Asia C-22/18

TopFit eV
ja
Daniele Biffi

vastaan

Deutscher Leichtathletikverband eV

(Ennakkoratkaisupyyntö – Amtsgericht Darmstadt)

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 13.6.2019

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artikla – Urheiluliiton säännöt – Amatööriurheilijan, jolla on jäsenvaltion kansalaisuus, osallistuminen toisen jäsenvaltion kansallisiin mestaruuskilpailuihin – Kansalaisuuteen perustuva erilainen kohtelu – Vapaan liikkuvuuden rajoitus

  1. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Henkilöllinen soveltamisala – Jäsenvaltion kansalainen, joka harjoittaa amatöörinä kilpaurheilua vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Kuuluminen henkilölliseen soveltamisalaan

    (SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artikla)

    (ks. 27–35 kohta)

  2. Koulutus, ammatillinen koulutus, nuoriso ja urheilu – Perussopimuksen määräykset – Amatööriurheilun yhteiskunnallisen merkityksen tunnustaminen unionissa – Vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaan kotoutumisen osatekijä

    (ks. 33 kohta)

  3. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Soveltamisala – Urheiluliiton säännöt – Kuuluminen perussopimuksen määräysten soveltamisalaan

    (SEUT 3–6, SEUT 18 ja SEUT 21 artikla)

    (ks. 36–40, 52 ja 53 kohta)

  4. Unionin kansalaisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Urheiluliiton säännöt, joissa rajoitetaan amatööriurheilijan, jolla on jäsenvaltion kansalaisuus, osallistumista toisen jäsenvaltion kansallisiin mestaruuskilpailuihin – Rajoitus – Perustelut – Oikeasuhteisuus – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

    (SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artikla)

    (ks. 44, 46–50, 52–54, 59, 60, 63, 66 ja 67 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osittainen sulkeminen amatöörinä kilpailevien senioreiden Saksan yleisurheilumestaruuskilpailujen ulkopuolelle voi olla vastoin unionin oikeutta

Unionin tuomioistuin tulkitsi 13.6.2019 antamassaan tuomiossa TopFit ja Biffi (C-22/18) SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklaa asiassa, jossa ovat vastakkain amatööriurheilija, joka on Italian kansalainen, ja Saksan valtakunnallinen yleisurheiluliitto ja joka koskee edellytyksiä, joiden mukaan muiden jäsenvaltioiden kansalaiset voivat osallistua amatööriurheilun kansallisiin mestaruuskilpailuihin seniorisarjoissa.

Unionin tuomioistuimen mukaan kyseiset määräykset ovat esteenä kansallisen urheiluliiton säännöille, joiden mukaan unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, joka on asunut useiden vuosien ajan jäsenvaltiossa, johon kyseinen liitto on sijoittautunut ja jossa hän harrastaa juoksua amatöörinä seniorisarjoissa, ei voi osallistua lajinsa kansallisiin mestaruuskilpailuihin samalla tavalla kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset tai hän voi osallistua niihin ainoastaan ”kilpailun ulkopuolella” tai ”ilman sijoitusta” sekä ilman mahdollisuutta osallistua loppukilpailuun ja voittaa kansallinen mestaruus, ellei kyseisiä sääntöjä voida perustella objektiivisilla syillä, jotka ovat oikeassa suhteessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä tarkistaa.

Unionin tuomioistuin totesi nimittäin aluksi, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan amatööriurheilijan kaltainen unionin kansalainen, joka on käyttänyt liikkumisvapauttaan, voi perustellusti vedota SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaan harjoittaessaan amatöörinä kilpaurheilua vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskunnassa. Unionin tuomioistuin mainitsi tältä osin muun muassa SEUT 165 artiklassa ilmaistun urheilun aseman vastaanottavaan jäsenvaltion yhteiskuntaan kotoutumisen osatekijänä.

Unionin tuomioistuin katsoi seuraavaksi, että kansallisen urheiluliiton säännöt, joissa säännellään unionin kansalaisten mahdollisuutta osallistua urheilukilpailuihin, kuuluvat perussopimuksen määräysten, muun muassa SEUT 18 ja SEUT 21 artiklan soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin muistutti tältä osin, että perussopimuksessa määrättyjen perusvapauksien ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon noudattamista edellytetään myös sääntelyiltä, jotka eivät ole luonteeltaan julkisia ja joiden tarkoituksena on kollektiivisesti säännellä palkkatyötä ja palvelujen suorittamista. Tätä periaatetta sovelletaan myös silloin, kun yhteenliittymällä tai järjestöllä on tiettyä valtaa yksityisiin oikeussubjekteihin nähden siten, että se voi asettaa näille ehtoja, jotka rajoittavat perussopimuksessa taattujen perusvapauksien käyttämistä.

Unionin tuomioistuin totesi lopuksi esillä olevassa asiassa olevan kyse erilaisesta kohtelusta, joka on omiaan rajoittamaan kyseessä olevan amatööriurheilijan vapaata liikkuvuutta SEUT 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla, koska vaikka hän täyttää vaaditut urheilusuorituksiin liittyvät edellytykset ja vaikka hänellä on osallistumisoikeus urheilukilpailuihin sellaisen valtakunnalliseen yleisurheiluliittoon kuuluvan seuran edustajana, johon hän on kuulunut vähintään yhden vuoden ajan, häneltä voidaan hänen kansalaisuutensa perusteella evätä osallistuminen kansallisiin amatöörimestaruuskilpailuihin pikajuoksumatkoilla seniorisarjoissa taikka hänen osallistumisensa näihin kilpailuihin voidaan sallia vain osittain. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että pääasiassa kyseessä oleva säännöstö voi myös johtaa siihen, että urheiluseurat tukevat kotimaisia urheilijoita vähemmän jäseninään olevia urheilijoita, jotka ovat muun jäsenvaltion kuin Saksan liittotasavallan kansalaisia, sillä näillä seuroilla on vähemmän intressiä sijoittaa urheilijaan, joka ei voi osallistua kansallisiin mestaruuskilpailuihin, mistä syystä urheilijat, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, eivät pysty kotoutumaan niin hyvin urheiluseuraan, jonka jäseniä he ovat, eivätkä täten asuinjäsenvaltionsa yhteiskuntaan.

Unionin tuomioistuimen mukaan unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden rajoitus voi olla oikeutettu ainoastaan, jos se perustuu objektiivisiin syihin ja jos se on oikeassa suhteessa kyseessä olevalla säännöstöllä hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään, mikä on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä tarkistaa. Tosin vaikuttaa siltä, että on hyväksyttävää varata kansallisen mestaruuden myöntäminen tietyssä urheilulajissa kyseisen valtion kansalaiselle, sillä kansalaisuutta voidaan pitää itse kansallisen mestarin arvon ominaispiirteenä. Mainittuun tavoitteeseen pyrkimisestä seuraavien rajoitusten on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, koska mainitulla tavoitteella ei voida perustella mitä tahansa rajoitusta muun maan kansalaisten osallistumiselle kansallisiin mestaruuskilpailuihin. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia mahdolliset perustelut ja ottaa huomioon SEUT 21 artiklan 1 kohdan ja SEUT 165 artiklan määräyksiä yhdessä luettaessa niistä ilmenevä tavoite kilpailujen avoimuuden lisäämisestä sekä maassa asuvien henkilöiden – etenkin maassa pitkään asuneiden henkilöiden – vastaanottavaan jäsenvaltioon kotoutumisen tärkeydestä. Urheilijan, joka on muun maan kansalainen, osallistumisen epääminen kokonaisuudessaan kansallisista mestaruuskilpailuista hänen kansalaisuutensa perusteella on joka tapauksessa kohtuutonta, kun on olemassa menettely tällaisen urheilijan osallistumiseksi tällaisiin kilpailuihin ainakin niiden alkukilpailuihin ja/tai loppukilpailuihin kilpailun ulkopuolella.