—

kumoamaan 2.4.2019 annetun vastaajan päätöksen C(2019) 2526 final valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt ulkomaisten väliyhteisöjen konsernirahoitukseen sovellettavan poikkeuksen nojalla, ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja/tai tehnyt ilmeisen harkinta- tai arviointivirheen päättäessään verojärjestelmän arviointiin sovellettavasta viitekehyksestä. Komission olisi pitänyt käyttää viitejärjestelmänä Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöverojärjestelmää eikä vain ulkomaisia väliyhteisöjä koskevaa järjestelmää (Controlled Foreign Companies, CFC) sellaisenaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja/tai tehnyt ilmeisen harkinta- tai arviointivirheen omaksuessaan virheellisen lähestymistavan CFC-järjestelmän arvioinnissa. Komissio on riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 124–126 perustelukappaleessa katsonut virheellisesti, että vuoden 2010 verotuslain (kansainväliset ja muut säännökset) (Taxation (International and Other Provisions) Act) 9 A osan 9 luvussa olevat säännökset ovat poikkeuksia lain 5 luvussa olevista yleistä verovelvollisuutta koskevista säännöksistä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se katsonut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–151 perustelukappaleessa, että valikoivuusedellytys on täyttynyt, koska tosiasiallisesti ja oikeudellisesti rinnastettavissa olevissa tilanteissa olevia yrityksiä kohdeltiin eri tavoin

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että Taxation (International and Other Provisions) Actin 371ID jaksossa säädetty 75 prosentin vapautus on perusteltu verotusjärjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että Taxation (International and Other Provisions) Actin 371IE jaksossa säädetty ”vastaavaa korkoa” koskeva vapautus on perusteltu yleisen verotusjärjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella. Vaihtoehtoisesti komissio ei ole perustellut päätöstään ”vastaavaa korkoa” koskevan poikkeuksen osalta, mikä on SEUT 296 artiklan vastaista.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että ulkomaisten väliyhteisöjen, jotka täyttävät mainitussa 9 luvussa säädettyä poikkeusta koskevat edellytykset ryhmänä, verottaminen loukkaa kantajien sijoittautumisvapautta SEUT 49 artiklan vastaisesti.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että 75 prosentin vapautuksen ja kiinteää osaa koskevan kysymyksen osalta on tehty ilmeinen harkinta- ja arviointivirhe.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission päätös ei ole unionin yleisten syrjintäkiellon periaatteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on analogisesti ja tukeutunut aiheettomasti sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta annetun neuvoston direktiivin (EU) 2016/1164 (1) säännöksiin, vaikka tätä direktiivi ei voitu soveltaa ajallisesti (ratione temporis)

10)

Kymmenes kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se on katsonut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 176 kohdassa, että on olemassa tuensaajien ryhmä (joihin kantajat kuuluvat) ja että niille (kantajille) on myönnetty tukea, joka on perittävä takaisin riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla.