–

Exportslachterij J. Gosschalk en Zn. BV, edustajinaan L. J. Steenbergen ja K. Horstman, advocaten,

–

Compaxo Vlees Zevenaar BV, Ekro BV, Vion Apeldoorn BV ja Vitelco BV, edustajinaan K. Defares ja J. Jansen, advocaten,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja M. L. Noort,

–

Tanskan hallitus, asiamiehenään J. Nymann-Lindegren, avustajinaan R. Holdgaard ja P. Biering, advokater,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja M. Tátrai,

–

Ruotsin hallitus, asiamiehinään A. Falk, C. Meyer-Seitz, H. Shev, J. Lundberg ja H. Eklinder,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään S. Brandon ja D. Guðmundsdóttir, avustajanaan B. McGurk, barrister,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään W. Roels ja B. Hofstötter,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (EUVL 2004, L 165, s. 1 ja oikaisu EUVL 2004, L 191, s. 1) 26 artiklan, 27 artiklan 4 kohdan ja liitteen VI tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina ovat yhtäältä ensinnäkin Exportslachterij J. Gosschalk en Zn. BV (jäljempänä Gosschalk) ja toiseksi Compaxo Vlees Zevenaar BV, Ekro BV, Vion Apeldoorn BV ja Vitelco BV (jäljempänä Compaxo ym.) ja toisaalta Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit (maatalous-, luonto- ja elintarvikeministeri, Alankomaat) (jäljempänä ministeri) ja jotka koskevat sellaisten maksujen laskemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka on maksettava Gosschalkin ja Compaxo ym:iden teurastamoissa suoritetusta virallisesta valvonnasta.

3

Asetuksen N:o 882/2004 johdanto-osan 11, 13, 14 ja 32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Aihe ja soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään:

5

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa on muun muassa seuraavat määritelmät:

– –

– –

– –”

6

Asetuksen N:o 882/2004 3 artiklan, jonka otsikko on ”Virallisen valvonnan järjestämistä koskevat yleiset velvollisuudet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että virallisia valvontatoimia toteutetaan säännöllisesti, riskien mukaan ja sopivin väliajoin tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi – –”

7

Otsikon ”Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja toimintaperusteet” alla kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että:

– –

– –”

8

Kyseisen asetuksen 6 artiklassa, joka koskee ”Virallista valvontaa harjoittavaa henkilöstöä”, säädetään seuraavaa:

”Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki sen virallista valvontaa harjoittava henkilöstö:

9

Otsikon ”Valvonta- ja toteamismenettelyt” alla asetuksen N:o 882/2004 8 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava käytössään menettelyt, joilla

– –”

10

Asetuksen N:o 882/2004 II osastoon, jossa esitetään ”Jäsenvaltioiden harjoittamaa virallista valvontaa” koskevat säännöt, kuuluu muun muassa VI luku, joka koskee ”Virallisen valvonnan rahoitusta” ja johon sisältyvät 26–29 artikla.

11

Kyseisen asetuksen 26 artiklassa, jonka otsikkona on ”Yleisperiaate”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on huolehdittava riittävistä rahoitusresursseista tarvittavan henkilöstön ja muiden resurssien hankkimiseksi virallista valvontaa varten millä tahansa asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, myös maksuilla.”

12

Kyseisen asetuksen 27 artiklassa, jonka otsikkona on ”Maksut”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat periä maksuja virallisesta valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

– –

4.   Edellä olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti virallista valvontaa varten perittävät maksut

– –

10.   Jäsenvaltiot eivät saa periä muita kuin tässä artiklassa tarkoitettuja maksuja tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklassa tarkoitettuja kustannuksia.

– –”

13

Asetuksen N:o 882/2004 liitteessä VI, jonka otsikko on ”Maksujen laskemisessa huomioon otettavat perusteet”, mainitaan seuraavaa:

”1. Viralliseen valvontaan osallistuvan henkilöstön palkat

2. Viralliseen valvontaan osallistuvan henkilöstön kulut, mukaan lukien tiloista, välineistä, laitteista ja koulutuksesta aiheutuvat kulut sekä matkakulut niihin liittyvine kuluineen

3. Laboratorioanalyysi- ja näytteenottokulut”.

14

Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 (EUVL 2004, L 139, s. 206 ja oikaisu EUVL 2004, L 226, s. 83) 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa

– –

– –

– –”

15

Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa, joka koskee ”Virallista valvontaa koskevia yleisiä periaatteita kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien eläinperäisten tuotteiden osalta”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elintarvikealan toimijat antavat kaiken mahdollisen avun sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen voi suorittaa viralliset tarkastukset tehokkaasti.

Niiden on erityisesti

16

Kyseisen asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuore liha”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuoreen lihan virallinen valvonta toteutetaan liitteen I mukaisesti.

– –

– –

17

Nederlandse Voedsel en Warenautoriteitin (NVWA) (Alankomaiden elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden turvallisuudesta vastaava viranomainen) ja Algemene Inspectiedienstin (yleinen tarkastusvirasto, jäljempänä AID) suorittamia tehtäviä koskevista maksuista 4.5.2009 annettu maatalous-, luonto- ja elintarvikeministerin määräys nro 2164 (määräys eläinlääketieteen ja hygienian alan maksuista I) (Regeling van de Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit nr. 2164, houdende retributies betreffende werkzaamheden van de [Nederlandse Voedsel- en Warenautoriteit (NVWA)] en [Algemene Inspectiedienst (AID)] (Regeling retributies veterinaire en hygiënische aangelegenheden I)) sisältää 3.4.2013–28.2.2014 voimassa olleessa versiossaan 5 luvun, joka koskee teurastusta ja jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

”1. § Virallinen valvonta kotieläiminä pidettävien sorkka- ja kavioeläinten teurastusprosessin aikana

15 §

Kun on kyse asetuksen [N:o 854/2004] 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan säännöksissä tarkoitetusta normaalina työaikana suoritetusta valvonnasta niiden kotieläiminä pidettävien sorkka- ja kavioeläinten teurastusten osalta, jotka NVWA:n palvelukseen ottama virkaeläinlääkäri tai virallinen avustaja suorittavat, tilaajan on maksettava maksu, joka muodostuu:

16 §

Tilaajan on maksettava asetuksen [N:o 854/2004] liitteessä I olevan IV jakson I luvussa, II luvussa, III luvussa ja IV luvun B kohdassa tarkoitetuista kotieläiminä pidettävien sorkka- ja kavioeläinten post mortem ‑tarkastuksista, jotka virallinen avustaja suorittaa punaisen lihan tarkastuksia koskevan sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, maksu, joka muodostuu

– –”

18

Kyseisen määräyksen 10 luvussa, jonka otsikko on ”Muut lisämaksut”, säädetään erityisesti seuraavaa:

”50 §

51 §

52 §

53 §

– –

19

Kyseisen määräyksen 11 luvussa, jonka otsikko on ”Kiinteän perusmäärän maksaminen”, säädetään seuraavaa:

”54 §

20

NVWA:n suorittamia tehtäviä koskevien tariffien vahvistamisesta 20.2.2014 annetulla talousasioista vastaavan valtiosihteerin määräyksellä nro WJZ/14033284 (NVWA:n tariffeja koskeva määräys) (Regeling van de Staatssecretaris van Economische Zaken nr. WJZ/14033284, houdende vaststelling van tarieven voor werkzaamheden van de NVWA (Regeling NVWA-tarieven), joka tuli voimaan 1.3.2014, pyritään vahvistamaan uusi yksinkertaistettu tariffijärjestelmä niiden tarkastus- ja valvontatöiden osalta, jotka NVWA:n virkamiehet suorittavat muun muassa eläinlääketieteen ja hygienian alalla. Kyseisessä määräyksessä annetaan vastaavat määräykset kuin tämän tuomion 17–19 kohdassa mainitussa eläinlääketieteen ja hygienian alan maksuista annetussa määräyksessä I.

21

Gosschalkilla on teurastamo, jossa jalostetaan ja pidetään kaupan sianlihaa. Tämän vuoksi teurastamossa suoritettiin virallista valvontaa sen varmistamiseksi, että se toimi sekä asetuksen N:o 882/2004 että NVWA:n tariffeja koskevan määräyksen mukaisesti.

22

Tämä valvonta toteutetaan yhtäältä muun muassa NVWA:ssa, joka on asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu nimetty toimivaltainen viranomainen, työskentelevien virkaeläinlääkärien ja virallisten avustajien ja toisaalta Kwaliteitskeuring Dierlijke Sectorilta (KDS), joka Alankomaiden hallituksen mukaan on voittoa tavoittelematon yksityinen yhtiö, vuokrattujen virallisten avustajien suorittamien ante mortem ja post mortem ‑tarkastusten yhteydessä.

23

Tarkastustöistä aiheutuvien kulujen kattamiseksi ministeri perii teurastamoilta maksuja asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 1 kohdan ja 4 kohdan a alakohdan, sen liitteessä VI olevien 1 ja 2 kohdan sekä NVWA:n tariffeja koskevan määräyksen nojalla.

24

Käytännössä teurastamo esittää NVWA:lle pyynnön, jossa se määrittelee suoritettavat tarkastustyöt, tarvittavien virkaeläinlääkärien ja virallisten avustajien lukumäärän sekä näiden töiden suorittamisen edellyttämän ajan neljännestunteina.

25

Tarkastusten toteuttamisen jälkeen ministeri laskuttaa teurastamolta määrät, jotka sen on tämän perusteella maksettava. Teurastamon on täten maksettava jokaisen tarkastustöitä suorittaneen virkaeläinlääkärin ja virallisen avustajan osalta perusmäärä ja maksu kultakin kyseisiin töihin käytetyltä neljännestunnilta. Jos tarkastustyöt kestävät ennakoitua kauemmin, teurastamon on maksettava lisämaksu kultakin ylimääräiseltä neljännestunnilta. Jos tarkastustyöt puolestaan kestävät ennakoitua lyhyemmän ajan, teurastamon on maksettava myös tilatut mutta käyttämättä jääneet neljännestunnit.

26

Gosschalk sai pääasiassa useita laskuja, joilla siltä perittiin maksuja, joilla oli tarkoitus kattaa NVWA:n ja KDS:n sen tiloissa vuosina 2013–2016 suorittamat tarkastustyöt. Koska Gosschalk katsoi, että kyseisten maksujen perimistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt olivat ristiriidassa 17.3.2016 annetun tuomion Kødbranchens Fællesråd (C-112/15, EU:C:2016:185) kanssa, se esitti ministerille oikaisuvaatimuksia, joiden hylkäämisen jälkeen se saattoi asian College van Beroep voor het bedrijfslevenin (taloudellis-hallinnollisten asioiden ylioikeus, Alankomaat) käsiteltäväksi.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa muun muassa asetuksen N:o 882/2004 ja erityisesti sen liitteessä VI olevien 1 ja 2 kohdan tulkintavaikeuksiin sekä pääasian asianosaisten väliseen erimielisyyteen tämän osalta ja katsoo, että hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi sen on esitettävä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö.

28

Erimielisyys koskee ensinnäkin käsitteen ”viralliseen valvontaan osallistuva henkilöstö” rajaamista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa yhtäältä, että asetuksessa N:o 882/2004 ei määritellä kyseisen, sen liitteessä VI oleviin 1 ja 2 kohtaan sisältyvän käsitteen merkitystä ja toisaalta, että – toisin kuin Gosschalk väittää – 17.3.2016 annetusta tuomiosta Kødbranchens Fællesråd (C-112/15, EU:C:2016:185) ei voida päätellä, että mainittu käsite kattaa yksinomaan valvontaa tosiasiassa suorittavat virkaeläinlääkärit ja viralliset avustajat. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee kuitenkin myös ministerin käsitteelle antamaa laajempaa tulkintaa, jonka mukaan myös hallintohenkilöstön ja muun henkilöstön palkat ja kulut voidaan laskuttaa teurastamoilta.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sekä tuoreen lihan ja siipikarjanlihan terveystarkastusten ja ‑valvonnan rahoittamisesta 29.1.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/73/ETY (EYVL 1985, L 32, s. 14) 5 artiklan 1 kohdassa että virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta 15.3.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL 2017, L 95, s. 1) 81 artiklan a alakohdassa sallitaan hallintokustannusten sekä tuki- ja hallintohenkilöstön kustannusten ja palkkojen kattaminen. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että koska asetuksen N:o 882/2004 liitteessä VI mainitaan yksinomaan viralliseen valvontaan osallistuvan henkilöstön kustannukset, tästä voitaisiin päätellä, että hallinto- ja tukihenkilöstön kustannuksia ei voida kattaa.

30

Viralliseen valvontaan osallistuvan henkilöstön käsite vaikuttaa kuitenkin jättävän riittävästi harkintavaltaa muiden henkilöiden kuin virkaeläinlääkärin ja virallisen avustajan sisällyttämiseksi sen soveltamisalaan, koska myös nämä muut henkilöt myötävaikuttavat virallisen valvonnan suorittamiseen teurastamoissa. Mikään ei sitä paitsi anna ymmärtää, että unionin lainsäätäjä olisi halunnut tehdä asetuksen N:o 882/2004 järjestelmästä direktiivillä 85/73 vahvistettua aikaisempaa järjestelmää tiukemman tai että se olisi pyrkinyt lieventämään asetuksella 2017/625 asetuksen N:o 882/2004 tiukemmaksi väitettyä järjestelmää.

31

Pääasian asianosaisten välinen erimielisyys koskee toiseksi sitä, kuinka virallista valvontaa varten tilattuja mutta käyttämättä jääneitä neljännestunteja on kohdeltava. Gosschalk väittää, ettei niitä pidä laskuttaa, kun taas ministerin mukaan teurastamo on vastuussa tarkastustöiden toteuttamiseen tarpeellisiksi katsottujen neljännestuntien lukumäärän oikeellisuudesta, eikä NVWA:n henkilökunnan suorittamia tarkastustöitä koskevista suunnitelmista voida joustaa.

32

Kolmanneksi pääasian asianosaisten välinen erimielisyys koskee vuokrattuihin eläinlääkäreihin sovellettavien tariffien tulkintaa. Gosschalk väittää, että koska NVWA palkkaa ajoittain vuokratyöyrityksiltä virkaeläinlääkäreitä tarkastustöiden suorittamiseksi ja maksaa heille selvästi pienempää palkkaa kuin teurastamoilta laskutetut summat, se on saanut tällä tavoin toimimalla lähes 8500000 euron voitot. Toisaalta KDS:n tai vuokratyöyritysten vuokraamille virallisille avustajille maksetaan ainoastaan tosiasiallisesti käytetyiltä neljännestunneilta, vaikka teurastamolta laskutetaan myös tilattuja mutta käyttämättä jääneitä neljännestunteja vastaava määrä. Ministeri vastaa, että tällä käytännöllä pyritään säilyttämään kaikkien osapuolten osalta yhdenmukaiset tariffit, ja ylijäämällä on tarkoitus kattaa NVWA:n yleiskustannuksia.

33

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyjä siitä, onko mainittu käytäntö unionin oikeuden mukainen, koska käsiteltävässä asiassa NVWA:n palvelukseen ottamalle henkilöstölle ei tarvitse maksaa.

34

Gosschalk väittää neljänneksi, että vuokrattuihin eläinlääkäreihin sovellettavat tariffit mahdollistavat sen, että KDS kasvattaa taloudellista joustovaraa kriisitilanteista aiheutuvien mahdollisten kulujen kattamiseksi. Kyseisellä joustovaralla ei siis sen mukaan ole suoraa yhteyttä todellisuudessa suoritettuihin tarkastustöihin, joten sitä varten sovellettujen maksujen ei voida katsoa liittyvän tarkastustöiden toteuttamisesta tosiasiallisesti vastuussa olevaan henkilöstöön. Ministerin mukaan näin toimitaan sen takaamiseksi, että eläinkulkutaudin kaltaisen odottamattoman olosuhteen, joka johtaa eläinten teurastusten pitkäaikaiseen lykkäämiseen, yhteydessä henkilöstö- ja koulutuskustannukset voidaan edelleen kattaa tarvitsematta irtisanoa henkilöstöä, vaikka KDS ei enää saa tuloja. Kyseisen joustovaran olemassaolo mahdollistaa siis tarkastusten jatkamisen tällaisen kriisin päätyttyä. Tästä seuraa ministerin mukaan, että joustovara koskee määriä, jotka ovat tarpeen tosiasiassa aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi. Tämän tarpeelliseksi katsotun joustovaran määrä on ministerin mukaan puolet KDS:n keskimääräisestä liikevaihdosta joustovaran kasvattamista edeltävien kahden vuoden aikana lisättynä 500000 euron määrällä.

35

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi 14.10.2010 antamassaan ratkaisussa, että joustovara on asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan mukainen, sillä on nyt epäilyjä siitä, oliko kyseinen arviointi asianmukainen. Se pohtii kriteerejä, joiden avulla joustovaran enimmäismäärä voidaan määrittää, sekä sen seikan vaikutusta, että kyseistä joustovaraa kasvatetaan yksityiselle yhtiölle, joka käsiteltävässä asiassa on KDS, johon NVWA turvautuu, jotta sillä on käytettävissään virallisia avustajia, vaikka kyseisen tulonmenetyksen katsotaan itsessään olevan osa yritykselle tavanomaisesti kuuluvaa riskiä. Lisäksi tilanteessa, jossa KDS asetetaan selvitystilaan tai konkurssiin, on epäselvää, kuka saa jo kasvatetun joustovaran.

36

Tässä tilanteessa College van Beroep voor het bedrijfsleven päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

37

Neljällä vuoden 2016 lokakuun ja vuoden 2017 helmikuun välisenä aikana toimittamallaan laskulla ministeri velvoitti Compaxo ym. maksamaan 15 422,35–49 628,22 euron suuruisen summan, jonka se katsoi kattavan tarkastusyöt, jotka oli suoritettu niiden teurastamoissa.

38

Tehtyään turhaan oikaisuvaatimuksen kyseisistä laskuista Compaxo ym. saattoivat asian College van Beroep voor het bedrijfsleveniin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käsiteltävässä asiassa.

39

Koska Compaxo ym. katsoivat, että 17.3.2016 annetusta tuomiosta Kødbranchens Fællesråd (C-112/15, EU:C:2016:185) ilmeni, että yksinomaan niiden henkilöiden palkat ja kulut, jotka tosiasiassa suorittavat tarkastuksia, voidaan ottaa huomioon, ne väittivät ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että tiettyä kustannusryhmää, johon kuuluvat muun muassa toimitilakustannukset, yleiset materiaalikustannukset, poistokustannukset, toimistokustannukset, erityiset kustannukset (työvaatteet), koti- ja työpaikan väliset matkakustannukset ja alihankintakustannukset, ei voida pitää asetuksen N:o 882/2004 liitteessä VI olevissa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuina kuluina. Kyseisistä laskuista ei niiden mukaan myöskään ilmene selvästi, mitä kohta ”Tarkastustyöt” kattaa. Ministeri toteaa tästä, että tässä kohdassa huomioon otetun tuntitaksan laskeminen sisältää tarkastustöiden tekniseen hallinnointiin ja suunnitteluun liittyviä kuluja, jotka on luokiteltava ”valvontaan osallistuvan henkilöstön palkoiksi ja muiksi kuluiksi”, koska tarkastustöitä ei voida suorittaa ilman tiettyä tukea, johon kuuluu muun muassa mainitun suunnittelun tekeminen.

40

Tässä tilanteessa College van Beroep voor het bedrijfsleven päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle kolme kysymystä, jotka ovat identtisiä saman tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle asiassa C-477/18 esittämien ensimmäisen ja toisen kysymyksen sekä kolmannen kysymyksen a kohdan kanssa.

41

Julkisasiamiehen esitettyä ratkaisuehdotuksensa Gosschalk pyysi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 10.10.2019 toimittamallaan asiakirjalla, että asian käsittelyn suullinen vaihe määrätään unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan nojalla aloitettavaksi uudelleen.

42

Pyyntönsä tueksi Gosschalk väittää lähinnä, että julkisasiamies tarkasteli asetuksen N:o 882/2004 syntyhistoriaa, vaikka tätä seikkaa ei käsitelty unionin tuomioistuimessa käydyn menettelyn suullisessa vaiheessa. Se katsoo näin ollen, että sen on voitava esittää tätä koskevat huomautuksensa erityisesti, koska kyseisessä tarkastelussa julkisasiamies tukeutui sen mukaan epätäydellisiin tietoihin, koska hän ei maininnut eikä ottanut huomioon Euroopan parlamentin muutosta, joka sisältyy sen mietintöön ehdotuksesta rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta annetuksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (2003/0030(COD)) ja jonka pitäisi johtaa asetuksen N:o 882/2004 liitteen VI suppeaan tulkintaan.

43

Tämän osalta on palautettava mieleen, että SEUT 252 artiklan toisen kohdan mukaan julkisasiamiehen tehtävänä on täysin puolueettomana ja riippumattomana esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat hänen myötävaikutustaan. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tai perustelut, joiden päätteeksi hän päätyy siihen, eivät sido unionin tuomioistuinta (tuomio 22.11.2018, MEO – Serviços de Comunicações e Multimédia, C-295/17, EU:C:2018:942, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

On niin ikään palautettava mieleen, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä ei määrätä asianosaisten mahdollisuudesta vastata julkisasiamiehen esittämään ratkaisuehdotukseen. Tämän vuoksi se, ettei asianosainen yhdy julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen – riippumatta siinä tutkituista kysymyksistä –, ei sellaisenaan voi olla peruste asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamiseksi uudelleen (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2018, MEO – Serviços de Comunicações e Multimédia, C-295/17, EU:C:2018:942, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskevassa pyynnössään Gosschalk riitauttaa julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessaan suorittaman tarkastelun, joka koskee asetuksen N:o 882/2004 syntyhistoriaa ja josta ei keskusteltu asian käsittelyn suullisessa vaiheessa, minkä lisäksi se tämän mukaan perustuu epätäydellisiin tietoihin.

46

Työjärjestyksensä 83 artiklan mukaan unionin tuomioistuin toki voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos se katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisella tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetulla osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.

47

Näin ei ole nyt käsiteltävässä tapauksessa. Tähän menettelyyn osallistuneet asianosaiset ja erityisesti Gosschalk ovat nimittäin voineet esittää asian käsittelyn sekä kirjallisen että suullisen vaiheen aikana oikeudelliset seikat, jotka ne ovat katsoneet merkityksellisiksi, jotta unionin tuomioistuin voi vastata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin ja erityisesti asetuksen N:o 882/2004 liitteen VI tulkintaa koskeviin kysymyksiin.

48

Unionin tuomioistuin katsoo näin ollen, että sillä on käytettävissään kaikki tarpeelliset tiedot ennakkoratkaisupyyntöjen ratkaisemiseksi ja ettei yksikään niistä seikoista, jotka Gosschalk esittää asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskevan pyyntönsä tueksi, oikeuta kyseisen vaiheen uudelleen aloittamista työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.

49

Unionin tuomioistuin katsoo tässä tilanteessa julkisasiamiestä kuultuaan, ettei asian käsittelyn suullista vaihetta ole syytä määrätä aloitettavaksi uudelleen.

50

Asioissa C-477/18 ja C-478/18 esittämillään ensimmäisellä ja toisella kysymyksellä, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustele lähinnä, onko asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 1 kohtaa ja 4 kohdan a alakohtaa – tarkasteltuina yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä VI olevien 1 ja 2 kohdan kanssa – tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat katsoa, että hallinto- ja tukihenkilöstön palkat ja kulut kuuluvat kyseisissä säännöksissä tarkoitettuihin virallisesta valvonnasta aiheutuneisiin kustannuksiin, jotka eivät ylitä kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille aiheutuneita kustannuksia.

51

Ensiksi on palautettava mieleen, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa nimenomaisesti tiettyihin liitännäiskuluihin, kuten niihin, jotka mainitaan tämän tuomion 39 kohdassa, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on nimittäin selventää kansalliselle tuomioistuimelle unionin säännösten ulottuvuutta, jotta tämä kansallinen tuomioistuin voi soveltaa näitä säännöksiä asianmukaisella tavalla tosiseikkoihin, jotka sen käsiteltäväksi on saatettu, eikä unionin tuomioistuimen tehtävänä ole soveltaa näitä säännöksiä itse (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2007, Omni Metal Service, C-259/05, EU:C:2007:363, 15 kohta ja tuomio 5.7.2016, Ognyanov, C-614/14, EU:C:2016:514, 16 kohta).

52

Toiseksi on todettava, että – kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 40 kohdassa – asetuksessa N:o 882/2004 yhdenmukaistetaan vain osittain virallista valvontaa koskevat säännöt. Tästä seuraa, että jäsenvaltioilla on tiettyä harkintavaltaa järjestää kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun ”toimivaltaisen viranomaisen” välityksellä virallinen valvonta, jonka tarkoituksena on varmistaa niiden sääntöjen noudattaminen, joilla pyritään – kuten kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään – yhtäältä estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä ja toisaalta takaamaan oikeudenmukaiset käytännöt rehujen ja elintarvikkeiden kaupassa ja suojelemaan kuluttajien etuja, myös niitä, jotka koskevat rehujen ja elintarvikkeiden merkitsemistä ja muuta kuluttajille annettavaa tietoa.

53

Tässä asiayhteydessä sitä, että toimivaltainen hollantilaisviranomainen tekee valinnan voittoa tavoittelemattomaan yksityiseen yhtiöön – eli käsiteltävässä tapauksessa KDS:ään – turvautumisesta, jotta tämä antaisi sen käyttöön tarkastuksessa tarvittavia apulaisia virallisina avustajina, ei voida kritisoida niin kauan kuin virallisen valvonnan tehokkuus taataan, koska ei vaikuta siltä, että tällainen valinta olisi omiaan aiheuttamaan kilpailun vääristymistä yksityisten toimijoiden välillä.

54

Tämän jälkeen on palautettava mieleen, että – kuten unionin tuomioistuin totesi 17.3.2016 antamassaan tuomiossa Kødbranchens Fællesråd (C-112/15, EU:C:2016:185, 34 kohta) – asetuksen N:o 882/2004 kieliversiot eroavat toisistaan kyseisen asetuksen liitteessä VI käytettyjen niiden ilmaisujen osalta, joissa määritellään henkilöryhmä, jota koskevat kulut voidaan kattaa maksuilla. Näin ollen tämän asetuksen saksankielisessä versiossa (des für die amtlichen Kontrollen eingesetzten Personals) ja ranskankielisessä versiossa (personnel chargé des contrôles officiels) tarkoitetaan henkilöstöä, joka suorittaa tarkastukset, kun taas sen englanninkielisessä versiossa (staff involved in the official controls) ja italiankielisessä versiossa (personale partecipante ai controlli ufficiali) käytetään ilmaisuja, jotka voisivat viitata laajempaan henkilöpiiriin. Asetuksen tanskankielisessä versiossa kyseisen liitteen 1 kohdassa todetaan, että virallista valvontaa harjoittavan henkilöstön palkat voidaan rahoittaa maksuilla (lønninger til personale, der udfører offentlig kontrol), kun taas tämän saman liitteen 2 kohdassa todetaan merkitykseltään laajemmin ilmaisuin, että viralliseen valvontaan liittyvät henkilöstökustannukset voidaan rahoittaa (personaleudgifter i forbindelse med offentlig kontrol).

55

Asetuksen N:o 882/2004 liitteen VI hollanninkielisessä versiossa tehdään puolestaan ero viralliseen valvontaan osallistuvan henkilöstön (het personeel dat betrokken is bij de officiële controles), joka mainitaan kyseisen liitteen 1 kohdassa, ja virallisen valvonnan suorittamiseen osallistuvan henkilöstön (het personeel dat betrokken is bij de uitvoering van de officiële controles), joka mainitaan saman liitteen 2 kohdassa, välillä.

56

Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, unionin oikeuden toimen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä tai määräystä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös tai määräys on. Myös unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 50 kohta ja tuomio 17.3.2016, Kødbranchens Fællesråd, C-112/15, EU:C:2016:185, 36 kohta).

57

Aluksi on todettava, että virallisen valvonnan tehokkuuden vaatimus, joka mainitaan toistuvasti asetuksessa N:o 882/2004, on unionin lainsäätäjän keskeinen huolenaihe. Toimivaltaisten viranomaisten on näin ollen – kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan – varmistettava, että elävien eläinten, rehujen ja elintarvikkeiden virallinen valvonta on kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa sekä rehujen käytön osalta tehokasta ja asianmukaista. Kyseisen asetuksen 8 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään myös, että toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava käytössään menettelyt, joilla todetaan niiden harjoittaman virallisen valvonnan tehokkuus. Asetuksen N:o 882/2004 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että virallista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten olisi täytettävä tietyt toimintaperusteet, jotta varmistetaan niiden puolueettomuus ja tehokkuus. Kyseisillä viranomaisilla olisi oltava riittävästi pätevää ja kokenutta henkilökuntaa sekä riittävät tilat ja laitteet velvollisuuksiensa asianmukaista hoitamista varten. Lisäksi asetuksen N:o 854/2004 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että elintarvikealan toimijoiden on annettava kaikki mahdollinen apu sen varmistamiseksi, että asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen voi suorittaa viralliset tarkastukset tehokkaasti.

58

Edellä mainittu huomioiden jäsenvaltioiden on asetuksen N:o 882/2004 26 artiklan mukaan – kyseisen asetuksen johdanto-osan 32 perustelukappaleen kanssa tarkasteltuna – huolehdittava riittävistä rahoitusresursseista muun muassa tarvittavan henkilöstön hankkimiseksi virallista valvontaa varten.

59

Tässä tarkoituksessa kyseisen asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat periä maksuja virallisesta valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi edellyttäen, että nämä maksut eivät ylitä toimivaltaisille vastuuviranomaisille aiheutuvia kustannuksia kyseisen asetuksen liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta.

60

Vaikka on ilmeistä, että virallisen valvonnan tehokkuus riippuu ensisijaisesti virkaeläinlääkäreiden ja virallisten avustajien suorittamien tarkastustöiden laadusta, hallinto- ja tukihenkilöstö myötävaikuttavat siihen niin ikään.

61

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 49 kohdassa, hallinto- ja tukihenkilöstön tehtävänä on vapauttaa virkaeläinlääkärit ja viralliset avustajat tarkastustöiden logistisesta järjestelystä ja myötävaikuttaa kyseisen valvonnan seurantaan, joka määritellään asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 8 alakohdassa.

62

Seurannalla myötävaikutetaan siis täysimääräisesti virallisen valvonnan tehokkuuden varmistamiseen muun muassa auttamalla osaltaan riskiteurastamojen yksilöimisessä ja näin ollen virallisen valvonnan tiheyden määrittämisessä; virallisen valvonnan on asetuksen N:o 882/2004 3 artiklan 1 kohdan mukaan – tarkasteltuna yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleen kanssa – oltava säännöllistä ja sen tiheys on suhteutettava riskiin.

63

Tällä tavoin toimimalla hallinto- ja tukihenkilöstö mahdollistaa sen, että virkaeläinlääkärit voivat keskittyä tarkastustehtäviinsä sanan varsinaisessa merkityksessä.

64

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa lähinnä totesi, kun unionin lainsäätäjä täsmensi, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön rahoitusjärjestelmä virallisen valvonnan ”järjestämiseksi” eikä yksinomaan sen ”toteuttamiseksi”, sen tavoitteena oli, että kyseisellä rahoituksella pyritään mahdollistamaan se, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kattavan virallista valvontaa koskevan järjestelmän, joka ei rajoitu yksinomaan valvontatehtävän konkreettiseen toteuttamiseen.

65

Tässä tilanteessa kyseinen rahoitus voi niin ikään kattaa hallinto- ja tukihenkilöstön palkat ja kulut.

66

Jotta vastuussa oleville toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvia kustannuksia asetuksen N:o 882/2004 liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta ei ylitettäisi ja saman asetuksen 27 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja suhteellisuusperiaatetta ei loukattaisi, maksuja laskettaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon yksinomaan se hallinto- ja tukihenkilöstön työaika, joka tarvitaan virallisen valvonnan suorittamiseen erottamattomasti liittyvään toimintaan.

67

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 1 kohtaa ja 4 kohdan a alakohtaa – tarkasteltuina yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä VI olevien 1 ja 2 kohdan kanssa – on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat katsoa, että hallinto- ja tukihenkilöstön palkat ja kulut siltä ajalta, jonka virallisen valvonnan suorittamiseen erottamattomasti liittyvät toimet objektiivisesti edellyttävät kyseiseltä henkilöstöltä, kuuluvat virallisesta valvonnasta aiheutuneisiin kustannuksiin ja että ne eivät ylitä toimivaltaisille viranomaisille aiheutuneita kustannuksia.

68

Tämän osalta on todettava, että asetuksen N:o 882/2004 liitteessä VI olevassa 2 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”niihin liittyvät kulut” on tulkittava suppeasti, jotta kyseisessä liitteessä olevalta luettelolta ei viedä sen tehokasta vaikutusta. Asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohdan sanamuodosta nimittäin ilmenee, että kyseisessä liitteessä esitetään tyhjentävästi eri seikat, jotka voidaan ottaa huomioon, kun lasketaan määrää maksuille, jotka liittyvät teurastamoyrityksissä suoritettavaan viralliseen valvontaan (tuomio 17.3.2016, Kødbranchens Fællesråd, C-112/15, EU:C:2016:185, 33 kohta).

69

Tämän tuomion 67 kohdassa hyväksytty tulkinta saa vahvistuksen virallista valvontaa koskevan unionin säännöstön historiallisesta asiayhteydestä. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ja kuten tämän tuomion 30 kohdassa korostettiin, asetuksen 2017/625 sanamuodon tai valmisteluasiakirjojen perusteella ei ole havaittavissa, että unionin lainsäätäjällä olisi ollut minkäänlaista halua poiketa asetuksen N:o 882/2004 mukaisesta järjestelmästä. Asetuksen N:o 882/2004 sanamuodosta tai valmisteluasiakirjoista ei myöskään ilmene, että kyseisellä lainsäätäjällä olisi ollut minkäänlaista aikomusta poiketa direktiivissä 85/73 tarkoitettujen korvattavien kustannusten tulkinnasta.

70

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen asioissa C-477/18 ja C-478/18 on vastattava, että asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 1 kohtaa ja 4 kohdan a alakohtaa – tarkasteltuina yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä VI olevien 1 ja 2 kohdan kanssa – on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat katsoa, että hallinto- ja tukihenkilöstön palkat ja kulut siltä ajalta, jonka virallisen valvonnan suorittamiseen erottamattomasti liittyvät toimet objektiivisesti edellyttävät kyseiseltä henkilöstöltä, kuuluvat kyseisissä säännöksissä tarkoitettuihin virallisesta valvonnasta aiheutuneisiin kustannuksiin ja että ne eivät ylitä kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille aiheutuneita kustannuksia.

71

Näillä kysymyksillään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohtaa – tarkasteltuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteen VI kanssa – tulkittava siten, että se on esteenä sille, että teurastamoilta laskutetaan virallisesta valvonnasta maksuja sellaisten neljännestuntien osalta, jotka kyseiset teurastamot ovat tilanneet asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetulta toimivaltaiselta viranomaiselta mutta joita ei ole tosiasiassa käytetty.

72

Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että kun virallinen valvonta päättyy suunniteltua aikaisemmin, pääasiassa kyseessä olevassa Alankomaiden lainsäädännössä säädetään, että NVWA:n virkaeläinlääkärit ja viralliset avustajat saavat maksun valvotun teurastamon tilaamilta neljännestunneilta, joita ei ole käytetty.

73

Asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohdasta ilmenee, että virallista valvontaa varten perittävät maksut eivät kuitenkaan saa ylittää toimivaltaisille vastuuviranomaisille aiheutuvia kustannuksia kyseisen asetuksen liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta.

74

Kyseisessä säännöksessä, jossa konkretisoidaan suhteellisuusperiaate, vahvistetaan kyseisen asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa säädetty periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat periä maksuja yksinomaan virallisesta valvonnasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi.

75

Kuten Euroopan komissio väitti kirjallisissa huomautuksissaan, maksut, jotka vastaavat työaikaa, jota valvottu teurastamo tilasi mutta jota ei lopulta käytetty, vaikuttavat tosin ensi näkemältä ylittävän kustannukset, jotka asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle aiheutuvat.

76

Kuten tämän tuomion 57 kohdassa korostettiin, virallisen valvonnan tehokkuuden vaatimus oli kuitenkin unionin lainsäätäjän keskeinen huolenaihe asetusta N:o 882/2004 laadittaessa.

77

Kyseinen asetus ei näin ollen ole esteenä sille, että maksuja peritään suhteutettuna valvonta-aikaan, jonka teurastamo tilasi mutta jota ei käytetty, kun se, että kyseisiä maksuja ei perittäisi, voisi vaikuttaa virallisen valvontajärjestelmän tehokkuuteen.

78

Järjestelmässä, jossa tietyt tarkastustyöt toteutetaan teurastamojen omasta pyynnöstä, virallisen valvonnan tehokkuuden vaatimus voi kuitenkin johtaa siihen, että teurastamot joutuvat vastaamaan maksuista, jotka liittyvät valvonta-aikaan, jota ei ole käytetty, kun asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on ollut mahdotonta määrätä virkaeläinlääkäreitä tai virallisia avustajia toisen teurastamon viralliseen valvontaan.

79

Kuten tämän tuomion 62 kohdasta ilmenee, kyseisen asetuksen 2 artiklan 8 alakohdassa määritellyllä seurannalla myötävaikutetaan virallisen valvonnan tehokkuuden varmistamiseen, koska sen ansiosta kyseinen valvonta voidaan suunnitella johdonmukaisesti ja sen ansiosta voidaan näin ollen varmistaa, että valvonta on säännöllistä ja sen tiheys on suhteutettu riskiin asetuksen N:o 882/2004 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kyseisen asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleen kanssa tarkasteltuna.

80

Tämä valvonnan suunnittelu mahdollistaa lisäksi sen, että asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen voi varmistua siitä, että sillä on käytettävissään virallisen valvonnan suorittamisen edellyttämä henkilöstö, kuten asetuksen N:o 882/2004 26 artiklassa edellytetään.

81

Suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi ja sanotun vaikuttamatta virallisen valvonnan tehokkuusvaatimukseen teurastamoille on kuitenkin annettava mahdollisuus ilmoittaa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle riittävän ajoissa ennen virallisen valvonnan suorittamista siitä, että ne haluavat lyhentää tällaisen valvonnan kestoa sen alun perin suunniteltuun kestoon nähden.

82

Kyseisen viranomaisen on tässä tarkoituksessa vahvistettava ja ilmoitettava teurastamoille kohtuullinen aika, jonka kuluessa ne voivat käyttää mahdollisuuttaan lyhentää virallisen valvonnan kestoa ja jonka päättymisen jälkeen alun perin suunniteltu valvonta-aika laskutetaan ehdottomasti, olipa kyseinen valvonta-aika käytetty kokonaisuudessaan tai ei.

83

Tässä tilanteessa kolmannen kysymyksen a kohtaan asiassa C-477/18 ja kolmanteen kysymykseen asiassa C-478/18 on vastattava, että asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohtaa – tarkasteltuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteen VI kanssa – on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että teurastamoilta laskutetaan virallisesta valvonnasta maksuja sellaisten neljännestuntien osalta, jotka kyseiset teurastamot ovat tilanneet asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetulta toimivaltaiselta viranomaiselta mutta joita ei ole tosiasiassa käytetty, kun valvottava teurastamo ei ole ilmoittanut riittävän ajoissa kyseiselle viranomaiselle siitä, että se haluaa lyhentää valvonnan kestoa sen alun perin suunniteltuun kestoon nähden.

84

Kolmannen kysymyksensä b kohdalla asiassa C-477/18 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, sovelletaanko kolmannen kysymyksen a kohtaan samassa asiassa annettua vastausta myös tilanteessa, jossa yhtäältä vuokratut virkaeläinlääkärit, jotka eivät saa palkkaa sellaisilta neljännestunneilta, jotka teurastamo on tilannut mutta joita ei ole käytetty, ovat suorittaneet virallisen valvonnan, ja toisaalta kyseisiä tilattuja neljännestunteja, joita ei ole käytetty, vastaava maksuosuus käytetään asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen yleiskustannusten kattamiseen.

85

Kuten tämän tuomion 59 kohdassa todetaan, asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 1 kohdasta ja 4 kohdan a alakohdasta ilmenee, että maksuja voidaan periä vain asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle virallisesta valvonnasta todellisuudessa aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi.

86

Tästä seuraa, että koska vuokratut virkaeläinlääkärit eivät saa palkkaa tilatuilta neljännestunneilta, joita ei ole käytetty, kyseinen toimivaltainen viranomainen ei voi kyseisen asetuksen 27 artiklan 1 kohtaa ja 4 kohdan a alakohtaa rikkomatta periä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna maksuna summia, jotka vastaavat palkkaa, jonka mainitut eläinlääkärit olisivat saaneet, jos tilatut neljännestunnit olisi käytetty, koska tällaiset summat eivät vastaa toimivaltaiselle viranomaiselle virallisesta valvonnasta todellisuudesta aiheutuneita kustannuksia.

87

Näin ollen asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen voi enintään laskuttaa valvotulta teurastamolta kunkin tilatun neljännestunnin, jota ei ole käytetty, osalta summan, joka vastaa maksun määrää vuokrattujen virkaeläinlääkärien palkkakustannuksilla vähennettynä, jos osoitetaan, että näin saatu ylijäämä todella vastaa yleiskustannuksia, jotka kuuluvat yhteen tai useampaan asetuksen N:o 882/2004 liitteessä VI tarkoitettuun kustannusryhmään.

88

Edellä esitetyn perusteella kolmannen kysymyksen b kohtaan asiassa C-477/18 on vastattava, että kolmannen kysymyksen a kohtaan samassa asiassa annettua vastausta voidaan soveltaa tilanteessa, jossa yhtäältä vuokratut virkaeläinlääkärit, jotka eivät saa palkkaa sellaisilta neljännestunneilta, jotka teurastamo on tilannut mutta joita ei ole käytetty, ovat suorittaneet virallisen valvonnan, ja toisaalta kyseisiä tilattuja neljännestunteja, joita ei ole käytetty, vastaava maksuosuus käytetään asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen yleiskustannusten kattamiseen, jos osoitetaan, että kyseisiin neljännestunteihin kohdennettu maksun osuus ei sisällä vuokrattujen virkaeläinlääkäreiden, jotka eivät ole saaneet palkkaa, palkkakustannuksia ja se todella vastaa yleiskustannuksia, jotka kuuluvat yhteen tai useampaan kyseisen asetuksen liitteessä VI tarkoitettuun kustannusryhmään.

89

Neljännellä kysymyksellään asiassa C-477/18 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a ja b alakohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että teurastamoilta laskutetaan keskimääräinen tariffi paitsi silloin, kun kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen palvelukseen ottamat eläinlääkärit ovat suorittaneet virallisen valvonnan, myös silloin, kun valvonnan suorittavat vuokraeläinlääkärit, joiden palkka on alhaisempi.

90

Asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan b alakohdasta ilmenee, että virallista valvontaa varten perittävät maksut voidaan vahvistaa kiinteämääräisiksi toimivaltaisille viranomaisille tietyllä ajanjaksolla aiheutuvien kustannusten perusteella.

91

Asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle täten myönnetty mahdollisuus valita kiinteämääräisesti lasketut maksut edellyttää sitä, että teurastamolta laskutetun maksun määrä voi tapauksen mukaan olla milloin alhaisempi milloin korkeampi kuin kyseiselle viranomaiselle virallisen valvonnan – erikseen tarkasteltuna – aikana tosiasiassa aiheutuneet kustannukset.

92

Kuten Tanskan hallitus totesi kirjallisissa huomautuksissaan, keskimääräiseen tariffiin turvautumisella myötävaikutetaan teurastamojen yhdenvertaiseen kohteluun ja niiden välisen syrjinnän puuttumiseen, koska sillä vältetään se, että virallisen valvonnan kustannukset vaihtelevat muun muassa virkaeläinlääkärin palkkaluokan, virkaiän tai sen mukaan, onko toimivaltainen viranomainen itse ottanut hänet palvelukseen vai onko hänet otettu palvelukseen vuokrattuna eläinlääkärinä.

93

Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohta, on kuitenkin niin, että virallista valvontaa varten perittävät maksut eivät saa yleisesti ottaen ylittää toimivaltaisille vastuuviranomaisille aiheutuneita kustannuksia kyseisen asetuksen liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta. Näin ollen jos asetuksen N:o 882/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen toteaa, että se on tehnyt voittoa tietyllä ajanjaksolla, sen on tarkastettava maksujen määrää alaspäin seuraavalla ajanjaksolla, koska muussa tapauksessa se rikkoo asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a ja b alakohtaa.

94

Tässä tilanteessa neljänteen kysymykseen asiassa C-477/18 on vastattava, että asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a ja b alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että teurastamoilta laskutetaan keskimääräinen tariffi paitsi silloin, kun kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen palvelukseen ottamat eläinlääkärit suorittavat virallisen valvonnan, myös silloin, kun valvonnan suorittavat vuokraeläinlääkärit, joiden palkka on alhaisempi, edellyttäen, että virallista valvontaa varten perityt maksut eivät kokonaisuutena tarkasteltuna yleisesti ottaen ylitä toimivaltaisille vastuuviranomaisille aiheutuneita kustannuksia kyseisen asetuksen liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta.

95

Viidennellä kysymyksellään asiassa C-477/18 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että virallisesta valvonnasta veloitettavien maksujen laskemisessa otetaan huomioon kulut, jotka aiheutuvat joustovaran kasvattamisesta yksityiselle yhtiölle, johon kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen turvautuu virallisten avustajien palvelukseen ottamiseksi, kun kyseisellä joustovaralla on tarkoitus maksaa henkilöstön, joka tosiasiassa suorittaa virallista valvontaa, ja henkilöstön, joka mahdollistaa virallisen valvonnan suorittamisen, palkat ja koulutuskulut terveyskriisin sattuessa.

96

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että KDS kasvatti joustovaran, jonka määrä vastasi puolta sen keskimääräisestä liikevaihdosta joustovaran kasvattamista edeltäneen kahden viimeisen vuoden aikana korotettuna 500000 euron määrällä ja joka oli tarkoitus kohdentaa palkkojen maksuun, jos työtä ei yhtäkkiä olisi muun muassa eläinkulkutaudin aiheuttaman kriisin vuoksi. Tällaisen kriisin puhjetessa eläimet on lopetettava eivätkä teurastamot teurasta eläimiä ihmisravinnoksi. Jos eläinlääkärit ohjataan tällöin lopettamaan eläimiä, tarkastuksen avustajilla ei näin ollen puolestaan ole töitä eivätkä he kerrytä tuloja. Kriisin päättymisen jälkeen tarkastuksen avustajat ovat kuitenkin taas toimintakykyisiä teurastamoissa ilman, että teurastamojen pitää odottaa, että riittävä määrä koulutettuja tarkastuksen avustajia on käytettävissä.

97

Tällaisen joustovaran kasvattaminen on näin ollen suunniteltu siksi, että asianomaista yhtiötä suojattaisiin mahdolliselta kriisiltä.

98

Asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohdan sanamuodosta ilmenee kuitenkin, että virallista valvontaa varten perityt maksut saavat vain kompensoida toimivaltaisille vastuuviranomaisille todellisuudessa aiheutuvat kustannukset kyseisen asetuksen liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta. Kyseisen 27 artiklan 10 kohdassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltiot eivät saa periä muita kuin kyseisessä artiklassa tarkoitettuja maksuja kyseisen asetuksen täytäntöönpanemiseksi.

99

Edellä esitetystä seuraa, että virallista valvontaa varten perityt maksut voidaan kohdistaa kattamaan ainoastaan kulut, jotka aiheutuvat tosiasiallisesti jäsenvaltioille valvonnan toteuttamisesta elintarvikealan yrityksissä (tuomio 17.3.2016, Kødbranchens Fællesråd, C-112/15, EU:C:2016:185, 39 kohta). Kuten tämän tuomion 68 kohdassa todettiin, asetuksen N:o 882/2004 liitteessä VI esitetään tyhjentävästi eri seikat, jotka voidaan ottaa huomioon, kun lasketaan määrää maksuille, jotka liittyvät teurastamoyrityksissä suoritettavaan viralliseen valvontaan.

100

Tässä tilanteessa pääasiassa kyseessä olevan kaltaista joustovaraa ei voida rahoittaa maksuin, jotka on peritty asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan nojalla.

101

Viidenteen kysymykseen asiassa C-477/18 on siis vastattava, että asetuksen N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että virallisesta valvonnasta veloitettavien maksujen laskemisessa otetaan huomioon kulut, jotka aiheutuvat joustovaran kasvattamisesta yksityiselle yhtiölle, johon kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen turvautuu virallisten avustajien palvelukseen ottamiseksi, kun kyseisellä joustovaralla on tarkoitus maksaa henkilöstön, joka tosiasiassa suorittaa virallista valvontaa, ja henkilöstön, joka mahdollistaa virallisen valvonnan suorittamisen, palkat ja koulutuskulut terveyskriisin sattuessa.

102

Kun otetaan huomioon viidenteen kysymykseen annettu vastaus asiassa C-477/18, kyseisen asian kuudenteen kysymykseen ei ole tarvetta vastata.

103

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti: