1.

Mitä olisi tapahduttava silloin, kun ehdokkaat, joilla on asianmukainen pätevyys tuomarin tehtävien hoitamiseen Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa (jäljempänä virkamiestuomioistuin), on nimitetty sääntöjenvastaisessa menettelyssä? Kyseessä on uudenlainen tilanne, josta löytyvät kaikki ainekset vastauksen antamiseen tähän kysymykseen. Käsiteltävissä asioissa nousee esiin kysymyksiä, jotka koskevat virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyä neuvostossa, unionin yleisen tuomioistuimen mahdollisuutta valvoa nimitysten laillisuutta eli sitä, voiko tämä valvonta olla liitännäistä, tätä valvontaa sääntelevien eri periaatteiden välistä punnintaa sekä sitä, miten tuomarin nimityksessä tapahtunut sääntöjenvastaisuus voi vaikuttaa tuomioistuinmenettelyihin, joihin hän on osallistunut. Tämän ratkaisuehdotuksen suurimpana haasteena on ennen muuta määrittää suuntaviivat, joiden avulla voidaan sovittaa yhteen yhtäältä oikeus lailla perustettuun tuomioistuimeen ja toisaalta oikeusvarmuus, joka on välttämätön tuomioistuinjärjestelmän vakauden turvaamiseksi.

2.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Roomassa 4.9.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin”, 1 kappaleen mukaan ”jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa – –”. Kyseisen yleissopimuksen 13 artiklassa taataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

3.

SEUT 257 artiklan ensimmäisessä ja neljännessä kohdassa määrätään seuraavaa:

”Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen perustaa unionin yleisen tuomioistuimen yhteyteen erityistuomioistuimia, joiden tehtävänä on ratkaista ensimmäisenä oikeusasteena tietynlaiset erityisissä asioissa nostetut kanteet.

– –

Erityistuomioistuinten jäsenet valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka ovat päteviä tuomarin virkaan. Neuvosto nimittää heidät yksimielisesti.”

4.

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom ( 2 ) 2 artiklassa lisättiin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä (jäljempänä unionin tuomioistuimen perussääntö) tehtyyn pöytäkirjaan N:o 3 liite I, ( 3 ) jonka otsikko on ”Euroopan unionin virkamiestuomioistuin”. Sen 2 artiklassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan tosiseikkoihin, määrätään seuraavaa:

”Virkamiestuomioistuimessa on seitsemän tuomaria. – –

Tuomarit nimitetään kuudeksi vuodeksi. Tuomari, jonka toimikausi päättyy, voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi.

Tuomarien vapautuneet paikat täytetään nimittämällä uusi tuomari kuudeksi vuodeksi.”

5.

Liitteessä I olevassa 3 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Neuvosto nimittää tuomarit tehden ratkaisunsa [SEUT 257 artiklan neljännen kohdan] mukaisesti tässä artiklassa tarkoitettua komiteaa[ ( 4 )] kuultuaan. Tuomareita nimittäessään neuvosto huolehtii siitä, että tuomioistuimessa on edustettuna tasapuolisesti mahdollisimman laaja maantieteellinen kirjo eri jäsenvaltioiden kansalaisia samoin kuin heidän edustamiaan kansallisia oikeusjärjestelmiä.

2.   Kuka tahansa sellainen henkilö, joka on Euroopan unionin kansalainen ja täyttää [SEUT 257] artiklan neljännessä kohdassa määrätyt edellytykset, voi ilmoittautua ehdokkaaksi. Neuvosto vahvistaa unionin tuomioistuimen suosituksesta ehdokkuuksien esittämisen ja käsittelyn edellytykset ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

3.   Perustetaan seitsemästä henkilöstä koostuva [valintakomitea], jossa on unionin tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen entisiä jäseniä ja tunnetusti päteviä oikeusoppineita. Neuvosto nimeää [valintakomitean] jäsenet ja vahvistaa sen toimintasäännöt unionin tuomioistuimen presidentin suosituksesta.

4.   [Valintakomitea] antaa lausunnon siitä, ovatko ehdokkaiden ansiot riittävät virkamiestuomioistuimen tuomarin tehtävien hoitamiseen. [Valintakomitea] liittää lausuntoonsa luettelon ehdokkaista, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus. Luettelossa on oltava ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin neuvoston on määrä nimittää tuomareita.”

6.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan, ( 5 ) jonka otsikko on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen”, toisessa kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.”

7.

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”siltä osin kuin tämän perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat [Euroopan ihmisoikeussopimuksessa] taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Tämä määräys ei estä unionia myöntämästä tätä laajempaa suojaa.”

8.

Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 3.12.2013 julkinen viranhakuilmoitus (jäljempänä vuoden 2013 viranhakuilmoitus) ( 6 ) kahden tuomarin nimittämiseksi virkamiestuomioistuimeen kuuden vuoden toimikaudeksi, joka alkaisi 1.10.2014 ja päättyisi30.9.2020. Ilmoituksen julkaisemisen syynä oli se, että kahden virkamiestuomioistuimen tuomarin, tuomari S. Van Raepenbuschin ja tuomari H. Kreppelin, toimikausien oli määrä päättyä 30.9.2014.

9.

Vuoden 2013 viranhakuilmoituksen 2 kohdassa määritettiin menettely, jota nimittämisessä oli määrä noudattaa:

”– – Neuvosto nimittää yksimielisesti tuomarit kuultuaan seitsemästä sellaisesta henkilöstä koostuvaa [valintakomiteaa], jotka valitaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen entisten jäsenten ja tunnetusti pätevien oikeusoppineiden keskuudesta. Tämä [valintakomitea] antaa lausuntonsa siitä, ovatko ehdokkaiden ansiot riittävät virkamiestuomioistuimen tuomarin tehtävien hoitamiseen. Komitea liittää lausuntoonsa luettelon ehdokkaista, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus. Luettelossa on ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin tuomareita on määrä nimittää.”

10.

Sen 4 kohdassa selitetään, että ”koska kahden tuomarin toimikausi päättyy 30. syyskuuta 2014, julkaistaan viranhakuilmoitus kahden tuomarin nimittämiseksi kuuden vuoden kaudeksi, joka alkaa 1. lokakuuta 2014 ja päättyy 30. syyskuuta 2020”.

11.

Valintakomitea laati vaatimusten mukaisesti luettelon, jossa esitettiin ansioituneisuusjärjestyksessä neljän ehdokkaan sijasta kuusi ehdokasta, joilla oli tehtävään vaadittava kokemus (jäljempänä kyseinen ehdokasluettelo). ( 7 ) Neuvosto ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa täyttänyt näitä kahta virkaa. Tuomari Van Raepenbusch ja tuomari Kreppel jatkoivat siten tehtävissään toimikausiensa päättymisen eli 30.9.2014 jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti, jonka mukaan tuomari jatkaa tehtävässään, kunnes hänen seuraajansa ryhtyy tehtäväänsä. Mainitun perussäännön liitteessä I olevan 5 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan kyseistä määräystä sovelletaan virkamiestuomioistuimen tuomareihin.

12.

Kolmannen virkamiestuomioistuimen tuomarin, tuomari I. Rofes i Pujolin toimikausi päättyi 31.8.2015. ( 8 ) Tämän viran täyttämiseksi ei julkaistu viranhakuilmoitusta. Näin ollen myös tuomari Rofes i Pujol jatkoi tehtävissään toimikautensa päättymisen jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti.

13.

Kolmen tuomarin nimittämisestä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen 22.3.2016 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2016/454 ( 9 ) (jäljempänä nimittämispäätös) johdanto-osan ensimmäisestä kuudenteen perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

14.

Tämän päätöksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Seuraavat henkilöt nimitetään Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomareiksi:

Sean Van Raepenbusch, 1 päivästä lokakuuta 2014,

João Sant’Anna, 1 päivästä huhtikuuta 2016,

Alexander Kornezov, 1 päivästä huhtikuuta 2016.”

15.

Sant’Anna ja Kornezov vannoivat virkavalansa 13.4.2016.

16.

Virkamiestuomioistuin nimitti 14.4.2016 tekemällään päätöksellä ( 10 ) tuomari Bradleyn, tuomari Sant’Annan ja tuomari Kornezovin virkamiestuomioistuimen toisen jaoston jäseniksi ajanjaksoksi 14.4.–31.8.2016 (jäljempänä kyseinen ratkaisukokoonpano). Tämä jaosto antoi muun muassa tuomiot ja määräykset asioissa FV ( 11 ), Simpson ( 12 ) ja HG ( 13 ).

17.

Unionin yleiselle tuomioistuimelle kyseisessä asiassa tekemässään valituksessa FV väittää, että virkamiestuomioistuimen tuomio, jolla hänen kanteensa hylättiin, annettiin sääntöjenvastaisesti muodostetussa ratkaisukokoonpanossa, koska menettely, jossa tuomari Rofes i Pujolin tilalle nimitettiin uusi tuomari, oli sääntöjenvastainen.

18.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”kun otetaan huomioon, miten tärkeää tuomarien nimittämistä koskevien sääntöjen noudattaminen on yksityisten ja yleisön tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen kohdistaman luottamuksen kannalta – kyseessä olevaa tuomaria ei voida pitää perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna laillisena tuomarina”, ( 14 ) ja kumosi virkamiestuomioistuimen antaman tuomion. Palaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa FV tekemään päättelyyn jäljempänä. ( 15 )

19.

Unionin tuomioistuin ei käsitellyt uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen antamaa tuomiota FV. Ensimmäinen julkisasiamies nimittäin totesi, että ”tuomio [FV] ei – – vakavasti vahingoita unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta”. Hän ehdotti kuitenkin, että unionin tuomioistuin käsittelisi tämän tuomion uudelleen (ymmärtääkseni siitä syystä, että tuomiolla oli hänen mielestään perustuslaillinen merkitys). Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin katsoi, etteivät Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklassa uudelleenkäsittelylle asetetut muodolliset vaatimukset täyttyneet. ( 16 )

20.

Nämä uudelleenkäsittelymenettelyt koskevat kahta unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, 19.7.2018 annettua tuomiota Simpson v. neuvosto ( 17 ) ja 19.7.2018 annettua tuomiota HG v. komissio ( 18 ) (jäljempänä uudelleenkäsiteltävät tuomiot). Koska uudelleenkäsittely ei koske näiden asioiden asiakysymyksiä, esitän tässä vain yhteenvedon niiden pääsisällöstä ja pyydän unionin tuomioistuinta tutustumaan unionin yleisen tuomioistuimen antamiin tuomioihin, joissa niitä selvitetään tarkemmin.

21.

Erik Simpson työskenteli alun perin ylimääräisenä toimihenkilönä neuvoston viron kielen käännösyksikössä. Myöhemmin hän läpäisi kääntäjien kilpailun ja hänet otettiin neuvoston palvelukseen (aluksi palkkaluokan AD 5 ja myöhemmin palkkaluokan AD 6) virkamieheksi, minkä jälkeen hän läpäisi vielä toisen kilpailun. Hän pyysi, että hänet ylennettäisiin palkkaluokkaan AD 9, koska kolmelle muissa käännösyksiköissä työskennelleelle virkamiehelle, jotka olivat samassa tilanteessa kuin hän, oli myönnetty tämä ylempi palkkaluokka.

22.

Neuvosto hylkäsi tämän pyynnön ja Simpsonin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemän hallinnollisen valituksen.

23.

Myöhemmin Simpson nosti virkamiestuomioistuimessa kanteen (asia F‑142/11), joka hyväksyttiin, ja virkamiestuomioistuin kumosi neuvoston päätöksen sillä perusteella, että tämä oli laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi neuvoston tästä kanteesta tekemän valituksen (asia T‑130/14 P) ja palautti asian virkamiestuomioistuimeen (jolloin siitä tuli asia F‑142/11 RENV). Myöhemmin virkamiestuomioistuimen toinen jaosto (jonka muodostivat tuomarit Bradley, Sant’Anna ja Kornezov) hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan 24.6.2016 antamallaan perustellulla määräyksellä.

24.

Simpson teki tästä määräyksestä 6.9.2016 valituksen unionin yleiseen tuomioistuimeen.

25.

Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 22.3.2018 asianosaisia esittämään huomautuksensa siitä, millaisia johtopäätöksiä tuomiosta FV oli tehtävä valitusasiassa. Vastauksena tähän pyyntöön asianosaiset väittivät kumpikin yhtäältä, että unionin yleisen tuomioistuimen (tuomiossa FV toteaman kaltaiseen) ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuuteen perustuva valitusperuste on oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä peruste, joka muutoksenhakutuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, ja toisaalta, että valituksenalainen määräys oli annettu samassa ratkaisukokoonpanossa kuin tuomio FV. Näin ollen ne totesivat, että tämä määräys oli kumottava samoista syistä kuin ne, joihin unionin yleinen tuomioistuin oli tukeutunut tuomiossa FV.

26.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi virkamiestuomioistuimen määräyksen ja palautti asian muun virkamiestuomioistuimen jaoston käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisisi kanteen ensimmäisenä oikeusasteena. Menettelyä on toistaiseksi lykätty.

27.

HG, joka on komission virkamies, määrättiin työskentelemään komission YK:n edustustoon New Yorkiin. HG:n käyttöön annettiin tätä työskentelyä varten virka-asunto. Hän ei kuitenkaan – kertomansa mukaan perhesyistä –, koskaan asettunut tähän asuntoon vaan käytti sitä ainoastaan ajoittain ja antoi kolmannen henkilön (erään ystävänsä) oleskella siinä jonkin aikaa ”talonmiehenä”. Tämän vuoksi HG:lle määrättiin kurinpitoseuraamus ja hänet velvoitettiin korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutunut vahinko. HG teki häntä vastaan tehdystä seuraamuspäätöksestä hallinnollisen valituksen, joka hylättiin.

28.

Tämän jälkeen HG nosti virkamiestuomioistuimessa kanteen (asia F‑149/15), jolla vaadittiin muun muassa hänelle määrätyn kurinpitoseuraamuksen kumoamista ja hänelle väitetysti aiheutuneiden vahinkojen korvaamista. Tämä asia (F-149/15) jaettiin virkamiestuomioistuimen toiselle jaostolle, jonka muodostivat aluksi tuomari Kreppel, tuomari Rofes i Pujol ja tuomari Bradley. Tämän jälkeen virkamiestuomioistuin sijoitti toisen jaostonsa jäseniksi tuomari Bradleyn, tuomari Sant’Annan ja tuomari Kornezovin, ( 19 ) jotka tässä ratkaisukokoonpanossa hylkäsivät kanteen 19.7.2016 antamallaan tuomiolla.

29.

HG valitti 28.9.2016 tästä tuomiosta unionin yleiseen tuomioistuimeen.

30.

HG tiedusteli 31.1.2018 kirjallisesti unionin yleiseltä tuomioistuimelta, aikoiko tämä pyytää asianosaisilta huomauksia siitä, millaisia johtopäätöksiä tuomiosta FV oli tehtävä valitusasiassa. Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 26.3.2018 asianosaisia esittämään huomautuksensa tästä aiheesta. Vastauksena tähän pyyntöön asianosaiset korostivat kumpikin sitä, että virkamiestuomioistuimen tuomion antanut ratkaisukokoonpano oli sama kuin se, jota unionin yleinen tuomioistuin oli pitänyt sääntöjenvastaisesti muodostettuna tuomiossa FV. HG myös väitti, että (unionin yleisen tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa toteaman kaltaiseen) ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuuteen perustuva valitusperuste on oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä peruste. Näin ollen hän katsoi, että virkamiestuomioistuimen tuomio oli kumottava samoista syistä kuin ne, joihin unionin yleinen tuomioistuin oli tukeutunut tuomiossa FV. Komissio myönsi, että virkamiestuomioistuimen tuomio voitiin hyvinkin kumota unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa FV tekemien päätelmien perusteella ja että asia voitaisiin sen jälkeen palauttaa muun virkamiestuomioistuimen jaoston käsiteltäväksi (kuten HG:kin oli ehdottanut). Komissio kuitenkin katsoi, että kyseisen jaoston oli aloitettava menettely uudelleen vasta sen tuomarin, jonka nimitys oli sääntöjenvastainen, tai sen virkamiestuomioistuimen jaoston, johon hänet oli määrätty, tekemästä ensimmäisestä päätöksestä lähtien.

31.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituksenalaisen virkamiestuomioistuimen tuomion ja palautti asian muun virkamiestuomioistuimen jaoston käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisisi kanteen ensimmäisenä oikeusasteena. Menettelyä on toistaiseksi lykätty.

32.

Ensimmäinen julkisasiamies ehdotti 20.8.2018 asian T‑646/16 P, Simpson, ja asian T‑693/16 P, HG, uudelleenkäsittelyä. Tämän jälkeen uudelleenkäsittelyjaosto teki 17.9.2018 unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 193 artiklan 4 kohdan nojalla päätökset uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ( 20 ) ja uudelleenkäsittely HG v. komissio ( 21 ). Se katsoi, että nämä kaksi tuomiota oli käsiteltävä uudelleen sen selvittämiseksi, vahingoittavatko ne unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta.

33.

Uudelleenkäsittelyjaosto määritti näiden kahden uudelleenkäsittelyn tarkoituksen seuraavasti:

”Uudelleenkäsittely koskee sitä, vahingoittavatko – muun muassa oikeusvarmuuden yleinen periaate huomioiden – [uudelleenkäsiteltävät tuomiot] unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, koska kyseinen tuomioistuin katsoi muutoksenhakutuomioistuimena, että virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano, joka antoi [uudelleenkäsiteltävät tuomiot], oli muodostettu sääntöjenvastaisesti sillä perusteella, että ratkaisukokoonpanon yhden jäsenen nimittämismenettelyssä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka merkitsi [perusoikeuskirjan] 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun laillisen tuomioistuimen periaatteen loukkaamista.

Uudelleenkäsittely koskee erityisesti sitä, voiko tuomarin nimitys – SEUT 277 artiklassa tarkoitettujen toimien tavoin – olla liitännäisen laillisuusvalvonnan kohteena vai onko tällainen liitännäinen laillisuusvalvonta jo periaatteessa tai tietyn ajanjakson päättymisen jälkeen suljettu pois tai rajattu tietyntyyppisiin sääntöjenvastaisuuksiin oikeusvarmuuden ja oikeusvoiman varmistamiseksi.”

34.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettuja osapuolia kehotettiin jättämään kirjalliset huomautuksensa näistä kysymyksistä. Unionin yleiseen tuomioistuimeen valituksen tehneet valittajat, neuvosto, komissio ja Bulgarian hallitus esittivät niistä kirjallisia huomautuksia. Asiat annettiin suuren jaoston ratkaistaviksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 195 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

35.

Kaikki edellä mainitut osapuolet esittivät suullisia huomautuksia 21.5.2019 pidetyssä istunnossa.

36.

Totean aluksi, että unionin tuomioistuin ei ole ottanut mitään kantaa siihen, voiko unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa FV tekemä päättely vahingoittaa vakavasti unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta. Unionin tuomioistuin päätti puhtaasti menettelyllisistä syistä, ettei se käsittele tätä tuomiota uudelleen, koska se katsoi, että ensimmäisen julkisasiamiehen tuomion uudelleenkäsittelystä tekemä ehdotus ei täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia. Jos unionin tuomioistuin päättää olla käsittelemättä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota uudelleen siitä syystä, että se ei voi vahingoittaa vakavasti unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, se käyttää aivan toisenlaista muotoilua ja ilmaisee ainoastaan, että ”– – tuomiota ei ole syytä käsitellä uudelleen”. ( 22 )

37.

Tuomiosta FV esiin noussut kysymys on siis edelleen avoin, ja uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa sen merkitys korostuu entisestään. Kyseisissä kahdessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin ainoastaan noudatti aiemmin tuomiossa FV omaksumaansa lähestymistapaa ja toisti siinä tekemänsä päättelyn. Käsiteltävissä asioissa uudelleenkäsittelyä on siten mahdoton aloittaa tarkastelematta ensin perusteellisesti tuomiota FV.

38.

