Asia T-308/18
Hamas
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 4.9.2019
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttäminen – Mahdollisuus luokitella kolmannen valtion viranomainen yhteisessä kannassa 2001/931/YUTP tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehtyjen päätösten tosiasiallinen perusta – Perusteluvelvollisuus – Arviointivirhe – Puuttumattomuuden periaate – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Neuvoston toimien todistusvoimaiseksi saattaminen
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Päätöksen tekeminen tai pysyttäminen varojen jäädyttämistä koskevan kansallisen päätöksen perusteella – Mainitun kansallisen päätöksen tekemisen osalta toimivaltainen viranomainen – Käsite – Kolmannen valtion viranomaisen kuuluminen käsitteen alaan
(Neuvoston yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohta)
(ks. 54 ja 55 kohta)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Päätöksen tekeminen tai pysyttäminen varojen jäädyttämistä koskevan kolmannen valtion viranomaisen kansallisen päätöksen perusteella – Hyväksyttävyys – Edellytys – Kansallinen päätös, joka on annettu puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen – Neuvoston tarkistusvelvollisuus – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Neuvoston yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohta)
(ks. 58-61 kohta)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Tekeminen tai voimassa pitäminen tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamisesta tai tuomitsemisesta tehdyn kansallisen päätöksen perusteella – Mainitun kansallisen päätöksen tekemisen osalta toimivaltainen viranomainen – Käsite – Hallintoviranomaisen kuuluminen käsitteen soveltamisalaan – Edellytykset
(Neuvoston yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohta)
(ks. 82-85 kohta)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Tekeminen tai voimassa pitäminen tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamisesta tai tuomitsemisesta tehdyn kansallisen päätöksen perusteella – Velvollisuutta kansallisen päätöksen tekemisestä rikosasiassa ilmaisun suppeassa merkityksessä ei ole – Edellytykset
(Neuvoston yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohta)
(ks. 91 ja 92 kohta)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Velvollisuus tehdä vilpitöntä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten välillä – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Oikeuttaminen – Perusoikeuksien kunnioittaminen – Tuomioistuinvalvonnan laajuus
(Neuvoston yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohta)
(ks. 101-105 kohta)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Velvollisuus tehdä vilpitöntä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten välillä – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Tekeminen tai voimassa pitäminen tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamisesta tai tuomitsemisesta tehdyn kansallisen päätöksen perusteella – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Tuomitsemisesta tehty kansallinen päätös – Velvollisuutta esittää kansallisen päätöksen perustana olevat luotettavat ja uskottavat todisteet tai näyttö ei ole
(Neuvoston yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohta)
(ks. 127-133, 136 ja 207 kohta)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Pysyttäminen varojen jäädyttämistä koskevan kansallisen päätöksen perusteella – Kansallinen päätös, jonka perusteella ei voida enää yksinään päätellä terroritoimintaan osallistumisen riskin olevan edelleen olemassa – Neuvoston velvollisuus ottaa huomioon viimeisimmät tosiseikat, jotka osoittavat riskin olevan edelleen olemassa
(Neuvoston yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohta)
(ks. 138 ja 139 kohta)
Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Pysyttäminen varojen jäädyttämistä koskevan kansallisen päätöksen perusteella – Valvonnan laajuus – Valvonta, joka ulottuu kaikkiin tosiseikkoihin, jotka on otettu huomioon sen osoittamiseksi, että terroritoimintaan osallistumisen riski on edelleen olemassa – Sillä, että kaikki tosiseikat eivät perustu toimivaltaisen viranomaisen tekemään kansalliseen päätökseen, ei ole merkitystä
(SEUT 296 artikla)
(ks. 147, 148, 165 ja 168-171 kohta)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttäminen – Asetus N:o 2580/2001 – Soveltamisala – Kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa tarkoitetun aseellisen selkkauksen soveltamisalaan kuuluminen
(Neuvoston yhteinen kanta 2001/931; neuvoston asetus N:o 2580/2001)
(ks. 212 ja 213 kohta)
Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös – Velvollisuus antaa asianomaista vastaan puhuvat tosiseikat tiedoksi – Ulottuvuus – Tiedoksianto asianomaiselle julkaisemisella Euroopan unionin virallisessa lehdessä – Hyväksyttävyys – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Oikeus, jonka edellytyksenä on tätä koskevan pyynnön esittäminen neuvostolle
(Neuvoston yhteinen kanta 2001/931; neuvoston päätökset (YUTP) 2018/475 ja (YUTP) 2018/1084; neuvoston asetukset 2018/468 ja 2018/1071)
(ks. 252, 257 ja 258 kohta)
Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Neuvoston toimien todistusvoimaiseksi saattamista koskevien neuvoston työjärjestyksen määräysten rikkominen – Tarvetta vedota vahinkoon tai muihin virheisiin todistusvoimaiseksi saattamatta jättämisen lisäksi ei ole – Peruste, joka tuomioistuinten on otettava huomioon viran puolesta
(SEUT 263 artikla ja SEUT 297 artiklan 2 kohta; neuvoston työjärjestyksen 15 artikla)
(ks. 269, 272-277, 295-297, 299 ja 304 kohta)
Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Varojen jäädyttämisestä tehty päätös, joka kohdistuu tiettyihin terroritoiminnasta epäiltyihin henkilöihin ja yhteisöihin – Päätös ja perustelut, jotka sisältyvät erillisiin asiakirjoihin – Erillinen julkaiseminen, jota perustellaan yleistä etua koskevilla pakottavilla näkökohdilla – Olettamaa, jonka mukaan perustelut, joita ei ole allekirjoitettu, on saatettu todistusvoimaisiksi, ei ole – Päätöksen ja perustelujen todistusvoimaiseksi saattamista koskeva velvollisuus
(SEUT 296 artikla; neuvoston päätökset (YUTP) 2018/475 ja (YUTP) 2018/1084; neuvoston asetukset 2018/468 ja 2018/1071)
(ks.281, 282 ja 287 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 4.9.2019 antamallaan tuomiolla Hamas v. neuvosto (T-308/18, EU:T:2019:557) SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen yhteydessä neljä Euroopan unionin neuvoston vuonna 2018 toteuttamaa tointa ( 1 ) (jäljempänä riidanalaiset toimet), joilla pysytettiin kantajan ”Hamasin, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem”, nimi näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa, jotka koskevat henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, jotka ovat osallistuneet terroritekoihin ja joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevat toimenpiteet vaikuttavat (jäljempänä riidanalaiset luettelot). Neuvosto nojautui kantajan nimen sisällyttämiseksi riidanalaisiin luetteloihin neljään kansalliseen päätökseen, jotka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomainen ja Yhdysvaltojen viranomaiset ovat antaneet vastaavasti vuosien 1995 ja 2001 välisenä aikana.
Unionin yleinen tuomioistuin toisti olennaisilta osin perustelut, joita se oli käyttänyt 10.4.2019 annetussa tuomiossa Gamaa Islamya Égypte v. neuvosto (T-643/16, EU:T:2019:238) ja 6.3.2019 annetussa tuomiossa Hamas v. neuvosto (T-289/15, EU:T:2019:138). Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten aivan aluksi, että Yhdysvaltojen päätöksiä koskevat perustelut olivat riittämättömät, joten ne eivät voineet olla riidanalaisten toimien perustana. Se totesi kuitenkin, että näissä toimissa voitiin viitata – siltä osin kuin kyse on kantajan nimen sisällyttämisestä riidanalaisiin luetteloihin – yksinomaan Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisen päätökseen. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin jatkoi kanteen tarkastelua rajoittamalla tämän tarkastelun riidanalaisiin toimiin siltä osin kuin niiden perustana on viimeksi mainittu päätös.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi seitsemän kantajan esittämistä kahdeksasta kanneperusteesta, jotka koskivat yhteisen kannan 2001/931 ( 2 ) 1 artiklan 4 kohdan rikkomista, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, ”tekojen todenperäisyyttä koskevia virheitä”, puuttumattomuusperiaatteen loukkaamista, sitä, ettei tilanteen muuttumista ajan kulumisen vuoksi ollut otettu riittävästi huomioon sekä puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista. Neuvoston perusteluvelvollisuuden laajuuden osalta unionin yleinen tuomioistuin täsmensi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nojautuen, että neuvostolla ei ole velvollisuutta ilmoittaa riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissa niiden seikkojen lähdettä, joihin on vedottu henkilön tai yhteisön nimen pysyttämiseksi varojen jäädyttämistä koskevassa luettelossa. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että jos tämä seikka on peräisin kansallisesta päätöksestä, neuvoston ei tarvitse näyttää toteen, että päätöksen on tehnyt yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa ( 3 ) tarkoitettu toimivaltainen viranomainen.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaiset toimet kantajaa koskevilta osin siitä syystä, että riidanalaisten toimien perusteluja ei ollut saatettu todistusvoimaisiksi SEUT 297 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja neuvoston työjärjestyksen 15 artiklan ( 4 ) mukaisesti.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi ensiksi, että kantaja oli esittänyt kanneperusteen, jonka mukaan perusteluja ei ollut saatettu todistusvoimaisiksi, unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa, vaikka se olisi voitu esittää kannekirjelmävaiheessa. Tämä kanneperuste olisi siis lähtökohtaisesti jätettävä tutkimatta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin, että koska todistusvoimaiseksi saattamatta jättäminen merkitsee olennaisen menettelymääräyksen rikkomista, tämä peruste on luonteeltaan oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä peruste, jonka se voi siis milloin tahansa ottaa huomioon viran puolesta. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin palautti mieleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, jonka mukaan Euroopan komission työjärjestyksessä edellytetty todistusvoimaiseksi saattaminen on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu olennainen menettelymääräys, jonka rikkominen voi olla kumoamiskanteen perustana, ja oikeusvarmuuden periaatteeseen nojautuen ulotti tämän koskemaan neuvoston toimia.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että koska päätöksen päätösosa ja perustelut muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, toimen perustelujen ja varsinaisen normatiivisen osan välillä ei voida tehdä minkäänlaista eroa sovellettaessa toimien todistusvoimaiseksi saattamista koskevia määräyksiä. Se päätteli tästä, että kun toimi ja perustelut ovat erillisissä asiakirjoissa, kuten käsiteltävässä asiassa, kummatkin on saatettava todistusvoimaisiksi, kuten näissä määräyksissä edellytetään, eikä toisessa olevan allekirjoituksen perusteella voida tehdä olettamaa, jonka mukaan myös toinen niistä on saatettu todistusvoimaiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lopuksi, että tätä muodollisuutta ei voida korvata sen menettelyn kuvauksella, jota neuvostossa on noudatettu kyseisten toimien antamiseksi. Neuvosto ei voi vapautua tästä muodollisuudesta varsinkaan sillä perusteella, että työjärjestyksessä määrättyjä menettelysääntöjä on noudatettu.
( 1 ) Niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2017/1426 kumoamisesta 21.3.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/475 (EUVL 2018, L 79, s. 26); tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1420 kumoamisesta 21.3.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/468 (EUVL 2018, L 79, s. 7); niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen (YUTP) 2018/475 kumoamisesta 30.7.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1084 (EUVL 2018, L 194, s. 144); tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/468 kumoamisesta 30.7.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1071 (EUVL 2018, L 194, s. 23).
( 2 ) Neuvoston yhteinen kanta 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL 2001, L 344, s. 93).
( 3 ) Tämän säännöksen nojalla varojen jäädyttämistä koskevat luettelot laaditaan tarkkojen tietojen tai sellaisten asian liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä ja yhteisöjä koskevan päätöksen, riippumatta siitä, koskeeko päätös terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella tai tällaisista teoista tuomitsemista.
( 4 ) Décision 2009/937/EU du Conseil, du 1er décembre 2009, portant adoption de son règlement intérieur (EUVL 2009, L 325, s. 35).