—

kumoamaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 21.3.2018 tehdyn komission päätöksen C(2018) 1768 lopullinen (asia AT.40136 – Kondensaattorit) kokonaisuudessaan siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan

—

tai kumoamaan osittain

—

alentaa kantajalle SEUT 261 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 ( 1 ) 31 artiklan nojalla määrätyn sakon määrää,

—

joka tapauksessa korvaamaan komission sakon määrästä tekemän arvioinnin omalla arvioinnillaan ja alentamaan kantajalle SEUT 261 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 31 artiklan nojalla määrätyn sakon määrää, ja

—

velvoittamaan komission vastaamaan oikeudenkäyntikuluista unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan mukaisesti.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu aineellisiin virheisiin tosiseikkojen osalta

Tosiseikkoja koskevat väitetyt aineelliset virheet liittyvät erityisesti kolmeen ajanjaksoon kontaktien kanssa. Kantaja väittää, että komissio teki virheellisesti tosiseikkoja koskevia toteamuksia, joista ei ole riittävästi näyttöä. Näin ollen komissio katsoi virheellisesti, että SEUT 101 artiklaa oli rikottu.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu oikeudellisiin virheisiin siltä osin kuin on kyse määrittelemisestä yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi ja jatkuvaksi rikkomiseksi ja olettamasta kantajan osallistumista koskevasta vastuusta

Toinen kanneperuste koskee komission väitettyjä virheitä sekä siltä osin kuin on kyse kontaktien määrittelemisestä yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi ja jatkuvaksi rikkomiseksi että siltä osin kuin on kyse kantajan vastuusta tällaisesta rikkomisesta. Ensimmäiseksi komissio ei kantajan mukaan osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatkuvan rikkomisen laajuutta. Toiseksi komissio katsoi virheellisesti, että kantaja on vastuussa kontakteista, joihin se ei osallistunut. Kolmanneksi komissio katsoi virheellisesti, että rikkominen jatkui keskeytyksettä ennen 7.11.2013. Neljänneksi komissio katsoi virheellisesti, että kantaja on vastuussa jatkuvasta osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkuvaan rikkomiseen 10.11.2008 jälkeen. Tämän seurauksena komissio oli menettänyt mahdollisuutensa määrätä kantajalle sakkoa. Viidenneksi komissio katsoi virheellisesti, että kantajan osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkuvaan rikkomiseen jatkui sen nimenomaisesta vetäytymisestä huolimatta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu toimivallan puutteeseen

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu sakon määrän vahvistamisessa tapahtuneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen

Kantaja vetoaa neljännessä kanneperusteessaan siihen, että sakon määrän vahvistamisessa tapahtui ilmeisiä arviointivirheitä. Ensinnäkin komissio loukkasi kantajan mukaan suhteellisuusperiaatetta ja sakkojen määräämistä koskevia omia suuntaviivojaan, kun se käytti sakon laskentaperustana koko ETA:n myyntiä. Toiseksi ja kolmanneksi määritellessään virheellisesti vakavuuden perusteella määräytyvän kertoimen ja lisämaksun komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta, laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan ja loukksi ne bis in idem –periaatetta. Neljänneksi komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta, laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan ja loukkasi yhdenvertaisuusperiaatetta, koska määrätty sakko ei väitetysti kuvasta kantajan rajallista osallisuutta. Lisäksi komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja, koska se ei ottanut huomioon lieventävänä seikkana kantajan huolimattomuutta ja sen huomattavan rajallista osuutta ja sitä, että se toimi kilpailusääntöjen mukaisesti.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen

Kantaja väittää viidennessä kanneperusteessaan, että komissio rikkoi SEUT 263 artiklan mukaisia olennaisia menettelymääräyksiä, koska se ei lähettänyt Nichiconille täydentävää väitetiedoksiantoa ja koska sen asettama määräaika, jonka kuluessa puolustus oli toimitettava, oli liian lyhyt.