—

kumoamaan sakon määräämisestä keskittymästä, joka on toteutettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan vastaisesti, 24.4.2018 annetun komission päätöksen C(2018) 2418 final (Asia M.7993 — Altice/PT Portugal (14 artiklan 2 kohdan mukainen menettely)) 1, 2, 3 ja 4 artiklan

—

toissijaisesti käyttämään täyttä tuomiovaltaansa ja merkittävästi alentamaan kyseisen päätöksen 3 ja 4 artiklassa määrättyjä sakkoja ja

—

joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että EU:n sulautuma-asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on rikottu sekä laillisuusperiaatetta ja syyttömyysolettamaa on loukattu sen vuoksi, että riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan keskittymän ”toteuttamisen” käsitettä sen ulottuvuutta ja tarkoitusta laajemmin.

Kantaja väittää, että EU:n sulautuma-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun keskittymän ”toteuttaminen” edellyttäisi muutakin kuin ”mahdollisuutta käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa” yrityksessä ja ettei mikään riidanalaisen päätöksen perusteena olleista seikoista merkitse toteuttamista. Kantaja väittää lisäksi, että koska riidanalaisessa päätöksessä on epäasianmukaisesti laajennettu ”toteuttamisen” käsitettä, siinä on loukattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 7 artiklassa vahvistettua laillisuusperiaatetta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa taattua syyttömyysolettamaa.

2)

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä siltä osin kuin se katsoo riidanalaisessa päätöksessä, että kantaja hankki yksinomaisen määräysvallan PT Portugalissa.

Riidanalainen päätös on oikeudellisesti ja tosiseikkojen osalta virheellinen siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja hankki yksinomaisen määräysvallan PT Portugalissa ja että se toteutti keskittymän hankkimalla yksinomaisen määräysvallan PT Portugalissa.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen ja tosiseikkoja koskevan virheen, kun se on todennut, että EU:n sulautuma-asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa oli rikottu.

Sopimuksen tekemistä edeltävät sopimusehdot, joita väitetysti sisältyi myyntisopimukseen, olivat kantajan mukaan luonteeltaan liitännäisiä eivätkä ne johtaneet keskittymän ennenaikaiseen toteuttamiseen. Kantaja ei myöskään ollut tosiasiassa käyttänyt mitään ratkaisevaa vaikutusvaltaa PT Portugalissa ennen sopimuksen tekemistä. Komissio ei kantajan mukaan voinut kohtuudella tukeutua niihin seitsemään seikkaan, jotka on mainittu riidanalaisen päätöksen 4.2.1 kohdassa, todetakseen, että kantaja käytti tosiasiallista määräysvaltaa PT Portugalissa. Lopuksi riidanalainen päätös on oikeudellisesti ja tosiseikkojen osalta virheellinen siltä osin kuin siinä todetaan, että tietojen antaminen kantajalle oli yksi niistä seikoista, jotka osoittivat määräysvallan käyttöä.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että komissio on loukannut ne bis in idem -periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja kaksoisrangaistuksen kieltoa, ja siinä vedotaan EU:n sulautuma-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan lainvastaisuuteen.

Koska riidanalaisessa päätöksessä on määrätty samalle taholle kaksi sakkoa samasta menettelystä kahden sellaisen säännöksen nojalla, joilla suojataan samaa oikeushyvää, siinä on kantajan mukaan rikottu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kappaleessa vahvistettua ne bis in idem -periaatetta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa vahvistettua suhteellisuusperiaatetta ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmille yhteisiin yleisperiaatteisiin kuuluvaa kaksoisrangaistuksen kieltoa. SEUT 277 artiklan nojalla EU:n sulautuma-asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa ja 14 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, joissa kantajan mukaan annetaan komissiolle oikeus määrätä samalle taholle kaksi kertaa seuraamuksia yhdestä menettelystä, josta on jo määrätty seuraamuksia EU:n sulautuma-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan ja 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla, on pidettävä lainvastaisina.

5)

Viides kanneperuste perustuu siihen, että sakot ovat lainvastaisia ja loukkaavat suhteellisuusperiaatetta.

Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä rikotaan EU:n sulautuma-asetuksen 14 artiklan 2 kohtaa siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle sakkoja, vaikkei kyse ole huolimattomuudesta tai tahallisuudesta eikä mistään EU:n yrityskeskittymien valvontaa koskevien sääntöjen tavoitteiden toteutumisen vaarantamisesta. Riidanalaisessa päätöksessä rikotaan kantajan mukaan SEUT 296 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohtaa, koska sakkojen määrää ei perustella. Riidanalaisessa päätöksessä rikotaan kantajan mukaan myös suhteellisuusperiaatetta, kun siinä määrätään EU:n sulautuma-asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla toinen sakko samasta menettelystä, josta on jo määrätty seuraamuksia EU:n sulautuma-asetuksen 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla. Lopuksi sakoilla loukataan kantajan mukaan suhteellisuusperiaatetta sen vuoksi, että riidanalaisessa päätöksessä ei asianmukaisesti oteta huomioon kaikkia asiassa merkityksellisiä olosuhteita sakon määriä asetettaessa.