201808030782050872018/C 294/703862018TC29420180820FI01FIINFO_JUDICIAL20180627565721

Asia T-386/18: Kanne 27.6.2018 – Iccrea Banca v. komissio ja SRB


C2942018FI5610120180627FI0070561572

Kanne 27.6.2018 – Iccrea Banca v. komissio ja SRB

(Asia T-386/18)

2018/C 294/70Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Iccrea Banca SpA Istituto Centrale del Credito Cooperativo (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat P. Messina, F. Isgrò ja A. Dentoni Litta)

Vastaajat: Euroopan komissio ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa SEUT 263 artiklan nojalla sen 12.4.2018 tehdyn yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen nro SRB/ES/SRF/2018/03 ja tarvittaessa sen liitteet sekä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston mahdolliset myöhemmät päätökset, joista ei vielä ole välttämättä tietoa, joita on käytetty Banca d’Italian 27.4.2018 laatimassa asiakirjassa nro 0517765/18 ja 28.5.2018 laatimassa asiakirjassa nro 0646641/18 vahvistettujen määräysten perusteena

—

velvoittaa korvaamaan SEUT 268 artiklan nojalla ICCREA Bancalle vahingon, joka sille on aiheutunut sellaisten etukäteen suoritettavien osuuksien maksamisesta, jotka yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on määrännyt tehtäviensä puitteissa sen suoritettavaksi

—

siinä tapauksessa, ettei edellä mainittuja vaatimuksia hyväksytä, toteaa (toissijainen vaatimus), että asetuksen (EU) 2015/63 ( 1 ) 5 artiklan 1 kohdan a ja f alakohta ovat (ja tarvittaessa asetus kokonaisuudessaan) pätemättömiä, koska ne ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, syrjinnän kiellon sekä suhteellisuusperiaatteen vastaisia

—

velvoittaa joka tapauksessa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvat kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteella riitautetaan se 12.4.2018 tehty yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös nro SRB/ES/SRF/2018/03 ja sen liitteet sekä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston mahdolliset ne myöhemmät päätökset, joista ei vielä ole välttämättä tietoa, joilla vahvistettiin kantajan osalta delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/63 tarkoitetut rahoitusosuudet.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee asian selvittämiseen liittyviä laiminlyöntejä, tosiseikkojen virheellistä arviointia, asetuksen (EU) N:o 2015/63 5 artiklan a alakohdan virheellistä soveltamista ja syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista

—

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on soveltanut väärin mainitun asetuksen 5 artiklan a alakohtaa määrittäessään kantajan suoritettavaksi määrättyjen rahoitusosuuksien suuruutta, koska se ei ole ottanut huomioon kantajan konserninsisäisiä velkoja.

2)

Toinen kanneperuste koskee asian selvittämiseen liittyviä laiminlyöntejä, tosiseikkojen virheellistä arviointia, asetuksen (EU) N:o 2015/63 5 artiklan f alakohdan virheellistä soveltamista ja syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista.

—

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on soveltanut väärin mainitun asetuksen 5 artiklan f alakohtaa ja aiheuttanut näin tilanteen, jossa rahoitusosuus on muodostunut kaksinkertaiseksi.

3)

Kolmas kanneperuste koskee unionin toimielimen menettelyn lainvastaisuutta sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun vahvistamiskriteerinä SEUT 268 artiklan nojalla.

—

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston menettely täyttää kaikki unionin oikeuskäytännössä korvausvaatimuksen esittämiselle vakiintuneesti asetetut edellytykset, eli sen, että se menettely, josta unionin toimielintä moititaan, on lainvastainen, sen, että vahinko on todellisuudessa aiheutunut ja se, että kyseisen menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä on syy-yhteys.

4)

Neljäs kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja muihin perusteisiin nähden liitännäisenä, koskee tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja näiden perusteella sitä, ettei asetusta (EU) 2015/63 voida soveltaa.

—

Mahdollinen ristiriita mainitun asetuksen ja kantajan tielanteen välillä loukkaa edellä mainittuja periaatteita siltä osin, kuin ICCREAn kanssa tosiasiallisesti samankaltaisessa tilanteessa olevien oikeussubjektien rahoitusosuudet muodostuvat pienemmiksi, mikä vaikeuttaisi perusteettomasti kantajan asemaa ja merkitsisi sitä, että sitä kohdeltaisiin samassa tilanteessa eri tavalla.

( 1 ) Direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL, 2015, L 11, s. 44).