Valitus, jonka Scandlines Danmark ApS ja Scandlines Deutschland GmbH ovat tehneet 25.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-630/15, Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio, 13.12.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-174/19 P)

(2019/C 148/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Scandlines Danmark ApS ja Scandlines Deutschland GmbH (edustaja: L. Sandberg-Mørch, advokat)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Tanskan kuningaskunta, Föreningen Svensk Sjöfart ja Naturschutzbund Deutschland (NABU) eV

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-630/15 13.12.2018 antaman tuomion siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajien kanneperusteet siitä, että A/S Femern Landanlægin hyväksi myönnetyt toimenpiteet ovat tukea, että sisämaayhteyksien kustannukset eivät ole tukikelpoisia kustannuksia Femern A/S:lle myönnetyn tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden kannalta, että Femern A/S:n hyväksi myönnetyillä toimenpiteillä ei ole kannustavaa vaikutusta, että vaihtoehtoisen tilanteen arviointi on lainvastainen, että Femern A/S:n hyväksi myönnetyillä toimenpiteillä ei kohtuuttomasti vääristetä kilpailua ja että valittajien esittämät uudet perusteet oli jätettävä tutkimatta

—	velvoittaa ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajana olleen vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat seuraaviin seitsemään valitusperusteeseen valituksenalaista tuomiota vastaan:

—

Ensinnäkin u nionin yleinen tuomioistuin teki SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan vastaisesti virheen todetessaan, ettei komissio tehnyt oikeudellista virhettä eikä kohdannut vakavia vaikeuksia katsoessaan, ettei A/S Femern Landanlægille Tanskan rautateiden sisämaayhteyksiä varten annetuilla valtiontakauksilla ja -lainoilla voitu vääristää kilpailua, sillä merkitykselliset markkinat eivät ole kilpailulle avoimet.

Valittajat väittävät, että tämä unionin yleisen tuomioistuimen virheellinen päätelmä perustuu neljään oikeudelliseen virheeseen, jotka vastaavat seuraavia valitusperusteen osia:

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei A/S Femern Landanlægille annetuilla valtiontakauksilla ja -lainoilla ole kilpailuvaikutuksia, vaikka (Femern A/S:n operoima) kiinteä yhteys ja (Femern Landanlægin operoimat) Tanskan rautateiden sisämaayhteydet muodostavat yhden yhtenäisen hankkeen ja Femern A/S:lle annettujen valtiontakausten ja -lainojen on jo todettu voivaan vääristää kilpailua.

b)	Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, etteivät markkinat rautateiden infrastruktuurin hallinnoimiselle Tanskassa ole oikeudellisesti kilpailulle avoimet.

c)	Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, etteivät markkinat rautateiden infrastruktuurin hallinnoimiselle Tanskassa ole tosiasiallisesti kilpailulle avoimet.

d)	Rautateiden infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon markkinat, jotka ovat kilpailulle avoimet, ovat erilliset rautateiden infrastruktuurin hallinnoimisen ja ohjauksen markkinoista niiden suppeassa merkityksessä.

—

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan vastaisesti virheen todetessaan, ettei komissio tehnyt oikeudellista virhettä eikä kohdannut vakavia vaikeuksia katsoessaan, ettei A/S Femern Landanlægille Tanskan rautateiden sisämaayhteyksien rahoittamista varten annetuilla valtiontakauksilla ja -lainoilla voitu vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

—

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin teki SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan vastaisesti virheen todetessaan, että sisämaayhteyksien kustannukset voidaan ottaa huomioon laskettaessa kiinteää yhteyttä varten sallittu tuki-intensiteetin enimmäismäärä (sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnin yhteydessä), vaikka unionin yleisen tuomioistuimen mukaan sisämaayhteyksiä varten myönnettyä rahoitusta ei ole pidettävä valtiontukena.

—

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan vastaisesti virheen todetessaan, ettei komissio tehnyt oikeudellista virhettä eikä kohdannut vakavia vaikeuksia päättäessään, että Femern A/S:n hyväksi myönnetyllä tuella oli kannustava vaikutus.

—

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin teki SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan vastaisesti virheen todetessaan, ettei komissio tehnyt oikeudellista virhettä eikä kohdannut vakavia vaikeuksia todetessaan, että Tanskan viranomaiset olivat esittäneet asianmukaisen vaihtoehtoisen skenaarion arvioinnilleen tuen tarpeellisuudesta.

—	Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, ettei kilpailu kohtuuttomasti vääristynyt Femern A/S:lle myönnetyn tuen johdosta.

—	Seitsemänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei sallinut valittajien esittää uusia kanneperusteita ylimääräisistä rakentamistoimenpiteistä siitä syystä, ettei toimenpiteitä ollut hyväksytty 23.7.2015 annetussa komission päätöksessä.