Asia C-181/19

Jobcenter Krefeld - Widerspruchsstelle vastaan JD

(Landessozialgericht Nordrhein-Westfalenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.10.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Asetus (EU) N:o 492/2011 – 7 artiklan 2 kohta – Yhdenvertainen kohtelu – Sosiaaliset edut – 10 artikla – Koulua käyvät lapset – Direktiivi 2004/38/EY – 24 artikla – Sosiaaliavustukset – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 4 artikla – 70 artikla – Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet – Siirtotyöläinen, jolla on huollettavinaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa koulua käyviä lapsia

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Perheenjäsenten oleskeluoikeus – Siirtotyöläisen tai entisen siirtotyöläisen lapsi, joka opiskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Vanhempi, joka on tämän lapsen tosiasiallinen huoltaja – Pelkästään asetuksen N:o 492/2011 10 artiklaan perustuva oleskeluoikeus – Velvollisuus täyttää direktiivissä 2004/38 määritellyt edellytykset – Tällaista velvollisuutta ei ole – Kyseisellä vanhemmalla olevan työntekijäaseman menettäminen – Vaikutuksettomuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 492/2011 10 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38)

(ks. 35, 37–39 ja 49 kohta)
Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu – Sosiaaliset edut – Käsite – Sosiaalietuudet, joilla on tarkoitus varmistaa niiden saajille toimeentulo – Kuuluminen kyseisen käsitteen soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta)

(41 ja 42 kohta)
Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu – Sosiaaliset edut – Edunsaajat – Siirtotyöläisen tai entisen siirtotyöläisen lapsi, joka opiskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Vanhempi, joka on tämän lapsen tosiasiallinen huoltaja – Kyseisellä vanhemmalla olevan työntekijäaseman menettäminen – Vaikutuksettomuus

(SEUT 45 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta ja 10 artikla)

(ks. 43–48 ja 50–55 kohta)
Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu – Sosiaaliset edut – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan toimeentulon varmistamiseen tarkoitettuja etuuksia ei myönnetä sellaiselle entiselle siirtotyöläiselle ja hänen lapsilleen, jotka voivat vedota itsenäiseen oleskeluoikeuteen sillä perusteella, että lapset käyvät koulua vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Tällaista säännöstöä ei voida hyväksyä – Perustelut – Poikkeus unionin kansalaisten tasavertaisen kohtelun periaatteesta sosiaaliavustusten alalla – Soveltumattomuus – Asianomainen unionin kansalainen, jolla on oleskeluoikeus myös työnhakijana – Vaikutuksettomuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta ja 10 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohta)

(ks. 55, 58–65, 69–73, 77 ja 79 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa tarkoitettu yhdenvertainen kohtelu – Soveltamisala – Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet – Kuuluminen kyseiseen soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 3 kohta, 4 artikla ja 70 artiklan 2 kohta)

(ks. 83 kohta)
Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Yhdenvertainen kohtelu – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan erityisiä maksuihin perustumattomia rahaetuuksia ei myönnetä sellaiselle entiselle siirtotyöläiselle ja hänen lapsilleen, jotka voivat vedota itsenäiseen oleskeluoikeuteen sillä perusteella, että lapset käyvät koulua vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Tällaista säännöstöä ei voida hyväksyä – Perustelut – Poikkeus unionin kansalaisten tasavertaisen kohtelun periaatteesta sosiaaliavustusten alalla – Soveltumattomuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 ja 3 kohta, 4 artikla ja 70 artiklan 2 kohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 492/2011 10 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohta)

(ks. 84–89 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

Tiivistelmä

Entiseltä siirtotyöläiseltä ja hänen lapsiltaan, joilla on oleskeluoikeus lasten koulunkäynnin perusteella, ei voida automaattisesti evätä kansallisessa oikeudessa säädettyjä perussosiaalietuuksia sillä perusteella, että kyseinen työntekijä on joutunut työttömäksi

JD on Puolan kansalainen, joka on asunut vuodesta 2013 kahden alaikäisen tyttärensä kanssa Saksassa, jossa nämä käyvät koulua. Vuosina 2015 ja 2016 JD teki useita palkkatöitä tässä jäsenvaltiossa ennen joutumistaan työttömäksi. Perhe sai syyskuusta 2016 kesäkuuhun 2017 muun muassa Saksan lainsäädännön mukaisia sosiaalisen perussuojelun etuuksia eli JD sai täydentävää työttömyyskorvausta (Arbeitslosengeld II) ja hänen lapsensa saivat sosiaaliavustuksia (Sozialgeld). JD on 2.1.2018 lähtien työskennellyt uudelleen kokoaikaisesti Saksassa.

JD haki toimivaltaiselta Saksan viranomaiselta Jobcenter Krefeldilta kyseisten etuuksien maksamisen jatkamista vuoden 2017 kesäkuun ja joulukuun väliseltä ajanjaksolta. Tämä kuitenkin hylkäsi hänen hakemuksensa sillä perusteella, että JD ei ollut riidanalaisena ajanjaksona säilyttänyt työntekijän asemaa ja hän oleskeli Saksassa työnhakijana. JD nosti tästä päätöksestä kanteen, joka hyväksyttiin. Jobcenter Krefeld valitti tästä ratkaisusta Landessozialgericht Nordrhein-Westfaleniin (Nordrhein-Westfalenin osavaltion sosiaaliturva-asioiden ylioikeus, Saksa).

Tämä tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle, joka on suuren jaoston kokoonpanossa 6.10.2020 antamassaan tuomiossa täsmentänyt oikeuksia, jotka sellaisella entisellä siirtotyöläisellä, jolla on huollettavinaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa koulua käyviä lapsia, on asetusten N:o 492/2011 ( 1 ) ja N:o 883/2004 ( 2 ) sekä direktiivin 2004/38 ( 3 ) nojalla.

Todettuaan tältä osin, että kyseessä olevia sosiaalisen suojelun etuuksia voidaan pitää asetuksessa N:o 492/2011 tarkoitettuna ”sosiaalisena etuna”, unionin tuomioistuin on katsonut ensinnäkin, että kyseinen asetus on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan entiseltä siirtotyöläiseltä ja hänen lapsiltaan evätään tällaiset etuudet kaikissa olosuhteissa ja automaattisesti, vaikka heillä on kyseisen asetuksen ( 4 ) nojalla itsenäinen oleskeluoikeus lasten koulunkäynnin perusteella.

Unionin tuomioistuin on tehnyt tämän päätelmän muistutettuaan ensin, että oleskeluoikeus, joka on myönnetty (entisen) siirtotyöläisen lapsille takaamaan heidän oikeutensa osallistua koulutukseen ja johdetusti vanhemmalle, joka on heidän huoltajansa, perustuu alun perin kyseisen vanhemman työntekijäasemaan. Tästä oikeudesta tulee kuitenkin sitten, kun se on saatu, itsenäinen ja se voi jatkua kyseisen aseman menettämisen jälkeenkin. Tämän jälkeen unionin tuomioistuin on katsonut, että henkilöillä, joilla on tällainen oleskeluoikeus, on myös asetuksessa N:o 492/2011 ( 5 ) säädetty oikeus yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa sosiaalisten etujen myöntämisessä, ja näin on silloinkin, kun kyseiset henkilöt eivät enää voi vedota työntekijäasemaan, johon heidän oleskeluoikeutensa alun perin perustui. Tällaisella tulkinnalla vältetään siten se, että henkilö, joka aikoo lähteä perheensä kanssa kotijäsenvaltiostaan työskentelemään toiseen jäsenvaltioon, altistuisi työpaikkansa menettäessään sille riskille, että hän joutuisi keskeyttämään lastensa koulunkäynnin ja palaamaan lähtömaahansa, koska hän ei voisi saada kansallisessa oikeudessa säädettyjä sosiaalietuuksia, jotka mahdollistaisivat sen, että heillä on käytössään riittävä toimeentulo.

Lopuksi unionin tuomioistuin on katsonut, ettei vastaanottava jäsenvaltio voi vedota nyt kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa poikkeukseen, josta direktiivissä 2004/38 ( 6 ) säädetään tasavertaisen kohtelun periaatteen osalta sosiaaliavustusten alalla. Tämän poikkeuksen nojalla sosiaaliavustukset voidaan evätä tietyiltä henkilöryhmiltä, kuten niiltä, joilla on mainitun direktiivin nojalla työnhakuun perustuva oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ja näin voidaan tehdä sen estämiseksi, että kyseisistä henkilöistä aiheutuu kohtuutonta rasitusta vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle. Poikkeusta on kuitenkin tulkittava suppeasti, ja sitä voidaan soveltaa vain henkilöihin, joiden oleskeluoikeus perustuu pelkästään kyseiseen direktiiviin. Nyt käsiteltävässä asiassa asianomaisilla henkilöillä on tosin kyseiseen direktiiviin ( 7 ) perustuva oleskeluoikeus sen perusteella, että asianomainen vanhempi hakee työtä. Kyseistä poikkeusta ei kuitenkaan voida soveltaa heihin, koska nämä voivat vedota myös asetukseen N:o 492/2011 perustuvaan itsenäiseen oleskeluoikeuteen. Niinpä kansallinen säännöstö, jonka mukaan heiltä evätään kokonaan oikeus sosiaalisen suojelun etuuksiin, merkitsee, että heitä kohdellaan sosiaalisten etujen alalla eri tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion omia kansalaisia, mikä on kyseisen asetuksen ( 8 ) vastaista.

Toiseksi unionin tuomioistuin on katsonut, että (entisellä) siirtotyöläisellä ja hänen lapsillaan, joilla on asetukseen N:o 492/2011 perustuva oleskeluoikeus ja jotka kuuluvat vastaanottavassa jäsenvaltiossa sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, on myös oikeus yhdenvertaiseen kohteluun asetuksen N:o 883/2004 ( 9 ) nojalla. Se, että heiltä evätään kokonaan oikeus pääasiassa kyseessä oleviin sosiaalisen suojelun etuuksiin, merkitsee siis, että heitä kohdellaan eri tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion omia kansalaisia. Tällainen erilainen kohtelu on viimeksi mainitun asetuksen ( 10 ) vastaista, koska direktiivissä 2004/38 ( 11 ) säädettyä poikkeusta ei niistä samoista syistä, jotka unionin tuomioistuin on esittänyt asetuksen N:o 492/2011 asiayhteydessä, voida soveltaa tällaisen työntekijän ja hänen koulua käyvien lastensa tilanteeseen.

( 1 ) Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1).

( 2 ) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1).

( 3 ) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77).

( 4 ) Asetuksen N:o 492/2011 10 artikla.

( 5 ) Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta.

( 6 ) Direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohta.

( 7 ) Direktiivin 2004/38 14 artiklan 4 kohdan b alakohta.

( 8 ) Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä tämän asetuksen 10 artiklan kanssa.

( 9 ) Asetuksen N:o 883/2004 4 artikla.

( 10 ) Asetuksen N:o 883/2004 4 artikla.

( 11 ) Direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohta.