Asia C-233/18
Zubair Haqbin
vastaan
Federaal Agentschap voor de opvang van asielzoekers
(Ennakkoratkaisupyyntö – Arbeidshof te Brussel)
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.11.2019
Ennakkoratkaisupyyntö – Kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt – Direktiivi 2013/33/EU – 20 artiklan 4 ja 5 kohta – Majoitustiloja koskevien sääntöjen vakavat rikkomiset ja törkeän väkivaltainen käyttäytyminen – Sen oikeuden ulottuvuus, joka jäsenvaltioilla on määrittää sovellettavat seuraamukset – Ilman huoltajaa oleva alaikäinen – Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittaminen tai peruuttaminen
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittaminen tai peruuttaminen – Majoitustiloja koskevien sääntöjen vakavat rikkomiset ja törkeän väkivaltainen käyttäytyminen – Seuraamukset – Majoitukseen, ruokaan tai vaatetukseen liittyvien aineellisten vastaanotto-olosuhteiden peruuttamista ei voida hyväksyä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 ja 5 kohta)
(ks. 43, 47–50 ja 56 kohta sekä tuomiolauselma)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittaminen tai peruuttaminen – Majoitustiloja koskevien sääntöjen vakavat rikkomiset ja törkeän väkivaltainen käyttäytyminen – Seuraamukset – Raja – Ilman huoltajaa oleva alaikäinen – Velvollisuus ottaa lapsen etu huomioon
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 24 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 8–11 artikla sekä 20 artiklan 4 ja 5 kohta)
(ks. 51, 52, 55 ja 56 kohta sekä tuomiolauselma)
Tiivistelmä
Kansainvälisen suojelun hakijalle, joka on syyllistynyt majoitustiloja, joihin hänet on otettu vastaan, koskevien sääntöjen vakavaan rikkomiseen ja törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen, ei voida määrätä seuraamukseksi majoitukseen, ruokaan tai vaatetukseen liittyvien aineellisten vastaanotto-olosuhteiden peruuttamista
Unionin tuomioistuimen suuri jaosto on lausunut 12.11.2019 antamassaan tuomiossa Haqbin (C-233/18) ensimmäistä kertaa sen oikeuden ulottuvuudesta, joka direktiivin 2013/33 ( 1 ) 20 artiklan 4 kohdassa annetaan jäsenvaltioille määrittää sovellettavat seuraamukset silloin, kun kansainvälisen suojelun hakija syyllistyy majoitustiloja, joihin hänet on otettu vastaan, koskevien sääntöjen vakavaan rikkomiseen ja törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Unionin tuomioistuin on todennut, että mainitun säännöksen, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 artiklan valossa, perusteella jäsenvaltiot eivät voi määrätä kyseisissä tapauksissa sellaista seuraamusta, jolla vain tilapäisestikin peruutettaisiin majoitukseen, ruokaan tai vaatetukseen liittyvät hakijan aineelliset vastaanotto-olosuhteet.
Zubair Haqbin on Afganistanin kansalainen, joka saapui Belgiaan ilman huoltajaa olevana alaikäisenä. Hän haki kansainvälistä suojelua, minkä jälkeen hänet sijoitettiin vastaanottokeskukseen. Tässä keskuksessa hän osallistui useiden eri etnistä alkuperää olleiden kyseisen keskuksen asukkaiden väliseen joukkotappeluun. Näiden tapahtumien seurauksena vastaanottokeskuksen johtaja päätti evätä häneltä 15 päivän ajaksi vastaanottoyksikössä tarjottavan aineellisen tuen. Tänä epäämisaikana Haqbin vietti omien lausumiensa mukaan yönsä eräässä Brysselin puistossa ja ystävien luona.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, johon Haqbin on valittanut ensimmäisessä oikeusasteessa annetusta ratkaisusta, jolla hänen kanteensa epäämispäätöksestä hylättiin, on kyseisessä tilanteessa tiedustellut unionin tuomioistuimelta Belgian viranomaisten mahdollisuutta peruuttaa Haqbinin tilanteessa olevan kansainvälisen suojelun hakijan aineelliset vastaanotto-olosuhteet tai rajoittaa niitä. Kun Haqbinin henkilökohtainen tilanne otetaan huomioon, lisäksi on kysytty sitä, millä edellytyksillä tällainen seuraamus voidaan määrätä ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle.
Unionin tuomioistuin on täsmentänyt aluksi, että direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut seuraamukset voivat lähtökohtaisesti koskea aineellisia vastaanotto-olosuhteita. Tällaisten seuraamusten on kuitenkin saman direktiivin 20 artiklan 5 kohdan mukaan oltava objektiivisia, puolueettomia, perusteltuja ja oikeassa suhteessa hakijan henkilökohtaiseen tilanteeseen, ja niillä on kaikissa olosuhteissa säilytettävä ihmisarvon turvaava elintaso.
Kaikkien aineellisten vastaanotto-olosuhteiden tai majoitukseen, ruokaan tai vaatetukseen liittyvien aineellisten vastaanotto-olosuhteiden tilapäinenkin peruuttaminen ei sopisi yhteen sen velvoitteen kanssa, joka on varmistaa hakijalle ihmisarvon turvaava elintaso. Tällainen seuraamus nimittäin veisi hakijalta mahdollisuuden täyttää kaikkein perustavanlaatuisimmat tarpeensa. Lisäksi sillä jätettäisiin huomiotta oikeasuhteisuuden vaatimus.
Unionin tuomioistuin on todennut lisäksi, että jäsenvaltioilla on velvollisuus taata ihmisarvon turvaava elintaso jatkuvasti ja keskeytyksettä ja että kansainvälisen suojelun hakijoiden vastaanotosta vastaavien viranomaisten on taattava valvotusti ja omalla vastuullaan sellainen pääsy vastaanotto-olosuhteisiin, jolla kyseinen elintaso voidaan varmistaa. Ne eivät siis voi tyytyä toimittamaan – kuten Belgian toimivaltaiset viranomaiset aikoivat tehdä – hakijalle, jolta on evätty kyseiset olosuhteet, luetteloa sellaisista yksityisistä asunnottomille tarkoitetuista ensisuojista, jotka voisivat ottaa hänet vastaan.
Päivittäisiin menoihin tarkoitetun rahan saamisen peruuttamisen tai rajoittamisen kaltaisesta seuraamuksesta, jolla rajoitetaan aineellisia vastaanotto-olosuhteita, unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että toimivaltaisten viranomaisten asiana on varmistaa kaikissa olosuhteissa se, että tällainen seuraamus on – kun hakijan henkilökohtainen tilanne sekä kaikki tapauksen olosuhteet otetaan huomioon – suhteellisuusperiaatteen mukainen ja ettei sillä loukata hakijan ihmisarvoa. Tältä osin se on muistuttanut, että jäsenvaltiot voivat direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa säätää muista kuin aineellisia vastaanotto-olosuhteita koskevista toimenpiteistä, kuten hakijan pitämisestä erillisessä vastaanottokeskuksen osassa tai hänen siirtämisestään toiseen vastaanottokeskukseen. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää ottaa hakijan säilöön, kunhan kyseisessä direktiivissä säädettyjä edellytyksiä noudatetaan.
Kun hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen eli direktiivissä 2013/33 tarkoitettu haavoittuvassa asemassa oleva henkilö, kansallisten viranomaisten on direktiivin 20 artiklan 4 kohtaan perustuvia seuraamuksia määrätessään otettava tarkasti huomioon alaikäisen henkilökohtainen tilanne sekä suhteellisuusperiaate. Nämä seuraamukset on määrättävä muun muassa perusoikeuskirjan 24 artiklan perusteella siten, että otetaan erityisesti huomioon lapsen etu. Direktiivi 2013/33 ei myöskään ole esteenä sille, että kyseiset viranomaiset päättävät uskoa asianomaisen alaikäisen nuorten suojelusta vastaavien palvelujen tai lainkäyttöviranomaisten vastuulle.
( 1 ) Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU (EUVL 2013, L 180, s. 96).