Asia T-345/18: Kanne 1.6.2018 – BNP Paribas v. EKP
Kanne 1.6.2018 – BNP Paribas v. EKP
(Asia T-345/18)
2018/C 268/53Oikeudenkäyntikieli: ranskaAsianosaiset
Kantaja: BNP Paribas (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Gosset-Grainville, M. Trabucchi ja M. Dalon)
Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan osittain EKP:n 26.4.2018 tekemän päätöksen nro ECB-SSM-2018-FRBNP-17 siltä osin kuin siinä määrätään, että yhteiseen kriisinratkaisurahastoon tehdyt peruuttamattomat maksusitoumukset, kansalliset kriisinratkaisurahastot ja talletusten takausjärjestelmät on vähennettävä luokan 1 omasta peruspääomasta yrityksen, alakonsolidointiryhmän ja konsolidointiryhmän tasolla, ja erityisesti sen 9.1, 9.2 ja 9.3 kohdan |
— |
velvoittamaan EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen.
1. |
Ensimmäisen kanneperusteen mukaan oikeusperusta puuttuu. Tältä osin kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä luodaan uusi yleinen sääntö, joka ylittää selvästi oikeudellisen kehyksen, jolla säännellään vastaajan vakavaraisuuden valvontatehtävien suorittamista. Kun vastaaja teki päätöksen arvioimatta etukäteen vakavaraisuus- ja maksuvalmiusriskiä ja ottamatta huomioon kantajan riskiprofiilia, se ylitti luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63) 4 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja 16 artiklassa säädetyn toimivaltansa. Kantaja katsoo, ettei kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa anneta EKP:lle toimivaltaa toimia antaakseen ”asianmukaista tietoa riskeistä” eikä sen 4 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan d alakohdassa sallita vakavaraisuusvalvontatoimien toteuttamista taseen ulkopuolisten erien suhteen. |
2. |
Toisen kanneperusteen mukaan vastaaja teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi virheellisesti yhteisön säännöksiä antamalla luottolaitoksille mahdollisuuden käyttää peruuttamattomia maksusitoumuksia välttyäkseen osalta kriisinratkaisurahastoja ja talletusten takausjärjestelmiä koskevia velvoitteitaan. Riidanalainen päätös on kantajan mukaan sovellettavien säännösten tavoitteiden ja päämäärän vastainen, koska siinä ei oteta huomioon näiden keinojen käyttöönotolla ilmennettyä lainsäätäjän tarkoitusta. Kyseisellä päätöksellä poistetaan siten kyseessä olevien säännösten tehokas vaikutus. |
3. |
Kolmannen kanneperusteen mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska määräys peruuttamattomien maksusitoumusten vähentämisestä sen omasta pääomasta ei ole asianmukaista eikä välttämätöntä puhtaasti hypoteettisen ja jo katetun riskin suhteen. Kantajan mukaan tämä toimenpide on suhteeton, kun otetaan huomioon EKP:n itsensä asettama tavoite ”tarjota asianmukaista tietoa rahoitusriskeistä”. |
4. |
Neljännen kanneperusteen mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe ja hyvän hallinnon periaatetta on loukattu, Kantaja väittää, että valitessaan keinon (oman pääoman alentaminen), joka on ilmeisen epäasianmukainen tavoiteltuun päämäärään nähden (antaa asianmukaista tietoa riskeistä), vastaaja loukkasi hyvän hallinnon periaatetta, kun se ei tehnyt omista arvioinneistaan asianmukaisia johtopäätöksiä. |