–

Espanjan hallitus, asiamiehenään L. Aguilera Ruiz,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller ja S. Pardo Quintillán,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 7 artiklan 5 alakohdan ja 26 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat lentomatkustaja ZX ja lentoyhtiö Ryanair DAC ja joka koskee ZX:n lennon viivästymisen johdosta nostamaa korvauskannetta.

3

Asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

4

Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

– – ”

5

Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 jaksoon, jonka otsikko on ”Toimivalta kuluttajasopimusta koskevissa asioissa”, sisältyvässä 17 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kun asia koskee henkilön, jäljempänä ’kuluttaja’, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 7 artiklan 5 alakohdan soveltamista,

2.   Kun kuluttaja tekee sopimuksen sellaisen sopimuspuolen kanssa, jolla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa mutta jolla on jossakin jäsenvaltiossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, sopimuspuolella katsotaan sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevissa riita-asioissa olevan kotipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa.

3.   Tämän jakson säännöksiä ei sovelleta kuljetussopimuksiin, yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä lukuun ottamatta.”

6

Tähän samaan lukuun sisältyy 7 jakso, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”. Siihen sisältyy muun muassa 26 artikla, jonka 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen toimivallan lisäksi, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin on 24 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltainen.”

7

Asetuksen 28 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa nostetaan kanne sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen tämän asetuksen säännösten perusteella.”

8

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että matkustajat saavat lennolle pääsyn epäämisen, lennon peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta kaikilta enintään 1500 km:n pituisilta lennoilta korvauksen, jonka suuruus on 250 euroa.

9

Tuomioistuinlaitoksesta 1.7.1985 annetun lain 6/1985 (Ley Orgánica 6/1985, de 1 de julio, del Poder Judicial) 86 ter §:n 2 momentin b kohdan mukaan vaatimukset, joita esitetään kansallista tai kansainvälistä liikennettä koskevan lainsäädännön perusteella, tutkitaan ensimmäisessä tai ainoassa asteessa kauppatuomioistuimissa, jotka ovat siviilituomioistuinten järjestelmässä tiettyihin siviili- ja kauppaoikeudellisiin aloihin erikoistuneita tuomioistuimia.

10

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että 7.1.2000 annetussa siviiliprosessilaissa 1/2000 (Ley 1/2000 de Enjuiciamiento Civil) (BOE no 7, 8.1.2000, s. 575) (jäljempänä siviiliprosessilaki) järjestetään kanteet käsiteltäviksi muun muassa vaatimuksen suuruuden perusteella tavanomaisessa oikeudenkäynnissä tai yksinkertaistetussa menettelyssä.

11

Jos vaatimus on suuruudeltaan enintään 6000 euroa, se on kyseisen lain 250 §:n 2 momentin nojalla käsiteltävä yksinkertaistettua menettelyä koskevien sääntöjen mukaan.

12

Kyseisen lain 56 §:n mukaan kantajan on katsottava hyväksyneen tuomioistuimen toimivallan hiljaisesti, jos hän on kääntynyt tietyn tuomiopiirin tuomioistuinten puoleen nostamalla kanteen, kun taas vastaajan katsotaan hyväksyneen tämän hiljaisesti, jos hän on saavuttuaan vastaamaan tuomioistuimeen toteuttanut minkä tahansa toimen, joka ei tarkoita toimivallan kiistämistä. On myös katsottava vastaajan hyväksyneen hiljaisesti toimivallan, jos hänet on asianmukaisesti haastettu tuomioistuimeen, mutta hän ei ole saapunut vastaamaan tuomioistuimessa tai on vastannut vasta sen jälkeen, kun mahdollisuutta toimivallan kiistämiseen ei enää voida käyttää.

13

Siviiliprosessilain 54 §:n 1 momentissa säädetään, että ”nimenomainen tai hiljainen oikeuspaikkaa koskeva suostumus ei ole pätevä asioissa, joissa ratkaisu on annettava yksinkertaistetussa menettelyssä”.

14

Tämän lain 404 §:ssä, luettuna yhdessä 58 §:n kanssa, säädetään, että jos menettelyn muodollisesta ja aineellisesta järjestyksestä vastaava tuomioistuimen virkamies (Secretario judicial) toteaa kanteen tutkittavaksi ottamisesta päätettäessä, että tuomioistuin ei mahdollisesti ole kansainvälisesti toimivaltainen, hän ilmoittaa siitä tuomioistuimelle, jotta se ratkaisee kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen kuultuaan asianosaisia ja Ministerio Fiscalia (virallinen syyttäjä, Espanja).

15

Saman lain 36 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Espanjan siviilituomioistuimet pidättyvät tutkimasta niissä vireille pantuja asioita, jos vastaaja, joka on haastettu asianmukaisesti, ei vastaa asiassa, ja Espanjan tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta voi perustua ainoastaan asianosaisten hiljaiseen suostumukseen.”

16

ZX osti verkossa lentolipun Ryanairin liikennöimälle Porton (Portugali) ja Barcelonan (Espanja) väliselle lennolle.

17

Pääasian kantaja vaati ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan perusteella 250 euron suuruista korvausta pääasiassa kyseessä olevan lennon viivästymisestä.

18

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian kantajan koti- tai asuinpaikka ei ole Espanjassa, että pääasian vastaajana olevan yhtiön kotipaikka on Irlannissa ja että sillä on sivuliike Gironassa (Espanja).

19

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen virkamies (Secretario judicial) kehotti siviiliprosessilain 58 §:n mukaisesti pääasian asianosaisia ja virallista syyttäjää esittämään huomautuksensa siitä, onko kyseisellä tuomioistuimella kansainvälinen toimivalta.

20

Vain virallinen syyttäjä esitti huomautuksensa. Se väitti, että koska pääasiassa kyseessä ei ole yksinomaisen toimivallan tapaus ja kun pääasian vastaaja ei vastusta sitä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tutkisi pääasian oikeusriidan, kyseisen tuomioistuimen pitäisi hyväksyä toimivaltansa tutkia tämä riita-asia, koska se voi olla toimivaltainen hiljaisen oikeuspaikkasopimuksen perusteella.

21

Kun otetaan huomioon, että pääasian vastaajalla on sivuliike Gironan kaupungissa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko sillä olla myös kansainvälinen toimivalta tutkia pääasian oikeusriita sivuliikkeen sijaintipaikkaa koskevan erityisen oikeuspaikan perusteella.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että ratkaistakseen, pidättäytyykö se mahdollisesti asian tutkimisesta lopullisella ratkaisulla, jolla päätetään oikeudenkäynti, vai ottaako se pääasian kantajan kanteen tutkittavaksi asiakysymystä koskevan tuomion antamiseksi, sen on tiedettävä, miten on tulkittava asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklaa, joka koskee hiljaista oikeuspaikkasopimusta, ja miten on tulkittava tämän asetuksen 7 artiklan 5 alakohtaa, jonka mukaan vaihtoehtoisesti toimivaltaisia ovat sen paikkakunnan tuomioistuimet, jolla sivuliike sijaitsee, sivuliikkeen toimintaan liittyvien riitojen yhteydessä.

23

Näissä olosuhteissa Juzgado de lo Mercantil no 1 de Gerona päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24

Todettakoon ensiksi, että asetukseen N:o 261/2004 ei sisälly jäsenvaltioiden tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskevia sääntöjä, joten kysymystä jäsenvaltion tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta on tarkasteltava asetuksen N:o 1215/2012 perusteella (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, Rehder, C‑204/08, EU:C:2009:439, 28 kohta).

25

Todettakoon tältä osin, että asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tuomioistuimen voidaan todeta olevan toimivaltainen ”sen toimivallan lisäksi, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, – – jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa”.

26

Tästä syystä on aluksi tutkittava, eikö kansallisella tuomioistuimella ole toimivaltaa tämän asetuksen muiden säännösten nojalla.

27

Asetuksessa N:o 1215/2012, muun muassa sen II luvun 2 jaksossa, on erityistä toimivaltaa koskevia sääntöjä, mutta pääasian kantaja ei kuitenkaan esittänyt ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Porton ja Barcelonan välistä lentoa koskevaa korvausvaatimustaan sillä perusteella, että kyseisen tuomioistuimen tuomiopiiriin kuuluu lentokoneen lähtö- tai saapumispaikka, sen kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikkaa koskevan erityistä toimivaltaa koskevan säännön perusteella, joka sisältyy tämän asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan b alakohtaan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut (tuomio Rehder, 9.7.2009, C‑204/08, EU:C:2009:439, 43 kohta).

28

Samoin on niin, että vaikka asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 jakson, jonka otsikko on ”Toimivalta kuluttajasopimusta koskevissa asioissa”, säännöksissä vahvistetaan myös erityinen toimivaltasääntö kuluttajien eduksi ja vaikka lentomatkustajaa voidaan pitää kuluttajana, on todettava, että kyseisen asetuksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetään, että tämän jakson säännöksiä ”ei sovelleta kuljetussopimuksiin, yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä lukuun ottamatta”.

29

Näissä olosuhteissa mainitun säännöksen sanamuodosta käy yksiselitteisesti ilmi, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa lentomatkustaja, joka ei ole ostanut matkapakettia vaan ainoastaan lentolipun lentoa varten, ei voi vedota asetukseen N:o 1215/2012 sisältyviin kuluttajasopimuksia koskeviin erityisiin toimivaltasääntöihin.

30

Lisättäköön vielä, että asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklaan tosin sisältyy yleinen periaate, jonka mukaan vastaajan kotipaikan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, mutta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että pääasian vastaajan kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin Espanjan kuningaskunnassa eli Irlannissa, joten tätä säännöstä ei voida käyttää kyseisen tuomioistuimen toimivallan perustana.

31

Tästä seuraa, että on ensiksi tarkasteltava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kolmatta kysymystä, joka koskee asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 5 alakohdan tulkintaa, sen ratkaisemiseksi, eikö kyseisen tuomioistuimen toimivalta voi perustua kyseiseen säännökseen.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään ennen kaikkea, onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 5 alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimella on toimivalta käsitellä riita-asia, joka koskee asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan nojalla sellaista lentoyhtiötä vastaan nostettua korvauskannetta, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, sillä perusteella, että yhtiöllä on sivuliike sen tuomioistuimen tuomiopiirissä, jossa kanne on nostettu.

33

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahden kriteerin perusteella voidaan määrittää, liittyykö kanne, joka koskee sivuliikkeen toimintaa, jäsenvaltioon. Yhtäältä ”sivuliikkeen” käsite edellyttää, että on olemassa ulospäin pääliikkeen jatkeena pysyvästi esiintyvä liiketoimintakeskus. Tällä keskuksella on oltava oma johto ja sellaiset aineelliset valmiudet, että se voi käydä liikeneuvotteluja kolmansien kanssa, joiden ei siten tarvitse olla suorassa yhteydessä pääliikkeeseen. Toisaalta oikeusriidan on koskettava joko sivuliikkeen toimintaa koskevia toimia tai sen pääliikkeen nimissä tekemiä sitoumuksia, jotka on täytettävä siinä valtiossa, jossa sivuliike sijaitsee (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2012, Mahamdia, C‑154/11, EU:C:2012:491, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 5.7.2018, flyLAL-Lithuanian Airlines, C‑27/17, EU:C:2018:533, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Siltä osin kuin erityisesti on kyse oikeuskäytännössä vahvistetusta toisesta kriteeristä, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva lentolippu oli ostettu verkossa. Näin ollen mikään ennakkoratkaisupyynnössä ei viittaa siihen, että pääasian kantajan ja lentoyhtiön välinen kuljetussopimus olisi tehty tämän sivuliikkeen välityksin. Lisäksi unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen mukaan Ryanairin Gironassa sijaitsevan sivuliikkeen tarjoamat palvelut näyttävät liittyvän verotuskysymyksiin.

35

Tästä seuraa, että mitkään seikat eivät osoita, että sivuliike on osallisena Ryanairin ja pääasian kantajan välisessä oikeussuhteessa, joten ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ei voi olla toimivaltaa käsitellä pääasian oikeusriitaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 5 alakohdan nojalla (ks. analogisesti tuomio 5.7.2018, flyLAL-Lithuanian Airlines, C‑27/17, EU:C:2018:533, 63 kohta).

36

Edellä esitetyn perusteella asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 5 alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista riita-asiaa, joka koskee asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan nojalla sellaista lentoyhtiötä vastaan nostettua korvauskannetta, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, sillä perusteella, että kyseisellä yhtiöllä on tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, tuomiopiirissä sivuliike, joka ei ole osallisena yhtiön ja asianomaisen matkustajan välisessä oikeussuhteessa.

37

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sillä voitaisiin perustella tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu toimivaltaista tuomioistuinta koskevan hiljaisen valinnan perusteella, kansainvälinen toimivalta sillä perusteella, että pääasian vastaaja ei vastusta tämän tuomioistuimen toimivaltaa.

38

Asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään toimivaltasäännöstä, joka perustuu siihen, että vastaaja vastaa asiassa, ja joka koskee kaikkia asioita, joissa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivalta ei perustu tämän asetuksen muihin säännöksiin. Tämä säännös merkitsee myös tapauksissa, joissa tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu asia noudattamatta kyseisen asetuksen säännöksiä, että vastaajan vastaamista asiassa voidaan pitää tuomioistuimen toimivallan hiljaisena hyväksymisenä eli sopimuksena toimivaltaisesta tuomioistuimesta (tuomio 20.5.2010, ČPP Vienna Insurance Group, C-111/09, EU:C:2010:290, 21 kohta ja tuomio 27.2.2014, Cartier parfums-lunettes ja Axa Corporate Solutions assurances, C‑1/13, EU:C:2014:109, 34 kohta).

39

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selityksistä seuraa, että pääasian vastaaja ei sen jälkeen, kun kyseisen tuomioistuin kirjaamo kehotti esittämään huomautuksia mainitun tuomioistuimen mahdollisesta kansainvälisestä toimivallasta käsitellä pääasian kanne, esittänyt kirjallisia huomautuksia.

40

Koska huomautusten esittämättä jättämistä ei voida pitää asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklassa tarkoitettuna vastaamisena eikä siis tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, toimivallan hiljaisena hyväksymisenä vastaajan taholta, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa ei voida soveltaa tällaista toimivallan hiljaista hyväksymistä koskevaa sääntöä.

41

Näin ollen ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa vastaaja ei ole esittänyt huomautuksia tai vastannut asiassa.

42

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: