—

kumoamaan valtiontuesta SA.34045 (2013/C) (ex 2012/NN) 28.5.2018 annetun päätöksen C(2018) 3166 (EUVL 2019, L 14, s. 1) vuosien 2012 ja 2013 osalta

—

toissijaisesti kumoamaan valtiontuesta SA.34045 (2013/C) (ex 2012/NN) 28.5.2018 annetun päätöksen C(2018) 3166 siltä osin kuin se koskee kantajaa vuoden 2012 osalta

—

toissijaisesti kumoamaan valtiontuesta SA.34045 (2013/C) (ex 2012/NN) 28.5.2018 annetun päätöksen C(2018) 3166 siltä osin kuin sen mukaan suurten sähkönkuluttajien, joiden vuosittainen energiankulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, on maksettava takaisin 20 prosentin, suurten sähkönkuluttajien, joiden vuosittainen energiankulutus on vähintään 7 500 käyttötuntia, on maksettava takaisin 15 prosentin, ja suurten sähkönkuluttajien, joiden vuosittainen energiankulutus on vähintään 8 000 käyttötuntia, 10 prosentin ylittävä osuus julkaistuista verkkomaksuista

—

toissijaisesti kumoamaan valtiontuesta SA.34045 (2013/C) (ex 2012/NN) 28.5.2018 annetun päätöksen C(2018) 3166 siltä osin kuin se koskee kantajaa ja siltä osin kuin sen mukaan suurten sähkönkuluttajien, joiden vuosittainen energiankulutus on vähintään 7 500 käyttötuntia, on maksettava takaisin 15 prosentin ylittävä osuus julkaistuista verkkomaksuista

—

tai ainakin kumoamaan valtiontuesta SA.34045 (2013/C) (ex 2012/NN) 28.5.2018 annetun päätöksen C(2018) 3166 siltä osin kuin se koskee kantajaa ja siltä osin kuin sen mukaan sen on maksettava takaisin 20 prosentin ylittävä osuus julkaistuista verkkomaksuista sekä

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asianajo- ja matkakulut mukaan lukien.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu virheelliseen toteamukseen siitä, että kyse on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta

Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä, että vastaaja on katsonut riidanalaista vapauttamista verkkomaksusta koskevassa arvioinnissaan oikeudellisesti virheellisellä tavalla, että kyse on valtion varojen käytöstä.

Valikoivuutta arvioitaessa viitejärjestelmä on lisäksi määritetty virheellisesti ja puutteellisesti.

Kantaja väittää lisäksi, että viitejärjestelmän puutteellisen määrittämisen vuoksi vastaaja laiminlöi SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaista perusteluvelvoitettaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

Kantaja väittää toisen kanneperusteen yhteydessä, että vastaajan päätöksellä on asetettu takaisinmaksuvelvollisuus vain sellaisille suurille sähkönkuluttajille, jotka on vapautettu vuosien 2012 ja 2013 osalta kokonaisuudessaan verkkomaksuista. Tämän seurauksena kyseisiä suuria sähkönkuluttajia on kohdeltu eri tavalla ja ne on asetettu perusteettomasti epäedullisempaan asemaan suhteessa sellaisiin suuriin sähkönkuluttajiin, jotka ovat hyötyneet saman ajanjakson osalta kiinteämääräisistä verkkomaksua koskevista alennuksista ja joille ei ole asetettu takaisinmaksuvelvollisuutta.

Kantaja väittää lisäksi, että epäyhdenvertaisen kohtelun suhteen vastaaja laiminlöi SEUT 263 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista perusteluvelvoitettaan. Epäyhdenvertaisella kohtelulla rikottiin lisäksi direktiivin 2009/72/EY (1) 32 artiklan 1 kohdan mukaista syrjintäkieltoa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen

Kantaja väittää kolmannen kanneperusteen yhteydessä, että kantaja on yksittäisen tilanteensa vuoksi voinut luottaa siihen, että siihen sovelletaan edelleen erityisverkkomaksuja.