1)

Onko 5.4.1993 annettua direktiiviä 93/13/ETY (1) ja [unionin] oikeuden tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen oikeuden oikeussäännön soveltamiselle, jossa tuomioistuinta kielletään arvioimasta elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen sopimusehdon kohtuuttomuutta, jos sopimuksen täyttämisen takaava ammattimainen takaaja on ilmoittanut velallisena olevalle kuluttajalle siitä, että se aikoo suorittaa maksun, ja jos kyseinen kuluttaja ei ole ilmoittanut mainitulle takaajalle väitteistä, joihin voidaan vedota?

2)

Voiko varsinaisessa sopimuksessa oleva maininta, jonka mukaan lainanottaja kantaa valuuttariskin ja jota on täydennetty lyhennystaulukoilla, johtaa siihen, että ehto on direktiivissä tarkoitetulla tavalla ”selvä ja ymmärrettävä”, jos ei ole esitetty simulaatioita, joista vaihtokurssin kehittymisen eri skenaariot, myös kielteiset, käyvät ilmi?

3)

Kuuluuko todistustaakka siitä, että kuluttajalle on toimitettu kyseessä olevan ehdon selvyyden ja ymmärrettävyyden kannalta tarpeelliset tiedot ja siitä, että mainittu ehto on selvä ja ymmärrettävä, elinkeinonharjoittajalle vai kuluttajalle?

4)

Jos tuomioistuin katsoo, että sopimuksen sopimusehdot 1.2.1–1.2.9, 2.8 ovat kohtuuttomia, koska niitä ei ole laadittu riittävän selvällä ja ymmärrettävällä tavalla, onko kaikki taloudelliset ehdot, mukaan lukien korkoehto, todettava kirjoittamattomiksi, vai onko kirjoittamattomiksi todettava vain valuuttakurssin vaihtelua koskevat ehdot ja valuuttaehto siten, että kiinteä korko jätetään voimaan euromääräisenä, vai onko tarkasteltava vielä jotain muuta vaihtoehtoa?

5)

Onko tuomioistuimen varmistettava tutkiessaan edellä olevaa kysymystä, että määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava?