—

kumoamaan vastaajan valituslautakunnan 17.10.2018 tekemän päätöksen A-001-2018 ja vastaajan 19.6.2018 tekemän päätöksen 05/2018, jonka valituslautakunta pysytti

—

antamaan ratkaisun kanteessa esitetyistä olennaisista oikeudellisista kysymyksistä, jotka liittyvät siihen, että (i) vastaaja ja valituslautakunta katsoivat virheellisesti, että kantaja oli velvollinen ensiksi hakemaan ja saamaan päätöksen rajat ylittävistä kulujen jakamisesta ennen kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 (1) 17 artiklan perusteella voitiin tehdä päätös (neljäs kanneperuste); ja (ii) vastaaja ja vastaajan valituslauta eivät ole ottaneet huomioon, että kantajan on oikeudellisesti mahdotonta operoida ehdotettua rajayhteysjohtoa Ranskassa ilman vapautusta (kuudes kanneperuste)

—

antamaan päätöksen kanteessa esitetyistä kanneperusteista yksitellen sen välttämiseksi, että riidanalaisista perusteista tulee vielä kiistaa silloin, kun vastaaja käsittelee pyydettyä vapautusta uudelleen ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohtaa on tulkittu virheellisesti katsottaessa, että vastaajalla on tämän säännöksen perusteella poliittista harkintavaltaa sen päättäessä pyydetystä vapautuksesta.

Asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan objektiivisten perusteiden valossa vastaajan harkintavallan pitäisi rajoittua sen tutkimiseen, täyttyvätkö nämä edellytykset.

2)

Toinen kanneperuste: Asetusta N:o 714/2009 on tulkittu virheellisesti katsottaessa, että pyydetty vapautus on myönnettävä ainoastaan viimeisenä keinona toteutettavan toimenpiteenä.

Ilmeisesti ei ole olemassa mitään perustetta sille, että vapautuksen myöntämisen pitäisi olla viimeisenä keinona toteutettava toimenpide.

3)

Kolmas kanneperuste: Asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan nojalla myönnettävää vapautusta koskevaa todistustaakkaa ja siihen tarvittavaa näyttökynnystä on arvioitu virheellisesti.

Vastaaja näyttää asettaneen kantajalle ylivoimaisen näyttövelvollisuuden (probatio diabolica).

4)

Neljäs kanneperuste: Asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 (2) 12 artiklan suhdetta on tulkittu virheellisesti ja siitä johtuen luotettu siihen, että kantajan rajayhteysjohto voi olla rajat ylittävien kustannusten jakomenettelyssä käsiteltävä asia ja sellaiseen menettelyyn liittyvien kysymysten huomioon ottamatta jättäminen

5)

Viides kanneperuste: Unionin oikeuden oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan perusperiaatetta on loukattu kieltäytymällä ottamasta asetuksen N:o 714/2009 oikean tulkinnan määrittelyssä huomioon vakiintunutta käytäntöä ja omaksumalla radikaalisesti erilainen lähestymistapa

6)

Kuudes kanneperuste: Asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on sovellettu virheellisesti jätettäessä ottamatta huomioon Ranskan oikeuden mukaiset rajoitukset, joita sovelletaan sähkön rajayhteysjohtojen muihin kuin RTE-toteuttajiin Ranskassa

7)

Seitsemäs kanneperuste: Asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on sovellettu virheellisesti jätettäessä ottamatta huomioon, että kantajan rajayhteysjohdon rahoittamisen varmistamiseksi on tarpeen, että varmoja tuloja saadaan pitkällä aikavälillä.

Hankkeeseen liittyvät riskit saattavat johtaa tarvittavasta rahoitussitoumuksesta luopumiseen. Riskien vaikutus kantajan kykyyn varmistaa rahoitus on otettava tämän takia huomioon.

8)

Kahdeksan kanneperuste: Asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on sovellettu virheellisesti jätettäessä ottamatta huomioon kantajan rajayhteysjohtoon mahdollisesti kohdistuvien yksittäisten riskien kokonaisvaikutus.

Se, tehdäänkö sijoitus, määräytyy kokonaisriskin ja saavutettavissa olevan kokonaisedun suhteen perusteella. Tämän takia ei riitä, että jokainen riskityyppi analysoidaan erikseen.

9)

Yhdeksäs kanneperuste: Valittajan valituslautakunta ei tutkinut valittajan päätöstä riittävästi.

Kun otetaan huomioon valittajan valituslautakunnan valtuudet ja sille esitettävien kysymysten merkitys, valittajan valituslautakunnan olisi pitänyt tutkia vastaajan päätös tarkemmin.