UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

7 päivänä syyskuuta 2021 ( *1 )

Sisällys

	Asiaa koskevat oikeussäännöt
	Unionin oikeus
	Direktiivi 2014/24
	Direktiivi 89/665
	Direktiivi 2016/943
	Liettuan oikeus
	Laki julkisista hankinnoista
	Liettuan tasavallan siviiliprosessikoodeksi
	Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
	Ennakkoratkaisukysymykset
	Ensimmäinen kysymys
	Toinen kysymys
	Kolmas kysymys
	Neljäs, viides, kuudes, seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs kysymys
	Alustavat toteamukset
	Viides, kuudes ja seitsemäs kysymys
	Neljäs, kahdeksas ja yhdeksäs kysymys
	– Hankintaviranomaisella olevan luottamuksellisten tietojen suojeluvelvollisuuden laajuus sekä perusteluvelvollisuus
	– Toimivaltaisella kansallisella tuomioistuimella olevan luottamuksellisten tietojen suojeluvelvollisuuden laajuus
	Kymmenes kysymys
	Yhdestoista kysymys
	Oikeudenkäyntikulut

Ennakkoratkaisupyyntö – Julkiset hankinnat – Direktiivi 2014/24/EU – 58 artiklan 3 ja 4 kohta – 60 artiklan 3 ja 4 kohta – Liite XII – Hankintasopimusten tekomenettelyn kulku – Osallistujien valitseminen – Valintaperusteet – Todistuskeinot – Talouden toimijoiden taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne – Tilapäisen yritysten yhteenliittymän johtajan mahdollisuus vedota tuloihin, jotka on saatu edeltävän hankintasopimuksen perusteella samalta alalta kuin mihin pääasiassa kyseessä oleva hankintasopimus kuuluu, mukaan lukien tilanne, jossa tämä ei itse harjoittanut toimintaa pääasiassa kyseessä olevan hankintasopimuksen kattamalla alalla – Talouden toimijoiden tekninen ja ammatillinen pätevyys – Direktiivissä hyväksyttyjen todistuskeinojen tyhjentävä luonne – 57 artiklan 4 kohdan h alakohta sekä 6 ja 7 kohta – Palveluhankintasopimusten tekeminen – Vapaaehtoiset poissulkemisperusteet, jotka koskevat hankintasopimuksen tekomenettelyyn osallistumista – Merkitseminen luetteloon talouden toimijoista, jotka on suljettu pois hankintasopimusten tekomenettelyistä – Tilapäisen yritysten yhteenliittymän jäsenten välinen yhteisvastuu – Seuraamuksen henkilökohtainen luonne – 21 artikla – Talouden toimijan hankintaviranomaiselle toimittamien tietojen luottamuksellisuuden suoja – Direktiivi (EU) 2016/943 – 9 artikla – Luottamuksellisuus – Liikesalaisuuksien suoja – Sovellettavuus hankintasopimusten tekomenettelyihin – Direktiivi 89/665/ETY – 1 artikla – Oikeus tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin

Asiassa C‑927/19,

jossa on kyse SEUT 267 artiklan mukaisesta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka on esittänyt Lietuvos Aukščiausiasis Teismas (ylin tuomioistuin, Liettua) 17.12.2019 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 18.12.2019, menettelyssä

”Klaipėdos regiono atliekų tvarkymo centras” UAB,

muina osapuolina

”Ecoservice Klaipėda” UAB,

”Klaipėdos autobusų parkas” UAB,

”Parsekas” UAB ja

”Klaipėdos transportas” UAB,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti R. Silva de Lapuerta, jaostojen puheenjohtajat J.-C. Bonichot, A. Arabadjiev, A. Prechal, N. Piçarra ja A. Kumin sekä tuomarit C. Toader, M. Safjan, D. Šváby (esittelevä tuomari), S. Rodin, F. Biltgen, L. S. Rossi, I. Jarukaitis ja N. Jääskinen,

julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Longar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	”Ecoservice Klaipėda” UAB, edustajinaan J. Elzbergas ja V. Mitrauskas, advokatai,

–	”Klaipėdos autobusų parkas” UAB, edustajanaan D. Soloveičik, advokatas,

–	Liettuan hallitus, asiamiehinään K. Dieninis ja R. Butvydytė,

–	Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch ja J. Schmoll,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään L. Haasbeek, S. L. Kalėda ja P. Ondrůšek,

kuultuaan julkisasiamiehen 15.4.2021 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Ennakkoratkaisupyyntö koskee seuraavien säännösten tulkintaa: julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65) 21 ja 42 artikla, 57 artiklan 4 kohdan h alakohta, 58 artiklan 3 ja 4 kohta ja 70 artikla; julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL 1989, L 395, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/23/EU (EUVL 2014, L 94, s. 1) (jäljempänä direktiivi 89/665), 1 ja 2 artikla; julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943 (EUVL 2016, L 157, s. 1) 9 artiklan 2 kohta.

Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat ”Klaipėdos regiono atliekų tvarkymo centras” UAB (alueellinen jätehuoltokeskus, Klaipėdan alue, Liettua) (jäljempänä hankintaviranomainen) ja ”Ecoservice Klaipėda” UAB (jäljempänä Ecoservice) ja joka liittyy ”Klaipėdos autobusų parkas” UAB:n, ”Parsekas” UAB:n ja ”Klaipėdos transportas” UAB:n muodostaman talouden toimijoiden ryhmittymän (jäljempänä ryhmittymä) valintaan yhdyskuntajätteen keräystä ja kuljetusta koskevan julkista hankintaa koskevan sopimuksen sopimuspuoleksi.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Direktiivi 2014/24

Direktiivin 2014/24 johdanto-osan 51 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Olisi selvennettävä, että luottamuksellisten tietojen suojelua koskevat säännökset eivät estä tehtyihin hankintasopimuksiin sisältyvien muiden kuin luottamuksellisten tietojen julkaisemista, sopimuksiin mahdollisesti myöhemmin tehtävät muutokset mukaan luettuina.”

4	Direktiivin 18 artiklan, jonka otsikkona on ”Hankintaperiaatteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Hankintaviranomaisten on kohdeltava talouden toimijoita yhdenvertaisesti ja syrjimättä sekä noudatettava avointa ja oikeasuhteista toimintatapaa. – –”

Kyseisen direktiivin 21 artiklassa, jonka otsikkona on ”Luottamuksellisuus”, säädetään seuraavaa:

”1. Jollei tämän direktiivin säännöksistä tai hankintaviranomaiseen sovellettavasta kansallisesta laista, erityisesti tiedonsaantia koskevasta lainsäädännöstä, muuta johdu, hankintaviranomainen ei saa paljastaa talouden toimijoiden sille toimittamia tietoja, jotka nämä ovat määritelleet luottamuksellisiksi, mukaan lukien muttei yksinomaan tekniset tai liikesalaisuudet ja tarjouksiin liittyvät luottamukselliset näkökohdat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuuksia, jotka liittyvät 50 artiklassa säädettyihin jälki-ilmoituksiin ja 55 artiklassa säädettyyn ehdokkaille ja tarjoajille ilmoittamiseen.

2. Hankintaviranomaiset voivat asettaa talouden toimijoille vaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata niiden tietojen luottamuksellisuutta, jotka hankintaviranomaiset asettavat saataville hankintamenettelyn kuluessa.”

Saman direktiivin 42 artiklassa, jonka otsikkona on ”Tekniset eritelmät”, säädetään seuraavaa:

”1. Liitteessä VII olevassa 1 kohdassa määritellyt tekniset eritelmät on esitettävä hankinta-asiakirjoissa. Teknisessä eritelmässä on vahvistettava rakennusurakoilta, palveluilta tai tavaroilta vaadittavat ominaisuudet.

Näissä ominaisuuksissa voidaan viitata myös tiettyyn rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen tuotantoprosessiin tai ‑menetelmään tai tiettyyn prosessiin tai menetelmään rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen suorittamisessa taikka tiettyyn prosessiin niiden elinkaaren jossakin muussa vaiheessa silloinkin, kun kyseiset tekijät eivät kuulu niihin fyysisenä osana edellyttäen, että ne liittyvät hankinnan kohteeseen ja ovat oikeasuhteisia sopimuksen arvoon ja tavoitteisiin nähden.

Teknisissä eritelmissä voidaan myös mainita, edellytetäänkö teollis- ja tekijänoikeuksien siirtoa.

– –

3. Rajoittamatta pakollisten kansallisten teknisten sääntöjen soveltamista, sikäli kuin ne ovat unionin oikeuden mukaisia, tekniset eritelmät on laadittava jollakin seuraavista tavoista:

a)	suorituskykyä koskevien tai toiminnallisten vaatimusten perusteella, mukaan lukien ympäristövaatimukset, edellyttäen että parametrit ovat riittävän tarkat, jotta tarjoajat pystyvät määrittämään hankinnan kohteen ja hankintaviranomaiset pystyvät tekemään hankintasopimuksen;

viittaamalla teknisiin eritelmiin sekä seuraavassa tärkeysjärjestyksessä: kansallisiin standardeihin, joilla saatetaan voimaan eurooppalaisia standardeja, eurooppalaisiin teknisiin arviointeihin, yhteisiin teknisiin eritelmiin, kansainvälisiin standardeihin, muihin eurooppalaisten standardointielinten laatimiin teknisiin viitejärjestelmiin tai, jos näitä ei ole, kansallisiin standardeihin, kansallisiin teknisiin hyväksyntöihin tai kansallisiin rakennusurakoiden suunnitteluun, laskentaan ja toteuttamiseen sekä tavaroiden käyttöön liittyviin teknisiin eritelmiin. Jokaiseen viittaukseen on liitettävä ilmaus ”tai vastaava”;

c)	a alakohdassa tarkoitettujen suorituskykyä koskevien tai toiminnallisten vaatimusten perusteella ja viittaamalla suorituskykyä koskevien tai toiminnallisten vaatimusten mukaisuutta koskevana olettamana b alakohdassa tarkoitettuihin teknisiin eritelmiin;

d)	viittaamalla b alakohdassa tarkoitettuihin teknisiin eritelmiin tiettyjen ominaisuuksien osalta ja a alakohdassa tarkoitettuihin suorituskykyä koskeviin tai toiminnallisiin vaatimuksiin muiden ominaisuuksien osalta.

– –”

7	Direktiivin 2014/24 liite VII koskee tiettyjen teknisten eritelmien määritelmiä.

Saman direktiivin 50 artiklan, jonka otsikkona on ”Jälki-ilmoitukset”, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tietyt hankintasopimuksen tai puitejärjestelyn tekemistä koskevat tiedot voidaan jättää julkaisematta, jos julkaiseminen olisi esteenä lain soveltamisen varmistamiselle tai olisi muulla tavoin yleisen edun vastaista, haittaisi tietyn julkisen tai yksityisen talouden toimijan oikeutettuja kaupallisia etuja taikka voisi haitata talouden toimijoiden välistä tervettä kilpailua.”

Kyseisen direktiivin 55 artiklassa, jonka otsikkona on ”Ehdokkaille ja tarjoajille tiedottaminen”, säädetään seuraavaa:

”1. Hankintaviranomaisten on annettava kullekin ehdokkaalle ja tarjoajalle mahdollisimman pian tiedoksi päätökset, jotka koskevat puitejärjestelyn tai hankintasopimuksen tekemistä tai dynaamiseen hankintajärjestelmään hyväksymistä, mukaan lukien perustelut mahdollisille päätöksille olla tekemättä puitejärjestelyä tai tarjouskilpailun kohteena ollutta hankintasopimusta, aloittaa menettely uudelleen tai olla toteuttamatta dynaamista hankintajärjestelmää.

2. Hankintaviranomaisen on asianomaisen ehdokkaan tai tarjoajan pyynnöstä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 15 päivän kuluessa kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava

a)	kaikille hylätyille ehdokkaille syyt, joiden vuoksi ehdokkaan osallistumishakemus on hylätty;

kaikille hylätyille tarjoajille syyt, joiden vuoksi tarjous on hylätty, sekä 42 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa syyt, joiden vuoksi hankintaviranomainen on päättänyt, ettei vastaavuutta ole tai etteivät rakennusurakat, tavarat tai palvelut täytä suorituskykyä koskevia tai toiminnallisia vaatimuksia;

c)	kaikille hyväksyttävän tarjouksen tehneille tarjoajille valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut sekä valitun tarjoajan nimi tai puitejärjestelyn osapuolet;

d)	kaikille hyväksyttävän tarjouksen tehneille tarjoajille tarjoajien kanssa käytävistä neuvotteluista ja vuoropuhelusta sekä niiden etenemisestä.

3. Hankintaviranomaiset voivat päättää, ettei tiettyjä hankintasopimuksen tai puitejärjestelyn tekemistä tai dynaamiseen hankintajärjestelmään hyväksymistä koskevia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja anneta, jos niiden paljastaminen olisi esteenä lain soveltamisen varmistamiselle tai olisi muulla tavoin yleisen edun vastaista, vahingoittaisi tietyn julkisen tai yksityisen talouden toimijan oikeutettuja kaupallisia etuja taikka voisi haitata talouden toimijoiden välistä tervettä kilpailua.”

Saman direktiivin 56 artiklan, jonka otsikkona on ”Yleiset periaatteet”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos talouden toimijoilta edellytettävät tiedot tai asiakirjat ovat epätäydellisiä tai virheellisiä tai vaikuttavat sellaisilta taikka jos jotkut asiakirjat puuttuvat, hankintaviranomaiset voivat – ellei kansallisessa lainsäädännössä, jolla tämä direktiivi pannaan täytäntöön, toisin säädetä – pyytää asianomaisia talouden toimijoita toimittamaan, lisäämään, selventämään tai täydentämään asiaankuuluvia tietoja tai asiakirjoja asianmukaisessa määräajassa, edellyttäen että pyyntöjen esittämisessä noudatetaan täysin yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteita.”

Direktiivin 2014/24 57 artiklan, jonka otsikkona on ”Poissulkemisperusteet”, 4 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”4. Hankintaviranomaiset voivat sulkea talouden toimijan pois hankintamenettelystä tai jäsenvaltiot voivat vaatia sen poissulkemista jossakin seuraavista tilanteista:

– –

talouden toimija on vakavalla tavalla syyllistynyt väärien tietojen antamiseen toimittaessaan vaaditut tiedot sen tarkistamiseksi, että poissulkemisperusteita ei ole tai että valintaperusteet täyttyvät, se on salannut tällaisia tietoja tai jättänyt toimittamatta 59 artiklan nojalla vaaditut täydentävät asiakirjat; tai

– –

6. Talouden toimija, joka on jossakin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuista tilanteista, voi esittää näyttöä, jonka perusteella talouden toimijan toteuttamat toimenpiteet ovat riittäviä osoittamaan sen luotettavuuden siitä huolimatta, että asianmukainen poissulkemisperuste on olemassa. Jos näyttö katsotaan riittäväksi, asianomaista talouden toimijaa ei saa sulkea pois hankintamenettelystä.

Tätä varten talouden toimijan on esitettävä näyttö siitä, että se on maksanut tai sitoutunut maksamaan korvauksen kaikista vahingoista, joita rangaistavasta teosta tai virheestä on aiheutunut, selvittänyt tosiasiat ja olosuhteet kattavasti toimimalla aktiivisesti yhteistyössä tutkintaviranomaisten kanssa ja toteuttanut konkreettiset tekniset sekä organisaatioon ja henkilöstöön liittyvät toimenpiteet, joilla voidaan tarkoituksenmukaisesti estää uudet rangaistavat teot tai virheet.

Talouden toimijoiden toteuttamat toimenpiteet on arvioitava ottaen huomioon rangaistavan teon tai rikkomuksen vakavuus ja niihin liittyvät erityiset olosuhteet. Jos toimenpiteitä pidetään riittämättöminä, talouden toimijan on saatava kyseisen päätöksen perustelut.

Talouden toimijalla, joka on lainvoimaisella tuomiolla suljettu pois hankintamenettelyistä tai käyttöoikeussopimuksen tekomenettelyistä, ei saa olla oikeutta käyttää tämän kohdan mukaista mahdollisuutta kyseisestä tuomiosta johtuvan poissulkemisen keston aikana jäsenvaltioissa, joissa tuomio on lainvoimainen.

Saman direktiivin 58 artiklassa, jonka otsikkona on ”Valintaperusteet”, säädetään seuraavaa:

”1. Valintaperusteet voivat liittyä

a)	kelpoisuuteen harjoittaa ammattitoimintaa;

b)	taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen;

c)	tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen.

Hankintaviranomaiset voivat asettaa talouden toimijoille osallistumisvaatimuksiksi ainoastaan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja perusteita. Niiden on rajoitettava vaatimukset ainoastaan niihin, joilla voidaan asianmukaisesti varmistaa, että ehdokas tai tarjoaja on oikeustoimikelpoinen ja että hänellä on riittävät rahoitusta koskevat voimavarat sekä tekniset ja ammatilliset valmiudet toteuttaa tehtävänä oleva hankintasopimus. Kaikkien vaatimusten on liityttävä hankinnan kohteeseen ja oltava oikeassa suhteessa siihen.

2. Ammattitoiminnan harjoittamiskelpoisuuden osalta hankintaviranomaiset voivat vaatia, että talouden toimijat on merkitty johonkin niiden sijoittautumisjäsenvaltiossa pidettävään ammatti- tai kaupparekisteriin liitteessä XI kuvatun mukaisesti tai että ne täyttävät kaikki muut mainitussa liitteessä vahvistetut vaatimukset.

Jos talouden toimijoilla on palveluja koskevissa hankintamenettelyissä oltava erityinen lupa tai jos niiden on oltava tietyn organisaation jäseniä voidakseen suorittaa kyseistä palvelua alkuperämaassaan, hankintaviranomainen voi vaatia niitä osoittamaan, että niillä on kyseinen lupa tai jäsenyys.

3. Taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen osalta hankintaviranomaiset voivat asettaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että talouden toimijoilla on hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat. Tätä varten hankintaviranomaiset voivat vaatia erityisesti, että talouden toimijoilla on tietty vuotuinen vähimmäisliikevaihto, johon kuuluu tietty vähimmäisliikevaihto hankintasopimuksen kattamalla alalla. Lisäksi hankintaviranomaiset voivat vaatia, että talouden toimijat esittävät tiedot tilinpäätöksestään, josta käy ilmi esimerkiksi varojen ja velkojen väliset suhteet. Ne voivat vaatia myös asianmukaista ammatinharjoittajan vastuuvakuutuksen tasoa.

– –

4. Teknisen ja ammatillisen pätevyyden osalta hankintaviranomaiset voivat asettaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että talouden toimijoilla on tarvittavat henkilöstö- ja tekniset voimavarat ja kokemusta hankintasopimuksen toteuttamiseksi asianmukaisia laatuvaatimuksia noudattaen.

Hankintaviranomaiset voivat vaatia erityisesti, että talouden toimijoilla on riittävästi kokemusta, mikä on osoitettava viittaamalla tarpeen mukaan aikaisemmin toteutettuihin sopimuksiin. Hankintaviranomainen voi olettaa, että talouden toimijalla ei ole vaadittua ammatillista pätevyyttä, jos hankintaviranomainen on todennut, että talouden toimijalla on eturistiriitoja, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti hankintasopimuksen toteuttamiseen.

Hankintamenettelyissä, joiden kohteena on kokoonpano- tai asennustoimia edellyttäviä tavaroita, palveluja tai rakennusurakoita, talouden toimijoiden ammatillinen pätevyys palvelujen suorittamiseksi taikka asennustoimien tai rakennusurakan toteuttamiseksi voidaan arvioida niiden ammattitaidon, tehokkuuden, kokemuksen ja luotettavuuden osalta.

– –”

Kyseisen direktiivin 60 artiklan, jonka otsikko on ”Todistuskeinot”, 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”3. Näyttö talouden toimijan taloudellisesta tilanteesta ja rahoitusasemasta voidaan yleensä antaa yhdellä tai useammalla liitteessä XII olevassa I osassa luetellulla asiakirjalla.

Jos talouden toimija ei hyväksyttävästä syystä voi toimittaa hankintaviranomaiselle sen pyytämiä asiakirjoja, se saa osoittaa taloudellisen tilanteensa ja rahoitusasemansa jollakin muulla hankintaviranomaisen hyväksymällä asiakirjalla.

4. Talouden toimijoiden teknisestä pätevyydestä voidaan antaa näyttö yhdellä tai useammalla liitteessä XII olevassa II osassa luetelluista tavoista rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen luonteen, määrän tai laajuuden ja käyttötarkoituksen mukaan.”

Saman direktiivin liitteessä XII, jonka otsikkona on ”Valintaperusteiden täyttämisen todistuskeinot”, säädetään seuraavaa:

”I osa: Taloudellinen tilanne ja rahoitusasema

Osoituksena talouden toimijan taloudellisesta tilanteesta ja rahoitusasemasta voidaan yleensä käyttää yhtä tai useampaa seuraavista asiakirjoista:

a)	pankkien antamat asianmukaiset lausunnot tai tarvittaessa todiste asianmukaisesta ammatinharjoittajan vastuuvakuutuksesta;

b)	tilinpäätökset tai otteet niistä, jos sen valtion lainsäädännössä, johon talouden toimija on sijoittautunut, edellytetään tilinpäätöksen julkistamista;

c)	todistus yrityksen kokonaisliikevaihdosta ja tarvittaessa liikevaihdosta hankintasopimuksen kohteena olevalla toimialalla enintään kolmelta viimeiseltä kuluneelta tilikaudelta sen mukaan, milloin yritys on perustettu tai aloittanut toimintansa, jos liikevaihtoa koskevat tiedot ovat saatavilla.

II osa: Tekninen suorituskyky

Keinot, joilla voidaan todistaa talouden toimijoiden 58 artiklassa tarkoitettu tekninen suorituskyky:

seuraavat luettelot:

luettelo toteutetuista rakennusurakoista enintään viimeksi kuluneiden viiden vuoden ajalta ja sen tueksi todistukset merkittävimpien rakennusurakoiden asianmukaisesta toteuttamisesta ja lopputuloksesta; jos se on tarpeen riittävän kilpailun varmistamiseksi, hankintaviranomaiset voivat ilmoittaa, että huomioon otetaan todisteet merkityksellisistä rakennusurakoista, jotka on toteutettu yli viisi vuotta sitten;

ii)

luettelo merkittävimmistä suoritetuista tavarantoimituksista tai palveluista enintään viimeksi kuluneiden kolmen vuoden ajalta ja tiedot niiden arvosta, ajankohdasta sekä julkisesta tai yksityisestä vastaanottajasta. Jos se on tarpeen riittävän kilpailun varmistamiseksi, hankintaviranomaiset voivat ilmoittaa, että huomioon otetaan todisteet merkityksellisistä tavarantoimituksista tai palvelusuorituksista, jotka on tehty yli kolme vuotta sitten;

selvitys asianomaisista talouden toimijan yritykseen suoraan kuuluvista tai kuulumattomista teknisistä asiantuntijoista tai teknisistä laitoksista, erityisesti niistä, jotka vastaavat laadunvalvonnasta, ja, jos kyseessä ovat rakennusurakkasopimukset, niistä, jotka ovat urakoitsijan käytettävissä urakan toteuttamista varten;

c)	kuvaus talouden toimijan laadunvarmistukseen käyttämistä teknisistä välineistä ja toimenpiteistä sekä yrityksen tutkimus- ja kehitysjärjestelmistä;

d)	selvitys toimitusketjun hallinnoinnista ja seurantajärjestelmistä, joita talouden toimija voi soveltaa hankintasopimuksen toteuttamisen yhteydessä;

jos toimitettavat tuotteet tai palvelut ovat monimutkaisia tai niitä tarvitaan poikkeuksellisesti vain tiettyä tarkoitusta varten, tarkastus, jonka suorittaa hankintaviranomainen tai tämän puolesta suostumuksellaan sen maan toimivaltainen virallinen laitos, johon tavarantoimittaja tai palvelujen tarjoaja on sijoittautunut; tarkastus koskee tavarantoimittajan tuotantokapasiteettia tai palvelujen tarjoajan teknistä suorituskykyä ja tarvittaessa tämän käytössä olevia tutkimus- ja kehitysjärjestelmiä sekä laadunvalvontatoimenpiteitä;

f)	palvelujen tarjoajan tai urakoitsijan taikka yrityksen johtohenkilöiden koulutus ja ammatillinen pätevyys, edellyttäen että niitä ei arvioida sopimuksen tekoperusteena;

g)	selvitys ympäristönhallinnan toimenpiteistä, jotka talouden toimija toteuttaa hankintasopimuksen toteuttamisen yhteydessä;

h)	ilmoitus palvelujen suorittajan tai urakoitsijan työvoiman vuotuisesta keskimäärästä ja johtohenkilöiden lukumäärästä kolmelta viimeksi kuluneelta vuodelta;

i)	selvitys työvälineistä, kalustosta tai teknisistä laitteista, jotka ovat palvelujen suorittajan tai urakoitsijan käytettävissä hankintasopimuksen toteuttamiseksi;

j)	ilmoitus hankintasopimuksen osasta, jonka talouden toimija aikoo mahdollisesti antaa alihankkijoille;

toimitettavien tuotteiden osalta

i)	näytteet, kuvaukset tai valokuvat, joiden aitous on voitava hankintaviranomaisen pyynnöstä todistaa;

ii)	virallisten laadunvalvontaelinten tai toimivaltaisiksi tunnustettujen laitosten laatimat todistukset, joissa viittauksilla teknisiin eritelmiin tai standardeihin osoitetaan selkeästi määriteltyjen tavaroiden olevan vaatimustenmukaisia.”

Direktiivin 2014/24 63 artiklan, jonka otsikkona on ”Muiden yksiköiden voimavarojen hyväksi käyttäminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Niiden perusteiden osalta, jotka liittyvät 58 artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettuun taloudelliseen tilanteeseen ja rahoitusasemaan ja 58 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistettuun tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen, talouden toimija voi tarkoituksenmukaisissa tapauksissa yksittäistä sopimusta varten käyttää hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja riippumatta sen ja näiden yksiköiden välisten yhteyksien oikeudellisesta luonteesta. Niiden perusteiden osalta, jotka liittyvät liitteessä XII olevan II osan f alakohdassa vahvistettuun koulutukseen ja ammatilliseen pätevyyteen tai asiaankuuluvaan ammatilliseen kokemukseen, talouden toimijat voivat kuitenkin käyttää hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja vain, jos kyseiset yksiköt suorittavat rakennusurakoita tai palveluja, joissa tällaisia voimavaroja vaaditaan. Jos talouden toimija haluaa käyttää hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja, sen on osoitettava hankintaviranomaiselle, että sillä on käytettävissään tarvittavat voimavarat, esittämällä esimerkiksi näiden yksiköiden asiasta antama sitoumus.

Hankintaviranomaisen on 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti tarkistettava, täyttävätkö yksiköt, joiden voimavaroja talouden toimija aikoo käyttää, asiaankuuluvat valintaperusteet, ja onko olemassa perusteita 57 artiklan mukaiselle poissulkemiselle. Hankintaviranomaisen on vaadittava, että talouden toimija korvaa yksikön, joka ei täytä asiaankuuluvia valintaperusteita tai jonka osalta on olemassa pakollisia poissulkemisperusteita. Hankintaviranomainen voi vaatia tai jäsenvaltio voi vaatia sitä vaatimaan, että talouden toimija korvaa yksikön, jonka osalta on olemassa muita kuin pakollisia poissulkemisperusteita.

Jos talouden toimija käyttää hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja taloudellista tilannetta ja rahoitusasemaa koskevien perusteiden täyttämiseksi, hankintaviranomainen voi vaatia, että talouden toimija ja kyseiset muut yksiköt ovat yhdessä vastuussa hankintasopimuksen toteuttamisesta.

Edellä 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu talouden toimijoiden ryhmittymä voi samoin edellytyksin käyttää hyväksi ryhmittymään osallistuvien toimijoiden tai muiden yksiköiden voimavaroja.”

Kyseisen direktiivin 70 artiklassa, jonka otsikkona on ”Hankintasopimusten toteuttamisen ehdot”, säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaiset voivat vahvistaa hankintasopimuksen toteuttamista koskevia erityisehtoja, jos ne liittyvät hankinnan kohteeseen 67 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja jos niistä ilmoitetaan tarjouskilpailukutsussa tai hankinta-asiakirjoissa. Näihin ehtoihin voi kuulua taloudellisia tai sosiaalisia taikka innovointiin, ympäristöön tai työllisyyteen liittyviä näkökohtia.”

Direktiivi 89/665

Direktiivin 89/665 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Muutoksenhakumenettelyjen soveltamisala ja käytettävyys”, säädetään seuraavaa:

”1. Tätä direktiiviä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/24/EU tarkoitettuihin sopimuksiin, jos tällaisia sopimuksia ei ole rajattu mainitun direktiivin 7, 8, 9, 10, 11, 12, 15, 16, 17 ja 37 artiklan mukaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle.

– –

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin 2014/24/EU tai direktiivin 2014/23/EU soveltamisalaan kuuluviin hankintasopimuksiin liittyviin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja varsinkin mahdollisimman nopeasti tämän direktiivin 2–2 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti sillä perusteella, että nämä päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta tai vastoin kansallisia säännöksiä, jotka on annettu kyseisen oikeuden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

– –

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutoksenhakumenettelyt, joiden yksityiskohtaisista säännöistä kukin jäsenvaltio voi itse päättää, ovat ainakin niiden käytettävissä, jotka ovat tai ovat olleet tavoittelemassa tiettyä sopimusta ja joiden etua väitetty virheellinen menettely on loukannut tai saattaa loukata.

– –

5. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että asianomainen henkilö hakee muutosta ensin hankintaviranomaiselta. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutoksenhaku keskeyttää välittömästi sopimuksen tekemismahdollisuuden.

– –

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun keskeyttämisen vaikutus ei lakkaa ennen kuin vähintään 10 kalenteripäivää on kulunut sitä päivää seuraavasta päivästä, jona hankintaviranomainen on lähettänyt vastauksen faksina tai sähköisessä muodossa tai, kun käytetään muita viestintätapoja, ennen kuin vähintään 15 kalenteripäivää on kulunut sitä päivää seuraavasta päivästä, jona hankintaviranomainen on lähettänyt vastauksen. Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenvaltiot voivat myös säätää, että keskeyttämisen vaikutus ei lakkaa ennen kuin vähintään 10 kalenteripäivää on kulunut sitä päivää seuraavasta päivästä, jona vastaus on vastaanotettu.”

Kyseisen direktiivin 2 artiklan, jonka otsikkona on ”Muutoksenhakumenettelyjä koskevat vaatimukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklassa säädettyjä muutoksenhakumenettelyjä koskeviin toimenpiteisiin sisältyvät valtuudet:

ryhtyä mahdollisimman pian väliaikaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on oikaista väitetty virheellinen menettely tai estää asianomaisiin etuihin kohdistuvat lisävahingot, mukaan lukien toimenpiteet julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn taikka hankintaviranomaisen tekemän päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi tai keskeyttämisen varmistamiseksi;

b)	kumota lainvastaisesti tehdyt päätökset tai varmistaa niiden kumoaminen, mukaan lukien tarjouspyynnössä, sopimusasiakirjoissa tai muussa sopimuksentekomenettelyyn liittyvässä asiakirjassa olevien syrjintää aiheuttavien teknisten, taloudellisten tai rahoitusta koskevien eritelmien poistaminen;

c)	määrätä virheellisestä menettelystä kärsineelle vahingonkorvausta.”

Direktiivin 89/665 alkuperäistä versiota, joka edelsi siihen direktiivillä 2014/23 tehtyjä muutoksia, muutettiin 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY (EUVL 2007, L 335, s. 31) julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi. Direktiivin 2007/66 johdanto-osan 36 perustelukappaleessa todetaan, että direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja) tunnustetut periaatteet unionin oikeuden yleisinä periaatteina sekä että sen tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen täysin kunnioitetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan mukaisesti.

Direktiivi 2016/943

Direktiivin 2016/943 johdanto-osan 4 ja 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(4)

Innovatiiviset yritykset altistuvat yhä enemmän joko unionista tai sen ulkopuolelta lähtöisin oleville epärehellisille käytännöille, kuten varkauksille, luvattomalle kopioinnille, teollisuusvakoilulle tai salassapitovaatimusten rikkomiselle, joiden tarkoituksena on liikesalaisuuksien väärinkäyttö. Viimeaikainen kehitys, kuten globalisaatio, ulkoistamisen lisääntyminen, pitemmät toimitusketjut sekä tieto- ja viestintäteknologian käytön yleistyminen, kasvattaa omalta osaltaan kyseisiin käytäntöihin liittyvää riskiä. Liikesalaisuuden laiton hankinta, käyttö tai ilmaiseminen vaarantaa liikesalaisuuden laillisten haltijoiden mahdollisuuden saada ensimmäiselle toimijalle kuuluvaa etua innovointiin liittyvistä panostuksistaan. Liikesalaisuuksien suojaamisen koko unionissa mahdollistavien tehokkaiden ja vertailukelpoisten oikeudellisten keinojen puuttuminen heikentää kannustimia, jotka on suunnattu innovointiin liittyvään valtioiden rajat ylittävään toimintaan sisämarkkinoilla, ja estää liikesalaisuuksien optimaalisen käytön talouskasvun vauhdittamiseen ja työpaikkojen luomiseen. Tämä laimentaa innovointi- ja luomisintoa sekä vähentää investointeja, mikä haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja heikentää näiden markkinoiden kasvua lisääviä mahdollisuuksia.

– –

(18)

Lisäksi lakisääteinen tai laissa sallittu liikesalaisuuksien hankinta, käyttö tai ilmaiseminen olisi katsottava lailliseksi tätä direktiiviä sovellettaessa. Tämä koskee erityisesti liikesalaisuuksien hankintaa ja ilmaisemista käytettäessä työntekijöiden edustajien tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksia unionin oikeuden sekä kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti ja turvattaessa kollektiivisesti työntekijöiden ja työnantajien etuja, yhteistoiminta työpaikalla mukaan lukien, sekä liikesalaisuuden hankintaa tai ilmaisemista unionin oikeuden tai kansallisen lain mukaisesti suoritettujen lakisääteisten tilintarkastusten yhteydessä. Tällainen liikesalaisuuden hankinnan katsominen lailliseksi ei saisi kuitenkaan vaikuttaa liikesalaisuutta koskeviin salassapitovelvoitteisiin tai liikesalaisuuden käyttöä koskeviin rajoituksiin, joita unionin oikeudessa tai kansallisessa laissa asetetaan tietojen vastaanottajalle tai hankkijalle. Tässä direktiivissä ei etenkään pitäisi vapauttaa viranomaisia salassapitovelvoitteista, joita niiden on noudatettava liikesalaisuuksien haltijoiden toimittamiin tietoihin nähden, riippumatta siitä, onko velvoitteista säädetty unionin oikeudessa vai kansallisessa laissa. Tällaisiin salassapitovelvoitteisiin kuuluvat muun muassa velvoitteet, joita sovelletaan hankintaviranomaisille hankintamenettelyjen yhteydessä toimitettuihin tietoihin esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/23/EU – – säädetyn mukaisesti.”

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kohde ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1. Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt liikesalaisuuksien suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta.

– –

2. Tämä direktiivi ei vaikuta

– –

b)	sellaisten unionin tai kansallisten sääntöjen soveltamiseen, joissa liikesalaisuuksien haltijat velvoitetaan yleistä etua koskevista syistä ilmaisemaan tietoja, liikesalaisuudet mukaan lukien, yleisölle taikka hallinto- tai oikeusviranomaisille näiden viranomaisten tehtävien hoitamiseksi;

sellaisten unionin tai kansallisten sääntöjen soveltamiseen, joissa unionin toimielimet ja elimet tai kansalliset viranomaiset velvoitetaan ilmaisemaan tai joissa niiden sallitaan ilmaista yritysten toimittamia tietoja, joita nämä toimielimet, elimet tai viranomaiset pitävät hallussaan unionin oikeudessa tai kansallisessa laissa vahvistettujen velvollisuuksien ja oikeuksien nojalla ja mukaisesti;

– –”

Saman direktiivin 3 artiklan, jonka otsikkona on ”Liikesalaisuuksien laillinen hankinta, käyttö ja ilmaiseminen”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Liikesalaisuuden hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista on pidettävä laillisena, siltä osin kuin tällaista hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista edellytetään tai se sallitaan unionin oikeudessa tai kansallisessa laissa.”

Saman direktiivin 4 artiklan, jonka otsikkona on ”Liikesalaisuuksien laiton hankinta, käyttö ja ilmaiseminen”, 2 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Liikesalaisuuden hankintaa ilman liikesalaisuuden haltijan suostumusta on pidettävä laittomana aina, kun se tapahtuu seuraavin keinoin:

a)	luvaton pääsy sellaisiin liikesalaisuuden haltijan laillisessa määräysvallassa oleviin asiakirjoihin, esineisiin, materiaaleihin, aineisiin tai sähköisiin tiedostoihin, jotka sisältävät liikesalaisuuden tai joista liikesalaisuus voidaan johtaa, taikka niiden anastus tai kopioiminen.”

Direktiivin 2016/943 9 artiklan, jonka otsikkona on ”Liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden säilyttäminen oikeudenkäynnin aikana”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat asianosaisen perustellusta pyynnöstä määrätä erityisiä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen liikesalaisuuden luvattomaan hankintaan, käyttöön tai ilmaisemiseen liittyvän oikeudenkäynnin aikana esille tuodun tai mainitun liikesalaisuuden tai väitetyn liikesalaisuuden luottamuksellisuuden säilyttämiseksi. Jäsenvaltiot voivat myös sallia, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset määräävät tällaisia toimenpiteitä omasta aloitteestaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin on sisällytettävä ainakin mahdollisuus

a)	rajoittaa kokonaan tai osittain oikeutta tutustua asianosaisten tai kolmansien osapuolten toimittamiin asiakirjoihin, jotka sisältävät liikesalaisuuksia tai väitettyjä liikesalaisuuksia, koskemaan rajoitettua määrää henkilöitä;

b)	rajoittaa pääsy suulliseen käsittelyyn, jossa saatetaan ilmaista liikesalaisuuksia tai väitettyjä liikesalaisuuksia, sekä oikeus tutustua näiden käsittelyjen pöytäkirjoihin tai litteroituun tekstiin koskemaan rajoitettua määrää henkilöitä;

c)	asettaa muiden kuin a ja b alakohdassa tarkoitettuun rajoitettuun määrään henkilöitä kuuluvien henkilöiden saataville kaikista tuomioistuimen ratkaisuista julkinen toisinto, josta on poistettu kaikki liikesalaisuuksia sisältävät kohdat tai jossa tällaisia kohtia on muutettu.

Toisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden määrä ei saa olla suurempi, kuin mikä on tarpeen sen varmistamiseksi, että noudatetaan oikeudenkäynnin asianosaisten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja tähän määrään on sisällyttävä kunkin asianosaisen osalta vähintään yksi luonnollinen henkilö sekä asianosaisten asianajajat tai muut edustajat.”

Liettuan oikeus

Laki julkisista hankinnoista

Julkisista hankinnoista annetun Liettuan tasavallan lain (Lietuvos Respublikos viešųjų pirkimų įstatymas), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 20 §:ssä, jonka otsikkona on ”Luottamuksellisuus”, säädetään seuraavaa:

”1. Hankintaviranomainen, hankintalautakunta, sen jäsenet ja asiantuntijat tai muut henkilöt eivät saa paljastaa kolmansille osapuolille sellaisia elinkeinonharjoittajan antamia tietoja, jotka tämä on määritellyt luottamuksellisiksi.

2. Elinkeinonharjoittajan tarjousta tai osallistumishakemusta ei voida määrittää kokonaisuudessaan luottamukselliseksi, mutta elinkeinonharjoittaja voi ilmoittaa, että tietyt sen tarjouksessa esitetyt tiedot ovat luottamuksellisia. Luottamuksellisiin tietoihin voivat sisältyä muun muassa (tuotantoa koskevat) liikesalaisuudet ja tarjouksen luottamukselliset näkökohdat. Tietoja ei voida määritellä luottamuksellisiksi, jos

1)	tällä rikotaan tiedonantovelvollisuutta tai tiedonsaantioikeutta koskevia lakeja ja näiden lakien soveltamisasetuksia

tällä laiminlyödään jäljempänä tämän lain 33 ja 58 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia, jotka koskevat tehdyistä sopimuksista ilmoittamista ja ehdokkaille ja tarjoajille tiedottamista, mukaan lukien tiedottamista hankintamenettelyssä tarjotuista toimitusten, palvelujen tai urakoiden hinnoista, lukuun ottamatta hinnan osatekijöitä

nämä tiedot esitetään asiakirjoissa, joilla todistetaan, että elinkeinonharjoittajaa ei koske mikään poissulkemisperuste ja että se täyttää suorituskykyä koskevat vaatimukset sekä laadunvarmistusstandardit ja ympäristöasioiden hallintaa koskevat standardit, lukuun ottamatta tietoja, joiden paljastamisella rikottaisiin henkilötietojen suojasta annettua Liettuan tasavallan lakia tai laiminlyötäisiin kolmansien osapuolten kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuvia elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia

4)	nämä tiedot koskevat talouden toimijoita ja alihankkijoita, joiden voimavaroja elinkeinonharjoittajan käyttää hyväksi, lukuun ottamatta tietoja, joiden paljastamisella rikottaisiin henkilötietojen suojasta annettua lakia.

3. Jos hankintaviranomainen epäilee elinkeinonharjoittajan tarjoukseen sisältyvien tietojen luottamuksellisuutta, sen on pyydettävä tätä perustelemaan, miksi kyseiset tiedot ovat luottamuksellisia. – –

4. Tarjoajat voivat halutessaan viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sopimuksen tekemisestä pyytää hankintaviranomaista antamaan sopimuspuoleksi valitun tarjoajan tarjouksen tai osallistumishakemuksen (tai ehdokkaat niiden muiden elinkeinonharjoittajien hakemukset, joita on pyydetty tekemään tarjous tai osallistumaan neuvottelumenettelyyn) niiden tutustuttavaksi, mutta hankintaviranomainen ei voi tämän pykälän 2 momenttia rikkomatta paljastaa tietoja, jotka ehdokkaat tai tarjoajat ovat määritelleet luottamuksellisiksi.

– –”

Kyseisen lain 45 §:n, jonka otsikkona on ”Elinkeinonharjoittajan ja sen esittämän osallistumishakemuksen ja tarjouksen arvioinnin yleiset periaatteet”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos ehdokas tai tarjoaja on toimittanut virheellisiä, epätäydellisiä tai väärennettyjä asiakirjoja tai tietoja, jotka koskevat hankinta-asiakirjojen määräystenmukaisuutta, tai jos se ei ole toimittanut tällaisia asiakirjoja tai tietoja lainkaan, hankintaviranomaisen on yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja avoimuusperiaatetta loukkaamatta pyydettävä ehdokasta tai tarjoajaa korjaamaan, täydentämään tai tarkentamaan niitä kohtuullisessa määräajassa, jonka hankintaviranomainen vahvistaa. Vain seuraavia seikkoja koskevia asiakirjoja tai tietoja voidaan oikaista, täydentää, tarkentaa tai toimittaa lisäksi: elinkeinonharjoittajan poissulkemisperusteiden puuttuminen, taloudellista ja rahoituksellista tilannetta sekä teknistä ja ammatillista pätevyyttä koskevien vaatimusten sekä laadunhallinta- ja ympäristöperusteiden täyttäminen, osallistumishakemuksen tai tarjouksen allekirjoittamista koskeva, elinkeinonharjoittajan antama valtakirja, yhteistä toimintaa koskeva sopimus, tarjouksen pätevyyden todistava asiakirja sekä asiakirjat, jotka eivät liity hankintasopimuksen kohteeseen, sen teknisiin ominaisuuksiin, hankintasopimuksen toteuttamisen ehtoihin tai tarjouksen hintaan. Muita elinkeinonharjoittajan tarjouksen asiakirjoja voidaan oikaista, täydentää tai tarkentaa tämän lain 55 §:n 9 momentin mukaisesti.”

Kyseisen lain 46 §:n, jonka otsikkona on ”Elinkeinonharjoittajien poissulkemisperusteet”, 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomainen sulkee elinkeinonharjoittajan pois hankintamenettelystä, jos

– –

kyseinen elinkeinonharjoittaja on hankintamenettelyn kuluessa salannut tietoja tai esittänyt vääriä tietoja tämän lain tässä pykälässä ja 47 §:ssä säädettyjen vaatimusten noudattamisesta ja hankintaviranomainen kykenee osoittamaan tämän millä tahansa lain mukaisella keinolla, tai jos elinkeinonharjoittaja ei väärien tietojen esittämisen vuoksi kykene toimittamaan tämän lain 50 §:n mukaisesti vaadittavia täydentäviä asiakirjoja. – –”

Julkisista hankinnoista annetun lain 52 §:ssä, jonka otsikkona on ”Tietojen salaaminen tai väärien tietojen toimittaminen taikka asiakirjojen toimittamatta jättäminen”, säädetään seuraavaa:

”1. Hankintaviranomainen julkaisee [Liettuan] julkisten hankintojen keskusportaalissa (Centrinė viešųjų pirkimų informacinė sistema) julkisista hankinnoista vastaavan viraston (Viešųjų pirkimų tarnyba) asettamien sääntöjen mukaisesti viimeistään 10 päivän kuluessa tiedot elinkeinonharjoittajasta, joka on hankintamenettelyn kuluessa salannut tietoja tai esittänyt vääriä tietoja tämän lain 46 ja 47 §:ssä säädettyjen vaatimusten noudattamisesta tai ei väärien tietojen esittämisen vuoksi ole toimittanut tämän lain 50 §:n mukaisesti vaadittavia täydentäviä asiakirjoja, kun

1)	kyseinen elinkeinonharjoittaja on suljettu pois hankintamenettelystä

2)	asiasta on annettu oikeuden päätös.

– –”

Julkisista hankinnoista annetun lain 55 §:n, jonka otsikkona on ”Tarjousten arviointi ja vertailu”, 9 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomainen voi tämän lain 45 §:n 3 momentin mukaisesti pyytää tarjoajia oikaisemaan, täydentämään tai tarkentamaan tarjouksiaan, mutta se ei voi pyytää niitä muuttamaan avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä esitetyn tarjouksen, kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä tai neuvottelumenettelyssä, johon liittyy tai ei liity hankintailmoituksen julkaiseminen, tai innovaatiokumppanuudessa esitetyn lopullisen tarjouksen olennaisia osia, toisin sanoen muuttamaan hintaa tai tekemään muita muutoksia, jotka tekisivät hankinta-asiakirjojen mukaiseksi tarjouksen, joka ei sitä ollut, taikka ehdottaa tai sallia niille, että ne tekevät tällaisia muutoksia. Jos hankintaviranomainen havaitsee tarjouksia tarkastellessaan virheitä hinta- tai kustannuslaskelmissa, sen on kehotettava kyseistä tarjoajaa korjaamaan nämä laskuvirheet määräajassa, jonka se vahvistaa, muuttamatta hintaa tai kustannuksia, jotka tarjous sisälsi hankintaviranomaisen saadessa siitä tiedon. Kun tarjoaja korjaa tarjouksessaan havaitut laskuvirheet, se voi korjata hinta- tai kustannustekijöitä, mutta se ei voi jättää niitä pois eikä lisätä uusia hinta- tai kustannustekijöitä.”

Kyseisen lain 58 §:n, jonka otsikkona on ”Hankintamenettelyjen tulosten ilmoittaminen”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tämän pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa hankintaviranomainen ei voi luovuttaa tietoja, joiden paljastaminen rikkoisi tietosuojaa koskevia sääntöjä tai olisi yleisen edun vastaista, vahingoittaisi tietyn elinkeinonharjoittajan oikeutettuja kaupallisia etuja tai vaikuttaisi elinkeinonharjoittajien väliseen kilpailuun.”

Liettuan tasavallan siviiliprosessikoodeksi

Liettuan tasavallan siviiliprosessikoodeksin (Lietuvos Respublikos civilinio proceso kodeksas) 101 §:ssä, jonka otsikkona on ”Liikesalaisuuksien suojaa koskevat erityissäännökset”, säädetään seuraavaa:

”1. Tämä pykälä sisältää erityisiä säännöksiä, jotka koskevat liikesalaisuuksien suojaa liikesalaisuuksien laitonta hankintaa, käyttöä ja ilmaisemista koskevissa asioissa ja muissa siviiliasioissa.

2. Kun on perusteltuja syitä katsoa, että liikesalaisuus saattaa paljastua, tuomioistuin nimeää asianosaisten asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä tai viran puolesta antamallaan perustellulla määräyksellä henkilöt, jotka voivat

1)	tutustua asiakirja-aineiston niihin osiin, joissa on tietoja, jotka ovat tai voivat olla liikesalaisuuksia, ja tehdä ja hankkia niistä otteita, kopioita ja (digitaalisia) jäljennöksiä

2)	osallistua suljetuin ovin pidettäviin istuntoihin, joissa voi paljastua tietoja, jotka ovat tai voivat olla liikesalaisuuksia, ja tutustua näiden istuntojen pöytäkirjoihin

3)	hankkia oikeaksi todistetun jäljennöksen (digitaalisen jäljennöksen) tuomiosta tai määräyksestä, jossa on tietoja, jotka ovat tai voivat olla liikesalaisuuksia.

3. Tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettujen henkilöiden määrä ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien oikeuksien takaamiseksi. Näihin henkilöihin kuuluvat ainakin seuraavat:

1)	jos asianosainen on luonnollinen henkilö: hän itse ja hänen edustajansa

2)	jos asianosainen on oikeushenkilö: vähintään yksi luonnollinen henkilö, joka hoitaa asiaa oikeushenkilön puolesta sekä oikeushenkilön edustaja.

4. Soveltaessaan edellä tämän pykälän 2 momentissa säädettyjä rajoituksia tuomioistuimen on otettava huomioon tarve taata oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, asianosaisten ja menettelyn muiden osapuolten oikeutetut edut sekä vahinko, joka tällaisten rajoitusten määräämisestä tai määräämättä jättämisestä voi aiheutua.

– –”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

Hankintaviranomainen käynnisti 27.9.2018 julkaistulla tarjouspyyntöilmoituksella avoimen kansainvälisen hankintamenettelyn julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen tekemiseksi Neringan (Liettua) kunnan yhdyskuntajätteen keruusta ja kuljetuksesta Klaipėdan (Liettua) alueelliseen jätteidenkäsittelylaitokseen.

Hankintaviranomaisen ilmoitus sisälsi tekniset eritelmät. Niissä määrättiin erityisesti, että palveluntarjoajan on käytettävä yhdyskuntajätteen kuljettamiseksi ajoneuvoja, jotka vastaavat vähintään Euro 5 ‑päästöluokkaa ja joissa on kiinteästi asennettu jatkuvatoiminen paikannusjärjestelmä (GPS), jonka avulla hankintaviranomainen voi määrittää ajoneuvojen tarkan sijainnin ja reitin.

Ilmoitus sisälsi myös kuvaukset tarjoajien ammatillisesta ja teknisestä pätevyydestä, joka on tarpeen hankintasopimuksen toteuttamiseksi, ja tarjoajien rahoituksellisesta ja taloudellisesta tilanteesta. Viimeksi mainitun osalta ilmoituksessa täsmennettiin, että jokaisen tarjoajan on annettava vapaamuotoinen vakuutus siitä, että sen sekalaisen yhdyskuntajätteen keräystä ja kuljetusta koskeva vuotuinen vähimmäisliikevaihto viimeisiltä kolmelta varainhoitovuodelta tai – jos se on harjoittanut kyseistä toimintaa vähemmän kuin kolme varainhoitovuotta – rekisteröintipäivän jälkeiseltä ajalta on vähintään 200000 euroa ilman arvonlisäveroa.

35	Hankintaviranomainen sai kolme tarjousta, muun muassa Ecoservicen ja ryhmittymän tarjoukset.

36	Hankintaviranomainen ilmoitti 29.11.2018 tarjoajille tarjousten arvioinnista ja niiden lopullisesta paremmuusjärjestyksestä. Sopimuspuoleksi valittiin ryhmittymä tarjouksen alemman hinnan vuoksi, ja Ecoservice sijoittui toiselle sijalle.

37	Ecoservice pyysi 4.12.2018 julkisia hankintoja koskevan lain 20 §:n 4 momentin nojalla hankintaviranomaiselta saada tutustua tietoihin, joiden perusteella tämä oli asettanut tarjoukset paremmuusjärjestyksen, ja erityisesti ryhmittymän tarjoukseen.

38	Ecoservice sai 6.12.2018 tutustua kyseisen tarjouksen niihin tietoihin, jotka eivät olleet luottamuksellisia.

Ecoservice teki 10.12.2018 hankintaviranomaiselle oikaisuvaatimuksen, jossa se riitautti tarjouspyyntömenettelyn tulokset, koska se katsoi, ettei ryhmittymä täyttänyt asetettuja pätevyysedellytyksiä. Ecoservice väitti ensinnäkin, ettei ryhmittymän mikään jäsen ollut voinut toteuttaa sekalaisen yhdyskuntajätteen keruu- ja kuljetussopimuksia 200000 euron arvosta edeltävien kolmen vuoden aikana. Se katsoi, että koska Parsekas ei suorittanut sekalaisen yhdyskuntajätteen huoltopalveluja, hankintaviranomaisen olisi pitänyt pyytää sitä tarkentamaan vakuutusta, jonka mukaan se oli toteuttanut sekajätteen huoltopalvelusopimuksia 235510,79 euron arvosta. Toiseksi Ecoservice väitti, ettei ryhmittymällä ollut vaadittua teknistä pätevyyttä.

40	Hankintaviranomainen hylkäsi tämän oikaisuvaatimuksen 17.12.2018 todeten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan lyhyesti, että ryhmittymä oli täyttänyt Ecoservicen riitauttamat kaksi pätevyysedellytystä.

Ecoservice nosti 27.12.2018 Klaipėdos apygardos teismasissa (alueellinen tuomioistuin, Klaipėda, Liettua) tästä päätöksestä kanteen, jossa vaadittiin, että hankintaviranomainen määrätään esittämään ryhmittymän tarjous sekä ryhmittymän ja hankintaviranomaisen välinen kirjeenvaihto. Ecoservice väitti, että kaikki todisteet on esitettävä tuomioistuimelle riippumatta siitä, ovatko ne luottamuksellisia vai eivät, ja totesi tarvitsevansa nämä asiakirjat, joista osa ei ollut luottamuksellisia, voidakseen täsmentää omat vaatimuksensa.

42	Kyseinen tuomioistuin määräsi 3.1.2019 antamallaan päätöksellä, että hankintaviranomaisen on toimitettava Ecoservicelle kaikki sen pyytämät asiakirjat.

Hankintaviranomainen totesi tämän määräyksen jälkeen 11.1.2019 toimittamassaan vastineessa ensinnäkin, että se oli oikaisuvaatimusta tutkiessaan pyytänyt ryhmittymää toimittamaan lisätietoja jätehuoltopalvelusopimuksista, joita se oli tehnyt. Hankintaviranomaisen mukaan ryhmittymä oli toimittanut pyydetyt tiedot painottaen, että suuri osa toimitetuista tiedoista oli luottamuksellisia eikä niitä saanut paljastaa ulkopuolisille. Myös hankintaviranomainen katsoi, että tiedoilla oli ryhmittymälle kaupallista arvoa ja että niiden paljastaminen kilpailijoille voisi aiheuttaa sille vahinkoa, eikä siksi toimittanut niitä tuomioistuimelle ollakseen rikkomatta julkisia hankintoja koskevan lain 20 §:ää. Näin ollen se toimitti vain sellaiset ryhmittymän tarjoukseen sisältyvät tiedot, jotka eivät olleet luottamuksellisia, mutta ilmoitti toimittavansa tuomioistuimelle luottamukselliset tiedot, jos se pyytäisi niitä uudelleen.

44	Toiseksi hankintaviranomainen vaati kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että saatuaan ryhmittymältä lisätietoja ja vierailtuaan sen tiloissa se oli voinut varmistua siitä, että kyseinen tarjous oli arvioitu oikein.

45	Klaipėdos apygardos teismas rajoitti 15.1.2019 antamallaan määräyksellä asiakirjojen toimittamisvelvoitteen ryhmittymän tarjoukseen ja sen liitteisiin ja määräsi, että ne oli toimitettava 25.1.2019 mennessä.

Hankintaviranomainen toimitti 25.1.2019 kyseiselle tuomioistuimelle pyydetyt asiakirjat jaoteltuina luottamuksellisia tietoja sisältäviin ja sisältämättömiin asiakirjoihin. Tiedot, joiden ryhmittymä väitti olevan luottamuksellisia hankintaviranomaisen sitä kiistämättä, oli tarkoitettu vain kyseisen tuomioistuimen nähtäviksi. Hankintaviranomainen oli lisäksi pyytänyt tuomioistuimelta, ettei tämä sallisi Ecoservicen tutustua ryhmittymän tarjouksen sisältämiin luottamuksellisiin tietoihin ja että se määrittelisi nämä tiedot ei-julkiseksi osaksi asiakirja-aineistoa.

47	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi 30.1.2019 antamallaan määräyksellä hankintaviranomaisen vaatimuksen, jonka mukaan tuomioistuimelle toimitettuja ryhmittymän tarjouksen sisältämiä tietoja olisi pidettävä luottamuksellisina eikä niitä saisi paljastaa.

48	Tämä tuomioistuin hylkäsi 14.2.2019 antamallaan määräyksellä, johon ei voinut hakea muutosta, Ecoservicen 11.2.2019 esittämän pyynnön saada tutustua asiakirja-aineiston kaikkiin tietoihin.

49	Sama tuomioistuin hylkäsi 21.2.2019 antamallaan määräyksellä, johon ei voinut hakea muutosta, Ecoservicen 12.2.2019 esittämän vaatimuksen, jonka mukaan Parsekas olisi määrättävä esittämään tiedot tekemistään jätehuoltosopimuksista.

50	Klaipėdos apygardos teismas hylkäsi 15.3.2019 antamallaan tuomiolla Ecoservicen kanteen sillä perusteella, että ryhmittymä täytti asetetut pätevyysvaatimukset.

Ecoservicen tekemää valitusta käsitellyt Lietuvos apeliacinis teismas (Liettuan ylioikeus) kumosi 30.5.2019 antamallaan tuomiolla sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomion että hankintaviranomaisen päätöksen, jolla tarjoukset asetettiin paremmuusjärjestykseen. Lisäksi muutoksenhakutuomioistuin määräsi hankintaviranomaisen arvioimaan tarjoukset uudelleen.

52	Hankintaviranomainen teki kassaatiovalituksen Lietuvos Aukščiausiasis Teismasiin (ylin tuomioistuin, Liettua).

53	Ennen kuin Ecoservice toimitti vastineensa kassaatiovalitukseen, se pyysi 26.7.2019 Lietuvos Aukščiausiasis Teismasilta saada tutustua hankintaviranomaisen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiin luottamuksellisiin asiakirjoihin siten, että kaupallisesti arkaluonteiset tiedot on peitetty.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että tiettyjä tarjouspyyntöilmoituksessa mainittuja tarjoajien pätevyysvaatimuksia voidaan pitää sekä talouden toimijan rahoituksellista ja taloudellista tilannetta että sen teknistä ja ammatillista pätevyyttä koskevina ehtoina, mutta myös teknisinä eritelminä tai jopa hankintasopimuksen toteuttamisen ehtoina.

On kuitenkin tärkeää määrittää näiden vaatimusten luonne, koska julkisia hankintoja koskevan lain 45 §:n 3 momentin ja 55 §:n 9 momentin mukaan velvollisuus tai mahdollisuus oikaista tarjoajan ilmoitusta vaihtelee sen mukaan, koskeeko riidanalainen tieto tarjoajan pätevyyttä vai sen esittämää tarjousta.

56	Toiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan nousee esille kysymys yhden tarjoajan esittämien luottamuksellisten tietojen suojan ja muiden tarjoajien puolustautumisoikeuksien tehokkuuden keskinäisestä suhteesta.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Ecoservice oli käsiteltävässä asiassa turhaan yrittänyt saada tutustua ryhmittymän tarjoukseen. Hankintaviranomainen oli itse puolustanut erittäin aktiivisesti ryhmittymän oikeutta luottamuksellisten tietojensa suojaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tästä Liettuassa yleisestä käytännöstä seuraa, että tarjoajien oikeudet on suojattu vain osittain. Julkisia hankintoja koskevissa oikeusriidoissa hylätyillä tarjoajilla on nimittäin käytettävissään vähemmän tietoa kuin oikeusriidan muilla osapuolilla. Lisäksi niiden oikeuksien tehokas suoja riippuu siitä, päättääkö tuomioistuin määrätä luottamuksellisiksi niiden pyytämät tiedot. Päätös, jolla tuomioistuin hylkää tällaisten tietojen luovuttamispyynnön, voi pienentää hylätyn tarjoajan mahdollisuuksia siihen, että kanne, jonka se on nostanut sopimuspuolen valintapäätöksestä, hyväksytään.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee ensinnäkin katsoneensa julkisten hankintojen alalla erityisesti, että julkisia hankintoja koskevan lain 20 §:ssä säädetty tarjoajien oikeus tarjouksessa esitettyjen luottamuksellisten tietojen suojaan kattaa ainoastaan tiedot, jotka on luokiteltava Liettuan tasavallan siviilikoodeksin (Lietuvos Respublikos civilinio kodekso) 1.116 §:n 1 momentissa, joka vastaa olennaisilta osiltaan direktiivin 2016/943 säännöksiä, tarkoitetuiksi liike- tai yrityssalaisuuksiksi. Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tarjoajan oikeutta tutustua toisen tarjoajan tarjoukseen on pidettävä erottamattomana osana mahdollisesti loukattujen oikeuksien suojaa.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä, mitä hankintaviranomaisten velvollisuus suojata tarjoajien niille toimittamien tietojen luottamuksellisuutta tarkkaan ottaen sisältää, sekä tämän velvollisuuden suhteesta hankintaviranomaisten velvollisuuteen varmistaa muutosta hakeneiden talouden toimijoiden oikeussuojan tehokkuus. Se katsoo, että vaikka unionin tuomioistuin on 14.2.2008 antamassaan tuomiossa Varec (C‑450/06, EU:C:2008:91) korostanut julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen perustuvan talouden toimijoiden ja hankintaviranomaisten väliseen luottamussuhteeseen, kyseisen tuomion antamisen jälkeen annetun direktiivin 2016/943 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että oikeudenkäynnin asianosaisilla on joka tapauksessa oltava käytettävissään samat tiedot, sillä muutoin loukattaisiin oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että koska tuomioistuimet velvoitetaan tällä säännöksellä takaamaan talouden toimijoiden oikeus saada tietoonsa oikeusriidan asianosaisen liikesalaisuuksia, voisi myös olla aiheellista sallia talouden toimijoille tämän oikeuden käyttäminen ennen oikeudenkäyntiä varsinkin, jotta talouden toimijat voisivat tehdä asian täysin tuntien päätöksen kanteen nostamisesta.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on kuitenkin olemassa riski, että jotkin talouden toimijat käyttäisivät tätä oikeutta väärin vaatimalla hankintaviranomaiselta tietoja yksinomaan saadakseen tietoja kilpailijoistaan, eivät oikeuksiensa puolustamiseksi. Tällaiset toimijat saisivat kuitenkin joka tapauksessa haluamansa tiedot panemalla asian vireille tuomioistuimessa.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että direktiiviin 2016/943 ei sisälly johdanto-osan 18 perustelukappaletta lukuun ottamatta julkisia hankintoja koskevia menettelyjä koskevaa nimenomaista säännöstä. Se korostaa, että vaikka hankintaviranomaiset eivät ole muutoksenhakuelimiä, kansallisessa oikeudessa pakolliseksi säädetty oikeudenkäyntiä edeltävä riitojenratkaisujärjestelmä antaa niille laajat valtuudet tehdä yhteistyötä sekä muutosta hakijana että sen vastapuolina olevien talouden toimijoiden kanssa. Koska hankintaviranomaisten tavoitteena on taata näiden toimijoiden oikeuksien tehokas suojelu, niillä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan myös velvollisuus toteuttaa toimivaltansa ja käytettävissään olevien keinojen puitteissa toimenpiteet sen varmistamiseksi, että talouden toimijoilla on aito mahdollisuus puolustaa etuja, joita on saatettu loukata. Voikin olla niin, että direktiivin 2014/24 21 artiklaa ja direktiivin 89/665 vastaavia säännöksiä olisi tulkittava siten, että tarjoajat voivat saada muita tarjoajia koskevia, liikesalaisuuksina pidettäviä tietoja paitsi tuomioistuinmenettelyn, myös sitä edeltävän hallinnollisen muutoksenhaun kautta.

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aikoo ottaa omasta aloitteestaan esille ryhmittymän toimien arvioimisen direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan h alakohdan kannalta, toisin sanoen sen arvioimisen, onko ryhmittymä – tai ainakin osa sen jäsenistä – toimittanut hankintaviranomaiselle vääriä tietoja siitä, vastaavatko niiden voimavarat tarjouspyynnössä asetettuja vaatimuksia.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, että Parsekas on voinut syyllistyä huolimattomuuteen tietoja toimittaessaan, mikä on vaikuttanut hankintamenettelyn tuloksiin. Se katsoo tästä, ettei Parsekasin olisi pitänyt ilmoittaa sellaisten sopimusten perusteella saamiaan tuloja, jotka se oli tehnyt ja toteuttanut sellaisten muiden talouden toimijoiden kanssa, jotka tarjosivat sekajätteen huoltoon liittyvien palvelujen osan, tai sellaisten sopimusten perusteella, jotka se oli itse toteuttanut mutta joissa sekajätteen huolto koski vain hyvin pientä osaa kyseessä olleista jätteistä.

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka toteaa, että direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohtaan liittyvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö perustuu hankintaviranomaisen ja asianomaisen elinkeinonharjoittajan väliseen keskinäiseen luottamukseen perustuvaan erityiseen suhteeseen, on epävarma siitä, voiko kansallinen tuomioistuin poiketa hankintaviranomaisen arvioinnista, joka koskee sitä, ovatko sille hankintamenettelyn kuluessa toimitetut tiedot vääriä tai harhaanjohtavia.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii vielä, onko mahdollisesti vääriä tietoja toimittaneen, yhteistä toimintaa koskevan sopimuksen osapuolena olevan talouden toimijan kumppanitkin, joiden kanssa se on esittänyt yhteisen tarjouksen, merkittävä luetteloon vääriä tietoja toimittaneista elinkeinonharjoittajista julkisia hankintoja koskevan lain 46 §:n 4 momentin 4 kohdan ja 52 §:n mukaisesti, mistä seuraisi, että niille asetetaan vuoden ajaksi kielto osallistua muiden hankintaviranomaisten tarjouspyyntömenettelyihin.

Tämä ratkaisu, joka voisi perustua kaikkien kumppaneina olevien toimijoiden yhteisvastuuseen ja yhteisiin etuihin, vaikuttaa kuitenkin olevan vastoin kyseisten toimijoiden henkilökohtaisen vastuun periaatetta, jonka mukaan seuraamuksia voidaan määrätä vain vääriä tietoja toimittaneelle talouden toimijalle.

Tässä tilanteessa Lietuvos Aukščiausiasis Teismas päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)	Kuuluuko tarjousehto, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien on osoitettava saavansa tietty keskimääräinen vuotuinen liikevaihto ainoastaan tiettyihin palveluihin (sekalaisen yhdyskuntajätteen huolto) liittyvästä toiminnasta, direktiivin [2014/24] 58 artiklan 3 vai 4 kohdan soveltamisalaan?

2)	Vaikuttaako ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus unionin tuomioistuimen 4.5.2017 antamassa tuomiossa Esaprojekt (C‑387/14, EU:C:2017:338) määritettyyn elinkeinonharjoittajan voimavarojen arviointimenetelmään?

Kuuluuko tarjousehto, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien on osoitettava, että [jätehuolto]palvelujen tarjoamisessa tarvittavat ajoneuvot vastaavat tarkkoja teknisiä määräyksiä, jotka koskevat muun muassa päästöjä (Euro 5 ‑päästöluokka), GPS-lähetintä ja asianmukaista varastointikapasiteettia, direktiivin 2014/24 58 artiklan 4 kohdan, kyseisen direktiivin 42 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin liitteen VII kanssa, ja/tai saman direktiivin 70 artiklan soveltamisalaan?

Onko direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan [neljättä] alakohtaa, jossa vahvistetaan muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden periaate, saman artiklan 3 ja 5 kohtaa, direktiivin 2014/24 21 artiklaa ja direktiiviä 2016/943, erityisesti sen johdanto-osan 18 perustelukappaletta ja 9 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa, (yhdessä tai erikseen, mutta siihen rajoittumatta) tulkittava siten, että jos julkisia hankintoja koskevissa kansallisissa säännöksissä säädetään pakollisesta oikeudenkäyntiä edeltävästä riitojenratkaisumenettelystä,

hankintaviranomaisen on annettava muutoksenhakumenettelyn aloittaneelle elinkeinonharjoittajalle kaikki toisen elinkeinonharjoittajan tarjouksen tiedot (niiden luottamuksellisuudesta riippumatta), jos kyseinen menettely koskee erityisesti toisen elinkeinonharjoittajan tarjouksen arvioinnin lainmukaisuutta ja menettelyn aloittanut elinkeinonharjoittaja oli nimenomaisesti pyytänyt hankintaviranomaiselta tätä ennen kyseisiä tietoja;

edelliseen kysymykseen annettavasta vastauksesta riippumatta hankintaviranomaisen on, kun se hylkää elinkeinonharjoittajan väitteen, joka koskee sen kilpailijan tarjouksen arvioinnin lainmukaisuutta, joka tapauksessa annettava selkeä, kattava ja täsmällinen vastaus sille toimitettua tarjousta koskevien luottamuksellisten tietojen ilmaisemista koskevasta riskistä huolimatta?

Onko direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan [neljättä] alakohtaa, saman artiklan 3 ja 5 kohtaa sekä 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, direktiivin 2014/24 21 artiklaa ja direktiiviä 2016/943, erityisesti sen johdanto-osan 18 perustelukappaletta, (yhdessä tai erikseen, mutta siihen rajoittumatta) tulkittava siten, että hankintaviranomaisen päätös olla antamatta toisen osallistujan tarjouksen luottamuksellisia tietoja elinkeinonharjoittajalle on päätös, joka voidaan riitauttaa erikseen tuomioistuimissa?

6)	Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 89/665 1 artiklan 5 kohtaa tulkittava siten, että elinkeinonharjoittajan on haettava hankintaviranomaiselta oikaisua sen tällaiseen päätökseen ja tarvittaessa nostettava kanne tuomioistuimessa?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan [neljättä] alakohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että toisen elinkeinonharjoittajan tarjouksen sisällöstä käytettävissä olevien tietojen laajuudesta riippuen elinkeinonharjoittaja voi nostaa tuomioistuimissa kanteen, joka koskee yksinomaan kieltäytymistä antamasta sille näitä tietoja, riitauttamatta myös hankintaviranomaisen muiden päätösten lainmukaisuutta?

Edellisiin kysymyksiin annettavista vastauksista riippumatta, onko direktiivin 2016/943 9 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa tulkittava siten, että kun kantaja on pyytänyt, että oikeusriidan toinen osapuoli määrätään esittämään hallussaan oleva näyttö ja että tuomioistuin asettaa tämän näytön kantajan saataville, tuomioistuimen on hyväksyttävä tällainen pyyntö hankintaviranomaisen hankinta- tai muutoksenhakumenettelyjen kuluessa toteuttamista toimista riippumatta?

Onko direktiivin 2016/943 9 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa tulkittava siten, että hylättyään kantajan vaatimuksen oikeusriidan toisen osapuolen luottamuksellisten tietojen ilmaisemisesta tuomioistuimen olisi omasta aloitteestaan arvioitava niiden tietojen merkitystä, joiden ilmaisemista pyydetään, ja tietojen vaikutuksia hankintamenettelyn lainmukaisuuteen?

10)

Voidaanko direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan h alakohdassa säädettyä elinkeinonharjoittajien poissulkemisperustetta, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen 3.10.2019 antama tuomio Delta Antrepriză de Construcții și Montaj 93 (C‑267/18, EU:C:2019:826), soveltaa siten, että tutkiessaan elinkeinonharjoittajan ja hankintaviranomaisen välistä oikeusriitaa tuomioistuin voi päättää omasta aloitteestaan – hankintaviranomaisen arvioinnista riippumatta –, että kyseinen elinkeinonharjoittaja, joka toimi tahallisesti tai tuottamuksellisesti, toimitti hankintaviranomaiselle harhaanjohtavia, tosiseikkojen osalta virheellisiä tietoja ja olisi näin ollen suljettava pois hankintamenettelyistä?

11)

Onko direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan h alakohdan säännöksiä, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen kanssa, tulkittava ja sovellettava siten, että jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään lisäseuraamuksista (hankintamenettelystä poissulkemisen lisäksi) väärien tietojen toimittamisesta, näitä seuraamuksia voidaan soveltaa ainoastaan henkilökohtaisen vastuun perusteella, etenkin jos tosiseikkojen osalta virheellisiä tietoja toimittaa vain osa hankintamenettelyyn yhdessä osallistuneista [toimijoista] (esimerkiksi yksi useista kumppaneista)?”

Ennakkoratkaisukysymykset

Ensimmäinen kysymys

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2014/24 58 artiklaa tulkittava siten, että talouden toimijoiden velvollisuus osoittaa saavansa tietty keskimääräinen vuotuinen liikevaihto kyseessä olevan hankintasopimuksen kattamalla toimialalla on valintaperuste, joka liittyy niiden taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen, jota tarkoitetaan kyseisen säännöksen 3 kohdassa, vai liittyykö se niiden tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen, jota tarkoitetaan saman säännöksen 4 kohdassa.

Tältä osin on huomautettava, että kyseisen direktiivin 58 artiklan 1 kohdassa esitetään kolme valintaperustetyyppiä, jotka hankintaviranomaiset voivat asettaa ehdoksi talouden toimijoiden menettelyyn osallistumiselle. Näitä valintaperusteita, jotka liittyvät kelpoisuuteen harjoittaa asianomaista ammattitoimintaa, taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen sekä tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen, täsmennetään kyseisen artiklan 2–4 kohdassa.

Lisäksi kyseisen direktiivin 58 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että hankintaviranomaiset voivat vaatia erityisesti, että talouden toimijoilla on tietty vuotuinen vähimmäisliikevaihto, johon kuuluu tietty vähimmäisliikevaihto hankintasopimuksen kattamalla alalla, sen varmistamiseksi, että niillä on hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat.

Tästä seuraa, että vaatimus, jonka mukaan talouden toimijoiden on osoitettava saavansa tietty keskimääräinen vuotuinen liikevaihto kyseessä olevan hankintasopimuksen kattamalla toimialalla, vastaa täsmälleen talouden toimijoiden taloudellista ja rahoituksellista tilannetta koskevan valintaperusteen, josta säädetään direktiivin 2014/24 58 artiklan 3 kohdassa, määritelmää, ja kuuluu näin ollen tämän säännöksen soveltamisalaan. Lisäksi kyseisen direktiivin liitteestä XII, joka koskee valintaperusteiden täyttämisen todistuskeinoja, ja tarkemmin siinä olevasta I osasta, johon kyseisen direktiivin 60 artiklan 3 kohdassa viitataan, ilmenee, että ohjeellinen luettelo todisteista, joilla voidaan osoittaa talouden toimijan taloudellinen tilanne ja rahoitusasema, sisältää todistuksen yrityksen ”liikevaihdosta hankintasopimuksen kohteena olevalla toimialalla”, mikä vahvistaa tämän tulkinnan.

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2014/24 58 artiklaa on tulkittava siten, että talouden toimijoiden velvollisuus osoittaa saavansa tietty keskimääräinen vuotuinen liikevaihto kyseessä olevan hankintasopimuksen kattamalla toimialalla on valintaperuste, joka liittyy kyseisten toimijoiden taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen, jota tarkoitetaan kyseisen säännöksen 3 kohdassa.

Toinen kysymys

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2014/24 58 artiklan 3 kohtaa ja 60 artiklan 3 kohtaa yhdessä luettuina tulkittava siten, että tilanteessa, jossa hankintaviranomainen on edellyttänyt talouden toimijoilta, että niille on kertynyt tietty vähimmäisliikevaihto kyseessä olevan hankintasopimuksen kattamalla alalla, talouden toimija voi esittääkseen näyttöä taloudellisesta ja rahoituksellisesta tilanteestaan vedota sellaisen tilapäisen yritysryhmittymän, johon se on kuulunut, saamiin tuloihin ainoastaan, jos se on tosiasiassa osallistunut tietyn hankintasopimuksen yhteydessä tämän ryhmittymän sellaisen toiminnan suorittamiseen, joka vastaa sen hankintasopimuksen kohdetta, jota varten mainittu toimija pyrkii osoittamaan taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteensa.

Näyttönä direktiivin 2014/24 58 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta taloudellisesta ja rahoituksellisesta tilanteestaan talouden toimija voi kyseisen direktiivin 60 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan yleensä esittää hankintaviranomaiselle yhden tai useamman kyseisen direktiivin liitteessä XII olevassa I osassa luetelluista asiakirjoista. Direktiivin 60 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään jopa, että jos talouden toimija ei hyväksyttävästä syystä voi toimittaa hankintaviranomaiselle sen pyytämiä asiakirjoja, se saa osoittaa taloudellisen tilanteensa ja rahoitusasemansa jollakin muulla hankintaviranomaisen hyväksymällä asiakirjalla.

75	Kuten direktiivin 2014/24 58 artiklan 3 kohdasta ilmenee, hankintaviranomaiset voivat vaatia erityisesti, että talouden toimijoilla on tietty vuotuinen vähimmäisliikevaihto, johon kuuluu tietty vähimmäisliikevaihto hankintasopimuksen kattamalla alalla.

Tästä säännöksestä ilmenee näin ollen, että kun hankintaviranomaiset asettavat vaatimukset, joilla varmistetaan, että talouden toimijoilla on hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat, ne voivat päättää vaatia, että talouden toimijoilla on tietty vuotuinen vähimmäisliikevaihto tai tietty vähimmäisliikevaihto hankintasopimuksen kattamalla alalla, tai ne voivat yhdistää nämä kaksi vaatimusta.

Jos hankintaviranomainen on asettanut yksinomaan tiettyä vuotuista vähimmäisliikevaihtoa koskevan vaatimuksen vaatimatta, että tämä vähimmäisliikevaihto olisi saatu hankintasopimuksen kattamalla alalla, mikään ei estä talouden toimijaa vetoamasta sellaisen tilapäisen yritysryhmittymän, johon se on kuulunut, saamiin tuloihin, vaikka se ei olisi tosiasiassa osallistunut tietyn hankintasopimuksen yhteydessä tämän ryhmittymän sellaisen toiminnan suorittamiseen, joka vastaa sen hankintasopimuksen kohdetta, jota varten mainittu toimija pyrkii osoittamaan taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavaransa.

Jos hankintaviranomainen on sen sijaan vaatinut, että kyseinen vähimmäisliikevaihto on saatu hankintasopimuksen kattamalta alalta, vaatimukseen on kaksi syytä. Sen tarkoituksena on nimittäin sekä määrittää talouden toimijoiden taloudelliset ja rahoitukselliset voimavarat että osaltaan osoittaa niiden tekninen ja ammatillinen pätevyys. Tällöin toimijan taloudelliset ja rahoitukselliset voimavarat, samoin kuin sen tekninen ja ammatillinen pätevyys, kuuluvat vain ja yksinomaan talouden toimijalle luonnollisena henkilönä tai oikeushenkilönä.

Tästä seuraa, että tässä viimeksi mainitussa tilanteessa talouden toimija voi esittääkseen hankintamenettelyn yhteydessä näyttöä taloudellisista ja rahoitusta koskevista voimavaroistaan vedota sellaisen tilapäisen yritysryhmittymän, johon se on kuulunut, saamiin tuloihin ainoastaan, jos se on tosiasiassa osallistunut tietyn hankintasopimuksen yhteydessä tämän ryhmittymän sellaisen toiminnan suorittamiseen, joka vastaa sen hankintasopimuksen kohdetta, jota varten mainittu toimija pyrkii osoittamaan taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavaransa.

On nimittäin niin, että kun taloudellinen toimija turvautuu sellaisen yritysryhmittymän taloudellisiin ja rahoitusta koskeviin voimavaroihin, jonka osa se on ollut, näitä voimavaroja on arvioitava tämän toimijan konkreettiseen osallistumiseen nähden ja siis siihen nähden, mikä sen tosiasiallinen panos on ollut kyseiseltä ryhmittymältä tietyn hankintasopimuksen yhteydessä vaaditun toiminnan harjoittamisessa (ks. analogisesti tuomio 4.5.2017, Esaprojekt, C‑387/14, EU:C:2017:338, 62 kohta).

Näin ollen direktiivin 2014/24 58 artiklan 3 kohdan yhteydessä liikevaihto, johon tämän säännöksen perusteella voidaan vedota, on tämän tuomion 78 kohdassa mainitussa tilanteessa rajoitettava liikevaihtoon, joka vastaa kyseisen toimijan tosiasiallista panosta toiminnassa, jota ryhmittymältä on edellytetty jonkin aiemman hankintasopimuksen yhteydessä.

Toiseen kysymykseen on siis vastattava, että direktiivin 2014/24 58 artiklan 3 kohtaa ja 60 artiklan 3 kohtaa yhdessä luettuina on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa hankintaviranomainen on edellyttänyt, että talouden toimijoille on kertynyt tietty vähimmäisliikevaihto kyseessä olevan hankintasopimuksen kattamalla alalla, talouden toimija voi esittääkseen näyttöä taloudellisesta ja rahoituksellisesta tilanteestaan vedota sellaisen tilapäisen yritysryhmittymän, johon se on kuulunut, saamiin tuloihin ainoastaan, jos se on tosiasiassa osallistunut tietyn hankintasopimuksen yhteydessä tämän ryhmittymän sellaisen toiminnan suorittamiseen, joka vastaa sen hankintasopimuksen kohdetta, jota varten mainittu toimija pyrkii osoittamaan taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteensa.

Kolmas kysymys

83	Kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2014/24 58 artiklan 4 kohtaa sekä 42 ja 70 artiklaa tulkittava siten, että niitä voidaan soveltaa samanaikaisesti tarjouspyyntöön sisältyvään tekniseen määräykseen.

Tältä osin on katsottava, että direktiivissä 2014/24 ei suljeta pois sitä, että teknisiä määräyksiä voitaisiin samanaikaisesti pitää kyseisen direktiivin 58 artiklan 4 kohdan mukaisina tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvinä valintaperusteina, 42 artiklan mukaisina teknisinä eritelminä ja/tai 70 artiklan mukaisina hankintasopimusten toteuttamisen ehtoina.

Direktiivin 2014/24 58 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista talouden toimijoiden tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvistä valintaperusteista on todettava, että kyseisen direktiivin liitteessä XII olevassa II osassa lueteltujen keinojen, joilla nämä pätevyydet voidaan todistaa, joukossa ovat ”selvitys ympäristönhallinnan toimenpiteistä, jotka talouden toimija toteuttaa hankintasopimuksen toteuttamisen yhteydessä” (g alakohta) ja ”selvitys työvälineistä, kalustosta tai teknisistä laitteista, jotka ovat palvelujen suorittajan tai urakoitsijan käytettävissä hankintasopimuksen toteuttamiseksi” (i alakohta).

Koska tällaisilla keinoilla voidaan todistaa talouden toimijoiden tekninen ja ammatillinen pätevyys, vaikuttaa siltä, että tekniset määräykset, jotka koskevat esimerkiksi ajoneuvojen epäpuhtauspäästöjä (Euro 5 ‑päästöluokka) tai ajoneuvojen pakollisia GPS-lähettimiä, joista on kyse käsiteltävässä asiassa, saattavat liittyä talouden toimijoiden teknisiin resursseihin, jolloin niitä voidaan pitää 58 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin talouden toimijoiden tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvinä valintaperusteina sillä edellytyksellä, että tarjouspyyntöasiakirjoista ilmenee, että niitä edellytetään nimenomaan pätevyyksinä, joiden osalta tarjoajien on osoitettava, että niillä on ne tai että niillä tulee olemaan ne hyvissä ajoin hankintasopimuksen toteuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

Direktiivin 2014/24 42 artiklassa tarkoitetuissa teknisissä eritelmissä on kyseisen artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettava tiettyyn hankintaan sisältyviltä palveluilta vaadittavat ominaisuudet, ja ne on laadittava suorituskykyä koskevien tai toiminnallisten vaatimusten perusteella, mukaan lukien ympäristövaatimukset, tai viittaamalla teknisiin standardeihin. Lisäksi saman artiklan 1 kohdassa viitataan kyseisen direktiivin liitteeseen VII, jonka 1 kohdan b alakohdassa täsmennetään, että teknisellä eritelmällä tarkoitetaan tavara- tai palveluhankintasopimuksissa ”eritelmää asiakirjassa, jossa määritellään tuotteelta tai palvelulta edellytetyt ominaisuudet, esimerkiksi – – ympäristö- ja ilmastomyötäisyyden taso – –”. Näin ollen myös teknisten eritelmien käsite saattaa kattaa pääasiassa kyseessä olevat tekniset määräykset, jotka tosiasiassa on laadittu suorituskykyä koskevien tai toiminnallisten vaatimusten perusteella ja joissa viitataan erityisesti ajoneuvojen epäpuhtauspäästöjä koskevaan Euro 5 ‑päästöluokkaan.

Vielä on todettava, että koska kyseisissä määräyksissä, joissa otetaan huomioon innovointiin ja ympäristöön liittyviä seikkoja, asetetaan hankintasopimuksen toteuttamista koskevia erityisehtoja ja koska määräykset näyttävät liittyvän sopimuksen kohteeseen ja sisältyvät tarjouskilpailukutsuun tai hankinta-asiakirjoihin, ne voivat myös kuulua direktiivin 2014/24 70 artiklassa tarkoitettuun hankintasopimusten toteuttamisen ehtojen käsitteeseen sillä edellytyksellä, että tarjouspyyntöasiakirjoista ilmenee, että määräykset on asetettu ehdoiksi, jotka sopimuspuoleksi valitun on täytettävä hankintasopimuksen toteuttamisvaiheessa, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että hankintasopimuksen toteuttamisen ehtojen täyttymistä ei pidä arvioida sopimuspuolta valittaessa. Tästä seuraa, että jos pääasiassa kyseessä oleva määräys olisi määritelty toteuttamisen ehdoksi ja jos sopimuspuoleksi valittu ei olisi täyttänyt sitä, kun se valittiin sopimuspuoleksi, ehdon täyttymättä jääminen ei vaikuttaisi siihen, oliko se, että ryhmittymä valittiin sopimuspuoleksi, direktiivin 2014/24 säännösten mukaista.

Näin ollen on yhtäältä niin, että pääasiassa kyseessä olevan määräyksen kaltaista tarjouspyyntöön sisältyvää vaatimusta voidaan pitää tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvänä valintaperusteena, teknisenä eritelmänä tai jopa hankintasopimuksen toteuttamisen ehtona. Toisaalta, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee erityisesti, ovatko pääasiassa kyseessä olevat määräykset unionin oikeuden mukaisia, on lisättävä, että direktiivin 2014/24 42 ja 70 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne lähtökohtaisesti estä sitä, että määräykset, joissa täsmennetään tiettyyn hankintaan sisältyvien palvelujen suorittamisessa käytettäviltä ajoneuvoilta edellytetyt tekniset ominaisuudet, asetetaan kyseistä hankintaa koskevassa tarjouspyynnössä, kunhan noudatetaan kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjä julkisia hankintoja koskevia perusperiaatteita.

91	On korostettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään myös, voiko kyseisten määräysten luokittelu vaikuttaa mahdollisuuksiin oikaista tai korjata jätettyjä tarjouksia.

On todettava direktiivin 2014/24 56 artiklan 3 kohdassa säädettävän, että jos talouden toimijoilta edellytettävät tiedot tai asiakirjat ovat epätäydellisiä tai virheellisiä tai vaikuttavat sellaisilta taikka jos jotkut asiakirjat puuttuvat, hankintaviranomaiset voivat – ellei kansallisessa lainsäädännössä, jolla tämä direktiivi pannaan täytäntöön, toisin säädetä – pyytää asianomaisia talouden toimijoita toimittamaan, lisäämään, selventämään tai täydentämään kyseisiä tietoja tai asiakirjoja asianmukaisessa määräajassa edellyttäen, että pyyntöjen esittämisessä noudatetaan täysin yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteita.

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL 2004, L 134, s. 114) säännösten tulkintaa koskevasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, joka perustuu erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen ja jota on vastaavasti sovellettava kyseisen 56 artiklan 3 kohdan yhteydessä, johtuu, ettei talouden toimijalle tämän säännöksen mukaisesti esitetyllä selvennyspyynnöllä kuitenkaan voida korjata sellaisen asiakirjan tai tiedon puuttumista, jota on vaadittu hankinta-asiakirjoissa, sillä hankintaviranomaisen on noudatettava tarkasti perusteita, jotka se on itse vahvistanut. Tällainen pyyntö ei myöskään voi johtaa siihen, että asianomainen tarjoaja esittää tosiasiallisesti uuden tarjouksen (ks. analogisesti tuomio 29.3.2012, SAG ELV Slovensko ym., C‑599/10, EU:C:2012:191, 40 kohta; tuomio 10.10.2013, Manova, C‑336/12, EU:C:2013:647, 36 ja 40 kohta ja tuomio 28.2.2018, MA.T.I. SUD ja Duemme SGR, C‑523/16 ja C‑536/16, EU:C:2018:122, 51 ja 52 kohta).

Edellä esitetystä seuraa, että se, kuinka laaja oikeus hankintaviranomaisella on sallia sopimuspuoleksi valitulle myöhemmin täydentää tai selventää alkuperäistä tarjoustaan, riippuu direktiivin 2014/24 56 artiklan 3 kohdan säännösten noudattamisesta, kun otetaan erityisesti huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vaatimukset, eikä sinänsä siitä, luokitellaanko pääasiassa kyseessä olevat määräykset kyseisen direktiivin 58 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi talouden toimijoiden tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyviksi valintaperusteiksi, sen 42 artiklassa tarkoitetuiksi teknisiksi eritelmiksi vai sen 70 artiklan mukaisiksi sopimuksen toteuttamisen ehdoiksi.

95	Kolmanteen kysymykseen on siis vastattava, että direktiivin 2014/24 58 artiklan 4 kohtaa sekä 42 ja 70 artiklaa on tulkittava siten, että niitä voidaan soveltaa samanaikaisesti tarjouspyyntöön sisältyvään tekniseen määräykseen.

Neljäs, viides, kuudes, seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs kysymys

Alustavat toteamukset

Koska neljäs, viides, kahdeksas ja yhdeksäs kysymys koskevat direktiivin 2016/943 säännösten tulkintaa, on aluksi selvitettävä, sovelletaanko tätä direktiiviä yhtäältä tilanteeseen, jossa tarjoaja pyytää hankintaviranomaista toimittamaan kilpailijan tarjoukseen sisältyviä luottamuksellisina pidettäviä tietoja ja tekee mahdollisesti oikaisuvaatimuksen päätöksestä, jolla tämä pyyntö on hylätty pakollisessa oikeudenkäyntiä edeltävässä riitojenratkaisumenettelyssä, ja toisaalta tilanteeseen, jossa tuomioistuimelta haetaan muutosta hankintaviranomaisen päätökseen, jolla kyseinen oikaisuvaatimus on hylätty.

Kun otetaan huomioon direktiivin 2016/943 tarkoitus, sellaisena kuin se ilmaistaan kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa luettuna yhdessä saman direktiivin johdanto-osan neljännen perustelukappaleen kanssa, kyseinen direktiivi liittyy vain liikesalaisuuden laittomaan hankintaan, käyttöön tai ilmaisemiseen, eikä kyseisessä direktiivissä säädetä toimenpiteistä liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden suojaamiseksi muun tyyppisissä, esimerkiksi julkisiin hankintoihin liittyvissä tuomioistuinmenettelyissä.

Lisäksi kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että liikesalaisuuden hankintaa ilman liikesalaisuuden haltijan suostumusta on pidettävä laittomana, kun siinä käytetään luvatonta pääsyä sellaisiin liikesalaisuuden haltijan laillisessa määräysvallassa oleviin asiakirjoihin, esineisiin, materiaaleihin, aineisiin tai sähköisiin tiedostoihin, jotka sisältävät liikesalaisuuden tai joista liikesalaisuus voidaan johtaa, taikka niiden anastusta tai kopioimista.

Lisäksi kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan direktiivi ei vaikuta sellaisten unionin tai kansallisten sääntöjen soveltamiseen, joissa unionin toimielimet ja elimet tai kansalliset viranomaiset velvoitetaan ilmaisemaan tai joissa niiden sallitaan ilmaista yritysten toimittamia tietoja, joita nämä toimielimet, elimet tai viranomaiset pitävät hallussaan unionin oikeudessa tai kansallisessa laissa vahvistettujen velvollisuuksien ja oikeuksien nojalla ja mukaisesti. Saman direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleessa, jonka perusteella kyseistä säännöstä on tulkittava, puolestaan täsmennetään, ettei direktiivissä 2016/943 pitäisi vapauttaa viranomaisia salassapitovelvoitteista, joita niiden on noudatettava liikesalaisuuksien haltijoiden toimittamiin tietoihin nähden, riippumatta siitä, onko velvoitteista säädetty unionin oikeudessa vai kansallisessa laissa. Näin ollen on katsottava, ettei direktiivissä 2016/943 vapauteta viranomaisia salassapitovelvoitteista, joita direktiivistä 2014/24 voi johtua.

100	Direktiivin 2016/943 3 artiklan 2 kohdassa säädetään vielä, että liikesalaisuuden hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista on pidettävä laillisena siltä osin kuin tällaista hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista edellytetään tai se sallitaan unionin oikeudessa tai kansallisessa laissa.

101

Tässä yhteydessä on todettava, että direktiivin 2014/24 21 artiklassa, luettuna yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 51 perustelukappaleen kanssa, säädetään, ettei hankintaviranomainen lähtökohtaisesti saa paljastaa talouden toimijoiden sille toimittamia tietoja, jotka nämä ovat määritelleet luottamuksellisiksi, ja että se voi asettaa talouden toimijoille vaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata niiden tietojen luottamuksellisuutta, jotka hankintaviranomaiset asettavat saataville hankintamenettelyn kuluessa.

102

Voidakseen antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen unionin tuomioistuin tulkitsee näin ollen seuraavaksi direktiivien 2014/24 ja 89/665 asiaa koskevia säännöksiä, joissa esitetään etenkin hankintaviranomaisiin ja kansallisiin tuomioistuimiin sovellettavat erityissäännöt, jotka koskevat niille julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä toimitettujen asiakirjojen luottamuksellisuuden suojaamista.

Viides, kuudes ja seitsemäs kysymys

103

Viidennellä, kuudennella ja seitsemännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa, 1 artiklan 3 ja 5 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että hankintaviranomaisen päätös, jolla kieltäydytään toimittamasta talouden toimijalle toisen talouden toimijan hakemusasiakirjoissa tai tarjouksessa olevia luottamuksellisina pidettäviä tietoja, on toimi, joka voi olla muutoksenhaun kohteena, ja että silloin kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseessä olevaa julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettely käydään, on hankintaviranomaisten päätösten osalta säätänyt pakollisesta oikeudenkäyntiä edeltävästä riitojenratkaisumenettelystä, tästä päätöksestä on ennen kanteen nostamista tehtävä tällainen hallinnollinen muutoksenhaku.

104

Direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljännestä alakohdasta ilmenee, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että etenkin direktiivin 2014/24 soveltamisalaan kuuluviin hankintasopimuksiin liittyviin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja varsinkin mahdollisimman nopeasti direktiivin 89/665 2–2 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti sillä perusteella, että nämä päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta tai vastoin kansallisia säännöksiä, jotka on annettu kyseisen oikeuden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseisen direktiivin 1 artiklan 3 kohdan mukaan näiden muutoksenhakumenettelyjen, joiden yksityiskohtaisista säännöistä kukin jäsenvaltio voi itse päättää, on oltava ainakin niiden käytettävissä, jotka ovat tai ovat olleet tavoittelemassa tiettyä sopimusta ja joiden etua väitetty virheellinen menettely on loukannut tai saattaa loukata.

105

Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että käsitettä ”hankintaviranomaisten päätökset” on tulkittava laajasti. On nimittäin niin, että kun direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa käytetään ilmausta ”hankintasopimuksiin liittyviin”, kyseinen sanamuoto antaa olettaa, että kaikki sellaiset hankintaviranomaisen päätökset, jotka kuuluvat julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen soveltamisalaan ja jotka voivat olla niiden vastaisia, voidaan saattaa saman direktiivin 2–2 f artiklassa tarkoitetun tuomioistuinvalvonnan piiriin. Kyseisellä sanamuodolla viitataan näin ollen yleisesti hankintaviranomaisten päätöksiin erottelematta niitä niiden sisällön tai tekemisajankohdan perusteella, eikä se sisällä mitään rajoitusta siltä osin kuin kyse on siinä tarkoitettujen päätösten luonteesta tai sisällöstä (ks. vastaavasti tuomio 5.4.2017, Marina del Mediterráneo ym., C‑391/15, EU:C:2017:268, 26 ja 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106

Tätä käsitteen ”päätökset, joihin voidaan hakea muutosta” laajaa tulkintaa, jonka perusteella unionin tuomioistuin on erityisesti katsonut, että hankintaviranomaisen päätös talouden toimijan hankintamenettelyyn osallistumisen hyväksymisestä on direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettu päätös (tuomio 5.4.2017, Marina del Mediterráneo ym., C‑391/15, EU:C:2017:268, 28 kohta, ja ks. vastaavasti kyseisen säännöksen 3 kohdasta määräys 14.2.2019, Cooperativa Animazione Valdocco, C‑54/18, EU:C:2019:118, 36 kohta), on sovellettava myös päätökseen, jolla hankintaviranomainen kieltäytyy toimittamasta talouden toimijalle ehdokkaan tai tarjoajan esittämiä luottamuksellisina pidettäviä tietoja.

107

Siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee seitsemännellä kysymyksellään lähinnä, voiko hylätty tarjoaja nostaa tuomioistuimessa kanteen, joka koskee yksinomaan kieltäytymistä antamasta sille luottamuksellisina pidettäviä tietoja, riitauttamatta myös hankintaviranomaisen muiden päätösten lainmukaisuutta, on riittävää ensinnäkin todeta, ettei direktiivissä 89/665 ole säännöstä, joka estäisi hylättyä tarjoajaa nostamasta kannetta hankintaviranomaisen sellaisesta päätöksestä, jolla on kieltäydytty toimittamasta sille tällaisia tietoja, riippumatta päätöksen sisällöstä tai laajuudesta.

108	Lisäksi, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 77 ja 78 kohdassa lähinnä todennut, tätä toteamusta tukevat nopeuden ja tehokkuuden tavoitteet, joihin kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa viitataan.

109

Siitä, onko hankintaviranomaisen päätökseen, jolla kieltäydytään toimittamasta talouden toimijalle ehdokkaan tai tarjoajan toimittamia luottamuksellisina pidettäviä tietoja, kohdistuvaa kannetta edellettävä hallinnollinen muutoksenhaku silloin, kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseessä olevaa julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettely käydään, on säätänyt pakollisesta oikeudenkäyntiä edeltävästä riitojenratkaisumenettelystä, on vielä todettava, että vaikka direktiivin 89/665 1 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vaatia, että asianomainen henkilö hakee muutosta hankintaviranomaiselta ennen kanteen nostamista, tässä säännöksessä ei sen sijaan säädetä tästä muutoksenhakumenettelystä tai sitä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

110

Kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseessä olevaa julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettely käydään, on kyseisen direktiivin 1 artiklan 5 kohdan nojalla säätänyt, että jokaisen, joka haluaa riitauttaa hankintaviranomaisen päätöksen, on ennen asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi haettava siihen hallinnollista muutosta, kyseinen jäsenvaltio voi – edellyttäen, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan – näin ollen myös säätää, että ennen kanteen nostamista sellaisesta hankintaviranomaisen päätöksestä, jolla kieltäydytään toimittamasta talouden toimijalle toisen talouden toimijan hakemusasiakirjoissa tai tarjouksessa olevia luottamuksellisina pidettäviä tietoja, tähän päätökseen on haettava hallinnollista muutosta kyseiseltä hankintaviranomaiselta.

111

Edellä esitetystä seuraa, että viidenteen, kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa, 1 artiklan 3 ja 5 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että hankintaviranomaisen päätös, jolla kieltäydytään toimittamasta talouden toimijalle toisen talouden toimijan hakemusasiakirjoissa tai tarjouksessa olevia luottamuksellisina pidettäviä tietoja, on toimi, joka voi olla muutoksenhaun kohteena, ja että silloin kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseessä olevaa julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettely käydään, on säätänyt, että jokaisen, joka haluaa riitauttaa hankintaviranomaisen päätöksen, on ennen asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi haettava siihen hallinnollista muutosta, kyseinen jäsenvaltio voi myös säätää, että ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa tästä päätöksestä, jolla evättiin oikeus tutustua tietoihin, siihen on kohdistettava tällainen hallinnollinen muutoksenhaku.

Neljäs, kahdeksas ja yhdeksäs kysymys

112

Neljännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa ja 1 artiklan 3 ja 5 kohtaa sekä direktiivin 2014/24 21 artiklaa tulkittava siten, että sekä hankintaviranomaisen että tilanteen mukaan toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on toimitettava talouden toimijalle, joka on tätä pyytänyt, kaikki kyseisen toimijan kilpailijan toimittamiin asiakirjoihin sisältyvät tiedot, mukaan lukien niihin sisältyvät luottamukselliset tiedot. Kyseinen tuomioistuin haluaa myös tietää, onko hankintaviranomaisen, joka kieltäytyy toimittamasta tietoja niiden luottamuksellisuuteen vedoten, perusteltava luottamuksellisuutta koskeva kantansa.

– Hankintaviranomaisella olevan luottamuksellisten tietojen suojeluvelvollisuuden laajuus sekä perusteluvelvollisuus

113

Direktiivin 2014/24 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jollei kyseisen direktiivin säännöksistä tai hankintaviranomaiseen sovellettavasta kansallisesta laista, erityisesti tiedonsaantia koskevasta lainsäädännöstä, muuta johdu, hankintaviranomainen ei saa paljastaa talouden toimijoiden sille toimittamia tietoja, jotka nämä ovat määritelleet luottamuksellisiksi, mukaan lukien muttei yksinomaan tekniset tai liikesalaisuudet ja tarjouksiin liittyvät luottamukselliset näkökohdat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuuksia, jotka liittyvät kyseisen direktiivin 50 artiklassa säädettyihin jälki-ilmoituksiin ja 55 artiklassa säädettyyn ehdokkaille ja tarjoajille ilmoittamiseen. Kyseisen direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukaan hankintaviranomaiset voivat asettaa talouden toimijoille vaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata niiden tietojen luottamuksellisuutta, jotka hankintaviranomaiset asettavat saataville hankintamenettelyn kuluessa.

114

Lisäksi on totta, että direktiivin 2014/24 55 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että kaikilla hyväksyttävän tarjouksen tehneillä tarjoajilla on oikeus pyytää hankintaviranomaista mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 15 päivän kuluessa kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta ilmoittamaan valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut sekä valitun tarjoajan nimi. Kyseisen direktiivin 50 artiklan 4 kohdassa ja 55 artiklan 3 kohdassa säädetään kuitenkin, että hankintaviranomainen voi päättää jättää, ettei tiettyjä hankintasopimuksen tekemistä koskevia tietoja anneta, etenkin, jos niiden paljastaminen olisi yleisen edun vastaista, vahingoittaisi tietyn julkisen tai yksityisen talouden toimijan oikeutettuja kaupallisia etuja taikka voisi haitata talouden toimijoiden välistä tervettä kilpailua.

115

Tältä osin on huomautettava, että julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen päätavoite on hankintojen avaaminen vääristymättömälle kilpailulle kaikissa jäsenvaltioissa ja että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että hankintaviranomaiset eivät paljasta julkisia hankintoja koskevia sopimusten tekomenettelyjä koskevia tietoja, joiden sisältöä voitaisiin käyttää kilpailun vääristämiseen joko meneillään olevassa sopimuksentekomenettelyssä tai myöhemmissä sopimuksentekomenettelyissä. Lisäksi velvollisuus perustella päätös, jolla hylätään tarjoajan julkista hankintaa koskevassa sopimuksentekomenettelyssä tekemä tarjous, ei merkitse sitä, että tällä tarjoajalla pitäisi olla käytettävissään täydelliset tiedot hankintaviranomaisen hyväksymän tarjouksen ominaisuuksista. On nimittäin niin, että koska julkisia hankintoja koskevat sopimusten tekomenettelyt perustuvat hankintaviranomaisen ja talouden toimijoiden väliseen luottamussuhteeseen, viimeksi mainittujen on voitava toimittaa hankintaviranomaisille kaikki hyödylliset tiedot sopimuksentekomenettelyn yhteydessä pelkäämättä, että nämä toimittavat kolmansille tietoja, joiden ilmaiseminen voisi olla mainituille toimijoille vahingollista (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2008, Varec, C‑450/06, EU:C:2008:91, 34–36 kohta ja tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116

Tämän tuomion 113 ja 114 kohdassa mainituista direktiivin 2014/24 säännöksistä ja tämän tuomion 115 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä johtuu, että hankintaviranomaisen, jolta talouden toimija on pyytänyt sopimuspuoleksi valitun kilpailijansa tarjoukseen sisältyviä luottamuksellisina pidettäviä tietoja, ei lähtökohtaisesti pidä toimittaa näitä tietoja.

117

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 40 ja 41 kohdassa lähinnä todennut, pelkästään sen, että talouden toimija väittää toimittamiensa tietojen olevan luottamuksellisia, ei kuitenkaan pidä sitoa hankintaviranomaista. Tällaisen talouden toimijan on nimittäin todistettava, että tiedot, joiden ilmaisemista se vastustaa, todella ovat luottamuksellisia, esimerkiksi osoittamalla, että ne sisältävät teknisiä tai kaupallisia salaisuuksia, että niiden sisältöä voitaisiin käyttää kilpailun vääristämiseen tai että niiden ilmaiseminen voisi aiheuttaa sille vahinkoa.

118

Hankintaviranomaisen, joka epäilee kyseisen toimijan toimittamien tietojen luottamuksellisuutta, on näin ollen jo ennen kuin se tekee päätöksen, jolla se sallii tietoja pyytävän tutustua näihin tietoihin, annettava kyseiselle toimijalle mahdollisuus esittää lisänäyttöä, jotta varmistetaan sen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen. Kun otetaan huomioon vahinko, joka tiettyjen tietojen epäasianmukaisesta antamisesta kilpailijalle voisi aiheutua, hankintaviranomaisen on ennen tietojen antamista oikeusriidan asianosaiselle annettava asianomaiselle talouden toimijalle mahdollisuus vedota siihen, että ne ovat luottamuksellisia tai liikesalaisuuksia (ks. analogisesti tuomio 14.2.2008, Varec, C‑450/06, EU:C:2008:91, 54 kohta).

119

Hankintaviranomaisen on lisäksi varmistettava, että päätös, jonka se aikoo tehdä talouden toimijan pyynnöstä saada tietoja, jotka sisältyvät kilpailijan toimittamiin asiakirjoihin, on direktiivissä 2014/24 säädettyjen julkisia hankintamenettelyjä koskevien sääntöjen ja etenkin tämän tuomion 113 ja 114 kohdassa mainittujen luottamuksellisten tietojen suojaa koskevien sääntöjen mukainen. Hankintaviranomaisella on sama velvollisuus silloin, kun sen sijaintijäsenvaltio on direktiivin 89/665 1 artiklan 5 kohdan nojalla käyttänyt mahdollisuutta säätää, että ennen kuin hankintaviranomaisen päätöksestä voidaan nostaa kanne tuomioistuimessa, siihen on haettava hallinnollista muutosta kyseiseltä viranomaiselta.

120

Lisäksi on täsmennettävä, että hankintaviranomaisen on silloin, kun se kieltäytyy toimittamasta talouden toimijaa koskevia luottamuksellisia tietoja jollekin tämän kilpailijalle tai kun siltä haetaan pakollisen oikeudenkäyntiä edeltävän riitojenratkaisumenettelyn yhteydessä hallinnollista muutosta päätökseen, joka koskee tällaisten tietojen ilmaisematta jättämistä, myös noudatettava hyvää hallintoa koskevaa unionin oikeuden yleistä periaatetta, josta johtuu vaatimuksia, joita jäsenvaltioiden on noudatettava pannessaan täytäntöön unionin oikeutta (tuomio 9.11.2017, LS Customs Services, C‑46/16, EU:C:2017:839, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näihin vaatimuksiin kuuluva kansallisten viranomaisten velvollisuus perustella päätöksensä on erityisen tärkeä, koska sen ansiosta näiden päätösten adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko kyseisistä päätöksistä syytä nostaa kanne. Tämä velvollisuus on tarpeen myös, jotta tuomioistuimet voivat valvoa kyseisten päätösten lainmukaisuutta, ja se on siten yksi perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuuden edellytyksistä (ks. vastaavasti tuomio 15.10.1987, Heylens ym., 222/86, EU:C:1987:442, 15 kohta; tuomio 9.11.2017, LS Customs Services, C‑46/16, EU:C:2017:839, 40 kohta ja tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 103 kohta).

121

Lisäksi luottamuksellisten tietojen ja liikesalaisuuksien suoja on toteutettava siten, että se sovitetaan yhteen tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten ja oikeusriidan asianosaisten puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen kanssa (tuomio 14.2.2008, Varec, C‑450/06, EU:C:2008:91, 51 ja 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

122

Jotta voidaan vertailla keskenään direktiivin 2014/24 21 artiklan 1 kohdassa ilmaistua kieltoa paljastaa talouden toimijoiden toimittamia luottamuksellisia tietoja ja hyvää hallintoa koskevaa unionin oikeuden yleistä periaatetta, josta perusteluvelvollisuus johtuu, hankintaviranomaisen on ilmaistava selvästi syyt, joiden vuoksi se katsoo, että pyydetyt tiedot tai ainakin jotkin niistä ovat luottamuksellisia.

123

Tämän vertailun yhteydessä on myös otettava huomioon se, että jollei hylätyllä tarjoajalla ole riittävästi tietoja sen tarkistamiseksi, onko hankintaviranomaisen päätös toisen toimijan valinnasta kyseisen hankintasopimuksen sopimuspuoleksi mahdollisesti virheellinen tai lainvastainen, se ei käytännössä voi käyttää direktiivin 89/665 1 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua oikeuttaan tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin tällaista päätöstä vastaan hakemalla muutosta hankintaviranomaiselta saman artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai nostamalla kanteen tuomioistuimessa. Jottei hankintaviranomainen loukkaisi tätä oikeutta, sen on näin ollen paitsi perusteltava päätöksensä katsoa tietyt tiedot luottamuksellisiksi, myös toimitettava neutraalilla tavalla – mahdollisimman laajasti ja sikäli kuin se kykenee näin tehdessään suojaamaan kyseisten tietojen niitä osia, jotka on luottamuksellisuutensa vuoksi suojattava – näiden tietojen ja erityisesti päätöksensä ja valitun tarjouksen ratkaisevia seikkoja koskevien tietojen keskeinen sisältö niitä pyytäneelle tällaiselle tarjoajalle.

124

Hankintaviranomaisen velvollisuutta suojata sen talouden toimijan luottamuksellisina pidettäviä tietoja, joka on valittu hankintasopimuksen sopimuspuoleksi, ei nimittäin voida tulkita niin laajasti, että sillä poistettaisiin perusteluvelvollisuuden olennainen sisältö (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 120 kohta) ja direktiivin 89/665 1 artiklan 1 ja 3 kohdan, jossa säädetään erityisesti jäsenvaltioiden velvollisuudesta säätää tehokkaista muutoksenhakukeinoista, tehokas vaikutus. Tätä varten hankintaviranomainen voi erityisesti – ja sikäli kuin kansallinen lainsäädäntö, jonka alaisuuteen se kuuluu, ei sitä estä – toimittaa yhteenvetona tiettyjä hakemusta tai tarjousta koskevia tietoja ja tämän hakemuksen tai tarjouksen tekniset ominaisuudet, jotta luottamuksellisia tietoja ei voida yksilöidä.

125

Lisäksi on syytä muistaa, että direktiivin 2014/24 21 artiklan 2 kohdan mukaan hankintaviranomaiset voivat asettaa talouden toimijoille vaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata niiden tietojen luottamuksellisuutta, jotka hankintaviranomaiset asettavat saataville hankintamenettelyn kuluessa. Olettaen, että tiedot, jotka eivät ole luottamuksellisia, riittävät tähän tarkoitukseen, hankintaviranomainen voi myös käyttää tätä oikeutta varmistaakseen, että hylätyn tarjoajan oikeutta tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin kunnioitetaan, pyytämällä toimijaa, jonka tarjous on hyväksytty, toimittamaan sille luottamuksellisia tietoja sisältävistä asiakirjoista version, joka ei ole luottamuksellinen.

126

Lopuksi on täsmennettävä, että hankintaviranomaisen on joka tapauksessa ilmoitettava kyseiselle talouden toimijalle päätöksestään toimittaa tämän jollekin kilpailijalle tietoja, joiden kyseinen talouden toimija väittää olevan luottamuksellisia, hyvissä ajoin ennen kyseisen päätöksen täytäntöönpanoa, jotta kyseinen talouden toimija voi pyytää kansallista viranomaista tai toimivaltaista tuomioistuinta ryhtymään direktiivin 89/665 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kaltaisiin väliaikaisiin toimenpiteisiin ja näin estää korvaamattomien vahinkojen aiheutumisen itselleen.

– Toimivaltaisella kansallisella tuomioistuimella olevan luottamuksellisten tietojen suojeluvelvollisuuden laajuus

127

Siltä osin kyse on toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen velvollisuuksista sen käsitellessä kannetta, joka on nostettu hankintaviranomaisen päätöksestä, jolla hylätään kokonaan tai osittain pyyntö saada tutustua sen toimijan toimittamiin tietoihin, jonka tarjous on hyväksytty, on myös huomautettava, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 ja 3 kohdalla, joilla on tarkoitus suojata talouden toimijoita hankintaviranomaisen mielivallalta, pyritään varmistamaan, että kaikissa jäsenvaltioissa on tehokkaita muutoksenhakukeinoja, jotta taataan julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen tehokas soveltaminen, erityisesti siinä vaiheessa, jona rikkomiset voidaan vielä korjata (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Star Storage ym., C‑439/14 ja C‑488/14, EU:C:2016:688, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128

Jäsenvaltioiden onkin annettava yksityiskohtaiset menettelysäännöt, jotka koskevat sellaisia tuomioistuimessa toteutettavia muutoksenhakukeinoja, joilla pyritään varmistamaan niiden oikeuksien turvaaminen, joita unionin oikeudessa myönnetään ehdokkaille ja tarjoajille, joiden etuja hankintaviranomaisten päätökset loukkaavat, jotta varmistetaan, ettei direktiivin 89/665 tehokkuutta eikä unionin oikeudessa yksityisille myönnettyjä oikeuksia vahingoiteta. Lisäksi, kuten direktiivin 2007/66 johdanto-osan 36 perustelukappaleesta ilmenee, direktiivin 2007/66 ja siten direktiivin 89/665, jota sillä on muutettu ja täydennetty, tarkoituksena on varmistaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen täysin kunnioitetaan (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Star Storage ym., C‑439/14 ja C‑488/14, EU:C:2016:688, 42–46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jäsenvaltioiden on näin ollen taattava tämän oikeuden toteutuminen määritellessään yksityiskohtaisia menettelysääntöjä, jotka koskevat tuomioistuimessa toteutettavia muutoksenhakukeinoja. Siitä huolimatta, että unionin oikeudessa ei ole yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka koskevat kanteita kansallisissa tuomioistuimissa, ja unionin oikeuden toimen nojalla tehtyjen kansallisten päätösten tuomioistuinvalvonnan intensiivisyyden määrittämiseksi on otettava huomioon toimen tarkoitus ja varmistettava, ettei sen tehokkuutta vaaranneta (tuomio 26.6.2019, Craeynest ym., C‑723/17, EU:C:2019:533, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129

Julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyä koskevassa muutoksenhakumenettelyssä kontradiktorinen periaate ei kuitenkaan merkitse sitä, että asianosaisilla on rajoittamaton ja ehdoton oikeus saada tietoonsa kaikki kyseistä sopimuksentekomenettelyä koskevat tiedot, jotka on toimitettu muutoksenhakuelimelle (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2008, Varec, C‑450/06, EU:C:2008:91, 51 kohta). Kuten tämän tuomion 121 kohdassa on lähinnä todettu hankintaviranomaisten tätä koskevien velvollisuuksien yhteydessä, velvollisuutta toimittaa hylätylle tarjoajalle riittävät tiedot sen tehokkaita muutoksenhakukeinoja koskevan oikeuden turvaamiseksi on päin vastoin verrattava muiden talouden toimijoiden oikeuteen siihen, että niiden luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet suojataan.

130

Toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on näin ollen tarkistettava, että hankintaviranomainen on oikeutetusti katsonut, että tiedot, joiden toimittamisesta niitä pyytäneelle se on kieltäytynyt, ovat luottamuksellisia, ja näin tehdessään otettava täysimääräisesti huomioon tarve sekä turvata yleinen etu, joka liittyy rehellisen kilpailun säilyttämiseen julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyissä, että suojata aidosti luottamukselliset tiedot ja erityisesti tarjouspyyntömenettelyyn osallistuneiden liikesalaisuudet. Tätä varten toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on tarkasteltava kattavasti kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Sillä onkin välttämättä oltava käytettävissään tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta se voi asian täysin tuntien ratkaista sen, mukaan lukien luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2008, Varec, C‑450/06, EU:C:2008:91, 53 kohta).

131

Mikäli kyseinen tuomioistuin päätyy myös siihen, että kyseiset tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia eikä niitä siksi voida paljastaa kyseisen toimijan kilpailijoille, on tärkeää pitää mielessä, että, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, vaikka kontradiktorinen periaate merkitsee yleisesti oikeudenkäynnin asianosaisten oikeutta saada tietoonsa tuomioistuimelle esitetyt todisteet ja huomautukset ja keskustella niistä, voi joissakin tapauksissa olla tarpeen olla antamatta tiettyjä tietoja asianosaisille kolmannen perusoikeuksien suojaamiseksi tai tärkeän yleisen edun turvaamiseksi (tuomio 14.2.2008, Varec, C‑450/06, EU:C:2008:91, 47 kohta).

132

Tällä tavoin suojeltavien perusoikeuksien joukkoon kuuluu oikeus yksityiselämän ja viestien kunnioittamiseen, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 7 artiklassa, ja oikeus liikesalaisuuksien suojaan, jonka unionin tuomioistuin on tunnustanut unionin oikeuden yleiseksi periaatteeksi (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2008, Varec, C‑450/06, EU:C:2008:91, 48 ja 49 kohta).

133

Tästä seuraa, että, kun otetaan huomioon muun muassa tämän tuomion 131 ja 132 kohdassa todettu luottamuksellisten tietojen suojan tärkeys, muutoksenhausta julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä vastaavan elimen on voitava tarvittaessa päättää, että sen käytettävissä olevaan asiakirja-aineistoon sisältyviä tiettyjä tietoja ei ole toimitettava asianosaisille eikä heidän asianajajilleen (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2008, Varec, C‑450/06, EU:C:2008:91, 43 kohta).

134

On lisäksi täsmennettävä, että jos toimivaltainen kansallinen tuomioistuin katsoo hankintaviranomaisen oikeutetusti ja riittävän perustellusti päättäneen, ettei pyydettyjä tietoja voinut toimittaa niiden luottamuksellisuuden vuoksi, kyseisen hankintaviranomaisen tässä suhteessa harjoittamaa toimintaa ei pidä moittia siitä, että sillä olisi liiallisesti suojeltu sen talouden toimijan etuja, jonka luottamuksellisia tietoja on pyydetty, kun otetaan huomioon kyseisen hankintaviranomaisen velvollisuudet, jotka liittyvät tehokkaaseen oikeussuojaan ja jotka on mainittu tämän tuomion 121–123 kohdassa.

135

Toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on myös tarkistettava, onko päätös, jolla hankintaviranomainen on kieltäytynyt ilmaisemasta luottamuksellisia tietoja, tai päätös, jolla se on hylännyt aiempaa kieltäytymispäätöstä koskevan hallinnollisen muutoksenhaun, riittävästi perusteltu, jotta – tämän tuomion 120 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti – yhtäältä tietoja pyytänyt voi puolustaa oikeuksiaan ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko kyseisestä päätöksestä syytä nostaa kanne, ja toisaalta tuomioistuimet voivat tutkia kyseisen päätöksen lainmukaisuuden. Kun otetaan huomioon vahinko, joka tiettyjen tietojen epäasianmukaisesta luovuttamisesta kilpailijalle voi aiheutua talouden toimijalle, toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on lisäksi sovitettava yhteen tietoja pyytäneen perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen oikeus tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin ja kyseisen toimijan oikeus luottamuksellisten tietojen suojaan.

136

Lopuksi on todettava, että toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on voitava kumota kieltäytymispäätös tai hallinnollisen muutoksenhaun hylkäävä päätös, jos ne ovat lainvastaisia, ja tarvittaessa palauttaa asia hankintaviranomaisen käsiteltäväksi tai jopa antaa itse uusi päätös, mikäli tämä sallitaan sille kansallisessa oikeudessa. Siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee yhdeksännen kysymyksensä yhteydessä, onko tuomioistuimen, jolle on esitetty vaatimus luottamuksellisten tietojen ilmaisemisesta, itse arvioitava paitsi kyseisten tietojen merkitystä, myös niiden vaikutuksia hankintamenettelyn lainmukaisuuteen, on riittävää todeta, että direktiivin 89/665 1 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat itse päättää niitä muutoksenhakumenettelyjä, joissa hankintaviranomaisten päätökset voidaan riitauttaa, koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

137

Edellä esitetyn perusteella neljänteen, kahdeksanteen ja yhdeksänteen kysymykseen on vastattava seuraavasti:

–

Direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa ja 1 artiklan 3 ja 5 kohtaa sekä direktiivin 2014/24 21 artiklaa, luettuna hyvää hallintoa koskevan unionin oikeuden yleisen periaatteen valossa, on tulkittava siten, ettei hankintaviranomaisella, jolta talouden toimija on pyytänyt sopimuspuoleksi valitun kilpailijan tarjoukseen sisältyvien luottamuksellisina pidettävien tietojen toimittamista, ole velvollisuutta toimittaa näitä tietoja silloin, kun niiden toimittaminen johtaisi luottamuksellisten tietojen suojaa koskevien unionin oikeussääntöjen rikkomiseen, ja näin on myös silloin, kun talouden toimijan pyyntö on esitetty tämän saman toimijan sellaisen muutoksenhaun yhteydessä, joka koskee hankintaviranomaisen kilpailijan tarjouksesta tekemän arvioinnin laillisuutta. Kun hankintaviranomainen kieltäytyy toimittamasta tällaisia tietoja tai kun se hylkää talouden toimijan kyseisen kilpailijan tarjouksen arvioinnin laillisuudesta tekemän hallinnollisen muutoksenhaun ja kieltäytyy toimittamasta näitä tietoja, sen on vertailtava keskenään tietoja pyytäneen oikeutta hyvään hallintoon ja kilpailijan oikeutta luottamuksellisten tietojensa suojaan niin, että sen kieltäytymis- tai hylkäyspäätös on perusteltu eikä hylätyn tarjoajan oikeus tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin menetä tehokasta vaikutustaan.

–

Direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa ja 1 artiklan 3 ja 5 kohtaa sekä direktiivin 2014/24 21 artiklaa, luettuina perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu kanne hankintaviranomaisen päätöksestä kieltäytyä toimittamasta talouden toimijalle sopimuspuoleksi valitun kilpailijan toimittamaan aineistoon sisältyviä luottamuksellisina pidettäviä tietoja taikka kanne hankintaviranomaisen päätöksestä hylätä hallinnollinen muutoksenhaku, joka on tehty tällaisesta kieltäytymispäätöksestä, on vertailtava keskenään tietoja pyytäneen oikeutta tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin ja tämän kilpailijan oikeutta luottamuksellisten tietojensa sekä liikesalaisuuksiensa suojaan. Kyseisen tuomioistuimen, jolla on välttämättä oltava käytettävissään vaadittavat tiedot, mukaan lukien luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet, jotta se voi lausua asian täysin tuntien siitä, voidaanko mainitut tiedot toimittaa, on tätä varten tarkasteltava kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Sen on myös voitava kumota kieltäytymispäätös tai hallinnollisen muutoksenhaun hylkäävä päätös, jos ne ovat lainvastaisia, ja tarvittaessa palauttaa asia hankintaviranomaisen käsiteltäväksi tai jopa antaa itse uusi päätös, mikäli tämä sallitaan sille sen kansallisessa oikeudessa.

Kymmenes kysymys

138

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kymmenennellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu sopimuspuolen valinnassa hylätyn talouden toimijan ja hankintaviranomaisen välinen oikeusriita, voi yhtäältä poiketa hankintaviranomaisen arvioinnista, joka koskee sopimuspuoleksi valitun talouden toimijan toimien lainmukaisuutta, ja tehdä sen perusteella kaikki tarpeelliset johtopäätökset ratkaisussaan ja toisaalta tutkia omasta aloitteestaan perusteen, jonka mukaan hankintaviranomainen on tehnyt arviointivirheen.

139	Direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan mukaan hankintaviranomaiset voivat sulkea sellaisen talouden toimijan pois hankintamenettelystä tai jäsenvaltiot voivat vaatia sen poissulkemista jossakin tässä säännöksessä tarkoitetuista tilanteista.

140

Aluksi on todettava siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kymmenennessä kysymyksessään viitannut nimenomaisesti tuomioon 3.10.2019, Delta Antrepriză de Construcții și Montaj 93 (C‑267/18, EU:C:2019:826), että tämä tuomio liittyy hankintaviranomaisen itsensä toimivaltaan tehdä oma arvionsa jostakin direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan mukaisesta vapaaehtoisesta poissulkemisperusteesta eikä sillä siksi ole varsinaista merkitystä sen vastauksen kannalta, joka on annettava nyt kyseessä olevaan kysymykseen, joka koskee sellaisen tuomioistuimen toimivaltaa, jonka käsiteltäväksi on saatettu hylätyn tarjoajan ja hankintaviranomaisen välinen oikeusriita.

141

Unionin tuomioistuin on tosin todennut tuomion 19.6.2019, Meca (C‑41/18, EU:C:2019:507) 28 ja 34 kohdassa kyseisen säännöksen sanamuodosta seuraavan, että sen arvioiminen tarjoajien valintavaiheessa, onko talouden toimija suljettava pois hankintamenettelystä, on annettu yksinomaan hankintaviranomaisen eikä näin ollen kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi.

142

Tämä tulkinta on kuitenkin tehty sen asian asiayhteydessä, joka johti kyseiseen tuomioon ja jossa unionin tuomioistuimen tehtävänä on ollut lausua sellaisesta kansallisesta lainsäädännöstä, jonka mukaan kanteen nostaminen hankintaviranomaisen päätöksestä purkaa julkista hankintaa koskeva sopimus siitä syystä, että sopimuksen toteuttamisessa on esiintynyt merkittäviä puutteita, estää hankintaviranomaista, joka on käynnistänyt uuden tarjouspyyntömenettelyn, tekemästä tarjoajien valintavaiheessa minkäänlaista arviota sen toimijan luotettavuudesta, jota kyseinen purkaminen koskee (tuomio 19.6.2019, Meca, C‑41/18, EU:C:2019:507, 42 kohta).

143

Jottei loukattaisi oikeutta tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin sellaisena kuin se taataan julkisten hankintojen yhteydessä direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa ja 1 artiklan 3 kohdassa sekä perusoikeuskirjan 47 artiklassa, kaikkien, jotka ovat tai ovat olleet tavoittelemassa tiettyä sopimusta ja joiden etua direktiivin 57 artiklan 4 kohdan rikkominen on loukannut tai saattaa loukata, on välttämättä voitava hakea muutosta päätökseen, jolla hankintaviranomainen on kieltäytynyt – vaikkakin vain epäsuorasti – sulkemasta talouden toimijaa pois hankintamenettelystä jollakin kyseisessä 4 kohdassa säädetyistä vapaaehtoisista poissulkemisperusteista.

144

Tästä seuraa, että kansallinen tuomioistuin voi sellaisen oikeusriidan yhteydessä, jossa ovat vastakkain sopimuspuolen valinnassa hylätty ehdokas tai tarjoaja ja hankintaviranomainen, tutkia hankintaviranomaisen arvion siitä, täyttyivätkö sopimuspuoleksi valitun talouden toimijan kohdalla edellytykset soveltaa jotakin direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista vapaaehtoisista poissulkemisperusteista, ja näin ollen poiketa kyseisestä arviosta. Tuomioistuin voi näin ollen tapauksen mukaan joko itse ratkaista asian aineellisesti tai palauttaa asian kyseisen hankintaviranomaisen tai toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

145

Unionin oikeus ei kuitenkaan velvoita kansallisia tuomioistuimia ottamaan viran puolesta huomioon unionin oikeussääntöjen rikkomista koskevaa perustetta, jos tuomioistuinten olisi tutkiakseen tällaisen perusteen ylitettävä niille asetetut rajat ja erityisesti asianosaisten määrittämän oikeusriidan rajat ja nojauduttava muihin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin kuin niihin, joihin asianosainen, jonka edun mukaista on soveltaa sanottuja oikeussääntöjä, on perustanut vaatimuksensa (ks. vastaavasti tuomio 14.12.1995, van Schijndel ja van Veen, C‑430/93 ja C‑431/93, EU:C:1995:441, 21 ja 22 kohta ja tuomio 19.12.2018, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice, C‑216/17, EU:C:2018:1034, 40 kohta).

146

On nimittäin niin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden nojalla antaa hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn säännöt, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet. Nämä menettelysäännöt eivät saa kuitenkaan olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia oikeussuojakeinoja jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien suojaamiseksi vastaavuusperiaatteen mukaisesti (tuomio 6.10.2015, Orizzonte Salute, C‑61/14, EU:C:2015:655, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

147

Kansallinen tuomioistuin voi näin ollen tutkia viran puolesta perusteen, joka koskee sitä, että talouden toimija on rikkonut direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohtaa, vain, jos sillä on siihen oikeus kansallisen oikeuden perusteella (ks. vastaavasti tuomio 14.12.1995, van Schijndel ja van Veen, C‑430/93 ja C‑431/93, EU:C:1995:441, 13 ja 14 kohta).

148

Edellä esitetyn perusteella kymmenenteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu sopimuspuolen valinnassa hylätyn talouden toimijan ja hankintaviranomaisen välinen oikeusriita, voi poiketa hankintaviranomaisen arvioinnista, joka koskee sopimuspuoleksi valitun talouden toimijan toimien lainmukaisuutta, ja täten tehdä sen perusteella kaikki tarpeelliset johtopäätökset ratkaisussaan. Sen sijaan tällainen tuomioistuin voi vastaavuusperiaatteen mukaisesti ottaa viran puolesta huomioon hankintaviranomaisen tekemää arviointivirhettä koskevan perusteen ainoastaan, mikäli tämä sallitaan kansallisessa oikeudessa.

Yhdestoista kysymys

149

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee yhdennellätoista kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin 57 artiklan 4 ja 6 kohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan silloin, kun talouden toimija, joka on talouden toimijoiden ryhmittymän jäsen, on syyllistynyt väärän ilmoituksen tekemiseen toimittamalla tietoja, jotka vaaditaan sen tarkistamiseksi, ettei perusteita ryhmittymän poissulkemiseksi ole tai että ryhmittymä täyttää valintaperusteet, ilman että toimijan kumppanit tiesivät tästä väärästä ilmoituksesta, tämän ryhmittymän kaikki jäsenet voidaan sulkea pois kaikista hankintasopimusten tekomenettelyistä.

150

Tästä on huomautettava, että direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään talouden toimijan oikeudesta käyttää yksittäistä sopimusta varten hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja riippumatta sen ja näiden yksiköiden välisten yhteyksien oikeudellisesta luonteesta sekä mainitun direktiivin 58 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen taloudelliseen tilanteeseen ja rahoitusasemaan että 58 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvien perusteiden täyttämiseksi (tuomio 3.6.2021, Rad Service ym., C‑210/20, EU:C:2021:445, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

151

Talouden toimijan, joka aikoo vedota tähän oikeuteen, on direktiivin 2014/24 59 artiklan 1 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaan toimitettava osallistumishakemuksensa tai tarjouksensa esittämisen yhteydessä hankintaviranomaiselle yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja, jossa se vakuuttaa, ettei se itse eivätkä muut yksiköt, joiden voimavaroja se aikoo käyttää, ole missään kyseisen direktiivin 57 artiklassa tarkoitetuista tilanteista, joiden vuoksi talouden toimija on suljettava tai voidaan sulkea pois hankintamenettelystä, ja/tai että kyseinen valintaperuste täyttyy.

152

Tällöin hankintaviranomaisen on direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan erityisesti tarkistettava, onko olemassa kyseistä talouden toimijaa tai jotain näistä yksiköistä koskevia, kyseisen direktiivin 57 artiklassa tarkoitettuja poissulkemisperusteita. Jos näin on, hankintaviranomainen voi vaatia tai jäsenvaltio, jonka alaisuuteen se kuuluu, voi vaatia sitä vaatimaan, että kyseinen talouden toimija korvaa yksikön, jonka voimavaroja talouden toimija aikoo käyttää mutta jonka osalta on olemassa muita kuin pakollisia poissulkemisperusteita.

153

On kuitenkin täsmennettävä direktiivin 2014/24 63 artiklassa edellytettävän, että jo ennen kuin hankintaviranomainen vaatii tarjoajaa korvaamaan yksikön, jonka voimavaroja se aikoo käyttää, koska kyseinen yksikkö on jossakin kyseisen direktiivin 57 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuista tilanteista, sen on annettava kyseiselle tarjoajalle ja/tai yksikölle mahdollisuus esittää hankintaviranomaiselle todetun sääntöjenvastaisuuden korjaamiseksi mahdollisesti toteuttamansa korjaavat toimenpiteet ja näin ollen osoittaa, että kyseistä yksikköä voidaan jälleen pitää luotettavana yksikkönä (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2019, Delta Antrepriză de Construcții și Montaj 93, C‑267/18, EU:C:2019:826, 37 kohta ja tuomio 3.6.2021, Rad Service ym., C‑210/20, EU:C:2021:445, 36 kohta).

154

Tämä kyseisen direktiivin 63 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinta on omiaan takaamaan saman direktiivin 57 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan tehokkaan vaikutuksen; kyseisessä säännöksessä taataan lähtökohtaisesti jokaiselle talouden toimijalle, joka on jossakin kyseisen artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuista tilanteista, oikeus esittää näyttöä, jonka perusteella sen toteuttamat toimenpiteet ovat riittäviä osoittamaan sen luotettavuuden siitä huolimatta, että asianmukainen poissulkemisperuste on olemassa (ks. vastaavasti tuomio 3.6.2021, Rad Service ym., C‑210/20, EU:C:2021:445, 35 kohta).

155

Kyseinen tulkinta takaa osaltaan myös sen, että hankintaviranomaiset noudattavat suhteellisuusperiaatetta kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Tästä periaatteesta, joka on unionin oikeuden yleinen periaate, nimittäin johtuu, että jäsenvaltioiden tai hankintaviranomaisten kyseisen direktiivin säännösten täytäntöönpanon yhteydessä vahvistamilla säännöillä ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tässä samassa direktiivissä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2008, Michaniki, C‑213/07, EU:C:2008:731, 48 kohta ja tuomio 30.1.2020, Tim, C‑395/18, EU:C:2020:58, 45 kohta).

156

Tässä yhteydessä on huomautettava, että hankintaviranomaisten on vapaaehtoisia poissulkemisperusteita soveltaessaan kiinnitettävä erityistä huomiota tähän periaatteeseen. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä vielä enemmän silloin, kun kansallisessa säännöstössä säädetty poissulkeminen koskee tarjoajaa sellaisen rikkomisen perusteella, jonka on toteuttanut yksikkö, jonka voimavaroja tarjoaja aikoo käyttää ja jonka suhteen sillä ei ole mitään määräysvaltaa, eikä sellaisen rikkomisen perusteella, joka voidaan lukea tarjoajan syyksi (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Tim, C‑395/18, EU:C:2020:58, 48 kohta ja tuomio 3.6.2021, Rad Service ym., C‑210/20, EU:C:2021:445, 39 kohta).

157

Suhteellisuusperiaate nimittäin velvoittaa hankintaviranomaisen arvioimaan konkreettisesti ja yksilöllisesti asianomaisen yksikön asennetta. Tällöin hankintaviranomaisen on otettava huomioon keinot, jotka olivat tarjoajan käytettävissä rikkomisen olemassaolon tarkistamiseksi sen yksikön osalta, jonka voimavaroja se aikoi käyttää (tuomio 3.6.2021, Rad Service ym., C‑210/20, EU:C:2021:445, 40 kohta).

158

Yhdenteentoista kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin 57 artiklan 4 ja 6 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan silloin, kun talouden toimija, joka on talouden toimijoiden ryhmittymän jäsen, on syyllistynyt väärän ilmoituksen tekemiseen toimittamalla tietoja, jotka vaaditaan sen tarkistamiseksi, ettei perusteita ryhmittymän poissulkemiseksi ole tai että ryhmittymä täyttää valintaperusteet, ilman että toimijan kumppanit tiesivät tästä väärästä ilmoituksesta, tämän ryhmittymän kaikki jäsenet voidaan sulkea pois kaikista hankintasopimusten tekomenettelyistä.

Oikeudenkäyntikulut

159

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 58 artiklaa on tulkittava siten, että talouden toimijoiden velvollisuus osoittaa saavansa tietty keskimääräinen vuotuinen liikevaihto kyseessä olevan hankintasopimuksen kattamalla toimialalla on valintaperuste, joka liittyy kyseisten toimijoiden taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen, jota tarkoitetaan kyseisen säännöksen 3 kohdassa.

Direktiivin 2014/24 58 artiklan 3 kohtaa ja 60 artiklan 3 kohtaa yhdessä luettuina on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa hankintaviranomainen on edellyttänyt, että talouden toimijoille on kertynyt tietty vähimmäisliikevaihto kyseessä olevan hankintasopimuksen kattamalla alalla, talouden toimija voi esittääkseen näyttöä taloudellisesta ja rahoituksellisesta tilanteestaan vedota sellaisen tilapäisen yritysryhmittymän, johon se on kuulunut, saamiin tuloihin ainoastaan, jos se on tosiasiassa osallistunut tietyn hankintasopimuksen yhteydessä tämän ryhmittymän sellaisen toiminnan suorittamiseen, joka vastaa sen hankintasopimuksen kohdetta, jota varten mainittu toimija pyrkii osoittamaan taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteensa.

3)	Direktiivin 2014/24 58 artiklan 4 kohtaa sekä 42 ja 70 artiklaa on tulkittava siten, että niitä voidaan soveltaa samanaikaisesti tarjouspyyntöön sisältyvään tekniseen määräykseen.

Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/23/EU, 1 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa, 1 artiklan 3 ja 5 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että hankintaviranomaisen päätös, jolla kieltäydytään toimittamasta talouden toimijalle toisen talouden toimijan hakemusasiakirjoissa tai tarjouksessa olevia luottamuksellisina pidettäviä tietoja, on toimi, joka voi olla muutoksenhaun kohteena, ja että silloin kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseessä olevaa julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettely käydään, on säätänyt, että jokaisen, joka haluaa riitauttaa hankintaviranomaisen päätöksen, on ennen asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi haettava siihen hallinnollista muutosta, kyseinen jäsenvaltio voi myös säätää, että ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa tästä päätöksestä, jolla evättiin oikeus tutustua tietoihin, siihen on kohdistettava tällainen hallinnollinen muutoksenhaku.

Direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23, 1 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa ja 1 artiklan 3 ja 5 kohtaa sekä direktiivin 2014/24 21 artiklaa, luettuna hyvää hallintoa koskevan unionin oikeuden yleisen periaatteen valossa, on tulkittava siten, ettei hankintaviranomaisella, jolta talouden toimija on pyytänyt sopimuspuoleksi valitun kilpailijan tarjoukseen sisältyvien luottamuksellisina pidettävien tietojen toimittamista, ole velvollisuutta toimittaa näitä tietoja silloin, kun niiden toimittaminen johtaisi luottamuksellisten tietojen suojaa koskevien unionin oikeussääntöjen rikkomiseen, ja näin on myös silloin, kun talouden toimijan pyyntö on esitetty tämän saman toimijan sellaisen muutoksenhaun yhteydessä, joka koskee hankintaviranomaisen kilpailijan tarjouksesta tekemän arvioinnin laillisuutta. Kun hankintaviranomainen kieltäytyy toimittamasta tällaisia tietoja tai kun se hylkää talouden toimijan kyseisen kilpailijan tarjouksen arvioinnin laillisuudesta tekemän hallinnollisen muutoksenhaun ja kieltäytyy toimittamasta näitä tietoja, sen on vertailtava keskenään tietoja pyytäneen oikeutta hyvään hallintoon ja kilpailijan oikeutta luottamuksellisten tietojensa suojaan niin, että sen kieltäytymis- tai hylkäyspäätös on perusteltu eikä hylätyn tarjoajan oikeus tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin menetä tehokasta vaikutustaan.

Direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23, 1 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa ja 1 artiklan 3 ja 5 kohtaa sekä direktiivin 2014/24 21 artiklaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu kanne hankintaviranomaisen päätöksestä kieltäytyä toimittamasta talouden toimijalle sopimuspuoleksi valitun kilpailijan toimittamaan aineistoon sisältyviä luottamuksellisina pidettäviä tietoja taikka kanne hankintaviranomaisen päätöksestä hylätä muutoksenhaku, joka on tehty tällaisesta kieltäytymispäätöksestä, on vertailtava keskenään tietoja pyytäneen oikeutta tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin ja tämän kilpailijan oikeutta luottamuksellisten tietojensa sekä liikesalaisuuksiensa suojaan. Kyseisen tuomioistuimen, jolla on välttämättä oltava käytettävissään vaadittavat tiedot, mukaan lukien luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet, jotta se voi lausua asian täysin tuntien siitä, voidaanko mainitut tiedot toimittaa, on tätä varten tarkasteltava kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Sen on myös voitava kumota kieltäytymispäätös tai hallinnollisen muutoksenhaun hylkäävä päätös, jos ne ovat lainvastaisia, ja tarvittaessa palauttaa asia hankintaviranomaisen käsiteltäväksi tai jopa antaa itse uusi päätös, mikäli tämä sallitaan sille sen kansallisessa oikeudessa.

Direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu sopimuspuolen valinnassa hylätyn talouden toimijan ja hankintaviranomaisen välinen oikeusriita, voi poiketa hankintaviranomaisen arvioinnista, joka koskee sopimuspuoleksi valitun talouden toimijan toimien lainmukaisuutta, ja täten tehdä sen perusteella kaikki tarpeelliset johtopäätökset ratkaisussaan. Sen sijaan tällainen tuomioistuin voi vastaavuusperiaatteen mukaisesti ottaa viran puolesta huomioon hankintaviranomaisen tekemää arviointivirhettä koskevan perusteen ainoastaan, mikäli tämä sallitaan kansallisessa oikeudessa.

Direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin 57 artiklan 4 ja 6 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan silloin, kun talouden toimija, joka on talouden toimijoiden ryhmittymän jäsen, on syyllistynyt väärän ilmoituksen tekemiseen toimittamalla tietoja, jotka vaaditaan sen tarkistamiseksi, ettei perusteita ryhmittymän poissulkemiseksi ole tai että ryhmittymä täyttää valintaperusteet, ilman että toimijan kumppanit tiesivät tästä väärästä ilmoituksesta, tämän ryhmittymän kaikki jäsenet voidaan sulkea pois kaikista hankintasopimusten tekomenettelyistä.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: liettua