Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.7.2020 (Ennakkoratkaisupyynnöt, jotka ovat esittäneet Juzgado de Primera Instancia no 17 de Palma de Mallorca ja Juzgado de Primera Instancia e Instrucción de Ceuta – Espanja) – CY v. Caixabank SA (C-224/19) sekä LG ja BK v. Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (C-259/19)

(Yhdistetyt asiat C-224/19 ja C-259/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Kuluttajansuoja - Direktiivi 93/13/ETY - 6 ja 7 artikla - Kuluttajasopimukset - Kiinnelainat - Kohtuuttomat ehdot - Ehto, jossa lainanottaja velvoitetaan maksamaan kaikki kiinnelainan perustamisesta ja kuolettamisesta aiheutuvat kulut - Mainittujen ehtojen pätemättömyyden toteamisen vaikutukset - Kansallisen tuomioistuimen toimivalta, kun kyse on kohtuuttomaksi todetusta ehdosta - Kulujen jakaminen - Kansallisten dispositiivisten säännösten soveltaminen - 3 artiklan 1 kohta - Sopimusehtojen kohtuuttomuuden arviointi - 4 artiklan 2 kohta - Arviointi ei koske sopimuksen pääkohdetta tai hinnan tai korvauksen asianmukaisuutta koskevia sopimusehtoja - Edellytys - 5 artikla - Velvollisuus laatia sopimusehdot selkeästi ja ymmärrettävästi - Oikeudenkäyntikulut - Vanhentuminen - Tehokkuusperiaate)

(2020/C 297/19)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet

Juzgado de Primera Instancia no 17 de Palma de Mallorca ja Juzgado de Primera Instancia e Instrucción de Ceuta

Pääasian asianosaiset

Kantajat: CY (C-224/19) sekä LG ja PK (C-259/19)

Vastaajat: Caixabank SA (C-224/19) ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (C-259/19)

Tuomiolauselma

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että kun kohtuuton sopimusehto, jonka mukaan kuluttajan on maksettava kaikki kiinnityksen perustamisesta ja kuolettamisesta aiheutuvat kulut, on pätemätön, kansallinen tuomioistuin kieltäytyy palauttamasta kuluttajalle kyseisen ehdon mukaisesti maksettuja määriä, ellei mainitun ehdon puuttumisen vuoksi sovellettavissa kansallisen oikeuden säännöksissä velvoiteta kuluttajaa maksamaan näitä kuluja kokonaan tai osittain.

Direktiivin 93/13 3 artiklaa, 4 artiklan 2 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että sopimusehdot, jotka kuuluvat ”sopimuksen pääkohteen” käsitteen alaan, on ymmärrettävä ehdoiksi, joilla vahvistetaan kyseisen sopimuksen olennaiset suoritukset ja jotka sellaisina määrittävät sopimusta. Sopimusehdot, jotka ovat luonteeltaan liitännäisiä sopimussuhteen keskeisen sisällön määrittäviin sopimusehtoihin nähden, eivät sitä vastoin kuulu tämän käsitteen alaan. Se, että toimituspalkkio sisältyy kiinnelainan kokonaiskustannuksiin, ei merkitse sitä, että palkkio olisi lainan olennainen suoritus. Jäsenvaltion tuomioistuimen on joka tapauksessa tutkittava sopimuksen pääkohdetta koskevan sopimusehdon selkeys ja ymmärrettävyys riippumatta siitä, onko mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohta saatettu osaksi kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestystä.

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kuluttajan ja rahoituslaitoksen välisen lainasopimuksen ehto, jossa velvoitetaan kuluttaja maksamaan toimituspalkkio, on omiaan aiheuttamaan huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille kuluttajan vahingoksi vilpittömän mielen vaatimuksesta huolimatta, kun rahoituslaitos ei osoita, että tämä palkkio vastaa tosiasiallisesti suoritettuja palveluja ja sille aiheutuneita kuluja, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että sellaisen kanteen nostamiseen, jossa vedotaan kohtuuttoman sopimusehdon pätemättömyyden toteamisesta aiheutuviin palauttamista koskeviin vaikutuksiin, sovelletaan vanhentumisaikaa, kunhan tämän vanhentumisajan alkamisajankohta ja kesto eivät tee tällaista palauttamista koskevan kuluttajan oikeuden käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa sekä tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä järjestelmälle, jossa sallitaan se, että osa oikeudenkäyntikuluista voidaan määrätä kuluttajan maksettavaksi niiden aiheettomasti maksettujen määrien mukaan, jotka hänelle palautetaan sen jälkeen, kun sopimusehto on todettu pätemättömäksi ehdon kohtuuttomuuden vuoksi, koska tällaisella järjestelmällä luodaan olennainen este, joka on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja ei käytä direktiivissä 93/13 vahvistettua oikeutta sopimusehtojen mahdollisen kohtuuttomuuden tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan.

(1) EUVL C 246, 22.7.2019.