Asia C-100/18

Línea Directa Aseguradora SA

vastaan

Segurcaixa, Sociedad Anónima de Seguros y Reaseguros

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Supremo)

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 20.6.2019

Ennakkoratkaisupyyntö – Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus – Direktiivi 2009/103/EY – 3 artiklan ensimmäinen kohta – Ajoneuvon käytön käsite – Kiinteistöllä olevaan yksityiseen autotalliin pysäköidyn ajoneuvon tulipalosta tälle kiinteistölle aiheutunut vahinko – Pakollisen liikennevakuutuksen kattavuus

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Liikennevakuutus – Direktiivi 2009/103 – Ajoneuvon käytön käsite – Itsenäinen tulkinta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103 3 artiklan ensimmäinen kohta)

(ks. 32 kohta)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Liikennevakuutus – Direktiivi 2009/103 – Ajoneuvon käytön käsite – Ajoneuvon käyttö liikennevälineenä – Kiinteistöllä olevaan yksityiseen autotalliin yli 24 tunnin ajan pysäköidyn ajoneuvon tulipalo, josta aiheutui tälle kiinteistölle vahinkoa – Soveltamisalaan kuuluminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103 1 artiklan 1 alakohta ja 3 artiklan ensimmäinen kohta)

(ks. 35–43 ja 48 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Tilanne, jossa kiinteistöllä olevaan yksityiseen autotalliin yli 24 tunnin ajan pysäköity ajoneuvo syttyy tuleen ja aiheuttaa tulipalon, joka johtuu kyseisen ajoneuvon sähköjärjestelmästä ja josta aiheutuu vahinkoa kiinteistölle, kuuluu liikennevakuutusdirektiivissä tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” alaan

Tuomiossa Línea Directa Aseguradora (C‑100/18), joka annettiin 20.6.2019, unionin tuomioistuin tulkitsi liikennevakuutuksesta annetussa direktiivissä 2009/103 ( 1 ) tarkoitettua ajoneuvon käytön käsitettä ja katsoi, että kyseisen käsitteen alaan kuuluu tilanne, jossa kiinteistöllä olevaan yksityiseen autotalliin yli 24 tunnin ajan pysäköity ajoneuvo syttyy tuleen ja aiheuttaa tulipalon, joka johtuu kyseisen ajoneuvon sähköjärjestelmästä ja josta aiheutuu vahinkoa kiinteistölle.

Elokuussa 2013 ajoneuvo, joka oli ollut pysäköitynä yli 24 tunnin ajan kiinteistöllä olevassa yksityisessä autotallissa, syttyi tuleen ja aiheutti vahinkoa. Tulipalo oli saanut alkunsa ajoneuvon sähköjärjestelmästä. Ajoneuvon omistaja oli ottanut moottoriajoneuvojen liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvan vahingonkorvausvastuun kattavan vakuutuksen yhtiöstä Línea Directa. Kiinteistö oli vakuutettu yhtiössä Segurcaixa, joka maksoi kiinteistön omistavalle yhtiölle yhteensä 44704,34 euron suuruisen korvauksen aiheutuneista vahingoista.

Segurcaixa nosti vuoden 2014 maaliskuussa Línea Directaa vastaan kanteen, jossa se vaati, että kyseinen yhtiö velvoitettaisiin korvaamaan maksettu määrä sillä perusteella, että vahinkotapahtuma oli saanut alkunsa liikennevakuutuksen kattamasta Espanjan oikeudessa tarkoitetusta ajoneuvon liikenteeseen käytöstä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi Segurcaixan vaatimuksen. Muutoksenhakumenettelyssä Línea Directa velvoitettiin maksamaan Segurcaixan vaatima määrä. Línea Directa teki kassaatiovalituksen Tribunal Supremoon (ylin tuomioistuin, Espanja). Koska kyseinen tuomioistuin oli epätietoinen siitä, miten sen pitäisi tulkita direktiivissä 2009/103 esiintyvää käsitettä ajoneuvojen käyttö, se päätti esittää unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä.

Unionin tuomioistuin muistutti aluksi, että kyseisessä direktiivissä ( 2 ) tarkoitettu ajoneuvojen käytön käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota ei voida jättää kunkin jäsenvaltion arvioitavaksi. Se korosti myös, että unionin lainsäätäjän tavoitteena on vakiintuneesti ollut ajoneuvoilla aiheutetuista liikennevahingoista kärsineiden suojaaminen ja että se on myös jatkuvasti vahvistanut tällaista suojaa.

Ottaen huomioon oikeuskäytäntönsä ( 3 ) unionin tuomioistuin muistutti, että ajoneuvojen käytön käsite ei rajoitu tieliikennettä koskeviin tilanteisiin vaan että sen piiriin kuuluu kaikenlainen ajoneuvon tavanomaista käyttötarkoitusta vastaava käyttö, muun muassa ajoneuvon kaikenlainen käyttäminen liikennevälineenä. Tältä osin unionin tuomioistuin totesi yhtäältä, ettei yksin se, että onnettomuuteen osallisena ollut ajoneuvo oli pysähtyneenä onnettomuuden sattuessa, sulje pois sitä, että ajoneuvon käyttäminen tuolla hetkellä voi kuulua sen käyttöön liikennevälineenä. Ratkaisevaa ei myöskään ole se, oliko ajoneuvon moottori vahingon sattuessa käynnissä vai ei. Toisaalta millään direktiivin 2009/103 säännöksellä ei rajoiteta vakuuttamisvelvollisuuden ja sillä moottoriajoneuvojen aiheuttamien onnettomuuksien uhreille annettavan suojan laajuutta niin, että ne kattaisivat vain näiden ajoneuvojen käyttämisen tietynlaisessa maastossa taikka tietyillä teillä.

Näin ollen unionin tuomioistuin päätteli tästä, että direktiivissä 2009/103 tarkoitetun ajoneuvojen käytön käsitteen ulottuvuus ei riipu sen alueen tai maaston ominaisuuksista, jolla moottoriajoneuvoa käytetään, eikä varsinkaan siitä seikasta, että kyseinen ajoneuvo on onnettomuushetkellä pysähtyneenä pysäköintialueella. Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin katsoi, että ajoneuvon pysäköinti ja ajanjakso, jona sitä ei käytetä liikenteessä, ovat sellaisia luonnollisia ja välttämättömiä vaiheita, jotka muodostavat kiinteän osan sen käytöstä liikennevälineenä. Ajoneuvoa käytetään näin liikennevälineenä lähtökohtaisesti myös silloin, kun se on pysäköitynä kahden ajon välisen ajan.

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin totesi, että ajoneuvon pysäköinti yksityiseen autotalliin on sen käyttämistä liikennevälineenä, eikä tätä päätelmää voida kyseenalaistaa sillä, että kyseinen ajoneuvo oli ollut autotallissa pysäköitynä yli 24 tunnin ajan.

Siitä seikasta, että pääasiassa kyseessä oleva onnettomuus oli ajoneuvon sähköjärjestelmän aiheuttama, unionin tuomioistuin totesi, että koska mainittu kyseisen onnettomuuden aiheuttanut ajoneuvo vastaa direktiivissä 2009/103 ( 4 ) tarkoitettua ajoneuvon määritelmää, sen osien joukosta ei ole tarpeen yksilöidä vahinkotapahtuman syynä ollutta osaa eikä määrittää niitä tehtäviä, joita tällä osalla on.

( 1 ) Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16.9.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY (EUVL 2009, L 263, s. 11).

( 2 ) Direktiivin 2009/103 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava, jollei tämän direktiivin 5 artiklasta muuta johdu, tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten ajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on otettu liikennevakuutus, joilla on pysyvä kotipaikka sen alueella.

( 3 ) Ks. mm. tuomio 20.12.2017, Núñez Torreiro, (C‑334/16, EU:C:2017:1007) ja tuomio 15.11.2018, BTA Baltic Insurance Company, (C‑648/17, EU:C:2018:917).

( 4 ) Direktiivin 2009/103 1 artiklan 1 alakohta.