Yhdistetyt asiat C-473/19 ja C-474/19
Föreningen Skydda Skogen ym.
vastaan
Länsstyrelsen i Västra Götalands län ym.
(ennakkoratkaisupyynnöt – Vänersborgs tingsrätt (mark- och miljödomstolen))
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 4.3.2021
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – 12 artiklan 1 kohta – Direktiivi 2009/147/EY – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – 5 artikla – Metsätalous – Kiellot suojeltujen lajien suojelemiseksi – Suunniteltu päätehakkuu – Alue, jolla esiintyy suojeltuja lajeja
Ympäristö – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – Direktiivi 2009/147 – Yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet – Kiellot suojeltujen lajien suojelemiseksi – Soveltamisala – Jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvaa aluetta luontaisena elinympäristönään pitävät luonnonvaraiset lintulajit – Sellaista kansallista käytäntöä, jonka mukaan kyseisten kieltojen soveltaminen rajoitetaan tiettyihin lintulajiryhmiin, jotka ovat uhanalaisia jollakin tasolla tai joiden kanta pienenee pitkällä aikavälillä, ei voida hyväksyä
(SEUT 191 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147 johdanto-osan 3–5 perustelukappale ja 1 artiklan 1 kohta, 2–5, 7 ja 9 artikla sekä liite I)
(ks. 33–45 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskeva tiukka suojelu – Suojeltujen eläinlajien tahallista pyydystämistä, tappamista tai häiritsemistä ja niiden munien tahallista hävittämistä tai ottamista koskevat kiellot – Soveltamisen edellytykset – Vaaralla siitä, että kyseessä olevan eläinlajin suojelun taso heikkenee tietyn toiminnan johdosta, ei ole merkitystä
(Neuvoston direktiivin 92/43 1 artiklan i alakohta, 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohta ja liitteessä IV oleva a kohta)
(ks. 50–61 ja 75–75 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskeva tiukka suojelu – Ulottuvuus – Sellaista kansallista käytäntöä, jonka mukaan suotuisan suojelun tason saavuttaneet eläinlajit jäävät suojelun ulkopuolelle, ei voida hyväksyä
(Neuvoston direktiivin 92/43 johdanto-osan 3 ja 6 perustelukappale, 2 artiklan 1 kohta, 12 artiklan 1 kohta ja liitteessä IV oleva a kohta)
(ks. 62–66 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskeva tiukka suojelu – Lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämistä ja hävittämistä koskeva kielto – Soveltamisen edellytykset – Vaaralla siitä, että kyseessä olevan eläinlajin suojelun taso heikkenee tietyn toiminnan johdosta, ei ole merkitystä
(Neuvoston direktiivin 92/43 12 artiklan 1 kohdan d alakohta ja liitteessä IV oleva a kohta)
(ks. 81–86 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)
Tiivistelmä
Saatuaan käsiteltäväkseen hakkuuilmoituksen, joka koskee Härrydan kunnassa (Ruotsi) sijaitsevaa metsäaluetta ja jossa on kyse päätehakkuusta, jossa lähes kaikki puut poistetaan kyseessä olevalta alueelta, joka on tiettyjen suojeltujen lajien elinympäristö, Skogsstyrelsen (metsähallitus, Ruotsi) antoi erityisiä ohjeita, joiden mukaan hakkuu ei ole ristiriidassa Ruotsin lajien suojelusta annetun lainsäädännön kanssa edellyttäen, että suositeltuja varotoimenpiteitä noudatetaan.
Kolme ympäristönsuojeluyhdistystä katsoi, että kyseessä oleva hakkuu rikkoo Ruotsin lainsäädäntöä, jolla lintudirektiivi ( 1 ) ja luontodirektiivi ( 2 ) saatettiin osaksi Ruotsin lainsäädäntöä, joten ne pyysivät Länsstyrelsen i Västra Götalands läniä (Länsi-Götanmaan lääninhallitus, Ruotsi) ryhtymään toimenpiteisiin. Länsstyrelsen i Västra Götalands län päätti kuitenkin olla toteuttamatta valvontatoimenpiteitä nojautuen pääasiallisesti Skogsstyrelsenin antamiin erityisiin ohjeisiin.
Yhdistykset riitauttivat Länsstyrelsen i Västra Götalands länin päätöksen Vänersborgs tingsrätt, mark- och miljödomstolenissa (maa- ja ympäristötuomioistuin Vänersborgin käräjäoikeudessa, Ruotsi). Vänersborgs tingsrätt, mark- och miljödomstolenin on lausuttava kyseessä olevien metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksesta kyseisellä alueella esiintyvien lajien suojeluun, joten se esitti unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat lintudirektiivissä ja luontodirektiivissä tältä osin säädettyjen kieltojen soveltamisen edellytyksiä ja ulottuvuutta.
Unionin tuomioistuimen arviointi
Unionin tuomioistuin toteaa ensiksi lintudirektiivin osalta, että sen 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet, joilla kielletään erityisesti kyseisten lintujen tahallinen tappaminen, pyydystäminen tai häirintä taikka niiden munien ottaminen. ( 3 )
Unionin tuomioistuin täsmentää, että näiden kieltojen soveltamisala kattaa kaikki jäsenvaltioiden aluetta luontaisena elinympäristönään pitävät luonnonvaraiset lintulajit eikä se näin ollen poiketen Ruotsin käytännöstä koske ainoastaan tiettyjä lajiryhmiä eli lajeja, jotka on lueteltu kyseisen direktiivin liitteessä I, jotka ovat uhanalaisia jollakin tasolla tai joiden kanta pienenee pitkällä aikavälillä. Tätä tulkintaa tukee paitsi lintudirektiivin tarkoitus ja tavoite myös asiayhteys, johon direktiivin 5 artikla kuuluu. ( 4 ) Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin muistuttaa, että lintulajien suojelu on välttämätöntä ympäristönsuojelun korkean tason ja kestävää kehitystä ja elinolojen parantamista koskevien unionin päämäärien saavuttamiseksi. Unionin tuomioistuin korostaa lisäksi, että kaikkiin lintulajeihin sovellettava yleinen suojelujärjestelmä erotetaan lintudirektiivissä sen liitteessä I lueteltuja lintulajeja koskevasta kohdennetusta tiukemmasta suojelujärjestelmästä.
Tämän jälkeen unionin tuomioistuin muistuttaa, että lintudirektiivin tavoin luontodirektiivissä säädetään suojeltuja eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamisesta, joka perustuu muun muassa tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa säädettyihin kieltoihin, jotka koskevat kyseisten lajien yksilöiden tahallista pyydystämistä, tappamista tai häiritsemistä taikka niiden munien tahallista hävittämistä tai ottamista. ( 5 )
Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin toteaa, että tahallisuuden edellytys merkitsee sitä, että tekijä on tavoitellut yhtä edellä mainituista teoista tai ainakin hyväksynyt tällaisen mahdollisuuden, joten luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa säädettyjä kieltoja voidaan soveltaa metsätaloustoiminnan kaltaiseen toimintaan, jonka tarkoitus on selvästi muu kuin eläinlajien tahallinen pyydystäminen, tappaminen tai häiritseminen taikka tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen. Kun otetaan huomioon luontodirektiivin tavoitteet sekä edellä mainitun säännöksen sanamuoto ja asiayhteys ( 6 ), näiden kieltojen soveltamisen edellytykseksi ei myöskään voida asettaa vaaraa siitä, että tietty toiminta heikentää kyseisten lajien suojelun tasoa. Päinvastainen tulkinta johtaisi sen arvioinnin kiertämiseen, joka koskee toiminnan vaikutusta eläinlajin suojelun tasoon ja joka on sen sijaan merkityksellinen kieltoja koskevien poikkeusten hyväksymisen kannalta. ( 7 )
Luontodirektiivillä pyritään luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi varmistamaan luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen, joten kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa säädettyjä kieltoja sovelletaan myös suotuisan suojelun tason saavuttaneisiin lajeihin, koska kyseisiä lajeja on suojeltava kaikelta tämän tason heikentämiseltä.
Tämän jälkeen unionin tuomioistuin muistuttaa, että luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja ennakoitava sellainen toiminta, joka saattaa olla haitallista suojelluille lajeille. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen tarkistettava, perustuvatko pääasioissa kyseessä olevat metsätaloustoimenpiteet ennaltaehkäisevään lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon kyseisten lajien suojelutarpeet, ottaen samalla huomioon taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset, alueelliset ja paikalliset vaatimukset.
Siltä osin kuin on lopuksi kyse luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämistä ja hävittämistä koskevasta kiellosta, ( 8 ) unionin tuomioistuin toteaa, että kyseisessä säännöksessä säädetyn tiukan suojelun soveltaminen ei riipu lajin asianomaisella alueella esiintyvien yksilöiden lukumäärästä. Tämä suojelu ei etenkään voi riippua siitä, että on olemassa vaara kyseisen lajin suojelun tason heikentymisestä, kun kyseisen lajin elinympäristön jatkuva ekologinen toiminnallisuus varotoimenpiteistä huolimatta menetetään.
( 1 ) Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY (EUVL 2010, L 20, s. 7; jäljempänä lintudirektiivi).
( 2 ) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; jäljempänä luontodirektiivi).
( 3 ) Lintudirektiivin 5 artikla.
( 4 ) Lintudirektiivin 5 artikla.
( 5 ) Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohta.
( 6 ) Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohta.
( 7 ) Luontodirektiivin 16 artikla.
( 8 ) Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohta.