1)

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen asiana on todeta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttomuus, vaikka nämä ovat muuttaneet sitä sopimuksella. Tällainen toteamus johtaa sen tilanteen palauttamiseen, jossa kuluttaja olisi ollut, jos kohtuuttomaksi todettua ehtoa ei olisi ollut, paitsi jos kuluttaja on luopunut mainitun kohtuuttoman sopimusehdon muutoksella tällaisesta palauttamisesta vapaaehtoisella ja tietoisella suostumuksellaan, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava. Tästä säännöksestä ei kuitenkaan seuraa, että alkuperäisen ehdon kohtuuttomuuden toteamisesta seuraisi lähtökohtaisesti sopimuksen pätemättömyys, koska tämän ehdon muuttamisella on voitu palauttaa tasapaino näiden osapuolten sopimuksesta johtuvien velvollisuuksien ja oikeuksien välille ja sivuuttaa sitä rasittanut virhe.

2)

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä ne eivät ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin poistaa ainoastaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttoman osatekijän, kun kyseisellä direktiivillä tavoiteltu ehkäisevä vaikutus varmistetaan kansallisilla säännöksillä niiden käytöstä, jos tämä osatekijä on erillinen sopimusvelvoite, jonka kohtuuttomuus voi olla erillisen tarkastelun kohteena. Toisaalta nämä säännökset ovat esteenä sille, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin poistaa ainoastaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttoman osatekijän, kun tällainen poistaminen merkitsisi kyseisen ehdon sisällön muuttamista vaikuttamalla sen keskeiseen sisältöön, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

3)

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että seuraukset siitä, että tuomioistuin toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttomaksi, kuuluvat kansallisen oikeuden säännösten soveltamisalaan ja että kansallisen tuomioistuimen on arvioitava tällaisen sopimuksen pysyttämistä viran puolesta objektiivisesti näiden säännösten perusteella.

4)

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, joka toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttomaksi, on ilmoitettava kuluttajalle kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti ja kontradiktorisen näkemystenvaihdon jälkeen siitä, mitä oikeudellisia seurauksia tällaisen sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta voi aiheutua, riippumatta siitä, edustaako kuluttajaa ammattimainen edustaja vai ei.