Asia T-363/18

Nippon Chemi-Con Corporation

vastaan

Euroopan komissio

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu yhdeksäs jaosto) 29.9.2021

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Alumiini- ja tantaalielektrolyyttikondensaattorien markkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintojen koordinoiminen koko ETA-alueella – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Arkaluonteisten liiketoimintatietojen vaihtaminen – Komission alueellinen toimivalta – Puolustautumisoikeudet ja oikeus tulla kuulluksi – Asiakirjan koskemattomuus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu rikkominen – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Sakkojen laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Myyntiarvo – Perusteluvelvollisuus – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 37 kohta – Täysi harkintavalta

Kilpailu – Sakot – Määrä – Määrittäminen – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Täysi harkintavalta, joka on tiukasti rajattu määrätyn sakon määrän määrittämiseen

(SEUT 101, SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003, 31 artikla)

(ks. 60 ja 61 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, joka koostuu sekä sopimuksista että yhdenmukaistetuista menettelytavoista – Yksinkertainen luonnehdinta sopimukseksi ja/tai yhdenmukaiseksi menettelytavaksi – Hyväksyttävyys

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 65–67 kohta)
Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Alueellinen soveltamisala – Kartelli, jonka ovat toteuttaneet yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Euroopan talousalueen ulkopuolelle, mutta joka on pantu täytäntöön ja jonka vaikutukset ilmenevät sisämarkkinoilla – Kartellin kohteena olevan tuotteen myyminen unionissa – Komission toimivalta soveltaa unionin kilpailusääntöjä – Hyväksyttävyys kansainväliseen oikeuteen nähden – Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tytäryhtiöiden, kauppaedustajien tai sivuliikkeiden osallistumisella ei ole merkitystä

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

(ks. 73–82 kohta)
Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon – Ulottuvuus – Oikeus tutustua ajoissa koko asiakirja-aineistoon – Väitetiedoksianto, joka sisältää väliaikaisesti luottamuksellisia tietoja – Puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu

(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirja, 41 artiklan 2 kohdan a alakohta; neuvoston asetus N:o 1/2003, 27 artiklan 1 kohta)

(ks. 86–88 ja 95–101 kohta)
Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon – Ulottuvuus – Kieltäytyminen luovuttamasta asiakirjaa – Seuraukset – Asianomaisen yrityksen todistustaakan osalta tehtävä ero yrityksen puolesta ja sitä vastaan puhuvien asiakirjojen välillä

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetus N:o 1/2003, 27 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto, 2005/C 325/07, 27 kohta)

(ks. 89, 91 ja 111–120 kohta)
Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Väitetiedoksianto – Lisätodisteiden toimittaminen väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen – Tosiseikkoja kuvailevan kirjeen lähettäminen – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(SEUT 101 artikla; komission tiedonanto 2011/C 308/06, 110 ja 111 kohta)

(ks. 122–128 kohta)
Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistuskeino – Turvautuminen indisiokokonaisuuteen – Erikseen tarkasteltavilta indisioilta edellytettävä todistusvoima – Indisiokokonaisuuden kokonaisvaltaisen arvioinnin hyväksyttävyys

(SEUT 101 artikla)

(ks. 147–152 kohta)
Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen –Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten lausuntojen käyttäminen todisteina – Hyväksyttävyys – Sellaisten todisteiden todistusvoima, joita kartellin pääosallistujat esittävät vapaaehtoisesti, jotta niihin sovellettaisiin yhteistyötiedonantoa

(SEUT 101 artikla; komission tiedonanto 2006/C 298/11)

(ks. 158–162 ja 171–177 kohta)
Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistuskeino – Vetoaminen yhteen ainoaan todisteeseen – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Soveltaminen muiden rikkomiseen osallistuneiden yritysten yhteistyötiedonannon yhteydessä toimittamiin lausuntoihin

(SEUT 101 artikla)

(ks. 163–170 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus – Olettama – Edellytykset

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 188–192, 195–197 ja 256 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Edellytys toiminnan yhdenmukaistamisen ja yritysten markkinakäyttäytymisen välisestä syy-yhteydestä – Olettama kyseisen syy-yhteyden olemassaolosta

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 193 ja 194 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhden kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen koko rikkomisesta – Vastuun syntymisen edellytykset – Kilpailusääntöjä rikkovat menettelytavat ja toiminnot, jotka kuuluvat kokonaissuunnitelmaan – Arviointi – Arviointiperusteet – Myötävaikuttaminen rikkomisen yhtenäiseen tavoitteeseen – Moitittujen menettelytapojen ei tarvitse täydentää toisiaan

(SEUT 101 artikla)

(ks. 310–317, 320, 332 ja 350 kohta)
Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan ulottuvuus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu rikkominen – Näytön puuttumisella tiettyjen huomioon otetun kokonaisajanjakson jaksojen osalta ei ole merkitystä

(SEUT 101 artikla)

(ks. 351, 352, 372 ja 373 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kartellin sisältö ja tavoite sekä sen kehittymisen taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys – Rikkomisen, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus, erottaminen rikkomisesta, jolla on kilpailunvastainen vaikutus – Sopimuspuolten aikomus rajoittaa kilpailua – Tarpeeton arviointiperuste – Rikkominen, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä vahingollisuus kilpailulle – Arviointiperusteet

(SEUT 101 artikla)

(ks. 403–414 kohta)
Kilpailu – Sakot – Määrä – Määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myyntiarvon määrittäminen – Suuntaviivoissa määritelty laskentamenetelmä – Viitevuosi – Sen ajanjakson viimeinen täysi vuosi, jona yritys osallistui rikkomiseen

(Neuvoston asetus N:o 1/2003, 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02, 13 kohta)

(ks. 432–434 ja 481–483 kohta)
Kilpailu – Sakot – Määrä – Määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myyntiarvon määrittäminen – Kyseisen yrityksen kokonaisliikevaihto – Niistä tavaroista, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, saatu liikevaihto – Sen huomioon ottaminen – Rajoitukset – Rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvän myynnin arvon määrittäminen – Arviointiperusteet

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003, 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02, 13 kohta)

(ks. 434–438 ja 455–457 kohta)
Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Komission mahdollisuus poiketa sakkojen laskennasta annetuista suuntaviivoista – Yhtä tiukka perusteluvaatimus

(SEUT 101 ja SEUT 296 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003, 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02, 37 kohta)

(ks. 451–453 kohta)
Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan tai lähes kokonaan omistamissaan tytäryhtiöissä – Olettaman kumottavuus

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003, 23 artiklan 2 kohdan a alakohta)

(ks. 462–466 kohta)
Kilpailu – Sakot – Määrä – Määrittäminen – Komission arviointivalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat eivät sido tuomioistuinta – Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta

(SEUT 101, SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003, 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

(ks. 514–519 kohta)

Tiivistelmä

Nippon Chemi-Con Corporation (jäljempänä Nippon Chemi-Con) on Japaniin sijoittautunut yhtiö, joka valmistaa ja myy alumiinielektrolyyttikondensaattoreita. Se omistaa Europe Chemi-Con (Deutschland) GmbH:n, joka on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, ja United Chemi-Conin, joka on Yhdysvaltain oikeuden mukaan perustettu yhtiö, koko osakekannan.

Komissio totesi 21.3.2018 antamallaan päätöksellä ( 1 ) ((jäljempänä riidanalainen päätös), että Nippon Chemi-Con oli rikkonut SEUT 101 artiklaa osallistumalla sopimuksiin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tarkoituksena oli koordinoida hintapolitiikkoja siltä osin kuin oli kyse alumiini- ja tantaalielektrolyyttikondensaattorien toimituksista. Nippon Chemi-Conin todettiin olevan vastuussa rikkomisesta, koska se oli osallistunut kartelliin suoraan 29.1.1998 ja 23.4.2012 välisenä aikana, minkä johdosta sille määrättiin sakko.

Sakon määrää määrittäessään komission noudatti sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa ( 2 ) vahvistettua menetelmää.

Ensinnäkin komissio määritti sakon perusmäärän viittaamalla kyseisten elektrolyyttikondensaattorien myyntiarvoon sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona Nippon Chemi-Con oli osallistunut rikkomiseen, ja sisällytti tähän arvoon Nippon Chemi-Conin kokonaan omistamien tytäryhtiöiden Euroopan talousalueella (ETA) toteuttaman myynnin. Nämä arvot kerrottiin kartellin keston mukaan määräytyvillä korotuskertoimilla. Toiseksi komissio määritti rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavaksi osuudeksi myyntiarvosta 16 prosenttia, koska se katsoi, että horisontaaliset järjestelyt hintojen koordinoimiseksi kuuluvat jo luonteensa vuoksi vakavimpiin SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisiin. Jotta sakolla olisi riittävä ehkäisevä vaikutus, komissio lisäsi perusmäärään lisäsumman, jonka määrä oli 16 prosenttia myyntiarvosta.

Nippon Chemi-Con nosti riidanalaisesta päätöksestä kumoamiskanteen, jonka unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu yhdeksäs jaosto kuitenkin hylkäsi.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin hylkää Nippon Chemi-Conin kanneperusteen, jonka mukaan komissiolla ei ollut alueellista toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa, koska kilpailunvastaiset menettelytavat olivat keskittyneet Aasiaan eikä niitä ollut pantu täytäntöön ETA-alueella.

Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että SEUT 101 artiklan soveltaminen on perusteltua, kun siinä tarkoitetut menettelytavat pannaan täytäntöön sisämarkkinoiden alueella riippumatta siitä, missä ne on luotu. Tämä kartellin täytäntöönpanoa koskeva kriteeri, joka perustaa liittymän unionin alueeseen, täyttyy pelkästään sillä, että kartellin kohteena olevia tuotteita myydään unionissa, riippumatta siitä, missä tarjontalähteet ja tuotantolaitokset sijaitsevat.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissio korosti, että rikkomisajanjakson aikana kyseisen maailmanlaajuisesti toimineen kartellin osallistujat olivat myyneet elektrolyyttikondensaattoreita ETA-alueella, vaihtaneet tietoja eurooppalaisista asiakkaista ja koordinoineet liiketoimintapolitiikkojaan euron kurssivaihtelujen mukaan, ja esitti perusteluja, jotka tukivat päätelmää, jonka mukaan kartelli oli pantu täytäntöön ETA-alueella.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii Nippon Chemi-Conin kanneperusteen, joka perustuu siihen, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että kyseessä oli yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka kattoi kaikki elektrolyyttikondensaattorit koko väitetyn rikkomisajanjakson ajan. Tältä osin Nippon Chemi-Con väittää erityisesti, ettei komissio ole esittänyt näyttöä kokonaissuunnitelmasta eikä ottanut huomioon kondensaattorialan heterogeenista luonnetta.

Kokonaissuunnitelman olemassaolon osoittamisesta unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite koskee tilannetta, jossa useat yritykset ovat osallistuneet rikkomiseen, joka muodostuu jatkuvasta käyttäytymisestä, jolla on yksi taloudellinen tavoite eli kilpailun vääristäminen. Kun eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, koska niillä on sama tavoite vääristää kilpailua yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissio esitti useita eri seikkoja, jotka olivat omiaan tukemaan sen päätelmää, jonka mukaan osapuolten vuosien kuluessa pitämät kilpailunvastaiset kokoukset olivat osa kokonaissuunnitelmaa, jolla oli yksi yhtenäinen tavoite. Komissio osoitti, että nämä kokoukset koskivat kondensaattorien tulevien hintojen vahvistamista, näiden tuotteiden tarjontaa ja kysyntää ja tietyissä tapauksissa hintasopimusten tekemistä ja soveltamista ja niiden noudattamisen valvontaa. Lisäksi komissio todensi, että kyseiset kokoukset olivat niin osallistujiensa kuin luonteensa ja aiheidensakin puolesta hyvin samankaltaisia ja liittyivät toisiinsa.

Unionin yleinen tuomioistuin myös hylkää Nippon Chemi-Conin väitteen, joka perustuu siihen, että kondensaattorien heterogeenisen luonteen ja niillä eri maantieteellisillä markkinoilla olevan kysynnän erikoistuneisuuden vuoksi rikkominen ei ole voinut kattaa kaikkea elektrolyyttikondensaattorien myyntiä ETA-alueelle, eikä komissio myöskään ole näyttänyt sitä toteen.

Aluksi unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että määrittäessään kartellissa kyseessä olevia tuotteita komission ei tarvitse rajata kyseisiä markkinoita taloudellisten kriteerien perusteella. Kartellin jäsenet nimittäin määrittävät itse keskustelujensa ja yhdenmukaistettujen menettelytapojensa kohteena olevat tuotteet. Lisäksi kartellissa kyseessä olevat tuotteet määritetään viittaamalla asiakirjatodisteisiin tosiasiallisesta kilpailunvastaisesta menettelystä tiettyihin tuotteisiin nähden.

Näistä seikoista unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissio katsoi perustellusti, että kyseessä oli yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu rikkominen, joka kattoi kaikki alumiini- ja elektrolyyttikondensaattorit, minkä komissio vahvisti esittämällä todisteita siitä, että kartellin osallistujien väliset kilpailunvastaiset tietojenvaihdot koskivat yleisesti joko alumiini- tai tantaalielektrolyyttikondensaattoreita tai näitä molempia, että kokouksissa käydyt keskustelut olivat yleisiä eivätkä ne rajoittuneet ainoastaan tiettyihin alumiini- ja tantaalielektrolyyttikondensaattorien alatyyppeihin, että kartellin osallistujat eivät yrityslausunnoissaan mitenkään rajanneet kartellissa kyseessä olevien tuotteiden määritelmää ja että useimmat kartellin osallistujien edustajat vastasivat kummankin tuotteen eivätkä minkään erityisen tuotevalikoiman valmistuksesta tai myynnistä.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkää Nippon Chemi-Conin väitteen, joka perustuu siihen, että komissio teki virheen, kun se otti sakon perusmäärän laskennan kannalta merkityksellisen myyntiarvon määrittämisessä huomioon kahden Nippon Chemi-Conin kokonaan omistaman tytäryhtiön toteuttamat myynnit.

Tästä unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin toteaa, että olettama tytäryhtiöiden itsenäisyyden puuttumisesta on kehitetty oikeuskäytännössä, jotta oikeudellinen yksikkö (emoyhtiö) voidaan saattaa vastuuseen toisen yksikön (tytäryhtiön) toiminnasta, ja että tämä olettama pätee myös silloin, kun kyse on, kuten käsiteltävässä asiassa, sellaiselle emoyhtiölle, joka on osallistunut rikkomiseen suoraan ja joka rikkomisajanjaksolla on myynyt rikkomisen kohteena olevia tuotteita ETA-alueella tytäryhtiöidensä välityksellä, määrättävän sakon perusmäärän laskennan kannalta merkityksellisen myyntiarvon määrittämisestä.

Koska Nippon Chemi-Con omisti näiden kahden tytäryhtiönsä koko osakekannan ja koska kaikki kolme kuuluivat samaan taloudelliseen kokonaisuuteen ja muodostivat näin ollen SEUT 101 artiklassa tarkoitetun yhden ainoan yrityksen, komissio otti perustellusti huomioon kyseisen taloudellisen kokonaisuuden ETA-alueella toteuttaman kondensaattorien myynnin Nippon Chemi-Conille määrätyn sakon perusmäärän laskennan kannalta merkityksellisen myyntiarvon määrittämiseksi.

( 1 ) SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.40136 – Kondensaattorit) 21.3.2018 annettu komission päätös C(2018) 1768 final.

( 2 ) Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2006, C 210, s. 2) (jäljempänä vuoden 2006 suuntaviivat).