuksella. Lisäksi koko yritystä koskevassa sopimuksessa määrättyä toimeksiannon 36 kuukauden enimmäiskestoa ei ole ylitetty, koska ainoastaan 1.4.2017 jälkeiset ajanjaksot voidaan ottaa huomioon.

25.

Arbeitsgericht Berlin yhtyi 8.10.2019 antamassaan tuomiossa vastapuolen esittämään näkemykseen.

26.

Valittaja teki siitä 22.11.2019 valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Jos ensimmäiseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, on esitettävä seuraavat lisäkysymykset:

27.

Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle esittivät valittaja, vastapuoli, Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta ja Euroopan komissio. Istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ei pidetty.

28.

Ensinnäkin on huomattava, että ennakkoratkaisukysymyksissä viitataan direktiivin 2008/104 1 artiklaan sisältyvän ilmaisun ”tilapäinen” (englanniksi ”temporary”) tulkintaan, kun tosiasiassa kyseisen direktiivin 1 artiklassa viitataan työntekijöiden asettamiseen ”käyttäjäyritysten palvelukseen työskentelemään tilapäisesti” (kursivointi tässä). ( 12 ) Jäljempänä esitettävistä syistä aion muotoilla ennakkoratkaisukysymykset uudelleen. Niihin sisältyvä adjektiivi ”tilapäinen” korvataan myös adverbilla ”tilapäisesti”.

29.

Toiseksi on myös huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähetti ennakkoratkaisupyyntönsä 13.5.2020 ennen kuin unionin tuomioistuin antoi 14.10.2020 tuomionsa KG (Peräkkäiset toimeksiannot vuokratyön yhteydessä) (jäljempänä tuomio KG). ( 13 ) Se koski juuri niitä kysymyksiä, joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkastelee nyt käsiteltävässä asiassa, nimittäin i) sellaisten useiden peräkkäisten toimeksiantojen oikeudellisia seurauksia, joissa vuokratyöntekijä asetettiin yhden ainoan käyttäjäyrityksen palvelukseen työtehtävään, jossa hän ei toiminut sijaisena, ja ii) sitä, oliko kantajana olevalla vuokratyöntekijälle direktiivin 2008/104 nojalla oikeus siihen, että hänellä todetaan olevan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus käyttäjäyrityksen kanssa, jos vuokratyötä käytetään väärin.

30.

Tuomiossa KG kyseessä ollut riita-asia miellettiin kuitenkin riita-asiaksi, joka koskee direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohtaa eikä sen 1 artiklaa; kirjallisissa huomautuksissa esitettiin direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohtaa koskevia lausumia, vaikka ennakkoratkaisukysymyksissä ei pyydetä tulkitsemaan kyseistä säännöstä. Kun otetaan huomioon pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävän riita-asian ja unionin tuomioistuimen tuomiossa KG tarkasteleman asian väliset yhtäläisyydet, nyt käsiteltävässä asiassa esille tulevat kysymykset on jossain määrin joko ratkaistu tuomiossa KG tai kyseinen tuomio muodostaa ainakin perustan, jonka pohjalta pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävä riita-asia voidaan ratkaista. Tämä ratkaisuehdotus pohjautuu siten pitkälti unionin tuomioistuimen tuomiossa KG esittämiin toteamuksiin.

31.

Kolmanneksi, ja tämän pohjalta, direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohtaa on luettava yhdessä 1 artiklan kanssa kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattaessa. Kuten Ranskan hallitus totesi kirjallisissa huomautuksissaan, asiakirja-aineistosta ilmenee, että direktiivin 2008/104 1 artiklaan sisältyvän ilmaisun ”tilapäisesti” tulkintaa pyytäessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei pyri selvittämään, kuuluuko valittaja kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Se pikemminkin tiedustelee lähinnä, merkitseekö se, että sama käyttäjäyritys on turvautunut toistuviin peräkkäisiin vuokratyösopimuksiin, vuokratyön väärinkäyttöä, kun valittaja on väittänyt, että hänen sopimuksensa jatkaminen 18 kertaa siten, että toimeksiantojen kokonaiskesto ylitti 56 kuukautta, merkitsee väärinkäyttöä.

32.

Kuten Ranskan hallitus myös totesi kirjallisissa huomautuksissaan, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”voidakseen antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle asian ratkaisun kannalta hyödyllisen vastauksen unionin tuomioistuin saattaa joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole viitannut ennakkoratkaisukysymyksissään”. ( 14 ) Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. ( 15 )

33.

Näin ollen ehdotan, että ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys muotoillaan uudelleen seuraavaksi kysymykseksi:

34.

Kysymykset 3.1 ja 3.2 koskevat molemmat Saksan lainsäädäntöön tehtyjä muutoksia, jotka tulivat voiman 1.4.2017. Toinen muutos koskee toimeksiannon sellaisen enimmäiskeston määrittämistä, jonka ylittymisen jälkeen kyseessä katsotaan olevan vuokratyön väärinkäyttö (ks. edellä 13 kohta), kun taas toinen muutos koskee tällaisen rikkomisen seuraamusta (ks. edellä 14 ja 15 kohta). Siten voi olla loogisempaa kääntää näiden kysymysten järjestystä ja yksinkertaistaa niiden sanamuotoa seuraavasti:

35.

Kysymys 3.3 voi säilyä ennallaan laadittuna uudelleen kysymykseksi 4.

36.

Ensimmäiseen kysymykseen olisi vastattava seuraavasti:

”1) Määritettäessä, onko direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virke, luettuna yhdessä direktiivin 2008/104 1 artiklaan sisältyvän ilmaisun ’tilapäisesti’ kanssa, esteenä vuokratyöntekijän asettamiselle saman käyttäjäyrityksen palvelukseen yli 55 kuukauden ajaksi tehtävään, joka on vakituinen ja jossa ei ole kyse sijaisuudesta, jäsenvaltion on unionin oikeuden nojalla tehtävä seuraava arviointi:

37.

Kuten julkisasiamies Szpunar totesi ratkaisuehdotuksessaan AKT, direktiivissä 2008/104 ”ei kuitenkaan määritellä vuokratyötä eikä myöskään luetella tilanteita, jotka voisivat oikeuttaa tämän työskentelymuodon käytön. Direktiivin 12 perustelukappaleessa päinvastoin todetaan, että direktiivillä kunnioitetaan työmarkkinasuhteiden monimuotoisuutta.” ( 17 ) Jäsenvaltiot ovat säilyttäneet laajan harkintavallan määritellä tilanteita, jotka voivat oikeuttaa vuokratyön käytön, ( 18 ) sillä direktiivissä 2008/104 säädetään ”ainoastaan vähimmäisvaatimuksista”. ( 19 )

38.

Vaikka direktiivin 2008/104 1 artiklaan sisältyvää ilmaisua ”tilapäisesti” on tulkittava laajasti, jotta ei vaaranneta sen tavoitteiden toteutumista ja näin ollen sen tehokasta vaikutusta rajoittamalla liiallisesti ja kohtuuttomasti direktiivin soveltamisalaa, ( 20 ) direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella sillä viitataan vuokratyöntekijän toimeksiannon eikä tämän hoitaman työtehtävän kestoon.

39.

Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohta koskee vuokratyöntekijöitä, jotka on asetettu käyttäjäyritysten palvelukseen ”työskentelemään tilapäisesti”. ( 21 ) Toisin sanoen, ja kuten komissio esittää kirjallisissa huomautuksissaan, tämä sanamuoto viittaa siihen, että tilapäisyys koskee vuokratyöntekijän ja käyttäjäyrityksen välistä työsuhdetta eikä työtehtävää, johon vuokratyöntekijä on asetettu palvelukseen, koska direktiivissä ei mainita lainkaan työn luonnetta eikä mikään siten viittaa siihen, ettei työtehtävä, johon vuokratyöntekijä asetetaan palvelukseen, voi olla vakituinen. Sama päätelmä voidaan tehdä tulkitsemalla direktiivin 2008/104 3 artiklan 1 kohdan a, b, c, ja e alakohtaa sanamuodon mukaisesti; mainitut säännökset koskevat työntekijän, työvoiman vuokrausyrityksen, vuokratyöntekijän ja toimeksiannon määritelmiä. ( 22 ) Unionin tuomioistuin nimittäin viittasi tuomiossa KG näihin säännöksiin katsoessaan, että ”työsuhde” käyttäjäyritykseen on ”jo luonteensa puolesta tilapäinen”. ( 23 )

40.

Kuten Saksa huomautti kirjallisissa huomautuksissaan, direktiivin sanamuoto osoittaa, että jäsenvaltioille on annettava laaja harkintavalta ilmaisun ”tilapäisesti” täytäntöönpanossa sillä edellytyksellä, ettei tilapäisestä toimeksiannosta tule kohtuuttoman pitkää toimeksiantoa, joka vastaa pysyvää toimeksiantoa.

41.

Valittajan kirjallisissa huomautuksissa esittämiä väitteitä, joiden mukaan 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvän ilmaisun ”tilapäisesti” sääntely-yhteys ja direktiivin 2008/104 tarkoitus viittaavat siihen, että sillä tarkoitetaan työtehtävää samoin kuin vuokratyöntekijän toimeksiantoa, ei voida hyväksyä. Direktiivin 2008/104 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa viitataan ”työmarkkinoiden ja työmarkkinasuhteiden monimuotoisuuden” huomioon ottamiseen ( 24 ) eli tavoitteeseen, joka vaarantuisi, jos käsite ”tilapäisesti” olisi sidottu työtehtävään, johon vuokratyöntekijä osoitetaan, ja vaikuttaisi näin jäsenvaltioiden harkintavaltaan sallia vuokratyöntekijöiden osoittaminen pysyviin työtehtäviin, joissa ei ole kyse sijaisuudesta. Lisäksi, kuten tuomiossa KG todettiin, direktiivin 2008/104 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa viitataan ”toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin”, mikä yhdessä 6 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa osoittaa, että pysyvät työsuhteet ovat vallitseva työsuhdemuoto. ( 25 ) Niiden vastakohta on määräaikainen työsuhde tai toimeksianto.

42.

Direktiivin 2008/104 keskeiset tavoitteet esitetään sen 2 artiklassa, ja ne koskevat joustavien työmuotojen kehittämistä, työpaikkojen luomista ja vuokratyöntekijöiden suojelua. ( 26 ) Yhdenkään näiden tavoitteen ja sen, että käsite ”tilapäisesti” sidotaan työtehtävään, johon vuokratyöntekijä osoitetaan, välillä ei ole selvää yhteyttä. Sama pätee siihen direktiiviin 2008/104 erottamattomasti kuuluvaan tavoitteeseen, ettei vuokratyöhön turvautumisesta pitäisi tulla pysyvä tilanne. ( 27 ) Kuten vastapuoli kirjallisissa huomautuksissaan totesi, työpaikkojen luomista ja työntekijöiden työmarkkinoille sijoittumista (ks. johdanto-osan 11 perustelukappale) koskevista tavoitteista ei voida päätellä, että työntekijöiden osoittaminen pysyviin työtehtäviin tilapäisesti olisi sellaisenaan poissuljettua.

43.

Olen taipuvainen hyväksymään komission ja Saksan väitteet, joiden mukaan direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohdan valmistelutöissä käsitettä ”tilapäisesti” ei sidota sen työtehtävän luonteeseen, johon vuokratyöntekijä osoitetaan, ( 28 ) vaikka valittaja on väittänyt päinvastaista. ( 29 )

44.

Siten ”tilapäisesti” viittaa yksinomaan vuokratyöntekijän palvelukseen asettamiseen, merkitsee ”rajoitetun ajan mittaista” ja ”ei-pysyvää” ( 30 ) ja koskee ainoastaan kyseisen vuokratyöntekijän toimeksiantokautta.

45.

Toisin kuin valittajan kirjallisissa huomautuksissa väitetään, ehdottamani lähestymistapa ei johda vihreän valon näyttämiseen sille, että vuokratyöntekijöitä asetetaan määräämättömäksi ajaksi palvelukseen vakituisiin työtehtäviin tai työtehtäviin, joissa ei ole kyse sijaisuudesta. Tuomiossa KG todettiin, että direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdassa ”ei siis velvoiteta jäsenvaltioita rajoittamaan saman työntekijän saman käyttäjäyrityksen palveluksessa suorittamien peräkkäisten toimeksiantojen lukumäärää tai asettamaan tämän määräaikaisen työmuodon käytön edellytykseksi teknisten, tuotannollisten, organisatoristen tai sijaisuuksiin liittyvien syiden ilmoittamista”, ( 31 ) mutta siinä myös katsottiin, että direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet i) kyseiseessä artiklassa sallittujen yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta tehtävien poikkeusten väärinkäytön ja ii) direktiivin 2008/104 säännösten muodostaman kokonaisuuden kiertämiseen tähtäävien peräkkäisten toimeksiantojen estämiseksi; ( 32 ) näistä jälkimmäinen velvollisuus on muotoiltu laajasti. ( 33 )

46.

Tuomiossa KG siten katsottiin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava työsuhteen oikeudellinen luonnehdinta sekä direktiivin 2008/104 itsensä että sen kansallisen oikeuden kannalta, jolla se on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, siten, että se tarkistaa, onko kyse toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta, jolle on keinotekoisesti annettu peräkkäisten vuokratyösopimusten muoto direktiivin 2008/104 tavoitteiden ja erityisesti vuokratyön tilapäisen luonteen kiertämiseksi. ( 34 )

47.

Unionin tuomioistuin lisäsi, että tätä arviointia varten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ottaa huomioon seuraavat seikat: a) jos saman vuokratyöntekijän saman käyttäjäyrityksen palveluksessa suorittamat peräkkäiset toimeksiannot johtavat siihen, että työskentely tässä yrityksessä kestää pidempään kuin mitä voidaan kohtuudella pitää”tilapäisenä”, tämä voisi olla osoitus direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta peräkkäisten toimeksiantojen väärinkäytöstä. Tämä toteamus esitettiin ottaen huomioon muun muassa, että samalle vuokratyöntekijälle annetuilla toistuvilla peräkkäisillä toimeksiannoilla saman käyttäjäyrityksen palveluksessa horjutetaan kyseisellä direktiivillä toteutettua työnantajille tarjotun joustavuuden ja työntekijöille tarjotun turvallisuuden välistä tasapainoa heikentämällä viimeksi mainittua; b) kun konkreettisessa tapauksessa ei ole annettu mitään objektiivista selitystä sille, että kyseessä oleva käyttäjäyritys turvautuu toistuviin peräkkäisiin vuokratyösopimuksiin, kansallisen tuomioistuimen on tutkittava kansallisen sääntelykehyksen asiayhteydessä ja kunkin tapauksen olosuhteet huomioon ottaen, onko jotakin direktiivin 2008/104 säännöksistä kierretty, ja näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun kyseisillä toistuvilla sopimuksilla käyttäjäyrityksen palvelukseen asetetaan aina sama vuokratyöntekijä. ( 35 )

48.

Siten, ja kuten Ranskan hallituksen kirjallisissa huomautuksissa todettiin, vuokratyötoimeksiannon kesto on ainoastaan yksi osatekijä, joka on otettava huomioon määritettäessä, onko kyse vuokratyön väärinkäytöstä. Kuten edellä toistetuista tuomiossa KG esitetyistä toteamuksista voidaan nähdä, direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan, luettuna yhdessä 1 artiklan 1 kohdan kanssa, nojalla jäsenvaltion tuomioistuin on velvollinen tekemään seuraavan arvioinnin:

49.

Edellä mainitun ii kohdan yhteydessä on merkityksellinen työn, jota vuokratyöntekijä on osoitettu hoitamaan, luonne, kuten se, onko työ vakituista ja sellaista, jossa ei ole kyse sijaisuudesta. Tuomio KG ei ole esteenä ”teknisten, tuotannollisten, organisatoristen tai sijaisuuksiin liittyvien syiden” huomioon ottamiselle tässä yhteydessä, koska kyseisessä tuomiossa pelkästään todettiin, ettei näitä tarvinnut ”ilmoittaa”, eikä siinä mainittu, etteivät ne voisi olla osa objektiivista selitystä. ( 36 )

50.

Esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoimintaa harjoittavan yrityksen voi olla tarpeen lisätä niiden työntekijöiden määrää, jotka työskentelevät tietyllä liiketoiminta-alalla, jolla se käyttää tavallisesti ainoastaan vakituisia työntekijöitä. Vuokratyöntekijöiden tarve voi olla seurausta tutkimus- ja kehitysohjelman alustavista tuloksista. Tällainen henkilöstömäärän lisääminen voidaan tehdä aluksi turvautumalla vuokratyöntekijöihin joko siksi, etteivät sijoittajat ole vielä sijoittaneet tämän tutkimuksen tulosten kehittämiseen, tai siksi, ettei tutkimusprosessi itsessään ole vielä päättynyt. Tämän tyyppinen selitys, jonka kansallinen tuomioistuin voi päätellä ottaen kaikki olosuhteet huomioon, muodostaa objektiivisen selityksen peräkkäiselle turvautumiselle vuokratyöntekijöihin, vaikka kyseisissä työtehtävissä ei ollut kyse sijaisuudesta ja niitä hoitivat kyseisessä käyttäjäyrityksessä muutoin vakituiset työntekijät.

51.

Tuomiosta KG ei ehkä ilmene selvästi, onko vuokratyön väärinkäyttö riippuvainen sen toteamisesta, että direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan lisäksi myös muita sen säännöksiä on rikottu. ( 37 )

52.

Olen kuitenkin taipuvainen katsomaan, ettei tällaista riippuvuussuhdetta ole, koska unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa KG, että samalle vuokratyöntekijälle annetuilla peräkkäisillä toimeksiannoilla saman käyttäjäyrityksen palveluksessa kierretään direktiivin 2008/104 säännösten ydinsisältöä. ( 38 ) Unionin tuomioistuin myös totesi tuomiossa KG, että toinen direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdassa jäsenvaltioille asetetuista velvoitteista koski tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista direktiivin 2008/104 säännösten muodostaman kokonaisuuden kiertämiseen tähtäävien peräkkäisten toimeksiantojen estämiseksi ( 39 ) ja että direktiivillä 2008/104 ”pyritään myös siihen, että jäsenvaltiot huolehtivat siitä, ettei vuokratyöstä saman käyttäjäyrityksen palveluksessa tule vuokratyöntekijälle pysyvää tilannetta”. ( 40 )

53.

Näin ollen tuomio KG tukee tulkintaa, jonka mukaan direktiivissä 2008/104 – sen 5 artiklan 5 kohdassa säädettyjen lisäksi – asetettujen velvoitteiden, kuten sen, että vuokratyöntekijöille on maksettava sama palkka kuin työntekijöille, jotka kyseinen yritys palkkaa suoraan hoitamaan samaa tehtävää (ks. direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan kanssa), ( 41 ) rikkominen on merkityksellinen sen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vaiheessa iv) (ks. edellä 48 kohta) tekemän päätöksen kannalta, onko, kun otetaan huomioon kaikki tapauksen olosuhteet, kyse toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta, jolle on keinotekoisesti annettu peräkkäisten vuokratyösopimusten muoto direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan vastaisella tavalla. On muistettava, että pääsian oikeudenkäynnissä tarkasteltavassa tilanteessa toimeksiantoa jatkettiin 18 kertaa ja niiden kokonaiskesto ylitti 56 kuukautta.

54.

Tämä lähestymistapa heijastaa sitä tuomiossa KG esitettyä toteamusta, että direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan kanssa, tarkoitettua käsitettä ”vuokratyöntekijän keskeiset työehdot” on tulkittava laajasti perusoikeuskirjan noudattamiseksi. ( 42 )

55.

Näistä syistä ensimmäiseen kysymykseen olisi vastattava siten kuin edellä 36 kohdassa yksityiskohtaisesti esitetään.

56.

Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen olisi vastattava, että jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa nimenomaisesti suljetaan pois tiettyä ajankohtaa edeltävien mutta direktiivin 2008/104 täytäntöönpanon määräajan jälkeisten toimeksiantokausien huomioon ottaminen, kun tällainen poissulkeminen on merkityksellistä sen määrittämiseksi, onko vuokratyötä käytetty väärin, on direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan vastainen, kun siinä lyhennetään toimeksiantokauden pituutta, johon vuokratyöntekijä voisi muutoin vedota. Kahden yksityisen välisessä horisontaalisessa oikeusriidassa unionin oikeuden vastaista jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa säädetään tällaisesta poissulkemisesta, on kuitenkin jätettävä soveltamatta vain, jos tämä ei edellytä jäsenvaltion lainsäädännön contra legem -tulkintaa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava.

57.

Näin on seuraavista syistä.

58.

Saksa on pannut direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan alun perin täytäntöön pelkästään säätämällä AÜG:n 1 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä, että ”työntekijät asetetaan käyttäjäyrityksen palvelukseen tilapäisesti”, ( 43 ) ja oikeussuojakeinoja koskeva sääntely koostui pelkästään edellä mainituista seuraamuksista (ks. edellä 12 kohta). Vaikka tällainen täytäntöönpano onkin ehkä minimalistista, se ei vastaa sitä, ”ettei jäsenvaltio toteuta mitään toimenpiteitä vuokratyön tilapäisen luonteen säilyttämiseksi” direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan vastaisesti. ( 44 )

59.

Ellei Saksan lainsäädäntöä olisi muutettu 1.4.2017 alkaen (ks. edellä 13–16 kohta) – ja ottaen huomioon edellä ensimmäisen kysymyksen yhteydessä esitetyt arviointiperusteet (ks. edellä 36 kohta) –, valittaja olisi voinut väittää, että unionin oikeuden nojalla hänen asettamisensa vastapuolen palvelukseen neljäksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi 1.9.2014–31.5.2019 merkitsi kaikki olosuhteet huomioon ottaen direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan vastaista vuokratyön väärinkäyttöä, kun otetaan huomioon Saksan velvollisuus panna direktiivi täytäntöön 5.12.2011 mennessä. AÜG:n 1 §:n 1 momentin toista virkettä on tulkittava tämän mukaisesti. ( 45 )

60.

Saksan lainsäädäntöön tehdyt, 1.4.2017 voimaantulleet muutokset näyttävät kuitenkin käytännössä vetäneen tämän ”maton” valittajan jalkojen alta. Vastapuolen puoltamassa uudistusten tulkinnassa ajanjaksoa 1.9.2014–1.4.2017 ei oteta lainkaan huomioon arvioitaessa, onko kyse vuokratyön väärinkäytöstä; samaan aikaan tämä tulkinta tarkoitti sitä, että valittajaan sovellettiin edelleen kyseisessä lainsäädännössä säädettyä toimeksiannon uutta 18 kuukauden enimmäiskestoa, jonka ajaksi sama vuokratyöntekijä voidaan asettaa saman käyttäjäyrityksen palvelukseen.

61.

Saksan kirjallisissa huomautuksissa väitetään, että 1.4.2017 voimaan tulleessa lakimuutoksessa oli kyse pelkästään siitä, että Saksa siirtyi direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanon joustavasta mallista kiinteään malliin ottamalla käyttöön toimeksiannon 18 kuukauden enimmäiskeston, jonka ajaksi sama vuokratyöntekijä voidaan asettaa saman käyttäjäyrityksen palvelukseen.

62.

Kun otetaan huomioon ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä koskeva tarkastelu, Saksa on kuitenkin ylittänyt sille direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdassa annetun harkintavallan vahvistaa toimeksiannon enimmäiskesto, jonka ajaksi sama vuokratyöntekijä voidaan asettaa saman käyttäjäyrityksen palvelukseen, vaikkei direktiivissä 2008/104 velvoiteta sitä asettamaan tällaisia rajoituksia, ( 46 ) koska – kuten komission kirjallisissa huomautuksissa esitettiin – 1.4.2017 voimaantulleet muutokset tekevät tyhjäksi direktiivin 2008/104 tehokkaan vaikutuksen, kun niitä verrataan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä aiemmin voimassa olleeseen sääntelyyn, ja ovat haitallisia valittajan kannalta, jolla on ollut koko asianomaisen ajanjakson direktiivin 2008/104 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen vuokratyöntekijän kiistaton asema ja joka on ollut asetettuna direktiivin 2008/104 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa toimeksiannossa saman käyttäjäyrityksen palvelukseen neljäksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi sen jälkeen, kun direktiivin 2008/104 täytäntöönpanon määräaika oli päättynyt 5.12.2011. ( 47 ) Tällainen tilanne on ristiriidassa direktiivin 2008/104 johdanto-osan 10 ja 21 perustelukappaleen, saman direktiivin 2 artiklassa säädetyn velvoitteen ”huolehtia vuokratyöntekijöiden suojelusta” ja niiden Saksan laajempien vilpitöntä yhteistyötä koskevien velvoitteiden kanssa, joita sillä SEU 4 artiklan mukaan on perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään ja SEUT 288 artiklan nojalla direktiivien sitovien vaikutusten osalta.

63.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan periaatteen, jonka mukaan kansallista oikeutta on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti, raja tulee kuitenkin vastaan, kun kansallisen oikeuden unionin oikeuden mukainen tulkinta olisi perustana kansallisen oikeuden contra legem ‑tulkinnalle. ( 48 ) Näin ollen on kansallisen tuomioistuimen asiana päättää, ( 49 ) eikö AÜG:n 19 §:n 2 momenttiin sisältyvää siirtymäsäännöstä, jonka mukaan ”ennen 1.4.2017 toteutuneita toimeksiantokausia ei oteta huomioon 1 §:n 1 b momentin mukaisen toimeksiannon enimmäiskeston laskennassa”, voida tulkita ottamalla huomioon ”kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan” ( 50 ) millään muulla tavalla kuin siten, että valittaja menettää oikeutensa vedota neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden pituiseen koko toimeksiantokauteen, joka käsitti ajanjakson 1.9.2014–31.5.2019 ja joka oli mahdollista ottaa huomioon Saksan lainsäädännön nojalla 1.4.2017 saakka.

64.

Toisin sanoen, voidaanko direktiivissä 2008/104 säädetty tulos saavuttaa vain AÜG:n 1 §:n 1 b momentin ja 19 §:n 2 momentin contra legem -tulkinnalla? Esimerkiksi, kun otetaan huomioon Saksan oikeus kokonaisuudessaan, voitaisiinko näitä säännöksiä tulkita siten, ettei niillä syrjäytetä kokonaisuudessaan aiemmin voimassa ollutta sääntelyä ja että vuokratyöntekijöillä on niiden perusteella mahdollisuus vedota vuokratyön väärinkäyttöön viittaamalla tuomiossa KG vahvistettuihin kriteereihin, jotka esitetään yksityiskohtaisesti ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavassa vastauksessa, koko toimeksiantokauden osalta? Jos tällaiseen lopputulokseen pääseminen edellyttää contra legem -tulkintaa, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valittajan oikeussuojakeinoksi jää tällöin jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta koskeva kanne Saksaa vastaan tuomiossa Francovich määritettyjen sääntöjen mukaisesti, ( 51 ) koska Saksa on rikkonut direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan ”[toteuttaa] tarvittavat toimenpiteet – – tämän artiklan soveltamista koskevien väärinkäytösten estämiseksi ja erityisesti tämän direktiivin säännösten kiertämiseen tähtäävien peräkkäisten toimeksiantojen estämiseksi”. ( 52 )

65.

Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että perusoikeuskirjan määräyksiin, jotka riittävät itsessään ja joita ei täydy täsmentää unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden säännöksillä, jotta yksityiset saisivat oikeuksia, ( 53 ) kuten 21 ja 47 artiklaan ( 54 ) ja 31 artiklan 2 kohtaan, ( 55 ) voidaan vedota sellaisenaan, ja ne synnyttävät velvoitteen jättää tarvittaessa soveltamatta mitä tahansa kansallisen oikeuden niiden vastaista säännöstä, myös horisontaalisissa riita-asioissa, joissa sovellettaisiin muutoin jäsenvaltion oikeuden contra legem -tulkinnan kieltoa. Toisin kuin valittajan kirjallisissa huomautuksissa väitetään, perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohta ei kuitenkaan ole tällainen määräys.

66.

Näin on siksi, että unionin tuomioistuimen mukaan ”kansallisen tuomioistuimen ei siis ole pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kansallisen oikeuden säännöstä, joka on ristiriidassa jonkun sellaisen Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräyksen – – kanssa, jolla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta”. ( 56 ) Kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohdan sanamuodon, jonka mukaan ”jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin”, avoin luonne, kyseinen artikla ei täytä välittömän oikeusvaikutuksen olennaisia edellytyksiä, nimittäin sitä, että se on riittävän selkeä, ehdoton ja täsmällinen. ( 57 ) Näin ollen siihen ei voida vedota, jotta ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella olisi velvollisuus toimivaltansa rajoissa ( 58 ) jättää soveltamatta AÜG:n 1 §:n 1 b momenttia ja 19 §:n 2 momenttia, jos se katsoo niiden sanamuodon olevan direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdasta johtuvien takeiden vastainen.

67.

Näistä syistä toiseen ennakkoratkaisukysymykseen olisi vastattava edellä 56 kohdassa esitetyllä tavalla.

68.

Kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen olisi vastattava, ettei vuokratyöntekijällä ole direktiivin 2008/104 nojalla oikeutta vakituisen työsuhteen perustamiseen käyttäjäyrityksen kanssa, jos kyseessä katsotaan olevan direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdassa säädetyt vuokratyön väärinkäyttö. Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin otettuaan huomioon kyseisen jäsenvaltion oikeuden kokonaisuudessaan kuitenkin katsoo, että kyseisen lain tulkitseminen direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti ei edellytä kansallisen oikeuden contra legem -tulkintaa, on määritettävä, onko käytettävissä riittävät hallinto- tai tuomioistuinmenettelyt direktiivistä 2008/104 johtuvien velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, että kyseisen jäsenvaltion oikeudessa säädetään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, kuten kyseisen direktiivin 10 artiklassa edellytetään, jollei vakiintuneessa oikeuskäytännössä määritetyistä rajoituksista muuta johdu.

69.

Tuomiossa KG unionin tuomioistuin katsoi, ettei direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohtaa voida tulkita samalla tavalla kuin direktiivin 1999/70/EY ( 59 ) liitteenä olevan, 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lauseketta. Tuomiossa Sciotto ( 60 ) taas todettiin muun muassa, että edellä mainitun puitesopimuksen 5 lausekkeessa yksityiskohtaisesti määrätty erityinen velvollisuus estää perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäyttö tarkoitti sitä, että sinfoniaorkesteri- ja oopperasäätiöiden toimialan työntekijöillä ei ole silloinkaan, kun kyse on väärinkäytöstä, mahdollisuutta siihen, että heidän määräaikaiset työsopimuksensa määriteltäisiin uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi (eikä heidän osaltaan ole säädetty muistakaan suojamuodoista, kuten määräaikaisten työsopimusten käyttämismahdollisuuden rajoittamisesta), minkä perusteella katsottiin, ettei kansalliseen oikeusjärjestykseen sisälly kyseistä puitesopimusta koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitettuja minkäänlaisia tehokkaita toimenpiteitä, joilla sanktioitaisiin määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä. ( 61 )

70.

Tuomiossa KG unionin tuomioistuin kuitenkin totesi, että puitesopimuksen 5 lausekkeessa ”määrätään erityisistä velvoitteista peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten käyttämisestä seuraavien väärinkäytösten estämiseksi, kun taas näin ei ole direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan ensimmäisen virkkeen osalta”. ( 62 ) Puitesopimuksen 5 lausekkeen tulkintaa ei siten voitu soveltaa direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohtaan. ( 63 ) Julkisasiamies Sharpston viittasi ratkaisuehdotuksessaan KG nimenomaisesti tuomiossa Sciotto esitettyihin toteamuksiin, jotka koskivat määräaikaisten työsopimusten määrittelemistä uudelleen toistaiseksi voimassa oleviksi, ennen kuin hän totesi, ettei tuomiota Sciotto voitu soveltaa direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohtaan, koska se ei sisällä yksityiskohtaisia ja konkreettisia velvoitteita. ( 64 )

71.

Kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on siten vastattava kieltävästi.

72.

Kun tarkastellaan direktiivin 2008/104 10 artiklan mukaisia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen velvollisuuksia, kyseisen artiklan 1 kohdassa vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. ( 65 ) Kyseisen 10 artiklan 2 kohtaan sisältyvä vaatimus säätää seuraamuksista, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, edellyttää, että jäsenvaltiot sisällyttävät sisäiseen oikeusjärjestykseensä direktiivin 2000/43 tavoitteen saavuttamiseksi riittävän tehokkaita toimenpiteitä, ( 66 ) joilla on todellinen varoittava vaikutus. ( 67 ) Unionin oikeus ei velvoita jäsenvaltioita ottamaan niiden oikeuksien suojaamiseksi, joita yksityisillä on unionin oikeuden perusteella, käyttöön kansallisissa tuomioistuimissaan muita oikeussuojakeinoja kuin ne, joista on säädetty kansallisessa oikeudessa, ( 68 ) paitsi jos ”kyseisen kansallisen oikeusjärjestyksen rakenteesta ilmenee, ettei ole olemassa mitään – – oikeussuojakeinoa”. ( 69 ) Tämä kuitenkin sulkee pois oikeussuojakeinon, jossa vuokratyöntekijän ja käyttäjäyrityksen välinen työsopimus todetaan toistaiseksi voimassa olevaksi (edellä 69 ja 70 kohdassa esitetyistä syistä), ( 70 ) tai jäsenvaltion oikeuden contra legem -tulkinnan (edellä 63 ja 64 kohta).

73.

Neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että toimeksiannon yksilöllisen enimmäiskeston laajentaminen voidaan jättää työmarkkinaosapuolten tehtäväksi, myös sellaiset työmarkkinaosapuolet mukaan luettuina, jotka ovat toimivaltaisia ainoastaan käyttäjäyrityksen toimialan osalta. Tällaisiin sopimuksiin sovelletaan kuitenkin myös toiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettua vastausta.

74.

Kuten Saksan kirjallisissa huomautuksissa todettiin, jäsenvaltiot saavat jättää ensisijaisesti työmarkkinaosapuolten tehtäväksi huolehtia sosiaalipoliittisten tavoitteiden toteutumisesta, ( 71 ) ja työehtosopimusten käytöstä säädetään nimenomaisesti direktiivissä 2008/104, ( 72 ) joten sillä ei ole merkitystä, että työmarkkinaosapuolilla ei ole toimivaltaa kyseisen vuokratyöntekijän työsuhteeseen mutta ne ovat toimivaltaisia käyttäjäyrityksen toimialalla. ( 73 ) Koko yritystä koskevassa, 20.9.2017 tehdyssä täydentävässä sopimuksessa (jonka tekivät vastapuoli ja keskusyritysneuvosto) kuitenkin määrätään muun muassa, että tuotannossa tilapäisten työntekijöiden käyttö voi kestää enintään 36 kuukautta. Tilapäisten työntekijöiden, jotka työskentelivät jo 1.4.2017, toimeksiannon 36 kuukauden enimmäiskestoa laskettaessa otetaan huomioon ainoastaan 1.4.2017 alkaen toteutuneet toimeksiantokaudet. Kuten edellä 56–67 kohdassa selitettiin, tämä toimeksiantokausien poissulkeminen on direktiivin 2008/104 5 artiklan 5 kohdan vastaista, joten kyseisissä kohdissa kehitettyjä oikeussääntöjä sovelletaan yhtä lailla tällaisiin työehtosopimuksiin.

75.

Ehdotan näin ollen, että Landesarbeitsgericht Berlin-Brandenburgin ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti: