—

Riidanalaista päätöstä ei SEU 1 artiklan 2 kohdan, SEUT 15, 296 ja 298 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 42 ja 47 artiklan vastaisesti ole annettu kantajalle tiedoksi täydellisenä. Ilmoittamatta jätettyjen tietojen tunteminen on päätöksen olennaisena osana välttämätöntä laskentaperusteiden ymmärtämiseksi ja tarkistamiseksi.

—

Riidanalainen päätös ei täytä SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaista perusteluvelvollisuutta, koska siinä ei ilmaista laskelmien perusteita eikä niiden yksityiskohtia. Vastaajan harkintavallan osalta ei ole selvitetty, mitä arviointeja vastaaja on tehnyt ja millä perusteilla.

—

Kantajalle ei perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan vastaisesti ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä eikä ennen kyseiseen päätökseen perustuvan rahoitusosuutta koskevan ilmoituksen antamista.

—

Neljännen kanneperusteen yhteydessä kantaja katsoo, että delegoidun asetuksen 2015/63 (1) 4–7 ja 9 artiklassa ja liitteessä I — joihin riidanalainen päätös perustuu — luodaan rahoitusosuuksien vahvistamista varten järjestelmä, joka ei ole läpinäkyvä, joka on ristiriidassa perusoikeuskirjan 16, 17 ja 47 artiklan kanssa ja jolla ei turvata perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan ja suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen noudattamista. Neljänteen kanneperusteeseen vedotaan toissijaisesti myös direktiivin 2014/59/EU (2) ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 (3) niiden säännösten osalta, joilla sitovasti säädetään delegoidulla asetuksella 2015/63 täytäntöön pannusta rahoitusosuusjärjestelmästä — joka on kantajan näkemyksen mukaan yhteensopimaton unionin oikeuden edellä mainittujen perusoikeuksien ja perusarvojen kanssa.