1

Euroopan komissio vastaanotti 19.12.2017 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) nojalla esitetyn hakemuksen saada tutustua useisiin asiakirjoihin. Hakemus kirjattiin saapuneeksi viitteellä GESTDEM 2017/7530 (jäljempänä alkuperäinen asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus) ja se koski muun muassa kolmea sellaista asiakirjaa (jäljempänä riidanalaiset asiakirjat), jotka kantajana oleva Régie autonome des transports parisiens (Pariisin alueen itsenäinen liikennelaitos, jäljempänä RATP) oli laatinut.

2

Riidanalaiset asiakirjat ovat

3

DG Move teki 5.3.2018 päätöksen, jonka se antoi tiedoksi alkuperäisen asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen tekijälle (jäljempänä hakija) kirjatulla kirjeellä vastaanottotodistusta käyttäen ja sähköpostitse ja jolla se myönsi hakijalle osittaisen oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin (jäljempänä riidanalainen päätös). DG Move liitti riidanalaiseen päätökseen myös riidanalaisten asiakirjojen toisinnot, joista oli poistettu osia.

4

Hakija esitti 19.3.2018 komission pääsihteeristölle asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan nojalla uudistetun hakemuksen saada tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin kokonaisuudessaan (jäljempänä uudistettu asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus).

5

DG Move ilmoitti hakijalle 20.4.2018, että riidanalaisen päätöksen lähettämisessä oli tehty virhe ja että riidanalaisia asiakirjoja ei olisi pitänyt toimittaa hakijalle. DG Move pyysi, ettei hakija tulosta, tallenna tai käytä riidanalaisia asiakirjoja ja että hakija tuhoaa hänelle aiemmin lähetetyt viestit.

6

DG Move pyysi 25.4.2018 hakijaa allekirjoittamaan ilmoituksen, jonka mukaan hakija sitoutui ensinnäkin siihen, ettei hän käytä, toimita, jaa, jäljennä tai käsittele 5.3.2018 toimitettuja riidanalaisten asiakirjojen toisintoja, joista oli poistettu osia, tai niiden sisältöä, toiseksi olemaan julkaisematta niiden sisältöä ja kolmanneksi tuhoamaan riidanalaisten asiakirjojen sähköiset tai paperiversiot. Hakija palautti allekirjoittamansa ilmoituksen samana päivänä.

7

Kantaja sai 27.4.2018 tietää, kun se luki komission vastauksen unionin yleisen tuomioistuimen presidentin esittämiin kysymyksiin väliaikaista oikeussuojaa koskevassa menettelyssä, jonka kantaja oli pannut vireille 23.4.2018, joka kirjattiin asianumerolla T‑250/18 R ja joka niin ikään koski riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista aiemman asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen perusteella, alkuperäisestä asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta ja siitä, että komissio oli tehnyt virheen ja toimittanut hakijalle sellaiset riidanalaisten asiakirjojen toisinnot, joista oli poistettu osia.

8

Kantaja ja komissio pitivät 4.5.2018 kokouksen, jonka aikana kantaja pyysi komissiota toimittamaan sille 5.3.2018 hakijalle lähetetyn sähköpostiviestin sekä asiakirjat, jotka hakijalle lähetettiin mainittuna päivänä.

9

Kantaja toisti 23.5.2018 kirjallisesti pyyntönsä saada jäljennöksen 5.3.2018 lähetetystä sähköpostiviestistä sekä kaikki sellaiset asiakirjat, mukaan lukien riidanalaiset asiakirjat, jotka oli lähetetty hakijalle.

10

Komission pääsihteeri teki 7.6.2018 päätöksen uudistetusta asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta (jäljempänä 7.6.2018 päivätty päätös) (ks. edellä 4 kohta). Kyseisellä päätöksellä komission pääsihteeri kieltäytyi ilmaisemasta riidanalaisten asiakirjojen sisältämiä tietoja miltään osin sillä perusteella, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vireillä olevia oikeudenkäyntejä asioissa T-250/18, RATP v. komissio ja T‑250/18 R, RATP v. komissio.

11

Komissio toimitti kantajalle 12.6.2018 riidanalaisen päätöksen, luettelon niistä 27 asiakirjasta, joihin komissio katsoi alkuperäisen asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen kohdistuneen, ja riidanalaiset asiakirjat sellaisina kuin ne oli lähetetty hakijalle.

12

Kantaja nosti nyt esillä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.7.2018 jättämällään kannekirjelmällä.

13

Komissio teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.10.2018 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen. Kantaja toimitti huomautuksensa tästä väitteestä 24.11.2018.

14

Kannekirjelmässään kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

15

Oikeudenkäyntiväitteessään komissio vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

16

Oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

17

Työjärjestyksensä 130 artiklan 1 ja 7 kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi pääasian käsittelyä aloittamatta ratkaista vastaajan pyynnöstä, onko kanne jätettävä tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi tai muusta syystä. Koska komissio on pyytänyt käsiteltävässä asiassa unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan, onko kanne jätettävä tutkimatta, ja koska unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, se päättää ratkaista pyynnön asian käsittelyä jatkamatta.

18

Kantajan mukaan oikeudenkäyntiväite, joka perustuu siihen, että kanteelta puuttuu kohde, voidaan nostaa ainoastaan työjärjestyksen 130 artiklan 2 kohdan perusteella. Koska komissio ei ole oikeudenkäyntiväitteessään viitannut työjärjestyksen 130 artiklan 2 kohtaan, kantaja katsoo, että oikeudenkäyntiväite on jätettävä tutkimatta.

19

Tältä osin on huomattava, että komissio ei väitä oikeudenkäyntiväitteessään, että kanne olisi menettänyt kohteensa oikeudenkäynnin aikana, vaan että kanteella ei ollut kohdetta, kun se nostettiin. Työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan nojalla vastaaja voi pyytää unionin yleistä tuomioistuinta pääasian käsittelyä aloittamatta ratkaisemaan, onko kanne jätettävä tutkimatta, ja se, että kanteella ei ollut kohdetta sen nostamishetkellä, on peruste jättää kanne tutkimatta.

20

Muutenkin ja joka tapauksessa on niin, että työjärjestyksen 129 artiklan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi omasta aloitteestaan varsinaisia asianosaisia kuultuaan milloin tahansa ratkaista perustellulla määräyksellä ehdotonta prosessinedellytystä koskevan kysymyksen. Koska kysymys siitä, onko kanne jätettävä tutkimatta, koska sillä ei ollut kohdetta sen nostamishetkellä, on ehdotonta prosessinedellytystä koskeva kysymys, unionin yleinen tuomioistuin voi omasta aloitteestaan ratkaista tämän kysymyksen.

21

Siten kantaja on väärässä, kun se väittää, että komission oikeudenkäyntiväite on jätettävä tutkimatta.

22

Komissio katsoo ensisijaisesti, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska se koskee tointa, jota ei enää ollut olemassa kanteen nostamishetkellä. Komission mukaan riidanalainen päätös korvattiin kokonaisuudessaan uudistetusta asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta 7.6.2018 tehdyllä päätöksellä. Toimielimen kanta vahvistettiin lopullisesti viimeksi mainitulla päätöksellä.

23

Kantajan 6.7.2018 nostamalta kanteelta puuttuu kohde, koska kanteella vaaditaan sellaisen oikeudellisen toimen kumoamista, jota ei ole ollut olemassa enää 7.6.2018 jälkeen, jolloin se korvattiin komission kyseisenä päivänä tekemällä päätöksellä, jolla vastattiin uudistettuun asiakirjoihin tutustumista koskevaan hakemukseen. Siten – riippumatta oikeussuojan tarvetta koskevasta kysymyksestä – kantajan vireille saattaman oikeudenkäynnin syytä ei enää ollut olemassa kannekirjelmän jättämishetkellä. Komissio katsoo lisäksi, että 7.6.2018 päivätty päätös tekee kantajan väitteistä merkityksettömiä, koska asiakysymyksen osalta komissio on kyseisellä päätöksellä päättänyt olla antamatta riidanalaisia asiakirjoja tutustuttaviksi miltään osin.

24

Toissijaisesti komissio katsoo, että käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta, koska kantajalla ei ollut oikeussuojan tarvetta riidanalaisen päätöksen suhteen sillä hetkellä, kun nyt käsiteltävä oikeudenkäynti saatettiin vireille, koska riidanalainen päätös oli jo aikoja sitten lakannut vaikuttamasta kantajaan.

25

Komissio ei kiistä, että virheen johdosta se välitti riidanalaiset asiakirjat toisintoina, joista oli poistettu osia, hakijalle 5.3.2018 lähetetyllä sähköpostiviestillä, eikä sitä, että sen ei olisi pitänyt toimia näin. Komissio katsoo kuitenkin, että se teki heti virheen toteamisen jälkeen kaikki toimenpiteet, jotta virheestä ei aiheutuisi vaikutuksia kantajalle. Komission mukaan tämä toimintatapa osoittautui tehokkaaksi, koska hakija sitoutui kirjallisesti olemaan käyttämättä riidanalaisia asiakirjoja ja poistamaan kaikki niiden kirjalliset ja sähköiset toisinnot. Komissio katsoo, että kantaja oli täysin tietoinen kyseisten kirjallisten sitoumusten sisällöstä, koska sillä oli ne sisältävä asiakirja huhtikuun 2018 lopusta alkaen.

26

Näin ollen komissio katsoo, että kantaja on väärässä, kun se väittää yhtäältä, että riidanalaiset asiakirjat ovat saatavilla erga omnes sellaisina toisintoina, joista on poistettu osia, ja toisaalta, että sillä oli edelleenkin oikeussuojan tarve käsiteltävän kanteen nostamispäivänä, vaikka riidanalainen päätös oli lakannut vaikuttamasta kantajaan millään tavalla yli kaksi kuukautta aiemmin. Komission mukaan kantaja väittää muttei osoita, että riidanalaiset asiakirjat ovat ”potentiaalisesti” sen kilpailijoiden käsillä.

27

Kantaja katsoo, että oikeudenkäynnin kohteen ja oikeussuojan tarpeen käsitteet ovat päällekkäisiä, koska kantajalla on oltava oikeussuojan tarve oikeudenkäynnin kohteen perusteella siinä vaiheessa, kun kanne nostetaan, sillä muuten kanne ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Näin ollen kantaja tarkastelee komission esittämää kahta oikeudenkäyntiväitettä yhdessä.

28

Kantaja katsoo ensinnäkin, että riidanalaisella päätöksellä on itsenäisiä ja erityisiä oikeusvaikutuksia. Tältä osin kantaja korostaa, että se on laatinut riidanalaiset asiakirjat ja että tällä perusteella sillä konkreettisella teolla, että kyseiset asiakirjat on välitetty riidanalaisen päätöksen perusteella, on ollut kantajaan kohdistuvia vaikutuksia. Kantaja huomauttaa, että komissio on vasta seitsemän viikon kuluttua siitä, kun riidanalaiset asiakirjat toimitettiin 5.3.2018, kirjoittanut hakijalle ja pyytänyt, ettei hakija tulosta, tallenna tai käsittele kyseisiä virheen johdosta hänelle lähetettyjä asiakirjoja. Tätä 20.4.2018 tehtyä pyyntöä täydennettiin 25.4.2018 ja sen perusteella hakija sitoutui 25.4.2018 olemaan käyttämättä ja levittämättä riidanalaisten asiakirjojen sisältämiä tietoja. Kantaja päättelee näistä seikoista, että riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen levittämisellä oli seitsemän viikon ajan erga omnes ‑vaikutus ja että tämä levittäminen on samaistettava lainvastaiseen menettelyyn, jolloin kyseisestä tilanteesta aiheutuu vahingollisia seurauksia, joiden vaikutukset kantajan etuun jatkuvat kiistattomalla tavalla.

29

Kantajan mukaan riidanalaisella päätöksellä on ollut kantajaan kohdistuvia oikeusvaikutuksia, koska yhtäältä hakijan 25.4.2018 päivätyllä ilmoituksella ei ole voitu kumota riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen erga omnes ‑vaikutusta ilmoituksen sisältämää sitoumusta edeltäneen seitsemän viikon ajalta ja toisaalta ilmoituksella ja 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä on voinut olla sitova vaikutus vain komissiota ja hakijaa kohtaan. Kantajan mukaan edellä mainitun seitsemän viikon jakson aikana kilpailevat toimijat ovat voineet päästä käsiksi riidanalaisiin asiakirjoihin ja niitä on voitu käyttää niissä kansallisissa tuomioistuinmenettelyissä, joiden yhteydessä on esitetty samat ennakkoratkaisukysymykset kuin yhdistetyissä asioissa Mobit ja Autolinee Toscane (C-350/17 ja C-351/17). Vaikka kantaja ei voi arvioida tällaisen välittämisen laajuutta, se katsoo, että hyvän hallinnon periaatteesta seuraa, että komissiolla oli velvollisuus tiedustella siitä, miten hakija oli käyttänyt riidanalaisia asiakirjoja, mitätöidäkseen tarvittaessa, ja jos se on ollut mahdollista, riidanalaisen päätöksen tosiasiallisen erga omnes ‑vaikutuksen. Kantajan mukaan on ilmeistä, että komission toteuttamilla toimenpiteillä, joilla se pyrki korjaamaan virheensä, ei voitu korjata sellaista asiakirjojen toimittamista, jolla oli lopullisesti ollut erga omnes ‑vaikutus. Kantaja katsoo, että sillä, että 7.6.2018 päivätyllä päätöksellään komissio päätti olla ilmaisematta riidanalaisten asiakirjojen sisältämiä tietoja, koska kyseisten tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi oikeudenkäyntejä komissiota vastaan nostetuissa asioissa T-250/18 R ja T-250/18, ei pelkästään jätetty vastaamatta tietojen ilmaisemisen erga omnes ‑vaikutukseen vaan se on myös osoitus siitä, että tietojen ilmaisemisen, joka oli jo vaikuttanut mainittuihin oikeudenkäynteihin, on katsottava aiheuttavan myös tulevia haittoja oikeudenkäynneille. Näin ollen kantaja katsoo, että sillä on edelleenkin intressi saada riidanalainen päätös kumotuksi.

30

Toiseksi kantaja katsoo, että 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä ei ole voitu kumota ja korvata riidanalaista päätöstä, ensinnäkin, koska riidanalaisella päätöksellä on sallittu riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen erga omnes 5.3.–25.4.2018. Riidanalaisella päätöksellä on edelleenkin oikeusvaikutuksia, koska hakijan kolmansille henkilöille välittämiä riidanalaisia asiakirjoja voidaan edelleenkin välittää toisille kolmansille henkilöille ensimmäisten kolmansien henkilöiden toimesta, jotka ovat saaneet kyseiset asiakirjat haltuunsa hyväksyttävällä tavalla, eikä 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä voida vaikuttaa tähän mitenkään. Kantaja katsoo, että 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä ei muutenkaan ole voitu kumota ja korvata riidanalaista päätöstä, koska 7.6.2018 päivätyn päätöksen tarkoituksena on selventää hakijalle komission kanta alkuperäiseen ja uudistettuun asiakirjoihin tutustumista koskevaan hakemukseen. Komission ja hakijan välisillä viesteillä 20. ja 25.4.2018 oli vaikutus, joka koski ainoastaan riidanalaisten asiakirjojen välittämistä tulevaisuudessa kolmansille henkilöille hakijan toimesta, koska ne eivät vaikuta mitenkään siihen, miten hakija tai kolmannet henkilöt olivat aikaisemmin käyttäneet kyseisiä asiakirjoja, ja viimeksi mainitut voivat lisäksi nykyäänkin käyttää niitä.

31

Kolmanneksi kantaja katsoo, että vaikka katsottaisiinkin, että riidanalainen päätös on korvattu 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä, kantajalla on edelleenkin oikeussuojan tarve riidanalaisen päätöksen suhteen. Kantaja muistuttaa tältä osin, että poikkeuksellisesti oikeudenkäynti ei menetä kohdettaan, vaikka kumoamiskanteen kohteena oleva toimi peruutetaan tai korvataan, jos kantajalla on edelleen riittävä intressi saada tuomio, jolla toimi virallisesti kumotaan.

32

Kantaja katsoo, että sillä on oikeussuojan tarve ja intressi saada riidanalainen päätös kumotuksi seuraavista syistä:

33

On muistutettava, että toimia tai päätöksiä, jotka voivat olla SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kumoamiskanteen kohteena, ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 11.11.2004, Portugali v. komissio, C-249/02, EU:C:2004:7044, 35 kohta ja tuomio 26.1.2010, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑362/08 P, EU:C:2010:40, 51 kohta).

34

Sen ratkaisemiseksi, onko riidanalainen toimi päätös, josta voidaan nostaa kumoamiskanne, on tutkittava kyseisen toimen sisältöä (ks. vastaavasti määräys 14.5.2012, Sepracor Pharmaceuticals (Ireland) v. komissio, C‑477/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:292, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Lisäksi on muistutettava, että toimi, joka peruutetaan ja korvataan, poistetaan kokonaan unionin oikeusjärjestyksestä. Toimen peruuttamisella on siis yleensä taannehtiva vaikutus (ks. vastaavasti määräys 28.5.1997, Proderec v. komissio, T-145/95, EU:T:1997:74, 26 kohta; määräys 14.9.2011, Italia v. komissio, T-239/10, ei julkaistu, EU:T:2011:471, 22 kohta ja määräys 8.6.2017, Elevolution – Engenharia v. komissio, T-691/16, ei julkaistu, EU:T:2017:395, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Käsiteltävässä asiassa on niin, että riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen hakija on esittänyt asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun uudistetun hakemuksen, jolla hän on pyytänyt komissiota muuttamaan kantaansa. Tämän hakemuksen perusteella komission pääsihteeri on tehnyt asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla 7.6.2018 päivätyn päätöksen, jolla kieltäydytään antamasta riidanalaisia asiakirjoja tutustuttaviksi miltään osin.

37

Riidanalainen päätös on siis peruutettu ja korvattu 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä (ks. vastaavasti tuomio 2.10.2014, Strack v. komissio, C-127/13 P, EU:C:2014:2250, 89 kohta ja tuomio 24.5.2011, NLG v. komissio, T-109/05 ja T-444/05, EU:T:2011:235, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska riidanalainen päätös on ollut ainoastaan komission ensimmäinen kannanotto, joka on kokonaisuudessaan korvattu 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä, menettely on päättynyt viimeksi mainittuun päätökseen ja nimenomaan sitä on siten pidettävä luonteeltaan päätöksenä (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2003, Co-Frutta v. komissio, T-47/01, EU:T:2003:272, 30–32 kohta).

38

Siten kanteen nostamishetkellä riidanalainen päätös oli jo korvattu 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä ja kyseisellä päätöksellä riidanalainen päätös oli poistettu unionin oikeusjärjestyksestä, jolloin sillä ei enää ollut vaikutuksia, mukaan lukien kantajaan kohdistuvia vaikutuksia.

39

Näin ollen käsiteltävällä kanteella ei ollut kohdetta kanteen nostamishetkellä ja se on jätettävä tutkimatta.

40

Kantajan eri argumentit eivät aseta tätä päätelmää kyseenalaiseksi.

41

On totta, että oikeuskäytännössä on katsottu, että kumoamiskanne ei menetä kohdettaan, jos kumoamiskanteen kohteena oleva toimi peruutetaan oikeudenkäynnin aikana, jos kantajalla siitä huolimatta on edelleen riittävä intressi saada tuomio, jolla toimi virallisesti kumotaan (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2007, Wunenburger v. komissio, C-362/05 P, EU:C:2007:322, 47 ja 50–52 kohta; tuomio 27.9.2002, Tideland Signal v. komissio, T-211/02, EU:T:2002:232, 48 ja 49 kohta ja määräys 14.9.2011, Italia v. komissio, T-239/10, ei julkaistu, EU:T:2011:471, 23 kohta).

42

Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin niin, että kantajan kanteelta puuttui kohde jo kanteen nostamishetkellä (ks. edellä 38 kohta).

43

Lisäksi siltä osin kuin kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen kumoamisella voitaisiin välttää se, että sitä väitetysti rasittava lainvastaisuus toistuisi tulevaisuudessa, on todettava, että kaikki lainvastaisuudet, joiden kantaja väittää tapahtuneen, liittyvät läheisesti käsiteltävän asian erityisolosuhteisiin ja että kantaja ei ole perustellut riittävästi vaaraa siitä, että ne toistuisivat tulevaisuudessa. Komission menettely, sellaisena kuin sitä on kuvailtu edellä 5 ja 6 kohdassa, sen jälkeen, kun riidanalaisten asiakirjojen sisältämiä tietoja oli virheellisesti ilmaistu, päinvastoin osoittaa, että vaara siitä, että tällainen ilmaiseminen toistuisi tulevaisuudessa, ei ole toteutunut.

44

Lisäksi siltä osin kuin kantaja katsoo, että sillä on edelleenkin oikeussuojan tarve, koska jos riidanalaista päätöstä ei kumota, se on edelleenkin voimassa erga omnes lukuun ottamatta hakijaa, jolle 7.6.2018 päivätty päätös on osoitettu, on todettava, että tämä tulkinta on virheellinen. Kuten edellä 37 kohdassa esitetään, riidanalainen päätös on korvattu 7.6.2018 päivätyllä päätöksellä. Näin ollen ei voida väittää, että riidanalainen päätös olisi edelleenkin voimassa muiden henkilöiden kuin hakijan kannalta 7.6.2018 päivätyn päätöksen tekemisen jälkeen.

45

Siltä osin kuin kantaja perustelee oikeusturvan tarvettaan sillä, että riidanalaisten asiakirjojen sisältämät tiedot on osin ilmaistu riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, on havaittava, että riidanalaisen päätöksen kumoamisella ei voida palauttaa tilannetta entiselleen. Vaikka nimittäin unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla, jolla riidanalainen päätös kumotaan, on erga omnes ‑oikeusvaikutus oikeusvoiman ehdottomuuden vuoksi ja vaikka se siten johtaa päätöksen poistamiseen taannehtivasti kaikkien oikeussubjektien kannalta (ks. vastaavasti tuomio 1.6.2006, P & O European Ferries (Vizcaya) ja Diputación Foral de Vizcaya v. komissio, C‑442/03 P ja C‑471/03 P, EU:C:2006:356, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tällaisella kumoamisella ei korjata vaikutuksia, jotka ovat lopullisesti aiheutuneet riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisesta kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen. Riidanalaisen päätöksen kumoamisella ei siten voida peruuttaa riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen seurauksia, koska henkilöt, jotka ovat lukeneet kyseiset tiedot, ovat saaneet ne välittömästi ja peruuttamattomasti tietoonsa. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei siten ole omiaan tuottamaan kantajalle etua.

46

Se, että unionin yleinen tuomioistuin jättää riidanalaiseen päätökseen kohdistuvan kumoamiskanteen tutkimatta, koska siltä puuttuu kohde, ei kuitenkaan vaikuta kantajan mahdollisuuteen nostaa vahingonkorvauskanne, kunhan kantaja katsoo, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta on aiheutunut sille vahinkoa. Oikeussuojakeinojen erillisyyden periaatteen mukaisesti asianosainen voi nimittäin nostaa vahingonkorvauskanteen ilman, että yhdessäkään säännöksessä tai määräyksessä edellytetään, että hänen on vaadittava sen lainvastaisen toimen kumoamista, josta hänelle on aiheutunut vahinkoa (ks. vastaavasti tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C‑310/97 P, EU:C:1999:407, 59 kohta ja tuomio 28.2.2018, Vakakis kai Synergates v. komissio, T-292/15, EU:T:2018:103, 30 kohta).

47

Kaikesta edellä todetusta seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta.

48

Komissio katsoo, että kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut yhtäältä, koska kanne ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, ja toisaalta, koska kantajan on täytynyt tietää kanteen jättämishetkellä, että riidanalaisten asiakirjojen välittämisellä virheen johdosta ei ollut enää vaikutuksia, että oli esitetty uudistettu asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus ja että komissio aikoi tehdä hakemuksesta päätöksen, jossa kantajan intressit otettaisiin asianmukaisesti huomioon.

49

Kantaja katsoo, että komissio on velvoitettava korvamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, koska komission oikeudenkäyntiväite on hylättävä ja koska julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotuksessa Mobit ja Autolinee Toscane (C-350/17 ja C-351/17, EU:C:2018:869) on hylätty komission tulkinta rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23.10.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (EUVL 2007, L 315, s. 1) ulottuvuudesta.

50

Työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa: