–

VA itse,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, A. Pimenta, J. Marques ja P. Barros da Costa,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja N. Nikolova,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 26.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2010/48/EY (EUVL 2010, L 23, s. 35; jäljempänä YK:n yleissopimus), 5 artiklan 2 kappaleen sekä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) 2 artiklan 1–3 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä TC ja UB sekä toisaalta Komisia za zashtita ot diskriminatsia (syrjinnäntorjuntalautakunta, Bulgaria) ja VA ja joka koskee kyseisen lautakunnan päätöstä määrätä TC:lle tuomioistuimen presidenttinä ja UB:lle rikosasioiden jaoston tuomarina sakkoja näiden syrjittyä VA:ta, joka oli kyseisen jaoston lautamies.

3

YK:n yleissopimuksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista.

Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”

4

Yleissopimuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus”, määrätään seuraavaa:

”1.   Sopimuspuolet tunnustavat, että kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia lain edessä ja lain mukaan ja ovat oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhdenvertaiseen lakiin perustuvaan suojaan ja yhdenvertaisiin lakiin perustuviin etuihin.

2.   Sopimuspuolet kieltävät kaiken syrjinnän vammaisuuden perusteella ja takaavat vammaisille henkilöille yhdenvertaisen ja tehokkaan oikeussuojan syrjintää vastaan syrjintäperusteesta riippumatta.

3.   Yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen.

4.   Erityistoimia, jotka ovat tarpeen vammaisten henkilöiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden jouduttamiseksi tai saavuttamiseksi, ei katsota tämän yleissopimuksen tarkoittamaksi syrjinnäksi.”

5

YK:n yleissopimuksen 27 artiklan, jonka otsikko on ”Työ ja työllistyminen”, 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa; tähän sisältyvät oikeus mahdollisuuteen ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa. Sopimuspuolet turvaavat työnteko-oikeuden toteutumisen ja edistävät sitä, myös niiden osalta, jotka vammautuvat palvelussuhteen aikana, toteuttamalla myös lainsäädännön avulla asianmukaisia toimia, joiden tarkoituksena on muun muassa:

– –”

6

Direktiivin 2000/78 johdanto-osan 16, 20, 21 ja 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

7

Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.”

8

Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Syrjinnän käsite”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa:

– –”

9

Saman direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[Euroopan unionille] annetun toimivallan puitteissa tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on:

– –

– –”

10

Direktiivin 2000/78 4 artiklan, jonka otsikko on ”Työhön liittyvät vaatimukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen estämättä, mitä 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että erilainen kohtelu, joka perustuu johonkin 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan liittyvään ominaisuuteen, ei ole syrjintää, jos tiettyjen työtehtävien luonteen tai niiden yhteyksien vuoksi, joissa tehtävät suoritetaan, kyseinen ominaisuus on todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus, edellyttäen, että tavoite on oikeutettu ja että vaatimus on oikeasuhteinen.”

11

Direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Vammaisia koskevat kohtuulliset mukautukset”, säädetään seuraavaa:

”Sen varmistamiseksi, että yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta noudatetaan vammaisten osalta, on tehtävä kohtuullisia mukautuksia. Tämä merkitsee, että työnantajan on toteutettava asianmukaiset ja kulloistenkin tarpeiden mukaiset toimenpiteet, jotta vammaiset voivat päästä johonkin toimeen, harjoittaa sitä ja edetä urallaan tai saada koulutusta, jollei näistä toimenpiteistä aiheudu työnantajalle kohtuutonta rasitetta. Tätä rasitetta ei pidetä kohtuuttomana, jos se riittävässä määrin korvautuu jäsenvaltiossa toteutetuilla vammaispolitiikan toimenpiteillä.”

12

Perustuslain (DV nro 56, 13.7.1991), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 6 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.

(2)   Kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Oikeuksia ei saa rajoittaa eikä erioikeuksia myöntää rotuun, kansallisuuteen, etniseen taustaan, sukupuoleen, alkuperään, uskontoon, koulutukseen, vakaumukseen, poliittiseen ryhmään kuulumiseen eikä henkilökohtaiseen ja yhteiskunnalliseen asemaan taikka varallisuuteen liittyvän erottelun perusteella.”

13

Perustuslain 48 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Kansalaisilla on oikeus työhön. Valtio huolehtii tämän oikeuden toteutumisen edellytysten luomisesta.

(2)   Valtio huolehtii edellytyksistä, joilla henkilöiden, joilla on ruumiillinen ja henkinen vamma, oikeus työhön toteutuu. – –”

14

Syrjinnän torjumisesta annetun lain (Zakon za zashtita ot diskriminatsia, DV nro 86, 30.9.2003), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä syrjinnäntorjuntalaki), 4 §:n 1 momentista ilmenee, että kaikenlainen muun muassa vammaisuuteen perustuva välitön tai välillinen syrjintä on kiellettyä.

15

Syrjinnäntorjuntalain 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Syrjintää ei ole

– –

16

Tuomioistuinjärjestelmästä annetun lain (Zakon za sadebnata vlast, DV nro 64, 7.8.2007), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä tuomioistuinjärjestelmästä annettu laki), 66 §:ssä säädetään, että laissa säädetyissä tapauksissa tuomioistuimen, joka käsittelee asiaa ensimmäisenä oikeusasteena, kokoonpanoon kuuluu myös lautamiehiä, joilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin tuomareilla.

17

Tuomioistuinjärjestelmästä annetun lain 67 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Lautamieheksi voidaan valita kukin Bulgarian kansalainen, joka on oikeustoimikelpoinen ja

18

Rikosprosessikoodeksin (Nakazatelno-protsesualen kodeks, DV nro 86, 28.10.2005), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä rikosprosessikoodeksi), 8 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Lautamiehet osallistuvat tuomioistuinten ratkaisukokoonpanoihin tässä koodeksissa säädetyissä tapauksissa ja siinä säädettyjen menettelysääntöjen mukaisesti.”

19

Rikosprosessikoodeksin 13 §:n 1 momentissa säädetään, että tuomioistuin, syyttäjä ja tutkintaviranomaiset ovat toimivaltansa rajoissa velvollisia toteuttamaan kaikki toimenpiteet objektiivisen totuuden selvittämiseksi, ja sen 2 momentissa säädetään, että objektiivinen totuus selvitetään tässä koodeksissa säädettyjen menettelysääntöjen ja keinojen mukaisesti.

20

Rikosprosessikoodeksin 14 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin, syyttäjä ja tutkintaviranomaiset perustavat ratkaisunsa omaan vankkaan käsitykseensä tukeutumalla kaikkien asian olosuhteiden objektiiviseen, perusteelliseen ja kattavaan tutkintaan, ja tässä niitä ohjaavat lain säännökset.

21

Rikosprosessikoodeksin 18 §:n mukaan tuomioistuin, syyttäjä ja tutkintaviranomaiset perustavat ratkaisunsa itse keräämiinsä ja tutkimiinsa todisteisiin, jollei tässä koodeksissa toisin säädetä.

22

VA:n työkyky on pysyvästi alentunut näkökyvyn menettämisen takia, kuten vuonna 1976 annetusta asiantuntijalausunnosta ilmenee. Hän on suorittanut loppututkinnon oikeustieteessä, läpäissyt oikeustieteellisen kelpoisuuskokeen vuonna 1997 ja työskennellyt näkövammaisten liitossa ja Euroopan sokeain unionin organisaatiossa.

23

Vuonna 2014 Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria) hyväksyi VA:n lautamieheksi tämän kaupungin kaupunginvaltuuston aloittaman menettelyn päätteeksi. Hänet nimitettiin Sofiyski rayonen sadiin (Sofian piirituomioistuin, Bulgaria) ja arvonnalla yhdessä kolmen muun lautamiehen kanssa tämän tuomioistuimen kuudenteen rikosasioiden jaostoon, jonka kokoonpanoon kuului tuomari UB. Hän vannoi tässä ominaisuudessa valan kyseisessä tuomioistuimessa 25.3.2015.

24

Ajanjaksona 25.3.2015–9.8.2016 VA ei osallistunut yhdenkään rikosasian istuntoon. Toukokuussa 2015 hän pyysi Sofiyski rayonen sadin presidentiltä eli TC:ltä siirtoa toisen tuomarin alaisuuteen muttei saanut vastausta.

25

VA saattoi 24.9.2015 asian käsiteltäväksi syrjinnäntorjuntalautakuntaan ja väitti joutuneensa epäsuotuisan kohtelun kohteeksi vammansa takia tuomari UB:n taholta siltä osin kuin tämä ei ollut antanut hänen osallistua yhteenkään rikosoikeudenkäyntiin ja TC:n taholta, sillä tämä ei ollut vastannut hänen pyyntöönsä siirrosta toisen tuomarin alaisuuteen, jotta hän voisi käyttää oikeuttaan työskennellä lautamiehenä. Vastauksissaan TC ja UB vetosivat erityisesti lautamiehen velvoitteiden luonteeseen, tarpeeseen, että lautamiehellä on erityisiä fyysisiä ominaisuuksia, ja siihen, että kyseessä on lakisääteinen tavoite, eli rikosprosessikoodeksin periaatteiden noudattaminen, joka oikeuttaa VA:n erilaisen kohtelun vammaisuuteen liittyvän ominaisuuden perusteella syrjinnäntorjuntalain 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti.

26

Syrjinnäntorjuntalautakunta totesi 6.3.2017 tekemässään päätöksessä TC:tä ja UB:tä kuultuaan, että nämä olivat kohdistaneet VA:han muun muassa syrjinnäntorjuntalain 4 §:ssä tarkoitettua vammaisuuteen perustuvaa syrjintää ja määräsi sakkoa TC:lle 250 Bulgarian leviä (BGN) (n. 130 euroa) ja UB:lle 500 leviä (n. 260 euroa).

27

TC ja UB nostivat kumpikin päätöksestä kanteen Administrativen sad Sofia-gradissa (Sofian hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka hylkäsi kanteet. Kyseinen tuomioistuin katsoi erityisesti, että lähtökohtaisten rajoitusten asettaminen pääsylle ammattiin tai tiettyyn tehtävään, kuten lautamiehen tehtävään, sillä perusteella, että kyseessä oleva vamma tekisi sen täysipainoisen hoitamisen mahdottomaksi, on lainvastaista. Rikosoikeudenkäynnin erityispiirteet kyllä edellyttävät, että lautamies noudattaa rikosoikeudenkäynnin perusperiaatteita, jotka ovat ratkaisukokoonpanon osalta välittömyys, objektiivisen totuuden selvittäminen ja oman vankan käsityksen muodostaminen. Olettama, jonka mukaan vamma vie kaikissa tapauksissa henkilöltä kyvyn noudattaa näitä periaatteita, merkitsee kuitenkin syrjintää. Kyseinen tuomioistuin totesi lisäksi, että se, että VA on osallistunut lukuisiin istuntoihin rikosasioissa 9.8.2016 lukien, jolloin tuli voimaan lakiuudistus lautamiesten sähköisen nimittämisen käyttöönotosta, tukee mainittuja näkökohtia.

28

TC ja UB ovat kumpikin tehneet Administrativen sad Sofia-gradin ratkaisusta kassaatiovalituksen Varhoven administrativen sadiin (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria). Valituksensa tueksi TC väittää, että asian ensimmäisessä oikeusasteessa ratkaisseen tuomioistuimen olisi pitänyt soveltaa syrjinnäntorjuntalain 7 §:n 1 momentin 2 kohtaa, joka koskee todellisen ja ratkaisevan työhön liittyvän vaatimuksen olemassaoloa. Kun lautamiehen tehtävien luonne otetaan huomioon, näitä tehtäviä eivät voi hoitaa henkilöt, joilla oleva vamma johtaa rikosprosessikoodeksissa vahvistettujen periaatteiden loukkaamiseen. UB puolestaan väittää, että kyseinen tuomioistuin on virheellisesti asettanut syrjinnäntorjuntalain ylemmäntasoisen rikosprosessikoodeksin edelle ja tässä koodeksissa vahvistettujen niiden periaatteiden edelle, joita hän on rikostuomarina velvollinen noudattamaan tuomioistuimessa vireille pantujen asioiden käsittelyssä, samoin kuin hänen on varmistettava, että ratkaisukokoonpanon kaikki jäsenet käsittelevät asiakirja-aineistoon sisällytettyjä todisteita yhdenmukaisesti ja arvioivat välittömästi asianosaisten käyttäytymistä.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tässä asiayhteydessä, että kun rikosprosessisäännöt otetaan huomioon, ei ole osoitettu selvästi, että VA:n kaltaisen henkilön, jolla on sokeuden kaltainen vamma, erilainen kohtelu lautamiehen tehtävän hoitamisessa on laillista YK:n yleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) niiden määräysten sekä direktiivin 2000/78 niiden säännösten kannalta, joilla on tarkoitus varmistaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus työssä ja ammatissa.

30

Tässä tilanteessa Varhoven administrativen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

31

Aluksi on huomattava, että vaikkei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole kysymyksissään viitannut perusoikeuskirjan määräyksiin, se pohtii, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, onko se, että VA:n kaltaiselta sokealta henkilöltä on evätty lautamiehen tehtävien hoitaminen rikosoikeudenkäynnissä yhteensopivaa direktiivin 2000/78 säännösten sekä YK:n yleissopimuksen ja perusoikeuskirjan määräysten kanssa.

32

On palautettava mieleen, että mainitussa direktiivissä konkretisoidaan sen kattamalla alalla yleinen syrjintäkiellon periaate, joka sittemmin on vahvistettu perusoikeuskirjan 21 artiklassa (tuomio 26.1.2021, Szpital Kliniczny im. dra J. Babińskiego Samodzielny Publiczny Zakład Opieki Zdrowotnej w Krakowie, C‑16/19, EU:C:2021:64, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Lisäksi perusoikeuskirjan 26 artiklassa määrätään, että unioni tunnustaa vammaisten oikeuden päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään, ja kunnioittaa tätä oikeutta.

34

On siis katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on tutkittava yhdessä, pääasiallisesti, onko direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklan sekä YK:n yleissopimuksen valossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sokealta henkilöltä evätään täysin mahdollisuus hoitaa lautamiehen tehtäviä rikosoikeudenkäynnissä.

35

Aluksi on palautettava mieleen, että sekä direktiivin 2000/78 nimestä ja johdanto-osasta että sen sisällöstä ja tarkoituksesta ilmenee, että kyseisellä direktiivillä pyritään luomaan yleiset puitteet henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi ”työssä ja ammatissa” antamalla heille tehokasta suojaa sellaista syrjintää vastaan, joka perustuu johonkin kyseisen direktiivin 1 artiklassa mainituista perusteista, joihin kuuluu vammaisuus (tuomio 15.7.2021, Tartu Vangla, C‑795/19, EU:C:2021:606, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Kuten direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdasta ilmenee, unionille annetun toimivallan puitteissa tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä ovat muiden muassa työn harjoittamista koskevat edellytykset sekä työolot ja ‑ehdot.

37

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ensinnäkin, että lautamiehen tehtävät ovat palkallista ammattitoimintaa, toiseksi, että VA valittiin hoitamaan näitä tehtäviä ja hänet nimitettiin tuomioistuimen rikosasioiden jaostoon, ja lopuksi, ettei hän ajanjaksolla 25.3.2015–9.8.2016 voinut käytännössä hoitaa näitä tehtäviä ja siis päästä tekemään tätä työtä.

38

Tästä seuraa, että tällaisessa tilanteessa on kyse sekä direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista työhön pääsyä koskevista edellytyksistä että tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista työoloista ja ‑ehdoista.

39

Lisäksi on riidatonta, että VA:lla on direktiivissä 2000/78 tarkoitettu ”vamma”, koska hän on menettänyt näkökykynsä pysyvästi; tällöin on täsmennettävä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vammaisuuden käsitteen on ymmärrettävä tarkoittavan muun muassa pitkäaikaisista fyysisistä, henkisistä tai psyykkisistä vaurioista johtuvaa työkyvyn rajoitetta, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää asianomaisen henkilön täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen työelämään yhdenvertaisesti muiden työntekijöiden kanssa (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2019, Nobel Plastiques Ibérica, C‑397/18, EU:C:2019:703, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Niinpä pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne kuuluu mainitun direktiivin soveltamisalaan.

41

Ensinnäkin siitä, onko kyseessä vammaisuuteen perustuva erilainen kohtelu, on muistutettava, että direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohdan mukaan tässä direktiivissä ”yhdenvertaisen kohtelun periaatteella” tarkoitetaan, ettei minkäänlaista kyseisen direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että välittömänä syrjintänä pidetään sitä, että henkilöä kohdellaan jonkin 1 artiklassa tarkoitetun seikan, kuten vammaisuuden, perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai voitaisiin kohdella vertailukelpoisessa tilanteessa.

42

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä tiedoista ilmenee, että ajanjaksolla 25.3.2015–9.8.2016 VA:n ei annettu osallistua jaoston, johon hänet oli nimitetty, yhteenkään istuntoon, ja tämä johtui hänen sokeudestaan. Häntä siis kohdeltiin vammansa perusteella epäsuotuisammin kuin kohdeltiin muita kyseiseen jaostoon nimitettyjä lautamiehiä, jotka olivat vertailukelpoisessa tilanteessa mutta jotka eivät olleet sokeita, mikä merkitsee direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vammaisuuteen välittömästi perustuvaa erilaista kohtelua.

43

Toiseksi siitä, voidaanko tällainen erilainen kohtelu oikeuttaa direktiivin 2000/78 4 artiklan 1 kohdan perusteella, on muistutettava, että tämän säännöksen sanamuodonkin mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että erilainen kohtelu, joka perustuu johonkin kyseisen direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan liittyvään ominaisuuteen, ei ole syrjintää, jos tiettyjen työtehtävien luonteen tai niiden yhteyksien vuoksi, joissa tehtävät suoritetaan, kyseinen ominaisuus on todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus, edellyttäen, että tavoite on oikeutettu ja että vaatimus on oikeasuhteinen.

44

Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut, ettei sen seikan, johon erilainen kohtelu perustuu, ole oltava tällainen todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus, vaan tähän seikkaan liittyvän ominaisuuden (tuomio 15.11.2016, Salaberria Sorondo, C‑258/15, EU:C:2016:873, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Siltä osin kuin direktiivin 2000/78 4 artiklan 1 kohdan – luettuna sen johdanto-osan 23 perustelukappaleen valossa, jossa viitataan ”erittäin rajoitettuihin tilanteisiin”, joissa erilainen kohtelu saattaa olla perusteltua – perusteella on mahdollista poiketa syrjintäkiellon periaatteesta, sitä on tulkittava suppeasti (tuomio 15.7.2021, Tartu Vangla, C‑795/19, EU:C:2021:606, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

TC ja UB toteavat tavoitteesta, johon he ovat vedonneet oikeuttaakseen VA:n epäsuotuisamman kohtelun hänen vammansa perusteella, että sillä, että VA:lta evättiin osallistuminen rikosasioiden jaoston, johon hänet oli nimitetty elokuuhun 2016 saakka, istuntoihin, pyrittiin varmistamaan rikosprosessikoodeksin periaatteiden, erityisesti tämän koodeksin 14 ja 18 §:stä johtuvien välittömyysperiaatteen ja todisteiden välittömän arvioinnin periaatteen, täysimääräinen noudattaminen objektiivisen totuuden selvittämiseksi.

47

TC ja UB nimittäin väittävät, että lautamiehen tehtäviä eivät voi hoitaa henkilöt, joilla on sokeuden kaltainen vamma. Heidän mielestään tällaisten tehtävien hoitaminen edellyttää lähtökohtaisesti, että asianomaisella on erityisiä fyysisiä kykyjä, kuten näkökyky.

48

On kuitenkin huomattava, että vaikka tuomioistuinjärjestelmästä annetun lain 67 §:n 1 momentissa säädetään erityisesti, että lautamiehen on oltava oikeustoimikelpoinen eikä hänellä saa olla mitään psyykkistä sairautta, ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen mukaan kyseisessä laissa ei aseteta vaatimusta lautamiehen fyysiselle kyvylle eikä siinä myöskään säädetä poissulkemisperusteesta sokeuden kaltaisen fyysisen vamman perusteella.

49

Samoista tiedoista ilmenee, että 9.8.2016 lukien, lakiuudistuksen tultua voimaan, on otettu käyttöön lautamiesten sähköinen nimittäminen, joten VA on osallistunut useisiin istuntoihin rikosasioissa kyseisestä ajankohdasta lähtien. Lautamiesten sähköinen nimittäminen, josta pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään, näyttää siis tulevan kyseeseen riippumatta näkökohdista, jotka koskevat lautamiesten henkilöä ja heidän käsiteltävikseen tulevia asioita, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä.

50

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että erityisten fyysisten kykyjen omaamisen voidaan katsoa olevan direktiivin 2000/78 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus” palomiehen tai poliisin ammatin kaltaisten tiettyjen ammattien harjoittamiselle. Samoin sitä, että kuulontarkkuuden on täytettävä kansallisessa säännöstössä määritetty vähimmäistaso, voidaan pitää tällaisena vaatimuksena vankeinhoitolaitoksen virkamiehen tehtävien hoitamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, Tartu Vangla, C‑795/19, EU:C:2021:606, 40 ja 41 kohta).

51

Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että näkökyvyllä on moottoriajoneuvojen kuljettamisessa keskeinen tehtävä, joten unionin lainsäätäjän asettama vaatimus vähimmäisnäöntarkkuudesta kuorma-autonkuljettajan ammatin harjoittamiseksi on unionin oikeuden mukainen liikenneturvallisuuden varmistamista koskevan tavoitteen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 22.5.2014, Glatzel, C‑356/12, EU:C:2014:350, 54 ja 72 kohta).

52

Samoin on todettava, että kun otetaan huomioon lautamiehen tehtävien luonne rikosoikeudenkäynnissä ja niiden hoitamisen edellytykset, jotka voivat joissakin tapauksissa merkitä visuaalisten todisteiden tutkintaa ja arviointia, näkökyvynkin voidaan katsoa olevan direktiivin 2000/78 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus” lautamiehen ammatille tällaisessa oikeudenkäynnissä siltä osin kuin mainittujen todisteiden tällaista tutkintaa ja arviointia ei voida toteuttaa muiden muassa lääketieteellis-teknisillä välineillä.

53

Lisäksi TC:n ja UB:n mainitsema tavoite varmistaa, että noudatetaan täysimääräisesti rikosoikeudenkäynnin periaatteita, kuten välittömyyden ja todisteiden välittömän arvioinnin periaatteita, voi olla direktiivin 2000/78 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeutettu tavoite.

54

On siis selvitettävä, soveltuuko VA:n osalta pääasiassa toteutettu toimenpide, jolla häneltä evättiin täysin mahdollisuus hoitaa lautamiehen tehtäviä rikosoikeudenkäynnissä, tavoitellun päämäärän saavuttamiseen ja ylitetäänkö sillä se, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi. Kyseisen oikeasuhteisuuden osalta on otettava huomioon se, että direktiivin 2000/78 5 artiklan, luettuna sen johdanto-osan 20 ja 21 perustelukappaleen valossa, nojalla työnantajan on toteutettava asianmukaiset ja kulloistenkin tarpeiden mukaiset toimenpiteet, jotta vammaiset voivat päästä johonkin toimeen, harjoittaa sitä ja edetä urallaan, jollei näistä toimenpiteistä aiheudu työnantajalle kohtuutonta rasitetta (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, Tartu Vangla, C‑795/19, EU:C:2021:606, 42 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Kyseisen toimenpiteen soveltuvuudesta on todettava, että tällaisella toimenpiteellä kyllä myötävaikutetaan rikosprosessikoodeksin sääntöjen noudattamiseen välittömyysperiaatteen ja todisteiden välittömän arvioinnin osalta.

56

Mainitun toimenpiteen tarpeellisuudesta on kuitenkin korostettava, että VA:lta evättiin täysin osallistuminen rikosasioiden jaoston, johon hänet oli nimitetty, käsittelemiin asioihin ilman, että hänen henkilökohtaista kykyään täyttää tehtävänsä olisi arvioitu, ja ilman, että mahdollisuutta poistaa mahdollisia vaikeuksia, joita olisi voinut syntyä, olisi tutkittu.

57

Lisäksi – kuten tämän tuomion 54 kohdassa todettiin – työnantajan on tehtävä kohtuullisia mukautuksia vammaisia henkilöitä varten kulloistenkin tarpeiden mukaan. Direktiivin 2000/78 johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan nimittäin toimenpiteet vammaisten tarpeiden huomioon ottamiseksi työpaikoilla ovat keskeisiä vammaisuuteen perustuvan syrjinnän torjumisessa. Tältä osin unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että käsite ”kohtuulliset mukautukset” on ymmärrettävä laajasti niin, että sillä tarkoitetaan niiden eri esteiden poistamista, jotka vaikeuttavat vammaisten henkilöiden täysimääräistä ja tehokasta osallistumista työelämään yhdenvertaisesti muiden työntekijöiden kanssa. Lisäksi kyseisen direktiivin johdanto-osan 20 perustelukappale sisältää tältä osin aineellisista, organisatorisista tai koulutuksellisista kohtuullisista mukautuksista luettelon, joka ei ole tyhjentävä (tuomio 15.7.2021, Tartu Vangla, C‑795/19, EU:C:2021:606, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Tätä velvollisuutta on tarkasteltava ottamalla huomioon perusoikeuskirjan 26 artikla, jossa ilmaistaan periaate vammaisten integroimisesta yhteiskuntaan, jotta he pääsevät osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään.

59

Tällainen velvollisuus vahvistetaan myös YK:n yleissopimuksessa, josta on muistutettava, että sen määräyksiin voidaan vedota direktiivin 2000/78 säännösten tulkitsemiseksi, joten viimeksi mainittua on mahdollisuuksien mukaan tulkittava tämän yleissopimuksen mukaisesti (tuomio 15.7.2021, Tartu Vangla, C‑795/19, EU:C:2021:606, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

YK:n yleissopimuksen 5 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen.

61

Lisäksi YK:n yleissopimuksen 5 artiklan 3 kappaleessa määrätään osallistamista koskevan tavoitteen mukaisesti vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistämisestä ja syrjinnän poistamisesta, mistä on osoituksena tämän yleissopimuksen 27 artikla, jossa heille tunnustetaan oikeus tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa; tähän sisältyvät oikeus mahdollisuuteen ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa.

62

Nyt käsiteltävässä asiassa, kuten ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä tiedoista ilmenee, VA:lta evättiin täysin osallistuminen rikosasioiden käsittelyyn tekemättä eroa kyseessä olleiden asioiden mukaan ja selvittämättä, voitiinko hänelle tarjota kohtuullisia mukautuksia, kuten aineellista, henkilökohtaista tai organisatorista apua.

63

On siis niin, että – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteuttamasta tarkastuksesta muuta johdu – kyseisellä toimenpiteellä ylitetään se, mikä on tarpeen, varsinkin kun ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että lautamiesten sähköisen nimittämisen tultua käyttöön elokuussa 2016 VA on osallistunut lautamiehenä lukuisten rikosasioiden ratkaisuun. Kuten sekä komissio on kirjallisissa huomautuksissaan että julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 100 kohdassa todennut, mainittu seikka on omiaan osoittamaan, että VA kykenee hoitamaan lautamiehen tehtäviä noudattaen täysimääräisesti rikosprosessisääntöjä.

64

Esitettyihin kysymyksiin on vastattava edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa – luettuina perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklan sekä YK:n yleissopimuksen valossa – on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sokealta henkilöltä evätään täysin mahdollisuus hoitaa lautamiehen tehtäviä rikosoikeudenkäynnissä.

65

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa – luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklan sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 26.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2010/48/EY, valossa – on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sokealta henkilöltä evätään täysin mahdollisuus hoitaa lautamiehen tehtäviä rikosoikeudenkäynnissä.