—

Kantajan mielestä kyseessä olevia periaatteita on loukattu seuraavista syistä: (i) Euroopan lääkeviraston kotipaikan valitsi yksi ainoa toimielin eli neuvosto tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ulkopuolella ja ennen sellaisen aloittamista sellaisessa päätösprosessissa, jonka johdosta syntyi 20.11.2017 annettu päätös, jolla määriteltiin riidanalaisen asetuksen sisältö (ja siten lääkeviraston kotipaikaksi Amsterdam); (ii) neuvosto ja komissio – jotka olivat ainoat valintamenettelyyn osallistuneet toimielimet – eivät ottaneet parlamenttia mukaan tosiasiallisesti yksinomaan lääkeviraston kotipaikan valinnan määrittäneeseen menettelyyn; (iii) neuvosto ja komissio esittelivät parlamentille tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (jo tehdyn) Amsterdamin valinnan lääkeviraston kotipaikaksi ennen tosiseikkojen toteamista; (iv) neuvosto ja komissio eivät jättäneet parlamentille mitään marginaalia arvioida tätä päätöstä taikka avata keskustelua siitä, vaan ne pikemminkin velvoittivat sen lainsäädäntömenettelyn mahdollisimman nopeaan päätökseen saattamiseen; (v) parlamenttia estettiin suorittamasta sille perussopimuksissa uskottua tehtäväänsä, ja se pakotettiin sen tahdon vastaisesti ”ratifioimaan” neuvoston tekemä päätös tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

—

Kantaja väittää, että valintamenettelyn tavoitteena oli ollut määrittää paras tarjous Euroopan lääkeviraston kotipaikan siirtämiseksi sellaisten objektiivisten valintakriteerien perusteella, jotka oli vahvistettu ennalta tarjouspyynnössä. Kotipaikan valinta arvalla ilman alustavia tutkintoja ei kuitenkaan nyt käsiteltävässä asiassa mahdollistanut Milanon ja Amsterdamin hakemusten puuttuvan vastaavuuden toteamista ja paremman tarjouksen valintaa. Lisäksi 20.11.2017 tehdyn valinnan tulos Amsterdamin hyväksi johtuu siitä, että komissio ei ollut suorittanut tosiasiallista tutkintaa ja että Alankomaiden tarjous (tämän lisäksi lukuisilta olennaisilta näkökannoilta katsottuna) ymmärrettiin väärin. Tämän johdosta jäsenvaltiot äänestivät Amsterdamin hakemuksen puolesta, koska ne olivat virheellisesti sitä mieltä, että se täytti tarjouspyynnössä asetetut vaatimukset ja viraston erityiset vaatimukset. Lisäksi Alankomaiden tarjousta oli muutettu jälkikäteen (huonommaksi) 20.11.2017 suoritetun äänestyksen jälkeen. Tarjouksen muutoksista neuvoteltiin salaisesti ja kahdenvälisesti. 20.11.2017 tehdyn päätöksen puutteet johtuvat riidanalaisen asetuksen lainvastaisuudesta.

—

Kantaja väittää, että Euroopan lääkeviraston uuden kotipaikan määrittämiseen johtaneelle päätösprosessille oli leimallista muodollisen rakenteen ja tarvittavan avoimuuden takaamista koskevien menetelmien puuttuminen. Avoimuusperiaatteen loukkaaminen korostuu vielä selvemmin tutkinnan puutteiden ja niistä johtuvien Alankomaiden tarjouksen joitakin olennaisia ehtoja koskevien kahdenvälisten ja salaisten uudelleenneuvottelujen takia. Lisäksi lukuisia päätöksen kannalta relevantteja näkökohtia ei ole otettu huomioon. Tarjousten puuttuva tosiasiallinen arviointi ja se, että komissio ymmärsi virheellisesti Alankomaiden tarjouksen kolmelta olennaiselta kannalta (tilapäisen kotipaikan pinta-ala, taloudelliset ehdot, viraston toiminnan jatkuvuutta koskevan takeen soveltumattomuus) ovat kantajan mukaan vielä korostaneet hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista.

—

Kantaja väittää, että äänestysmenettelyn suorittamistapa ja sen tulos ovat virheelliset sellaisten tiettyjen sääntöjen rikkomisen vuoksi, joita neuvoston olisi pitänyt noudattaa, ja 20.11.2017 tehty päätös sekä riidanalainen asetus ovat tämän vuoksi lainvastaisia.