Asia C-790/19

Parchetul de pe lângă Tribunalul Braşov

vastaan

LG
ja
MH

(Curtea de Apel Brașovin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 2.9.2021

Ennakkoratkaisupyyntö – Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen – Direktiivi (EU) 2015/849 – Direktiivi 2005/60/EY – Rahanpesurikos – Esirikoksen tekijän suorittama rahanpesu (”itsepesu”)

  1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen – Direktiivi 2005/60 – Kohde – Rahanpesurikos, joka on erillinen siihen esirikokseen nähden, josta pestyt varat ovat peräisin – Tilanne, jossa molemmilla rikoksilla on sama tekijä – Sallittavuus

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60 1 artiklan 2 kohdan a alakohta)

    (ks. 48–54 ja 86 kohta sekä tuomiolauselma)

  2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen – Direktiivit 2005/60 ja 2015/849 – Rahanpesurikos, johon on syyllistynyt sen esirikoksen tekijä, josta pestyt varat ovat peräisin – Jäsenvaltioiden mahdollisuus säätää rahanpesurikoksen kriminalisoinnista esirikoksen tekijän osalta – Sallittavuus

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60 1 artiklan 2 kohdan a alakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2015/849 1 artiklan 3 kohdan a alakohta)

    (ks. 58–61, 65 ja 70–72 kohta)

  3. Perusoikeudet – Ne bis in idem -periaate – Soveltamisen edellytykset – Saman rikkomuksen olemassaolo – Arviointiperuste – Tapahtuneiden tekojen samuus

    (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla)

    (ks. 77–80 kohta)

  4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen – Direktiivi 2005/60 – Kohde – Rahanpesurikos, joka on erillinen siihen esirikokseen nähden, josta pestyt varat ovat peräisin – Eri teot – Esirikoksen tekijä, joka voidaan panna syytteeseen rahanpesurikoksesta – Sallittavuus ne bis idem -periaatteeseen nähden – Kansallisen tuomioistuimen tarkistusvelvollisuus – Ulottuvuus

    Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60 1 artiklan 2 kohdan a alakohta)

    (ks. 81–85 kohta)

Tiivistelmä

LG, joka on erään yhtiön johtaja, tuomittiin Tribunalul Brașovissa (Brașovin alioikeus, Romania) ehdolliseen vankeusrangaistukseen rahanpesurikoksesta 80 vuosina 2009-2013 tehdyn teon perusteella. Kyseiset varat olivat peräisin LG:n tekemästä veropetoksesta (jäljempänä esirikos).

Kyseisestä tuomiosta tehtiin valituksia tässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Curtea de apel Brașoviin (Brașovin ylioikeus, Romania), jolla oli epäilyksiä siltä osin, voiko esirikoksen tekijä ja rahanpesurikoksen tekijä olla sama henkilö.

Unionin tuomioistuin katsoo tuomiossaan, ettei direktiivi 2005/60 ( 1 ) ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että esirikoksen tekijä voi syyllistyä rahanpesurikokseen.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin palauttaa ensiksi mieleen, että rahanpesurikoksena pidetään varojen muuntamista tai siirtämistä tietoisena siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan, tarkoituksena salata tai peittää niiden laiton alkuperä tai auttaa tällaisen toiminnan harjoittamiseen osallistuvaa henkilöä välttämään toimintansa oikeudellisia seuraamuksia. ( 2 ) Jotta henkilöä voidaan pitää kyseisen rikoksen tekijänä, hänen on tiedettävä, että mainitut varat on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan. Koska kyseinen edellytys täyttyy välttämättä siltä osin kuin on kyse esirikoksen tekijästä, direktiivillä 2005/60 ei suljeta pois sitä, että viimeksi mainittu henkilö voi olla myös rahanpesurikoksen tekijä. Koska tällainen toiminta merkitsee erillistä tekoa, joka ei seuraa automaattisesti esirikoksesta, sitä voi lisäksi harjoittaa sekä sen rikollisen toiminnan toteuttaja, josta asianomaiset varat on saatu, että kolmas osapuoli.

Unionin tuomioistuin tarkastelee seuraavaksi direktiivin 2005/60 normatiivista asiayhteyttä ja muun muassa jäsenvaltioiden kansainvälisiä sitoumuksia ( 3 ) ja kyseisen direktiivin antamisajankohtana voimassa olleita unionin säädöksiä. ( 4 ) Unionin tuomioistuin täsmentää tältä osin, että jäsenvaltioilla oli kyseisenä ajankohtana mahdollisuus olla säätämättä rikosoikeudessaan rahanpesua merkitsevän toiminnan kriminalisoinnista esirikoksen tekijän osalta. Yhtäältä jäsenvaltioiden velvollisuus kieltää tietyt toimet, jotka merkitsevät rahanpesua, säätämättä keinoista, joilla tällainen kielto on pantava täytäntöön, ja toisaalta rahanpesun määritteleminen tavalla, joka mahdollistaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen toimien kriminalisoinnin esirikoksen tekijän osalta siihen kuitenkaan velvoittamatta, merkitsivät nimittäin sitä, että jäsenvaltioille jäi tältä osin mahdollisuus toimia vapaasti kansainvälisten sitoumustensa ja kansallisen oikeutensa perusperiaatteiden mukaisesti. ( 5 ) Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää tällaisesta kriminalisoinnista otettiin lisäksi käyttöön yksinomaan vasta direktiivillä 2018/1673. ( 6 )

Unionin tuomioistuin täsmentää lopuksi, että tällainen kriminalisointi on direktiivin 2005/60 tavoitteiden mukaista, koska tällainen kriminalisointi on omiaan vaikeuttamaan varojen, joilla on rikollinen alkuperä, siirtymistä rahoitusjärjestelmään, ja se suojaa siten sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Jäsenvaltio voi näin ollen säätää rahanpesurikoksen kriminalisoinnista esirikoksen tekijän osalta.

Siltä osin kuin on kyse ne bis in idem -periaatteesta ( 7 ) ja erityisesti kiellosta syyttää ja rangaista henkilöä uudelleen samasta rikoksesta, unionin tuomioistuin palauttaa lisäksi mieleen, että merkityksellinen kriteeri on tapahtuneiden tekojen samuus, ymmärrettynä joukkona konkreettisia ja toisiinsa erottamattomasti liittyviä seikkoja, jotka ovat johtaneet kyseisen henkilön lainvoimaiseen vapauttamiseen tai tuomitsemiseen. Kiellettyä on siis määrätä useita luonteeltaan rikosoikeudellisia seuraamuksia samasta teosta tässä tarkoituksessa vireille pantujen eri menettelyjen päätteeksi. Nyt käsitellyssä asiassa ne bis in idem -periaate ei ole esteenä sille, että esirikoksen tekijä pannaan syytteeseen rahanpesurikoksesta silloin, kun syytteeseenpanoon johtavat teot eivät ole samat kuin esirikoksena pidettävät teot. Unionin tuomioistuin täsmentää tältä osin, että rahanpesun tunnusmerkistön täyttävä teko on eri kuin esirikoksen tunnusmerkistön täyttävä teko, vaikka kyseisen rahanpesun suorittaisikin kyseisen esirikoksen tekijä.

Unionin tuomioistuin täsmentää kansalliselle tuomioistuimelle kuuluvan tarkistusvelvollisuuden ulottuvuutta. Kansallisen tuomioistuimen on näin ollen tarkistettava, onko esirikoksesta annettu lainvoimainen vapauttava tai langettava rikostuomio, ja etteivät esirikoksen muodostavat teot ole samat kuin ne teot, joista niiden tekijää syytetään rahanpesun perusteella.

( 1 ) Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY (EUVL 2005, L 309, s. 15).

( 2 ) Direktiivin 2005/60 1 artiklan 2 kohdan a alakohta.

( 3 ) Rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskeva, Strasbourgissa 8.11.1990 allekirjoitettu Euroopan neuvoston yleissopimus (Euroopan neuvoston sopimussarja nro 141).

( 4 ) Rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta 26.6.2001 tehty neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS (EYVL 2001, L 182, s. 1).

( 5 ) Direktiivin 2005/60 1 artiklan 1 ja 2 kohdan a alakohta.

( 6 ) Rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1673 (EUVL 2018, L 284, s. 22).

( 7 ) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla.