–

YT, ZU, AW, BY, CX, DZ, EA, FB, GC, IE, JF, KG, LH, MI, NY ja PL, edustajanaan S. Tramontano, avvocato,

–

HD, edustajanaan F. Sorrentino, avvocata,

–

OK, edustajanaan V. De Michele, avvocato,

–

Federazione GILDA-UNAMS, edustajanaan T. de Grandis, avvocato,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan L. Fiandaca ja P. Gentili, avvocati dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Gattinara, M. van Beek ja C. Valero,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen (jäljempänä puitesopimus), joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43) liitteenä, 4 ja 5 lausekkeen, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) 1 artiklan ja 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä YT, ZU, AW, BY, CX, DZ, EA, FB, GC, IE, JF, KG, LH, MI, NY, PL, HD ja OK (jäljempänä pääasian kantajat), jotka opettavat katolista uskontoa julkisissa oppilaitoksissa, ja toisaalta Ministero dell’Istruzione dell’Università e della Ricerca – MIUR (opetus-, korkeakoulu- ja tutkimusministeriö – MIUR, Italia) ja Ufficio Scolastico Regionale per la Campania (Campanian alueen opetusvirasto, Italia) ja joka koskee ensin mainittujen vaatimusta määräaikaisen työsopimuksensa muuttamisesta toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi.

3

Direktiivin 1999/70 johdanto-osan 14 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Allekirjoittaneet osapuolet ovat toivoneet saavansa aikaan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, jossa esitetään määräaikaisiin työsopimuksiin ja työsuhteisiin liittyvät yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset; ne ovat osoittaneet halunsa syrjimättömyysperiaatteen soveltamisen takaamalla parantaa määräaikaisen työn laatua ja laatia puitteet peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytön ehkäisemiseksi”.

4

Puitesopimuksen johdanto-osan toisessa kohdassa todetaan, että tämän sopimuksen osapuolet ”tunnustavat, että toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ovat ja tulevat olemaan vallitseva työsuhdemuoto työnantajien ja työntekijöiden välillä [ja että] määräaikaiset työsopimukset vastaavat tietyissä olosuhteissa sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeita”.

5

Puitesopimuksessa esitettyjen yleisten huomioiden 6–8 ja 10 kohdassa todetaan seuraavaa:

– –

6

Puitesopimuksen 1 lausekkeessa määrätään seuraavaa:

”Tämän puitesopimuksen tarkoituksena on

7

Puitesopimuksen 2 lausekkeen, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tätä sopimusta sovelletaan määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä.”

8

Puitesopimuksen 3 lausekkeessa, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, määrätään seuraavaa:

– –”

9

Puitesopimuksen 4 lausekkeen, jonka otsikko on ”Syrjimättömyyden periaate,” 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.”

10

Puitesopimuksen 5 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Väärinkäytöksiä ehkäisevät toimenpiteet”, määrätään seuraavaa:

11

Puitesopimuksen 8 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Täytäntöönpanoa koskevat määräykset”, määrätään seuraavaa:

– –”

12

Direktiivin 2000/78 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa koskevassa julistuksessa n:o 11 Euroopan unioni toi nimenomaisesti esille, että se kunnioittaa eikä puutu siihen asemaan, joka kirkoilla ja uskonnollisilla yhdistyksillä ja yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, ja että se kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa. Näin ollen jäsenvaltiot voivat säilyttää tai antaa erityisiä säännöksiä todellisista, perustelluista ja oikeutetuista pätevyysvaatimuksista niissä harjoitettavaa ammattitoimintaa varten.”

13

Direktiivin 1 artiklassa säädetään, että tämän direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet muun muassa uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.

14

Direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa:

– –”

15

Kaikentyyppisissä ja ‑asteisissa oppilaitoksissa ja kouluissa toimivien katolisen uskonnon opettajien oikeudellista asemaa koskevista säännöistä 18.7.2003 annetun lain nro 186 (legge n. 186 – Norme sullo stato giuridico degli insegnanti di religione cattolica degli istituti e delle scuole di ogni ordine e grado; GURI nro 170, 24.7.2003) 3 §:n 4, 7, 8 ja 9 momentissa säädetään seuraavaa:

”4.   Kullakin [kilpailuun osallistuvalla] hakijalla on – – oltava alueellisesti toimivaltaisen hiippakunnan piispan myöntämä soveltuvuustodistus – –, ja hakija voi hakea kilpailussa ainoastaan niitä virkoja, jotka ovat avoimina hiippakuntaan kuuluvalla alueella.

– –

7.   Lautakunnat laativat luettelon henkilöistä, jotka ovat läpäisseet kilpailun, ottaen huomioon kokeiden tuloksen lisäksi ainoastaan tutkintotodistukset – – Aluejohtaja hyväksyy luettelon ja lähettää alueellisesti toimivaltaisen hiippakunnan piispalle niiden henkilöiden nimet, jotka ovat kilpailusijoituksensa perusteella hyvissä asemissa päästä hoitamaan henkilöstövahvuuksiin sisältyviä virkoja – –. Aluejohtaja tukeutuu kilpailun läpäisseiden opettajien luetteloon ilmoittaakseen hiippakunnan piispalle nimet, jotka ovat tarpeen niiden virkojen täyttämiseksi, jotka henkilöstövahvuuksissa mahdollisesti tulevat avoimiksi kilpailun voimassaoloajanjakson aikana.

8.   Palvelukseenotosta toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella päättää aluejohtaja yhteisymmärryksessä alueellisesti toimivaltaisen hiippakunnan piispan kanssa – –

9.   Voimassa olevien säännösten mukaisina työsuhteen päättämisperusteina on lisäksi se, että alueellisesti toimivaltaisen hiippakunnan piispa peruuttaa soveltuvuustodistuksen ja että tästä peruuttamisesta on tullut kanonisen oikeuden mukaan täytäntöönpanokelpoinen – –”

16

Julkishallinnossa tehtävän työn organisointia koskevista yleisistä säännöistä 30.3.2001 annetun asetuksen nro 165 (decreto legislativo n. 165 – Norme generali sull’ordinamento del lavoro alle dipendenze delle amministrazioni pubbliche; GURI nro 106, 9.5.2001, Supplemento ordinario), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä asetus nro 165/2001), 36 §:n 1, 2 ja 5 momentissa säädettiin seuraavaa:

”1.   Tavanomaisia tarpeitaan varten julkishallinto ottaa työntekijöitä palvelukseensa yksinomaan toistaiseksi voimassa olevilla työsopimuksilla – –

2.   Vastatakseen yksinomaan väliaikaisiin tai poikkeuksellisiin tarpeisiin julkishallinto voi käyttää siviilikoodeksissa ja yrityksen palkkatyösuhteista annetuissa laeissa säädettyjä joustavia henkilöstön palvelukseenottoa ja työskentelyä koskevia sopimusmuotoja voimassa olevia palvelukseenottomenettelyjä noudattaen.

– –

5.   Siitä, että julkishallinto rikkoo työntekijöiden palvelukseenottoa tai työntekoa koskevia pakottavia säännöksiä, ei voi missään tapauksessa seurata toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen syntyminen kyseiseen julkishallintoon, sanotun rajoittamatta tästä kyseiselle julkishallinnolle mahdollisesti aiheutuvaa vahingonkorvausvastuuta ja seuraamuksia. Kyseisellä työntekijällä on oikeus korvaukseen vahingosta, jota aiheutuu siitä, että työsuoritus on tehty pakottavien säännösten vastaisesti.”

17

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70/EY täytäntöönpanosta 6.9.2001 annetun asetuksen nro 368 (decreto legislativo n. 368 – Attuazione della direttiva 1999/70/CE relativa all’accordo quadro sul lavoro a tempo determinato concluso dall’UNICE, dal CEEP e dal CES; GURI nro 235, 9.10.2001), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä asetus nro 368/2001), 5 §:n 2 ja 4 bis momentissa säädettiin seuraavaa:

”2.   Jos työsuhde on jatkunut yli 30 päivää silloin, kun kyseessä on alle kuuden kuukauden pituinen sopimus, ja 4 bis momentissa tarkoitettu kokonaisajanjakso on päättynyt tai jos se on muissa tapauksissa jatkunut yli 50 päivää, sopimus katsotaan edellä mainittujen määräaikojen päätyttyä toistaiseksi voimassa olevaksi.

