1)

Onko SEUT 56 artiklaa tulkittava siten, että arvioitaessa valtion onnenpelimonopolia koskevassa unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä kielletyiksi todettuja toimiluvan haltijan mainontakäytäntöjä ratkaisevaa on se, ovatko onnenpelimarkkinat kokonaisuutena tarkasteltuna tosiasiassa kasvaneet kyseisenä ajanjaksona, vai riittääkö jo se, että mainonnalla pyritään edistämään aktiivista osallistumista peleihin muun muassa arkipäiväistämällä pelejä, antamalla niistä myönteinen kuva sen perusteella, että saadut tulot käytetään yleisen edun mukaiseen toimintaan, tai lisäämällä pelien kiinnostavuutta huomiota herättävillä mainoksilla, joissa korostetaan houkuttelevasti mahdollisuutta suuriin voittoihin?

2)

Onko SEUT 56 artiklaa tulkittava lisäksi siten, että jos kyse on monopolin haltijan tällaisista mainontakäytännöistä, ne sulkevat joka tapauksessa pois monopolijärjestelmän johdonmukaisuuden, vai voiko myös monopolin haltija kannustaa osallistumaan aktiivisesti pelaamiseen silloin, kun yksityiset toimijat toteuttavat vastaavanlaisia mainontatoimia, muun muassa arkipäiväistämällä pelejä, antamalla niistä myönteisen kuvan sen perusteella, että saadut tulot käytetään yleisen edun mukaiseen toimintaan, tai lisäämällä pelien kiinnostavuutta huomiota herättävillä mainoksilla, joissa korostetaan houkuttelevasti mahdollisuutta suuriin voittoihin?

3)

Onko kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on soveltaa SEUT 56 artiklaa oman toimivaltansa rajoissa, velvollinen varmistamaan omasta aloitteestaan näiden normien täyden vaikutuksen jättämällä soveltamatta kaikkia sen mielestä unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä, vaikka niiden yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa on vahvistettu valtiosääntöoikeudellisessa menettelyssä?