1.

Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee jälleen julkisoikeudellisen yleisradiotoiminnan rahoittamista Tanskassa julkisilla tuilla, joista on jo annettu useita unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Näissä ratkaisuissa on todettu lainvoimaisesti, että TV 2 Danmark A/S:n (jäljempänä TV 2) hyväksi toteutetut julkiset rahoitustoimenpiteet ovat sisämarkkinoille soveltuvaa tukea. ( 2 )

2.

Tukia ei kuitenkaan ilmoitettu komissiolle ennen niiden toteuttamista. Pääasian oikeudenkäynnissä on nyt kyse siitä, onko tämän muodollisesti lainvastaisen tuen saajan tästä syystä maksettava Tanskan valtiolle korkoa siihen ajankohtaan saakka, jolloin komissio on antanut tuelle hyväksyntänsä. Komissio on kehittänyt tätä varten käsitteen ”korko sääntöjenvastaisuuden ajalta” (josta käytetään jäljempänä myös termiä ”sääntöjenvastaisuuskorko”). ( 3 )

3.

Velvollisuus maksaa korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta on lähtökohtaisesti tunnustettu myös tilanteissa, joissa tukea ei tarvitse maksaa takaisin, koska se on sisämarkkinoille soveltuva. ( 4 ) Käsiteltävässä asiassa TV 2 ja Tanska kuitenkin väittävät Alankomaiden ja Itävallan tukemina tästä, että kyseinen tuki muodostaa korvauksen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta, ja tämän seikan on vaikutettava myös velvollisuuteen maksaa korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta.

4.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 ( 5 ) (jäljempänä asetus 2015/1589) 16 artiklaan ( 6 ) sisältyy säännöksiä tuen takaisinperimisestä. Sen 2 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Takaisinperimistä koskevan päätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti.”

5.

Tanskalaisen julkisoikeudellisen yleisradioyhtiön TV 2:n rahoittaminen julkisin varoin vuosina 1995–2002 oli useiden hallinto- ja tuomioistuinmenettelyjen kohteena.

6.

Kyseisenä ajanjaksona TV 2 sai lupamaksujen ohella tuloja mainostilan myynnistä televisiossa. Nämä tulot hankki itsenäinen valtio-omisteinen yhtiö TV 2 Reklame A/S, ja mainostilan myynnistä saadut voitot ohjattiin osittain edelleen rahaston kautta TV 2:lle ja maksettiin osittain suoraan TV 2:lle.

7.

Yleisradiotoimintaa harjoittava TV 2 koostuu yhdeksästä itsenäisestä yrityksestä: kahdeksasta aluetoimituksesta ja maanlaajuisesti toimivasta yrityksestä. TV 2:lla oli kyseisenä ajanjaksona lakisääteinen velvollisuus tuottaa valtakunnallisia ja alueellisia televisio-ohjelmia ja lähettää niitä valtakunnallisen toimituksen ja aluetoimitusten välityksellä.

8.

Aluetoimitukset eivät saaneet itse tuloja, vaan TV 2 rahoitti niiden toiminnan. TV 2:lla oli tähän myös lakisääteinen velvollisuus.

9.

Tanska ei ilmoittanut lupamaksujen ja mainostulojen välityksellä toteutettua rahoitusta komissiolle. Sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut komission vuonna 2004 tekemän ensimmäisen päätöksen, ( 7 ) komissio päätti uuden tutkinnan jälkeen vuonna 2011 ( 8 ) (jäljempänä TV 2 II ‑päätös), että vuosina 1995–2002 TV 2:n rahoittamiseksi toteutetut toimet olivat valtiontukea, joka oli toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohtaa rikkoen sääntöjenvastaisesti mutta joka oli kokonaisuudessaan SEUT 106 artiklan 2 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaa tukea. Unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän ratkaisun lopullisesti. ( 9 )

10.

Sen perusteella, ettei kyseisiä tukia ilmoitettu komissiolle, pääasian kantaja, Viasat Broadcasting UK Ltd. (jäljempänä Viasat), vaatii nyt unionin tuomioistuinta toteamaan, että TV 2 on velvollinen maksamaan tuen maksamisen ja komission lopullisen päätöksen, jossa tuki todettiin sisämarkkinoille soveltuvaksi vuonna 2011, väliseltä ajanjaksolta sääntöjenvastaisuuskorkoa 1746300000 Tanskan kruunua (DKK) (noin 234623606 euroa).

11.

Laskentaperusteena tälle korkovaatimukselle on käytetty tueksi katsottujen rahoitustoimien yhteismäärää, joka käsittää siis myös määrät, jotka TV 2 sai mainostuloina, ja määrät, jotka TV 2 ohjasi edelleen aluetoimituksilleen.

12.

TV 2 kiistää tämän vaatimuksen. Se katsoo, että nyt tarkasteltavan kaltaisessa tapauksessa, jossa ilmoittamatta jätetty tuki, joka maksettiin korvauksena yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta, soveltuu SEUT 106 artiklan 2 kohdan nojalla sisämarkkinoille eikä sitä tarvitse sen vuoksi maksaa takaisin, ei voida periä sääntöjenvastaisuuskorkoa. Se perustelee tätä lähinnä sillä, että tällaisissa tapauksissa SEUT 106 artiklan 2 kohta on esteenä SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoittamis- ja standstill-velvoitteen soveltamiselle ja että korot liittyvät joka tapauksessa tosiasiallisen perusteettoman edun saamiseen. Tällaista perusteetonta etua ei kuitenkaan ole syntynyt käsiteltävässä asiassa.

13.

Østre Landsret (Itä-Tanskan ylioikeus, Tanska) on 29.5.2019 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 6.6.2019, esittänyt unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

14.

Unionin tuomioistuimen menettelyssä kirjallisia huomautuksia esittivät ja unionin tuomioistuimen lisäkysymyksiin vastasivat kirjallisesti Viasat, TV 2, Tanskan kuningaskunta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta ja Euroopan komissio.

15.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kolme kysymystä, joilla se tiedustelee, onko TV 2:n maksettava saamistaan määristä sääntöjenvastaisuuskorkoa tukien ilmoittamatta jättämisen vuoksi tuen toteuttamisen ja komission vuonna 2011 tekemän lopullisen päätöksen väliseltä ajanjaksolta ja jos on, niin missä laajuudessa.

16.

Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä on selvitettävä, koskeeko sääntöjenvastaisuuskoron maksamista koskeva velvollisuus, jonka perusteena on tukien ilmoittamatta jättäminen EUT-sopimuksen vastaisesti (jäljempänä A), myös tukia, jotka myönnettiin tosin ilman ennakkoilmoitusta mutta SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti (jäljempänä B). Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys, jotka on tutkittava yhdessä, koskevat määriä, jotka on mahdollisesti otettava huomioon arvioitaessa sääntöjenvastaisuuskorkoa (jäljempänä C).

17.

Tuki on muodollisesti sääntöjenvastainen, jos se on otettu käyttöön SEUT 108 artiklan 3 kohdan menettelymääräyksen vastaisesti. ( 10 ) SEUT 108 artiklan 3 kohta on osa EUT-sopimuksessa valtiontukien alalla perustettua valvontajärjestelmää. Tässä järjestelmässä jäsenvaltioilla on velvollisuus yhtäältä ilmoittaa komissiolle kustakin toimenpiteestä, jolla on tarkoitus myöntää tai muuttaa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, ja toisaalta olla SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteuttamatta tällaista toimenpidettä niin kauan kuin mainittu toimielin ei ole tehnyt kyseistä toimenpidettä koskevaa lopullista päätöstä. ( 11 )

18.

Tämän ilmoittamis- ja standstill-velvoitteen tarkoituksena on sen takaaminen, etteivät tuen vaikutukset toteudu, ennen kuin komissiolla on ollut kohtuullisesti aikaa tarkastella suunnitelmaa yksityiskohtaisesti ja aloittaa tarvittaessa muodollinen tutkintamenettely. ( 12 ) Sillä taataan, ettei sisämarkkinoille soveltumatonta tukea koskaan toteuteta. ( 13 )

19.

Tästä periaatteesta on tosin poikkeuksia. Asetuksen (EU) N:o 651/2014 ( 14 ) 3 artiklassa vapautetaan SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta tuet, jotka täyttävät kyseisessä asetuksessa säädetyt edellytykset. Samanaikaisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa korostetaan kuitenkin tämän vapautuksen poikkeusluonnetta – ja selvennetään, että kaikki muut tuet kuuluvat edelleen SEUT 108 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.

20.

Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään Østre Landsret tiedustelee lähinnä, onko kansallisilla tuomioistuimilla velvollisuus määrätä sääntöjenvastaisen tuen saaja maksamaan sääntöjenvastaisuuskorkoa myös silloin, jos komissio on jälkikäteen todennut tuen SEUT 106 artiklan 2 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi, koska se on korvaus yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta, eikä tukea tarvitse siksi maksaa takaisin.

21.

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys liittyy siten tuomioon CELF ( 15 ): siinä unionin tuomioistuin on todennut, että sääntöjenvastaisuuskorkoa on perittävä, jos valtiontuki maksettiin ilmoittamisvelvoitteen vastaisesti mutta todettiin jälkikäteen SEUT 107 artiklan 3 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi. ( 16 ) Lisäksi on selvitettävä, vaikuttaako peruste, jonka vuoksi tukea pidetään sisämarkkinoille soveltuvana, velvollisuuteen maksaa sääntöjenvastaisuuskorkoa.

22.

Velvollisuus maksaa sääntöjenvastaisuuskorkoa ilmenee johdetussa oikeudessa asetuksen 2015/1589 16 artiklan 2 kohdasta tai asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 2 kohdasta. ( 17 ) Tämä sääntely koskee tosin nimenomaisesti ainoastaan tilannetta, jossa tuki ei sovellu sisämarkkinoille ja on siten maksettava takaisin. Sääntöjenvastaisuuden ajalta, siis tuen toteuttamisen ja komission lopullisen päätöksen väliseltä ajalta, on siis maksettava korkoa.

23.

Asiassa CELF kuitenkin katsottiin, että velvollisuus maksaa sääntöjenvastaisuuskorkoa on myös silloin, kun tuki soveltuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille eikä sitä peritä takaisin. ( 18 )

24.

Tämän oikeuskäytännön on lähtökohtaisesti pädettävä kaikkiin sisämarkkinoille soveltuviin mutta sääntöjenvastaisiin tukiin niiden soveltuvuuden perusteesta riippumatta. Sikäli kuin erityisesti Tanskan ja Alankomaiden hallitukset väittävät tästä, ettei asiassa CELF annettua oikeuskäytäntöä pidä poikkeavan soveltuvuusperusteen vuoksi ottaa huomioon, kun tarkastellaan sääntöjenvastaisia tukia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen yhteydessä, nämä väitteet eivät voi menestyä.

25.

Koronmaksuvelvollisuuden lähtökohtana on nimittäin SEUT 108 artiklan 3 kohdan menettelymääräyksen rikkominen. Tämä menettelyrikkomus tapahtuu ilmoittamis- ja standstill-velvoitteen laiminlyönnin yhteydessä riippumatta siitä, onko tuki sisämarkkinoille soveltuva vai ei. Menettelyn, jonka osa ilmoittamis- ja standstill-velvoite on, on juuri tarkoitus mahdollistaa sen toteaminen, onko toimenpide tukea ja soveltuuko tämä tuki mahdollisesti sisämarkkinoille. SEUT 108 artiklan 3 kohdan määräykset edeltävät tästä syystä ajallisesti soveltuvuudesta tehtävää päätöstä.

26.

Oikeuskäytännön mukaan komission tutkintamenettelyn päätteeksi tekemä päätös tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille ei vastaavasti korjaa SEUT 108 artiklan 3 kohdan kiellon rikkomista, ( 19 ) eikä se näin ollen vaikuta tuen sääntöjenvastaisuuteen. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että kyseessä oleva jäsenvaltio hyötyisi SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen noudattamatta jättämisestä ja että tämän artiklan tehokas vaikutus jäisi toteutumatta. ( 20 ) Jos nimittäin tietyn yhteismarkkinoille soveltuvan tai soveltumattoman tukisuunnitelman osalta SEUT 108 artiklan 3 kohdan noudattamatta jättämisestä ei aiheudu suurempaa riskiä tai seuraamusta kuin sen noudattamisesta, jäsenvaltioiden kannustimet ilmoittaa tuesta ja odottaa soveltuvuutta koskevaa päätöstä heikkenevät huomattavasti, ja siten vastaavasti heikkenisivät myös komission valvontamahdollisuudet. ( 21 )

27.

Lisäksi tällainen tulkinta merkitsisi toimivallan siirtymistä. Valtiontukilainsäädännön valvontajärjestelmässä on näet kansallisten tuomioistuinten tehtävä suojella yksityisten oikeuksia SEUT 108 artiklan 3 kohtaan sisältyvän kiellon mahdollista rikkomista vastaan ja tarvittaessa korjata tehokkaasti sääntöjenvastaisuuden vaikutukset. ( 22 ) Komissio sitä vastoin arvioi, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille. ( 23 ) Jos komission päätöksestä, jossa ilmoittamatta jätetty tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi, seuraisi menettelyrikkomuksen korjaantuminen jälkikäteen, komissio päättäisi välillisesti myös tuensaajan yksittäisiin kilpailijoihin kohdistuvista oikeudenloukkauksista ( 24 ) ja estäisi niiden oikeussuojamahdollisuudet kansallisissa tuomioistuimissa.

28.

Kaikesta tästä seuraa, että menettelyrikkomus on edelleen olemassa tuen mahdollisesta sisämarkkinoille soveltuvuudesta riippumatta. Kuten etenkin tuomiossa CELF on korostettu, unionin oikeudessa edellytetään kansallisten tuomioistuinten toteuttavan toimenpiteet, joilla sääntöjenvastaisuuden vaikutukset voidaan tehokkaasti korjata. ( 25 )

29.

Tuomiossa CELF on todettu sääntöjenvastaisuuskoron maksaminen sopivaksi keinoksi näiden vaikutusten korjaamiseen. ( 26 ) Kansalliset tuomioistuimet ovat näet velvollisia suojelemaan etenkin yksityisten oikeuksia loukkauksilta, joita tuen sääntöjenvastaisuudesta seuraa. ( 27 )

30.

Standstill-velvoitteen rikkomisesta syntyy sääntöjenvastaisen tuen saajalle kilpailuetu, jonka vastineena on samoilla markkinoilla toimivien kolmansien oikeuksien loukkaaminen. Tämä etu voi olla luonteeltaan taloudellinen, koska on katsottava, että tuensaajan olisi pitänyt muutoin hankkia rahoitus tutkintamenettelyn ja siihen liittyvän toimenpiteen keskeyttämisen aikana. Myös yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajien tapauksessa tämä tapahtuisi yleensä korollisen lainan muodossa, joten niiden olisi maksettava tavallisia markkinakorkoja. ( 28 ) Vaikka näillä aloilla toimiikin usein valtio-omisteisia yrityksiä, joita valtio voi rahoittaa pääoman korotuksilla, markkinaehtoinen laina muodostaa ainoan rahoitusmahdollisuuden, joka ei liity valtiontukilainsäädäntöön ja voidaan siten myöntää ad hoc ja ilman edeltävää hallintomenettelyä.

31.

Sen lisäksi tuen ennenaikaisesta toteuttamisesta syntyy kuitenkin etua myös siten, että tuensaajan kilpailijat joutuvat kestämään sisämarkkinoille soveltuvan tuen vaikutukset aikaisemmin kuin niiden olisi pitänyt, jos menettelyä olisi noudatettu, ja näin tuensaajan kilpailuasema muihin markkinatoimijoihin nähden paranee sääntöjenvastaisuuden keston aikana. ( 29 )

32.

Tämä etu, jonka unionin tuomioistuin on todennut olevan olemassa markkinoilla, jotka eivät liity yleishyödyllisiin palveluihin, hyödyttää myös yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajia. SEUT 14 artiklassa ja SEUT 106 artiklan 2 kohdassa näet selvennetään, että myös tällä alalla vallitsee lähtökohtaisesti kilpailu ja että se on toivottavaa. Etenkin käsiteltävän asian tosiseikat osoittavat, että tämä arviointi vastaa myös todellisuutta nyt kyseessä olevilla yleisradiotoiminnan markkinoilla. Viasat, joka on yksityinen yritys, kilpailee julkisoikeudellisen TV 2:n kanssa. Viimeksi mainitun yrityksen, jolle on annettu tehtäväksi palvelujen tuottaminen, kilpailuasema siis paranee siten, että sillä on käytettävissään varoja ohjelmatuotantoa varten jo ajankohtana, jona komissio ei ole vielä tehnyt päätöstä tuesta. Televisiolähetystoiminnan alalla tällaiset varat lienevät kiinnostavia erityisesti, kun kilpaillaan lähettämisen yksinoikeuksista.

33.

Tätä taustaa vasten on hylättävä myös TV 2:n sekä Tanskan ja Alankomaiden hallitusten väitteet, joiden mukaan käsiteltävässä asiassa TV 2:lle ei ole syntynyt tuen ennenaikaisesta toteuttamisesta perusteetonta etua tai tällaisen edun syntyminen olisi joka tapauksessa pitänyt todeta tapauskohtaisessa tarkastelussa. Ne perustelevat näitä väitteitään lähinnä sillä, ettei TV 2:lle myönnetty tuki ollut ylimitoitettu, mikä on myös otettava huomioon arvioitaessa tuen ennenaikaisen toteuttamisen vaikutusta.

34.

Tämä väite, joka liittyy aihepiiriltään kysymykseen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille ja siten SEUT 107 artiklan 1 kohdan tunnusmerkistöön, ei kuitenkaan voi olla esteenä tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohdassa kuvatulle tuen ennenaikaisesta toteuttamisesta syntyneelle edulle, joka on seurausta menettelysääntöjen rikkomisesta. Tunnusmerkistöön liittyvä etu on nimittäin erotettava edusta, joka on seurausta tuen sääntöjenvastaisesta toteuttamisesta. Ensiksi mainittu on aineellinen edellytys tuelle, jonka olemassaolo komission on todettava tiettyjen kriteerien perusteella, kun taas viimeksi mainittu on etu, jota ei ole tarpeen tutkia tapauskohtaisesti, koska mahdollisiin kilpailijoihin nähden parempaan asemaan asettaminen seuraa jo valtion varojen saatavuudesta eikä ole riippuvainen siitä, pitääkö komissio toimenpidettä sisämarkkinoille soveltuvana. Vaikka toimenpide nimittäin olisikin perusteltu, se on sitä vain, jos menettelyä on noudatettu asianmukaisesti. ( 30 )

35.

Tätä taustaa vasten on pidettävä kiinni siitä periaatteesta, että tuesta, joka toteutettiin SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoittamis- ja standstill-velvoitteen vastaisesti, on maksettava sääntöjenvastaisuuskorkoa riippumatta sen mahdollisesta soveltuvuudesta sisämarkkinoille, koska tuen ennenaikaisella toteuttamisella annetaan perusteetonta etua tuensaajalle.

36.

Herää kuitenkin kysymys, edellyttääkö etuoikeutettu asema, joka yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiselle annetaan unionin perussopimuksissa, etenkin SEUT 14 artiklassa ja SEUT 106 artiklan 2 kohdassa, tästä periaatteesta poikkeamista. TV 2 ja Itävallan hallitus esittivät tämän suuntaisia väitteitä, joiden mukaan SEUT 106 artiklan 2 kohdan nojalla SEUT 108 artiklan 3 kohdan määräyksiä, ja joka tapauksessa koronmaksuvelvollisuutta, on jätettävä soveltamatta, sikäli kuin oikeusnormi tai velvollisuus vaikeuttaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamista.

37.

SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaan yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä.

38.

SEUT 14 artiklassa määrätään, että ottaen huomioon yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tärkeän aseman unionin yhteisten arvojen joukossa ja niiden merkityksen sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä unioni ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti ja perussopimusten soveltamisalalla siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin, erityisesti taloudellisin ja rahoituksellisin, edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEU 4 artiklan ja SEUT 93, SEUT 106 ja SEUT 107 artiklan soveltamista.

39.

Perussopimuksiin liitetyt pöytäkirjat N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista ( 31 ) ja N:o 29 jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta ( 32 ) vahvistavat nämä molemmat määräykset. ( 33 )

40.

Velvollisuus maksaa korkoa muodollisesti sääntöjenvastaisista tuista voi vaikuttaa tähän yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen takaamista koskevaan tavoitteeseen. Tämän tavoitteen ja siten viime kädessä mainittujen primaarioikeuden määräysten kanssa olisi näet ristiriidassa se, että tuensaajalta evättäisiin korkojen maksamisvelvoitteen kautta lopullisesti varat, joita se tarvitsee tarjotakseen näitä palveluja.

41.

SEUT 106 artiklan 2 kohta tarjoaa kuitenkin kaksi mahdollisuutta siihen, ettei valtiontukia koskevaa kieltoa sovelleta tämäntyyppisten palvelujen taloudellisen tukemisen yhteydessä ja että koronmaksuvelvollisuus suhteutetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen turvaamiseen: ensinnäkin tuomiossa Altmark Trans ( 34 ) vahvistettujen edellytysten mukaisesti tietyt valtion tukitoimenpiteet eivät ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tukia, ja toiseksi komissio voi hyväksyä tukitoimenpiteitä, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä ja jotka ovat siis valtiontukia.

42.

Jos koronmaksuvelvollisuus johtaa rahoitusvajeeseen palvelujen tuottamisen osalta, jäsenvaltio voi näiden erityisten tukien tapauksessa siten tarkastella, korvaako se palveluntuottajalle korkokulut tuomiossa Altmark Trans ( 35 ) vahvistettujen edellytysten mukaisesti mahdollistaakseen näin tarvittavien palvelujen tuottamisen. Tässä tapauksessa palvelujen tuottaminen on edelleen taattu. Valtiontukia koskeva lainsäädäntö ei ole tällöin esteenä korkokulujen korvaamiselle.

43.

Jos toimenpide, jolla korot korvataan palveluntuottajalle, ei täytä Altmark-edellytyksiä, kyseinen jäsenvaltio voisi myöntää tarvittavat varat valtiontukena, joka kuitenkin edellyttäisi komission etukäteishyväksyntää. ( 36 ) Tämä tuki olisi SEUT 106 artiklan 2 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuva, sikäli kuin koroista aiheutuva taloudellinen rasite estää oikeudellisesti tai tosiasiallisesti tehtäväksi annettujen palvelujen tuottamisen.

44.

Tätä ratkaisua vastaan voitaisiin tosin vedota siihen, että sen seurauksena – oletettavasti pelkästään menettelyn muodollisten vaatimusten täyttämiseksi – hyväksytyn maksun saaja velvoitetaan maksamaan osa siitä takaisin jäsenvaltiolle korkojen muodossa vain saadakseen tämän määrän myöhemmin takaisin uutena tukena. Tätä taustaa vasten herää kysymys, vastaisiko yksittäistapauksissa koronmaksuvelvollisuudesta luopuminen silloin, kun kyse on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamista varten myönnetyistä sääntöjenvastaisista mutta hyväksytyistä tuista, paremmin asianosaisten aineellisia oikeudellisia tilanteita.

45.

Tällainen menettely on kuitenkin torjuttava. Ensinnäkin sille on esteenä tutkintatoimivallan jako valtiontukilainsäädännössä. Sääntöjenvastaisuuskoroista ”luopuminen” ( 37 ) merkitsee nimittäin todellisuudessa korkojen peruuttamista ja siten tukea, jos tuomiossa Altmark Trans vahvistettuja edellytyksiä ei noudateta. Tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden tutkiminen SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuuluu yksin komissiolle, eivätkä kansalliset tuomioistuimet voi tehdä sitä myöskään yksittäistapauksissa.

46.

Lisäksi ilmoittamis- ja standstill-velvollisuudella, jonka tehokkuus koronmaksuvelvollisuudella taataan, suojellaan edellä esitettyjen tavoitteiden ( 38 ) lisäksi tuensaajan kilpailijoiden oikeuksia. Tämä näkökohta on edelleen relevantti, jos tuki osoittautuu sisämarkkinoille soveltuvaksi ja tuensaajalle korvataan myös korot.

47.

Lisäksi kilpailijoiden menettelyllisillä oikeuksilla on erityinen merkitys unionin tukisäännösten yhteydessä. Yhtäältä ne voivat edistää olennaisesti valtiontukien valvonnan tehokkuutta. Toisaalta valtiontukikiellolla suojellaan vääristymätöntä kilpailua, jota voidaan rajoittaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseen myönnettävillä tuilla ainoastaan siltä osin kuin tämä on tosiasiallisesti tarpeen.

48.

Tässä ehdotettuun tapaan ratkaista koronmaksuvelvollisuuden ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen takaamisen välinen jännite liittyy tosin kohonneita hallintokuluja, mutta sillä ei luoda kannustinta jättää ilmoittamatta etukäteen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseen myönnettäviä tukia. Lisäksi sillä turvataan valtiontukioikeuteen sisältyvä tutkintatoimivallan jako komission ja kansallisten tuomioistuinten kesken. Sillä taataan kilpailijoiden oikeudet ja huolehditaan siitä, että tällaisten tukien laajuutta valvotaan tiukasti – joko Altmark-edellytysten tai komission antaman hyväksynnän yhteydessä.

49.

Kansallisella tuomioistuimella on siten velvollisuus määrätä tuensaaja maksamaan sääntöjenvastaisuuskorkoa myös silloin, kun sääntöjenvastainen valtiontuki myönnettiin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseen ja komissio on jälkikäteen todennut sen SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi julkisoikeudellisen yritysten taloudellisen kokonaistilanteen, sen pääomittaminen mukaan luettuna, arvioinnin perusteella.

50.

Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys koskevat sitä, millä perusteella koron määrä lasketaan. Näillä kysymyksillä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii saamaan selvyyden määrään, johon sääntöjenvastaisuuskorko perustuu. Se tiedustelee lähinnä, onko korkoa perittävä kaikista TV 2:n hyväksi nyt tarkasteltavana ajanjaksona toteutetuista rahoitustoimenpiteistä vai onko tietyt toimenpiteet jätettävä tämän ulkopuolelle.

51.

Näihin kysymyksiin voidaan vastata yhdessä. Niillä on tosin erilaiset liittymäkohdat, sillä toinen kysymys koskee sitä TV 2:n hyväksi toteutettujen rahoitustoimenpiteiden osaa, joka oli seurausta mainostuloista, ja kolmas kysymys puolestaan määriä, jotka TV 2 ohjasi edelleen aluetoimituksille. Vastaus molempiin kysymyksiin käy kuitenkin samalla tavalla ilmi asiaa koskevista oikeussäännöistä ja niistä annetusta oikeuskäytännöstä.

52.

Niiden mukaan ilmoittamis- ja standstill-velvollisuus koskee jokaista tukitoimenpidettä. ( 39 ) Unionin tuomioistuimet ovat myös vahvistaneet mainostulojen ( 40 ) ja TV 2:n aluetoimituksille ohjaamien määrien ( 41 ) osalta, että SEUT 107 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät. Siten on selvää, että myös nämä rahoitustoimenpiteiden osat ovat valtiontukea.

53.

Koska Tanskan valtio ei ole ilmoittanut näitä valtiontukia asianmukaisesti eikä ole lykännyt niiden myöntämistä komission hyväksynnän saamiseen asti, myös nyt tarkasteltavassa tapauksessa erikseen mainituissa määrissä on kyse muodollisesti sääntöjenvastaisista tuista, joista on maksettava sääntöjenvastaisuuskorkoa.

54.

Kuten edellä jo todettiin, sääntöjenvastaisuuskoron kannalta ei ole myöskään merkitystä sillä, onko sääntöjenvastaisen tuen saajalle syntynyt tuesta sinänsä perusteetonta etua tai onko tällainen etu edelleen olemassa. ( 42 ) Siten on merkityksetöntä, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo – TV 2 ei ole saanut aluetoimituksille ohjaamistaan tuloista ”nettohyötyä”. Koronmaksuvelvollisuus seuraa menettelyrikkomuksesta, ja sillä hyvitetään etu, joka syntyy tuen ennenaikaisesta toteuttamisesta. ( 43 )

55.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen ja kolmanteen kysymykseen on siten vastattava, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus määrätä tuensaaja maksamaan sääntöjenvastaisuuskorkoa kaikista summista, jotka on komission lopullisessa päätöksessä katsottu SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tuensaajalle myönnetyksi eduksi.

56.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: