1

Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia (jäljempänä työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen) ilmoitti 15.6.2018 tekemällään päätöksellä kantajalle, joka oli hakenut sopimussuhteisen toimihenkilön tointa EUH:ssa, ettei hän täyttänyt kaikkia muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 82 artiklassa säädettyjä palvelukseen ottamisen edellytyksiä ja ettei häntä voitu ottaa palvelukseen sopimussuhteisena toimihenkilönä. EUH lähetti kyseisen päätöksen kantajalle tämän henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeseen 15.6.2018.

2

Kantaja teki tästä päätöksestä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan mukaisen hallinnollisen valituksen 14.9.2018. Kyseinen valitus tehtiin sähköisesti kantajan avustajan työsähköpostiosoitteesta, ja kopio lähetettiin kantajan henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeseen.

3

EUH:n työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi kantajan valituksen 14.1.2019 tekemällään päätöksellä. EUH lähetti kyseisen päätöksen kantajalle ja hänen avustajalleen ensin Ares-ohjelman, joka on asiakirjojen hallinnointijärjestelmä, jonka avulla voidaan lähettää sähköpostiviesti vastaanottajille, jotka eivät ole EUH:n henkilöstön jäseniä, välityksellä 14.1.2019 kello 17.46, ja sen jälkeen sähköpostitse samana päivänä kello 17.52 ja 18.05.

4

Kantaja lähetti 15.1.2019 kello 8.40 kyseistä päätöstä koskevan sähköpostiviestin avustajalleen samasta sähköpostiosoitteesta, johon EUH oli lähettänyt kyseisen päätöksen ja 15.6.2018 annetun päätöksen.

5

EUH pyysi useaan otteeseen, 14.1.2019 kello 17.52 ja kello 18.05 ja sen jälkeen 22.1.2019, sähköpostitse kantajaa vahvistamaan, että kyseinen päätös on vastaanotettu asianmukaisesti. Näihin pyyntöihin ei vastattu.

6

Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.4.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä.

7

EUH toimitti vastinekirjelmänsä 16.9.2019.

8

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 17.10.2019 tekemällä päätöksellä käsiteltävä asia annettiin uudelle esittelevälle tuomarille, joka kuuluu kahdeksanteen jaostoon.

9

Kantaja toimitti vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.11.2019.

10

EUH toimitti vastinekirjelmänsä 24.1.2020.

11

Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) esitti 14.2.2020 esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisille kirjallisia kysymyksiä ja kehotti asianosaisia vastaamaan niihin kirjallisesti.

12

Asianosaiset vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 2.3.2020.

13

Unionin yleinen tuomioistuin päätti 21.4.2020 unionin yleisen tuomioistuimen presidentin ehdotuksesta siirtää asian laajennetulle ratkaisukokoonpanolle työjärjestyksen 28 artiklan mukaisesti.

14

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2020 toimittamallaan asiakirjalla istunnon pitämistä asianosaisten kuulemiseksi. EUH ei ottanut asetetussa määräajassa kantaa istunnon pitämiseen.

15

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta:

16

EUH vaatii unionin yleistä tuomioistuinta:

17

EUH väittää vastinekirjelmässään lisäksi, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska se on nostettu liian myöhään.

18

Työjärjestyksen 126 artiklan mukaan, jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin yleinen tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista asian perustellulla määräyksellä. Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirjoista riittävät tiedot ja päättää ratkaista asian käsittelyä jatkamatta, vaikka kantaja onkin pyytänyt unionin yleiseltä tuomioistuimelta istunnon järjestämistä (ks. vastaavasti määräys 24.9.2008, Van Neyghem v. komissio, T‑105/08 P, EU:T:2008:402, 21 kohta ja määräys 2.12.2010, Apostolov v. komissio, T‑73/10 P, EU:T:2010:495, 11 kohta).

19

Esittämättä muodollisesti työjärjestyksen 130 artiklassa tarkoitettua oikeudenkäyntiväitettä tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta EUH väittää vastinekirjelmässään ensimmäistä kertaa, että riidanalainen päätös annettiin tiedoksi kantajalle 14.1.2019 ja että henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan mukainen kanteen nostamiselle asetettu kolmen kuukauden määräaika, jota on pitkien etäisyyksien vuoksi pidennetty kymmenellä päivällä, alkoi näin ollen kulua 14.1.2019 ja päättyi 24.4.2019. Näin ollen 25.4.2019 nostettu kanne on EUH:n mukaan jätettävä tutkimatta, koska se on nostettu liian myöhään.

20

On muistutettava, että henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan mukaan kanne unionin yleiseen tuomioistuimeen on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona valitusta koskeva päätös on annettu tiedoksi. Työjärjestyksen 60 artiklan mukaan ”oikeudenkäynnissä noudatettavia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä”.

21

Ensinnäkin on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan EUH:n vastinekirjelmässään esittämä tutkimatta jättämisen peruste on uusi peruste, jota ei työjärjestyksen 84 artiklan nojalla voida ottaa tutkittavaksi.

22

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetetut määräajat kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public), eivätkä niistä voi päättää asianosaiset tai tuomari, jonka kuuluu jopa viran puolesta tarkastaa, onko niitä noudatettu. Näillä määräajoilla vastataan oikeusvarmuuden vaatimukseen ja tarpeeseen välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua (tuomio 7.7.1971, Müllers v. TSK, C-79/70, EU:C:1971:79, 18 kohta ja tuomio 30.1.2013, Wahlström v. Frontex, F-87/11, EU:F:2013:10, 32 kohta; ks. myös määräys 14.1.2014, Lebedef v. komissio, F-60/13, EU:F:2014:6, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Toiseksi on huomattava, että kantaja ei kannekirjelmässään kiistä sitä, että hän vastaanotti riidanalaisen päätöksen omaan ja avustajansa sähköpostilaatikkoon 14.1.2019. Kantaja toteaa kannekirjelmässään, että ”EUH:n nimittävä viranomainen antoi 14.1.2019 kantajalle ja hänen avustajalleen tiedoksi päätöksensä, joka koski 14.9.2018 tehtyä valitusta”. Kantaja väittää huomautuksissaan, jotka hän on esittänyt vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin, että ”kyse on ainoastaan itse päätöksessä ilmoitettua päivämäärää koskevasta tiedosta – – eikä päätöksen vastaanottamisesta tai siihen tutustumisesta”. Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, jossa kantajaa pyydettiin ”täsmentämään, minä päivämääränä ja millä tavalla tai tavoilla hän vastaanotti riidanalaisen päätöksen”, kantaja kuitenkin toteaa, että kyseinen päätös ”lähetettiin hänelle sähköpostitse – – 14.1.2019 kello 18.04.43”.

24

EUH katsoo myös, että riidanalainen päätös annettiin pätevästi tiedoksi kantajalle 14.1.2019, joten kanteen tekemiselle asetettu määräaika päättyi 24.4.2019, kun taas kantaja väittää vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin esittämissään huomautuksissa, että määräaika päättyi 25.4.2019, jolloin kannekirjelmä jätettiin. Kantaja katsoo nimittäin, että ”jotta [työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan a alakohta] tuottaisi oikeusvaikutuksia ja saisi täyden merkityksen, on siitä pääteltävä, että kanteen nostamisen määräajan laskemista varten toimi on katsottava suoritetuksi seuraavana päivänä siitä päivästä, jolloin se lähetettiin virkamiehelle”, ja että ”tässä tapauksessa ensimmäinen merkityksellinen päivä on näin ollen 15.1.2019 eikä 14.1.2019”.

25

Kantajan vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin esittämistä huomautuksista ilmenee, että hän on laskenut kanteen nostamisen määräajan työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan virheellisen tulkinnan perusteella.

26

Työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään yhtäältä, että ”jos päivinä, viikkoina, kuukausina – – ilmaistu määräaika on laskettava ajankohdasta, jona tietty tapahtuma sattuu tai tietty toimi suoritetaan, määräaikaan sisältyväksi ei lasketa sitä päivää, jona tämä tapahtuma sattuu tai toimi suoritetaan”. Toisaalta työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrätään, että ”viikkoina, kuukausina – – ilmaistu määräaika päättyy sen päivän päättyessä, joka määräajan viimeisenä viikkona, kuukautena – – vastaa nimeltään tai järjestysnumeroltaan sitä päivää, jona se tapahtuma sattui tai se toimi suoritettiin, josta määräaika on laskettava”.

27

Oikeuskäytännöstä, jonka unionin tuomioistuin on vahvistanut 15.1.1987 antamassaan tuomiossa Misset v. neuvosto (C-152/85, EU:C:1987:10, 7 ja 8 kohta), ilmenee, että toisin kuin kantaja väittää, työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan välillä ei ole ristiriitaa. Määräaika tosin alkaa kulua vasta tiedoksiantopäivän päättyessä. On kuitenkin niin, että kun kanteen nostamisen määräaika on ilmaistu kuukausina, tämä määräaika päättyy sen päivän päättyessä, joka määräajan osoittamana kuukautena vastaa järjestysnumeroltaan tiedoksiantopäivää (määräys 12.5.2009, CHEMK ja KF v. neuvosto ja komissio, T-190/08, ei julkaistu, EU:T:2009:154, 21 kohta).

28

Jos käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös olisi annettu pätevästi tiedoksi kantajalle 14.1.2019, kolmen kuukauden määräaika kanteen nostamiselle olisi alkanut kulua 15.1.2019 kello 00.00 ja päättynyt 14.4.2019 keskiyöllä. Koska kanteen nostamisen määräaikaa pidennettiin pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä, se olisi päättynyt 24.4.2019 keskiyöllä. Tästä seuraisi, että 25.4.2019 nostettu kanne olisi nostettu liian myöhään.

29

Kolmanneksi on siis tutkittava, onko osoitettu, että riidanalainen päätös annettiin pätevästi tiedoksi kantajalle 14.1.2019.

30

Tältä osin on huomattava, että siinä tapauksessa, että kantaja olisi erehtynyt kanteen nostamisen määräajan laskemisessa, hän kiistää tiedoksiannon tapahtuneen pätevästi 14.1.2019. Kantajan mukaan tiedoksiantopäivän kannalta ratkaiseva ajankohta tulisi olla se, kun hän sai tiedon sähköpostitse lähetetystä riidanalaisesta päätöksestä. Hän sai tiedon kyseisestä sähköpostiviestistä ”todennäköisesti” kuitenkin vasta 15.1.2019 aamulla.

31

Edellä 22 kohdassa mainitun oikeuskäytännön lisäksi on muistutettava, että sen asianosaisen, joka vetoaa määräajan ylittämiseen, eli käsiteltävässä asiassa EUH:n tehtävänä on esittää näyttö päivästä, josta määräaika alkoi kulua (tuomio 5.6.1980, Belfiore v. komissio, C-108/79, EU:C:1980:146, 7 kohta; ks. myös tuomio 30.1.2013, Wahlström v. Frontex, F-87/11, EU:F:2013:10, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos se ei ole kyennyt esittämään tältä osin täydellistä näyttöä, jäljelle jäävää epäilyä, joka koskee sitä ajankohtaa, josta kanteen nostamisen määräaika alkoi kulua, on tulkittava kantajan hyväksi (ks. vastaavasti tuomio 5.6.1980, Belfiore v. komissio, C-108/79, EU:C:1980:146, 7 kohta ja tuomio 9.7.2020, komissio v. HM, C‑70/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:544, 123 kohta).

32

Näyttö siitä, että päätöksen vastaanottaja on voinut tosiasiallisesti tutustua siihen, voi seurata eri olosuhteista, tarkemmin ottaen siitä, kun kyseinen toimielin ei tukeudu pelkkiin aihetodisteisiin vaan myös asianomaisen henkilön itsensä toimittamiin todisteisiin siitä, että hän on saanut sähköpostiosoitteeseensa vastaanottajana sähköpostiviestin ja että hän on kaiken todennäköisyyden perusteella voinut avata sen ja tutustua asianmukaisesti päätökseen (ks. vastaavasti määräys 14.1.2014, Lebedef v. komissio, F-60/13, EU:F:2014:6, 44 kohta). Oikeuskäytännön mukaan tosiseikat, joihin osapuoli vetoaa, voivat olla sellaisia, että ne velvoittavat toisen osapuolen esittämään selityksen tai perustelun, jonka puuttuessa voidaan päätellä, että todistustaakka on täytetty (ks. tuomio 17.11.2016, Fedtke v. ETSK, T‑157/16 P, ei julkaistu, EU:T:2016:666, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Edellä esitetyn perusteella unionin yleisen tuomioistuimen on siis selvitettävä, onko näytetty toteen, ettei kanteen nostamisen määräaika ollut päättynyt sillä hetkellä, kun käsiteltävässä asiassa nostettiin kanne, eli 25.4.2019, mistä olisi kuitenkin kyse, jos riidanalainen päätös olisi annettu pätevästi tiedoksi kantajalle 14.1.2019.

34

Tältä osin henkilöstösääntöjen 26 artiklan kolmannessa kohdassa säädetty tiedoksianto kirjatulla kirjeellä, johon on liitetty postin vastaanottotodistus, on pätevä tiedoksiantotapa. Käsiteltävässä asiassa EUH päätti olla käyttämättä tätä tapaa. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa mahdollinen hallintopäätösten tiedoksi antamisen tapa (ks. vastaavasti määräys 16.12.2010, AG v. parlamentti, F-25/10, EU:F:2010:171, 38 kohta ja määräys 14.1.2014, Lebedef v. komissio, F-60/13, EU:F:2014:6, 42 kohta).

35

Erityisesti silloin, kun hallinto hyväksyy henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen tekemisen sähköisesti, tässä tapauksessa valittajan avustajan työsähköpostiosoitteesta, josta lähetettiin kopio valittajan henkilökohtaiseen sähköpostiin, hallinto voi oikeutetusti tämän asianomaisen itse valitseman tiedottamistavan vuoksi menettelyjen samankaltaisuuden periaatteen nojalla ilmoittaa vastauksensa asianomaiselle niin ikään sähköpostilla, joka lähetetään työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen sähköpostiosoitteesta, tai sen sähköpostien hallintaohjelmasta, tässä tapauksessa Ares-ohjelman välityksellä, mainitun valittajan ja hänen avustajansa sähköpostiosoitteisiin. (ks. vastaavasti määräys 14.1.2014, Lebedef v. komissio, F-60/13, EU:F:2014:6, 43 kohta).

36

Edustusperiaatteesta seuraa lisäksi, että silloin kun valituksen on tehnyt asianajaja edustamansa henkilön nimissä, asianajajalle osoitettu tiedoksianto vastauksesta vastaa tiedoksiantoa tälle henkilölle (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 6.5.2009, Sergio ym. v. komissioF-137/07, EU:F:2009:46, 125 kohta).

37

Jotta päätös on ilmoitettu asianmukaisesti henkilöstösääntöjen säännöksissä tarkoitetulla tavalla, ei kuitenkaan riitä, että se on annettu sen vastaanottajalle tiedoksi, vaan tällä on täytynyt olla mahdollisuus tutustua sen sisältöön (tuomio 15.6.1976, Jänsch v. komissio, C-5/76, EU:C:1976:92, 10 kohta; ks. myös tuomio 30.1.2013, Wahlström v. Frontex, F-87/11, EU:F:2013:10, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

On todettava, että sähköpostiviestin lähettäminen ei itsessään takaa sitä, että sen vastaanottaja todellisuudessa saa sen. Voi hyvinkin olla, ettei sähköpostiviesti teknisistä syistä saavu vastaanottajalleen. Lisäksi siinäkin tapauksessa, että viesti todella saapuu vastaanottajalleen, voi olla, ettei vastaanottaminen ole tapahtunut lähetyspäivänä (tuomio 8.10.2008, Sogelma v. EAR, T-411/06, EU:T:2008:419, 77 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 28.11.2013, Gaumina v. EIGE, T-424/12, ei julkaistu, EU:T:2013:617, 40 kohta ja tuomio 7.12.2018, GE.CO.P. v. komissio, T-280/17, EU:T:2018:889, 51 kohta (ei julkaistu)).

39

Käsiteltävässä asiassa EUH on osoittanut lähettäneensä riidanalaisen päätöksen kantajalle ja tämän avustajalle 14.1.2019 sekä sähköpostitse että Ares-ohjelman välityksellä.

40

EUH:n toimittamista todisteista ilmenee myös, että sen yksiköt käyttivät riidanalaisen päätöksen lähettämiseen kantajalle samaa sähköpostiosoitetta kuin sitä, jota oli aiemmin käytetty kantajan valituksen kohteena olevan, 15.6.2018 tehdyn päätöksen lähettämiseen, eivätkä ne tehneet virhettä ilmoittaessaan kyseisen osoitteen. EUH käytti lisäksi kantajan avustajan osalta samaa sähköpostiosoitetta, josta avustaja oli kantajan nimissä tehnyt valituksen 14.9.2018. Tästä seuraa, että EUH:n riidanalaisen päätöksen lähettämiseen käyttämät sähköpostiosoitteet olivat asianmukaisia osoitteita.

41

Kuten edellä 23 kohdassa on jo mainittu, kantaja ei kiistä sitä, että riidanalainen päätös vastaanotettiin tässä tapauksessa välittömästi ja siten samanaikaisesti sen kanssa, kun se lähetettiin hänen ja hänen avustajansa sähköpostilaatikoihin 14.1.2019. Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, jossa kantajaa pyydettiin ”täsmentämään, minä päivämääränä ja millä tavalla tai tavoilla hän vastaanotti riidanalaisen päätöksen”, kantaja toteaa, että kyseinen päätös ”lähetettiin hänelle sähköpostitse – – 14.1.2019 kello 18.04.43”.

42

Edellä 37 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta päätös olisi annettu pätevästi tiedoksi henkilöstösäännöissä tarkoitetulla tavalla, ei edellytetä, että sen vastaanottaja on tosiasiallisesti saanut tiedon sen sisällöstä, vaan että hänellä on ollut mahdollisuus tutustua sen sisältöön. Tältä osin näyttö siitä, että päätöksen vastaanottaja on päätöksen vastaanottamisen lisäksi voinut myös tutustua siihen, voi seurata erilaisista olosuhteista (määräys 14.1.2014, Lebedef v. komissio, F-60/13, EU:F:2014:6, 44 kohta).

43

Virkamiestuomioistuin totesi 14.1.2014 antamassaan määräyksessä Lebedef v. komissio (F-60/13, EU:F:2014:6, 45–48 kohta), että oli osoitettu, että kantajalla oli mahdollisuus tarkastaa työpostilaatikkonsa, että hän oli vastaanottanut kyseisen sähköpostiviestin ja että hänellä oli mahdollisuus avata kyseinen sähköpostiviesti ja tosiasiallisesti tutustua siihen, vaikka hän olisi päättänyt olla avaamatta sitä kyseisenä ajankohtana.

44

Käsiteltävässä asiassa on huomattava, että EUH:n työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 15.6.2018 tekemä päätös, josta kantaja valitti, oli myös lähetetty kantajalle sähköpostitse samaan sähköpostiosoitteeseen. Kantaja käytti tätä sähköpostiosoitetta lisäksi lähettäessään 15.1.2019 kello 8.40 avustajalleen sähköpostiviestin, jossa hän ilmoittaa saaneensa tiedon riidanalaisesta päätöksestä.

45

Asianosaisten unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät asiakirjat osoittavat siis, että sen lisäksi, että kantaja ei vetoa tekniseen esteeseen kyseessä olevien EUH:n sähköpostiviestien vastaanottamiselle tai tarkastamiselle, hänellä oli myös mahdollisuus tarkastaa henkilökohtainen sähköpostilaatikkonsa, ja että hän oli ennen riidanalaisen päätöksen tiedoksi antamista ja sen jälkeen käyttänyt tätä sähköpostilaatikkoa yhteydenpidossaan EUH:n ja avustajansa kanssa.

46

Tästä seuraa, että EUH on esittänyt riittävästi tosiseikkoja, jotka osoittavat, että riidanalainen päätös annettiin tiedoksi kantajalle ja hänen avustajalleen 14.1.2019, ja että kantajalla oli kyseisestä päivästä lähtien mahdollisuus tutustua kyseisen päätöksen sisältöön.

47

Tarkemmin sanottuna kantaja ei kiistä sitä, että hänellä tai hänen avustajallaan oli mahdollisuus tutustua riidanalaiseen päätökseen 14.1.2019. Hän väittää päinvastoin, ettei häntä voida moittia siitä, ettei hän tarkastanut sähköpostilaatikkoaan illalla 14.1.2019, eikä hänen avustajaansa siitä, ettei viimeksi mainittu ryhtynyt mihinkään kyseistä sähköpostiviestiä koskeviin jatkotoimenpiteisiin samana iltana, ja myöntää siten, että tällainen mahdollisuus oli olemassa.

48

Kantaja väittää sitä vastoin, että ”hän [sai] todennäköisesti tiedon hänen yksityissähköpostiinsa edellisen päivän lopussa lähetetystä sähköpostiviestistä (osasta siitä eli asiakirjan viimeisestä sivusta)””15.1.2019 aamulla kello 8.40”.

49

Se olosuhde, että kantaja väittää saaneensa todennäköisesti tiedon kyseisestä sähköpostiviestistä tosiasiallisesti vasta 15.1.2019 aamulla, ei ole kuitenkaan ratkaiseva määräajan alkamisajankohdan määrittämisessä, kuten edellä 42 kohdassa huomautettiin. Kantajan vastauksesta ilmenee, että se perustuu oikeuskäytännön virheelliseen tulkintaan, jonka mukaan päivä, jona päätöksestä on tosiasiallisesti saatu tieto, olisi ratkaiseva tiedoksiantopäivän vahvistamisen kannalta. Kuten edellä 42 kohdassa muistutettiin, jotta päätös olisi annettu asianmukaisesti tiedoksi henkilöstösäännöissä tarkoitetulla tavalla, ei kuitenkaan edellytetä, että sen vastaanottaja on tosiasiallisesti saanut tiedon sen sisällöstä, vaan että hänellä on ollut mahdollisuus tutustua sen sisältöön.

50

Jos kantajan väitteet hyväksyttäisiin, tunnustettaisiin, että jos päätös annetaan tiedoksi ilman vastaanottotodistuksen pyytämistä, päätöksen kohteella olisi oikeus valita päivä, jolloin hänellä oli mahdollisuus tosiasiallisesti tutustua sen sisältöön (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2018, WL v. ERCEA, T-493/17, ei julkaistu, EU:T:2018:852, 63 kohta). Oikeusvarmuuden periaate estää kuitenkin sen, että kanteen nostamisen määräaikojen alkamishetki voitaisiin jättää jonkin asianosaisen päätettäväksi (määräys 16.12.2010, AG v. parlamentti, F-25/10, EU:F:2010:171, 51 kohta).

51

Siltä osin kuin kantaja väittää, ettei sillä tai sen avustajalla ollut väitetyn tiedoksiannon ajankohtana eli 14.1.2019 kello 18.05 mitään velvollisuutta tarkastaa sähköpostilaatikkojaan, on todettava, ettei ole olemassa yleisesti sovellettavaa ajankohtaa, jolloin päätös voidaan antaa pätevästi tiedoksi ja jonka ulkopuolella tiedoksianto ei ole pätevä.

52

Ensinnäkin edellä 37 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan päätöksen tiedoksiannon määrittää ainoastaan sen seikka, että päätöksen vastaanottajalla on mahdollisuus tosiasiallisesti tutustua hänelle tiedoksi annetun päätöksen sisältöön. Tämän määritelmän mukaan sillä seikalla, tapahtuuko tällainen tiedoksianto aamulla, keskipäivällä, illalla tai jopa yöllä, ei ole merkitystä. Jos vastaanottajalla on mahdollisuus tosiasiallisesti tutustua hänelle tiedoksi annetun päätöksen sisältöön myöhään illalla, päätös on annettu tiedoksi hänelle kyseisenä ajankohtana. Jos vastaanottajalla on mahdollisuus tosiasiallisesti tutustua päätöksen sisältöön vasta seuraavana päivänä tai myöhemmin, päätös on annettu tiedoksi hänelle kyseisenä ajankohtana.

53

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että olisi mahdotonta osoittaa vaaditulla oikeusvarmuudella ajankohta, jolloin tiedoksianto katsottaisiin päteväksi, ja sulkea pois muut ajankohdat. Mahdollisten vastaanottajien valmiudet ja kyky muodostaa yhteys verkkoon voivat nimittäin vaihdella huomattavasti. Tältä osin on korostettava, että lainsäätäjä on päättänyt ilmaista kanteen nostamisen määräajat päivinä, viikkoina ja kuukausina eikä tunteina, mikä osoittaa, ettei lainsäätäjä pidä merkityksellisenä sitä, että tiedoksianto suoritetaan tiettynä aikana päivästä.

