–

UB, VA ja Tiger SCI, edustajanaan J. Ghestin, avocat

–

Banque patrimoine et immobilier SA, edustajanaan P. Spinosi, avocat,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, D. Dubois ja E. de Moustier,

–

Euroopan komissio, asiamiehenään M. Wilderspin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL 2000, L 160, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan ja 25 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä UB ja toisaalta VA, Tiger SCI, UB:n konkurssipesän selvittäjä WZ ja Banque patrimoine et immobilier SA ja jossa on kyse UB:n alun perin omistaman kiinteän omaisuuden myynnistä ja UB:n tälle omaisuudelle ottamista kiinnityksistä sekä WZ:n nostamasta kanteesta saada nämä liiketoimet peräytetyiksi konkurssipesään.

3

Asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 2 ja 6 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Tätä asetusta sovelletaan sellaiseen velallisen kaikkia velkoja koskevaan maksukyvyttömyysmenettelyyn, jossa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja jossa määrätään selvittäjä.”

5

Mainitun asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Kansainvälinen toimivalta”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. Yhteisön ja muun oikeushenkilön pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka, jollei muuta näytetä.”

6

Saman asetuksen 4 artiklassa täsmennetään seuraavaa:

”1.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on alkanut, jäljempänä ’menettelyn aloitusvaltio’.

2.   Menettelyn aloittamisen edellytykset, menettelyn kulku sekä menettelyn päättäminen määräytyvät menettelyn aloitusvaltion lain mukaan. Sen mukaan määräytyy erityisesti:

– –

7

Asetuksen N:o 1346/2000 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva päätös, jonka on tehnyt 3 artiklan mukaan toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin, on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa siitä alkaen, kun päätöstä on noudatettava menettelyn aloitusvaltiossa.”

8

Kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Sellaisen tuomioistuimen päätös, jonka päätös menettelyn aloittamisesta tunnustetaan 16 artiklan mukaisesti ja joka koskee maksukyvyttömyysmenettelyn kulkua tai päättämistä taikka tuomioistuimen hyväksymää sovintoa, on niin ikään tunnustettava ilman eri muodollisuuksia. – –

Mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, on sovellettava myös maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvaan ja siihen läheisesti liittyvään päätökseen, silloinkin kun sen on antanut muu tuomioistuin.

Mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, on sovellettava vastaavasti turvaamista koskevasta toimenpiteestä tehtyyn päätökseen, joka on annettu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen tekemisen jälkeen.”

9

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.

2.   Asetusta ei sovelleta:

– –

10

Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö Wirecard sai 7.8.2008 Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimelta Alankomaiden kansalaisen UB:n omaisuuden jäädyttämistä koskevan määräyksen. UB omisti kyseisenä ajankohtana asunnon ja kiinteistön Ranskassa.

11

UB allekirjoitti 22.8.2008 sisarensa VA:n kanssa ranskalaisen notaarin luona velkakirjan, jossa UB myönsi olevansa velkaa VA:lle 500000 euroa eri lainoina ja sitoutui maksamaan kyseisen summan takaisin viimeistään 22.8.2017 sekä kiinnitti VA:n hyväksi Ranskassa omistamansa asunnon ja kiinteistön siten, että etuoikeusasema oli toissijainen.

12

UB myi 18.3. ja 24.3.2010 kyseisen kiinteän omaisuuden 395000 euron ja 780000 euron maksua vastaan VA:n 25.2.2010 perustamalle Tigerille, jonka yhtiöosuuksista tämä omisti 90 prosenttia.

13

Croydon County Court (Croydonin kreivikunnan alioikeus, Yhdistynyt kuningaskunta) asetti 10.5.2011 UB:n tämän omasta hakemuksesta konkurssiin asetuksen N:o 1346/2000 ja asiassa merkityksellisten Yhdistyneen kuningaskunnan konkurssioikeudellisten säännösten nojalla. WZ nimettiin 1.7.2011 UB:n konkurssipesän selvittäjäksi, ja nimitys tuli voimaan 6.7.2011.

14

Croydon County Court antoi WZ:n pyynnöstä 26.10.2011 tälle luvan vaatia ranskalaisissa tuomioistuimissa yhtäältä konkurssiin asettamista koskevan määräyksen rekisteröintiä ja toisaalta sen toteamista, että tämän tuomion 12 kohdassa mainitun kiinteän omaisuuden myyntiä sekä tälle omaisuudelle VA:n hyväksi otettuja kiinnityksiä (jäljempänä kyseessä olevat myynnit ja kiinnitykset) oli pidettävä liiketoimina, joista ei ollut suoritettu tosiasiallista tai merkittävää vastiketta asiassa merkityksellisissä Yhdistyneen kuningaskunnan konkurssioikeudellisissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla. WZ:n tarkoituksena oli täten saada päätös, jolla tämä kiinteä omaisuus voitiin palauttaa konkurssissa olevan UB:n omaisuuteen sen realisoimista varten.

15

UB:n konkurssipesän selvittäjänä toimiva WZ nosti 12.12.2011 UB:tä, VA:ta ja Tigeria vastaan tribunal de grande instance de Paris’ssa (Pariisin alioikeus, Ranska) kanteen, jossa hän vaati kyseistä tuomioistuinta toteamaan kyseessä olevat myynnit ja kiinnitykset peräytetyiksi konkurssipesään. Banque patrimoine et immobilier, joka oli rahoittanut tämän kiinteän omaisuuden hankinnan, osallistui asian käsittelyyn väliintulijana.

16

Croydon County Court katsoi, ettei UB ollut noudattanut lakisääteisiä velvoitteitaan, koska hän ei ollut toimittanut riittäviä tietoja sellaisista varoista, joista ei ollut ilmoitettu ja jotka eivät sijainneet Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja määräsi 3.7.2012, että veloista vapauttamista koskevaa automaattista määräaikaa lykätään niin kauan kuin UB ei noudata näitä velvoitteita. Kyseinen tuomioistuin päätti lopulta 19.11.2013 antamallaan tuomiolla lykkäyksen päättämisestä ja totesi, että UB:hen kohdistuvan konkurssimenettelyn tosiasiallinen päättymispäivä on kyseisen tuomion antamispäivä.

17

Tribunal de grande instance de Paris päätti samana päivänä antamallaan tuomiolla, että kyseessä olevat myynnit ja kiinnitykset oli peräytettävä UB:n konkurssipesän selvittäjään WZ:aan nähden niiden summien osalta, jotka olivat vielä maksamatta velkojille. Cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) vahvisti 13.5.2016 antamassaan tuomiossa tämän peräyttämisen sekä totesi lisäksi, ettei sitä tullut rajoittaa tällä tavoin.

18

UB valitti tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Cour de cassationiin (ylin tuomioistuin, Ranska). VA ja Tiger sekä myös WZ UB:n konkurssipesän selvittäjänä tekivät liitännäisvalituksen tästä samasta tuomiosta. Valitustensa tueksi UB, VA ja Tiger väittävät, että asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa velallisella on pääintressien keskus, ovat toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. Ne esittävät myös, että unionin tuomioistuin on todennut 12.2.2009 antamassaan tuomiossa Seagon (C-339/07, EU:C:2009:83) ja 16.1.2014 antamassaan tuomiossa Schmid (C-328/12, EU:C:2014:6), että tätä säännöstä on tulkittava siten, että sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, on toimivalta tutkia maksukyvyttömyyteen perustuva takaisinsaantikanne. UB, VA ja Tiger katsovat, että käsiteltävässä asiassa ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet olivat toimivaltaisia ratkaisemaan kyseessä olevien myyntien ja kiinnitysten peräyttämiseksi nostetun kanteen, koska UB:hen kohdistuva maksukyvyttömyysmenettely oli aloitettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Koska Cour d’appel de Paris ei näin ollen ollut viran puolesta todennut, ettei sillä ole toimivaltaa, se oli rikkonut muun muassa asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa.

19

WZ väittää, että ranskalaisten tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta pääasiassa perustuu Croydon County Courtin 26.10.2011 antamaan päätökseen, jolla tämä tuomioistuin antoi WZ:lle luvan nostaa kanteen ranskalaisissa tuomioistuimissa. Tämä päätös tunnustetaan Ranskassa ilman eri muodollisuuksia asetuksen N:o 1346/2000 25 artiklan 1 kohdan nojalla.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusjäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan maksukyvyttömyyteen perustuvan takaisinsaantikanteen. Kyseinen tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä, miten pääasiassa kyseessä oleva kanne on luokiteltava ja miten tämä asetuksen N:o 1346/2000 säännös soveltuu yhteen sen 25 artiklan 1 kohdan kanssa, jotta voidaan määrittää tuomioistuin, jolla on kansainvälinen toimivalta tutkia pääasia.

21

Cour de cassation on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, jotka on käsiteltävä yhdessä, lähinnä sitä, onko asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että selvittäjän, jonka on nimennyt sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, nostama kanne toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden myynnin ja sille otetun kiinnityksen peräyttämiseksi konkurssipesän velkojien hyväksi kuuluu ensiksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.

23

Asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdassa myönnetään sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa velallisella on pääintressien keskus, yksinomainen toimivalta aloittaa maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely (tuomio 14.11.2018, Wiemer & Trachte, C-296/17, EU:C:2018:902, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

On ratkaistava, onko tätä säännöstä tulkittava siten, että tämä yksinomainen toimivalta ulottuu myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kanteeseen, joka koskee konkurssipesän velkojien oikeuksien vahingoksi toteutettujen toimien peräyttämistä.

25

Tältä osin on ensinnäkin todettava, että unionin tuomioistuin katsoi asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen perusteella tämän asetuksen tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi, että mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa annetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jolla on toimivalta aloittaa maksukyvyttömyysmenettely, myös kansainvälinen toimivalta tutkia tästä menettelystä välittömästi johtuvat ja siihen läheisesti liittyvät kanteet (ks. vastaavasti tuomio 19.4.2012, F-Tex, C-213/10, EU:C:2012:215, 26 ja 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Sen määrittämiseksi, kuuluuko kanne sen jäsenvaltion tuomioistuinten kansainväliseen toimivaltaan, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, on siis määritettävä, täyttääkö tämä kanne nämä kaksi kumulatiivista arviointiperustetta.

27

Ensin mainitun arviointiperusteen osalta on huomautettava, että määritettäessä sitä, johtuuko kanne välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä, unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että määräävä tekijä sen alan määrittämiseksi, johon kanne kuuluu, ei ole kyseisen kanteen taustalla oleva menettelyllinen yhteys vaan sen oikeudellinen perusta. Tämän lähestymistavan mukaan on selvitettävä, saako kanteen perustana oleva oikeus tai velvoite alkunsa siviili- ja kauppaoikeuden yhteisistä säännöistä vai maksukyvyttömyysmenettelyille tunnusomaisista poikkeussäännöistä (ks. vastaavasti tuomio 9.11.2017, Tünkers France ja Tünkers Maschinenbau, C-641/16, EU:C:2017:847, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Toisesta arviointiperusteesta on todettava, että määritettäessä sitä, liittyykö kanne läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn, on niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista, että sen kysymyksen ratkaisemisessa, sovelletaanko asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittua poikkeusta, on määräävä vaikutus sillä, kuinka vahvasti kanne ja maksukyvyttömyysmenettely ovat sidoksissa toisiinsa (tuomio 9.11.2017, Tünkers France ja Tünkers Maschinenbau, C-641/16, EU:C:2017:847, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Toiseksi unionin tuomioistuin on päätellyt asetuksen N:o 44/2001 ja asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalojen sekä asetuksen N:o 1346/2000 tavoitteiden tarkastelusta, että kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla sen jäsenvaltion, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta ratkaista kanteet, jotka johtuvat välittömästi tästä menettelystä ja liittyvät siihen läheisesti (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2018, Wiemer & Trachte, C-296/17, EU:C:2018:902, 36 kohta).

30

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ilmenee yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevan kanteen oikeudellinen perusta on Yhdistyneen kuningaskunnan oikeussäännöissä, jotka koskevat erityisesti maksukyvyttömyyttä. Toisaalta tämän kanteen nosti – ellei tarkastuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä tältä osin, muuta johdu – UB:n konkurssipesän selvittäjä hoitaessaan yleistä tehtäväänsä hallinnoida ja realisoida konkurssipesän varoja velkojien edun mukaisesti.

31

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusjäsenvaltion tuomioistuimen nimeämän selvittäjän nostama kanne, joka koskee toisessa jäsenvaltiossa sijaitseviin kiinteistöihin kirjattujen kiinnitysten ja näiden kiinteistöjen myyntien peräyttämistä konkurssipesään, johtuu välittömästi tästä menettelystä ja liittyy siihen läheisesti.

32

Tämän tuomion 27–31 kohdassa esitetyistä päätelmistä seuraa, että tällainen kanne kuuluu maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusjäsenvaltion tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.

33

Tätä päättelyä ei voida kyseenalaistaa sillä, että pääasiassa kyseessä oleva kanne koskee kiinteää omaisuutta, joka sijaitsee muussa kuin maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusjäsenvaltiossa.

34

Asetuksessa N:o 1346/2000 ei nimittäin säädetä mistään säännöstä, jossa annettaisiin kiinteän omaisuuden sijaintipaikan tuomioistuimille kansainvälinen toimivalta tutkia kanne, jossa vaaditaan tämän omaisuuden palauttamista maksukyvyttömyysmenettelyssä muodostettuun varallisuuteen. Lisäksi kaikkien välittömästi maksukyvyttömyyteen liittyvien kanteiden keskittäminen sellaisen jäsenvaltion, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, tuomioistuimiin on sopusoinnussa asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan toisessa ja kahdeksannessa perustelukappaleessa tarkoitetun rajat ylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuuden ja nopeuden parantamista koskevan tavoitteen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2018, Wiemer & Trachte, C-296/17, EU:C:2018:902, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että selvittäjän, jonka on nimennyt sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, nostama kanne toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden myynnin ja sille otetun kiinnityksen peräyttämiseksi konkurssipesän velkojien hyväksi kuuluu ensiksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1346/2000 25 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että päätöksellä, jolla maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusjäsenvaltion tuomioistuin antaa selvittäjälle luvan nostaa toisessa jäsenvaltiossa kanteen, vaikka tämä kanne kuuluu kyseisen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, annetaan tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimille kansainvälinen toimivalta.

37

Asetuksen N:o 1346/2000 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tuomioistuimen, jonka päätös menettelyn aloittamisesta tunnustetaan tämän asetuksen 16 artiklan mukaisesti, päätökset, jotka koskevat maksukyvyttömyysmenettelyn kulkua tai päättämistä, on niin ikään tunnustettava ilman eri muodollisuuksia. Tämän 1 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään, että mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, on sovellettava myös maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvaan ja siihen läheisesti liittyvään päätökseen, silloinkin kun sen on antanut muu tuomioistuin.

38

Asetuksen N:o 1346/2000 25 artiklan 1 kohtaa ei kuitenkaan voida tulkita tavalla, jolla asetettaisiin kyseenalaiseksi sen jäsenvaltion tuomioistuinten, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, yksinomainen kansainvälinen toimivalta tutkia tästä menettelystä välittömästi johtuvat ja siihen läheisesti liittyvät kanteet.

39

Tässä artiklassa säädetään joka tapauksessa menettelyn aloittamista koskevien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevasta yksinkertaistetusta järjestelmästä eikä mekanismista, jolla myönnetään kansainvälinen toimivalta muulle kuin sille tuomioistuimelle, jolla on asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan nojalla yksinomainen toimivalta.

40

Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että asetuksen N:o 1346/2000 25 artiklan 1 kohdan toinen alakohta koskee ainoastaan maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvan ja siihen läheisesti liittyvän päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa, silloinkin kun päätöksen on antanut sen jäsenvaltion muu tuomioistuin, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu. Tässä säännöksessä vain hyväksytään se mahdollisuus, että sen jäsenvaltion, jossa maksukyvyttömyysmenettely on kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan perusteella aloitettu, tuomioistuimet tutkivat myös tästä menettelystä välittömästi johtuvan ja siihen läheisesti liittyvän kanteen, olipa kyse tuomioistuimesta, joka on aloittanut maksukyvyttömyysmenettelyn mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan perusteella, tai muusta saman jäsenvaltion alueellisesti ja aineellisesti toimivaltaisesta tuomioistuimesta (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2018, Wiemer & Trachte, C-296/17, EU:C:2018:902, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1346/2000 25 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että päätöksellä, jolla maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusjäsenvaltion tuomioistuin antaa selvittäjälle luvan nostaa toisessa jäsenvaltiossa kanteen, vaikka tämä kanne kuuluu kyseisen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, ei voida antaa tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimille kansainvälistä toimivaltaa.

42

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: