21.10.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 357/41


Kanne 22.8.2019 – thyssenkrupp v. komissio

(asia T-584/19)

(2019/C 357/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: thyssenkrupp AG (Duisburg und Essen, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Klusmann, J. Ziebarth ja M. Dästner)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan päätöksen kokonaisuudessaan

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien mahdolliselle väliintulijalle aiheutuvat kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jossa väitetään, että vastaaja teki virheen määritellessään uusia merkityksellisiä tuotemarkkinoita autoteollisuuden sovelluksissa käytettävän kuumasinkityn teräksen ja tiettyjen pakkausterästyyppien osalta ja että tämä johti virheelliseen analyysiin fuusion jälkeisestä markkinavoimasta erityisesti siksi, että päätöksessä on jätetty myöntämättä, että merkittävät osat kysynnästä ja tarjonnasta ovat korvattavissa keskenään. Siksi kantaja katsoo, että vastaaja jätti virheellisesti sisällyttämättä sähkösinkityn teräksen markkinamääritelmäänsä ja jätti huomiotta, että galvanoidut teollisuuden ja autoteollisuuden tuotteet ovat korvattavissa keskenään.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja teki virheen määritellessään ETA-alueen laajuisia eikä maailmanlaajuisia markkinoita sekä autoteollisuuden sovelluksissa käytettävän kuumasinkityn teräksen että pakkausteräksen osalta. Siksi vastaaja tulkitsi virheellisesti markkinatutkimuksensa ja osapuolten toimittamien sisäisten asiakirjojen arvioinnin tuloksia eikä noudattanut asianmukaista menettelyä ja oikeudenmukaisen menettelyn periaatteita jättäessään riittävän taloudellisen analyysin tekemättä. Lisäksi komission väitetään tukeutuneen näyttöön, joka ei ollut ratkaiseva eikä vakuuttava, katsoessaan, etteivät tuontivirrat vaikuta ETA-alueen hinnoitteluun autoteollisuuden sovelluksissa käytettävän kuumasinkityn teräksen ja pakkausteräksen osalta.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä ja teki aineellisen virheen, kun se kantajan mukaan löysi merkittävän esteen tehokkaalle kilpailulle autoteollisuuden sovelluksissa käytettävää kuumasinkittyä terästä koskevan erillisen tuotemarkkinan osalta.

4)

Neljäs kanneperuste, jossa katsotaan, että siltä osin kuin kyse on läkkipelliä, elektrolyyttistä kromipinnoitettua terästä ja laminoitua terästä koskevista väitetyistä erillisistä tuotemarkkinoista, komission tekemä kilpailuvaikutusten arvio perustuu tehokkaan kilpailun olennaista estymistä koskevan testin virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen, koska siinä lainvastaisesti yhdistetään kyseisen testin keskenään yhteensopimattomat osat, jotka johtuvat yhden yrityksen määräävästä asemasta ja horisontaalisista koordinoimattomista (oligopolistisista) vaikutuksista. Kantaja vetoaa tuonnin osalta myös ilmeiseen arviointivirheeseen, joka perustuu siihen, että se on poiminut valikoivasti lainauksia markkinatutkimuksesta ja tulkinnut joitakin sisäisiä asiakirjoja virheellisesti, mikä johti siihen, että vastaaja jätti perusteettomasti huomiotta läkkipellin ja elektrolyyttisen kromipinnoitetun teräksen suurten tuontimäärien merkityksellisyyden ja mahdollisuuden uudelleenvalssaajien saapumisesta markkinoille, kuten ne ovat tehneet muualla maailmassa.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan vastaaja hylkäsi perusteettomasti korjaustoimet, joita tarjottiin autoteollisuuden sovelluksissa käytettävän kuumasinkityn teräksen ja pakkausteräksen osalta. Kantaja väittää myös, että komissio jätti toteuttamatta asianmukaisen markkinatestin tarjottujen korjaustoimien osalta.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissio ei noudattanut velvollisuuttaan esittää riittävät perustelut sille, ettei se jatkanut alustavia huolenaiheita koskevaa arviointiaan, sellaisina kuin ne ilmaistiin väitetiedoksiannossa raesuunnatun sähköteknisen teräksen osalta.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan vastaaja teki menettelyvirheen jättäessään vaatimatta vastauksia lukuisiin tiedonsaantipyyntöihin, joita markkinatoimijoille oli lähetetty sen tutkinnan ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa; monissa tapauksissa pyyntöihin ei vastattu. Kantaja väittää, että tämä johti menettelyvirheeseen ja näytön vääristymiseen.