54

Kolmanneksi ei olisi myöskään johdonmukaista vahvistaa tällaista aikaikkunaa sähköpostitse toimitettavalle tiedoksi antamiselle, koska tiedoksianto kirjatulla kirjeellä voidaan lähtökohtaisesti suorittaa milloin tahansa päivän aikana. Kirjatun kirjeen toimittamisen ajankohta riippuu nimittäin ennen kaikkea postijärjestelyistä. Jotta voitaisiin maksimoida mahdollisuudet todella toimittaa kirjattu kirje, käynti aikaisin aamulla tai päivän lopussa ei ainakaan nykyisin ole epätavallista. Kysymys siitä, onko ajankohta sopiva vai ei, ei ole ratkaiseva sen määrittämiseksi, onko tiedoksianto pätevä, kunhan vastaanottaja saa tiedoksi annettavan asiakirjan.

55

Työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan b alakohdasta seuraa tältä osin, että tiedoksi annettavien toimien osalta kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua tiedoksiantopäivän päättyessä riippumatta siitä, minä ajankohtana riidanalainen toimi on annettu tiedoksi (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.1.1987, Misset v. neuvosto, C-152/85, EU:C:1987:10, 7 kohta ja määräys 11.6.2020, GMPO v. komissio, C‑575/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:448, 30 kohta).

56

Lopuksi ja ottaen huomioon, että käsiteltävässä asiassa on osoitettu, että riidanalainen päätös on vastaanotettu (ks. edellä 23 ja 40 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ainoastaan sellaiset kantajan ja tämän avustajan tilanteeseen liittyvät esteet, jotka olisivat estäneet heitä päätöksen saatuaan tutustumasta riidanalaiseen päätökseen 14.1.2019, voisivat kyseenalaistaa päätelmän, jonka mukaan heillä on myös ollut mahdollisuus tosiasiallisesti tutustua siihen kyseisenä päivänä. Kun otetaan huomioon EUH:n esittämät tosiseikat, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen tiedoksi antamista kantajalle ja tämän avustajalle sähköpostitse ja Ares-ohjelman välityksellä, sekä se, että riidanalaisen päätöksen vastaanottaminen on osoitettu käsiteltävässä asiassa, kantajan olisi pitänyt ilmoittaa mahdolliset syyt, joiden vuoksi hänellä tai hänen avustajallaan ei ollut mahdollisuutta tosiasiallisesti tutustua riidanalaiseen päätökseen, joka vastaanotettiin 14.1.2019 (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 17.11.2016, Fedtke v. ETSK, T‑157/16 P, ei julkaistu, EU:T:2016:666, 41 kohta).

57

Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt tästä mitään täsmennyksiä unionin yleisen tuomioistuimen esittämistä kysymyksistä huolimatta. Päinvastoin hän tyytyi toteamaan, että hän oli ”todennäköisesti” saanut tiedon EUH:n sähköpostiviesteistä vasta 15.1.2019 ja että hän katsoo, ettei hänellä ollut velvollisuutta tarkastaa sähköpostilaatikkoaan ennen tuota ajankohtaa. Hän ei ole myöskään kiistänyt sitä, että tuolloin häntä edusti avustaja, joka oli vastaanottanut EUH:n sähköpostiviestin samana päivänä 14.1.2019.

58

Näin ollen ja kun otetaan huomioon edellä 31 ja 32 kohdassa esitetty, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon EUH:n esittämät seikat ja se, ettei kantaja ole esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi, että hän ja hänen avustajansa eivät voineet tosiasiallisesti tutustua 14.1.2019 vastaanotettuihin sähköpostiviesteihin, on todettava, että EUH täytti todistustaakan. Näin ollen on osoitettu, että sen lisäksi, että kantaja vastaanotti riidanalaisen päätöksen 14.1.2019, hänellä oli myös mahdollisuus tosiasiallisesti tutustua siihen kyseisenä päivänä.

59

On pääteltävä, että riidanalainen päätös on annettu edellä 37 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla pätevästi tiedoksi kantajalle 14.1.2019.

60

Edellä 26–28 kohdassa selitetyn määräajan laskentatavan mukaan 25.4.2019 nostettu kanne on siten nostettu liian myöhään.

61

Tästä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

62

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUH:n vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on määrännyt seuraavaa: