Asia T-272/19

TO

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (laajennettu kahdeksas jaosto) 31.7.2020

Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Jättäminen palvelukseen ottamatta tehtävien hoitamiseen soveltumattomuuden vuoksi – Kanteen nostamisen määräajat – Liittyminen oikeusjärjestyksen perusteisiin – Viivästyminen – Määräajan laskeminen – Sen ajankohdan määrittäminen, josta lähtien asianomainen henkilö on voinut saada tiedon päätöksen sisällöstä – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Henkilöstökanne – Määräajat – Alkamisajankohta – Tiedoksianto – Käsite – Hallinnon sähköpostiosoitteesta tai sähköpostiohjelmasta lähetetyn sähköpostiviestin sisältyminen tiedonannon käsitteeseen – Huomioon otettava ajankohta – Todistustaakka – Ensimmäinen mahdollinen ajankohta, jolloin vastaanottaja on voinut saada tosiasiallisesti tiedon päätöksen sisällöstä – Työskentelyaikoja ei oteta huomioon

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta)

(ks. 26–28, 34–38, 42, 43, 49 ja 50–55 kohta)

Tiivistelmä

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ilmoitti kantajalle 15.6.2018 tekemällään päätöksellä, joka lähetettiin samana päivänä kantajan henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeseen, että kantaja ei täyttänyt kaikkia palvelukseen ottamisen edellytyksiä ( 1 ) eikä häntä näin ollen voitu ottaa palvelukseen EUH:n sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi.

Kantaja teki kyseisestä päätöksestä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Valitus toimitettiin sähköpostitse kantajan asianajajan työsähköpostiosoitteesta, ja jäljennös lähetettiin kantajan henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeseen.

EUH hylkäsi valituksen 14.1.2019 tekemällään päätöksellä ja lähetti kyseisen päätöksen kantajalle ja tämän asianajajalle ensin Ares-ohjelmalla, joka on asiakirjojen hallinnointijärjestelmä, jonka avulla voidaan lähettää sähköpostiviesti vastaanottajille, jotka eivät kuulu EUH:n henkilöstöön, 14.1.2019 klo 17.46 ja tämän jälkeen sähköpostitse samana päivänä kello 17.52 ja 18.05.

Kantaja nosti 25.4.2019 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati 15.6.2018 ja 14.1.2019 tehtyjen päätösten kumoamista. Unionin yleinen tuomioistuin jätti laajennetun jaoston 31.7.2020 antamalla määräyksellä kanteen tutkimatta sillä perusteella, että se ei selvästikään täyttänyt tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä liian myöhäisen nostamisajankohdan vuoksi.

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetetut määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä ja että tuomioistuinten on jopa viran puolesta tutkittava, onko niitä noudatettu. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin selitti kanteen nostamisen määräajan laskemista ja täsmensi, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan määräaika alkaa kulua vasta tiedoksiantopäivän päättymisestä. Unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että jos riidanalainen päätös annettiin esillä olevassa tapauksessa pätevästi tiedoksi kantajalle 14.1.2019, kolmen kuukauden määräaika kanteen nostamiselle alkoi kulua 15.1 klo 00.00 ja päättyi siten 14.4 keskiyöllä. Kun otetaan huomioon kanteen nostamisen määräajan pidentäminen kymmenellä päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi, määräaika olisi siten päättynyt 24.4 keskiyöllä. Näin ollen 25.4.2019 nostettu kanne olisi nostettu liian myöhään.

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että päätöksen antamiseksi tiedoksi asianmukaisesti henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitetulla tavalla ei riitä, että se on annettu adressaatilleen tiedoksi, vaan tällä on myös oltava ollut mahdollisuus tutustua sen sisältöön.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että sen asianosaisen, joka vetoaa määräajan ylittämiseen, on esitettävä näyttö ajankohdasta, jona kyseinen määräaika on alkanut kulua. Näyttö siitä, että päätöksen adressaatti on voinut tosiasiallisesti tutustua päätökseen, voi perustua erilaisiin seikkoihin, varsinkin jos kyseessä oleva toimielin ei tukeudu pelkkiin aihetodisteisiin vaan seikkoihin – mukaan lukien ne, jotka asianomainen henkilö itse on esittänyt –, joista ilmenee, että tämä on adressaattina saanut sähköpostiosoitteeseensa sähköpostiviestin, jonka hän on kaikella todennäköisyydellä voinut avata ja saada siten asianmukaisesti tiedon kyseisestä päätöksestä. Tosiseikat, joihin asianosainen vetoaa, voivat olla sellaisia, että toisen asianosaisen velvollisuutena on esittää selitys tai perustelu, jonka puuttuessa on mahdollista päätellä, että näyttövelvollisuus on täytetty.

Unionin yleinen tuomioistuin korosti, että sähköpostiviestin lähettäminen ei sellaisenaan takaa sitä, että sen adressaatti tosiasiallisesti vastaanottaa sen. Voi hyvinkin olla, ettei sähköpostiviesti teknisistä syistä saavu vastaanottajalleen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että siinäkin tapauksessa, että adressaatti tosiasiallisesti vastaanottaa sähköpostiviestin, on mahdollista, että vastaanottaminen ei tapahdu lähettämispäivänä.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että sen lisäksi, ettei kantaja ollut vedonnut kyseisten EUH:n sähköpostiviestien vastaanottamisen tai niihin tutustumisen estäneeseen tekniseen seikkaan, hän saattoi myös seurata henkilökohtaista sähköpostiaan ja että hän oli ennen riidanalaisen päätöksen tiedoksi antamista ja sen jälkeen käyttänyt kyseistä sähköpostia yhteydenpidossaan EUH:n ja asianajajansa kanssa.

Vastoin valittajan väitettä, jonka mukaan hän todennäköisesti sai tosiasiallisesti tiedon kyseisestä sähköpostiviestistä vasta 15.1.2019 aamulla, unionin yleinen tuomioistuin korosti, että tosiasiallinen tiedonsaanti sähköpostiviestistä ei ole ratkaisevaa määräajan alkamisajankohdan määrittämisen kannalta. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin selitti, että tällaisen väitteen hyväksyminen merkitsisi sen myöntämistä, että siinä tapauksessa, että päätös annetaan tiedoksi vastaanottotodistusta pyytämättä, adressaatilla olisi oikeus valita, minä päivänä hän on voinut tosiasiallisesti tutustua päätöksen sisältöön. Oikeusvarmuuden periaate on kuitenkin esteenä sille, että kanteen nostamisen määräaikojen alkaminen voitaisiin jättää jommankumman osapuolen päätettäväksi.

Siltä osin kuin valittaja väitti, ettei hänellä tai hänen asianajajallaan ollut väitettynä tiedoksiantoajankohtana eli 14.1.2019 kello 18.05 mitään velvollisuutta tarkastaa sähköpostiaan, unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei ole olemassa yleisesti sovellettavaa aikaväliä, jonka sisällä päätös voidaan antaa pätevästi tiedoksi ja jonka ulkopuolella ilmoitus ei ole pätevä.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että kun otetaan huomioon EUH:n esittämät seikat ja se, ettei kantaja ollut esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi, että hän ja hänen asianajajansa eivät olleet voineet tosiasiallisesti tutustua 14.1.2019 vastaanotettuihin sähköpostiviesteihin, EUH:n oli katsottava täyttäneen näyttövelvollisuutensa.

( 1 ) Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 82 artikla.