1

Euroopan henkilöstövalintatoimisto (EPSO) julkaisi 12.1.2017 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen avoimesta kilpailusta EUIPO/AD/01/17 – Hallintovirkamiehet (AD 6) immateriaalioikeuksien alalla (EUVL 2017, C 9A, s. 1; jäljempänä kilpailuilmoitus). Tämän EPSOn järjestämän kilpailun tarkoituksena oli laatia varallaololuettelo Euroopan unionin teollisuusoikeuksien viraston (EUIPO) suorittamaa hallintovirkamiesten palvelukseenottoa varten. Kyseistä ilmoitusta koskeva oikaisu julkaistiin 22.9.2017 ilmestyneessä Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 315A.

2

Kilpailuilmoituksessa todettiin otsikon ”Valintamenettely” alla, että osallistumisedellytykset täyttävät ja pätevyyteen perustuvassa esikarsinnassa parhaiten suoriutuneet hakijat kutsutaan ”EPSOn arviointikeskukseen”, jossa arvioidaan heidän kielellistä, numeerista ja abstraktia päättelykykyään teettämällä joukko monivalintatehtäviä, tämän jälkeen kahdeksaa yleistä kompetenssia haastattelulla, postikoriharjoituksella (e-tray), ryhmätyöharjoituksella ja kirjallisella tehtävällä sekä lopuksi heidän kilpailua varten vaadittavia erityiskompetenssejaan haastattelulla.

3

Kilpailuilmoituksessa täsmennettiin, että yleisiä kompetensseja arvioitiin 80 pisteellä siten, että yleisten kompetenssien vaadittu vähimmäispistemäärä oli 40 pistettä, ja että erityiskompetensseja arvioitiin 100 pisteellä siten, että erityiskompetenssien vaadittu vähimmäispistemäärä oli 50 pistettä.

4

Kilpailuilmoituksen liitteessä III, jonka otsikko on ”Avoimet kilpailut – yleiset säännöt”, olevassa 6.4 kohdassa todettiin, että hakijat voivat pyytää valintalautakunnan minkä tahansa päätöksen uudelleentarkastelua, ja 6.5 kohdassa todettiin, että heillä on oikeus tehdä hallinnollinen valitus nimittävälle viranomaiselle eli EUIPO:n pääjohtajalle.

5

Kantajana oleva Lars Helbert ilmoittautui hakijaksi kyseiseen kilpailuun. EPSO ilmoitti hänelle 12.7.2017, että hänet kutsutaan arviointikeskukseen, jossa hän suoritti kokeet 11. ja 12.10.2017.

6

EPSO ilmoitti kantajalle 1.12.2017 päivätyllä kirjeellä, että valintalautakunta oli päättänyt jättää merkitsemättä hänet kilpailun läpäisseiden hakijoiden varallaololuetteloon (jäljempänä valintalautakunnan alkuperäinen päätös). Tämä johtui siitä, että koska kantaja oli saanut 99,5 pistettä arviointikeskuksessa suoritetuista kokeista, hän ei lukeutunut parhaiten suoriutuneiden hakijoiden joukkoon. Varallaololuetteloon merkityn viimeisen hakijan kokonaispistemäärä kyseisisten kokeiden jälkeen oli 102/180.

7

Joulukuun 1. päivänä päivättyyn EPSOn kirjeeseen oli liitetty asiakirja, jonka otsikko on ”Kompetenssipassi”. Tästä asiakirjasta ilmeni, että kantaja oli saanut yhteensä 44,5 pistettä 80 pisteestä kokeissa, joiden tarkoituksena oli arvioida hänen yleisiä kompetenssejaan, ja 55 pistettä 100 pisteestä erityiskompetensseja kartoittavassa haastattelussa eli yhteensä 99,5 pistettä 180 pisteestä kaikissa mainituissa kokeissa.

8

Kantaja esitti 10.12.2017 valintalautakunnalle uudelleentarkastelupyynnön.

9

Varallaololuettelo julkaistiin 16.1.2018 ilmestyneessä Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 14A.

10

Kantaja teki 26.2.2018 EUIPO:lle Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen valintalautakunnan alkuperäisestä päätöksestä.

11

Valintalautakunnan puheenjohtaja ilmoitti kantajalle 7.3.2018 päivätyllä kirjeellä, että valintalautakunta oli uudelleentarkastelupyynnön johdosta tarkastellut uudelleen häntä koskevia asiakirjoja ja pysyttänyt alkuperäisen päätöksensä (jäljempänä uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös).

12

Kantaja täydensi 29.4.2018 EUIPO:n ehdotuksesta EUIPO:lle tekemäänsä valitusta, joka koski uudelleentarkastelun jälkeen tehdyllä päätöksellä pysytettyä valintalautakunnan alkuperäistä päätöstä.

13

EUIPO hylkäsi tämän valituksen 8.6.2018 tehdyllä ja kantajalle samana päivänä tiedoksi annetulla päätöksellä (jäljempänä valituksen hylkäämisestä tehty päätös).

14

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.9.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä.

15

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti 9.7.2019 tekemällä päätöksellä nyt käsiteltävä asia jaettiin uudelle esittelevälle tuomarille, joka kuuluu ensimmäiseen jaostoon.

16

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksensä 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti 17.10.2019 tekemällä päätöksellä nyt käsiteltävä asia jaettiin neljännelle jaostolle.

17

Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen, kehotti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimenpiteinä asianosaisia esittämään tiettyjä asiakirjoja ja esitti asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joihin oli vastattava kirjallisesti tai istunnossa. Asianosaiset vastasivat näihin kehotuksiin asetetussa määräajassa.

18

Asianosaisten lausumat ja unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 2.7.2020 pidetyssä istunnossa.

19

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

20

EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

21

Kantaja vaatii ensimmäisessä vaatimuksessaan kumoamaan valintalautakunnan alkuperäisen päätöksen ja uudelleentarkastelun jälkeen tehdyn päätöksen alkuperäisessä muodossaan valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen johdosta. Kantaja täsmentää, että valintalautakunnan alkuperäinen päätös ja uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös muodostavat yhdessä riidanalaisen päätöksen.

22

Tältä osin on huomattava, että kantaja pyysi 10.12.2017 valintalautakunnan alkuperäisen päätöksen uudelleentarkastelua kilpailuilmoituksen liitteessä III olevan 6.4 kohdan mukaisesti. Valintalautakunta pysytti alkuperäisen päätöksensä uudelleentarkastelun jälkeen tehdyllä päätöksellä.

23

Oikeuskäytännössä katsotaan kuitenkin, että kun henkilö, jonka kilpailuun osallistumista koskeva hakemus on hylätty, vaatii kyseisen päätöksen uudelleenkäsittelyä hallintoviranomaisia sitovan nimenomaisen säännöksen perusteella, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tai mahdollisesti 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna hänelle vastaisena toimena on pidettävä valintalautakunnan uudelleentarkastelun jälkeen tekemää päätöstä (tuomio 16.5.2019, Nerantzaki v. komissio, T‑813/17, ei julkaistu, EU:T:2019:335, 25 kohta; ks. vastaavasti myös määräys 3.3.2017, GX v. komissio, T-556/16, ei julkaistu, EU:T:2017:139, 21 kohta ja tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 29 kohta).

24

Näin ollen uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös korvaa valintalautakunnan alkuperäisen päätöksen (tuomio 16.5.2019, Nerantzaki v. komissio, T-813/17, ei julkaistu, EU:T:2019:335, 25 kohta; ks. vastaavasti myös määräys 3.3.2017, GX v. komissio, T-556/16, ei julkaistu, EU:T:2017:139, 22 kohta ja tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 29 kohta).

25

Edellä esitetyn perusteella kumoamisvaatimuksen on tulkittava koskevan uudelleentarkastelun jälkeen tehtyä päätöstä (jäljempänä riidanalainen päätös).

26

Kantaja esittää kumoamisvaatimustensa tueksi lähinnä kolme kanneperustetta, jotka koskevat

27

Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja väittää muun muassa, ettei valintalautakunnan kokoonpano ollut pysyvä kilpailun suullisten kokeiden aikana, koska kaikki valintalautakunnan jäsenet eivät olleet läsnä kaikissa kokeissa, ja että heidän sijastaan paikalla oli vain muutamasta jäsenestä koostuvia ”arviointilautakuntia”, joista jokainen arvioi ainoastaan pienen määrän hakijoita. Kantajan mukaan häntä haastatteli erityiskompetensseja kartoittavassa haastattelussa arviointilautakunta, joka arvioi ainoastaan 20:tä prosenttia hakijoista. Hänen mukaansa hakijoiden objektiivinen ja yhdenmukainen arviointi edellyttää vähintään arvioijien ydinryhmän jatkuvaa läsnäoloa kaikissa kokeissa. Kantaja väittää lisäksi, ettei tässä yhteydessä toteutettu riittävästi koordinointitoimia, joilla varmistetaan hakijoiden johdonmukainen ja objektiivinen arviointi, yhtäläiset mahdollisuudet sekä yhdenvertainen kohtelu.

28

Kantaja katsoo, että näissä olosuhteissa on loukattu valintalautakunnan johdonmukaisuutta, hakijoiden yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua sekä arvioinnin objektiivisuutta koskevia periaatteita ja rikottu kilpailuilmoituksen liitteessä III olevia 2.4 ja 3.1 kohtaa.

29

EUIPO kiistää tämän väitteen.

30

Tältä osin on muistutettava, että unionin virastoilla ja toimielimillä on kilpailun järjestämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämistä varten laaja harkintavalta ja että tässä yhteydessä unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on rajoituttava siihen, mikä on tarpeen hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja heidän välillään tehdyn valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 63 kohta).

31

Lisäksi velvollisuus ottaa palvelukseen mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä merkitsee, että nimittävän viranomaisen ja valintalautakuntien on toimivaltuuksiaan käyttäessään huolehdittava siitä, että kilpailuissa noudatetaan hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun, arvostelun johdonmukaisuuden ja arvioinnin objektiivisuuden periaatteita (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 64 kohta).

32

Hakijoiden yhdenvertaisuuden, arvostelun johdonmukaisuuden ja arvioinnin objektiivisuuden varmistamiseksi valintalautakunnan on taattava, että arviointiperusteita sovelletaan kaikkiin hakijoihin johdonmukaisesti siten, että se erityisesti varmistaa kokoonpanonsa pysyvyyden (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2002, Girardot v. komissio, T‑92/01, EU:T:2002:220, 24–26 kohta ja tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 65 kohta).

33

Oikeuskäytännön mukaan tämä on erityisen tärkeää käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa suullisissa kokeissa, koska ne eivät ole luonteeltaan yhtä yhdenmukaisia kuin kirjalliset kokeet (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2004, Vonier v. komissio, T-165/03, EU:T:2004:331, 39 kohta; tuomio 29.9.2010, Brune v. komissio, F-5/08, EU:F:2010:111, 38–41 kohta ja tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 66 kohta).

34

Käsiteltävässä asiassa kilpailuilmoituksen liitteessä III olevasta 2.4 kohdasta ilmenee, että kilpailun järjestämisestä vastaava elin ”noudattaa valintamenettelyissään johdonmukaisesti yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta varmistaakseen kaikkien hakijoiden tasapuolisen kohtelun”.

35

Kilpailuilmoituksen liitteessä III olevassa 3.1 kohdassa todetaan, että ”kutakin valintamenettelyä varten nimitetään valintalautakunta, joka vertaa hakijoita ja valitsee heistä parhaat kompetenssien, soveltuvuuden ja pätevyyden perusteella kilpailuilmoituksessa määriteltyjen vaatimusten pohjalta”, että ”valintalautakunnat koostuvat EU:n virkamiehistä”, että ”puolet niiden jäsenistä ovat hallinnon (henkilöstöosastojen) ja loput henkilöstökomiteoiden nimittämiä” ja että ”valintalautakunnan jäsenten nimet julkaistaan EPSOn internetsivuilla (www.eu-careers.eu)”.

36

Marraskuun 23. päivänä 2016 tehdyllä kilpailun valintalautakunnan jäsenten nimeämistä koskevalla päätöksellä ADM-16-60, sellaisena kuin se on muutettuna viimeksi 19.9.2017 tehdyllä kilpailun valintalautakunnan jäsenten nimeämistä koskevalla päätöksellä ADM-16-60-Rev4, EUIPO perusti valintalautakunnan, johon kuului puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, kahdeksan vakinaista jäsentä ja kolme varajäsentä. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, kahdeksan vakinaista jäsentä ja kaksi kolmesta varajäsenestä olivat EUIPO:n toimihenkilöitä, ja kolmas varajäsen oli Euroopan komission toimihenkilö.

37

Arviointikeskuksen kokeisiin sisältyi muun muassa kaksi haastattelua, joista toisessa kartoitettiin hakijoiden erityiskompetensseja ja toisen perusteella arvioitiin yleisiä kompetensseja (jäljempänä yleisiä kompetensseja kartoittava/kartoittanut haastattelu).

38

Asianosaisten välillä on riidatonta, etteivät kaikki valintalautakunnan jäsenet olleet läsnä jokaisessa haastattelussa. EUIPO:n unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimiin 28.2. ja 9.4.2020 antamiin vastauksiin (jäljempänä EUIPO:n 28.2.2020 antama vastaus ja EUIPO:n 9.4.2020 antama vastaus) sisältyneistä tiedoista ilmenee, että kahdesta valintalautakunnan jäsenestä koostuneet arviointilautakunnat arvioivat kunkin hakijan kompetensseja kyseisten haastattelujen aikana. Näin oli muun muassa kantajan erityiskompetensseja kartoittaneessa haastattelussa.

39

Arviointikeskuksen suullisiin kokeisiin osallistui kaikkiaan 196 hakijaa, ja näihin kokeisiin sisältyi kunkin hakijan kohdalla erityiskompetensseja kartoittava haastattelu ja yleisiä kompetensseja kartoittava haastattelu eli yhteensä 392 haastattelua. Koepäiviä oli 20 seitsemän viikon aikana. Ne jaettiin tasan kahden arviointikeskuksen välillä.

40

Suullisiin kokeisiin varattuina 20 päivänä haastattelut jaettiin joka päivä neljälle arviointilautakunnalle, joita oli siis kaksi kummassakin arviointikeskuksessa. Näin ollen kaikkiaan 80 arviointilautakuntaa arvioi hakijoita 20 koepäivän aikana. Vaikka osa näistä lautakunnista kokoontui useaan otteeseen tämän ajanjakson aikana samassa kokoonpanossa, EUIPO:n 28.2. ja 9.4.2020 antamista vastauksista ilmenee, että kyseisen ajanjakson aikana jopa 26 eri arviointilautakuntaa arvioi 196:n kyseisiin kokeisiin kutsutun hakijan kompetensseja.

41

EUIPO:n 28.2. ja 9.4.2020 antamista vastauksista ilmenee lisäksi, ettei yksikään vakinainen jäsen tai varajäsen osallistunut kaikkiin haastatteluihin ja että suurin osallistumisaste oli 22 prosenttia ja alhaisin 17 prosenttia. Jokainen arviointilautakunta arvioi lisäksi enintään 33 hakijan kompetensseja kaikissa suullisissa kokeissa (eli kaikkiaan 392 haastattelussa), mikä merkitsi alle kymmenesosaa hakijoista. Jokainen arviointilautakunta oli siis läsnä suullisissa kokeissa enintään seitsemänä päivänä ja enintään kolmena peräkkäisenä koepäivänä. Niistä kolmesta jäsenestä, jotka olivat läsnä kaikkein useimmissa haastatteluissa (yhden osallistumisaste oli 22 prosenttia ja kahden muun 21,6 prosenttia), ainoastaan kaksi haastatteli kaikkia hakijoita, mutta ainoastaan kahdeksassa haastattelussa eli vain 2 prosentissa suullisista kokeista. Esimerkiksi arviointilautakunta, joka arvioi kantajaa hänen erityiskompetensseja kartoittaneessa haastattelussaan, kokoontui ainoastaan kyseisenä päivänä ja arvioi yhteensä vain kuutta hakijaa kuudessa haastattelussa, jolloin osuus oli ainoastaan 1,5 prosenttia suullisista kokeista.

42

Näin ollen on todettava, kuten kantaja korosti ja kuten myös EUIPO myönsi, että valintalautakunnan kokoonpano vaihteli huomattavasti suullisissa kokeissa.

43

EUIPO väittää, että käsiteltävässä asiassa valintalautakunnan kokoonpanoa jouduttiin väistämättä vaihtelemaan, koska kaikkien valintalautakunnan jäsenten läsnäoloa kaikissa kokeissa ei voitu varmistaa.

44

Tässä yhteydessä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys on varmistettava ”mahdollisuuksien mukaan” (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 66 kohta).

45

Logistiikkaongelmat voivat poikkeuksellisesti olla perusteena sille, ettei valintalautakunnan jokainen jäsen ole läsnä jokaisessa kokeessa (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2010, Brune v. komissio, F-5/08, EU:F:2010:111, 41 kohta ja tuomio 29.9.2010, Honnefelder v. komissio, F-41/08, EU:F:2010:112, 36 kohta).

46

Näin on muun muassa silloin, kun kilpailussa, johon osallistuu paljon hakijoita, suullisten kokeiden järjestämisessä ongelmana on yhtäältä se, että eri kieliryhmiin kuuluville hakijoille on järjestettävä useita kokeita, ja toisaalta se, että ainakin joidenkin valintalautakunnan jäsenten on täytettävä ammatilliset velvollisuutensa, jos kilpailut kestävät melko pitkään (ks. vastaavasti tuomio 12.3.2008, Giannini v. komissio, T‑100/04, EU:T:2008:68, 196 kohta).

47

Tällaisissa olosuhteissa pysyvyyttä koskevan säännön höllentämistä voidaan perustella sillä, että julkisen palvelun jatkuvuus on varmistettava (ks. vastaavasti tuomio 13.2.1979, Martin v. komissio, 24/78, EU:C:1979:37, 10 kohta).

48

Käsiteltävässä asiassa EUIPO esittää kolme perustetta sille, miksi järjestetyn palvelukseenoton erityispiirteet ja kilpailun järjestämisessä esiin tulleet rajoitteet edellyttivät valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyyttä koskevan säännön löyhempää soveltamista.

49

EUIPO väittää ensinnäkin, että eri arviointilautakuntien perustaminen oli välttämätöntä, jotta voitiin ottaa huomioon yhtäältä kielet, joilla haastattelut oli pidettävä, ja toisaalta haastattelujen järjestäminen samanaikaisesti kahdessa arviointikeskuksessa, jotta kilpailu ei veny liian pitkäksi.

50

EUIPO:n toimittamista tiedoista ilmenee tältä osin, että kyseessä olevista 392 haastattelusta 342 eli lähes yhdeksän kymmenestä pidettiin englanniksi. Ainoastaan 50 haastattelua eli hieman yli kymmenesosa pidettiin muulla kielellä: 20 espanjaksi, 18 saksaksi, kahdeksan ranskaksi ja neljä italiaksi.

51

Suullisille kokeille varattujen 20 päivän aikana arviointilautakunnat arvioivat hakijoita yli kahdeksan kertaa kymmenestä englanniksi ja vähemmän kuin kaksi kertaa kymmenestä jollakin muulla näistä neljästä kielestä. Näin ollen neljällä muulla kielellä pidetyt haastattelut voitiin rajata kolmeen päivään ensimmäisessä arviointikeskuksessa (5., 12. ja 19.10.2017) ja neljään päivään toisessa arviointikeskuksessa (5., 12., 19. ja 24.10.2017), mutta englanniksi pidetyt haastattelut pidettiin toisessa keskuksessa 17 päivänä ja toisessa 16 päivänä.

52

EUIPO:n istunnossa esittämästä taulukosta ilmenee lisäksi, että valintalautakunnan kymmenen jäsentä, vakinaiset jäsenet ja varajäsenet mukaan luettuina, pystyi pitämään haastatteluita englanniksi. Heidän kielitaitonsa olivat lisäksi riittävän laajat, jotta he pystyivät osallistumaan useimmilla neljällä muulla kielellä pidettyihin haastatteluihin. Edellä mainitun taulukon mukaan nämä valintalautakunnan kymmenen jäsentä pystyivät nimittäin osallistumaan myös espanjaksi pidettyihin haastatteluihin, seitsemän heistä ranskaksi pidettyihin haastatteluihin, kuusi saksaksi pidettyihin haastatteluihin ja neljä italiaksi pidettyihin haastatteluihin.

53

Edellä esitetystä seuraa, ettei kielellisellä monimuotoisuudella voida sellaisenaan perustella edellä 40 ja 41 kohdassa todettua valintalautakunnan kokoonpanon vaihtelua. Etenkään valintalautakunnan laajan kielitaidon ja englanniksi pidettyjen haastattelujen erittäin suuren osuuden vuoksi ei ole perusteltua, että vain kaksi valintalautakunnan jäsentä arvioi kutakin hakijaa haastattelujen aikana ja että jokainen valintalautakunnan jäsen haastatteli niin pienen määrän hakijoita.

54

Myöskään sillä, että kokeet jaettiin kahden arviointikeskuksen kesken, jotta kilpailun kestoa voitiin lyhentää, ei voida sellaisenaan perustella niin monen, tässä tapauksessa 26:n, eri arviointilautakunnan perustamista.

55

Toiseksi EUIPO väittää, että eri arviointilautakuntia oli perustettava, jotta voitiin välttyä useilta eturistiriidoilta.

56

Kun EUIPO:ta pyydettiin selittämään tätä väitettä, se totesi istunnossa lisätietoja antamatta, että käsiteltävässä asiassa tuli esiin kahdenlaisia mahdollisia eturistiriitoja: tiettyjen hakijoiden ja valintalautakunnan jäsenten välisiä ystävyyssuhteita ja hierarkkisia suhteita.

57

Kun EUIPO:ta kehotettiin uudelleen selittämään tätä väitettä, se myönsi istunnossa, ettei se pysty täsmentämään tosiasiallisesti esiin tulleita eturistiriitoja eikä esittämään tiettyjä esimerkkejä tällaisista ristiriidoista.

58

Näissä olosuhteissa ei voida määrittää, missä määrin eturistiriitojen riski saattoi edellyttää valintalautakunnan toimivan edellä 40 ja 41 esitetyllä tavalla.

59

Kolmanneksi EUIPO viittaa siihen, etteivät tietyt valintalautakunnan jäsenet voineet olla siinä määrin käytettävissä, että he olisivat voineet haastatella jokaista hakijaa tai ainakin suurta määrää hakijoita.

60

Tältä osin on huomautettava, että kilpailun järjestäminen kuuluu niihin toimiin, jotka unionin virastojen ja toimielinten on toteutettava voidakseen hallinnoida käytettävissään olevaa henkilöstöä.

61

Tässä yhteydessä unionin virastojen ja toimielinten on voitava vapauttaa palvelukseen ottamista varten henkilöstöä tämän tehtävän suorittamiseen tarvittavaksi ajanjaksoksi, sillä muuten vaarana on, etteivät ne pysty noudattamaan vaatimusta, jonka mukaan palvelukseen on otettava mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä tai toimihenkilöitä (ks. edellä 31 kohta).

62

Valintalautakunnan vakinaiset jäsenet voidaan lisäksi esteiden vuoksi korvata eräiden hakijoiden kokeissa varajäsenillä, jotta valintalautakunta voi saada työskentelynsä päätökseen kohtuullisessa ajassa (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2005, Pantoulis v. komissio, T-290/03, EU:T:2005:316, 78 kohta ja tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Edellä esitetystä seuraa, ettei EUIPO:n esittämillä seikoilla voida perustella valintalautakunnan jakamista 26 arviointilautakuntaan, jotka haastattelivat 196:ta hakijaa suullisissa kokeissa.

64

Kantajan tätä asiaa koskevaan kritiikkiin EUIPO toteaa, että valintalautakunnan kokoonpanon vaihtelu oli hyväksyttävää, kun otetaan huomioon hakijoiden yhdenvertaisuuden, arvostelun johdonmukaisuuden ja arvioinnin objektiivisuuden varmistamiseksi toteutetut toimet.

65

Tässä yhteydessä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys ei ole välttämättömyys sellaisenaan vaan keino, jonka avulla voidaan taata hakijoiden yhdenvertaisuus, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F-127/11, EU:F:2014:14, 70 kohta).

66

Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että hakijoiden yhdenvertaisuus, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus voidaan saavuttaa muilla keinoilla kuin huolehtimalla tarvittavasta koordinoinnista näiden kolmen periaatteen varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F‑127/11, EU:F:2014:14, 67 kohta).

67

Kantaja katsoo, ettei käsiteltävässä asiassa ole tällainen tilanne, päinvastoin kuin EUIPO, joka vetoaa 12.2.2014 annettuun tuomioon De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14).

68

On muistutettava, että 12.2.2014 annettuun tuomioon De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14) johtaneessa asiassa suunniteltiin useita arviointikeskuksessa järjestettäviä suullisia kokeita koskevia toimenpiteitä, joilla pyrittiin korjaamaan arvioijilla yleisesti havaittuja erilaisia kognitiivisia vääristymiä ja siten varmistamaan yhdenvertainen kohtelu, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus (kyseisen tuomion 25 kohta).

69

Ensinnäkin 12.2.2014 annettuun tuomioon De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14) johtaneessa asiassa valintalautakunnan oli kokoonnuttava

70

Toiseksi 12.2.2014 annettuun tuomioon De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14) johtaneessa asiassa todettiin, että oli otettava huomioon toteutetut toimenpiteet, joilla pyrittiin korjaamaan arvioijilla yleisesti havaittuja erilaisia kognitiivisia vääristymiä ja siten varmistamaan hakijoiden yhdenvertaisuus, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus ja joihin kuuluivat

71

On selvitettävä, toteutettiinko käsiteltävässä asiassa tällaisia koordinointitoimia, kuten EUIPO väittää.

72

EUIPO väittää, että yhtäältä valintalautakunnan jäsenten säännöllisen näkemystenvaihdon ja toisaalta koko valintalautakunnan viikoittaisten kokousten ansiosta valintalautakunta pystyi keskustelemaan kaikkien sellaisten hakijoiden suorituksista, joiden kompetensseja oli jo arvioitu, ja vertailemaan heitä.

73

Kantaja katsoo kuitenkin, ettei kyseessä olevissa näkemystenvaihdoissa ja kokouksissa voitu vaihtaa mielipiteitä hakijoiden ansioista, koska ei ollut mitään ydinryhmää, joka olisi arvioinut riittävän suuren osan hakijoista.

74

Tältä osin 12.2.2014 annetusta tuomiosta De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14, 26 ja 71 kohta) ilmenee, että kokeita ennen, niiden aikana tai niiden jälkeen tapahtuvalla valintalautakunnan jäsenten välisellä näkemystenvaihdolla on erityisen tärkeä merkitys pyrittäessä varmistamaan hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus.

75

Ensinnäkin EUIPO toimitti 9.12.2016–21.6.2017 eli ennen arviointikeskuksen kokeita pidettyjen 19 kokouksen osallistujaluettelot.

76

On todettava, etteivät kaikki valintalautakunnan jäsenet olleet läsnä kaikissa näissä 19 kokouksessa. Kyseisistä kokouksista ei myöskään laadittu mitään pöytäkirjaa, joten on mahdotonta tietää, mitä niissä keskusteltiin. Unionin yleinen tuomioistuin ei etenkään pysty tarkistamaan, päätettiinkö näissä kokouksissa siitä, miten kokeet pidetään, kuten 12.2.2014 annettuun tuomioon De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14) johtaneessa asiassa (ks. edellä 69 kohta). Lisäksi voidaan todeta, että koska kyseiset kokoukset pidettiin ennen arviointikeskuksen kokeiden alkua, valintalautakunta ei voinut niiden ansiosta arvioida hakijoiden suorituksia ja ansioita eikä vertailla heitä.

77

Toiseksi EUIPO vetoaa siihen, että arviointikeskuksessa järjestetyn kilpailuvaiheen aikana pidettiin seitsemän viikoittaista kokousta. EUIPO toteaa, että valintalautakunta kokoontui kunkin seitsemän suullisen kokeen viikon päätteeksi eli 15., 22. ja 29.9.2017 sekä 6., 13., 20. ja 26.10.2017.

78

EUIPO:n esittämien seikkojen perusteella ei kuitenkaan voida tarkistaa muun muassa sitä, ketkä valintalautakunnan jäsenet olivat läsnä kyseessä olevissa seitsemässä viikoittaisessa kokouksessa ja mikä oli näiden kokousten täsmällinen tarkoitus, eikä etenkään sitä, missä määrin näissä kokouksissa vaihdettiin näkemyksiä hakijoiden suoriutumisesta ja vertailtiin heitä.

79

Aluksi on todettava, että EUIPO väittää 28.2.2020 antamassaan vastauksessa, että valintalautakunta kokoontui kyseessä olevissa seitsemässä viikoittaisessa kokouksessa ”yleensä kokonaisuudessaan, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja mukaan lukien” ja että ”vain satunnaisesti, jos vakinainen jäsen ei ollut käytettävissä, hänen varajäsenensä osallistui kyseisen viikon valintalautakuntaan”, mutta toteaa 9.4.2020 antamassaan vastauksessa kuitenkin, että viikoittaisiin kokouksiin osallistuivat ainoastaan ne valintalautakunnan jäsenet, jotka olivat suorittaneet haastattelut kyseisen viikon aikana, sekä valintalautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.

80

Toisin kuin ennen suullisia kokeita ja niiden jälkeen pidetyistä valintalautakunnan kokouksista, EUIPO ei toimittanut kyseessä olevista seitsemästä viikoittaisesta kokouksesta osallistujaluetteloa eikä mitään muutakaan asiakirjaa, jonka avulla sen väitteet voitaisiin tarkistaa. Kun EUIPO:lta kysyttiin nimenomaisesti tätä asiaa kahdesti prosessinjohtotoimenpiteiden yhteydessä, se vastasi, ettei kyseisistä kokouksista ollut laadittu tällaisia osallistujaluetteloita. EUIPO:n toimittamassa 9.11.2017 pidetyn valintalautakunnan kokouksen pöytäkirjassa viitataan kuitenkin 20.10.2017 pidetyn valintalautakunnan kokouksen pöytäkirjaan, eli kyseessä on kokous, joka pidettiin arviointikeskuksen kuudennen koeviikon päätteeksi. EUIPO myönsi istunnossa tähän liittyvän epäjohdonmukaisuuden, mutta ei pystynyt vahvistamaan, oliko viimeksi mainitun kokouksen päätteeksi laadittu pöytäkirja olemassa vai ei.

81

Kolmanneksi EUIPO toimitti arviointikeskuksen kokeiden jälkeen eli 7., 8., 9., 17., 21. ja 22.11.2017 sekä 1.2.2018 pidettyjen seitsemän kokouksen pöytäkirjat:

82

Edellä esitetystä seuraa, ettei valintalautakunnan suorittama vertailu koskenut kaikkien hakijoiden arvosanoja vaan valituksen perustana olleiden arvosanojen ja niiden arvosanojen välisiä eroja, jotka valintalautakunnan jäsenille esitettyjen lomakkeiden mukaan olivat poikkeuksellisen alhaisia.

83

Tällaisella tarkastelulla varmistetaan epäilemättä numeerisesti arvioijien antamien arvosanojen välinen yhteys, mutta se ei osoita, kuten 12.2.2014 annetussa tuomiossa De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14, 71 kohta), johon EUIPO vetoaa, edellytetään, että jäsenet tosiasiallisesti vertailivat hakijoita siten, että voitiin taata heidän yhdenvertaisuutensa, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus.

84

EUIPO ei ole myöskään esittänyt näyttöä siitä, että valintalautakunta kokoontui täydessä kokoonpanossaan tekemään lopulliset päätökset kaikkien kokeiden tulosten perusteella, kuten 12.2.2014 annettuun tuomioon De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14, 26 kohta) johtaneessa asiassa.

85

EUIPO:n toimittamista tiedoista nimittäin ilmenee, että tietyt päätökset oli viimeistelty yhtäältä 9.11.2017 pidetyssä kokouksessa, jolloin korjattiin eräiden hakijoiden arviointikeskuksen kokeissa saamia tuloksia, ja toisaalta 1.2.2018 pidetyssä valintalautakunnan viimeisessä kokouksessa, jolloin tarkasteltiin 35:tä hakijaa koskeviin valintalautakunnan alkuperäisiin päätöksiin liittyviä uudelleentarkastelupyyntöjä, jotka valintalautakunta päätti hylätä. Valintalautakunnan kaikki vakinaiset jäsenet ja varajäsenet olivat läsnä näissä kahdessa kokouksessa, mutta on todettava, ettei varapuheenjohtaja osallistunut jälkimmäiseen kokoukseen.

86

Näin ollen on todettava, ettei EUIPO ole esittänyt riittävää näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa, että valintalautakunnan jäsenten välisellä säännöllisellä näkemystenvaihdolla voitiin varmistaa hakijoiden arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus sekä siten hakijoiden yhdenvertainen kohtelu.

87

EUIPO väittää käyttäneensä ennalta määritettyjä menetelmiä ja arviointiperusteita.

88

Kun unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli tätä asiaa EUIPO:lta, se toimitti 28.2.2020 antamansa vastauksen liitteessä F.8 nimeämättömän 13-sivuisen asiakirjan, mutta ei pystynyt selittämään istunnossa, millä tavoin kyseinen asiakirja sisälsi edellytetyt arviointiperusteet.

89

Kyseisen asiakirjan ensimmäinen sivu, jolla oli kaksi taulukkoa ja viisi laatikkoa, joista jokainen oli laadittu yhdellä kilpailun viidestä kielestä, sisälsi

90

Kyseisen asiakirjan sivuilla 2–13 on taulukoita, jotka ovat samankaltaisia kuin toinen ensimmäisen sivun kahdesta taulukosta. Näitä taulukoita näyttää olevan käytetty arvioitaessa hakijoita heidän erityiskompetensseja kartoittavassa haastattelussaan. EUIPO ei ole ilmoittanut, millä perusteella nämä taulukot oli valittu, eikä etenkään sitä, koskivatko ne varallaololuetteloon merkittyjä hakijoita. Yksikään kyseisistä taulukoista ei näytä koskevan kantajaa, sillä mikään niissä mainituista kokonaisarvosanoista ei vastaa hänen erityiskompetensseja kartoittavassa haastattelussa saamaansa kokonaisarvosanaa.

91

Edellä esitetystä seuraa, ettei 28.2.2020 annetun EUIPO:n vastauksen liitteessä F.8 olevat tiedot ole riittäviä, jotta niitä voitaisiin pitää 12.2.2014 annetussa tuomiossa De Mendoza Asensi v. komissio (F‑127/11, EU:F:2014:14, 26 ja 73 kohta) edellytettyinä ennalta määritettyinä arviointiperusteina. Kyseisessä asiassa valintalautakunnan oli arvioitavien kompetenssien, pistetaulukon ja kyseiseen taulukkoon perustuvan arviointiasteikon lisäksi nimittäin jo ennen kokeita määritettävä objektiiviset laadulliset perusteet, joiden avulla kyseistä taulukkoa voitiin soveltaa. Näihin kriteereihin oli sisällyttävä muun muassa hakijoilta heidän suorituksessaan odotettavat seikat, jotka valintalautakunnan jäsenten oli otettava huomioon hakijoiden arvostelussa, ja arvostelua oli vielä hiottava vertailevalla arvioinnilla, jossa otettiin huomioon muiden hakijoiden suoritus. Käsiteltävässä asiassa tällaisia perusteita ei kuitenkaan voida määrittää kyseisen liitteen eikä minkään muunkaan asiakirja-aineiston osan perusteella, eikä siinä voida etenkään varmistaa, että kyseiset perusteet vahvistettiin ennen kokeiden alkua.

92

EUIPO korostaa, että valintalautakunnan puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla oli tärkeä rooli koordinoinnissa.

93

Ensinnäkin koordinointi oli varmistettu sillä, että valintalautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja oli läsnä joidenkin minuuttien ajan kunkin kokeen alussa, ja sillä, että he vaihtoivat päivittäin näkemyksiä koko koekauden ajan.

94

Kantaja katsoo kuitenkin, ettei valintalautakunnan puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan läsnäolo kokeissa riittänyt varmistamaan niille kuuluvaa koordinointitehtävää. Kantajan mielestä puheenjohtaja pystyi arvioimaan hakijoiden ansioita ainoastaan epäsuoraan eikä voinut varmistaa arvioinnin ja hakijoiden vertailun johdonmukaisuutta, koska hän oli täysin riippuvainen kolmansien osapuolten näkemyksistä ja koska hän oli liian vähän aikaa – vain 5–7 minuuttia – läsnä kantajan erityiskompetensseja kartoittaneessa haastattelussa. Valintalautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja eivät kantajan mukaan arvioineet hakijoiden kompetensseja vaan ainoastaan kuuntelivat heitä haastatelleita valintalautakunnan jäseniä. He eivät myöskään olleet samanaikaisesti läsnä haastatteluissa vaan vuorotellen, joten on mahdotonta varmistaa, että he ovat soveltaneet samoja perusteita arvioidessaan valintalautakunnan jäsenten käytäntöä.

95

Tässä yhteydessä on muistutettava, että 12.2.2014 annettuun tuomioon De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14), johon EUIPO vetoaa, johtaneessa asiassa valintalautakunnan puheenjohtaja oli läsnä jokaisen kokeen ensimmäisinä minuutteina, jotta voitiin valvoa metodiikan oikeaa soveltamista (kyseisen tuomion 26 ja 72 kohta).

96

EUIPO on todennut käsiteltävässä asiassa, että valintalautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja olivat läsnä kussakin haastattelussa keskimäärin ensimmäisten 10 tai 15 minuutin ajan. Se selvitti lisäksi, että koska kokeet oli jaettu kahden arviointikeskuksen kesken, nämä kaksi henkilöä olivat jakaneet keskenään näissä kahdessa arviointikeskuksessa pidetyt haastattelut.

97

Edellä esitetyistä seikoista seuraa, etteivät valintalautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja olleet koskaan yhtä aikaa läsnä saman haastattelun ensimmäisinä minuutteina. Tältä osin kilpailujärjestelyt poikkesivat 12.2.2014 annetussa tuomiossa De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14) tarkastellusta menetelmästä, jossa pysyvyys oli varmistettu haastatteluissa siten, että sama henkilö – kyseisessä tapauksessa valintalautakunnan puheenjohtaja – oli läsnä jokaisen haastattelun ensimmäisinä minuutteina.

98

EUIPO:n mukaan pysyvyys voitiin varmistaa haastatteluissa koko koekauden ajan toteutetuilla valintalautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan välisillä päivittäisillä näkemystenvaihdoilla, koska he pystyivät niiden avulla yhdenmukaistamaan lähestymistapoja eri arviointilautakuntien välillä.

99

Osoittaakseen, että nämä näkemystenvaihdot olivat todella tapahtuneet, EUIPO viittasi istunnossa 28.2.2020 antamansa vastauksen liitteen F.9 toiseen sivuun. Siinä oleva asiakirja, jonka otsikko on ”IP COMP AD/01/2017 MARKING ANALYSIS FOR DATE” ja jossa on käsin kirjoitettu päiväys ”26/9/17”, on lomake, jossa arvioidaan viiden hakijan suoriutumista neljässä kokeessa, jotka ovat kolme yleisiä kompetensseja kartoittanutta koetta ja yksi erityiskompetensseja kartoittanut haastattelu. Jotkin luvut, jotka olivat kyseisille hakijoille kokeissa annettuja arvosanoja, oli kirjoitettu käsin kyseisessä lomakkeessa. Sivun keskellä on lisäksi käsin kirjoitetut merkinnät ”checked” ja ”ok”. Jotkin näistä luvuista on myös korostettu keltaisella. Lisäksi kolmen näistä viidestä hakijasta kohdalla taulukon toisessa sarakkeessa, jonka otsikko on ”Comments”, on keltaisella korostuskynällä kirjoitettu F-kirjain.

100

Kuten EUIPO myöntää istunnossa, EUIPO:n 28.2.2020 antaman vastauksen liitteessä F.9 oleva toinen sivu koskee kuitenkin hakijoiden kompetenssien arviointia eikä valintalautakunnan jäsenten arviointia. Kyseisellä asiakirjalla ei näin ollen voida osoittaa, että valintalautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja tosiasiallisesti vaihtoivat näkemyksiä valintalautakunnan jäsenten työskentelytapojen koordinoinnista, eikä etenkään sitä, että tällaista näkemystenvaihtoa oli päivittäin, kuten väitetään.

101

Myöskään kyseisen näkemystenvaihdon mahdollisista vaikutuksista ei ole mitään näyttöä. EUIPO ei ole etenkään antanut mitään selitystä näiden näkemystenvaihtojen tulosten välittämisestä eri arviointilautakunnille ja niiden täytäntöönpanosta kyseisissä lautakunnissa.

102

Toiseksi EUIPO väittää, että 23.11.2016 tehdyllä päätöksellä ADM-16-60, jolla nimettiin valintalautakunta, ja neljällä myöhemmällä päätöksellä, joilla muutettiin ensin mainittua päätöstä, valintalautakunnan varapuheenjohtajan tehtäväksi oli nimenomaisesti annettu varmistaa kilpailussa sovellettavien kriteerien ja työskentelytapojen yhdenmukaistaminen.

103

On kuitenkin todettava, että valintalautakunnan varapuheenjohtaja oli poissa useista ennen arviointikeskuksen kokeita ja niiden jälkeen pidetyistä kokouksista, vaikka kyseiset kokoukset olivat EUIPO:n mukaan ratkaiseva vaihe menettelyssä, jolla pyrittiin varmistamaan hakijoiden yhdenvertaisuus, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus.

104

EUIPO:n 28.2.2020 antamansa vastauksen liitteessä F.4 toimittamien osallistujaluetteloiden mukaan valintalautakunnan varapuheenjohtaja oli läsnä ainoastaan 12:ssa ennen arviointikeskuksen kokeita pidetyistä 19 kokouksesta ja siten poissa seitsemästä kokouksesta eli yli kolmanneksesta näistä kokouksista. EUIPO ei ole esittänyt mitään tietoja näiden kokousten tarkoituksesta, mutta niillä oli todennäköisesti ratkaiseva merkitys varmistettaessa työskentelymenetelmien yhdenmukaistaminen tulevissa kokeissa ja valmistettaessa valintalautakunnan jäseniä työhönsä, mikä kuului varapuheenjohtajan ensisijaisiin tehtäviin.

105

Arviointikeskuksen kokeiden jälkeen pidettyjen seitsemän kokouksen pöytäkirjojen mukaan valintalautakunnan varapuheenjohtaja oli läsnä viidessä näistä kokouksista. Hän oli poissa 21.11.2017 pidetystä kokouksesta, jossa keskusteltiin muun muassa useiden hakijoiden toimittamista asiakirjoista, joilla osoitettiin heidän työkokemuksensa immateriaalioikeuksien alalla. Hän oli poissa myös 1.2.2018 pidetystä valintalautakunnan viimeisestä kokouksesta, jossa valintalautakunta päätti hylätä kilpailun tulosten julkaisemisen jälkeen esitetyt 35 uudelleentarkastelupyyntöä. Nämä asiat edellyttivät kuitenkin erityistä valppautta, jotta voitiin varmistaa, että valintalautakunnan päätökset perustuvat yhdenmukaisiin menetelmiin ja kriteereihin.

106

Lopuksi on todettava, että koska EUIPO ei ole toimittanut mitään tietoja viikoittaisiin kokouksiin, joihin vedottiin, osallistuneista (ks. edellä 78 ja 80 kohta), unionin yleinen tuomioistuin ei voi varmistaa, oliko valintalautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja läsnä kaikissa tai joissakin näissä kokoukissa.

107

EUIPO toimitti 28.2.2020 antamansa vastauksen liitteessä F.9 kaksisivuisen asiakirjan tutkimuksista ja analyyseista, jotka toteutettiin arvostelujen johdonmukaisuuden tarkistamiseksi.

108

EUIPO selitti istunnossa, että kyseisen asiakirjan ensimmäisellä sivulla, jonka otsikko oli ”Assessor check list (for JSI, CBI, OP)”, oli luettelo haastatteluihin osallistuneiden valintalautakunnan jäsenten toimimista koskevista tekijöistä, joita valintalautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valvoivat näiden haastattelujen ensimmäisten minuuttien aikana. Tämän valvonnan tarkoituksena oli vähentää edellä tarkoitettuja kognitiivisia vääristymiä (ks. edellä 68 ja 70 kohta).

109

Kuten edellä 100 kohdassa todettiin, asiakirjan toinen sivu koskee hakijoiden kompetenssien eikä valintalautakunnan jäsenten arviointia. Sitä ei näin ollen voida pitää tutkimuksena tai analyysina, jonka avulla varmistetaan arvostelun johdonmukaisuus kyseisten jäsenten välillä.

110

Ainoastaan kyseisen asiakirjan ensimmäinen sivu on siksi merkityksellinen osoitettaessa valintalautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toteuttamien tutkimusten ja analyysien olemassaolo. Kyseessä on kuitenkin tyhjä lomake, jonka avulla ei sellaisenaan voida varmistaa tällaisten tutkimusten ja analyysien määrää eikä sitä, tehtiinkö ne kaikkien valintalautakunnan jäsenten kohdalla jokaisessa haastattelussa.

111

Edellä esitetystä seuraa, ettei EUIPO ole osoittanut riittävien koordinointitoimien olemassaoloa 12.2.2014 annetussa tuomiossa De Mendoza Asensi v. komissio (F-127/11, EU:F:2014:14, 67 ja 71–73 kohta) tarkoitetulla tavalla, jotta voitaisiin varmistaa, että valintamenettely perustui hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun sekä johdonmukaiseen ja objektiiviseen arviointiin.

112

Väite, joka koskee lähinnä valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyyttä koskevan säännön rikkomista, on näin ollen hyväksyttävä.

113

Tässä yhteydessä on huomautettava, että kun otetaan huomioon hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun, arvostelun johdonmukaisuuden ja arvioinnin objektiivisuuden periaatteiden merkitys, se, ettei valintalautakunta varmista kokoonpanonsa pysyvyyttä, merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, minkä pitäisi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2004, Vonier v. komissio, T-165/03, EU:T:2004:331, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja ettei kantajan ensimmäisen kanneperusteen tueksi esittämiä muita väitteitä ja muita kanneperusteita ole tarpeen tutkia.

114

Kantaja väittää, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä ja aineetonta vahinkoa valintalautakunnan ja EUIPO:n lainvastaisesta toiminnasta. Kantajan mukaan tämä vahinko johtui siitä, että hän joutui riidanalaisen päätöksen vuoksi jatkuvaan epävarmuuteen viimeistään 1.12.2017 alkaen, mikä on aiheuttanut siitä lähtien jatkuvaa huolta ja vaikuttanut hänen tulevaan uraansa EUIPO:ssa. Kyseinen päätös herätti myös epäilyksiä hänen soveltuvuudestaan ja kompetensseistaan, oli vastoin hänen kohtuullisia odotuksiaan ja aiheutti hänelle huomattavan jännitteen.

115

EUIPO kiistää tämän vaatimuksen.

116

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unioni voidaan saattaa korvausvastuuseen, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät: toimielinten, elinten tai laitosten moitittu toiminta on lainvastaista, väitetty vahinko on todellinen ja varma, vahingolla on välitön syy-yhteys moitittuun lainvastaisuuteen (tuomio 21.2.2008, komissio v. Girardot, C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 52 ja 54 kohta; tuomio 12.3.2008, Giannini v. komissio, T-100/04, EU:T:2008:68, 327 kohta ja tuomio 29.11.2018, Di Bernardo v. komissio, T-811/16, ei julkaistu, EU:T:2018:859, 60 kohta).

117

Näiden kolmen edellytyksen on täytyttävä samanaikaisesti, joten yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää vahingonkorvausvaatimusten hylkäämiseen (ks. vastaavasti tuomio 9.9.1999, Lucaccioni v. komissio, C‑257/98 P, EU:C:1999:402, 14 kohta; tuomio 10.11.2004, Vonier v. komissio, T-165/03, EU:T:2004:331, 78 kohta ja tuomio 29.11.2018, Di Bernardo v. komissio, T-811/16, ei julkaistu, EU:T:2018:859, 60 kohta).

118

Käsiteltävässä asiassa kantaja, joka täyttää ensimmäisen edellytyksen, on osoittanut riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuden.

119

Vaikka oletettaisiin, että kantajan voidaan katsoa osoittaneen henkisen kärsimyksen ja syy-yhteyden, mutta koska hän ei ole väittänyt eikä etenkään osoittanut, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaisuudessaan korvata tällä kumoamisella, on katsottava, että lainvastaisen riidanalaisen päätöksen kumoaminen on sellaisenaan kohtuullinen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, jota tästä päätöksestä on voinut aiheutua (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2006, Girardot v. komissio, T-10/02, EU:T:2006:148, 131 kohta).

120

Aineettoman vahingon osalta on muistutettava, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että jotta nämä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa määrätyt edellytykset täyttyisivät, kanteesta, jossa vaaditaan unionin toimielimen, elimen tai laitoksen aiheuttamiksi väitettyjen vahinkojen korvaamista, on ilmettävä seikat, joiden perusteella kantajan riitauttama toimielimen menettely voidaan yksilöidä, syyt, joiden nojalla kantaja katsoo, että tämän menettelyn ja aiheutetuksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, sekä vahingon laatu ja sen laajuus (ks. vastaavasti tuomio 20.7.2017, ADR Center v. komissio, T-644/14, EU:T:2017:533, 65 ja 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

121

Kantajan esittämistä seikoista ei kuitenkaan voida päätellä, millä tavoin hän pyrkii vetoamaan väitetystä henkisestä kärsimyksestä erilliseen ”aineettomaan” vahinkoon. Vaikka oletettaisiin, että kantaja pyrkii vetoamaan tällaiseen vahinkoon, hän ei esitä mitään seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todeta tällaisen vahingon olemassaolo tai sen laajuus.

122

Näin ollen vahingonkorvauksen saamisen toisen edellytyksen ei voida katsoa täyttyvän käsiteltävässä asiassa.

123

Tästä seuraa, että vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

124

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella kanne on hyväksyttävä siltä osin kuin siinä vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista ja hylättävä muilta osin.

125

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

126

Koska EUIPO on hävinnyt asian olennaisilta osin, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: