1.

Juzgado de lo Mercantil no 2 de Madridin (Madridin kauppatuomioistuin nro 2, Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 ( 2 ) 7 artiklan 2 alakohdan tulkintaa.

2.

Pyyntö liittyy kanteeseen, joka koskee SEUT 101 artiklan ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen ( 3 ) 53 artiklan rikkomisesta Córdobaan (Espanja) sijoittautuneelle RH:lle aiheutuneeksi väitetyn vahingon korvaamista ja jonka tämä on nostanut neljää Volvo-konserniin kuuluvaa yritystä vastaan, joista kolmen kotipaikka sijaitsee muissa jäsenvaltioissa kuin Espanjan kuningaskunnassa.

3.

Asia on saatettu unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta se täsmentäisi, osoitetaanko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa suoraan toimivaltainen tuomioistuin ilman, että on tarpeen viitata jäsenvaltioiden sisäisiin sääntöihin.

4.

Vaikka vastaus tähän kysymykseen näyttäisi olevan johdettavissa tietyistä unionin tuomioistuimen ratkaisuista, erityisesti tuoreimmista sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa annetuista ratkaisuista, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esiin tuoman epävarmuuden vuoksi on selvää, että vastausta on syytä täydentää kolmen, toisiinsa tiiviisti kytkeytyvän seikan osalta.

5.

Oikeusvarmuuteen ja kilpailunvastaisista menettelyistä aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskevien monitahoisten riita-asioiden tehokkaaseen ratkaisemiseen liittyvien tavoitteiden vuoksi onkin perusteltua esittää kansallisille tuomioistuimille hyödyllisiä täsmennyksiä, jotka koskevat alueellisesti toimivaltaisen tuomioistuimen osoittamista ja unionin tuomioistuimen ratkaisuissa vahvistettujen useiden samanaikaisten liittymien olemassaoloa. Käsillä olevan asian yhteydessä on myös tarkasteltava eräiden jäsenvaltioiden kirjallisissa huomautuksissaan esiin tuomaa kysymystä jäsenvaltioiden vapaudesta keskittää tällaisten riita-asioiden käsittely erityistuomioistuimiin.

6.

Aionkin esittää syyt, joiden vuoksi katson olennaisilta osin, että

7.

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15, 16 ja 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

8.

Asetuksen N:o 1215/2012 I luvussa, jonka otsikkona on ”Soveltamisala ja määritelmät”, olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. – –”

9.

Saman asetuksen II luku, jonka otsikkona on ”Toimivalta”, sisältää ”Yleiset säännökset”-nimisessä 1 jaksossa 4–6 artiklan.

10.

Asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

11.

Asetuksen N:o 1215/2012 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

12.

Kyseisen luvun 2 jakso, jonka otsikkona on ”Erityinen toimivalta”, sisältää 7–9 artiklan.

13.

Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

14.

Asetuksen II luvun 7 jaksossa, jonka otsikkona on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”, olevan 26 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin on 24 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltainen.”

15.

Unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Córdobaan sijoittautunut RH hankki maantiekuljetustoimintaansa varten viisi kuorma-autoa Volvo Group España SA:n jälleenmyyjältä vuosina 2004–2009. Näistä yhden kuorma-auton, josta oli tehty leasingsopimus, omistusoikeus siirtyi RH:lle vuonna 2008.

16.

Euroopan komissio antoi 19.7.2016 [SEUT] 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä päätöksen (asia AT.39824 – Kuorma-autot; C(2016) 4673 final), jonka tiivistelmä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 6.4.2017. ( 7 )

17.

Komissio totesi kyseisessä päätöksessään, että 15 kuorma-autonvalmistajaa, joihin kuuluivat AB Volvo, Volvo Lastvagnar AB ja Volvo Group Trucks Central Europe GmbH, oli osallistunut kartelliin 17.1.1997–18.1.2011 kahden eri tuoteryhmän eli 6–16 tonnin (keskiraskaiden) ja yli 16 tonnin (raskaiden) kuorma-autojen tai vetoautojen osalta.

18.

Kyseisen päätöksen ( 8 ) mukaan ”rikkominen koostui salaisista yhteistoimintajärjestelyistä, jotka koskivat kuorma-autojen hinnoittelua ja niiden bruttohintojen korottamista [Euroopan talousalueella (ETA)]. Se koski myös Euro 3–6-standardien edellyttämien keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen päästövähennystekniikoiden käyttöönoton ajankohtaa ja kustannusten siirtämistä eteenpäin. Yritysten, joille päätös on osoitettu, päätoimipaikat olivat suoraan mukana hintaa, hinnankorotuksia ja uusien päästöstandardien käyttöönottoa koskevissa keskusteluissa vuoteen 2004 asti. Viimeistään elokuusta 2002 keskusteluja käytiin saksalaisten tytäryritysten kautta, jotka raportoivat eriasteisesti kukin omalle päätoimipaikalleen. Niitä käytiin sekä monen- että kahdenvälisesti. Salaisiin yhteistoimintajärjestelyihin sisältyi sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka koskivat hintoja ja bruttohintojen korotuksia bruttohintojen mukauttamiseksi ETA-alueella sekä Euro 3–6-standardien edellyttämien päästövähennystekniikoiden käyttöönoton ajankohtaa ja kustannusten siirtämistä eteenpäin. Rikkomus kattoi koko ETA-alueen ja kesti 17. päivästä tammikuuta 1997 18. päivään tammikuuta 2011”.

19.

Näin ollen on komission määräsi sakkoja kaikille osallistuneille yksiköille, mukaan lukien Volvo, Volvo Lastvagnar ja Volvo Group Trucks Central Europe, lukuun ottamatta yhtä yksikköä, jolle on myönnetty sakkoimmuniteetti. ( 9 )

20.

RH on nostanut kanteen emoyhtiöitä Volvo Lastvagnar ja Volvo Group Trucks Central Europe sekä niiden espanjalaista tytäryhtiötä Volvo Group España (jäljempänä Volvo-yhtiöt) vastaan.

21.

Vastaajat ovat kiistäneet yksinomaan ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan. ( 10 ) Ne ovat vedonneet asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaan ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joista niiden mukaan ilmenee, että niissä esitetty toimivaltaperuste eli paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, on unionin oikeuden käsite ja että kyse on kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnasta, tässä tapauksessa paikkakunnasta, jossa kuorma-autokartellista sovittiin. Vastaajien mukaan tämä paikkakunta ei voi olla kantajan kotipaikka, ja se sijaitsee Espanjan ulkopuolella, muissa jäsenvaltioissa.

22.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan espanjalaisen tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta voisi olla perusteltavissa sen paikkakunnan suhteen, jossa vahinko on sattunut. Kansallinen tuomioistuin muistuttaa, että 21.5.2015 annetun tuomion CDC Hydrogen Peroxide ( 11 ) mukaan kyseinen paikkakunta on vahinkoa kärsineen yrityksen päätoimipaikka. Se myös huomautti, että 29.7.2019 annetussa tuomiossa Tibor-Trans, ( 12 ) joka koski Unkarissa saman kartellin toista jäsentä vastaan nostettua kannetta, jolla oli sama kohde kuin RH:n nostamalla kanteella, unionin tuomioistuin katsoi, että ”silloin kun markkinat, joihin kilpailua rajoittava käyttäytyminen vaikuttaa, sijaitsevat sen jäsenvaltion alueella, jossa vahinkoa väitetään tapahtuneen, on katsottava, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamista varten vahingon ilmenemispaikan on katsottava sijaitsevan tässä jäsenvaltiossa”. ( 13 )

23.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kertoo olevansa epävarma siitä, viitataanko kyseisessä oikeuskäytännössä ainoastaan jäsenvaltion, jossa vahinko on tapahtunut, tuomioistuinten kansainväliseen toimivaltaan vai määrätäänkö siinä samalla suoraan kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten sisäisestä alueellisesta toimivallasta.

24.

Kansallinen tuomioistuin täsmentää, että Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) vakiintuneen oikeuskäytännön ( 14 ) mukaan asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa vahvistettu sääntö ei koske sisäistä alueellista toimivaltaa. Silloin, kun tuomioistuimen alueellisesta toimivallasta kilpailuoikeuden alaan kuuluvien siviilioikeudellisten kanteiden osalta ei ole annettu erityisiä säännöksiä, sovellettavat toimivaltasäännöt ovat siviiliprosessista annetun lain 1/2000 52 §:n 1 momentin 12 kohdan vilpilliseen kilpailuun sovellettavat säännöt. Näin ollen toimivaltainen tuomioistuin on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa vahinko on sattunut, toisin sanoen paikkakunnan, jossa ajoneuvo hankittiin tai leasingsopimus tehtiin.

25.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa voitaisiin tulkita samalla tavoin kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut oikeuskäytännössään, joka koskee tuomioistuinten toimivaltaa sopimusta koskevassa asiassa. Kansallisen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuin katsoi 3.5.2007 annetussa tuomiossa Color Drack ( 15 ) ja 9.7.2009 annetussa tuomiossa Rehder, ( 16 ) että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa osoitetaan suoraan toimivaltainen tuomioistuin ilman, että on tarpeen viitata jäsenvaltioiden sisäisiin sääntöihin. Mikäli näin on, sen mielestä oikeuspaikaksi on katsottava sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa kartellin takia vahinkoa kärsineellä on kotipaikka.

26.

Juzgado de lo Mercantil no 2 de Madrid on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen [N:o 1215/2012] 7 artiklan 2 alakohtaa, jossa säädetään, että jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa ’sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua’, tulkittava siten, että siinä säädetään ainoastaan sen jäsenvaltion, jossa kyseinen paikkakunta sijaitsee, tuomioistuinten kansainvälisestä toimivaltaisuudesta ja että kyseisessä jäsenvaltiossa alueellisesti toimivaltaista kansallista tuomioistuinta määritettäessä on siten viitattava kansallisiin menettelysääntöihin, vai onko sitä tulkittava siten, että se on sekamuotoinen säännös, jossa säädetään suoraan sekä kansainvälisestä toimivaltaisuudesta että kansallisesta alueellisesta toimivaltaisuudesta ilman, että on tarpeen viitata kansalliseen lainsäädäntöön?”

27.

Volvo-yhtiöt, Espanjan, Ranskan ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia.

28.

Suullinen käsittely, joka oli vahvistettu pidettäväksi 17.12.2020, peruttiin koronapandemian aiheuttaman terveyskriisin vuoksi ja suullisesti vastattavaksi esitetty kysymys muutettiin kirjallista vastausta edellyttäväksi kysymykseksi, jota vielä täydennettiin muilla kysymyksillä. Volvo-yhtiöt sekä Espanjan hallitus ja komissio vastasivat näihin kysymyksiin määräajassa.

29.

Volvo-yhtiöt ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, että vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on niiden mukaan selvä.

30.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä ensinnäkin yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun siis kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuin on lähtökohtaisesti velvollinen ratkaisemaan ne. Toiseksi on muistettava, että olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta, paitsi siinä tapauksessa, ettei niillä ole yhteyttä pääasiaan. ( 17 )

31.

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee erityisesti syyt alueellista toimivaltaansa koskevaan epätietoisuuteensa, jonka perusteella ennakkoratkaisupyyntö on esitetty. Esitetyt syyt koskevat sitä, että unionin tuomioistuin ei ole sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa antanut nimenomaista ratkaisua asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan ulottuvuudesta, ja Tribunal Supremon oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kyseinen säännös ei sulje pois alueellista toimivaltaa koskevien sääntöjen soveltamista.

32.

Näin ollen katson, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys voidaan ottaa tutkittavaksi.

33.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että siinä säädetään paitsi sen jäsenvaltion, jonka alueella kyseisen säännöksen mukainen liittymäperuste sijaitsee, tuomioistuinten kansainvälisestä toimivaltaisuudesta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa myös kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten alueellisesta toimivaltaisuudesta.

34.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomautti kysymyksensä tueksi perustellusti, että pääasian kanssa tosiseikoiltaan samankaltaisessa tilanteessa, jossa siis oli kyse kuorma-autokartellista, unionin tuomioistuin otti tuomiossa Tibor-Trans kantaa kysymykseen sellaisen tuomioistuimen toimivallasta, jossa oli pantu vireille kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne. Kansallinen tuomioistuin huomautti myös, että unionin tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa antama ratkaisu ei nimenomaisesti koske asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaisen toimivaltasäännön sekamuotoisuutta, toisin kuin sopimusta koskevassa asiassa annetuissa ratkaisuissa eli 3.5.2007 annetussa tuomiossa Color Drack ( 18 ) ja 9.7.2009 annetussa tuomiossa Rehder. ( 19 )

35.

Totean yhtäältä, että tämä vielä ratkaisematon kysymys ei ole ainut laatuaan. ( 20 ) Näyttäisikin siltä, että kansalliset tuomioistuimet odottavat asetuksen N:o 1215/2012 säännösten täsmällisempää tulkintaa. Toisaalta olisi mielestäni harkittava sitä, että ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle vastattaessa otettaisiin huomioon tuomio Verein für Konsumenteninformation ja 24.11.2020 annettu tuomio Wikingerhof, ( 21 ) jotka molemmat on annettu sen jälkeen, kun tämä asia saatettiin unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

36.

Kohdistankin aluksi tarkasteluni nyt esitettyyn kysymykseen, joka koskee asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaisen toimivaltasäännön ulottuvuutta. Sen jälkeen esitän alueellisesti toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämistä koskevien edellytysten tarkentamiseen liittyviä näkökohtia. Lopuksi aion tarkastella Ranskan hallituksen ja komission ehdotusta, joka koskee jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää tuomioistuinten käytännön järjestelyistä siten, että tietynlaisten riita-asioiden käsittely keskitetään erityistuomioistuimiin.

37.

Kaikkien näiden seikkojen tarkastelun suhteen muistutan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siltä osin kuin asetuksella N:o 1215/2012 kumotaan ja korvataan asetus N:o 44/2001, jolla puolestaan korvattiin Brysselin yleissopimus, unionin tuomioistuimen tekemä tulkinta näiden viimeksi mainittujen oikeudellisten välineiden säännöksistä ja määräyksistä koskee myös asetusta N:o 1215/2012, mikäli näiden säännösten ja määräysten voidaan katsoa ”vastaavan toisiaan”. ( 22 ) Näin on yhtäältä mainitun yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan ja toisaalta asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan osalta. ( 23 )

38.

Katson, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epävarmuus asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tarkoituksesta on hälvennettävissä helposti nyt, kun tuomio Wikingerhof on annettu. Unionin tuomioistuin on katsonut, että ”[kyseisen asetuksen] 7 artiklan 2 alakohdan nojalla toimivaltainen tuomioistuin – eli – – niiden markkinoiden tuomioistuin, joihin väitetty kilpailunvastainen toiminta on vaikuttanut – on parhaassa asemassa ratkaistakseen” kysymyksen. ( 24 )

39.

Katsonkin kaikkien unionin tuomioistuimeen kirjallisia huomautuksia nyt jättäneiden asianosaisten ja osapuolten sekä tähän kysymykseen aiempien asioiden yhteydessä sivumennen kantaa ottaneiden julkisasiamiesten ( 25 ) tavoin, että voidaan nimenomaisesti täsmentää, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tarkoituksena on säännellä tuomioistuinten toimivaltaa paitsi jäsenvaltioiden välillä myös valtion sisäisesti, jolloin muut menettelykysymykset kuuluvat edelleen asiaa käsittelevän tuomioistuimen sijaintijäsenvaltion lainsäädännön piiriin. ( 26 )

40.

Siksi saattaisi olla riittävää todeta yhtäältä, että – kuten 9.7.2009 annetussa tuomiossa Rehder, ( 27 ) jossa oli kyse sopimusta koskevasta asiasta ja asetuksen N:o 44/2001 säännöksistä – samankaltaiset näkökohdat kuin ne, joiden perusteella yhteisöjen tuomioistuin päätyi 3.5.2007 antamassaan tuomiossa Color Drack ( 28 ) esittämäänsä tulkintaan, pätevät asetuksessa N:o 1215/2012 vahvistettuihin, erityistä toimivaltaa koskeviin vastaaviin sääntöihin niiden syntyhistorian, päämäärän ja sen aseman perusteella, joka niillä on kyseisellä asetuksella perustetussa järjestelmässä. Toisaalta unionin tuomioistuin on juuri näistä syistä tulkinnut toimivaltasääntöjä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa samalla tavoin.

41.

Katson kuitenkin, että asetuksen N:o 1215/2012 säännösten välisten yhteyksien kokonaisvaltaisen ymmärtämisen helpottamiseksi on tarpeen täsmentää kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan tulkinnan kannalta tarkoituksenmukaiset seikat ottaen huomioon sen sanamuodon lisäksi myös sillä perustettu järjestelmä ja sillä tavoitellut päämäärät. ( 29 )

42.

Ensinnäkin asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan sanamuodon osalta on tehtävä johtopäätöksiä vertaamalla sitä kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan sanamuotoon. Kyseisessä artiklassa tarkoitetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimia, jonka alueella vastaajien kotipaikka on. Tällä yleisellä ilmaisulla säädetään jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaisuudesta, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena. ( 30 ) Alueellisesti toimivaltaisen tuomioistuimen nimeäminen kuuluu siis kansallisten sääntöjen piiriin.

43.

Sitä vastoin asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklassa – lukuun ottamatta sen 6 alakohtaa – unionin lainsäätäjä on käyttänyt ilmaisuja ”sen paikkakunnan tuomioistuimessa” ( 31 ) ja ”tuomioistuimessa”, jos kyse on kantajalle annetusta valinnanmahdollisuudesta poikkeuksena yleistä toimivaltaa koskevaan sääntöön, ( 32 ) jolloin otetaan huomioon konkreettinen paikkakunta kanteen kohteen mukaisesti. Näin ollen sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 alakohdassa vahvistettuna perusteena on sen paikkakunnan tuomioistuin, ”missä vahinko sattui tai saattaa sattua”. Kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdan nojalla kanne voidaan nostaa vastaajaa vastaan ”sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä”.

44.

Toiseksi on muistutettava, ( 33 ) että asetuksella N:o 1215/2012 perustettu poikkeusjärjestelmä, joka sallii kantajan vedota johonkin kyseisessä asetuksessa säädetyistä, erityistä toimivaltaa koskevista säännöistä, koskee vain tiettyjä asioita tai sen tarkoituksena on suojella heikompaa osapuolta.

45.

Kolmanneksi on korostettava, että tällaisten, erityistä toimivaltaa koskevien sääntöjen laatimista voidaan perustella – kuten asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa täsmennetään – unionin lainsäätäjän tavoitteella sallia jäsenvaltion tuomioistuimen valitseminen sen paikkakunnan mukaan, johon riita-asialla on erityisen läheinen liittymä, ja jotta voitaisiin edistää moitteetonta lainkäyttöä. ( 34 ) Nämä periaatteet ovat aina ohjanneet unionin tuomioistuinta sen tulkitessa erityistä toimivaltaa koskevia sääntöjä, kun se pyrkii tunnistamaan asianmukaiset liittymät tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen yhtenäistämiseksi ( 35 ) ja osoittamaan tuomioistuimen, jolla on parhaat edellytykset ratkaista asia.

46.

Tämä arvio saa tukea Brysselin yleissopimusta koskevasta P. Jenardin selvityksestä, ( 36 ) jossa esitetty analyysi vahvistetaan professori Schlosserin selvityksessä, joka koskee Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin kuningaskunnan liittymisestä Brysselin yleissopimukseen tehtyyn yleissopimukseen ja yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa yleissopimuksesta koskevaan pöytäkirjaan. ( 37 )

47.

Näin ollen – ja kuten unionin tuomioistuimen niin sopimusta koskevissa asioissa ( 38 ) kuin elatusvelvoitteita koskevissa asioissa ( 39 ) aiemmin antamien tuomioiden perusteluista oli jo pääteltävissä – asetuksella N:o 1215/2012 tavoiteltuihin päämääriin nähden on selvää, että kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 alakohdassa osoitetaan suoraan toimivaltainen tuomioistuin. ( 40 )

48.

Koska tällainen vastaus edellyttää, että jäsenvaltion tuomioistuin, jossa kanne on nostettu asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan perusteella, ei sovella alueellista toimivaltaa koskevia sisäisiä sääntöjään, mielestäni vastausta olisi tarkoituksenmukaista täydentää väitetyn vahingon ilmenemispaikkaa ( 41 ) ja erityisten toimivaltasääntöjen perusteella toimivaltaisen tuomioistuimen konkreettista osoittamista koskevilla tarkennuksilla erityisesti siksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on kehitetty siltä osin kuin on kyse toimivallasta kilpailuoikeuden rikkomista koskevissa asioissa.

49.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa perusteluissaan tuomioon CDC Hydrogen Peroxide ( 42 ) ja tuomioon Tibor-Trans, joissa oli kyse komission määräämien seuraamusten kohteena olleiden yhteistoimintajärjestelyjen aiheuttamia vahinkoja koskevien korvauskanteiden ratkaisemiseen toimivaltaisen tuomioistuimen osoittamisesta, ( 43 ) tekemättä eroa kyseisten kahden tuomion välillä, vaikka unionin tuomioistuin oli todennut kaksi erilaista ilmenemispaikkaa ja vaikka pääasian tosiseikkojen perusteella tämä asia pitäisi rinnastaa jälkimmäiseen tuomioon.

50.

Siksi katsonkin, että unionin tuomioistuimella on nyt tilaisuus selventää kansallisille tuomioistuimille tuomion Tibor-Trans ulottuvuutta tarkoituksenmukaiseksi katsomassaan määrin ottamalla huomioon tämän ennakkoratkaisupyynnön esittämisajankohdan jälkeen annetut tuomion Verein für Konsumenteninformation ja tuomion Wikingerhof. Unionin tuomioistuimen tulisi myös täsmentää, onko mahdollista hyväksyä useita toimivaltaperusteita sen olemassaolon oikeuttavaan tavoitteeseen pääsemiseksi toisin sanoen etusijan antamiseksi läheiselle yhteydelle asianomaiseen riita-asiaan.

51.

Vaikka tuomio Tibor-Trans annettiinkin pääasian oikeusriidan asiayhteyden kanssa lähes samassa asiayhteydessä, siinä esitettyä tarkastelua on syytä täsmentää monilta osin.

52.

Ensinnäkin samoin kuin pääasiassa myös tuomioon Tibor-Trans johtaneessa asiassa oli ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa nostettu kanne korvauksen saamiseksi vahingoista, joita oli aiheutunut kuorma-autojen hinnan keinotekoisen korottamisen vuoksi maksetuista lisäkustannuksista, jotka aiheutuivat kyseisistä kilpailunvastaisista menettelytavoista.

53.

Tuomioon Tibor-Trans johtaneessa asiassa kantajana ollut yhtiö oli päättänyt haastaa kyseessä olleen kartellin osallistujista vain yhden, jolta se ei ole suoraan hankkinut tavaraa, ( 44 ) kun taas nyt käsiteltävässä asiassa RH on haastanut kyseessä olevasta kartellista vastuussa olevista yhtiöistä useita Espanjan ulkopuolelle sijoittautuneita yhtiöitä, joista kyseisiä, niiden valmistamia kuorma-autoja ei ollut suoraan hankittu. Lisäksi RH on haastanut näiden yhtiöiden espanjalaisen tytäryhtiön, ( 45 ) josta on riippuvainen se espanjalainen autojen jälleenmyyjä, jolta RH hankki kuorma-autoja, kuten asiakirja-aineistosta voidaan päätellä. ( 46 )

54.

Toiseksi on huomattava, että tuomioon Tibor-Trans johtaneessa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäröi, voidaanko soveltaa analogisesti tuomiota CDC Hydrogen Peroxide, jossa unionin tuomioistuin oli yksilöinyt toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi kantajana olevan yhtiön kotipaikan tuomioistuimen, kun otetaan huomioon se, että asianosaisten välillä ei ollut suoraa sopimussuhdetta, ja velvollisuus olla vahvistamatta forum actoris ‑periaatetta suosivaa toimivaltasääntöä. ( 47 )

55.

Unionin tuomioistuin totesi, että ”asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että kun on kyse vahingon, joka on aiheutunut sellaisesta SEUT 101 artiklan rikkomisesta, joka koostuu muun muassa kuorma-autojen hinnoittelusta ja bruttohintojen korotuksista salaisilla yhteistoimintajärjestelyillä, korvaamista koskevasta kanteesta, ’paikkakunta, missä vahinko sattui’ tarkoittaa pääasian kaltaisessa tilanteessa markkinapaikkaa, johon rikkominen vaikuttaa, eli paikkaa, jossa markkinahintoja on vääristetty ja jossa vahingonkärsijä väittää kärsineensä tämän vahingon, vaikka kanne kohdistuu sellaiseen kyseisen kartellin osallistujaan, jonka kanssa vahingonkärsijä ei ollut sopimussuhteessa”. ( 48 )

56.

Vahingon määrittämisestä unionin tuomioistuin puolestaan katsoi, että ”pääasiassa väitetty vahinko on sitä vastoin olennaisesti seurausta lisäkustannuksista, joita on maksettu keinotekoisesti korotettujen hintojen vuoksi, ja se näyttää näin ollen olevan välitön seuraus SEUT 101 artiklassa tarkoitetusta rikkomisesta ja se on siis välitön vahinko, jonka perusteella jäsenvaltion, jonka alueella se ilmeni, tuomioistuinten toimivalta on lähtökohtaisesti mahdollista”. ( 49 )

57.

Välittömän vahingon ilmenemispaikan osalta unionin tuomioistuin päätyi siihen, että ”silloin kun markkinat, joihin kilpailua rajoittava käyttäytyminen vaikuttaa, sijaitsevat sen jäsenvaltion alueella, jossa vahinkoa väitetään tapahtuneen, on katsottava, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamista varten vahingon ilmenemispaikan on katsottava sijaitsevan tässä jäsenvaltiossa”. ( 50 )

58.

Unionin tuomioistuin viittasi kyseisen ratkaisunsa tueksi tuomion flyLAL-Lithuanian Airlines 40 kohtaan. Katsonkin yhtäältä, että asiassa, jossa oli kyse hintakartellista, joka oli samankaltainen ja josta oli määrätty seuraamuksia samoin edellytyksin kuin siitä kartellista, jonka perusteella vahingonkorvauskanne oli nostettu tuomioon Hydrogen Peroxide ( 51 ) johtaneessa asiassa, unionin tuomioistuin laajensi sen ratkaisun ulottuvuutta, johon se oli päätynyt asiassa, jossa kansallinen kilpailuneuvosto oli todennut määräävän markkina-aseman väärinkäytön ja jossa väitettiin tehdyn kilpailua rajoittava sopimus. ( 52 ) Toisaalta kyseinen ratkaisu perustui siihen, että kaksi osatekijää olivat samat: markkinapaikka, johon rikkominen vaikutti, ja paikka, jossa vahinkoa väitettiin tapahtuneen. ( 53 )

59.

Yleisemmin voidaan todeta, että tuomiossa Tibor-Trans lukuisat muut viittaukset tuomioon flyLAL-Lithuanian Airlines heijastavat unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kehitystä välittömän vahingon paikkaan olevien liittymien yhtenäistämiseksi, oli sitten kyse lisäkustannuksista hankintojen yhteydessä ( 54 ) tai myyntitappioista ( 55 ) ja tekemättä eroa sen mukaan, onko kilpailua rajoittava käyttäytyminen todettu viranomaisen ennalta tekemässä päätöksessä. ( 56 )

60.

Tämä oikeuskäytännön suuntaus, jossa suositaan viittaamista markkinoihin, joihin kilpailunvastaiset menettelytavat, joiden perusteella vaaditaan korvausta tuomioistuimessa, ovat vaikuttaneet, on aivan hiljattain vahvistettu tuomiossa Wikingerhof, jossa unionin tuomioistuin katsoi, että kanteessa, jolla pyritään saamaan kielletyksi tietty kantajan ja vastaajan välisessä sopimussuhteessa käytetty menettely ja joka perustuu väitteeseen siitä, että vastaaja on syyllistynyt kilpailuoikeuden vastaiseen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, on kyse asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetusta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevasta asiasta. ( 57 )

61.

Unionin tuomioistuin katsoi, että pääasiassa kyseessä olleen asian olosuhteissa ”asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla toimivaltainen tuomioistuin – eli – – niiden markkinoiden tuomioistuin, joihin väitetty kilpailunvastainen toiminta on vaikuttanut – on parhaassa asemassa ratkaistakseen asiassa olennaisen kysymyksen tämän väitteen paikkansapitävyydestä, ja tämä koskee erityisesti tältä osin merkityksellisten todisteiden keruuta ja arviointia”. ( 58 )

62.

Totean yhtäältä, että unionin tuomioistuin antoi tuomiossa Wikingerhof erityisen painoarvon kyseiselle täsmennykselle, joka koskee sen paikkakunnan määrittämistä, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, koska siltä tiedusteltiin asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan sovellettavuutta sillä perusteella, miten kantajan vaatimukset luokiteltiin, ( 59 ) eikä jonkin kyseiseen artiklaan perustuvan toimivaltaperusteen määrittämistä. ( 60 )

63.

Toisaalta näyttäisi siltä, että viittauksista tuomioon Tibor-Trans ja tuomioon Verein für Konsumenteninformation tuomion Wikingerhof 37 kohdassa on syytä tehdä johtopäätöksiä unionin tuomioistuimen ratkaisun perustelemiseksi analogisesti tuomioistuimen toimivallan osalta.

64.

Tuomion Tibor-Trans 34 kohdassa, johon tuomiossa Wikingerhof ( 61 ) viitataan ja joka on luettava yhdessä ensin mainitun tuomion 33 ja 35 kohdan kanssa, unionin tuomioistuin katsoi, että sen paikkakunnan valinta, jossa sijaitsevat markkinat, joilla vahingonkärsijä väittää kärsineensä vahinkoa, perustuu siihen, että on osoitettava tuomioistuin, joka on parhaassa asemassa tutkimaan kannetta, jolla vaaditaan korvausta kilpailua rajoittavasta toiminnasta aiheutuneesta vahingosta, varmistettava tällaisen säännön ennustettavuus asianomaisen taloudellisen toimijan kannalta ja täytettävä vaatimukset, jotka koskevat johdonmukaisuutta tällaisiin korvausvaatimuksiin sovellettavan lainsäädännön kanssa. ( 62 )

65.

Tuomion Verein für Konsumenteninformation 38 kohdassa, johon tuomiossa Wikingerhof myös viitataan, ( 63 ) unionin tuomioistuin perusteli, miksi tulkinta, jonka pohjalta se katsoi, että paikkakunta, missä vahinko ilmeni, oli paikkakunta, jossa kyseessä ollut ajoneuvo oli ostettu, ( 64 )”vastaa myös asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa mainittuja läheisyyden ja moitteettoman lainkäytön tavoitteita, koska kansallinen tuomioistuin voi aiheutuneen vahingon suuruuden määrittämiseksi joutua arvioimaan markkinaolosuhteita siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella kyseinen ajoneuvo on ostettu. Tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimet voivat saada helpommin käyttöönsä näiden arviointien tekemiseen tarvittavan näytön”. ( 65 )

66.

Kaikissa näissä kolmessa tuomiossa unionin tuomioistuimen toteaman liittymän perusteluiden kehitys osoittaa mielestäni sen, että kilpailuoikeudellisten riita-asioiden erityinen luonne on otettu konkreettisesti huomioon. Kun kyse on taloudellisiin markkinoihin vaikuttavista laittomista menettelyistä, oikeudenkäynnin asianmukaista järjestämistä edistää se, että tällaisten markkinoiden olosuhteiden ja kyseisten menettelyjen seurausten arvioinnin kannalta välttämätön näyttö on helppo saada käyttöön. ( 66 ) Tämä on siis ratkaiseva seikka valittaessa tuomioistuin, jolla on parhaat edellytykset taata terveen kilpailun sääntöjen noudattaminen, mikä edellyttää seuraamusten määräämistä terveen kilpailun rajoittamisesta ja vahingonkärsijällä suojeluun olevan oikeuden tehokkuuden takaamista.

67.

Tällaisten, todistelua koskevien käytännön näkökohtien pohjalta siteerattua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä onkin tarkasteltava asiayhteydessä, jonka merkitystä on korostettu aivan hiljattain. ( 67 ) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä itse asiassa edistetään edelleen kilpailuoikeuden ja erityisesti SEUT 101 artiklan soveltamisen yksityisoikeudellisen ulottuvuuden täytäntöönpanoa, ( 68 ) sillä siinä suositaan kansallisissa tuomioistuimessa nostettujen vahingonkorvauskanteiden kehittämistä ja vahvistamista. ( 69 ) Tämän osalta on alleviivattava sitä, että unionin tuomioistuin on velvoittanut kansalliset tuomioistuimet suojelemaan kilpailuoikeutta, mikä vahvistaa unionin kilpailusääntöjen operatiivista luonnetta. ( 70 ) Lisäksi unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että kansallisissa tuomioistuimissa nostetut unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet muodostavat olennaisen osan kyseisten sääntöjen täytäntöönpanojärjestelmää, jolla pyritään rankaisemaan yritysten kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä ja ehkäisemään ennalta, että yritykset ryhtyvät käyttäytymään tällä tavalla. ( 71 )

68.

Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten toisiaan täydentävä toiminta on vahvistettu perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2003. ( 72 ) Lisäksi direktiivissä 2014/104 määriteltiin jäsenvaltioiden ja unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettavien vahingonkorvauskanteiden sääntelemiseksi uusia prosessuaalisia ja aineellisia sääntöjä, jotka oli määrä panna täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa viimeistään 27.12.2016. ( 73 )

69.

Vaikka kyseisten oikeussääntöjen tarkoituksena onkin taata vahinkoa kärsineille yrityksille täysi korvaus, sillä niissä säädetään erityisesti todistelua koskevista säännöistä vahingonkorvausvastuun toteutumisen edellytyksistä riita-asioissa kilpailuoikeuden alalla aiheutuvien merkittävien ongelmien poistamiseksi, niissä ei kuitenkaan esitetä nimenomaisesti toimivaltaa koskevia säännöksiä.

70.

Näin ollen on niin, että vaikka unionin tuomioistuimen tuomiossa Tibor-Trans esittämä ratkaisu, jonka mukaan paikkakunta, missä vahinko sattui, tarkoittaa markkinapaikkaa, johon rikkominen vaikuttaa, eli paikkaa, jossa markkinahintoja on vääristetty ja jossa vahingonkärsijä väittää kärsineensä tämän vahingon, ( 74 ) lähtökohtaisesti soveltuu edellä mainitsemassani asiayhteydessä kansainvälisesti toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämistä varten, ( 75 ) paikkaa ei mielestäni saada tällä tavoin määritettyä riittävän täsmällisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa alueellisesti toimivaltaisen tuomioistuimen osoittamiseksi. ( 76 ) Katsonkin, että ottaen huomioon unionin tuomioistuimen eräät muut tuomiot tästä aiheutuu oikeudellista epävarmuutta päätettäessä kantajalla olevasta, asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa säädetystä toimivaltaa koskevasta valinnanmahdollisuudesta. ( 77 )

71.

Siksi pidän aiheellisena, että antaessaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen vastauksen, jonka tulisi pääasian olosuhteiden vuoksi olla yhdenmukainen tuomion Tibor-Trans kanssa, unionin tuomioistuin täydentäisi vastaustaan tältä kohdin, jotta kansalliset tuomioistuimet voisivat saada käyttöönsä vastauksen, joka ei rajoittuisi ennakkoratkaisupyynnön perusteena olevan asian täsmällisiin tosiseikkoihin. On myös otettava huomioon niiden menettelyjen määrä, jotka kyseessä olevan kartellin laajuuden vuoksi voidaan panna vireille.

72.

Tuomion Tibor-Trans perustana olevassa tuomiossa flyLAL-Lithuanian Airlines unionin tuomioistuin katsoi, että ”kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä johtuvan vahingon korvaamista koskevan kanteen yhteydessä käsitteellä ’paikkakunta, missä vahinko sattui’ tarkoitetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa muun muassa paikkaa, jossa myyntitappioista koostuva tulonmenetys ilmeni, eli niiden markkinoiden paikkaa, joihin kyseinen käyttäytyminen, jonka yhteydessä vahingonkärsijä väittää kärsineensä nämä tappiot, vaikuttaa”. ( 78 )

73.

Väitetyn vahingon täsmällinen paikka oli helppoa johtaa tästä tulkinnasta. Kyseisen riita-asian taustalla nimittäin oli taloudellisen toimijan kilpailua rajoittava käyttäytyminen markkinoilla, joilla kyseisestä käyttäytymisestä vahinkoa kärsinyt osapuoli, joka on lentoyhtiö, pääosin kehitti myyntitoimintaansa eli lentoja, joiden lähtöasemana tai määränpäänä oli Liettuan Vilna, kyseisen yhtiön sijoittautumisjäsenvaltion pääkaupunki. Unionin tuomioistuin katsoi, että niitä oli pidettävä ”markkinoina, joihin tappiot olennaisesti vaikuttavat”. ( 79 )

74.

Tuomion flyLAL-Lithuanian Airlines 40 kohdassa unionin tuomioistuin lisäksi katsoi, että ratkaisu perustui siihen, että kaksi osatekijää olivat samat: kilpailua vääristäneiden menettelytapojen vaikutuksen kohteena olleiden markkinoiden paikka ja se paikka, jossa vahinkoa väitetään aiheutuneen tällaisista menettelytavoista. Näin taataan toimivallan rajaaminen vahinkoon, joka on kärsitty yhden ainoan jäsenvaltion alueella, ja liittymä yleiseen etuun kohdistuvan haitan ja yrityksen etujen tai yleisemmin yksityisten etujen välillä.

75.

Koska kyseiset markkinat olivat ne, joilla vahingonkärsijä pääosin kehitti lentomatkojen myyntiin liittyvää liiketoimintaansa, ja koska sille oli aiheutunut tulonmenetys, ( 80 ) osatekijöiden yhtäpitävyyttä koskeva edellytys välttämättä täyttyi. ( 81 ) Siitä väistämättä seurasi käytännössä, että alueellisesti toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi osoitettiin väitetyn vahingon luonteen vuoksi sen paikkakunnan tuomioistuin, jonne kilpailunvastaisista menettelytavoista vahinkoa kärsinyt yritys oli sijoittautunut. ( 82 )

76.

Tuomiossa Tibor-Trans omaksuttiin samankaltainen päättely kuin tuomiossa flyLAL-Lithuanian Airlines. Unionin tuomioistuin saattoi todeta liittymän niiden markkinoiden, joihin rikkominen oli vaikuttanut, ja niiden markkinoiden välillä, joilla vahingonkärsijä väitti, että sille oli aiheutunut lisäkustannuksia, sillä – kuten nyt käsiteltävässä pääasiassa – markkinat, joihin kuorma-autojen hintakartelli vaikutti, ovat sen jäsenvaltion markkinat, joilla kartellista vahinkoa kärsinyt yritys osti ajoneuvoja jälleenmyyjän kautta, joka on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon, jossa yritys harjoittaa kuljetustoimintaansa. ( 83 )

77.

Tuomiossa Tibor-Trans unionin tuomioistuin piti väitetyn vahingon ilmenemispaikkana ”paikkaa, jossa markkinahintoja on vääristetty ja jossa vahingonkärsijä väittää kärsineensä tämän vahingon”, ( 84 ) eikä paikkaa, jossa lisäkustannukset oli maksettu ( 85 ) ja johon olisi voitu päätyä suoraan tuomion flyLAL-Lithuanian Airlines 43 kohdan ( 86 ) perusteella, kuitenkaan täsmentämättä, että kyseessä on väitetyn vahingon ilmenemispaikka. ( 87 )

78.

On todettava yhtäältä, että näin osoitettu jäsenvaltiossa alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin ei ole selvästi tunnistettavissa, toisin kuin unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide samankaltaisessa rikkomistapauksessa, josta komissio oli määrännyt seuraamuksia, kun liittymäperusteeksi katsottiin vahingonkärsijän kotipaikka.

79.

Toisaalta, jotta tarkastelu ei rajoittuisi niihin tosiseikkoihin, joiden tiimoilta unionin tuomioistuimelle on esitetty kysymys, on otettava huomioon, kuinka monenlaisissa olosuhteissa vahinkoa voi aiheutua hintakartellin vuoksi, mikä eroaa merkittävästi tilanteista, jossa haitta aiheutetaan taloudellisen toiminnan harjoittamiselle. Erityisesti ajoneuvojen myynnin ja kuljetusten alalla markkinapaikka, joihin ylihinnan synnyttävä, kilpailua rajoittava käyttäytyminen vaikuttaa, ei välttämättä ole yhtäpitävä asianomaisten hyödykkeiden hankintapaikan tai sen paikan kanssa, jossa lopullinen ostaja harjoittaa toimintaansa, toisin kuin suoran ostajan tilanteessa.

80.

Näistä syistä ja ottaen huomioon sen periaatteen, että käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui” on tulkittava suppeasti, ( 88 ) olisi vahvistettava edellytykset, jotka koskevat sen tuomioistuimen määrittämistä, jossa kanne voidaan nostaa.

81.

Ehdotankin Volvo-yhtiöiden, Espanjan hallituksen ja komission tavoin, että unionin tuomioistuin vertaisi tätä asiaa tuomioon Verein für Konsumenteninformation sillä perusteella, että kyseinen tuomio annettiin asiassa, jolla on paljon yhtäläisyyksiä pääasian kanssa, samoin kuin asialla, jossa annettiin tuomio Tibor-Trans, jonka jatkeen se muodostaa. ( 89 ) Kyseisen kanteen tarkoituksena nimittäin oli sellaisen vahingon korvaaminen, joka oli aiheutunut ajoneuvojen ostamisesta kolmannelta osapuolelta niiden todellisen arvon ylittävään hintaan ( 90 ) niiden valmistajien lainvastaisen menettelyn vuoksi. ( 91 )

82.

Unionin tuomioistuin katsoi, että lopulliselle ostajalle aiheutunut vahinko ei ole välillinen eikä puhdas varallisuusvahinko ja että se ilmenee, kun tällainen ajoneuvo ostetaan kolmannelta osapuolelta. ( 92 ) Tämä edellytys on ainoa merkityksellinen liittymäperuste, sillä aineelliseen hyödykkeeseen olevan liittymän vuoksi ei ole tarpeen osoittaa muita erityisolosuhteita, kuten asioissa, joissa rahoitussijoitukset olivat johtaneet asianomaisten henkilöiden varojen vähenemiseen. ( 93 )

83.

Ensinnäkin on nykyään selvää, että kyseen ollessa hyödykkeen arvon menetykseen perustuvasta aineellisesta vahingosta, ( 94 ) joka ei siis ole puhdas varallisuusvahinko, vahingon ilmenemispaikka on kyseisen hyödykkeen ostopaikka. ( 95 )

84.

Lisäksi aineellinen vahinko johtui siitä, että kyseessä olevan hyödykkeen hankinnasta maksetun hinnan vastikkeena on sen valmistajan ilmitulleen lainvastaisen menettelyn vuoksi arvoltaan pienempi hyödyke. ( 96 )

85.

Toiseksi pääasian olosuhteiden perusteella on aiheellista pohtia hankinnan käsitteen merkitystä, sillä RH oli tehnyt ostoleasingsopimuksia, joiden nojalla siitä oli tullut kyseisten kuorma-autojen omistaja.

86.

Koska vahingonkorvausvaatimus perustuu kilpailuoikeuteen, hankinnan käsite on mielestäni ymmärrettävä taloudellisessa merkityksessä, ( 97 ) sillä se merkitsee ostoleasingsopimuksen kohteena olevan hyödykkeen kirjaamista taseen vastaaviin.

87.

Olen näin ollen samaa mieltä julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan kanssa, jonka mukaan ”asianmukaisena lähtökohtana on pidettävä kauppakirjaa, jonka nojalla tavara siirtyi vahingonkärsijän omaisuudeksi ja aiheutti menetyksen. Vahingon ilmenemispaikka on se paikkakunta, missä kyseinen sopimus tehtiin”. ( 98 )

88.

Kaupantekopaikkana voitaisiin siis laajasti tarkasteltuna pitää paikkaa, jossa sopimus asianomaisesta hyödykkeestä ja hinnasta tehtiin, ( 99 ) eikä maksupaikkaa ( 100 ) tai paikkaa, jossa hyödyke annettiin käyttöön, sillä viimeksi mainitut voivat toteutua muissa paikoissa sopimusta seuraavassa vaiheessa. ( 101 )

89.

Ennustettavuuden ( 102 ) vaatimus vastaajan suhteen näyttäisi täyttyvän, sillä sen näkökulmasta on valittu paikka, jossa hyödykettä pidetään kaupan tässä tapauksessa ajoneuvojen jälleenmyyjän tai niiden myynnistä vastaavan muun välikäden toimesta, riippumatta mahdollisesta omistusoikeuden siirrosta oikeudellisessa merkityksessä.

90.

Sama koskee moitteettoman oikeudenkäytön vaatimusta suuren merkityksen vuoksi, joka voi olla sillä, että tuomioistuin on samalla perusteella toimivaltainen tutkimaan myös kaupanteosta vastanneen välikäden mahdolliset kanteet tai kysymyksen siitä, että tämä mahdollisesti vyöryttää ylihinnan ostajalle, mikä on toistuvasti esitetty puolustautumisperuste. ( 103 )

91.

Näyttäisi myös siltä, että asetuksen N:o 1215/2012 tavoitteet, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä aivan hiljattain antamissaan tuomioissa tarkentanut kyseessä olleiden oikeusriitojen todistelua koskevien, parhain mahdollisin edellytyksin täytettävien vaatimusten osalta, ( 104 ) saavutetaan, kun vahingon ilmenemispaikaksi määritetään kaupantekopaikka ilman muita erityisiä olosuhteita silloin, kun omistusoikeuden siirtoa ei tapahdu.

92.

Itse asiassa toisin kuin oikeusriidoissa, joissa vedotaan puhtaaseen varallisuusvahinkoon, jolloin kyseessä ei ole aineellinen hyödyke ja on perusteltua ottaa huomioon useita konkreettisia seikkoja, liittymä kaupantekopaikkaan lähtökohtaisesti riittää sen tuomioistuimen osoittamiseen, jolla on objektiivisesti arvioituna parhaat mahdollisuudet tarkastella vastaajan vastuun edellytyksiä. ( 105 )

93.

Näin ollen se, että toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi nimetään tuomioistuin sillä paikkakunnalla, jossa kuorma-autot, joiden hintaa oli keinotekoisesti korotettu, oli hankittu, vastaa todisteluun liittyviä oikeusriidan vaatimuksia, sillä vahingonkärsijä väittää kärsineensä kuorma-autojen lisäkustannuksiin liittyvää vahinkoa kyseisillä markkinoilla sijaitsevalla paikkakunnalla, jolla se harjoittaa toimintaansa, samoin perustein kuin tuomiossa Verein für Konsumenteninformation vahvistetut perusteet. ( 106 ) Käsillä olevassa tapauksessa RH:n tilanne on juuri tällainen.

94.

Toimivaltaisen tuomioistuimen osoittamista markkinoilla, joihin kilpailunvastaiset menettelytavat ovat vaikuttaneet, koskevan tarkasteluni ensimmäisen osan päätteeksi ehdotankin, että unionin tuomioistuin katsoisi, että hintakartellista vahinkoa kärsineen henkilön maksamia lisäkustannuksia koskevan vahingonkorvauskanteen tutkimiseen toimivaltainen tuomioistuin on lähtökohtaisesti kyseisten hyödykkeiden hankintapaikan tuomioistuin.

95.

Kuten edellä jo kuvasin, ( 107 ) mielestäni on kuitenkin syytä olla ottamatta kantaa tilanteeseen, jossa väitetyn vahingon ilmenemispaikka ei ole sama kuin hintoja vääristäneiden menettelyjen uhrin toimintapaikka, ( 108 ) esimerkiksi silloin, kun ajoneuvoja hankitaan useissa jäsenvaltioissa tai useissa hankintapaikoissa samassa jäsenvaltiossa, taikka silloin, kun hankinta tehdään myyjältä, joka on sijoittautunut niiden markkinoiden ulkopuolelle, joihin kyseiset menettelyt ovat vaikuttaneet. ( 109 )

96.

Vaikka asianomaisella markkinalla (tai asianomaisilla markkinoilla) sijaitsevalla kullakin kaupantekopaikalla markkinoiden arvioimisen edellytykset ovat samanlaiset, tilanne on toinen arvioitaessa kantajalle, joka on välitön vahingonkärsijä, aiheutunutta vahinkoa. ( 110 ) Arviointi voisi oletettavasti olla vaikeampaa, jos toimivaltainen tuomioistuin ei ole se, jonka tuomiopiirissä vahingonkärsijä harjoittaa taloudellista toimintaa. Kuten unionin tuomioistuin jo onkin korostanut, sitovasti todetun lainvastaisen kartellin tapauksessa tällainen arviointi on keskeinen osa tuomioistuimelle viran puolesta kuuluvia tehtäviä, kun se on saanut käsiteltäväkseen tällaisesta kartellista aiheutuvan vahingon korvaamista koskevan kanteen. ( 111 )

97.

Näin ollen minusta on syytä selvittää perusteellisesti, voisiko vielä olla aiheellista vedota vahinkoa kärsineen yrityksen kotipaikkaan olevaan liittymään, jonka unioni tuomioistuin on hyväksynyt erityisolosuhteissa. ( 112 )

98.

Asetuksessa N:o 1215/2012 vahvistettu läheisyysperiaate huomioon ottaen ( 113 ) minusta on tietyissä olosuhteissa perusteltua, että liittymä kilpailunvastaisten menettelytapojen vuoksi vahinkoa kärsineen osapuolen kotipaikkaan saattaisi sekin olla merkityksellinen tehokkaan käsittelyn takaamiseksi tällaisille luonteeltaan ( 114 ) ja silloin, kun vahinko on hajautunut maantieteellisesti laajalle alueelle, kohteeltaan monitahoisille vahingonkorvauskanteille. ( 115 )

99.

En nimittäin näe käytännössä, miten voisi olla tämän nykyään varsin konkreettisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän läheisyystavoitteen ( 116 ) mukaista valita liittymäperuste, joka velvoittaisi eri jäsenvaltioissa useita kuorma-autoja väitetysti ostaneen yrityksen nostamaan kanteen aina siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiiriin kukin hankintapaikka kuuluu, ja vielä niin, ettei vahingon kärsinyt yritys harjoittaisi siellä liiketoimintaa. ( 117 ) Asetuksen N:o 1215/2012 30 artiklassa säädetyt toisiinsa liittyviä kanteita koskevat säännöt eivät myöskään tarjoa tyydyttäviä ratkaisuja 2 kohdassa vahvistetun edellytyksen takia, sillä tuomioistuimen katsotaan voivan käsitellä vain omassa tuomiopiirissään ilmenneitä vahinkoja. ( 118 )

100.

Unionin tuomioistuimen tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide tekemää ratkaisua on tämän vuoksi syytä tarkastella vielä lähemmin. Kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa oli kyse vahingonkorvauskanteista, jotka koskivat kaikkia niitä vahinkoja, jotka olivat aiheutuneet useissa jäsenvaltioissa eri aikoina ja eri paikoissa esiintyneestä vetyperoksidin hintakartellista, ( 119 ) jonka komissio oli todennut, ( 120 )selluloosan- ja paperinkäsittelyalalla toimiville, huomattavia määriä vetyperoksidia Euroopan unionin ja ETA-alueen eri jäsenvaltioissa vuosina 1994–2006 ostaneille yrityksille. Lisäksi niistä joidenkin kohdalla vetyperoksidi oli toimitettu tehtaisiin useiden jäsenvaltioiden alueelle. ( 121 )

101.

Kyseisissä olosuhteissa, joille oli ominaista hankintapaikkojen monilukuisuus useilla eri markkinoilla, joihin kyseessä ollut kartelli vaikutti, unionin tuomioistuin katsoi, että sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa kantajana olevalla yrityksellä oli kotipaikka, on toimivaltainen käsittelemään koko vahinkoa, joka on aiheutunut kyseiselle yritykselle lisäkustannuksista, jotka se on maksanut hankkiakseen kyseisen kartellin kohteena olevia tuotteita, koskevan kanteen, joka on nostettu joko yhtä kartellin osallistujaa tai useita osallistujia vastaan. ( 122 ) Kyseisen tuomion 52 kohdassa unionin tuomioistuin katsoi, että paikka, jossa väitetty vahinko konkreettisesti ilmenee kyseen ollessa lisäkustannuksista koostuvasta vahingosta, on ”pääsääntöisesti” vahinkoa kärsineen kotipaikka.

102.

Näin ollen näyttäisi ensinnäkin siltä, että tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide vahvistettu tulkinta olisi sovitettavissa yhteen myöhemmin annetuissa tuomioissa, nimittäin sekä tuomiossa flyLAL-Lithuanian Airlines että tuomiossa Tibor-Trans, esitetyn tulkinnan kanssa, kun kyse on siitä, että kilpailun vääristymisen kohteena olevien markkinoiden sijaintipaikka on yhteydessä lisäkustannuksina tai myynnin vähenemisenä aiheutuneen vahingon ilmenemiseen, , sillä jälkimmäiseen tuomioon johtaneessa asiassa ajoneuvot oli hankittu yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, joka oli se, jonka alueella vahingonkärsijä harjoitti liiketoimintaansa. ( 123 ) Toisin sanoen on niin, että jos forum actoris ‑säännön asettaminen etusijalle on perusteltua läheisyyden vaatimuksen vuoksi, en näe, mikä tässä olisi ongelmallista. ( 124 )

103.

Toiseksi kyseen ollessa kotipaikasta tai pääasiallisesta toimipaikasta, sellaisena kuin ne on määritelty asetuksen N:o 1215/2012 63 artiklan 1 kohdassa, kyseisellä paikalla on oltava läheinen yhteys vahingon paikkaan. ( 125 ) On erityisesti todettava, että vahingonkorvausvaatimuksen perusteena olevan kaupanteon tulee pohjautua kyseisessä paikassa harjoitettuun, asianomaiseen oikeusriitaan liittyvään liiketoimintaan. Pidän myös ratkaisevana paikkakuntaa, jossa vahinko on aiheutunut yrityksen toiminnalle, tai paikkakuntaa, josta käsin toimintaa harjoitetaan.

104.

Kolmanneksi sisämarkkinoilla esiintyvälle kilpailunvastaiselle toiminnalle ominainen vahinkojen ilmenemispaikkojen laaja-alaisuus ( 126 ) sekä internetin kautta tehtävien kauppojen lisääntyminen ( 127 ) puoltavat yrityksen kotipaikan pitämistä vahingon ilmenemispaikkana. Tämän osalta minusta on ajateltavissa, että tavoiteltaisiin tietynlaista johdonmukaisuutta unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön kanssa, jossa otetaan huomioon internetin yhteydessä tapahtuvan oikeuksien rikkomisen laajuus. ( 128 ) Unionin tuomioistuin täsmensi, että henkilön, joka katsoo oikeuksiaan loukatun, mahdollisuus nostaa koko väitettyä vahinkoa koskeva kanne sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa hänen intressiensä keskus sijaitsee, on perusteltavissa hyvää lainkäyttöä koskevan intressin vuoksi eikä erityisesti kantajan suojaamiseksi. ( 129 )

105.

Neljänneksi totean, että en pitäisi kilpailukäytäntöjä koskevissa asioissa ratkaisevana sitä, että oikeudenkäyntien väärinkäyttö saattaisi lisääntyä siitä syystä, että kanteiden vireillepanon katsotaan olevan helpompaa vahingonkärsijän kotipaikassa, mikä on osaltaan perusteena valinnalle suosia vastaajan kotipaikan tuomioistuinta. ( 130 ) Onkin otettava huomioon, että useimmissa tapauksissa vahingonkorvauskanne perustuu kilpailuoikeuden rikkomisen ennalta toteamiseen. ( 131 )

106.

Näyttäisi lisäksi siltä, että on otettava huomioon oikeuskirjallisuudessa esitetyt ehdotukset mahdollisuudesta kanteen nostamiseen kantajan kotipaikan tuomioistuimessa, siltä osin kuin ne tukeutuvat toteamukseen niiden markkinoiden monilukuisuudesta, joihin kartelli on vaikuttanut, ( 132 ) tai riskiin asian panemisesta vireille tuomioistuimessa siinä jäsenvaltiossa, jonka markkinoihin kansainvälinen kartelli on vaikuttanut ja johon yksikään oikeusriidan asianosaisista ei ole sijoittautunut, ( 133 ) taikka sen tavoitteen suhteuttamiseen, joka koskee samanlaisen liittymäperusteen osoittamista lainvalinnan ja toimivallan osalta, toisin sanoen liittymää markkinoihin, joihin kartelli on vaikuttanut. ( 134 )

107.

Yleisemmin pidän myös erittäin kiinnostavana ehdotusta siitä, että toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisessä pidettäisiin ohjenuorana lainvastaisten toimien tai keskeisten periaatteiden loukkaamisen asianmukaista korvaamista. ( 135 ) Ehdotukseen sisältyy ajatus siitä, että oikeuksien tosiasiallisen käytön tehostaminen näillä erityisillä aloilla edistää yleisten ehkäisemispolitiikkojen täytäntöönpanoa.

108.

Kaiken edellä esitetyn perusteella näyttää siltä, että kilpailunvastaisia menettelytapoja koskevia vahingonkorvauskanteita varten on olemassa kaksi vahingon paikan määrittämisperustetta, sillä täytettävänä on läheisyyttä koskeva tavoite ja erityisesti näytön käyttöön saamisen helpottamista koskeva tavoite. Tällaisen ratkaisun myötä voidaan varmistaa johdonmukaisuus useita näyttöä koskevia säännöksiä sisältävän direktiivin 2014/104 tavoitteiden kanssa yrityksiä ja asianomaisia markkinoita koskevien kirjanpito- ja rahoitustietojen keräämisessä esiintyvien vaikeuksien vuoksi ( 136 ) ja edistää sellaisten oikeusriitojen tehokkaampaa ratkaisemista, joiden monitahoisuus käy ilmi komission laatimista asiakirjoista, jotka on tarkoitettu käytännön avuksi kansallisille tuomioistuimille. ( 137 )

109.

Tällainen kilpailusääntöjen tulkinta näyttäisikin edistävän tehokkaan oikeussuojan takaamista unionin kilpailuoikeudessa. ( 138 )

110.

Tarkasteltuani kokonaisvaltaisesti väitetyn vahingon ilmenemispaikan määrittämistä ja toimivaltaisen tuomioistuimen osoittamista sen jäsenvaltion alueella, jossa ilmenemispaikka sijaitsee, ehdotan, että unionin tuomioistuin katsoisi, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että SEUT 101 artiklassa tarkoitetusta, muun muassa hyödykkeiden hinnoittelua ja hintojen korottamista koskevista salaisista yhteistoimintajärjestelyistä koostuvasta rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan kanteen yhteydessä vahingon ilmenemispaikka sijaitsee siinä jäsenvaltiossa, jonka markkinoihin, joilla lisäkustannuksia on aiheutunut, kyseinen rikkominen on vaikuttanut. Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin on lähtökohtaisesti se, jonka tuomiopiiriin kuuluu paikka, jossa samassa jäsenvaltiossa toimintaansa harjoittava yritys on hankkinut kyseiset hyödykkeet, ja se on määritettävä taloudellisin arviointiperustein. Jos vahingon ilmenemispaikka ja vahingonkärsijän toimintapaikka eivät ole samat, kanne voidaan nostaa tuomioistuimessa, jonka tuomiopiiriin vahingonkärsijän sijoittautumispaikka kuuluu.

111.

Seuraavaksi selostan, minkä syiden perusteella aion ehdottaa unionin tuomioistuimelle, että se täsmentäisi, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaisesti osoitettavan tuomioistuimen konkreettinen yksilöinti kuuluu tuomioistuinten organisaatiota koskevien sisäisten sääntöjen piiriin, joissa jäsenvaltiot voivat säätää tuomioistuinten erikoistumisesta.

112.

Ranskan hallitus ja komissio korostavat unionin tuomioistuimelle jättämissään kirjallisissa huomautuksissa pääpiirteissään, että vaikka asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa määritetään sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa rajat ylittävissä riita-asioissa toimivaltaisten tuomioistuinten kansainvälinen ja alueellinen toimivalta, jäsenvaltioiden itsensä on kuitenkin tuomioistuinorganisaationsa puitteissa määriteltävä toimivaltaisten tuomioistuintensa ja erityisesti kilpailuoikeuden säännösten rikkomisesta nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin erikoistuneiden tuomioistuintensa tuomiopiirit. Espanjan hallitus on samalla kannalla unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen tältä osin antamassaan vastauksessa.

113.

Olen tästä samaa mieltä asetuksella N:o 1215/2012 säädetyn järjestelmän sekä kilpailunvastaisten menettelytapojen johdosta aiheutuneen vahingon korvaamiseksi nostettujen kanteiden erityispiirteiden perusteella. ( 139 )

114.

Katson, että tiettyjen seikkojen osalta päättely voisi olla analoginen sen kanssa, jonka unionin tuomioistuin omaksui tuomiossa Sanders ja Huber ( 140 ) ja vähemmässä määrin 9.1.2015 antamassaan tuomiossa RG. ( 141 )

115.

Tuomiossa Sanders ja Huber unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi oli saatettu kysymyksiä rajat ylittäviä elatusvelvoitteita koskevan toimivallan keskittämisestä toimivaltaiseen ensimmäisen asteen tuomioistuimeen toisen asteen tuomioistuimen sijaintipaikassa. ( 142 )

116.

Unionin tuomioistuin on näin ollen tulkinnut toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 ( 143 ) 3 artiklan b alakohtaa, jonka nojalla tuomioistuin, joka on toimivaltainen ratkaisemaan elatusvelvoitteita koskevat rajat ylittävät riidat, on ”vastaajan asuinpaikan tuomioistuin”.

117.

Kyseessä on yksi niistä toimivaltasääntöjä koskevista säännöksistä, joilla on korvattu Brysselin yleissopimuksen seuraaja-asetuksen N:o 44/2001 säännökset. ( 144 ) Unionin tuomioistuin totesi, että ”tällä säännöksellä, jolla määritetään sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta, pyritään yhdenmukaistamaan tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännöt (ks. vastaavasti tuomio Color Drack, C‑386/05, EU:C:2007:262, 30 kohta)”. ( 145 )

118.

Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Sanders ja Huber, että vaikka tuomioistuinten toimivaltaa koskevia sääntöjä on yhdenmukaistettu määrittelemällä yhteiset liitäntäperusteet, toimivaltaisen tuomioistuimen konkreettinen määrittäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, kunhan tätä koskevalla kansallisella lainsäädännöllä ei vaaranneta asetuksen N:o 4/2009 tavoitteita tai estetä sen tehokasta vaikutusta. ( 146 )

119.

Unionin tuomioistuin täsmensi, että läheisyyden ja moitteettoman oikeudenkäytön tavoitteiden täytäntöönpano ei merkitse sitä, että jäsenvaltioiden on perustettava toimivaltaisia tuomioistuimia kaikkialle ( 147 ), ja että on tärkeätä, että tuomioistuimista toimivaltainen on se, jolla on erityisen läheinen yhteys siihen paikkaan, jossa on asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan b alakohdassa tarkoitettu elatusvelkojan asuinpaikka. ( 148 )

120.

Tämän osalta unionin tuomioistuin on suhtautunut toimivallan keskittämiseen myönteisesti, sillä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa tällainen tuomioistuinorganisaatio voi edistää erityisosaamista, joka vastaa osaa asetuksella N:o 4/2009 tavoiteltuja päämääriä sekä oikeuslaitoksen asianmukaista järjestämistä. ( 149 )

121.

Näin ollen minusta on samoista syistä riittävää todeta asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan osalta, että asiaa käsittelevä tuomioistuin katsoo tällä perusteella olevansa toimivaltainen merkityksellisen liittymän nojalla, joka sijoittuu sen tuomiopiiriin, ( 150 ) toisin sanoen maan alueen siihen osaan, jolla se käyttää toimivaltaansa. ( 151 ) On myös huomattava, ettei maantieteellisestä perusteesta pidä tehdä liittymää suppeassa merkityksessä, jolloin etusijalle asetetaan hyvän oikeudenkäytön sijaan läheisyys. ( 152 )

122.

Tuomiossa Sanders ja Huber unionin tuomioistuin kuitenkin katsoi, että kyseen ollessa toimivallan keskittämisestä edellytetään kyseisessä jäsenvaltiossa vallitsevan tilanteen tutkimista sen varmistamiseksi, ettei kansallisella lainsäädännöllä estetä oikeusriitaan sovellettavan asetuksen tehokasta vaikutusta. ( 153 )

123.

Tämä varaus tuotiin toistamiseen esiin 9.1.2015 annetussa tuomiossa RG, ( 154 ) joka koskee toimivallan antamista erityistuomioistuimelle lapsen palauttamista tai huoltajuutta koskevien kysymysten käsittelyyn silloinkin, kun vanhempainvastuuta lapsesta koskeva pääasia on jo saatettu jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi, ( 155 ) tarkasteltaessa säännöksiä, jotka koskevat toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen määrittämistä, joka on jäsenvaltioiden päätettävissä. On kiintoisaa todeta, että kyseisessä tapauksessa unionin tuomioistuin hyväksyi asetukseen N:o 2201/2003 perustuvan, menettelyjen nopeutta koskevan tavoitteen. ( 156 )

124.

Kilpailuoikeuden rikkomista koskevissa asioissa kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla toimivaltaa jossain jäsenvaltiossa ( 157 ) keskitetään, on kuitenkin varsin erilainen. Mielestäni on syytä todeta, ettei sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevaan asiaan sovelleta sellaisia rajoituksia, jotka perustuvat ennen kaikkea asetuksen 4/2009 ( 158 ) erityiseen tavoitteeseen, ja tuomioon Sanders ja Huber johtaneen asian osalta on pantava merkille kyseessä olleen kansallisen lainsäädännön erityispiirteet kyseisen asetuksen tavoitteisiin nähden. ( 159 )

125.

Yhdyn tässä eräiden muiden julkisasiamiesten aiemmin esittämiin näkemyksiin jäsenvaltioiden menettelyllisestä autonomiasta alueellisen toimivallan keskittämisessä, perustuipa se aineellisen toimivallan jakamiseen tai ei, sillä rajoituksella, ettei asetuksen N:o 1215/2012 tehokasta vaikutusta estetä ja että vastaavuusperiaate otetaan huomioon. ( 160 )

126.

Koska kyseessä olevien kanteiden kohteella on merkittävä sija unionin tuomioistuimen tarkastelussa, ( 161 ) on syytä korostaa seikkoja, jotka ovat erityisen ominaisia kilpailunvastaisten menettelytapojen aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeville oikeudenkäyntiasioille.

127.

Ensinnäkin on muistettava, ettei kilpailuoikeuden alan kanteiden menettelyllisiä edellytyksiä koskevaa sääntelyä ole olemassa, joten on perusteltua katsoa, että jäsenvaltiot ratkaisevat tuomioistuinorganisaationsa puitteissa, mikä tuomioistuin on asiallisesti toimivaltainen ja mikä on sen tuomiopiirin ulottuvuus, edellyttäen, että vastaavuusperiaatetta ( 162 ) ja tehokkuusperiaatetta ( 163 ) noudatetaan.

128.

Toiseksi katson komission tavoin, että on otettava huomioon direktiivin 2014/104 ( 164 ) voimaantulo ja täytäntöönpano sekä kilpailuoikeuden säännösten rikkomisesta nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin sovellettavien sääntöjen tekninen monimutkaisuus. ( 165 )

129.

Näistä syistä pidän välttämättömänä, että vastatessaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle unionin tuomioistuin ottaa vaikutteita sanamuodosta, joka esiintyy kahdessa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa annetussa tuomiossa, nimittäin tuomiossa 16.5.2013, Melzer ( 166 ) ja tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide, joissa käytettiin ilmaisua ”tuomioistuin, jonka toimialueella”.

130.

Kaikki tuomioistuinten toimivallan keskittämistä koskevat näkökohdat huomioon ottaen ehdotan, että unionin tuomioistuin tulkitsee asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa siten, että siinä määritetään sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa riita-asioissa toimivaltaisten tuomioistuinten kansainvälinen ja sisäinen alueellinen toimivalta, mutta jäsenvaltiot saavat tuomioistuinorganisaationsa puitteissa päättää tällaisten oikeusriitojen käsittelyn keskittämisestä tiettyihin tuomioistuimiin, kunhan vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta noudatetaan. Jäsenvaltioiden on erityisesti kilpailuoikeuden alalla huolehdittava siitä, että niiden laatimat tai soveltamat säännöt eivät haittaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokasta soveltamista.

131.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Juzgado de lo Mercantil no 2 de Madridin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava seuraavasti: