1.

Pääintressien keskuksen käsite muodosti asetuksella (EY) N:o 1346/2000 ( 2 ) käyttöön otetun järjestelmän kantavan voiman. Kyseinen käsite sisältyi saman asetuksen 3 artiklan 1 kohtaan, ja sitä käytettiin liittymäperusteena määritettäessä tuomioistuimia, jotka ovat toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn velallisen osalta. Tapaa, jolla kyseistä käsitettä on tulkittava, on selkeytetty laajasti oikeushenkilöiden osalta aloitettuja menettelyjä koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. ( 3 ) Unionin tuomioistuimella ei kuitenkaan ole ollut vielä tilaisuutta tarkastella mainitun käsitteen tulkintaa sellaisiin luonnollisiin henkilöihin liittyvässä asiayhteydessä, jotka eivät harjoita vapaata ammattia tai itsenäistä ammattitoimintaa ja jotka kuuluvat henkilöiden ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden piiriin.

2.

Asetus N:o 1346/2000 kumottiin asetuksella (EU) 2015/848, ( 4 ) jossa myös käytetään pääintressien keskuksen käsitettä. Nyt käsiteltävässä asiassa tulee esiin seuraava kysymys: voidaanko unionin tuomioistuimen asetuksen N:o 1346/2000 yhteydessä kehittämää kyseistä käsitettä koskevaa oikeuskäytäntöä soveltaa – ja jos voidaan, niin missä laajuudessa – menettelyyn, joka on aloitettu edellä mainitussa tilanteessa olevan luonnollisen henkilön osalta? Tässä asiassa unionin tuomioistuimella on siten tilaisuus ottaa kantaa maksukyvyttömyysasioita koskevaan toimivaltaan kaikkien sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät harjoita itsenäistä ammattitoimintaa ja jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja joilla on edelleen varallisuutta siinä jäsenvaltiossa, jossa heillä oli aikaisemmin vakinainen asuinpaikkansa.

3.

Asetuksen N:o 2015/848 3 artiklan, jonka otsikko on ”Kansainvälinen toimivalta”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsee, ovat toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn (maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely). Pääintressien keskus on paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään ja joka on kolmansien osapuolten todettavissa.

Yhtiön tai muun oikeushenkilön pääintressien keskuksen oletetaan olevan sen sääntömääräinen kotipaikka, jollei muuta näytetä. Tätä oletusta sovelletaan vain, jos sääntömääräistä kotipaikkaa ei ole siirretty toiseen jäsenvaltioon maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen tekemistä edeltäneiden kolmen kuukauden aikana.

Jos kyseessä on yksityinen elinkeinon- tai ammatinharjoittaja, pääintressien keskuksen oletetaan olevan kyseisen henkilön pääasiallinen toimipaikka, jollei muuta näytetä. Tätä oletusta sovelletaan vain, jos pääasiallista toimipaikkaa ei ole siirretty toiseen jäsenvaltioon maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen tekemistä edeltäneiden kolmen kuukauden aikana.

Kun on kyse muista yksityishenkilöistä, pääintressien keskuksen oletetaan olevan henkilön vakinainen asuinpaikka, jollei muuta näytetä. Tätä oletusta sovelletaan vain, jos vakinaista asuinpaikkaa ei ole siirretty toiseen jäsenvaltioon maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen tekemistä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana.”

4.

Valittajat, jotka ovat aviopuolisoita, ovat asuneet vuodesta 2016 lähtien Norfolkissa (Yhdistynyt kuningaskunta), jossa he tekevät palkkatyötä. Pari pyysi portugalilaisia tuomioistuimia toteamaan heidän maksukyvyttömyytensä. Asiaa ensimmäisessä asteessa käsitellyt tuomioistuin totesi, ettei sillä ole kansainvälistä toimivaltaa ratkaista heidän hakemustaan, koska se katsoi, että asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan nojalla heidän pääintressiensä keskus oli heidän vakinainen asuinpaikkansa, joka sijaitsee Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

5.

Valittajat hakivat kyseiseen ratkaisuun muutosta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja väittivät, että ratkaisu perustui asetuksessa 2015/848 vahvistettujen sääntöjen virheelliseen tulkintaan. He väittivät tältä osin, että siltä osin kuin ainoa heidän omistamansa kiinteistö on Portugalissa, jossa on toteutettu kaikki heidän maksukyvyttömyyteensä johtaneet liiketoimet, heidän pääintressiensä keskus ei ole heidän vakinainen asuinpaikkansa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vaan se sijaitsee Portugalissa. Heidän nykyisen asuinpaikkansa ja heidän maksukyvyttömyyteensä johtaneiden tosiseikkojen, jotka ovat täysin tapahtuneet Portugalissa, välillä ei ole myöskään mitään yhteyttä.

6.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan asianmukaisesta tulkinnasta ja pohtii erityisesti niitä perusteita, jotka on otettava huomioon kyseisessä säännöksessä säädetyn yksinkertaisen olettaman kumoamiseksi sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka eivät harjoita vapaata ammattia tai itsenäistä ammattitoimintaa; kyseisen olettaman mukaan tällaisten henkilöiden pääintressien keskuksen oletetaan olevan henkilön vakinainen asuinpaikka, jollei muuta näytetä.

7.

Kyseinen tuomioistuin korostaa tältä osin, että mainitun asetuksen johdanto-osan 30 perustelukappaleessa todetaan, että kun kyseessä on luonnollinen henkilö, joka ei harjoita vapaata ammattia tai itsenäistä ammattitoimintaa, kyseinen olettama pitäisi voida kumota, jos esimerkiksi suurin osa velallisen omaisuudesta sijaitsee hänen vakinaisen asuinjäsenvaltionsa ulkopuolella.

8.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti tässä tilanteessa 14.2.2019 tekemällään ja unionin tuomioistuimen kirjaamoon 26.3.2019 saapuneella päätöksellä lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko jäsenvaltion tuomioistuin [asetusta 2015/848] sovellettaessa toimivaltainen aloittamaan sellaisen kansalaisen maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn, jonka omistama ainoa kiinteistö sijaitsee tämän jäsenvaltion alueella, vaikka hänellä on vakinainen asuinpaikka ja kotitalous toisessa jäsenvaltiossa, jossa hän työskentelee toisen lukuun?”

9.

Portugalin hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Unionin tuomioistuin on päättänyt ratkaista asian pitämättä istuntoa asianosaisten kuulemiseksi, koska yksikään osapuoli ei ole pyytänyt tällaisen istunnon pitämistä.

10.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään lähinnä, onko asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja neljättä alakohtaa tulkittava siten, että viimeksi mainitussa alakohdassa esitetty olettama voidaan kumota sen jäsenvaltion hyväksi, jonka alueella sellaisen velallisen ainoa kiinteistö sijaitsee, joka on luonnollinen henkilö ja joka ei harjoita vapaata ammattia tai itsenäistä ammattitoimintaa. Jos näin ei ole, kyseinen tuomioistuin haluaa tietää, mitkä ovat ne edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta kyseinen olettama voidaan kumota mainitun jäsenvaltion hyväksi.

11.

Haluan huomauttaa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ennakkoratkaisukysymyksessään täsmennä niitä asetuksen 2015/848 säännöksiä, joiden tulkintaa pyydetään. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin selvästi, että kyseinen tuomioistuin on epävarma siitä, miten kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja neljättä alakohtaa on tulkittava. Ehdotan näin ollen, että ennakkoratkaisukysymys ymmärretään tämän ratkaisuehdotuksen 10 kohdassa olevan muotoilun mukaisesti. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on näet niin, että unionin tuomioistuimen on tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeuden oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut. ( 5 )

12.

Tässä yhteydessä sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsee, ovat asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja neljännen alakohdan mukaan toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn. ( 6 ) Sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka eivät harjoita vapaata ammattia tai itsenäistä ammattitoimintaa, pääintressien keskuksen oletetaan olevan kyseisten henkilöiden vakinainen asuinpaikka, jollei muuta näytetä. ( 7 ) On selvää, että valittajat kuuluvat tähän henkilöryhmään.

13.

Jos siis valittajien pääintressien keskus vastaa heidän vakinaista asuinpaikkaansa, joka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Portugalin tuomioistuimet eivät olisi toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyä. Jotta niillä olisi tällainen toimivalta, asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan olettama olisi kumottava sen jäsenvaltion, jonka alueella valittajien ainoa kiinteistö sijaitsee, eli Portugalin hyväksi. Jotta ennakkoratkaisukysymykseen voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, on aluksi määritettävä, missä olosuhteissa tämä olettama voidaan sivuuttaa, ja tämän jälkeen määritettävä, mitkä ovat ne edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta muun kuin vakinaisen asuinpaikan jäsenvaltion tuomioistuimet olisivat kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla toimivaltaisia.

14.

Portugalin hallitus katsoo, ettei sitä, että joku omistaa yhden ainoan kiinteistön, joka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, voida lähtökohtaisesti pitää riittävänä seikkana tämän olettaman kumoamiseksi. Komissio on sitä mieltä, että mainittu olettama voidaan kumota vain, jos se ainoa kiinteistö, jonka velallinen omistaa, sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa ja muodostaa suurimman osan velallisen omaisuudesta ja jos on olemassa painavia tekijöitä, jotka osoittavat selvästi, että velallisen pääintressien keskus sijaitsee kyseisessä jäsenvaltiossa.

15.

Tässä yhteydessä Portugalin hallitus tukeutuu laajalti asetusta 2015/848 edeltänyttä asetusta eli asetusta N:o 1346/2000 koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, kun taas komissio näyttää olevan vastahakoisempi siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta soveltaa kyseistä oikeuskäytäntöä nyt käsiteltävän asian olosuhteisiin. Komissio näet toteaa, että sen selvittämiseksi, voidaanko asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan olettama kumota, on otettava huomioon oikeuskäytäntö, joka liittyy sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevaan yleissopimukseen. ( 8 ) Komission mukaan on lähinnä tutkittava, onko olemassa sellaisia seikkoja, joiden nojalla voidaan todeta, että tilanne liittyy läheisemmin johonkin muuhun kuin olettamassa tarkoitettuun jäsenvaltioon.

16.

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, tutkin aluksi asetuksen 2015/848 sovellettavuutta pääasian menettelyssä (A osasto). Tarkastelen tämän jälkeen mahdollisuutta soveltaa asetuksen N:o 1346/2000 yhteydessä kehitettyä oikeuskäytäntöä asetuksen 2015/848 yhteydessä ja nyt käsiteltävän asian olosuhteisiin (B osasto). Tutkin lopuksi, voivatko nämä olosuhteet kumota asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan olettaman ja onko portugalilaisilla tuomioistuimilla niiden johdosta mahdollisuus katsoa, että ne ovat toimivaltaisia kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla (C osasto).

17.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asetusta 2015/848 on tulkittava sen ratkaisemiseksi, ovatko portugalilaiset tuomioistuimet toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn valittajien osalta.

18.

Asetusta 2015/848 sovelletaan tältä osin sen 92 artiklan mukaan lähtökohtaisesti 26.6.2017 alkaen. Kyseisen asetuksen 84 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että asetuksen säännöksiä sovelletaan ainoastaan kyseisestä ajankohdasta lukien aloitettuihin maksukyvyttömyysmenettelyihin.

19.

Kysymys siitä, oliko maksukyvyttömyysmenettely aloitettava valittajien hakemuksesta, on todennäköisesti tullut esiin sen jälkeen, kun valittajat ovat asettuneet asumaan vakinaisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, eli vuoden 2016 jälkeen. Ei siis voida sulkea pois sitä, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo – asetusta 2015/848 sovelletaan valittajien portugalilaisessa tuomioistuimessa tekemään hakemukseen. Sellaisten seikkojen puuttuessa, joilla voidaan tukea päätelmää, jonka mukaan asetusta 2015/848 ei sovelleta pääasiaan, ja kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen välinen tehtävien jako, katson näin ollen, että nyt käsiteltävässä asiassa on tulkittava juuri kyseistä asetusta.

20.

Täydellisyyden vuoksi huomautan, että asetuksen 2015/848 johdanto-osan 25 perustelukappaleessa todetaan, että kyseistä asetusta sovelletaan ainoastaan sellaista velallista koskeviin menettelyihin, jonka pääintressien keskus sijaitsee Euroopan unionissa. Unionin tuomioistuin vahvisti tuomiossaan Schmid ( 9 ) asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan vastaavassa perustelukappaleessa vahvistetun periaatteen sitovuuden. Tästä seuraa, että se, että velallisen asuinpaikka on jäsenvaltiossa, joka ei sovella tätä asetusta, tai kolmannessa valtiossa, ei merkitse automaattisesti sitä, ettei kyseistä asetusta sovelleta tähän velalliseen. Yhdistynyt kuningaskunta ei missään tapauksessa kuulu kumpaankaan näistä ryhmistä siltä osin kuin on kyse siitä todennäköisestä ajankohdasta, jolloin asia saatettiin portugalilaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asetuksen 2015/848 johdanto-osan 87 perustelukappaleessa huomautetaan, että Yhdistynyt kuningaskunta on osallistunut kyseisen asetuksen antamiseen ja soveltamiseen. ( 10 )

21.

Sekä asetuksen 2015/848 että asetuksen N:o 1346/2000 yhteydessä pääintressien keskuksen käsitettä käytetään näiden asetusten 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn toimivaltasäännön liittymäperusteena, jonka nojalla on mahdollista määrittää ne tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn. Asetuksessa 2015/848 – sitä edeltäneessä asetuksessa omaksutun ratkaisun tavoin – pääintressien keskuksesta muodostuvalla liittymäperusteella määritetään välillisesti maksukyvyttömyyttä koskeviin kysymyksiin sovellettava laki. ( 11 )

22.

Oikeuskäytännössä on todettu, että asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaan sisältyvällä pääintressien keskuksen käsitteellä on itsenäinen merkitys ja sitä on siis tulkittava yhtenäisellä ja kansallisista lainsäädännöistä riippumattomalla tavalla. ( 12 ) Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohdasta ilmenee, asetuksessa 2015/848 toistetaan ainakin pääpiirteittäin asetuksessa N:o 1346/2000 omaksutut ratkaisut. Pääintressien keskuksen käsitettä on siten edelleen pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä.

23.

Tässä yhteydessä pitää tosin paikkansa, että edeltäjästään poiketen asetusta 2015/848 ei sovelleta yksinomaan menettelyihin, joiden johdosta maksukyvytön velallinen menettää kokonaan tai osittain määräysvallan omaisuuteensa. ( 13 ) Kun otetaan huomioon näiden kahden asetuksen välinen jatkuvuus, se, että asetuksen 2015/848 asiallista soveltamisalaa on laajennettu, ei kuitenkaan voi muuttaa merkittävästi tapaa, jolla pääintressien keskuksen käsitettä on tulkittava. Se, että menettelyn luonne saattaa joskus muuttua menettelyn kuluessa, jos maksukyvyttömyyteen sovellettavassa lainsäädännössä näin säädetään, tukee tätä tulkintaa. Niin kutsutun perpetuatio fori ‑periaatetta (toimivallan jatkuvuus) koskevan säännön mukaan näet tämä seikka ei saisi vaikuttaa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaan.

24.

Siltä osin kuin asetus 2015/848 koskee luonnollista henkilöä, joka ei harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, kyseisen asetuksen yhteydessä omaksutut ratkaisut pääintressien keskuksen käsitettä koskevien täsmennysten ja kyseisessä asetuksessa säädettyjen olettamien merkityksen osalta voivat sitä vastoin herättää epäilyjä aikaisemman oikeuskäytännön sovellettavuudesta mainitun asetuksen kannalta.

25.

Asetuksessa N:o 1346/2000 ei määritelty pääintressien keskuksen käsitettä. Kyseisen asetuksen yhteydessä tuon käsitteen ulottuvuutta selvennettiin kuitenkin mainitun asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa, jonka mukaan ”’pääintressien keskuksen’ olisi oltava sama kuin paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään ja joka on näin ollen kolmansien osapuolten tiedettävissä”. Asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä käytetään lähtökohtaisesti sitä pääintressien keskuksen käsitteen määritelmää, joka sisältyi asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 13 perustelukappaleeseen.

26.

Asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa näytettiin kuitenkin tunnustettavan yhteys sen paikan, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään, ja sen seikan välillä, että kyseinen paikka on kolmansien osapuolten tiedettävissä. Kyseisessä perustelukappaleessa todettiin näet, että ”’pääintressien keskuksen’ olisi oltava sama kuin paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään ja joka on näin ollen kolmansien osapuolten tiedettävissä”. ( 14 ) Asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä ei sitä vastoin ole toistettu ilmaisua ”näin ollen”. ( 15 )

27.

Tämä vivahde-ero ei kuitenkaan mielestäni voi muuttaa merkittävästi tapaa, jolla velallisen pääintressien keskuksen paikka on määritettävä, suhteessa siihen tapaan, joka on vahvistettu asetuksen N:o 1346/2000 yhteydessä.

28.

Viittaus paikkaan, joka ”on näin ollen kolmansien osapuolten tiedettävissä”, edellytti, että paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään, oli yksilöitävä objektiivisten perusteiden nojalla, mikä oli tarpeen, jotta kyseinen paikka on kolmansien osapuolten tiedettävissä. Vastaavasti unionin tuomioistuin on tähän asti katsonut asetusta N:o 1346/2000 koskevassa oikeuskäytännössään, että pääintressien keskus on yksilöitävä sekä objektiivisten että kolmansien osapuolten tiedettävissä olevien perusteiden nojalla. ( 16 )

29.

Asetuksen 2015/848 osalta on todettava, että objektiivisten perusteiden käyttäminen on oleellista sen varmistamiseksi, että toimivaltasäännöllä taataan oikeusvarmuus ja ennakoitavuus toimivaltaista tuomioistuinta määritettäessä. Tällä oikeusvarmuudella ja ennakoitavuudella on sitäkin suurempi merkitys, kun – kuten asetuksen N:o 1346/2000 yhteydessä – toimivaltaisen tuomioistuimen määrittäminen johtaa asetuksen N:o 2015/848 7 artiklan 1 kohdan mukaan sovellettavan lain määrittämiseen. ( 17 )

30.

Asetuksen 2015/848 toimivalta- ja lainvalintasääntöjen toisena erityistavoitteena on lisäksi – kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan – ”välttää kannustamasta asiaan osallisia siirtämään omaisuutta tai oikeudellisia menettelyjä jäsenvaltiosta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi velkojien vahingoksi (oikeuspaikkakeinottelu)”. Objektiivisten perusteiden soveltamisella pääintressien keskuksen sijainnin määrittämiseksi voidaan myös rajoittaa sitä, että velalliset turvautuvat tällaisiin käytäntöihin.

31.

Kun otetaan huomioon edellä esitetty, paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään, on asetuksen 2015/848 yhteydessä määritettävä sellaisten objektiivisten perusteiden nojalla, jotka ovat kolmansien osapuolten todettavissa.

32.

Unionin lainsäätäjä ei ole pelkästään toistanut asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 13 perustelukappaletta ja tehnyt siitä sitovaa asetuksen 2015/848 yhteydessä. Asetuksessa N:o 1346/200 säädettiin näet ainoastaan yhtiöitä ja muita oikeushenkilöitä koskevasta olettamasta, kun taas asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan toisessa–neljännessä alakohdassa otetaan käyttöön kolme erilaista olettamaa, joita sovelletaan kolmeen velallisryhmään eli ensinnäkin yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin, toiseksi luonnollisiin henkilöihin, jotka harjoittavat vapaata ammattia tai itsenäistä ammattitoimintaa, ja kolmanneksi muihin luonnollisiin henkilöihin.

33.

Unionin lainsäätäjä on lisäksi ottanut käyttöön rajoituksia, joiden johdosta asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan toisen–neljännen alakohdan olettamia ei sovelleta pääintressien keskuksen oletetun paikan siirtämistä seuranneen ajanjakson aikana. Kyseinen ajanjakso on kuusi kuukautta sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka eivät harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, ja kolme kuukautta kahden muun velallisryhmän osalta. Olen sitä mieltä, että tämä eron tekeminen johtuu siitä, että tällaisen luonnollisen henkilön on helpompi siirtää pääintressiensä keskuksen oletettu paikka. Nämä rajoitukset eivät joka tapauksessa näytä olevan merkityksellisiä nyt käsiteltävän asian yhteydessä. ( 18 )

34.

Olettama, joka koskee luonnollisia henkilöitä, jotka eivät harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, ja josta säädetään asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa, muodostuu siitä, että jollei muuta näytetä, tällaisen henkilön pääintressien keskuksen oletetaan olevan hänen vakinainen asuinpaikkansa. Ennakkoratkaisukysymys koskee juuri tätä näkökohtaa eli sitä, että kun otetaan huomioon se, että valittajien ainoa kiinteistö sijaitsee Portugalissa, onko mahdollista, että olettama voidaan kumota kyseisen jäsenvaltion hyväksi.

35.

Tässä yhteydessä asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen olettamien ja myös kyseisen säännöksen neljännessä alakohdassa säädetyn olettaman luonne voi herättää epäilyjä, kun otetaan huomioon kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan sanamuoto, jonka mukaan tuomioistuimen, jolle tehdään hakemus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, on tutkittava omasta aloitteestaan, onko se mainitun asetuksen 3 artiklan nojalla toimivaltainen. Saman asetuksen johdanto-osan 27 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että ”toimivaltaisen tuomioistuimen olisi ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista tarkasteltava omasta aloitteestaan, sijaitseeko velallisen pääintressien keskus tai toimipaikka todella sen toimivallan alueella”.

36.

Asetuksen 2015/848 seuraavien perustelukappaleiden lukeminen tukee tulkintaa, jonka mukaan asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on velvollisuus tutkia omasta aloitteesta toimivaltaa koskeva kysymys myös silloin, kun on kyse jostain kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetyistä olettamista. Asetuksen 2015/848 johdanto-osan 30 ja 31 perustelukappale koskevat olettamia, kun taas kyseisen asetuksen johdanto-osan 32 perustelukappaleessa todetaan, että ”kaikissa tapauksissa, joissa asian olosuhteet aiheuttavat epäilyjä tuomioistuimen toimivallasta, tuomioistuimen olisi vaadittava velallista toimittamaan lisätodisteita väitteidensä tueksi ja, jos maksukyvyttömyysmenettelyyn sovellettava lainsäädäntö sen sallii, antamaan velallisen velkojille mahdollisuus esittää näkemyksensä toimivaltakysymyksestä”. ( 19 )

37.

Se, että tuomioistuin velvoitetaan tutkimaan, missä velallisen pääintressien keskus todella sijaitsee, näyttää lähtökohtaisesti olevan vaikeasti sovitettavissa yhteen olettaman käsitteen kanssa siltä osin kuin olettamat on otettu käyttöön lähinnä tuomioistuimen vapauttamiseksi velvollisuudesta tutkia asian olosuhteet.

38.

Tästä ilmeisestä ristiriidasta minun on huomautettava, että vaikka asetukseen N:o 1346/2000 ei sisältynyt asetuksen 2015/848 4 artiklan 1 kohtaa vastaavaa säännöstä, siinä säädettiin kuitenkin asetuksen 2015/848 tavoin pääintressien keskukseen liittyvästä olettamasta, joka koski yhtiöitä ja muita oikeushenkilöitä.

39.

Tämä ei estänyt yhteisöjen tuomioistuinta päättelemästä tuomiossa Eurofood IFSC, ( 20 ) että keskinäisen luottamuksen periaatteelle on ominaista se, että jäsenvaltion tuomioistuin, jolle tehdään hakemus maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamisesta, tarkastaa toimivaltansa asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan kannalta, eli se toisin sanoen tutkii, sijaitseeko velallisen pääintressien keskus kyseisessä jäsenvaltiossa.

40.

Tästä seuraa, että jäsenvaltioiden tuomioistuimilla oli asetuksen 2015/848 4 artiklan 1 kohdassa vahvistettu velvollisuus jo asetuksen N:o 1346/2000 nojalla, vaikka kyseiseen asetukseen sisältyy pääintressien keskusta koskeva olettama. Tämä olettama on myös asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa kahden muun luonnollisia henkilöitä koskevan olettaman rinnalla. Kyseisen olettaman – ja kahden muun asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn olettaman – oikeudellinen arvo ei siis mielestäni ole muuttunut suhteessa asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan olettamaan.

41.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi tässä yhteydessä asetuksessa N:o 1346/2000 yhtiön sääntömääräisen kotipaikan hyväksi säädetyn olettaman oikeudellisesta arvosta tuomiossa Eurofood IFSC, ( 21 ) että kyseinen olettama voidaan kumota vain, jos objektiivisten ja kolmansien osapuolten tiedettävissä olevien seikkojen perusteella voidaan osoittaa, että tosiasiallinen tilanne on erilainen kuin se, jota kyseisen sääntömääräisen kotipaikan sijainnin katsotaan ilmaisevan. Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi kyseisessä tuomiossa tältä osin, että mainittu olettama voidaan kumota silloin, kun velallinen ei harjoita minkäänlaista toimintaa sen jäsenvaltion alueella, jossa sen kotipaikka sijaitsee, ( 22 ) ja se katsoi tuomiossa Interedil ( 23 ), että näin on myös silloin, kun yhtiön keskushallinto ei sijaitse sääntömääräisessä kotipaikassa.

42.

Päättelen tästä, että myös asetuksen 2015/848 ja sen olettamien, sen 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetty olettama mukaan lukien, osalta kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetun tutkinnan on perustuttava oletettuun pääintressien keskuksen paikkaan. Kyseisen tutkinnan yhteydessä tuomioistuin, jolle tehdään hakemus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, arvioi kaikkia merkityksellisiä seikkoja varmistaakseen, että vakinaisen asuinpaikan hyväksi vahvistettua olettamaa ei ole kumottu. ( 24 ) Kyseinen olettama voidaan kumota ainoastaan, jos näiden sellaisen luonnollisen henkilön osalta, joka ei harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, huomioon otettavien perusteiden nojalla määritettyjen seikkojen perusteella voidaan osoittaa, että tosiasiallinen tilanne on erilainen kuin se, jota vakinaisen asuinpaikan sijainnin katsotaan ilmaisevan.

43.

On siis tutkittava, mitä vakinaisen asuinpaikan katsotaan ilmaisevan oletettuna pääintressien keskuksena, ja tämän jälkeen yksilöitävä perusteet, joiden nojalla voidaan osoittaa, että tosiasiallinen tilanne on erilainen kuin kyseisen tutkinnan tulos.

44.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että valittajien vakinainen asuinpaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Pyrkimättä määrittämään, vastaako kyseinen olosuhde asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua vakinaisen asuinpaikan käsitettä, huomautan, ettei mainitussa asetuksessa määritellä tätä käsitettä. Siltä osin kuin mikään ei osoita, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut viitata kansalliseen oikeuteen vakinaisen asuinpaikan määrittämiseksi, on katsottava, että vakinaisen asuinpaikan käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite.

45.

Kyseinen käsite on tosin ollut muun muassa asetusta (EY) N:o 2201/2003 ( 25 ), jossa on kyse lapsen asuinpaikasta, koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kohteena. Perusteita, joita kyseisessä asetuksessa käytetään asuinpaikan määrittämiseksi, ei mielestäni kuitenkaan voida soveltaa asetuksessa 2015/848 niiden syiden määrittämiseksi, joiden vuoksi vakinaisen asuinpaikan oletetaan olevan velallisen pääintressien keskus. Tässä yhteydessä ei pidä antaa etusijaa seikoille, joka liittyvät sosiaaliseen tilanteeseen tai perhekohtaiseen tilanteeseen, ( 26 ) vaan seikoille, jotka liittyvät velallisen varallisuustilanteeseen. ( 27 )

46.

Asetuksen 2015/848 yhteydessä näet vakinainen asuinpaikka on oletettu paikka, jossa velallinen pääintressien keskus sijaitsee, ja kyseisen paikan on siis myös – tai jopa ennen kaikkea – täytettävä kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä mainitut perusteet, eli sen on vastattava paikkaa, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään ja joka on kolmansien osapuolten todettavissa. Velallisen sosiaalinen tilanne tai perhekohtainen tilanne ei ole kuitenkaan seikka, joka on helposti kolmansien osapuolten todettavissa. Asia tosin on toisin sellaisten henkilösiteiden osalta, joilla on taloudellisia vaikutuksia ja joita ovat muun muassa avioside tai samaan kotitalouteen kuuluvien henkilöiden väliset siteet. Tällaiset siteet ovat omiaan vaikuttamaan velallisen tilanteeseen hänen varallisuutensa osalta ja etenkin kannustamaan tätä tekemään liiketoimia kolmansien osapuolten kanssa. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tällaisia siteitä ole otettava huomioon niillä velalliselle olevan subjektiivisen merkityksen vuoksi vaan niiden taloudellisten vaikutusten vuoksi. Määritettäessä toimivaltaisia tuomioistuimia pääintressien keskuksen paikan perusteella emoyhtiön ja sen tytäryhtiön välinen suhde eroaa kuitenkin selkeästi toisilleen sukua olevien henkilöiden välisestä suhteesta. Sellaisen luonnollisen henkilön tapauksessa, joka ei harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, raja, joka erottaa hänen taloudellisen tilanteensa hänen perhekohtaisesta tilanteestaan, hämärtyy, kun taas yhtiöiden osalta tämä kysymys ei tule esiin.

47.

Tätä tulkintaa tukee Virgósin ja E. Schmitin selvitys, ( 28 ) jossa katsotaan yleisesti olevan hyödyllisiä tietoja tulkittaessa asetusta N:o 1346/2000 ja siis asetusta 2015/848.

48.

Kyseisen selvityksen 75 kohdassa selvityksen laatijat selittävät käyttäen samankaltaista sanamuotoa kuin asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa ja asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä, että pääintressien keskuksen käsitettä on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan paikkaa, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti ja siis kolmansien osapuolten tunnettavissa olevalla tavalla intressejä. Selvityksen laatijat toteavat lisäksi, että ilmaisua ”intressejä” käytettäessä tarkoituksena oli kattaa paitsi kaupallinen, teollinen tai ammatillinen toiminta myös kaikki taloudellinen toiminta yleensä siten, että sen piiriin kuuluu yksityisten ja etenkin kuluttajien toiminta. Jopa sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka eivät harjoita itsenäistä ammattitoimintaa (kuluttajat), ei siten ole viitattu muihin kuin luonteeltaan taloudellisiin intresseihin. Taloudellisten intressien keskus on todettava pääasiallisesti näihin intresseihin liittyvien seikkojen perusteella.

49.

Edellä esitetyn perusteella katson, että tosiasiallinen tilanne on erilainen kuin se, jota vakinaisen asuinpaikan sijainnin katsotaan ilmaisevan, kun vakinainen asuinpaikka ei täytä tehtäväänsä paikkana, jossa velallinen tekee taloudelliset päätöksensä, paikkana, jossa hän saa ja käyttää suurimman osan tuloistaan, tai paikkana, jossa suurin osa hänen omaisuudestaan sijaitsee. Tällaisissa olosuhteissa asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan olettama voidaan kumota.

50.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tässä yhteydessä tarkastettava, muodostaako valittajien ainoa Portugalissa sijaitseva kiinteistö suurimman osan heidän omaisuudestaan. Jos näin on, asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan olettama voidaan kumota, ja kyseisen tuomioistuimen on ratkaistava, voidaanko pelkästään tämän seikan nojalla katsoa, että valittajien pääintressien keskus on kyseisessä jäsenvaltiossa.

51.

Tämän jälkeen on siis vain yksilöitävä seikat, joilla kyseinen olettama voidaan kumota sen jäsenvaltion hyväksi, jossa velallisen ainoa kiinteistö sijaitsee.

52.

Portugalin hallitus viittaa tuomioon Interedil ( 29 ) ja väittää, että luonnollisten henkilöiden tapauksessa pääintressien keskus vastaa paikkaa, jossa suurin osa heidän varallisuudestaan sijaitsee, tai paikkaa, jossa suurin osa heidän taloudellisista, sosiaalisista ja perhekohtaisista siteistään sijaitsee kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella, kun otetaan huomioon nykyisten tai mahdollisten velkojien näkökulma. Vastaavasti oikeuskirjallisuudessa puolestaan todetaan, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen on otettava huomioon lukuisia perusteita, joita ovat esimerkiksi vuokrasopimus tai omistusoikeus, asunnon koko, sähkönkulutus, jokapäiväiset elinkustannukset, se, onko perhettä paikalla, työsopimus, kielitaito tai henkilön velkojen ja varojen sijainti. ( 30 )

53.

Edellä esitetyt näkökohdat, jotka koskevat niitä seikkoja, jotka voivat olla merkityksellisiä asetuksen 2015/848 4 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetussa tutkinnassa, edellyttävät mielestäni joitakin merkittäviä tarkennuksia.

54.

Ensinnäkin pitää tosin paikkansa, että unionin lainsäätäjä on täsmentänyt asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä olettamia ja myös olettamaa, joka koskee luonnollisia henkilöitä, jotka eivät harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, kyseisen asetuksen johdanto-osan 30 perustelukappaleessa olevilla selityksillä. Tuossa perustelukappaleessa todetaan muun muassa, että ”kun kyseessä on [tällainen] yksityishenkilö – –, kyseinen oletus pitäisi voida kumota, jos esimerkiksi suurin osa velallisen omaisuudesta sijaitsee hänen vakinaisen asuinjäsenvaltionsa ulkopuolella”. ( 31 ) Valittajat viittaavat tähän kohtaan ja väittävät, että siinä annetaan nyt käsiteltävässä asiassa portugalilaisille tuomioistuimille toimivalta tutkia heidän tekemänsä hakemus.

55.

Kuten Portugalin hallitus ja komissio korostavat, kyseisessä perustelukappaleessa tarkoitetut tilanteet ovat kuitenkin vain esimerkkejä tilanteista, joissa asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan olettama voidaan (”pitäisi voida”) kumota. ( 32 ) Pelkästään se, että kyseisessä perustekappaleessa mainitut seikat ovat olemassa, ei sitä vastoin merkitse sitä, että olettama kumotaan automaattisesti jonkun jäsenvaltion hyväksi. Tästä ilmenee, että velallisen omaisuuden sijainti on yksi niistä seikoista, jotka on otettava huomioon tutkittaessa sitä, voidaanko olettama kumota jonkin jäsenvaltion hyväksi.

56.

Se, että katsotaan, että yksi ainoa esine voi siirtää pääintressien keskuksen muualle, olisi näet ristiriidassa yhden asetuksen 2015/848 tavoitteen eli forum shoppingin estämisen tavoitteen kanssa. Tässä yhteydessä on myös otettava huomioon sellaisen tulkinnan vaikutukset, jonka mukaan asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännen kohdan olettama olisi kumottava sen valtion hyväksi, jonka alueella velallisen ainoa kiinteistö sijaitsee. Tästä tulkinnasta näet seuraisi, että sellaisen henkilön tapauksessa, jonka vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltiossa, jossa hän tekee palkkatyötä, mutta joka omistaa kolmannessa valtiossa sijaitsevan kiinteistön, jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät olisi toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyä. ( 33 )

57.

Asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen, kun sitä luetaan kyseisen säännöksen neljännen alakohdan valossa ja kun otetaan huomioon sellaisten luonnollisten henkilöiden tilanteen erityisluonne, jotka eivät harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, sanamuodosta voidaan toiseksi johtaa hyödyllisiä ohjeita.

58.

Yhtäältä siitä, että asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen mukaan pääintressien keskus on paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään, voidaan päätellä, että kyseiselle paikalle on oltava ominaista riittävä pysyvyys. ( 34 ) Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohdasta ilmenee, se, että kyse on intressien hallinnoinnin pysyvästä keskuksesta, on osoitettava sellaisten objektiivisten seikkojen perusteella, jotka ovat kolmansien osapuolten todettavissa.

59.

Toisaalta asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen sanamuodosta ilmenee myös, että paikan, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään, on oltava kolmansien osapuolten todettavissa, mikä merkitsee puolestaan sitä, että tässä yhteydessä ratkaisevaa on objektiivisista seikoista syntyvä vaikutelma. ( 35 )

60.

Pitää tosin paikkansa, että ilmaisu ”kolmas osapuoli” on hyvin laaja käsite. Asetuksen 2015/848 johdanto-osan 28 perustelukappaleessa selvennetään, että ”määritettäessä sitä, onko velallisen pääintressien keskus kolmansien osapuolten todettavissa, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota velkojiin ja velkojien käsitykseen siitä, missä velallinen hallinnoi intressejään”. ( 36 ) Unionin tuomioistuin totesi lisäksi tuomiossaan Interedil, ( 37 ) että objektiivisuutta ja tiedettävyyttä koskevat vaatimukset, joihin asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa viitattiin, täyttyvät, jos ne aineelliset seikat, jotka on otettu huomioon määritettäessä paikkaa, jossa velkojayhtiö yleensä hallinnoi intressejään, on julkaistu tai jos ne ainakin ovat olleet riittävän avoimia, jotta kolmannet osapuolet, toisin sanoen erityisesti kyseisen yhtiön velkojat, ovat voineet saada niistä tiedon.

61.

Tässä yhteydessä on huomattava, että ennakkoratkaisukysymyksessä, sellaisena kuin se on muotoiltu, viitataan ainoastaan siihen, että velallinen omistaa kiinteistön, joka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hänellä on vakinainen asuinpaikka ja jossa hän tekee palkkatyötä. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin, että valittajat ovat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa väittäneet myös muun muassa, että he ovat toteuttaneet kaikki ne liiketoimet ja tehneet kaikki ne sopimukset, jotka ovat johtaneet heidän maksukyvyttömyyteensä, juuri Portugalissa.

62.

Katson sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka eivät harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, ettei ratkaisevaa merkitystä ole annettava sille kokonaisvaikutelmalle, joka velallisen tilanteesta on syntynyt aikaisemmin hänen velkojilleen.

63.

Näiden henkilöiden liikkuvuus unionissa on näet merkittävää. Heidän velkojansa voivat aina ennakoida velallisen intressien keskuksen siirtymisen, ja asetuksen 2015/848 johdanto-osan 27 perustelukappaleen mukaan velallisen pääintressien keskuksen tai toimipaikan on todella sijaittava sen tuomioistuimen tuomiopiirissä, joka on toimivaltainen tutkimaan maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamisesta tehdyn hakemuksen. Kyseisessä asetuksessa säädetään lisäksi riittävistä takeista, joilla pyritään estämään edullisimman tuomioistuimen petoksellinen ja väärinkäyttönä pidettävä hakeminen. Merkitystä on siis annettava ennen kaikkea objektiivisille seikoille, jotka ovat kolmansien osapuolten (nykyiset ja potentiaaliset velalliset) todettavissa silloin, kun tällainen hakemus tehdään, jollei näiden takeiden toteuttamisesta muuta johdu.

64.

Yhteenvetona arvioinnistani voidaan todeta, että asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan neljännessä kohdassa säädetty olettama voidaan kumota siinä tapauksessa, että luonnollisen henkilön, joka ei harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, vakinainen asuinpaikka ei täytä tehtäväänsä velallisen taloudellisten päätösten tekopaikkana, paikkana, jossa suurin osa hänen tuloistaan on saatu ja käytetty, tai paikkana, jossa suurin osa hänen omaisuudestaan sijaitsee. Tätä olettamaa ei kuitenkaan voida kumota sen valtion hyväksi, jonka alueella ainoa kiinteistö sijaitsee, jos ei ole muita seikkoja, jotka osoittavat, että kyseisen velallisen pääintressien keskus sijaitsee tuossa jäsenvaltiossa. Kyseinen olosuhde voidaan näyttää toteen sellaisilla objektiivisilla ja kolmansien osapuolten (nykyiset ja mahdolliset velkojat) todettavissa olevilla seikoilla, jotka liittyvät velallisen taloudellisiin intresseihin.

65.

Tämän perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal da Relação de Guimarãesin (Guimarãesin ylioikeus, Portugali) esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja neljättä alakohtaa on tulkittava siten, että olettama, jonka mukaan velallisen, joka on luonnollinen henkilö, joka ei harjoita itsenäistä ammattitoimintaa, pääintressien keskuksen oletetaan olevan hänen vakinainen asuinpaikkansa, voidaan kumota siinä tapauksessa, että vakinainen asuinpaikka ei täytä tehtäväänsä velallisen taloudellisten päätösten tekopaikkana, paikkana, jossa suurin osa hänen tuloistaan on saatu ja käytetty, tai paikkana, jossa suurin osa hänen omaisuudestaan sijaitsee.

Tätä olettamaa ei kuitenkaan voida kumota sen valtion hyväksi, jonka alueella velallisen ainoa kiinteistö sijaitsee, jos ei ole muita seikkoja, jotka osoittavat, että hänen pääintressiensä keskus sijaitsee tuossa jäsenvaltiossa. Kyseinen olosuhde voidaan näyttää toteen sellaisilla objektiivisilla ja kolmansien osapuolten (nykyiset ja mahdolliset velkojat) todettavissa olevilla seikoilla, jotka liittyvät velallisen taloudellisiin intresseihin.