–

Union des industries de la protection des plantes, edustajanaan J.‑P. Chevallier, avocat,

–

Union nationale de l’apiculture française (UNAF), edustajanaan B. Fau, avocat,

–

Syndicat national de l’apiculture, edustajinaan F. Lafforgue ja H. Baron, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään A.-L. Desjonquères ja E. Leclerc,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Castilla Contreras, M. Jáuregui Gómez, A. Dawes ja I. Naglis,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (EUVL 2015, L 241, s. 1) 5 artiklan ja kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1) 69 ja 71 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Union des industries de la protection des plantes (kasvinsuojelualan teollisuusliitto) ja toisaalta Premier ministre (pääministeri), ministre de la Transition écologique et solidaire (ekologisesta ja solidaarisesta siirtymästä vastaava ministeri), ministre des Solidarités et de la Santé (solidaarisuus- ja terveysministeri), ministre de l’Agriculture et de l’Alimentation (maatalous- ja elintarvikeministeri) ja Agence nationale de sécurité sanitaire de l’alimentation, de l’environnement et du travail (France) (Ranskan elintarvike-, ympäristö- sekä työterveys- ja työturvallisuusasioista vastaava viranomainen) ja jossa on kyse sellaisten kasvinsuojeluaineiden, jotka sisältävät yhtä tai useampaa neonikotinoidien ryhmään kuuluvaa tehoainetta, ja näillä aineilla käsiteltyjen siementen käytön kieltämisestä.

3

Direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, – – sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan säännösten soveltamista. Niiden on toimitettava komissiolle myös ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen, jollei näitä syitä selvitetä jo ehdotuksessa.

– –

Jos teknistä määräystä koskevassa ehdotuksessa pyritään rajoittamaan aineen, valmisteen tai kemikaalin kaupan pitämistä tai käyttöä kansanterveyden tai kuluttajien tai ympäristön suojelun vuoksi, jäsenvaltioiden on toimitettava lisäksi joko tiivistelmä tai tarkoitettuun aineeseen, valmisteeseen tai tuotteeseen sekä tunnettuihin ja saatavilla oleviin korvaaviin tuotteisiin liittyvien asian kannalta merkityksellisten tietojen viitteet, siinä määrin kuin näitä tietoja on saatavilla, sekä ilmoitettava toimenpiteen ennakoitavissa olevat vaikutukset kansanterveyteen tai kuluttajien tai ympäristön suojeluun yhdessä riskianalyysin kanssa – –

Komissio ilmoittaa viipymättä muille jäsenvaltioille teknistä määräystä koskevasta ehdotuksesta ja kaikista sille toimitetuista asiakirjoista. – –

– –

2.   Komissio ja jäsenvaltiot voivat esittää teknistä määräystä koskevan ehdotuksen toimittaneelle jäsenvaltiolle huomautuksia; tämän jäsenvaltion on otettava esitetyt huomautukset myöhemmässä teknisen määräyksen valmistelussa mahdollisuuksien mukaan huomioon.”

4

Tämän direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on lykättävä teknistä määräystä koskevan ehdotuksen hyväksymistä kolmella kuukaudella siitä päivästä alkaen, jona komissio on saanut 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

– –

3.   Jäsenvaltioiden on lykättävä teknistä määräystä koskevan ehdotuksen hyväksymistä, palveluja koskevia määräysehdotuksia lukuun ottamatta, 12 kuukaudella siitä päivästä alkaen, jona komissio on saanut tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jos komissio kolmen kuukauden kuluessa kyseisestä päivästä ilmoittaa aikeistaan ehdottaa asiaa koskevaa direktiiviä, asetusta tai päätöstä tai hyväksyä asiaa koskeva direktiivi, asetus tai päätös – –

4.   Jäsenvaltioiden on lykättävä 12 kuukaudella teknistä määräystä koskevan ehdotuksen hyväksymistä siitä päivästä alkaen, jona komissio on saanut tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt tiedot, jos komissio kolmen kuukauden kuluessa mainitusta päivästä ilmoittaa havainneensa, että teknistä määräystä koskeva ehdotus koskee aihetta, joka sisältyy direktiivi-, asetus- tai päätösehdotukseen – –

– –

7.   Edellä olevaa 1–5 kohtaa ei sovelleta, kun jäsenvaltion on:

– –

Jäsenvaltion on ilmoitettava 5 artiklassa tarkoitetussa tiedonannossa perusteet kyseisten toimenpiteiden kiireellisyydelle. Komissio ilmoittaa mielipiteensä tästä tiedonannosta mahdollisimman nopeasti. Se toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sellaisissa tapauksissa, joissa tätä menettelyä käytetään väärin. Komissio ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille.”

5

Mainitun direktiivin 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa täsmennetään seuraavaa:

”Edellä olevaa 5 ja 6 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin tai vapaaehtoisiin sopimuksiin, joilla jäsenvaltiot:

– –

6

Asetuksen 1107/2009 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa sekä ihmisten ja eläinten terveyden että ympäristön korkeatasoinen suojelu ja turvata samalla yhteisön maatalouden kilpailukyky. – –”

7

Tämän asetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio voi milloin tahansa tarkastella tehoaineen hyväksyntää uudelleen. Se ottaa uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen ja seurantatietojen perusteella huomioon jäsenvaltion pyynnön tarkastella tehoaineen hyväksyntää uudelleen – –”

8

Mainitun asetuksen 49 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos on olemassa vahvoja epäilyksiä siitä, että – – käsitellyt siemenet todennäköisesti aiheuttavat vakavan riskin ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle ja että tällaista riskiä ei voida tyydyttävällä tavalla hallita kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion toimenpitein, on viipymättä toteutettava toimenpiteitä tällaisten käsiteltyjen siemenien käytön [ja/tai] myynnin rajoittamiseksi tai kieltämiseksi 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. – –”

9

Saman asetuksen 69 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Kun on selvää, että tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty tehoaine – – tai kasvinsuojeluaine todennäköisesti aiheuttaa vakavan riskin ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle ja että tällaista riskiä ei voida tyydyttävällä tavalla hallita kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion toimenpitein, on joko komission omasta aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä viipymättä toteutettava toimenpiteitä asianomaisen aineen tai tuotteen käytön [ja/tai] myynnin rajoittamiseksi tai kieltämiseksi 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. – –”

10

Asetuksen N:o 1107/2009 70 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Poiketen siitä, mitä 69 artiklassa säädetään, komissio voi erittäin kiireellisissä tapauksissa väliaikaisesti toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä kuultuaan kyseistä yhtä tai useampaa jäsenvaltiota ja ilmoitettuaan asiasta muille jäsenvaltioille.

Nämä toimenpiteet vahvistetaan, niitä muutetaan, ne kumotaan tai niiden voimassaoloa jatketaan 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen mahdollisimman pian ja viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua.”

11

Tämän asetuksen 71 artiklassa täsmennetään seuraavaa:

”1.   Kun jäsenvaltio ilmoittaa virallisesti komissiolle kiireellisten toimenpiteiden tarpeesta eikä toimiin ole ryhdytty 69 tai 70 artiklan mukaisesti, jäsenvaltio voi toteuttaa väliaikaisia suojatoimenpiteitä. Tässä tapauksessa sen on välittömästi ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

2.   Komissio saattaa asian 30 työpäivän kuluessa 79 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen päätöksen tekemiseksi kansallisten väliaikaisten suojatoimenpiteiden jatkamisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta.

3.   Jäsenvaltio voi pitää voimassa kansalliset väliaikaiset suojatoimenpiteet siihen asti kun yhteisön toimenpiteet on hyväksytty.”

12

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineen imidaklopridi hyväksymisedellytysten osalta 29.5.2018 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/783 (EUVL 2018, L 132, s. 31) määritetään imidaklopridin markkinoille saattamisen ja käytön edellytykset.

13

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineen klotianidiini hyväksymisedellytysten osalta 29.5.2018 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/784 (EUVL 2018, L 132, s. 35) määritetään klotianidiinin markkinoille saattamisen ja käytön edellytykset.

14

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineen tiametoksaami hyväksymisedellytysten osalta 29.5.2018 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/785 (EUVL 2018, L 132, s. 40) määritetään tiametoksaamin markkinoille saattamisen ja käytön edellytykset.

15

Maatalous- ja merikalastuskoodeksin (code rural et de la pêche maritime) L. 253-8 §:n II momentissa säädetään seuraavaa:

”Yhtä tai useampaa neonikotinoidien ryhmään kuuluvaa tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden ja näillä aineilla käsiteltyjen siementen käyttö kielletään 1.9.2018 lukien.

– –

Poikkeuksia tämän pykälän II momentin ensimmäisessä ja toisessa kohdassa mainitusta kiellosta voidaan myöntää 1.7.2020 asti maatalous‑, ympäristö- ja terveysministerien yhteisellä päätöksellä.

– –”

16

Kasvinsuojeluaineiden sisältämien neonikotinoidien ryhmään kuuluvien tehoaineiden määritelmästä 30.7.2018 annetulla asetuksella nro 2018‑675 (décret no 2018-675, du 30 juillet 2018, relatif à la définition des substances actives de la famille des néonicotinoïdes présentes dans les produits phytopharmaceutiques; JORF 1.8.2018, teksti nro 7) tähän koodeksiin lisättiin D. 253-46-1 §, jossa säädetään seuraavaa:

”L. 253-8 §:ssä mainitut neonikotinoidien ryhmään kuuluvat aineet ovat:

17

Maatalous- ja merikalastuskoodeksin L. 253-8 §:ssä kielletään yhtä tai useampaa neonikotinoidien ryhmään kuuluvaa tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden ja näillä aineilla käsiteltyjen siementen käyttö 1.9.2018 lukien. Siinä sallitaan kuitenkin tiettyjen poikkeusten myöntäminen tästä kiellosta 1.7.2020 asti.

18

Ranskan tasavalta ilmoitti komissiolle 2.2.2017 asetusluonnoksesta, jossa lueteltiin tässä pykälässä tarkoitetut tehoaineet. Tämä tiedonanto perustui nimenomaisesti direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohdan neljänteen alakohtaan eikä siinä viitattu asetukseen N:o 1107/2009. Kyseisessä tiedonannossa mainittiin erilaisia tutkimuksia, jotka osoittivat neonikotinoidien merkittävän vaikutuksen ympäristöön ja niistä aiheutuvan vaaran ihmisten terveydelle.

19

Komissio vastasi tähän tiedonantoon 3.8.2017 todeten yhtyvänsä Ranskan tasavallan ilmaisemiin huolenaiheisiin, jotka liittyivät tiettyihin neonikotinoidien ryhmään kuuluviin tehoaineisiin. Lisäksi tämä toimielin täsmensi, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) oli julkaissut näitä kolmea ilmoitetussa asetusluonnoksessa tarkoitettua tehoainetta koskevia päätelmiä, mikä sai komission pohtimaan muiden rajoitusten käyttöönoton tarpeellisuutta.

20

Tämän jälkeen täytäntöönpanoasetuksissa 2018/783, 2018/784 ja 2018/785 kiellettiin imidaklopridin, klotianidiinin ja tiametoksaamin käyttö 19.12.2018 alkaen lukuun ottamatta sadon käsittelyä pysyvissä kasvihuoneissa, kun sato pysyy koko elinkaarensa ajan pysyvässä kasvihuoneessa.

21

Pääministeri antoi 30.7.2018 maatalous- ja merikalastuskoodeksin L. 253-8 §:n perusteella asetuksen nro 2018-675, jonka tavoitteena oli määrittää tässä pykälässä tarkoitetut neonikotinoidien ryhmään kuuluvat tehoaineet. Tällä asetuksella lisättiin kyseiseen koodeksiin D. 253‑46‑1 §, jonka mukaan kiellettyjä aineita ovat asetamipridi, klotianidiini, imidaklopridi, tiaklopridi ja tiametoksaami.

22

Union des industries de la protection des plantes nosti Conseil d’État’ssa (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) kanteen kyseisen asetuksen kumoamiseksi, koska se ei ollut asetuksen N:o 1107/2009 mukainen.

23

Asetuksen nro 2018-675 antamiseen johtaneesta menettelystä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen lainmukaisuus riippuu siitä, onko Ranskan tasavallalla ollut asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan nojalla mahdollisuus antaa asetus kiireellisenä toimenpiteenä annettuaan direktiiviin 2015/1535 perustuvan tiedonannon, vaikka komissio oli toteuttanut joukon toimenpiteitä, jotka koskivat tiettyjen mainitussa asetuksessa tarkoitettujen neonikotinoidien käyttöä.

24

Näissä olosuhteissa Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Union des industries de la protection des plantes katsoo, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi.

26

Se väittää, että pääasiassa kyseessä olevaa kansallista toimenpidettä ei ole voitu hyväksyä asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan nojalla, koska kyseessä on pysyvä kielto eikä väliaikainen toimenpide, joka otetaan käyttöön siihen asti, kunnes toimenpiteet on hyväksytty unionin tasolla. Tämä toimenpide ei myöskään ole kiireellinen, koska se perustuu vuoden 2016 lakiin, jonka vaikutuksia lykättiin vuoteen 2018. Lisäksi mainittua toimenpidettä koskeva tiedonanto ei perustu direktiivissä 2015/1535 säädettyyn kiireelliseen menettelyyn.

27

Näissä olosuhteissa ensimmäinen kysymys, joka koskee asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan mukaisten menettelyllisten edellytysten noudattamista, on kantajan mukaan merkityksetön pääasian ratkaisun kannalta. Sama koskee toista ja kolmatta kysymystä, koska ne on esitetty vain siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus on myöntävä. Toisella kysymyksellä ei myöskään ole mitään yhteyttä pääasian oikeusriitaan.

28

Tästä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 4.12.2018, Minister for Justice and Equality ja Commissioner of An Garda Síochána, C‑378/17, EU:C:2018:979, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 4.12.2018, Minister for Justice and Equality ja Commissioner of An Garda Síochána, C‑378/17, EU:C:2018:979, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Union des industries de la protection des plantesin esittämät perustelut eivät riitä kumoamaan olettamaa siitä, että esitetyt kysymykset ovat merkityksellisiä.

31

Ensinnäkään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nimittäin ole tässä vaiheessa määrittänyt pääasiassa kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen ulottuvuutta. Näissä olosuhteissa ei voida sulkea pois sitä, että kyseinen tuomioistuin katsoo tulkittuaan mahdollisesti tätä toimenpidettä unionin oikeuden mukaisesti, että toimenpide on väliaikainen ja voi näin ollen olla asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklassa tarkoitettu väliaikainen suojatoimenpide.

32

Toiseksi on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen hyväksymistä edeltäneen kansallisen menettelyn kesto ei ole ratkaiseva, koska tämä kesto ei riitä sulkemaan pois sitä, että kyseinen toimenpide on tämän menettelyn viimeisessä vaiheessa voinut vaikuttaa tässä säännöksessä tarkoitetulta kiireelliseltä toimenpiteeltä siksi, että sen hyväksyminen on ollut välttämätöntä, jotta on voitu vastata kiireellisesti vakavaan ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvaan riskiin.

33

Kolmanneksi siitä, että ei ole noudatettu direktiivissä 2015/1535 säädettyä kiireellistä menettelyä pääasiassa kyseessä olevasta kansallisesta toimenpiteestä ilmoittamiseksi, on todettava, että ensimmäisen kysymyksen tarkoituksena on antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tarvittavat unionin oikeutta koskevat seikat sen ratkaisemiseksi, voidaanko – ja jos voidaan, millä edellytyksillä – tämän direktiivin mukaisesti annettu tiedonanto ottaa huomioon asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklassa säädettyä menettelyä varten. Näin ollen tämän Union des industries de la protection des plantesin esittämän argumentin arviointi liittyy erottamattomasti tähän kysymykseen annettavaan vastaukseen, ja se ei täten voi johtaa kysymyksen tutkimatta jättämiseen (ks. analogisesti tuomio 17.1.2019, KPMG Baltics, C‑639/17, EU:C:2019:31, 11 kohta ja tuomio 3.12.2019, Iccrea Banca, C‑414/18, EU:C:2019:1036, 30 kohta).

34

Neljänneksi on todettava toisen kysymyksen ja pääasian oikeusriidan kohteen välisestä suhteesta, että tällä kysymyksellä pyritään ratkaisemaan, voidaanko katsoa, että tietyt toimenpiteet, jotka komissio on hyväksynyt Ranskan tasavallan tiedonannon antamisen jälkeen, on toteutettu vastauksena tähän tiedonantoon. Koska yhtäältä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on pääasian ratkaisemiseksi määritettävä, oliko Ranskan tasavallan mahdollista hyväksyä asetus nro 2018-675 asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan mukaisesti, ja koska toisaalta säännöksessä asetetaan jäsenvaltioiden toimimisen edellytykseksi se, että komissio ei ole hyväksynyt tiettyjä toimenpiteitä, ei voida katsoa, että toisella kysymyksellä ei selvästi ole mitään yhteyttä pääasian oikeusriidan kohteeseen.

35

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisukysymykset on otettava tutkittavaksi.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 2015/1535 5 artiklaa ja asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kansallisesta toimenpiteestä, jolla kielletään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen tehoaineiden käyttäminen, tämän direktiivin 5 artiklan nojalla annetun tiedonannon on katsottava olevan mainitun asetuksen 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu virallinen ilmoitus kiireellisten toimenpiteiden tarpeesta, kun tässä tiedonannossa esitetään selvästi seikat, jotka osoittavat yhtäältä sen, että nämä tehoaineet aiheuttavat todennäköisesti vakavan riskin ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle, ja toisaalta sen, että riskiä voidaan tyydyttävällä tavalla hallita ainoastaan kyseessä olevan jäsenvaltion toteuttamilla toimenpiteillä.

37

Asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kun jäsenvaltio ilmoittaa virallisesti komissiolle kiireellisten toimenpiteiden tarpeesta eikä toimiin ole ryhdytty 69 tai 70 artiklan mukaisesti, jäsenvaltio voi toteuttaa väliaikaisia suojatoimenpiteitä. Jäsenvaltion on tällöin välittömästi ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

38

Mainitun asetuksen 69 artiklassa annetaan komissiolle oikeus hyväksyä kiireellisiä toimenpiteitä tehoaineen tai kasvinsuojeluaineen käytön tai myynnin rajoittamiseksi tai kieltämiseksi, kun on selvää, että saman asetuksen mukaisesti hyväksytty tehoaine tai kasvinsuojeluaine todennäköisesti aiheuttaa vakavan riskin ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle ja että tällaista riskiä ei voida tyydyttävällä tavalla hallita kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion toimenpitein. Asetuksen N:o 1107/2009 70 artiklassa säädetään komission mahdollisuudesta toteuttaa tällaisia kiireellisiä toimenpiteitä yksinkertaistetun menettelyn päätteeksi erittäin kiireellisissä tapauksissa.

39

Tämän asetuksen 71 artiklassa säädetyn menettelyn tarkoituksena on siis mahdollistaa se, että komissio tai – mikäli komissio ei toimi – jäsenvaltio voi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä sääntelemällä tiettyjen aineiden tai tuotteiden käyttöä tai myyntiä, kun nämä toimenpiteet ovat tarpeen ihmisten tai eläinten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi.

40

Direktiivin 2015/1535 5 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset välittömästi komissiolle. Tämän tiedonannon jälkeen kyseisen direktiivin 6 artiklan mukaan on lähtökohtaisesti lykättävä tämän ehdotuksen hyväksymistä, jotta tämä toimielin ja muut jäsenvaltiot voivat esittää mainittua ehdotusta koskevat huomautuksensa.

41

Vaikka mainitussa direktiivissä säädetty menettely voi direktiivin 5 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaan koskea jäsenvaltion toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan aineen tai kemikaalin kaupan pitämistä tai käyttöä kansanterveyden tai kuluttajien tai ympäristön suojelun vuoksi, ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetut kaksi menettelyä ovat kuitenkin erilliset.

42

Ensinnäkin on todettava, että saman direktiivin 5 artiklaa sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin teknistä määräystä koskeviin ehdotuksiin, kun taas asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohta koskee tämän asetuksen nojalla hyväksyttyihin aineisiin ja tuotteisiin sovellettavia toimenpiteitä.

43

Toiseksi on todettava, että tiedonannolla, joka käynnistää tämän direktiivin 5 artiklassa säädetyn menettelyn, ei ole sama tarkoitus kuin virallisella ilmoituksella, jolla aloitetaan asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklassa säädetty menettely, koska tämän tiedonannon tarkoituksena on se, että komissio ja muut jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksensa, kun taas tämän virallisen ilmoituksen ensisijaisena tavoitteena on saada komissio reagoimaan mainittuun tietoon toteuttamalla kiireelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen kyseessä olevan jäsenvaltion yksilöimän riskin hallitsemiseksi.

44

Kolmanneksi seuraukset, jotka unionin lainsäätäjä on liittänyt direktiivin 2015/1535 5 artiklan mukaiseen tiedonantoon ja asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan mukaiseen ilmoittamiseen, eivät ole samanluonteisia. Siinä missä tämä tiedonanto merkitsee lähtökohtaisesti kyseessä olevan ehdotuksen hyväksymisen lykkäämistä, asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdassa mainittu ilmoittaminen voi tietyin edellytyksin mahdollistaa sen, että kyseessä oleva jäsenvaltio hyväksyy viipymättä väliaikaiset suojatoimenpiteet kansallisella tasolla.

45

Tästä on todettava, että vaikka myös direktiivin 2015/1535 5 artiklassa säädetty menettely voi johtaa kansallisten toimenpiteiden välittömään hyväksymiseen, kun kyseessä oleva jäsenvaltio käyttää tämän direktiivin 6 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tätä varten säädettyä mahdollisuutta, tämä mahdollisuus on vain poikkeus, jonka soveltamiselle on asetettu edellytys, jota ei ole asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdassa ja joka on hyväksytyn kiireellisen toimenpiteen kohteena olevan tilanteen ennakoimattomuus.

46

Neljänneksi on todettava, että tämän asetuksen 71 artiklan 1 kohtaa on, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa, pidettävä suojalausekkeena.

47

Mainitun direktiivin 5 artiklassa säädetyn menettelyn ja kyseisen asetuksen 71 artiklassa säädetyn menettelyn erottelu on näin ollen vahvistettu saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, jossa säädetään, että direktiivin 5 ja 6 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden säännöksiin, joilla jäsenvaltiot käyttävät unionin sitovissa säädöksissä säädettyjä suojalausekkeita.

48

On kuitenkin niin, että vaikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että se, että jäsenvaltio toteuttaa unionin toimessa tarkoitettuja kiireellisiä toimenpiteitä, edellyttää kyseisen toimen mukaisten aineellisten ja menettelyllisten edellytysten noudattamista (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2011, Monsanto ym., C‑58/10–C‑68/10, EU:C:2011:553, 69 kohta ja tuomio 13.9.2017, Fidenato ym., C‑111/16, EU:C:2017:676, 32 kohta), on todettava, että asian saattaminen komission käsiteltäväksi asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellyttää ainoastaan sitä, että kyseessä oleva jäsenvaltio ”ilmoittaa virallisesti” tästä tälle toimielimelle, ja tämän ilmoittamisen ei tarvitse tapahtua tietyssä muodossa.

49

Lisäksi on huomautettava, että SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään. Tästä unionin tuomioistuin on katsonut erityisesti, että tämä periaate ei ainoastaan velvoita jäsenvaltioita toteuttamaan kaikkia toimenpiteitä, joilla voidaan taata unionin oikeuden ulottuvuus ja tehokkuus, vaan se asettaa myös unionin toimielimille vastavuoroisia velvoitteita toimia vilpittömässä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (tuomio 4.9.2014, Espanja v. komissio, C‑192/13 P, EU:C:2014:2156, 87 kohta ja tuomio 19.12.2019, Amoena, C‑677/18, EU:C:2019:1142, 55 kohta).

50

On myös huomautettava, että unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin kuuluu hyvän hallinnon periaate, johon liittyy toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat (tuomio 29.3.2012, komissio v. Viro, C‑505/09 P, EU:C:2012:179, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Näissä olosuhteissa ja huolimatta direktiivin 2015/1535 5 artiklassa ja asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdassa säädettyjen menettelyjen erottelemisesta komissio ei voi katsoa, kun otetaan huomioon tämän asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa tarkoitettu ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelun tavoite, että kyseisen 5 artiklan nojalla teknistä määräystä koskevasta ehdotuksesta annettu tiedonanto on 71 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta täysin merkityksetön, kun tämän tiedonannon sisältämät tiedot ovat riittäviä, jotta kyseinen toimielin ymmärtää, että kyseessä olevan jäsenvaltion olisi pitänyt tehdä sille ilmoitus mainitun asetuksen 71 artiklan 1 kohdan nojalla.

52

Tämä viimeinen edellytys täyttyy, kun kyseessä olevasta tiedonannosta ilmenee yhtäältä hyväksyttyyn tehoaineeseen tai kasvinsuojeluaineeseen liittyvän sellaisen riskin olemassaolo, jota ilmoitetulla ehdotuksella pyritään hallitsemaan, ja toisaalta se, että tätä riskiä on mahdotonta hallita lisäämättä voimassaolevaan lainsäädäntöön kiireellisesti muita toimenpiteitä.

53

Tällaisessa tilanteessa komission on tiedusteltava kyseessä olevalta jäsenvaltiolta, onko tämä tiedonanto asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdan mukainen virallinen ilmoitus.

54

Siinä tapauksessa, että komissio ei esitä tätä tiedustelua tälle jäsenvaltiolle, on katsottava, että tälle toimielimelle on mainitulla tiedonannolla ilmoitettu virallisesti kiireellisten toimenpiteiden tarpeesta kyseisen asetuksen 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

55

Nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäisen kysymyksen sanamuodostakin käy ilmi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jolle tosiseikaston arvioiminen yksinomaan kuuluu SEUT 267 artiklassa määrätyssä menettelyssä (ks. vastaavasti tuomio 14.5.2020, Azienda Municipale Ambiente, C‑15/19, EU:C:2020:371, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), katsoo, että tämän tuomion 52 kohdassa mainitut seikat käyvät tosiasiallisesti ilmi Ranskan tasavallan antamasta tiedonannosta.

56

Lisäksi on todettava, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä eikä unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että komissio olisi tiedustellut Ranskan tasavallalta, onko katsottava, että kyseessä oleva tiedonanto oli asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu virallinen ilmoitus.

57

Joka tapauksessa on korostettava, että se seikka, että jo jäsenvaltion komissiolle tekemä virallinen ilmoitus sisältää toimenpide-ehdotuksen, ei vapauta tätä jäsenvaltiota velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle tämän toimenpiteen lopullisesta hyväksymisestä asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti.

58

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2015/1535 5 artiklaa ja asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tämän direktiivin 5 artiklan nojalla annettu tiedonanto kansallisesta toimenpiteestä, jolla kielletään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen tehoaineiden käyttäminen, on mainitun asetuksen 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu virallinen ilmoitus kiireellisten toimenpiteiden tarpeesta, kun

59

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään, onko asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että täytäntöönpanoasetuksia 2018/783, 2018/784 ja 2018/785 on pidettävä toimenpiteinä, jotka komissio on toteuttanut vastauksena Ranskan 2.2.2017 antamaan tiedonantoon.

60

Asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että kun jäsenvaltio on ilmoittanut virallisesti komissiolle kiireellisten toimenpiteiden tarpeesta, se voi toteuttaa väliaikaisia suojatoimenpiteitä, mikäli ”toimiin [ei] ole ryhdytty [tämän asetuksen] 69 tai 70 artiklan mukaisesti”.

61

Tämän 71 artiklan 1 kohdan sanamuodosta itsessään käy siis ilmi, että pelkästään se, että komissio hyväksyy mainitun asetuksen 69 ja 70 artiklaan perustuvat toimenpiteet, voi sulkea pois sen, että kyseessä oleva jäsenvaltio voi päättää kiireellisistä toimenpiteistä.

62

Tätä päätelmää tukee saman asetuksen yleinen rakenne.

63

Tästä on huomautettava, että kuten tämän tuomion 39 kohdasta käy ilmi, jäsenvaltion komissiolle asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohdan nojalla tekemän virallisen ilmoituksen tarkoituksena on aloittaa menettely sen varmistamiseksi, että komissio tai – mikäli komissio ei toimi – kyseessä oleva jäsenvaltio hyväksyy kiireelliset toimenpiteet.

64

Unionin lainsäätäjä on siis ottanut käyttöön kiireellisen erityismenettelyn, joka liittyy läheisesti tämän asetuksen 69 ja 70 artiklassa säädettyihin kiireellisiin menettelyihin; nämä artiklat sisältyvät 71 artiklan tavoin mainitun asetuksen IX lukuun. Sitä vastoin säännöksissä, joilla otetaan käyttöön nämä kiireelliset menettelyt, ei viitata muihin samassa asetuksessa säädettyihin menettelyihin, ja niiden on siten katsottava olevan viimeksi mainituista riippumattomia.

65

Asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklassa säädetty menettely eroaa erityisesti tämän asetuksen 21 artiklassa säädetystä tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelua koskevasta menettelystä, joka voidaan myös aloittaa, mikäli jäsenvaltio esittää tätä koskevan pyynnön.

66

Täytäntöönpanoasetuksia 2018/783, 2018/784 ja 2018/785 ei kuitenkaan ole annettu asetuksen N:o 1107/2009 69 ja 70 artiklan perusteella vaan muiden tämän asetuksen säännösten perusteella.

67

Näin ollen toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1107/2009 71 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että täytäntöönpanoasetuksia 2018/783, 2018/784 ja 2018/785 ei voida pitää toimenpiteinä, jotka komissio on toteuttanut vastauksena Ranskan tasavallan 2.2.2017 antamaan tiedonantoon.

68

Kun otetaan huomioon toiseen kysymykseen annettu vastaus, ei kolmanteen kysymykseen ole tarpeen vastata.

69

Pääasioiden asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: