Asia C-17/18

Rikosasia, jossa vastaajina ovat

Virgil Mailat ym.

(Tribunalul Mureşin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Verotus – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – 19 ja 29 artikla sekä 135 artiklan 1 kohdan l alakohta – Varallisuuskokonaisuuden tai sen osan siirto – Kiinteän omaisuuden vuokrauksen vapautus – Vuokrasopimus, joka koskee liiketoimintaan käytettyä kiinteistöä ja tähän toimintaan tarvittavaa irtaimistoa – Suoritukset, jotka liittyvät kiinteistöön, johon arvonlisäveron vähennysoikeus on perustunut – Veron oikaiseminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 19.12.2018

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Verolliset liiketoimet – Tavaroiden luovutukset – Varallisuuskokonaisuuden tai sen osan siirto – Käsite – Liiketoimi, jolla kaupalliseen toimintaan käytetty kiinteistö annetaan vuokralle yhdessä kaikkien tähän toimintaan käytettyjen tuotantohyödykkeiden ja kulutushyödykkeiden kanssa, ei kuulu käsitteen piiriin

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 19 artikla)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Vapautukset – Muiden toimintojen vapautukset – Kiinteän omaisuuden vuokraus – Käsite – Vuokrasopimus, joka koskee liiketoimintaan käytettyä kiinteistöä ja kaikkia toimintaan tarvittavia tuotantotavaroita ja kulutustavaroita – Kuuluminen käsitteen piiriin – Edellytys – Kokonaisuus, joka on yksi ainoa suoritus

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan l alakohta)

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 19 artiklassa tarkoitettua varallisuuskokonaisuuden tai sen osan siirron käsitettä on tulkittava siten, että sen piiriin ei kuulu liiketoimi, jolla kaupalliseen toimintaan käytetty kiinteistö annetaan vuokralle yhdessä kaikkien tähän toimintaan käytettyjen tuotantohyödykkeiden ja kulutushyödykkeiden kanssa, vaikka vuokralainen jatkaa vuokralleantajan toimintaa samalla liikenimellä.

   (ks. 30 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan l alakohtaa on tulkittava siten, että vuokrasopimus, joka koskee liiketoimintaan käytettyä kiinteistöä ja kaikkia toimintaan tarvittavia tuotantotavaroita ja kulutustavaroita, on yksi ainoa suoritus, jossa kiinteistön vuokraus on pääasiallinen suoritus.

   (ks. 41 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)