– –

4 bis.   – – jos saman työnantajan ja saman työntekijän välinen työsuhde vastaavien tehtävien hoitoa koskevien perättäisten määräaikaisten sopimusten vuoksi on kestänyt yhteensä yli 36 kuukautta, kun mukaan luetaan sopimusten jatkaminen ja uudistaminen, työsuhde katsotaan sopimusten välisistä keskeytysjaksoista riippumatta 2 momentissa tarkoitetuksi toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi; – –”

18

Asetuksen nro 368/2001 10 §:n 4 bis momentissa säädettiin seuraavaa:

”– – tätä asetusta ei – – sovelleta määräaikaisiin sopimuksiin, jotka on tehty opetushenkilöstön sekä hallinnollisen, teknisen ja avustavan henkilöstön sijaisuuksia varten, kun otetaan huomioon tarve turvata opetus- ja koulutuspalvelujen jatkuvuus opetushenkilöstön sekä hallinnollisen, teknisen ja avustavan henkilöstön, jolla on toistaiseksi voimassa oleva tai myös määräaikainen työsuhde, tilapäisenkin puuttumisen tapauksessa. – –”

19

10.12.2014 annetun lain nro 183 1 §:n 7 momentin nojalla työsopimusten sääntelystä ja työtehtäviä koskevan lainsäädännön tarkistamisesta 15.6.2015 annetun asetuksen nro 81 (decreto legislativo n. 81 – Disciplina organica dei contratti di lavoro e revisione della normativa in tema di mansioni, a norma dell’articolo 1, comma 7, della legge 10 dicembre 2014, no 183; GURI nro 144, 24.6.2015, Supplemento ordinario) (jäljempänä asetus nro 81/2015), jolla on kumottu ja korvattu asetus nro 368/2001, 19 §:ssä pääasiallisesti toistetaan sama säännös kuin se, joka sisältyy viimeksi mainitun asetuksen 5 §:n 4 bis momenttiin. Mainitussa 19 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”1.   Työsopimukselle voidaan asettaa määräaika, jonka pituus on enintään 36 kuukautta.

2.   Ellei työehtosopimuksiin sisältyvistä eri määräyksistä muuta johdu, – – saman työnantajan ja saman työntekijän välisten määräaikaisten työsuhteiden kesto, joka perustuu perättäisiin samantasoisten ja saman oikeudellisen ryhmän tehtävien suorittamista varten tehtyihin sopimuksiin, ottamatta huomioon sopimuksen ja seuraavan sopimuksen välisiä keskeytysajanjaksoja, saa olla enintään 36 kuukautta. – – Jos 36 kuukauden enimmäismäärä ylittyy yhden ainoan tai useamman perättäisen sopimuksen seurauksena, sopimus muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi kyseisen ylittymisen ajankohdasta alkaen.”

20

Asetuksen nro 81/2015 29 §:n 2 momentin c kohdassa toistetaan pääosin asetuksen nro 368/2001 10 §:n 4 bis momentin sisältö siltä osin säätämällä, että asetuksen nro 81/2015 määräaikaista työtä koskevan III luvun soveltamisalaan eivät myöskään kuulu määräaikaiset sopimukset, jotka on tehty opetushenkilöstön sekä hallinnollisen, teknisen ja avustavan henkilöstön kanssa sijaisuuksia varten.

21

Opetusta kaikentyyppisissä ja ‑asteisissa kouluissa koskevien voimassa olevien lainsäännösten kodifioidun tekstin hyväksymisestä 16.4.1994 annetun asetuksen nro 297 (decreto legislativo n. 297 – Approvazione del testo unico delle disposizioni legislative vigenti in materia di istruzione, relative alle scuole di ogni ordine e grado; GURI nro 115, 19.5.1994, Supplemento ordinario; jäljempänä asetus nro 297/1994) 309 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Yliopistoja lukuun ottamatta kaikentyyppisissä ja ‑asteisissa julkisissa kouluissa annettavasta katolisen uskonnon opetuksesta määrätään Italian tasavallan ja Pyhän istuimen välisessä sopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjassa – – ja kyseisen lisäpöytäkirjan 5 kohdan b alakohdassa määrätyissä sopimuksissa.

2.   Katolisen uskonnon opetusta varten asianomaisen oppilaitoksen johtaja antaa vuoden kestäviä tehtäviä yhteisymmärryksessä hiippakunnan piispan kanssa edellä 1 momentissa mainittujen määräysten mukaisesti.”

22

Tämän asetuksen 399 §:ssä säädetään, että esikoulun sekä ensimmäisen ja toisen asteen koulun, mukaan lukien taidelukiot ja taidealan oppilaitokset, opetushenkilöstön vakinaistaminen toteutetaan siltä osin kuin kyseessä on puolet vuosittain täytettävistä viroista tutkintotodistuksiin ja kokeisiin perustuvilla kilpailuilla ja loppuosa 401 §:ssä tarkoitettujen pysyvien soveltuvuusluettelojen perusteella. Jos tutkintotodistuksiin ja kokeisiin perustuvan kilpailun perusteella laadittu soveltuvuusluettelo on käytetty loppuun ja kyseisen kilpailun nojalla täytettäviä virkoja on vielä jäljellä, nämä virat on lisättävä vastaavaan pysyvään soveltuvuusluetteloon osoitettuihin virkoihin. Nämä virat on palautettava seuraavan kilpailumenettelyn yhteydessä.

23

Kansallisen opetus- ja koulutusjärjestelmän uudistuksesta ja voimassa olevien lainsäännösten muuttamiseksi annettavasta valtuutuksesta 13.7.2015 annetun lain nro 107 (legge n. 107 – Riforma del sistema nazionale di istruzione e formazione e delega per il riordino delle disposizioni legislative vigenti; GURI nro 162, 15.7.2015; jäljempänä laki nro 107/2015) 1 §:n 95 momentissa säädetään, että lukuvuodeksi 2015/2016 MIUR (opetus-, korkeakoulu- ja tutkimusministeriö) saa toteuttaa erityissuunnitelman ottaa toistaiseksi voimassa oleviin palvelussuhteisiin opetushenkilöstöä kaikentyyppisiin ja ‑tasoisiin valtion oppilaitoksiin kaikkien ”suoraan lakiin” perustuviin henkilöstövahvuuksiin kuuluvien sellaisten yhteisten virkojen ja tukivirkojen täyttämiseksi, jotka ovat vielä täyttämättä ja avoinna niiden vakinaistamistoimien päätyttyä, jotka kyseisen saman lukuvuoden osalta on toteutettu asetuksen nro 297/1994 399 §:n nojalla ja joiden jälkeen tutkintotodistuksiin ja kokeisiin perustuvien ennen vuotta 2012 julkaistujen kilpailujen perusteella laaditut soveltuvuusluettelot kumotaan.

24

Opetusalan henkilöstöä koskevan kansallisen työehtosopimuksen, joka on tehty 29.11.2007 ja jota on täydennetty 19.4.2018 tehdyllä kansallisella työehtosopimuksella (GURI nro 292, 17.12.2007, Supplemento ordinario; jäljempänä CCNL), 40 §:n 1 ja 5 momentissa määrätään seuraavaa:

”1.   Tässä pykälässä tarkoitettuun henkilöstöön sovelletaan 25 §:n 2, 3 ja 4 momentin säännöksiä.

– –

5.   Katolisen uskonnon opettajat otetaan asetuksen nro 297/1994 309 §:n säännösten nojalla palvelukseen vuoden pituisella tehtävää koskevalla sopimuksella, joka katsotaan jatketuksi, mikäli voimassa olevissa lainsäännöksissä säädetyt ehdot ja edellytykset edelleen täyttyvät.”

25

CCNL:n 25 §:n 3 momentissa määrätään seuraavaa:

”Kaikentyyppisten ja ‑tasoisten valtion oppilaitosten ja koulujen opetus- ja kasvatushenkilöstön toistaiseksi voimassa olevat tai määräaikaiset yksittäiset työsuhteet solmitaan ja niitä säännellään yksittäisillä sopimuksilla noudattaen lainsäännöksiä, unionin oikeussääntöjä ja voimassa olevaa kansallista työehtosopimusta.”

26

Pääasian kantajat ovat MIUR:n palvelukseensa ottamia katolisen uskonnon opettajia, jotka ovat työskennelleet julkisissa oppilaitoksissa useita vuosia perättäisillä määräaikaisilla sopimuksilla.

27

Pääasian kantajat pitävät tällaista määräaikaisten sopimusten perättäisyyttä lainvastaisena ja toteavat, ettei heihin ole voitu soveltaa asetuksen nro 297/1994 399 §:ssä säädettyä vakinaistamismekanismia, joten he katsovat tulleensa syrjityiksi verrattuina muiden oppiaineiden opettajiin. Niinpä he nostivat kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa saadakseen asetuksen nro 368/2001 5 §:n 2 ja 4 bis momentin nojalla nykyiset sopimuksensa muutetuiksi toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi tai toissijaisesti korvauksen vahingosta, joka heille on aiheutunut perättäisten määräaikaisten sopimusten tekemisestä.

28

Federazione GILDA-UNAMS (opettajien ammattiliitto ja ammattiyhdistys), joka on osallistunut väliintulijana pääasian oikeudenkäyntiin CCNL:n allekirjoittaneena ammattijärjestönä, väittää erityisesti, että katolisen uskonnon opettajiin kohdistuu syrjintää sen johdosta, että heidän määräaikaista työsuhdettaan on mahdoton muuttaa toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi, vaikka heillä on opettamiseen sama soveltuvuustodistus kuin muilla opettajilla.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei yhtäkään pääasian kantajien vaatimuksista voida hyväksyä Italian oikeuden valossa.

30

Se täsmentää tältä osin ensinnäkin, että ajankohtana, jona pääasian kantajat nostivat kanteensa, heistä kunkin työsopimus oli kokonaiskestoltaan yli 36 kuukautta. Vaikka tällaisessa tapauksessa on lähtökohtaisesti niin, että asetuksessa nro 368/2001 säädetään perättäisten määräaikaisten sopimusten muuttamisesta toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi, asetuksen nro 165/2001 36 §:n 5 momentissa tällainen muuttaminen suljetaan nimenomaisesti pois julkishallinnon palvelussuhteiden alalla.

31

Se korostaa sitten, että vaikka siitä, että määräaikaisia työsopimuksia on tehty perättäin jatkuvasti yli 36 kuukauden ajan, voidaan myös määrätä asetuksen nro 165/2001 36 §:n 5 momentin nojalla seuraamuksena korvausta vahingosta, joka työntekijälle on aiheutunut tällaisista perättäisistä sopimuksista, asetuksen nro 368/2001 10 §:n 4 bis momentissa suljetaan tällainen mahdollisuus pois opetuksen alalla, kuten asetuksen nro 81/2015 29 §:n 2 momentissa on kyseisen tuomioistuimen mukaan myöhemmin vahvistettu.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa lisäksi, että pääasian kantajia ei ole voitu vakinaistaa asetuksen nro 297/1994 399 §:n nojalla eikä myöskään lain nro 107/2015 nojalla, jolla on mahdollistettu prekaarin opetushenkilöstön aseman yleinen sääntöjenmukaistaminen sallimalla toistaiseksi voimassa olevien sopimusten tekeminen.

33

Sen mielestä näistä seikoista ilmenee, ettei Italian oikeudessa säädetä mistään puitesopimuksen 5 lausekkeessa tarkoitetusta perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön ehkäisemistä koskevasta toimenpiteestä niitä katolisen uskonnon opettajia varten, jotka opettavat julkisissa oppilaitoksissa. Niinpä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko Italian oikeus unionin oikeuden mukainen.

34

Se toteaa tältä osin, että Corte suprema di cassazionen (ylin tuomioistuin, Italia) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen nro 368/2001 10 §:n 4 bis momentissa, joka on lex specialis, suljetaan opetuksen alalla pois mahdollisuus muuttaa sijaisuuksia varten tehdyt määräaikaiset sopimukset toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää myös, että Corte costituzionalen (perustuslakituomioistuin, Italia), joka on tutkinut asetuksen nro 368/2001 10 §:n 4 bis momentin ja asetuksen nro 165/2001 36 §:n 5 momentin perustuslainmukaisuuden, mukaan julkishallinnon palvelussuhteiden alalla on mahdotonta muuttaa määräaikaista työsuhdetta toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi.

36

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä oikeuskäytäntö on vastoin oikeuskäytäntöä, joka perustuu 25.10.2018 annettuun tuomioon Sciotto (C-331/17, EU:C:2018:859), jossa se toteaa unionin tuomioistuimen katsoneen, että puitesopimuksen 5 lauseketta on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla työsuhteita yleisesti säänteleviä oikeussääntöjä, joilla sanktioidaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä siten, että määräaikainen sopimus määritellään automaattisesti uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi työsuhteen jatkuessa yli tietyn keston, ei sovelleta sinfoniaorkesteri- ja oopperasäätiöiden toimialalla, kun kansallisessa oikeusjärjestyksessä ei ole mitään muuta tehokasta toimenpidettä, jolla sanktioitaisiin alalla todettuja väärinkäytöksiä.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa lopuksi, että katolisen uskonnon opetus on mahdollista vain, jos hiippakunnan piispa on myöntänyt opettajalle ”soveltuvuustodistuksen” (jäljempänä soveltuvuustodistus) ja jos tätä todistusta ei ole peruutettu. Kyseisen tuomioistuimen mukaan soveltuvuustodistuksen peruuttaminen on siis pätevä irtisanomisperuste, mikä on myös osoitus katolisen uskonnon opettajan työsuhteen epävarmuudesta.

38

Tässä tilanteessa Tribunale di Napoli (Napolin alioikeus, Italia) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

39

Italian hallitus vetoaa SEUT 17 artiklan 1 kohtaan ja katsoo, ettei unionin tuomioistuin ole toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen sille esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin, koska nämä kysymykset koskevat Italian tasavallan oikeusjärjestyksen ja tunnustuksellisen oikeusjärjestyksen, tässä tapauksessa katolisen kirkon oikeusjärjestyksen, välisiä suhteita ja koska nämä suhteet kuuluvat yksinomaan kansallisen oikeuden soveltamisalaan.

40

Italian hallituksen mielestä SEUT 17 artiklan 1 kohdassa asetetaan muiden muassa kirkoilla kansallisen oikeuden nojalla olevan aseman kunnioittamista koskeva velvollisuus, joka ilmenee siten, ettei puututa puhtaasti uskonnollisiin asioihin, ja jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut 15.5.2012 antamassaan tuomiossa Fernández Martínez v. Espanja (CE:ECHR:2012:0515JUD005603007).

41

Se toteaa nyt käsiteltävässä asiassa, että asianomaisen oppilaitoksen ja katolisen uskonnon opettajien välistä työsuhdetta säännellään Italian tasavallan ja Pyhän istuimen välillä konkordaatin muuttamisesta 18.2.1984 tehdyllä sopimuksella (jäljempänä konkordaatti) ja sen lisäpöytäkirjalla. Tämän lisäpöytäkirjan 5 kohdan mukaan katolisen uskonnon opetusta antavat opettajat, jotka kirkkoviranomainen on tunnustanut siihen soveltuviksi ja jotka kouluviranomainen nimittää yhteisymmärryksessä kirkkoviranomaisen kanssa.

42

Kanonisen oikeuden koodeksin 804 kaanonin 2 kohdan mukaan hiippakunnan piispa huolehtii siitä, että opettajat, jotka on osoitettu opettamaan uskontoa kouluissa, muissakin kuin katolisissa kouluissa, hallitsevat erinomaisesti oikean uskonopin, että he elävät erinomaisesti kristinuskon oppien mukaisesti ja että heillä on erinomaiset opetustaidot. Italian hallituksen mielestä on siis riidatonta, että yhtäältä soveltuvuustodistus ja toisaalta katolisen uskonnon opettajan palvelukseenotto ja hänen työsuhteensa pysyvyys ovat yhteydessä toisiinsa.

43

Sen mielestä tästä seuraa, että sen toteaminen, että julkisten oppilaitosten katolisen uskonnon opettajiin kohdistuu direktiivissä 2000/78 tarkoitettua syrjintää, merkitsisi välttämättä puuttumattomuusvelvoitteen, joka sen mielestä SEUT 17 artiklassa nimenomaisesti vahvistetaan, noudattamatta jättämistä.

44

Tässä asiayhteydessä Italian hallitus korostaa katolisen uskonnon opetuksen valinnaisuutta, joka ilmenee erityisesti konkordaatin 9 §:n 2 momentista ja jonka Corte costituzionale on lisäksi vahvistanut. Tällainen valinnaisuus vaikuttaa väistämättä katolisen uskonnon opettajien työsuhteeseen sovellettavaan sääntelyyn. Erityisesti on niin, että kyseisen opetuksen ”kysyntä” on ennakoimatonta ja äärimmäisen häilyvää ajallisesti ja asia on näin jopa lyhyellä aikavälillä, koska se riippuu täysin oppilaiden ja/tai heidän vanhempiensa päätöksestä seurata tai jättää seuraamatta kyseistä opetusta. Italian hallitus päättelee tästä, että katolisen uskonnon opettajien työsuhteen on oltava erityisen joustava ja johdettava siihen, että noin 30 prosenttia katolisen uskonnon opettajista tekee määräaikaisen sopimuksen.

45

Lisäksi Italian hallitus palauttaa mieleen, että SEUT 351 artiklan mukaan perussopimusten määräykset eivät vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat yhden tai useamman jäsenvaltion yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ennen 1.1.1958 tekemästä sopimuksesta. Vuoden 1984 sopimuksella on muutettu vuoden 1929 konkordaattia, jonka 36 §:ssä jo määrättiin, että katolisen uskonnon opetus oli uskottava henkilöille, jotka olivat saaneet kirkkoviranomaisen hyväksynnän tai joilla joka tapauksessa oli hiippakunnan piispan myöntämä soveltuvuustodistus, ja tämän todistuksen peruuttaminen riitti viemään opettajalta soveltuvuuden opettamiseen.

46

Tältä osin on muistutettava ensinnäkin, että SEUT 17 artiklan 1 kohdan mukaan unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.

47

Tästä määräyksestä ei kuitenkaan seuraa, kuten unionin tuomioistuin on katsonut, että kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään vapaapäivän myöntämisestä tietyille työntekijöille uskonnollisen juhlan viettämisen mahdollistamista varten, sisältyvä erilainen kohtelu ei kuuluisi direktiivin 2000/78 soveltamisalaan ja että tällaisen erilaisen kohtelun yhteensopivuus mainitun direktiivin kanssa jäisi tehokkaan tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle (tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 31 kohta).

48

Mainittu määräys ei myöskään voi merkitä sitä, että sellaiseen kansalliseen lainsäädäntöön, jossa sanktioidaan väärinkäytökset perättäisten määräaikaisten sopimusten käyttämisessä julkisissa oppilaitoksissa, sisältyvä mahdollinen erilainen kohtelu näiden oppilaitosten katolisen uskonnon opettajien ja muiden opettajien välillä jäisi niin kyseisen direktiivin kuin puitesopimuksenkin soveltamisalan ulkopuolelle.

49

Yhtäältä SEUT 17 artiklan sanamuoto nimittäin vastaa Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjan liitteenä olevaa kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta annetun julistuksen n:o 11 sanamuotoa. Se, että tämä julistus mainitaan nimenomaisesti direktiivin 2000/78 24 perustelukappaleessa, korostaakin sitä, että unionin lainsäätäjä on välttämättä ottanut huomioon mainitun julistuksen antaessaan tämän direktiivin (tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Toisaalta SEUT 17 artiklassa ilmaistaan kyllä unionin neutraliteetti suhteessa siihen, miten jäsenvaltiot järjestävät suhteensa kirkkoihin tai uskonnollisiin yhdistyksiin tai yhdyskuntiin (tuomio 17.4.2018, Egenberger, C-414/16, EU:C:2018:257, 58 kohta; tuomio 11.9.2018, IR, C-68/17, EU:C:2018:696, 48 kohta ja tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 33 kohta).

51

On kuitenkin todettava, että pääasiassa kyseessä olevien kansallisten säännösten ja määräysten tavoitteena ei ole järjestää jäsenvaltion ja kirkkojen, tässä tapauksessa katolisen kirkon, välisiä suhteita, vaan ne koskevat katolisen uskonnon opettajien työehtoja julkisissa oppilaitoksissa (ks. analogisesti tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 33 kohta).

52

Kuten Italian tasavalta väittää, yhtäältä katolisen uskonnon opettajille myönnettävä soveltuvuustodistus ja toisaalta näiden opettajien palvelukseenotto ja heidän työsuhteensa pysyvyys ovat kyllä yhteydessä toisiinsa. Kyseisen todistuksen myöntäminen ja peruuttaminen sekä näiden mahdolliset seuraukset liittyvät kuitenkin kyseisten opettajien palvelukseenottoon ja heidän työsuhteensa pysyvyyteen, ja lisäksi on niin, etteivät ennakkoratkaisukysymyksissä mainitut määräykset ja säännökset vaikuta hiippakunnan piispan toimivaltaan, joka säilyy siitä riippumatta, onnistuvatko pääasian kantajat saamaan määräaikaisen sopimuksensa muutetuksi toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi vai eivät. Puitesopimuksen soveltaminen pääasian tosiseikkoihin ei myöskään merkitse sitä, että olisi lausuttava katolisen uskonnon opetuksen valinnaisuudesta.

53

Tästä seuraa, ettei pääasiassa ole kyse ”asemasta”, joka SEUT 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kirkoilla, kuten tässä tapauksessa katolisella kirkolla, on Italian oikeuden nojalla.

54

Unionin tuomioistuimen toimivaltaa nyt käsiteltävässä asiassa ei voida kyseenalaistaa myöskään SEUT 351 artiklan ensimmäisellä kohdalla, jonka mukaan ”perussopimusten määräykset eivät vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat yhden tai useamman jäsenvaltion yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ennen 1 päivää tammikuuta 1958 tai, kun on kyse jäseneksi liittyneestä valtiosta, ennen liittymispäivää tekemästä sopimuksesta”.

55

Tältä osin on muistutettava, että kyseisellä määräyksellä pyritään mahdollistamaan jäsenvaltioille niiden oikeuksien kunnioittaminen, joita kolmansilla valtioilla on kansainvälisen oikeuden mukaisesti näiden aikaisempien sopimusten nojalla (lausunto 2/15 (Vapaakauppasopimus Singaporen kanssa), 16.5.2017, EU:C:2017:376, 254 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa, mainittu määräys ei ole merkityksellinen pääasian kannalta, koska Pyhän istuimen kanssa tehdyt tai siihen liittyvät sopimukset koskevat hiippakunnan piispojen toimivaltaa myöntää ja peruuttaa todistuksia soveltuvuudesta katolisen uskonnon opetukseen eli toimivaltaa, johon ennakkoratkaisukysymyksissä mainitut säännökset ja määräykset, erityisesti puitesopimuksen 5 lauseke, eivät vaikuta, kuten tämän tuomion 52 kohdasta ilmenee.

57

Niinpä on katsottava, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan ennakkoratkaisupyynnöstä.

58

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti yhtäältä, onko direktiivissä 2000/78 ja perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitettua uskontoon perustuvan syrjinnän kieltoa sekä puitesopimuksen 5 lauseketta tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan julkisten oppilaitosten katolisen uskonnon opettajiin ei sovelleta sääntöjä, joilla on tarkoitus sanktioida perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttö, ja toisaalta, onko mainittua lauseketta tulkittava siten, että kirkkoviranomaisen myöntämän soveltuvuustodistuksen edellyttämisessä, jotta kyseiset opettajat voivat opettaa katolista uskontoa, on kyseessä saman lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”.

59

Heti aluksi on palautettava mieleen, että direktiivin 2000/78 1 artiklan mukaan ja kuten sekä direktiivin nimestä ja johdanto-osasta että sen sisällöstä ja tarkoituksesta ilmenee, kyseisellä direktiivillä pyritään luomaan yleiset puitteet muun muassa uskontoon perustuvan syrjinnän torjumiseksi työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa antamalla kaikille tehokasta suojaa muun muassa tähän seikkaan perustuvaa syrjintää vastaan (ks. vastaavasti tuomio 26.1.2021, Szpital Kliniczny im. dra J. Babińskiego Samodzielny Publiczny Zakład Opieki Zdrowotnej w Krakowie, C-16/19, EU:C:2021:64, 32 kohta).

60

Mainitussa direktiivissä konkretisoidaan siten sen kattamalla alalla yleinen syrjintäkiellon periaate, joka sittemmin on vahvistettu perusoikeuskirjan 21 artiklassa (tuomio 26.1.2021, Szpital Kliniczny im. dra J. Babińskiego Samodzielny Publiczny Zakład Opieki Zdrowotnej w Krakowie, C-16/19, EU:C:2021:64, 33 kohta).

61

Tästä seuraa, että kun unionin tuomioistuimelle on esitetty perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistetun uskontoon perustuvan syrjinnän kiellon yleisen periaatteen ja direktiivin 2000/78 säännösten, joilla kyseinen 21 artikla pannaan täytäntöön ja jotka myötävaikuttavat mainitun 21 artiklan tavoitteiden toteutumiseen, tulkintaa koskeva ennakkoratkaisukysymys yksityisen ja julkishallinnon välisessä asiassa, sen on tarkasteltava kysymystä kyseisen direktiivin perusteella (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2014, Vital Pérez, C-416/13, EU:C:2014:2371, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”yhdenvertaisen kohtelun periaatteella” tarkoitetaan, ettei minkäänlaista kyseisen direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että välittömänä syrjintänä pidetään sitä, että henkilöä kohdellaan jonkin saman direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun seikan, kuten uskonnon, perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan vertailukelpoisessa tilanteessa. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan välillisenä syrjintänä pidetään sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa henkilöt näiden tietyn uskonnon perusteella erityisen epäedulliseen asemaan muihin henkilöihin nähden.

63

Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on niin, että koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, erityisesti sen 15.5.2012 antamassa tuomiossa Fernández Martínez v. Espanja (CE:ECHR:2012:0515JUD005603007), ja sitten perusoikeuskirjassa annetaan laaja merkitys käsitteelle ”uskonto” siltä osin kuin niissä sisällytetään kyseiseen käsitteeseen henkilöiden vapaus tunnustaa uskontoaan, on katsottava, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut käyttää samaa lähestymistapaa direktiivin 2000/78 antamisessa, joten tämän direktiivin 1 artiklaan sisältyvää käsitettä ”uskonto” on tulkittava siten, että siihen sisältyvät sekä forum internum eli se, että henkilöllä on vakaumus, että forum externum eli uskon julkinen tunnustaminen (tuomio 14.3.2017, G 4S Secure Solutions, C‑157/15, EU:C:2017:203, 28 kohta).

64

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että se, että pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä viedään pääasian kantajien kaltaisilta julkisten oppilaitosten katolisen uskonnon opettajilta mahdollisuus muuttaa määräaikainen työsopimuksensa toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ja/tai saada korvaus heille perättäisistä määräaikaisista sopimuksista aiheutuneesta vahingosta, ei johdu heidän uskonnostaan vaan siitä, että he näiden oppilaitosten muiden opettajien tavoin kuuluvat julkisen opetuksen sektorille. Lisäksi on niin, että vaikka heihin – toisin kuin viimeksi mainittuihin – ei ole sovellettu asetuksen nro 297/1994 399 §:n nojalla sovellettavia menettelyjä eikä myöskään laissa nro 107/2015 säädettyä erityistä palvelukseenottosuunnitelmaa, tämä ei johdu mainitusta syystä vaan heidän tehtäviensä vuosittaisesta kestosta, joka ei mahdollistanut heidän merkitsemistään pysyviin soveltuvuusluetteloihin, mikä kuitenkin oli tarpeen heidän vakinaistamisekseen niiden perusteella. Lopuksi on todettava, ettei kyseisellä kestolla ole mitään yhteyttä soveltuvuustodistuksen myöntämiseen ja uskontunnustukseen, jotka ovat katolisen uskonnon opetuksen kannalta tarpeen, eikä myöskään mahdollisuuteen peruuttaa kyseinen todistus, koska tällaiset seikat koskevat myös niitä katolisen uskonnon opettajia, jotka on otettu palvelukseen toistaiseksi voimassa olevaksi ajaksi.

65

On siis katsottava, että vaikka julkisten oppilaitosten katolisen uskonnon opettajat olisivatkin vastaavassa tilanteessa kuin näiden samojen oppilaitosten muiden oppiaineiden opettajat, joilla on määräaikainen sopimus ja joihin on sovellettu kyseistä 399 §:ää tai kyseistä suunnitelmaa, tällainen erilainen kohtelu ei perustu uskontoon vaan se koskee ainoastaan työsuhteeseen sovellettavaa järjestelmää.

66

Lopuksi on huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole pohtinut mahdollista direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun välillisen syrjinnän olemassaoloa eikä ennakkoratkaisupyyntö sisällä seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että pääasiassa kyseessä olevaan säännöstöön sisältyvä näennäisesti puolueeton peruste tosiasiallisesti saattaisi henkilöt näiden tietyn uskonnon perusteella erityisen epäedulliseen asemaan.

67

On sitä vastoin niin, kuten komissio on korostanut, että vahinko, johon pääasian kantajat vetoavat ja joka johtuu yksinomaan mahdottomuudesta vedota suojatoimiin, joista kansallisessa oikeudessa säädetään määräaikaisten sopimusten väärinkäytön sanktioimiseksi, on unionin erityissääntelyn, nimittäin puitesopimukseen sisältyvän sääntelyn, kohteena.

68

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi, ennakkoratkaisukysymykset on siis muotoiltava uudelleen yksinomaan puitesopimuksen asian kannalta merkityksellisten määräysten valossa ja katsottava, että kansallinen tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään pääasiallisesti, onko puitesopimuksen 5 lauseketta tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan katolisen uskonnon opettajiin ei sovelleta sääntöjä, joilla on tarkoitus sanktioida perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttö, ja onko kirkkoviranomaisen myöntämän soveltuvuustodistuksen edellyttämisessä kyseessä puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”. Siltä varalta, ettei kansallisessa säännöstössä säädetä mistään sellaisesta toimenpiteestä, jolla voidaan ehkäistä puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai sanktioida perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden käytöstä johtuvia väärinkäytöksiä, kyseinen tuomioistuin pohtii, onko puitesopimuksen 4 lausekkeen nojalla mahdollista jättää soveltamatta sääntöjä, jotka estävät määräaikaisen sopimuksen automaattisen muuttamisen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi silloin, kun työsuhde jatkuu yli tietyn ajan.

69

Aluksi on muistutettava, että jo puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että puitesopimuksen soveltamisala on tarkoitettu laajaksi, koska sitä sovelletaan yleisesti ”määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä”. Lisäksi puitesopimuksessa tarkoitetun käsitteen ”määräaikaiset työntekijät” määritelmä, joka annetaan sen 3 lausekkeen 1 kohdassa, kattaa kaikki työntekijät siitä riippumatta, onko heidän työnantajansa julkisen vai yksityisen sektorin työnantaja (määräys 21.9.2016, Popescu, C-614/15, EU:C:2016:726, 33 kohta).

70

Koska puitesopimuksessa ei suljeta sen soveltamisalan ulkopuolelle mitään erityistä alaa, sitä siis sovelletaan myös julkisissa oppilaitoksissa annettavan opetuksen alan henkilöstöön (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C-61/13, C-63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, 69 kohta).

71

Tästä seuraa, että pääasian kantajien kaltaiset työntekijät, jotka ovat MIUR:n palveluksessa ja joiden työsopimukset on tehty määräajaksi, kuuluvat puitesopimuksen soveltamisalaan.

72

Puitesopimuksen 4 lausekkeesta on palautettava mieleen, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että koska syrjintäkiellon periaate on pantu täytäntöön ja konkretisoitu puitesopimuksella yksinomaan toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevien määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden erilaisen kohtelun osalta, tiettyjen määräaikaista henkilöstöä koskevien ryhmien välinen erilainen kohtelu ei kuulu mainitussa puitesopimuksessa vahvistetun syrjintäkiellon periaatteen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 21.11.2018, Viejobueno Ibáñez ja de la Vara González, C-245/17, EU:C:2018:934, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Erityisesti puitesopimuksen 4 lausekkeella pyritään soveltamaan syrjintäkiellon periaatetta määräaikaisiin työntekijöihin sen estämiseksi, että työnantaja käyttää tämäntyyppisiä työsuhteita evätäkseen näiltä työntekijöiltä oikeuksia, jotka on myönnetty vakituisille työntekijöille (tuomio 17.3.2021, Consulmarketing, C‑652/19, EU:C:2021:208, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Se, että tietyt pääasian kantajien kaltaiset määräaikaiset työntekijät eivät voi saada työsopimustaan muutetuksi toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, vaikka tämä oli mahdollista muille muita oppiaineita opettaville ja vertailukelpoisessa tilanteessa oleville julkisen opetusalan työntekijöille, merkitsee nimenomaan kahden määräaikaisia työntekijöitä koskevan ryhmän välistä erilaista kohtelua.

75

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tällaisessa tilanteessa voi jättää soveltamatta kansallisia sääntöjä, jotka estävät julkisten oppilaitosten katolisen uskonnon opettajien tapauksessa määräaikaisen sopimuksen automaattisen muuttamisen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi silloin, kun työsuhde jatkuu yli tietyn ajan, puitesopimuksen 4 lausekkeen perusteella, koska kyseinen tilanne ei kuulu mainitun lausekkeen soveltamisalaan.

76

Puitesopimuksen 5 lausekkeesta on muistutettava, että tämän lausekkeen tarkoituksena on panna täytäntöön yksi puitesopimuksella tavoitelluista päämääristä eli säännellä määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden perättäistä käyttöä, jota pidetään työntekijöihin kohdistuvien väärinkäytösten mahdollisena alkusyynä, ottamalla käyttöön tietty määrä vähimmäissuojasäännöksiä, joilla pyritään estämään työntekijöiden aseman heikkeneminen (tuomio 3.6.2021, Instituto Madrileño de Investigación y Desarrollo Rural, Agrario y Alimentario, C-726/19, EU:C:2021:439, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77

On nimittäin niin, kuten puitesopimuksen johdanto-osan toisesta kohdasta sekä puitesopimuksen yleisten huomioiden 6–8 kohdasta ilmenee, että työpaikan pysyvyyttä pidetään työntekijöiden suojelun keskeisenä osatekijänä, kun taas määräaikaisilla työsopimuksilla kyetään vain tietyissä olosuhteissa vastaamaan sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeisiin (ks. vastaavasti tuomio 3.6.2021, Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca ‐ MIUR ym. (Yliopistotutkijat), C-326/19, EU:C:2021:438, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78

Niinpä puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden väärinkäytösten estämiseksi ottamaan tosiasiallisesti ja sitovasti käyttöön vähintään yksi kyseisessä lausekkeessa luetelluista toimenpiteistä, jos niiden kansalliseen oikeuteen ei sisälly vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä. Nämä kolme tämän 5 lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa lueteltua toimenpidettä liittyvät perusteltuihin syihin uudistaa tällaiset työsopimukset tai työsuhteet, perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden enimmäiskokonaiskestoon ja niiden uudistamisten enimmäislukumäärään (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Jäsenvaltioilla on tältä osin harkintavaltaa, koska ne voivat päättää toteuttaa yhden tai useampia puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa mainituista toimenpiteistä tai vaihtoehtoisesti käyttää vastaavia olemassa olevia oikeudellisia toimenpiteitä. Näin ollen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille yleinen tavoite estää tällaiset väärinkäytökset mutta annetaan niiden valita keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi, kunhan niillä ei vaaranneta puitesopimuksen tavoitetta tai tehokasta vaikutusta (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80

Kuten puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdasta käy ilmi, jäsenvaltioilla on puitesopimuksen johdanto-osan kolmannen kohdan ja yleisten huomioiden 8 ja 10 kohdan mukaisesti puitesopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä mahdollisuus ottaa huomioon – kunhan se on objektiivisesti perusteltua – erityisten toimialojen ja/tai työntekijäryhmien erityistarpeet (tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81

Puitesopimuksen 5 lausekkeessa ei myöskään määrätä erityisistä seuraamuksista sitä tilannetta varten, että väärinkäytöksiä kuitenkin todetaan tapahtuneen. Tällaisessa tapauksessa kansallisten viranomaisten tehtävänä on toteuttaa toimenpiteet, joiden on oltava oikeasuhteisia ja tämän lisäksi riittävän tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä, jotta niillä voidaan taata puitesopimuksen mukaisesti annettujen sääntöjen täysi tehokkuus (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

Niinpä puitesopimuksen 5 lausekkeella ei aseteta jäsenvaltioille yleistä velvollisuutta säätää määräaikaisten työsopimusten muuttamisesta toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi. Puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdassa jätetään nimittäin lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden tehtäväksi määrittää, millä edellytyksillä määräaikaisia työsopimuksia tai ‑suhteita pidetään toistaiseksi voimassa olevina. Tästä seuraa, että puitesopimuksella ei määrätä siitä, missä olosuhteissa toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia voidaan käyttää (tuomio 3.6.2021, Instituto Madrileño de Investigación y Desarrollo Rural, Agrario y Alimentario, C-726/19, EU:C:2021:439, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83

Jotta tällaista kansallista säännöstöä voidaan pitää puitesopimuksen mukaisena, kyseisen jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen on kuitenkin sisällyttävä muu tehokas toimenpide perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön estämiseksi ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi siitä (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Tästä seuraa, että jos perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita on käytetty väärin, toimenpidettä, jolla tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteen mukaisesti taataan työntekijöiden suojelu, on voitava soveltaa, jotta tästä väärinkäytöksestä seuraisi asianmukainen seuraamus ja jotta unionin oikeuden rikkomisen seuraukset poistettaisiin. Direktiivin 1999/70 2 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuodonkin mukaan nimittäin jäsenvaltioiden on ”toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla ne voivat jatkuvasti taata tässä direktiivissä säädettyjen tulosten saavuttamisen” (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85

Nyt käsiteltävässä asiassa on siis katsottava, että jos osoittautuu, ettei pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä ole mitään muuta tehokasta toimenpidettä katolisen uskonnon julkisen opetuksen alan henkilöstöön kohdistuvien väärinkäytösten estämiseksi ja tämän henkilöstön osalta mahdollisesti todettujen väärinkäytösten sanktioimiseksi, tällainen tilanne voisi olla puitesopimuksen 5 lausekkeen tavoitteen ja tehokkaan vaikutuksen vastainen.

86

Tältä osin on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole lausua kansallisen oikeuden säännösten tulkinnasta, sillä tämä tehtävä kuuluu toimivaltaisille kansallisille tuomioistuimille, joiden on määritettävä, täyttävätkö sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännökset puitesopimuksen 5 lausekkeen vaatimukset (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C‑550/19, EU:C:2021:514, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

87

Näin ollen tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, missä määrin kansallisen oikeuden merkityksellisten säännösten soveltamisedellytykset ja tosiasiallinen täytäntöönpano merkitsevät sitä, että tämä lainsäädäntö muodostaa riittävän toimenpiteen perättäisten määräaikaisten työsopimusten ja ‑suhteiden väärinkäytön estämiseksi ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi siitä (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88

Unionin tuomioistuin voi kuitenkin ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tehdä tarvittaessa täsmennyksiä ohjatakseen ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten arviointia asiassa (tuomio 19.3.2020, Sánchez Ruiz ym., C-103/18 ja C-429/18, EU:C:2020:219, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä sallitaan se, että katolisen uskonnon julkisen opetuksen alalla otetaan palvelukseen suuri määrä opettajia perättäisillä määräaikaisilla työsopimuksilla, säätämättä yhdestäkään niistä rajoista, jotka puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan b ja c alakohdassa mainitaan tällaisten sopimusten enimmäiskokonaiskeston tai niiden uudistamisten lukumäärän osalta, ja toisaalta, että kyseisellä alalla tehdyt määräaikaiset työsopimukset jätetään nimenomaisesti pois niiden kansallisten säännösten ja määräysten soveltamisalasta, jotka mahdollistavat tällaisten sopimusten, joita on tehty perättäin yli tietyn ajan, muuttamisen toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi sekä tarvittaessa korvauksen vahingosta, joka tällaisesta perättäisyydestä on aiheutunut.

90

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan on niin, että pääasian kantajiin ei myöskään kohdisteta asetuksen nro 297/1994 399 §:n nojalla sovellettavia menettelyjä eikä MIUR:n käyttöön ottamaa vakituisten opettajien palvelukseenoton erityissuunnitelmaa, jotka unionin tuomioistuimen mukaan ovat yksi tapa muuttaa määräaikaiset työsopimukset toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi (tuomio 8.5.2019, Rossato ja Conservatorio di Musica F. A. Bonporti, C-494/17, EU:C:2019:387, 32–36 kohta).

91

Niinpä on tutkittava, voidaanko perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttö katolisen uskonnon julkisen opetuksen alalla oikeuttaa sillä, että kansallisessa oikeudessa on olemassa puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja perusteltuja syitä, ja erityisesti, voisiko se, että hiippakunnan piispa myöntää soveltuvuustodistuksen, jotta katolisen uskonnon opettaja voi opettaa tätä oppiainetta, olla tällainen perusteltu syy.

92

On nimittäin huomattava, että – kuten puitesopimuksen yleisten huomioiden 7 kohdassa todetaan – puitesopimuksen allekirjoittaneet osapuolet ovat katsoneet, että määräaikaisten työsopimusten käytön perustuminen perusteltuihin syihin on tapa estää väärinkäytöksiä (tuomio 3.6.2021, Instituto Madrileño de Investigación y Desarrollo Rural, Agrario y Alimentario, C-726/19, EU:C:2021:439, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93

Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu käsite ”perustellut syyt” on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan määrätylle toiminnalle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia olosuhteita, jotka ovat sellaisia, että niillä voidaan kyseisessä nimenomaisessa yhteydessä perustella perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Nämä olosuhteet voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden suorittamiseksi tällaiset työsopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti siitä, että jäsenvaltio pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C‑550/19, EU:C:2021:514, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94

Sitä vastoin sellainen lakiin tai asetukseen sisältyvä kansallinen säännös, jolla vain yleisesti ja abstraktisti sallitaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttäminen, ei olisi edellisessä kohdassa täsmennettyjen edellytysten mukainen. Tällaisesta puhtaasti muodollisesta säännöksestä ei nimittäin voida johtaa objektiivisia ja läpinäkyviä arviointiperusteita sen tarkistamiseksi, vastaako näiden sopimusten uudistaminen todellisuudessa todellista tarvetta ja onko se sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Tällainen säännös sisältää täten todellisen vaaran tämän tyyppisten sopimusten väärinkäytöstä, eikä se tästä syystä sovellu yhteen puitesopimuksen tavoitteen ja tehokkaan vaikutuksen kanssa (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 60 ja 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

Italian hallitus esittää useita argumentteja, joilla se pyrkii osoittamaan, että nyt käsiteltävässä asiassa on olemassa täsmällisiä ja konkreettisia olosuhteita, joilla perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttö voidaan perustella julkisten oppilaitosten katolisen uskonnon opettajien osalta; nämä olosuhteet johtuvat pääasiallisesti Italian tasavallan ja Pyhän istuimen välisestä suhteesta sekä katolisen uskonnon opetuksen edellyttämästä organisatorisesta joustavuudesta.

96

Ensimmäisestä näkökohdasta Italian hallitus korostaa ensinnäkin, että katolisen uskonnon opetus julkisissa kouluissa on Italian koulutusjärjestelmän erityispiirre. Erityisen luottamuksen suhde, jonka on vallittava tämän oppiaineen opettajan ja hiippakunnan piispan välillä, merkitsee sitä, että katolisen uskonnon opettajaksi hakevan ehdokkaan arvioi välttämättä piispa itse sen estämiseksi, että opetus olisi Italian tasavallan ja Pyhän istuimen välisen sopimuksen määräysten vastainen, ja hiippakunnan piispalle on annettu mahdollisuus arvioida vuosi toisensa jälkeen kunkin opettajan soveltuvuutta.

97

Kyseinen hallitus tukeutuu sitten siihen, että katolisen uskonnon opettaja voisi opettaa tätä oppiainetta vasta hiippakunnan piispan myönnettyä soveltuvuustodistuksen, sillä tämä arvioi, täyttääkö asianomainen opettaja kanonisessa oikeudessa asetetut edellytykset ja voidaanko todistus pysyttää. Italian hallitus täsmentää tältä osin, että puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy” ei johtuisi tällaisen todistuksen mahdollisesta peruuttamisesta vaan tarpeesta noudattaa konkordaattia ja antaa sen periaatteiden mukaista katolisen uskonnon opetusta erityisesti oppilaiden ja heidän vanhempiensa odotusten täyttämiseksi.

98

Lisäksi se väittää, että kun katolinen kirkko myötävaikuttaa konkordaatin mukaisesti täysin itsenäisesti erityisesti opettajien profiilien määrittämiseen, heidän soveltuvuutensa tunnustamiseen ja heidän nimittämiseensä, se huolehtii tehtävistä, jotka liittyvät sellaisen opetuksen tunnustuksellisiin näkökohtiin, johon nähden valtio pysyy avoimena ja käytettävissä osallistumatta kuitenkaan siihen. Valtio tunnustaa uskonnollisen kulttuurin arvon ja ottaa huomioon sen, että katolilaisuuden periaatteet ovat osa Italian historiallista perintöä, pitäen siihen samalla sellaista etäisyyttä, joka on ominaista pluralistiselle maalliselle valtiolle, joka ei samastu mihinkään uskontokuntaan.

99

Jälkimmäisestä näkökohdasta Italian hallitus toteaa, että määräaikaisten sopimusten suuri määrä katolisen uskonnon opetuksen alalla takaa tämän opetuksen valinnaisuudesta johtuvan joustavuuden, mikä mahdollistaa opettajien tarvittavan lukumäärän mukauttamisen pelkästään sillä, että tietty määrä vuosittaisia sopimuksia jätetään uudistamatta, pikemminkin kuin sillä, että päätetään toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia. Tällaisen lähestymistavan, jonka avulla siis voidaan vastata asianmukaisesti katolisen uskonnon opetuskysynnän kyseisestä valinnaisuudesta johtuvaan vaihteluun, on Corte costituzionale hyväksynyt, ja se ilmentää lisäksi valtion taloudellisten ja organisatoristen intressien turvaamista.

100

Ensinnäkin argumentista, joka koskee erityistä luottamussuhdetta, jonka on vallittava katolisen uskonnon opettajan ja hiippakunnan piispan välillä, on riittävää todeta, että tällainen yhteys koskee niin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen tehneitä opettajia kuin niitäkin opettajia, joilla on määräaikainen sopimus, joten kyseiseen argumenttiin ei voida vedota määräaikaisten sopimusten väärinkäytön perustelemiseksi.

101

Toiseksi uskonnollisen kulttuurin ja Italian historiallisen perinnön säilyttämisestä on korostettava, että vaikka tämän tavoitteen voidaan katsoa olevan perustuslaillisen suojan arvoinen, Italian hallitus ei tee selkoa siitä, millä tavoin kyseisen päämäärän tavoittelu oikeuttaisi sen, että 30 prosenttia katolisen uskonnon opettajista otetaan palvelukseen määräaikaisilla sopimuksilla (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859, 45 kohta).

102

Tässä asiayhteydessä on kuitenkin todettava kolmanneksi, ettei ole poissuljettua, että katolisen uskonnon julkisen opetuksen ala edellyttäisi jatkuvaa mukauttamista alan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärän ja mahdollisten käyttäjien lukumäärän välillä, kuten Italian hallitus korostaa, mistä aiheutuisi työnantajalle väliaikaisia palvelukseenottotarpeita. Niinpä työntekijän tilapäinen palvelukseenotto työnantajan väliaikaisten ja erityisten henkilöstötarpeiden tyydyttämiseksi voi lähtökohtaisesti olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy” (tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859, 47 kohta).

103

Tältä osin koulujärjestelmä on järjestettävä niin, että oppilasmääriä varten taataan jatkuvasti riittävä määrä opettajia. Ei voida kiistää kuitenkaan sitä, että tämä riittävä määrä riippuu useasta seikasta, joista jotkin saattavat olla jossain määrin vaikeasti hallittavissa tai ennustettavissa, kuten esimerkiksi sisäiset ja ulkoiset muuttovirrat tai oppilaiden valitsemat koulutuslinjat (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, 94 kohta).

104

Tällaiset seikat ovat osoitus pääasiassa kyseessä olevalla opetusalalla vallitsevasta erityisestä joustavuuden tarpeesta, joka – kuten tämän tuomion 102 kohdassa mainittiin – voi olla tällä erityisalalla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltu syy tehdä perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia, jotta koulutustarpeisiin voidaan vastata asianmukaisesti ja jotta voidaan välttää se, että valtion on tämän alan työnantajana toimiessaan vakinaistettava huomattavasti suurempi määrä opettajia kuin mikä on tosiasiallisesti tarpeen tätä alaa koskevien valtion velvollisuuksien täyttämiseksi (tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, 95 kohta).

105

Hyväksyä ei sitä vastoin voida sitä, että määräaikaisia työsopimuksia voitaisiin uudistaa sellaisten työtehtävien suorittamiseksi vakituisesti ja pysyvästi, jotka kuuluvat opetusalan tavanomaiseen toimintaan. Kuten unionin tuomioistuin on todennut jo useaan otteeseen, määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden uudistaminen sellaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jotka eivät tosiasiassa ole luonteeltaan väliaikaisia vaan pysyviä ja jatkuvia, ei ole perusteltua puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla siltä osin kuin tällainen määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden käyttö on välittömästi vastoin tämän puitesopimuksen perustana olevaa lähtökohtaa, jonka mukaan toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ovat vallitseva työsuhdemuoto, vaikka määräaikaiset työsopimukset ovat tyypillisiä tietyillä toimialoilla tai tietyissä ammateissa ja toiminnoissa (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106

Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan noudattaminen edellyttää siis, että konkreettisesti tarkistetaan, että perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden uudistamisella pyritään kattamaan väliaikaisia tarpeita eikä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista säännöstä tosiasiassa käytetä työnantajan pysyvien ja jatkuvien henkilöstötarpeiden kattamiseen (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107

On siis tutkittava kussakin tapauksessa kaikki asian olosuhteet ja otettava tältä osin huomioon erityisesti niiden perättäisten sopimusten lukumäärä, joita saman henkilön kanssa on tehty tai jotka on tehty samojen työtehtävien suorittamiseksi, sen estämiseksi, että työnantajat käyttävät väärin määräaikaisia työsopimuksia tai ‑suhteita, mukaan luettuina ne, jotka ulkoisesti vaikuttavat tehdyn sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108

Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun perustellun syyn olemassaolo sulkee näin ollen lähtökohtaisesti pois väärinkäytöksen mahdollisuuden, paitsi jos kyseessä olevien määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden uudistamiseen liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnista ilmenee, että työntekijältä odotetut suoritukset eivät vastaa pelkästään tilapäistä tarvetta (tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, 103 kohta).

109

Niinpä pelkästään se seikka, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö voidaan perustella mainitussa määräyksessä tarkoitetulla perustellulla syyllä, ei voi riittää tekemään säännöstöstä puitesopimuksen määräyksen mukaista, mikäli käy ilmi, että tämän säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa todellisuudessa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön (tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, 104 kohta)

110

Pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä ei aseteta mitään tällaista edellytystä poikkeukselle, joka sillä otetaan käyttöön työsopimuksiin sovellettavista yleisistä oikeussäännöistä, joilla on tarkoitus sanktioida perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttö. Pääasiassa kyseessä olevien perättäisten työsopimusten tekeminen ei myöskään näytä vastaavan työnantajan pelkkiin väliaikaisiin tarpeisiin vaan se näyttää pikemminkin kuuluvan työnantajan tavanomaisen toiminnan tarpeisiin. Lisäksi ne eri määräaikaiset työsopimukset, joilla pääasian kantajat on otettu palvelukseen, ovat johtaneet samankaltaisten ja jopa identtisten työtehtävien suorittamiseen useiden vuosien ajan, joten tällaisen työsuhteen voidaan katsoa täyttäneen tarpeen, joka ei ole ollut väliaikainen vaan päinvastoin pysyvä, minkä tarkastaminen on kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana.

111

Neljänneksi valtion taloudellisiin intresseihin liittyvästä argumentista on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että vaikka talousarvioon liittyvät näkökohdat voivat olla jäsenvaltion sosiaalipoliittisten ratkaisujen perustana ja vaikuttaa niiden toimenpiteiden luonteeseen tai laajuuteen, jotka se haluaa toteuttaa, ne eivät kuitenkaan sellaisinaan ole tällä politiikalla tavoiteltu päämäärä eikä niillä näin ollen voida perustella puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettujen perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia koskevia väärinkäytöksiä ehkäisevien toimenpiteiden puuttumista (tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859, 55 kohta).

112

Siltä osin kuin on viidenneksi kyse siitä, voiko soveltuvuustodistuksen, joka katolisen uskonnon opettajilla on tämän oppiaineen opettamiseksi oltava, myöntämisen edellyttäminen olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”, on todettava, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että tällainen todistus myönnetään vain kerran silloin, kun kouluviranomainen esittää ehdokasluettelonsa, ja riippumatta asianomaiselle katolisen uskonnon opettajalle uskotun tehtävän kestosta. Kyseisen todistuksen myöntäminen kaikille katolisen uskonnon opettajille riippumatta siitä, ovatko he tehneet toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen vai määräaikaisen sopimuksen, on siis – kuten tämän tuomion 64 kohdassa jo mainittiin – katolisen uskonnon opettajille uskottujen tehtävien kestosta riippumaton seikka.

113

Samoin soveltuvuustodistuksen peruuttaminen on työsuhteen irtisanomisperuste niin vakinaistettujen katolisen uskonnon opettajien kuin niidenkin opettajien osalta, joilla on pääasian kantajien tavoin vain määräaikainen sopimus, joten se ei ole puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”.

114

Lopuksi on todettava, että soveltuvuustodistuksen myöntämisellä ei ole yhteyttä sellaisten toimenpiteiden käyttöönottoon, joilla on tunnustettu tavoiteltavan hyväksyttäviä sosiaalipoliittisia päämääriä, kuten esimerkiksi niitä, joilla on tarkoitus suojella raskautta ja äitiyttä tai työelämän ja perhe-elämän välistä yhteensovittamista, joten kyseisellä myöntämisellä ei voida katsoa tavoiteltavan sellaista sosiaalipoliittista päämäärää, jonka tavoittelun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan sisältämä käsite ”perusteltu syy” kattaa, kuten tämän tuomion 93 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, 92 ja 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

115

Tästä seuraa, että soveltuvuustodistus ei ole puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”.

116

Niinpä on katsottava, että jos käytettävissä ei ole puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja ”vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä väärinkäytösten estämiseksi”, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö katolisen uskonnon julkisen opetuksen alalla ei ole omiaan estämään tai sanktioimaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden käytöstä johtuvia väärinkäytöksiä.

117

Kyseessä olevan jäsenvaltion tuomioistuinten tehtävänä on tältä osin varmistaa puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan noudattaminen valvomalla sitä, että perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttämiseen perustuvasta väärinkäytöksestä kärsineitä työntekijöitä ei saada luopumaan – siinä toivossa, että he voivat jatkaa työskentelyään kyseessä olevalla sektorilla – vetoamasta kansallisissa viranomaisissa, tuomioistuimet mukaan luettuna, oikeuksiin, jotka perustuvat siihen, että kansallisella säännöstöllä pannaan täytäntöön kaikki puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetut ennalta ehkäisevät toimenpiteet (tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

118

Erityisesti on todettava, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen tehtävänä on siinä tapauksessa, että perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttö on tapahtunut, mahdollisimman pitkälle tulkita ja soveltaa kansallisen oikeuden merkityksellisiä säännöksiä siten, että voidaan määrätä asianmukaisesti seuraamuksia tästä väärinkäytöksestä ja poistaa unionin oikeuden rikkomisen seuraukset (tuomio 11.2.2021, M. V. ym. (Perättäiset määräaikaiset työsopimukset julkisella sektorilla), C-760/18, EU:C:2021:113, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

119

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on katsottava, että koska pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö sisältää yleisen oikeuden alaisiin työsopimuksiin sovellettavia sääntöjä, joilla on tarkoitus sanktioida perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttö säätämällä määräaikaisen sopimuksen automaattisesta muuttamisesta toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi silloin, kun työsuhde on jatkunut yli tietyn ajan, tällaisten sääntöjen soveltaminen pääasiassa voisi siten olla puitesopimuksen 5 lausekkeessa tarkoitettu kyseisen väärinkäytöksen ehkäisevä toimenpide.

120

Tässä asiayhteydessä on kuitenkin muistutettava, että unionin tuomioistuin on todennut, ettei puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta ole sisällöltään ehdoton ja riittävän täsmällinen, jotta yksityiset voisivat vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa. Tällaiseen unionin oikeuden määräykseen, jolla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta, ei siten voida sellaisenaan vedota unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvan oikeusriidan yhteydessä sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen oikeuden säännöksen soveltamatta jättämiseksi. Näin ollen kansallisen tuomioistuimen ei tarvitse jättää soveltamatta sellaista kansallisen oikeuden säännöstä, joka on ristiriidassa kyseisen lausekkeen kanssa (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

121

Tältä osin on kuitenkin muistutettava, että kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista oikeutta, niiden on tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle asianomaisen direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tarkoitettu tulos saavutettaisiin ja siten noudatettaisiin SEUT 288 artiklan kolmatta kohtaa (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C‑550/19, EU:C:2021:514, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

122

Kansallisen oikeuden unionin oikeuden mukaisen tulkinnan vaatimus on nimittäin erottamaton osa EUT-sopimuksella luotua järjestelmää, sillä näin kansallinen tuomioistuin voi toimivaltansa rajoissa varmistaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden, kun se ratkaisee käsiteltäväkseen saatetun asian (tuomio 11.2.2021, M. V. ym. (Perättäiset määräaikaiset työsopimukset julkisella sektorilla), C‑760/18, EU:C:2021:113, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

123

Kansallisen tuomioistuimen velvollisuutta tukeutua direktiivin sisältöön, kun se tulkitsee ja soveltaa asiaan liittyviä kansallisen oikeuden säännöksiä, rajoittavat tosin yleiset oikeusperiaatteet, muun muassa oikeusvarmuutta ja taannehtivuuskieltoa koskevat periaatteet, eikä se voi olla perustana kansallisen oikeuden contra legem ‑tulkinnalle (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

124

Unionin oikeuden mukaisen tulkinnan periaate edellyttää kuitenkin, että kansalliset tuomioistuimet tekevät toimivaltansa rajoissa kaiken mahdollisen ottamalla huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja taatakseen asianomaisen direktiivin täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen (tuomio 24.6.2021, Obras y Servicios Públicos ja Acciona Agua, C-550/19, EU:C:2021:514, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä siis on selvittää, onko tällainen kansallisten säännösten tulkitseminen unionin oikeuden mukaisesti mahdollista.

125

Esitettyihin kysymyksiin on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että puitesopimuksen 5 lauseketta on tulkittava yhtäältä siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan julkisten oppilaitosten katolisen uskonnon opettajiin ei sovelleta sääntöjä, joilla on tarkoitus sanktioida perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttö, silloin, kun kansallisessa oikeusjärjestyksessä ei ole mitään muuta tehokasta toimenpidettä kyseisen väärinkäytön sanktioimiseksi, ja toisaalta siten, että kirkkoviranomaisen myöntämän soveltuvuustodistuksen edellyttäminen, jotta kyseiset opettajat voivat opettaa katolista uskontoa, ei ole puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”, koska tällainen todistus myönnetään vain yhden kerran eikä ennen jokaista määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen aiheen antavaa lukuvuotta.

126

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lauseketta on tulkittava yhtäältä siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan julkisten oppilaitosten katolisen uskonnon opettajiin ei sovelleta sääntöjä, joilla on tarkoitus sanktioida perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttö, silloin, kun kansallisessa oikeusjärjestyksessä ei ole mitään muuta tehokasta toimenpidettä kyseisen väärinkäytön sanktioimiseksi, ja toisaalta siten, että kirkkoviranomaisen myöntämän soveltuvuustodistuksen edellyttäminen, jotta kyseiset opettajat voivat opettaa katolista uskontoa, ei ole puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”, koska tällainen todistus myönnetään vain yhden kerran eikä ennen jokaista määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen aiheen antavaa lukuvuotta.