—

toteamaan, että kanne on otettava tutkittavaksi ja että se on perusteltu;

—

kumoamaan osittain 13.12.2017 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/212 siltä osin kuin siinä lisätään Tunisia luetteloon kolmansista maista, joiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä on komission ilmoituksen mukaan strategisia puutteita

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu komission toimivallan puuttumiseen ja olennaisten muotomääräysten noudattamatta jättämiseen, koska kantajan mukaan komissio ylitti Tunisian ja Euroopan unionin välillä tehtyyn assosiaatiosopimukseen nähden valtuutensa, joiden mukaisesti sen olisi pitänyt saattaa kysymys assosiaationeuvoston käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisee erimielisyyden, tai toissijaisesti sen olisi pitänyt toteuttaa tarvittavat toimenpiteet näiden etujen turvaamiseksi.

2)

Toinen kanneperuste perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen yhtäältä Euroopan unionin arviointia Tunisiasta ja toisaalta kansainvälisen rahanpesun vastaisen työryhmän (GAFI) Tunisiaa koskevaa arviointia koskevilta osin. Tältä osin kantaja katsoo, että komissio ei toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä sen riskin kasvun hallitsemiseksi, jota riidanalainen delegoitu asetus merkitsee Tunisian talouskehitykselle.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu Euroopan unionin perussopimusten ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 216 artiklan 2 kohdan, jonka mukaan kansainväliset sopimukset sitovat toimielimiä, rikkomiseen.