Vahingoitetaanko uudelleenkäsiteltävillä tuomioilla unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin kyseisissä tuomioissa totesi, i) että käsiteltävän asian olosuhteissa perusoikeuskirja 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua laillisen tuomioistuimen periaatetta oli loukattu, ottamatta analyysissään lainkaan huomioon oikeusvarmuuden periaatetta, ja ii) tutki liitännäisesti virkamiestuomioistuimen tuomarin nimityksen laillisuuden?

39.

Käytän seuraavassa tarkastelussa käsitteen ”laillisen tuomioistuimen periaate” sijasta käsitettä ”oikeus lailla perustettuun tuomioistuimeen”. Ensin mainittu käsite vastaa niin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa kuin asiaa koskevassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössäkin käytettyä muotoilua. Katson, että unionin yleinen tuomioistuin viittaa nimenomaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden tähän puoleen, kun se tuomiossa FV ja uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa puhuu ”laillisen tuomioistuimen periaatteesta” – ja myös unionin tuomioistuin toistaa tämän ilmauksen määrittäessään uudelleenkäsittelyn tarkoitusta.

40.

Korostan myös, että unionin yleiseen tuomioistuimeen tehdyissä kolmessa valituksessa (ja näissä uudelleenkäsittelymenettelyissä) ei millään tavoin kyseenalaisteta virkamiestuomioistuimen tuomareiksi nimitettyjen kolmen henkilön pätevyyttä. Kaikki kolme on mainittu kyseisessä ehdokasluettelossa. Kaikki kolme ovat siten henkilöitä, joilla valintakomitea on todennut olevan kyseiseen ”tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus” (kursivointi tässä). Toisin sanoen kyseisillä kolmella henkilöllä ei ollut ainoastaan virkamiestuomioistuimen tuomariksi nimittämiseen vaadittavia ominaisuuksia, vaan he olivat myös parhaat valintakomitean, joka, kuten haluan muistuttaa, laati ehdokasluettelon ansioituneisuusjärjestyksessä, tutkimista ehdokkaista. Muistutan myös, että näiden tuomarien tai ratkaisukokoonpanon (kyseisenä ajankohtana virkamiestuomioistuimen toinen jaosto) riippumattomuutta tai puolueettomuutta ei ole missään vaiheessa kyseenalaistettu.

41.

Tuomiossa FV unionin yleinen tuomioistuin tutki nimittämismenettelyn ja totesi, ettei vuoden 2013 viranhakuilmoituksessa vahvistettua lainsäädäntökehystä ollut noudatettu, koska neuvosto oli myöhemmin käyttänyt kyseistä ehdokasluetteloa paitsi vuoden 2013 viranhakuilmoituksessa tarkoitettujen kahden viran myös tuomari Rofes i Pujolilta vapautuneen viran, josta ei julkaistu mitään viranhakuilmoitusta, täyttämiseen. ( 23 )

42.

Korostan heti, että mielestäni unionin yleisen tuomioistuimen nimittämismenettelystä tekemä päätelmä oli siinä mielessä aivan oikea, että tässä menettelyssä oli todellakin tapahtunut sääntöjenvastaisuus.

43.

Kun neuvosto käytti kyseistä ehdokasluetteloa tehdäkseen kolme nimitystä, joista yhden tuomari Rofes i Pujolilta vapautuneeseen virkaan, se tosiasiallisesti jätti tarkoituksellisesti noudattamatta menettelyä, jonka se oli vuoden 2013 viranhakuilmoituksessa itse määrittänyt, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 2 kohdassa määrätään. Virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämistä koskevan lainsäädäntökehyksen noudattamatta jättämistä ei mielestäni voida perustella neuvoston nimittämispäätöksen johdanto-osan 3 ja 4 perustelukappaleessa esittämillä niukoilla perusteluilla eli unionin tuomioistuinjärjestelmäuudistuksen aikatauluun liittyvillä syillä.

44.

Neuvoston olisi pitänyt ennen tuomari Rofes i Pujolin toimikauden päättymistä aloittaa hänen korvaamisekseen uusi menettely, koska se oli vuoden 2013 viranhakuilmoituksen 4 kohdassa nimenomaisesti rajoittanut siinä kyseessä olleen menettelyn koskemaan niiden kahden tuomarin korvaamista, joiden toimikaudet päättyivät 30.9.2014. ( 24 ) Kun neuvosto käytti kyseistä ehdokasluetteloa nimittääkseen kolme tuomaria, se jätti noudattamatta itse vahvistamiaan menettelysääntöjä.

45.

On aivan ymmärrettävää, että neuvosto nimittämispäätöksen tehdessään halusi täyttää kaikki virkamiestuomioistuimessa vapautuvat virat mahdollisimman nopeasti. Nimittämispäätösten kanssa samaan aikaan annetun asetuksen (EU, Euratom) 2016/1192 ( 25 ) 1 ja 2 artiklassa määrättiin virkamiestuomioistuimen lakkauttamisesta ja sen toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle 1.9.2016. Mielestäni neuvoston olisi silti pitänyt noudattaa menettelyä, jonka se oli itse vahvistanut. Vaikka neuvosto oli maaliskuussa 2016 katsonut, ettei tuomari Rofes i Pujolilta vapautuvan viran täyttämiseksi ollut enää aikaa julkaista viranhakuilmoitusta, mitä ei ollut vielä tehty, tämän tuomarin olisi ollut laillisesti täysin mahdollista jatkaa tehtävässään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti siihen asti, kunnes virkamiestuomioistuin lakkautettaisiin ja neuvosto täyttäisi kaksi muuta virkaa (joista oli asianmukaisesti julkaistu viranhakuilmoitus).

46.

Muilta osin nimittämispäätöksen tekemiseen johtanut menettely oli täysin lainsäädäntökehyksen mukainen. Asianmukaisesti muodostettu valintakomitea oli nimittäin laatinut luettelon ehdokkaista, joilla oli tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus. Tämä luettelo oli pätevä perusta kahden tuomarin nimittämiselle. Siinä oli Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin neuvoston oli määrä nimittää tuomareita (kuusi ehdokasta lopulta nimitettyjä kolmea tuomaria kohti). Neuvosto tyytyi kyseiseen ehdokasluetteloon ja käytti sitä kyseisten kolmen tuomarin nimittämiseen. Nimittämispäätöksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen sanamuodon perusteella – ja kuten neuvosto istunnossa vahvisti – vaikuttaa siltä, että neuvosto nimitti kyseisestä ehdokasluettelosta kolme ehdokasta, joilla oli tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus, huolehtien siitä, että virkamiestuomioistuimessa oli eri jäsenvaltioiden kansalaisten sekä heidän edustamiensa oikeusjärjestelmien tasapuolinen ja mahdollisimman laaja maantieteellinen edustus.

47.

Vaikka unionin yleinen tuomioistuin tuomiossa FV tunnisti oikein nimittämismenettelyssä tapahtuneen sääntöjenvastaisuuden, se ei kuitenkaan arvioinut oikein tämän sääntöjenvastaisuuden oikeudellisia seurauksia. Mielestäni tämä tunnistettu sääntöjenvastaisuus oli omiaan vaikuttamaan koko nimittämispäätökseen. Unionin yleinen tuomioistuin ei varsinkaan käsitellyt arkaluonteista kysymystä yhtäältä lailla perustettua tuomioistuinta koskevan oikeuden ja toisaalta oikeusvarmuuden periaatteen välisestä punninnasta.

48.

Sen sijaan unionin yleinen tuomioistuin ryhtyi määrittämään ”kyseessä olevaa tuomaria” eli sitä, kuka tuomareista oli nimitetty ”kolmanteen vapautuneeseen paikkaan”. ( 26 ) Tuomiosta FV ( 27 ) ilmenee, että näin menetellessään unionin yleinen tuomioistuin noudatti valittajan kyseisessä asiassa esittämää ensimmäistä valitusperustetta.

49.

Pidän tätä unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapaa virheellisenä. Vaikka neuvoston vuoden 2016 nimittämispäätös oli sääntöjenvastainen, näitä kolmea virkamiestuomioistuimen tuomarin nimitystä on mahdoton erotella toisistaan niin, että voitaisiin yksilöidä ”kolmas tuomari”, jonka nimittämistä tämä sääntöjenvastaisuus on (unionin yleisen tuomioistuimen mukaan) ainoastaan koskenut.

50.

Vaikka olisikin katsottava, että vain yksi näistä kolmesta nimityksestä oli sääntöjenvastainen, quod non, nimittämispäätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa nimitetyt kolme ehdokasta mainitaan siinä järjestyksessä kuin valintakomitea oli heitä tehtäviin ehdottanut, täsmentämättä, kuka heistä oli ”kolmanteen paikkaan” nimitetty tuomari.

51.

Jos nyt yritetään noudattaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemää päättelyä, on mahdollista olettaa enintään, että neuvosto nimitti ensimmäisenä Van Raepenbuschin, joka on virkamiestuomioistuimen entinen presidentti (ja joka nimitettiin edellisen toimikautensa päättymispäivästä eli 1.10.2014 alkaen). Unionin yleisen tuomioistuimen käytössä tuomion FV mukaan olleiden tietojen perusteella on sitä vastoin mahdoton yksilöidä, kumpi 1.4.2016 nimitetyistä kahdesta muusta ehdokkaasta oli tuomari Rofes i Pujolin seuraaja, joka nimitettiin tähän paljonpuhuttuun ”kolmanteen paikkaan”. Nimittämispäätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa ja 1 artiklassa ei nimenomaisesti mainita, kuka ehdokkaista nimitettiin mihinkin paikkaan. Neuvosto ei ole koskaan myöntänyt olevansa millään tavoin sidottu siihen, missä järjestyksessä ehdokkaat mainitaan valintakomitean laatimassa ehdokasluettelossa. ( 28 ) Lisäksi neuvostolla oli väistämättä tiettyä harkintavaltaa ehdokkaiden valinnassa kyseisestä ehdokasluettelosta, sillä se velvoitetaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 1 kohdassa ”huolehtimaan tuomareita nimittäessään siitä, että virkamiestuomioistuimessa on edustettuna tasapuolisesti mahdollisimman laaja maantieteellinen kirjo eri jäsenvaltioiden kansalaisia samoin kuin heidän edustamiaan kansallisia oikeusjärjestelmiä”. ( 29 ) Näin ollen neuvosto olisi voinut aivan laillisesti valita (esimerkiksi) kyseisessä luettelossa ensimmäisenä, neljäntenä ja viidentenä mainitut henkilöt.

52.

”Kyseessä olevaksi tuomariksi” nimetylle tuomarille ei muuten annettu minkäänlaista tilaisuutta esittää mahdollisia huomautuksia nimityksensä sääntöjenmukaisuudesta, mikä mielestäni herättää kysymyksiä siitä, onko hänen oikeuksiaan kunnioitettu.

53.

Unionin yleinen tuomioistuin viittasi myös niiden muiden potentiaalisten ehdokkaiden tilanteeseen, jotka olisivat hyvinkin saattaneet hakea tuomari Rofes i Pujolilta vapautunutta paikkaa, jos siitä olisi julkaistu viranhakuilmoitus. ( 30 ) Nämäkään unionin yleisen tuomioistuimen esittämät perustelut eivät mielestäni ole merkityksellisiä FV:n valituksen kannalta. Muiden potentiaalisten ehdokkaiden olemassaolo ja heidän oikeuksiensa huomioon ottaminen olisivat tietenkin olleet keskeisiä seikkoja, jos joku näistä hylätyksi tulleista potentiaalisista ehdokkaista olisi nostanut nimittämispäätöksestä kanteen. Unionin yleisessä tuomioistuimessa ei kuitenkaan ollut vireillä tällaista asiaa, kun se antoi tuomion FV.

54.

Korostan tässä välissä, että vaikken hyväksykään unionin yleisen tuomioistuimen tekemää päättelyä kokonaisuudessaan, mielestäni viimeksi mainittu hylkäsi perustellusti väitteet, jotka neuvosto esitti perustellakseen sääntöjenvastaista nimittämismenettelyään. ( 31 ) Nähdäkseni tuomion FV tästä osasta ei nouse esiin mitään näiden uudelleenkäsittelymenettelyjen kannalta merkityksellisiä kysymyksiä.

55.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tutki, oliko nimittämismenettely sääntöjenvastainen, kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä, tulkittuna yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ensimmäisen virkkeen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, vahvistettu oikeus lailla perustettuun tuomioistuimeen, sillä tämä oikeus edellyttää tuomarien nimittämismenettelyä koskevien sääntöjen noudattamista. ( 32 )

56.

Unionin yleinen tuomioistuin päätyi seuraavaan päätelmään:

”78. Tässä tilanteessa – ja kun otetaan huomioon, miten tärkeää tuomarien nimittämistä koskevien sääntöjen noudattaminen on yksityisten ja yleisön tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen kohdistaman luottamuksen kannalta – kyseessä olevaa tuomaria ei voida pitää perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna laillisena tuomarina.

79. Näin ollen ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion antanutta virkamiestuomioistuimen toista jaostoa ei muodostettu sääntöjenmukaisella tavalla, on hyväksyttävä.

80. Edellä esitetyn perusteella valituksenalainen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan ilman, että toista ja kolmatta valitusperustetta on tarpeen tutkia.”

57.

On todettava, että yksikään tuomiossa FV laajasti tarkastelluista seikoista ei koske keskeistä kysymystä, joka nousee esiin silloin, kun nimittämismenettely todetaan sääntöjenvastaiseksi, eli sitä, voiko tämä sääntöjenvastaisuus johtaa suoraan ja automaattisesti valituksenalaisen virkamiestuomioistuimen tuomion kumoamiseen (ja tarvittaessa, mistä syystä). Jos tuomarin nimittämismenettely on sääntöjenvastainen, miten nämä kaksi perusperiaatetta eli oikeus lailla perustettuun (oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan) tuomioistuimeen ja oikeusvarmuuden vaatimus, jotka kumpikin ovat merkitykseltään yhtä tärkeitä, on tasapainotettava? Tuomiossa FV ei käsitelty mitenkään näitä näkökohtia.

58.

Mielestäni tämä tuomion FV perustavanlaatuinen puute voi vahingoittaa vakavasti unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta. Kyseisessä tuomiossa tehty päättely toistettiin myöhemmin nyt uudelleenkäsiteltävinä olevissa tuomioissa. Seuraava tarkastelu koskee siten tätä oikeuskäytäntöä kokonaisuudessaan.

59.

Oliko unionin yleisellä tuomioistuimella enää mitään harkintavaltaa sen jälkeen, kun se oli todennut kyseisen sääntöjenvastaisuuden, tai oliko se velvollinen kumoamaan kyseisen ratkaisukokoonpanon antaman virkamiestuomioistuimen tuomion sillä perusteella, että sillä loukattiin oikeutta lailla perustettuun tuomioistuimeen? Jos kumoaminen ei ollut nimittämismenettelyn sääntöjenvastaiseksi toteamisen automaattinen seuraus, niin kuinka laaja harkintavalta unionin yleisellä tuomioistuimella oli?

60.

Näiden kysymysten selvittämiseksi nimittämismenettelyn sääntöjenvastaisuuden tarkastelussa on mielestäni tarpeen ottaa huomioon sekä oikeus lailla perustettuun tuomioistuimeen että oikeusvarmuuden periaate.

61.

Perusoikeuskirjan 47 artiklassa tunnustetaan yhdessä ja samassa määräyksessä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa taattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Perusoikeuskirjan 47 artiklan ja näiden Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklojen välinen suhde mainitaan nimenomaisesti perusoikeuskirjan selityksissä. ( 33 ) Perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäinen kohta ”perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaan”, ja toinen kohta ”perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen”. Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä taattu oikeus lailla perustettuun tuomioistuimeen on osa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Näin määritelty ”tuomioistuin” on tietyn prosessin tulos. Tässä prosessissa syntynyttä lainkäyttöelintä voidaan pitää ”lailla perustettuna tuomioistuimena” vain, jos menettelystä, jota tuomioistuinta perustettaessa on noudatettu, i) on säädetty lailla ja jos ii) kyseistä menettelyä on noudatettu kyseisessä tapauksessa.

62.

Koska perusoikeuskirjan 47 artiklan oikeudet vastaavat sisällöllisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan antamaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatulle oikeudelle tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudelle oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sama merkitys ja sama ulottuvuus Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Näin ollen perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava ottamalla asianmukaisesti huomioon sekä perusoikeuskirjaa koskevat selitykset että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. ( 34 ) Kuten perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa selvästi mainitaan, unioni voi kuitenkin myöntää tätä laajempaa suojaa.

63.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”se, että tuomioistuin rikkoo tuomioistuinten perustamista ja toimivaltaa koskevia kansallisia sääntöjä, on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen vastaista. Sen vuoksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi tutkia, onko kansallista oikeutta tältä osin noudatettu. Kun kuitenkin otetaan huomioon yleinen periaate, jonka mukaan kansallisen oikeuden säännösten tulkinta on ensisijaisesti kansallisten tuomioistuinten tehtävä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo, ettei se voi kyseenalaistaa kansallisten tuomioistuinten tekemää tulkintaa, ellei kansallista oikeutta ole räikeästi loukattu”. ( 35 )

64.

Jotta siis voitaisiin todeta, että oikeutta lailla perustettuun tuomioistuimeen on loukattu ja että tämä loukkaus (erikseen tarkasteltuna) merkitsee myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa taatun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaamista, kyseessä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oltava sovellettavan kansallisen lainsäädännön ”räikeä” ( 36 ) tai ”vakava” ( 37 ) rikkominen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että kansallista oikeutta on ”rikottu räikeästi”, ei enää tarvitse tutkia sitä, onko kyseisen rikkomisen johdosta tehty tuomioistuimen arviointi (”oikeudenkäynti”) ollut oikeudenmukainen. ( 38 )

65.

Kaikki nimittämismenettelyssä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet eivät siis voi loukata riittävästi sitä osaa oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joka muodostuu oikeudesta ”lailla perustettuun tuomioistuimeen”, jotta ne loukkaisivat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. ( 39 ) Ilmauksen ”lailla perustettu tuomioistuin” merkitystä on siten tutkittava kyseisen oikeuden tavoitteen valossa.

66.

Tämä ilmaus käsittää paitsi ”tuomioistuimen” olemassaolon oikeudellisen perustan myös sen kussakin käsiteltävässä asiassa muodostaman ratkaisukokoonpanon, jolloin siihen sisältyvät tuomarien nimittämistä koskevat säännöt. ( 40 ) Ilmaus ”lailla perustettu” sisältää lainkäyttöelinten perustamista ja toimivaltaa koskevan lainsäädännön ja muut valtion sisäiset oikeussäännöt, joiden noudattamatta jättäminen merkitsee, että yhden tai useamman tuomarin osallistumista asian käsittelyyn on pidettävä sääntöjenvastaisena. ( 41 )

67.

Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden tämän osan tarkoituksena on estää toimeenpanovallan käyttäjää käyttämästä oikeuslaitoksen järjestämisessä tai tuomarien nimittämisessä absoluuttista harkintavaltaa ja varmistaa, että näitä kysymyksiä säännellään lailla. ( 42 ) Toimeenpanovallan ja tuomiovallan erottamisen periaatteella on nimittäin yhä suurempi merkitys Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. ( 43 ) Tämä käsite heijastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen systematiikkaan erottamattomasti kuuluvaa oikeusvaltioperiaatetta, koska lainkäyttöelimeltä, jota ei ole perustettu lainsäätäjän tahdosta, puuttuu väistämättä oikeutus, joka sillä on demokraattisessa yhteiskunnassa väistämättä oltava voidakseen käsitellä yksityisten asioita. ( 44 )

68.

Näin ollen on pohdittava, milloin tuomarien nimittämistä koskevien sääntöjen rikkominen merkitsee jo sinänsä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaamista.

69.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä ja erityisesti tuomiossa Ástráðsson esitetään tältä osin merkittäviä täsmennyksiä.

70.

Kyseisessä tuomiossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että tuomarien nimittämismenettelyä koskevien kansallisten sääntöjen vastaisesti nimitetyn tuomarin osallistuminen ratkaisukokoonpanoon, joka totesi kantajan syyllistyneen rikoksiin, merkitsi jo sinänsä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen rikkomista. ( 45 )

71.

Ennen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päättelyn tarkastelua on syytä todeta asian tosiseikat. Kyseessä oli menettely, jossa Islantiin äskettäin perustettuun ylioikeuteen nimitettiin 15 tuomaria. Asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan viidestä asiantuntijasta muodostuvan riippumattoman arviointikomitean (jäljempänä arviointikomitea) oli lähtökohtaisesti määrä valita 15 pätevintä ehdokasta, eikä oikeusministerillä (jäljempänä ministeri) ollut oikeutta nimetä ketään muuta ehdokasta, vaan ainoastaan yksi näistä 15:stä ehdokkaasta. Tästä säännöstä poiketen parlamentti saattoi kuitenkin suostua ministerin ehdotukseen nimetä tietty ehdokas, joka täytti nimitykselle asetetut vähimmäisvaatimukset, vaikka häntä ei mainittu näiden 15 parhaan ehdokkaan joukossa. ( 46 )

72.

Tehtäviin haki 37 henkilöä, joista 33:n hakemukset tutkittiin arviointikomiteassa. Vaikka ministeri oli pyytänyt saada luettelon esimerkiksi 20 henkilöstä, joista hän voisi valita mieleisensä ehdokkaan, arviointikomitea noudatti lain kirjainta ja esitti hänelle luettelon, jossa mainittiin 15 parasta ehdokasta ansioituneisuusjärjestyksessä ja jonka liitteenä oli perusteellinen selvitys arviointimenettelystä. Ministeri halusi kuitenkin nimetä kyseisiin virkoihin tiettyjä muitakin ehdokkaita. Koska hän katsoi, että tuomioistuinkokemukselle oli annettava enemmän painoarvoa, hän esitti tasa-arvolakiin (Lög um jafna stöðu og jafnan rétt kvenna og karla nr. 10/2008) vedoten parlamentin perustuslaki- ja valvontavaliokunnalle (Stjórnskipunar- og eftirlitsnefnd) uuden luettelon, jossa mainittiin vain 11 arviointikomitean nimeämistä valintamenettelyn läpäisseistä ehdokkaista, ( 47 ) kun taas loput neljä henkilöä olivat toki päteviä ehdokkaita mutta eivät olleet läpäisseet valintamenettelyä. ( 48 ) Ministeri ei pyytänyt arviointikomitealta näihin muutettuihin valintaperusteisiin perustuvaa uudelleenarviointia. ( 49 )

73.

Perustuslaki- ja valvontavaliokunnan muodostaneet parlamentin jäsenet äänestivät ministerin ehdotuksesta kukin oman puolueensa poliittisten kantojen mukaisesti. Enemmistö kannatti ehdotusta, kun taas vähemmistö ilmaisi vakavan epäilyksensä siitä, oliko ministerin menettely hallintolainsäädännön sääntöjen mukainen. Perustuslaki- ja valvontavaliokunnan määräenemmistön hyväksymä ehdotus toimitettiin tämän jälkeen parlamentin käsittelyyn. Parlamentin jäsenet, jotka äänestivät kukin tiukasti oman puolueensa poliittisten kantojen mukaisesti, hylkäsivät perustuslaki- ja valvontavaliokunnan vähemmistön esityksen ministerin ehdotuksen hylkäämisestä. Tämän jälkeen parlamentin jäsenet, jotka äänestivät jälleen oman puolueensa poliittisten kantojen mukaisesti, hyväksyivät määräenemmistöllä ministerin esittämän ehdokasluettelon (äänestys koski luetteloa kokonaisuudessaan eikä kutakin ehdokasta erikseen, kuten laissa edellytettiin). Vaikka Islannin tasavallan presidentti ilmaisi viime hetkellä epäilyksensä parlamentin noudattamasta menettelystä, hän kuitenkin päätyi lopulta allekirjoittamaan nimittämiskirjat ministerin ehdottamien 15 ehdokkaan nimittämiseksi ylioikeuteen. ( 50 )

74.

Asian tosiseikoista on todettava, että valittajana ollut Ástráðsson todettiin rikostuomioistuimessa syylliseksi ajokortitta ja päihtyneenä ajamiseen ja tuomittiin 17 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä menettämään ajokorttinsa eliniäkseen. Valittaja vaati rangaistuksensa lieventämistä ylioikeudessa. Myöhemmin hänen asianajajansa riitautti erityisesti tuomioon FV viitaten sen, että yhtä ratkaisukokoonpanoon osallistuneista neljästä tuomarista ei ollut mainittu arviointikomitean esittämässä valintamenettelyn läpäisseiden 15 ehdokkaan luettelossa. Sekä ylioikeus että Islannin korkein oikeus kuitenkin hylkäsivät Ástráðssonin väitteet. Tämän johdosta hän valitti asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. ( 51 )

75.

On huomautettava, että ennen tarkastelunsa aloittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuin viittasi sekä tuomioon FV että EFTAn tuomioistuimen tuomioon Pascale Nobile. ( 52 )

76.

Päätelläkseen, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta oli rikottu, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti huomioon useita seikkoja. Ensinnäkin se piti huomattavan tärkeinä kahta Islannin korkeimman oikeuden antamaa tuomiota, jotka koskivat tuomareiden nimittämismenettelyä. Kyseinen tuomioistuin oli valintakomitean ehdottamien mutta nimitystä vaille jääneiden ehdokkaiden nostamien kanteiden yhteydessä jo lausunut, ( 53 ) että oikeusministeri oli rikkonut nimittämismenettelyä, kun se oli vetänyt pois neljä ehdokasta arviointikomitean esittämästä 15 pätevimmän ehdokkaan luettelosta lisätäkseen siihen neljä muuta ehdokasta (jotka tosin oli mainittu komitean arviointiraportissa ja todettu riittävän päteviksi mutta joiden sijoitus esti nimittämästä heitä kyseiseen tehtävään) esittämättä tämän tueksi mitään uusia asiakirjoja ja teettämättä riippumatonta arviointia tosiseikoista. Tästä syystä Islannin korkein oikeus oli määrännyt korvaamaan poistetuille ehdokkaille aiheutuneet muut kuin rahalliset vahingot (mutta hylännyt heidän esittämänsä rahallisia vahinkoja koskevat korvausvaatimukset ja vaatimuksen kumota ministerin päätös siitä, että näitä ehdokkaita ei otettaisi nimitettävien henkilöiden luetteloon). ( 54 )

77.

Toiseksi sovellettavan kansallisen lainsäädännön rikkominen oli perustavanlaatuista, sillä se koski nimittämismenettelyn olennaista osaa ja ehdokkaiden valintaprosessin ydintä. Lisäksi ministeri oli ollut täysin tietoinen tilanteesta ja oli siten syyllistynyt sovellettavien oikeussääntöjen ilmeiseen rikkomiseen. ( 55 )

78.

Kolmanneksi tuomiossa Ástráðsson korostettiin, että Islannin parlamenttikaan ei ollut noudattanut tuomarien nimittämiseen sovellettavaa menettelyä, kun se ei ollut äänestänyt kunkin ehdokkaan nimittämisestä erikseen. Tämän menettelyvaiheen tavoitteena oli nimittäin varmistaa tuomiovallan riippumattomuus suhteessa toimeenpanovaltaan. Toinen valintamenettelyssä tehty vakava virhe oli se, ettei parlamentti ollut täyttänyt sille sovellettavan lainsäädännön mukaan kuuluvaa tehtävää. ( 56 ) Tästä on huomautettava, että vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei lailla perustettua tuomioistuinta koskevan oikeuden loukkaamista koskevassa päättelyssään nimenomaisesti viittaakaan tähän seikkaan (vaikka mainitsee sen nimenomaisesti kansallisten tosiseikkojen kuvauksessa), sekä perustuslaki- ja valvontavaliokunnassa että parlamentissa pidetyt peräkkäiset äänestykset, joissa ministerin ehdotus hyväksyttiin, heijastivat suoraan niihin osallistuneiden parlamentin jäsenten puolueiden poliittisia kantoja. ( 57 )

79.

Niinpä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että kyseisen menettelyn noudattamatta jättäminen merkitsi jo luonteensa vuoksi sovellettavien oikeussääntöjen räikeää rikkomista, johon syyllistyivät sekä toimenpanovalta, joka oli ylittänyt harkintavaltansa rajat ja rikkonut ilmeisellä tavalla oikeussääntöjä, että parlamentti, joka oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että nimittämismenettelyssä noudatetaan lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan tasapainoa. Näin ollen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että kyseinen menettely oli omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota tuomiovallan käyttäjän on demokraattisessa yhteiskunnassa herätettävä yleisön keskuudessa, ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta oli siten rikottu. ( 58 )

80.

Asialla Ástráðsson ja uudelleenkäsiteltävien asioiden taustalla olevalla tilanteella on selvästikin yhteisiä piirteitä. Tuomarien nimittämismenettelyyn sisältyi kummassakin tapauksessa lausunnon pyytäminen riippumattomalta komitealta. Tämä komitea esitti toimeenpanovallan käyttäjälle luettelon pätevimmistä ehdokkaista. Toimeenpanovallan käyttäjä, joka tiesi hyvin poikkeavansa lakisääteisestä menettelystä, syyllistyi sääntöjenvastaisuuteen tuomarien nimittämismenettelyssä. ( 59 )

81.

Yhtäläisyydet päättyvät kuitenkin tähän.

82.

Virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyssä tapahtui nimittäin yksi ainoa menettelyllinen sääntöjenvastaisuus: neuvosto ei julkaissut virkamiestuomioistuimessa sillä välin vapautuneesta kolmannesta paikasta uutta viranhakuilmoitusta vaan nimitti kahden ehdokkaan sijasta kolme ehdokasta jo olemassa olleesta luettelosta, joka oli laadittu vain kahden paikan täyttämiseksi. Neuvosto kuitenkin valitsi ehdokkaat, joiden nimet oli mainittu valintakomitean esittämässä luettelossa, jossa oli ehdokkaita kaksi kertaa niin paljon kuin neuvoston on määrä nimittää tuomareita (kuusi ehdokasta kutakin lopulta täytettyä kolmea virkaa kohden). Vaikka neuvostolla ei ollut velvollisuutta toimia näin, se itse asiassa nimitti tehtäviin luettelossa ensimmäisinä mainitut kolme henkilöä, jotka valintakomitea oli asettanut ansioituneisuusjärjestykseen. Neuvosto jätti noudattamatta säädettyä menettelyä yksinomaan aikataulusyistä (eli hallinnollisen sujuvuuden vuoksi), ( 60 ) sillä virkamiestuomioistuimen oli määrä lakata olemasta alle viiden kuukauden päästä siitä, kun näin nimitetyt uudet tuomarit olisivat aloittaneet tehtävänsä. ( 61 )

83.

Asiassa Ástráðsson kuvatussa tuomarien nimittämismenettelyssä arviointikomitea oli esittänyt luettelon pätevimmistä ehdokkaista, joita oli 15, saman verran kuin virkoja. Ministeri poisti luettelosta neljä nimeä ja korvasi ne muilla ehdokkailla, jotka olivat osallistuneet menettelyyn ja jotka oli todettu riittävän päteviksi mutta ei yhtä päteviksi kuin alun perin ehdotetut 15 ehdokasta. Näin ministeri hylkäsi tarkoituksellisesti neljä menettelyn läpäissyttä ehdokasta (eli neljä arviointikomitean kaikkein pätevimpinä pitämistä ehdokkaista) korvatakseen heidät mieleisillään muilla ehdokkailla.

84.

Tässä vaiheessa on tutkittava huolellisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomionsa 102, 103 ja 123 kohdassa (jotka mielestäni ovat kyseisen tuomioistuimen tekemän arvioinnin todellinen perusta) tekemä täsmällinen päättely, jota lainaan kokonaisuudessaan:

– –

85.

Mielestäni edellä esitetyistä tuomion Ástráðsson kohdista ilmenee, että vaikka on ”otettava huomioon, että tosiseikat osoittavat tuomarien nimittämistä koskevien kansallisten sääntöjen rikkomisen olleen aivan tietoista”, pelkästään tämän perusteella ei voida katsoa, että tuomarien nimittämismenettelyn sääntöjenvastaisuus merkitsee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen räikeää rikkomista. Tilannetta on tarkasteltava tätä erikseen arvioitua seikkaa laajemmin ja selvitettävä, onko tuomarien nimittämiseen sovellettavien sääntöjen rikkominen aiheuttanut todellisen riskin siitä, että muut valtiovallan käyttäjät, erityisesti toimeenpanovallan käyttäjä, ovat käyttäneet oikeuksiaan tavalla, joka vaarantaa nimittämismenettelyn integriteetin. ( 62 ) Jos näin on – eli jos ”toimeenpanovallan käyttäjä on käyttänyt perusteetonta harkintavaltaa” (niin, että menettely tämän seurauksena ”on heikentänyt luottamusta, jota tuomioistuinten on demokraattisessa yhteiskunnassa herätettävä yleisön keskuudessa, ja loukannut sen periaatteen ydintä, jonka mukaan tuomioistuimen on oltava lailla perustettu”) – silloin oikeutta lailla perustettuun tuomioistuimeen on ”räikeästi” loukattu, mikä jo yksinään merkitsee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaamista.

86.

Jos tätä arviointia sovelletaan käsiteltävissä asioissa kyseessä olevassa nimittämispäätöksessä tehtyyn sääntöjenvastaisuuteen, ei voida perustellusti todeta, että tämä sääntöjenvastaisuus on voinut heikentää ”luottamusta, jota tuomioistuinten on demokraattisessa yhteiskunnassa herätettävä yleisön keskuudessa”. Tuomion Ástráðsson taustalla olleista tosiseikoista poiketen toimeenpanovallan käyttäjä ei nyt käsiteltävässä asiassa suinkaan manipuloinut ehdokasluetteloa poistaakseen siitä tietyt valintamenettelyn läpäisseet ehdokkaat ja korvatakseen heidät muilla ehdokkailla. Toimeenpanovallan käyttäjä ei syyllistyessään nyt esiin tuotuun sääntöjenvastaisuuteen käyttänyt valtaansa tavalla, joka vaarantaa koko nimittämismenettelyn.

87.

Päättelen tästä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa Ástráðsson vahvistamien arviointiperusteiden mukaisesti, että kyseisten kolmen virkamiestuomioistuimen tuomarin nimittämisessä tapahtunut sääntöjenvastaisuus, sellaisena kuin se kuvataan tuomiossa FV ja uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa, ei voinut yksinään loukata ”räikeästi” perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä taattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Näin ollen on tutkittava, oliko käsiteltävissä asioissa kaikkien niiden kannalta merkityksellisten seikkojen valossa kunnioitettu oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan tehnyt. On selvää, että sekä uudelleenkäsiteltävien asioiden valittajien että asian FV valittajan asiaa käsittelivät kyseisessä virkamiestuomioistuimen jaostossa henkilöt, joilla oli siihen täysi ja asianmukainen pätevyys ja jotka oli valittu valintakomitean laatimasta luettelosta, ja ettei esiin ole tuotu mitään sellaista sääntöjenvastaisuutta, joka olisi ollut omiaan tekemään pätemättömäksi näiden asioiden käsittelyn kyseisessä ratkaisukokoonpanossa.

88.

Edellä esitetyn valossa ja oikeusvarmuuden periaatteen asianmukaisesti huomioon ottaen aion seuraavaksi tutkia unionin yleisen tuomioistuimen nimittämismenettelyn sääntöjenvastaisuudesta määräämän seurauksen eli sen, että virkamiestuomioistuimen tuomiot FV, HG ja Simpson oli kumottava.

89.

Tietääkseni oikeusvarmuuden periaate, jonka unionin tuomioistuin on kohottanut yleiseksi oikeusperiaatteeksi, ( 63 ) esiintyi ensimmäisen kerran sen oikeuskäytännössä 1960-luvun alussa. Jo tässä aivan ensimmäisessä tuomiossa punnittiin vastakkain oikeusvarmuuden periaatetta ja laillisuusperiaatetta ja korostettiin, että kysymys siitä, kumpi näistä periaatteista oli asetettava kussakin tapauksessa etusijalle, riippui vertailusta, jossa vastakkain ovat yleinen etu ja asiaan liittyvät yksityiset edut. ( 64 )

90.

Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä, ja sen tarkoituksena on taata niiden tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus, joihin unionin oikeutta sovelletaan. ( 65 ) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä sitä on tarkasteltu eri puolilta unionin oikeusjärjestyksen varmuuden, vakauden, yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden säilyttämiseksi. ( 66 ) Oikeusvarmuuden periaate on lähtökohta ja perusta kahdelle muulle siitä johdetulle unionin oikeuden periaatteelle: luottamuksensuojan ( 67 ) ja oikeusvoiman periaatteille. ( 68 )

91.

Oikeusvarmuuden ja oikeusvoiman periaatteiden yhtymäkohdan osalta yhdyn Doyen Carbonnierin esittämään näkemykseen, jonka mukaan ”tuomioistuimen antaman tuomion arvo ja ylivertaisuus jonkun hyväntahtoisen ohikulkijan kahden riitapuolen välille aikaansaamaan sovintoon nähden ei perustu tuomion ehdottomaan totuudenmukaisuuteen (sillä mikä oikeastaan on totuus?) vaan siihen, että valtio on antanut sille aivan erityisen painoarvon, joka estää kyseenalaistamasta sitä, koska oikeusriidoilla on oltava jokin päätepiste – – millä taataan vakaus, turvallisuus ja rauha ihmisten kesken”. ( 69 )

92.

Unionin tuomioistuin ei siten ole epäröinyt rajoittaa tuomioidensa ajallisia vaikutuksia oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Kumoamiskanteiden osalta SEUT 264 artiklan 2 kohdassa määrätään nimenomaisesti tästä mahdollisuudesta. Lisäksi unionin tuomioistuin on määrännyt tällaisia rajoituksia sekä tulkintaa että pätevyyttä koskevissa ennakkoratkaisuasioissa. Esimerkiksi tuomiossa Defrenne unionin tuomioistuin korosti, että ”oikeusvarmuutta koskevat pakottavat näkökohdat, jotka johtuvat kaikista kysymyksessä olevista julkisista ja yksityisistä eduista, estävät periaatteessa asettamasta [tätä tuomiota edeltävän ajankohdan palkkausta] kyseenalaiseksi, paitsi niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat aikaisemmin nostaneet kanteen tai esittäneet vastaavan vaatimuksen”. ( 70 ) Unionin tuomioistuin voi kuitenkin ainoastaan ”poikkeustapauksissa” rajoittaa ”yhteisön oikeusjärjestykseen kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen kaikkien asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Jotta tällainen rajoittava päätös voitaisiin tehdä, kahden olennaisen edellytyksen, eli asianomaisten vilpittömän mielen ja vakavien vaikeuksien uhan, on täytyttävä”. ( 71 )

93.

Unionin tuomioistuin on vedonnut oikeusvarmuuden periaatteeseen myös tilanteissa, joissa se on lausunut unionin toimien peruuttamiseen liittyvistä kysymyksistä. Sen mukaan lainvastaisen toimen peruuttaminen on sallittua, jos tämä tehdään kohtuullisen ajan kuluessa ja jos sen tehnyt toimielin on riittävästi ottanut huomioon sen, missä määrin kantaja on mahdollisesti voinut luottaa toimen lainmukaisuuteen; jos näitä edellytyksiä ei noudateta, peruuttaminen on vastoin oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, minkä johdosta se on kumottava. ( 72 )

94.

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tunnustanut oikeusvarmuuden periaatteen, vaikka sitä ei Euroopan ihmisoikeussopimuksessa nimenomaisesti mainita.

95.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen yhteydessä se on siten todennut, että ”oikeus tuomioistuimeen” ei ole ehdoton ja että sille ovat ominaisia epäsuorasti tunnustetut rajoitukset, joilla on tarkoitus varmistaa erityisesti hyvä lainkäyttö ja erityisesti oikeusvarmuuden periaatteen noudattaminen. Näiden rajoitusten on kuitenkin oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne voi johtaa siihen, että oikeussubjektin oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa rajoitetaan tavalla, jolla loukataan hänen oikeuttaan tuomioistuimeen tämän oikeuden keskeisen sisällön osalta. ( 73 )

96.

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on varannut itselleen mahdollisuuden rajoittaa ajallisesti ratkaisujensa vaikutuksia ja todennut, että ”sekä [Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen] että Euroopan [unionin] oikeuteen erottamattomasti liittyvä oikeusvarmuuden periaate vapauttaa [kyseisen valtion] tämän tuomion julistamista edeltäneiden oikeudellisten toimien tai tilanteiden kyseenalaistamisesta”. ( 74 ) Tämä periaate, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä soveltanut, käsittää siihen luonnostaan kuuluvat vakauden ja ennakoitavuuden ulottuvuudet. ( 75 )

97.

Tutkin seuraavaksi, estääkö oikeusvarmuuden periaate tilanteessa, jossa tuomarin nimittämismenettelyn todetaan olleen sääntöjenvastainen, sen, että tämän tuomarin tai sen ratkaisukokoonpanon, johon hän on osallistunut, antamat tuomiot kumotaan automaattisesti tämän sääntöjenvastaisuuden vuoksi.

98.

Asian kannalta merkityksen oikeuskäytännön nopeasta ja väistämättä vajavaisesta tarkastelusta näyttää ilmenevän, että tällainen automaattinen seuraus ei suinkaan perustu jäsenvaltioiden yhteisiin oikeudellisiin perinteisiin. Päinvastoin, sillä tiettyjen jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin sisältyy mekanismeja siihen, miten voidaan punnita vastakkain yhtäältä oikeutta lailla perustettuun tuomioistuimeen ja toisaalta oikeusvarmuuden periaatetta. Esitän seuraavassa joitakin esimerkkejä jäsenvaltioiden omaksumista ratkaisuista, jotka mielestäni voivat toimia innoittajina, kuitenkin täysin tietoisena siitä, ettei tämä luettelo ole tyhjentävä ja että ratkaisut vaihtelevat jäsenvaltiosta ja oikeudenalasta toiseen, etenkin rikosoikeuden alalla.

99.

Ranskassa Conseil d’État totesi kolmen tuomarin nimittämispäätöksiin kohdistamansa laillisuusvalvonnan yhteydessä antamissaan kahdessa perustavanlaatuisessa tuomiossa, että näiden tuomarien nimitysten välittömällä taannehtivalla kumoamisella häirittäisiin ”ilmeisen ylimitoitetulla tavalla” oikeuslaitoksen toimintaa. Näin ollen se määräsi, että näiden tuomarien nimitysten kumoamisesta tehty päätös tulisi voimaan vasta useita viikkoja myöhemmin. Tehdessään tämän ratkaisun Conseil d’État totesi, että vaikka ”hallintotoimen kumoaminen tarkoittaa lähtökohtaisesti samaa kuin katsottaisiin, että tätä toimea ei ole koskaan ollut olemassa”, silloin, kun ”ilmenee, että toimen kumoamisen taannehtivalla vaikutuksella voi olla ilmeisen ylimitoitettuja seurauksia, jotka johtuvat sekä toimen tuottamista vaikutuksista ja sen voimassaoloaikana mahdollisesti muodostuneista tilanteista että siitä, että toimen vaikutusten väliaikainen voimassa pysyttäminen voi olla yleisen edun mukaista, hallintotuomioistuimen kuuluu – – ottaa huomioon yhtäältä kumoamisen taannehtivuuden vaikutukset kyseessä oleviin julkisiin tai yksityisiin etuihin ja toisaalta haitat, joita kumoamisen vaikutusten ajallisesta rajoittamisesta aiheutuisi suhteessa laillisuusperiaatteeseen ja oikeussubjektien oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin”. ( 76 )

100.

Yhtä mielenkiintoiselta vaikuttaa Englannissa ja Walesissa (en pidä itseäni pätevänä puhumaan Yhdistyneen kuningaskunnan muista alueista) noudatettu lähestymistapa, ainakin pragmaattisuutensa vuoksi. Tässä oikeusjärjestyksessä tunnustetaan de facto ‑tuomarin periaate, jonka mukaan tuomarin määräämät toimet ovat laillisesti päteviä, vaikka hänen nimityksensä olisi pätemätön ja vailla oikeusvaikutuksia. Asiassa, jota alun perin käsitellyt High Court of Justice, Queen’s Bench Divisionin (alioikeus, Yhdistynyt kuningaskunta) tuomari ei ollut pätevä tehtäväänsä, kantaja oli riitauttanut tämän tuomarin pätevyyden (ensimmäisessä asteessa) ja tuonut (muutoksenhakuasteessa) esiin kysymyksen siitä, vastasiko tämä tilanne periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ”lailla perustetussa” tuomioistuimessa. Court of Appealin (ylioikeus, Yhdistynyt kuningaskunta) antaman erittäin pitkän tuomion mukaan de facto ‑tuomarin periaate saattoi tehdä sekä kyseisen tuomarin päätökset että itse tuomioistuimen perustamisen päteviksi niin, että ne täyttivät Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen vaatimukset. Court of Appealin päättelystä ilmenee, että kyseisen periaatteen tarkoituksena on suojata jokaista, joka nostaa kanteen tuomioistuimessa, koska hän pitää sitä asianmukaisesti muodostettuna tuomioistuimena. Tämän periaatteen taustalla on pyrkimys turvata tuomioistuinjärjestelmän nopeus, oikeusvarmuus ja vakaus ja säilyttää yleisön luottamus tähän järjestelmään sekä ehkäistä nimittämismuodollisuuksista syntyviä riitoja. De facto ‑tuomarin periaatetta ei kuitenkaan sovelleta henkilöihin, jotka ovat osallistuneet tällaiseen ratkaisukokoonpanoon täysin tietoisina siitä, ettei heillä ole tehtävään vaadittavaa pätevyyttä (henkilöihin, jotka esiintyvät oikeusviranomaisina). Näiden henkilöiden päätökset mitätöidään. ( 77 )

101.

Saksassa Bundesverfassungsgerichtillä (liittovaltion perustuslakituomioistuin, Saksa) on ollut tilaisuus täsmentää, että vaikka oikeudella lailla perustettuun tuomioistuimeen, sellaisena kuin siitä säädetään Saksan perustuslaissa, on yksityisille perustavanlaatuinen merkitys, sen tarkoituksena on lähtökohtaisesti vain estää oikeuslaitoksen manipuloiminen. Suosittaessaan tätä lähestymistapaa Bundesverfassungsgericht korosti nimenomaisesti, että tällaista ”absoluuttista” oikeutta ”lailla perustettuun tuomioistuimeen” on perusteltua rajoittaa oikeusvarmuuden vuoksi. ( 78 )

102.

Tšekissä Ústavní soud (perustuslakituomioistuin, Tšekin tasavalta) päätti erään Nejvyšší soudin (ylin tuomioistuin, Tšekin tasavalta) tuomarin tehtävään määräämisen laillisuusvalvontaa koskeneessa menettelyssä, joka johti hänen nimityksensä kumoamiseen menettelyvirheen vuoksi, pysyttää voimassa sen jaoston päätökset, jossa kyseinen tuomari työskenteli, ja asetti siten etusijalle periaatteet, jotka koskevat kansalaisten perusteltua luottamusta oikeuteen ja vilpittömän mielen suojaa. ( 79 )

103.

Espanjassa Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin, Espanja) totesi, että tuomarien nimittämisessä tai tehtävään määräämisessä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet eivät johda koko menettelyn pätemättömyyteen eivätkä kyseisen tuomarin antaman tuomion pätemättömyyteen. ( 80 ) Tätä tulkintaa perustellaan tarpeella turvata oikeusvarmuus. ( 81 ) Samassa oikeuskäytännössä tehdään kuitenkin selvä ero tapauksiin, joissa kyseisen tuomarin puolueettomuutta tai riippumattomuutta on ollut syytä epäillä. ( 82 ) Jos nimittäin tällaisia epäilyjä on, tuomion kumoaminen voi olla oikeutettua.

104.

Tästä ilmenee, että useissa jäsenvaltioissa oikeutta lailla perustettuun tuomioistuimeen ei pidetä suinkaan absoluuttisena, joten kaikki tämän oikeuden loukkaukset eivät automaattisesti johda niiden tuomioiden kumoamiseen, joiden antamiseen kyseinen tuomari on osallistunut. Pikemminkin havaittavissa on pyrkimys löytää asianmukainen tasapaino yhtäältä tämän oikeuden ja toisaalta oikeusvarmuuden välillä.

105.

Näiden seikkojen valossa on seuraavaksi tarkasteltava kysymystä siitä, miten tämä punninta on tehtävä silloin, kun todetaan, että asian käsittelyyn osallistuneen tuomarin nimittämismenettelyssä on tapahtunut sääntöjenvastaisuus.

106.

Mielestäni kaikki riippuu kyseessä olevan sääntöjenvastaisuuden luonteesta.

107.

En pyri tässä esittämään mitään tyhjentävää luetteloa mahdollisista sääntöjenvastaisuuksista. Vaikuttaa siltä, että on olemassa monia erilaisia sääntöjenvastaisuuksia, jotka vaihtelevat vähäisistä menettelyvirheistä tuomarien keskeisten nimittämisperusteiden räikeään rikkomiseen. Ensimmäistä ryhmää edustaa esimerkiksi tapaus, jossa nimittämiskirjassa olisi pitänyt olla asiasta vastaavan ministerin allekirjoituksen perässä vihreällä musteella lyöty leima, mutta kiireinen avustaja erehtyi leimasintyynystä ja käyttikin sinistä eikä vihreää mustetta. Toiseen ryhmään kuuluvat esimerkiksi tapaukset, joissa poliittiset päättäjät pyrkivät vaikuttamaan nimittämismenettelyyn saadakseen nimitetyksi tuomariksi jonkun kannattajistaan, jolla tosin ei ole viranhakuilmoituksessa vaadittua oikeudellista tutkintoa mutta joka epäilyksettä tuomitsisi kaikki hallituksen vastustajat elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

108.

Vaikuttaa siltä, että edellä tarkastellussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetulla arviointiperusteella on tässä erityisen suuri merkitys.

109.

Jos oikeutta lailla perustettuun tuomioistuimeen loukataan ”räikeästi” tavalla, joka heikentää sitä luottamusta, jota tuomiovallan käyttäjän on demokraattisessa yhteiskunnassa herätettävä yleisön keskuudessa, kaikki tuomiot, joihin tämä sääntöjenvastaisuus on vaikuttanut, on selvästikin kumottava. Jos sitä vastoin kyseinen sääntöjenvastaisuus on lievempi eikä merkitse tällaista räikeää loukkausta, näiden tuomioiden automaattinen kumoaminen on vastoin oikeusvarmuuden periaatetta. Tällöin on ennemminkin tutkittava tilanne perusteellisemmin tätä tärkeää periaatetta silmällä pitäen. Tietyissä erityistapauksissa oikeusvarmuuden periaate voi ohittaa oikeuden lailla perustettuun tuomioistuimeen. ( 83 ) Jos kuitenkin on selvää, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden keskeistä sisältöä on loukattu, tälle periaatteelle on ehdottomasti annettava etusija oikeusvarmuuden periaatteeseen nähden ja kyseinen tuomio on kumottava.

110.

Mielestäni näissä uudelleenkäsittelymenettelyissä kyseessä olevaa sääntöjenvastaisuutta, vaikka se epäilemättä onkin vakavampi kuin pelkkä leimasinmusteen väriä koskeva virhe, ei kuitenkaan voida pitää sääntöjenvastaisuutena, joka ”loukkaa räikeästi oikeutta lailla säädettyyn tuomioistuimeen”.

111.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin teki uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa (samoin kuin tuomiossa FV) vakavan oikeudellisen virheen, kun se totesi, että virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyssä tapahtunut sääntöjenvastaisuus oli omiaan loukkaamaan oikeutta lailla perustettuun tuomioistuimeen ja että kyseiset tuomiot oli siten kumottava automaattisesti, pyrkimättä punnitsemaan ensin mainittua periaatetta vastakkain oikeusvarmuuden periaatteen kanssa.

112.

Huomautan aluksi, että asiassa Simpson unionin yleinen tuomioistuin pyysi viran puolesta asianosaisia esittämään näkemyksensä siitä, millaisia johtopäätöksiä tuomiosta FV oli tehtävä kyseisessä asiassa, ( 84 ) kun taas asiassa HG kantaja toi itse esiin kysymyksen ratkaisukokoonpanon mahdollisesta sääntöjenvastaisuudesta. ( 85 )

113.

Ennen kuin tarkastellaan kysymystä siitä, tekikö unionin yleinen tuomioistuin oikeudellisen virheen, kun se tutki muutoksenhakutuomioistuimena viran puolesta ensimmäisen asteen ratkaisukokoonpanoon osallistuneiden tuomarien nimitysten laillisuuden, on tutkittava, oliko sillä tässä yhteydessä toimivalta suorittaa SEUT 277 artiklaan perustuvaa liitännäistä laillisuusvalvontaa, sillä tästä aiheesta keskusteltiin tiiviisti istunnossa.

114.

SEUT 277 artiklassa määrätään mahdollisuudesta valvoa liitännäisesti unionin säädösten laillisuutta. Tätä laillisuusvalvontaa ei voida vaatia itsenäisellä kanteella vaan panemalla vireille unionin tuomioistuimessa nostettuun pääkanteeseen liittyvä liitännäinen menettely. ( 86 ) Tämä mahdollisuus on ilmaus yleisestä periaatteesta, jolla pyritään takaamaan se, että kaikilla henkilöillä olisi tai olisi ollut mahdollisuus riitauttaa heille vastaisen päätöksen perustana oleva unionin toimi. ( 87 )

115.

En tässä tarkastele kaikkia SEUT 277 artiklassa ”lainvastaisuusväitteen” esittämiselle asetettuja edellytyksiä, kuten sitä, että sen esittäjän on oltava ”asianosainen” ( 88 ) pääkanteen muodostavassa ”riidassa”. Siirryn suoraan siihen edellytykseen, jolla on käsiteltävissä asioissa eniten merkitystä. Sen mukaan lainvastaisuusväite voidaan esittää vain unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antaman ”soveltamisalaltaan yleisen” toimen riitauttamiseksi. ( 89 )

116.

Nimittämispäätöksen oikeudellisen luonteen määrittäminen on siten välttämätön vaihe selvitettäessä sitä, millä keinoin sen laillisuutta voidaan valvoa. Ensinnäkin toimen oikeudellisen luonteen määrittelee sen antaja: neuvosto. Kyseessä on siis unionin toimielimen toimi, toisin kuin unionin tuomioistuimen tuomarien ja julkisasiamiesten nimittäminen, joka tapahtuu jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella SEUT 253 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti.

117.

Toiseksi toimen oikeudellinen luonne määritellään sille unionin primaarioikeudessa annetun luokituksen mukaan: se on ”päätös”. Kyseessä on siis johdetun oikeuden toimi, jota ei hyväksytä SEUT 289 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa ”tavallisessa” lainsäätämisjärjestyksessä, vaan SEUT 257 artiklan neljännessä kohdassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitetussa erityisessä menettelyssä.

118.

Yleisesti sovellettavan toimen käsite on kehitetty oikeuskäytännössä. Toimea pidetään yleisesti sovellettavana, jos sitä sovelletaan objektiivisesti määritellyissä tilanteissa ja jos sillä on oikeusvaikutuksia yleisellä ja abstraktilla tavalla määritellyille henkilöryhmille. ( 90 ) SEUT 277 artiklassa sitä vastoin jätetään nimenomaisesti tämän käsitteen soveltamisalan ulkopuolelle toimet, jotka eivät ole yleisesti sovellettavia, eli päätökset, jotka on osoitettu yksityiselle. ( 91 ) Unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut liitännäisesti toimien laillisuuden asioissa, joissa oli riitautettu komission Luxemburgin henkilöstökomitean paikallisjaoston vaalit ja valituksi tulleiden henkilöiden nimittäminen ( 92 ) tai se, että neuvosto oli hylännyt hakemuksen. ( 93 ) Kyseessä olivat kaksi yleisesti sovellettavaa toimea, jotka olivat olleet perustana riitautettujen toimien toteuttamiselle (Luxemburgin henkilöstökomitean paikallisjaoston henkilöstösäännöt ( 94 ) ja ilmoitus avoimesta toimesta, johon pyydettiin esittämään hakemuksia) ( 95 ).

119.

Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT 277 artiklan nojalla pääasiassa liitännäisenä muun toimen riitauttamisen yhteydessä esitetty lainvastaisuusväite voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos riidanalaisella toimella on yhteys normiin, jonka väitettyyn lainvastaisuuteen vedotaan; yleisesti sovellettavaa toimea, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on sovellettava suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevassa asiassa ja riidanalaisen yksittäispäätöksen ja yleisluontoisen toimen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys. ( 96 )

120.

Onko mahdollista katsoa, että nimittämispäätöksellä on kahtalainen luonne niin, että sitä on pidettävä sekä yksittäistapausta koskevana toimena (suhteessa nimitettyihin henkilöihin) että yleisesti sovellettavana toimena (unionin yksityisille tuottamiensa oikeusvaikutusten vuoksi), kuten komissio ja HG istunnossa väittivät?

121.

Unionin tuomioistuin on toki jo myöntänyt, että neuvoston toimilla voi olla kahtalainen luonne ja että ne voivat olla samalla sekä yleisesti sovellettavia toimia, koska ne on osoitettu yleisellä ja abstraktilla tavalla määritellylle adressaattiluokalle (esimerkiksi toimet, joilla kielletään asettamasta varoja tai taloudellisia resursseja niiden liitteissä lueteltujen luonnollisten henkilöiden ja yhteisöjen saataville), että useita yksittäistapauksissa (näiden henkilöiden ja yhteisöjen osalta) tehtyjä päätöksiä. ( 97 ) Tämäntyyppiset toimet tosiasiallisesti täyttävät yleisesti sovellettavan toimen määritelmän, koska i) niillä on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin, ii) niitä voidaan soveltaa joko suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan, ja iii) niiden ja riidanalaisen yksittäistapausta koskevan päätöksen välillä on välitön oikeudellinen yhteys.

122.

Nimittämispäätösten kohdalla tilanne ei mielestäni ole tällainen.

123.

Ensinnäkään tuomarin nimittämispäätöstä ei voida luonnehtia yleisesti toimeksi, jota sovelletaan kanteen kohteena olevaan asiaan. Toiseksi nimittämispäätöksellä ei ole välitöntä (tai välillistä) oikeudellista yhteyttä kantajien virkamiestuomioistuimessa riitauttamiin yksittäistapauksia koskeviin päätöksiin (asiassa Simpson neuvoston päätökseen, jossa hänelle ei myönnetty ylennystä palkkaluokkaan AD 9, ja asiassa HG kolmijäsenisen nimittävän viranomaisen päätökseen, jossa HG:lle määrättiin kurinpitoseuraamus ja jossa hänet velvoitettiin maksamaan komissiolle vahingonkorvauksia). Kolmanneksi nämä unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetut toimet eivät ole yksittäistapauksia koskevia päätöksiä, joista on nostettu kanne, vaan tuomioita, joista on tehty valitus. Neljänneksi nimittämispäätös ei koske ”yleisesti ja abstraktisti määriteltyjä henkilöryhmiä”, eikä kaikkia virkamiestuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia unionin yksityisiä oikeussubjekteja voida myöskään pitää tällaisena henkilöryhmänä, jota nimittämispäätös ”koskee”. Se, että tämä päätös julkaistiin virallisessa lehdessä, ei vaikuta mitenkään sen oikeudelliseen luonteeseen. Myös esimerkiksi komission valtiontukipäätökset julkaistaan virallisessa lehdessä tämän kuitenkaan merkitsemättä sitä, että ne ovat yleisesti sovellettavia toimia.

124.

Näin ollen katson, että nimittämispäätöstä ei voida pitää yleisesti sovellettavana toimena, johon voidaan kohdistaa SEUT 277 artiklan nojalla liitännäistä laillisuusvalvontaa.

125.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kantaja ei voi vaatia tutkimaan sen ratkaisukokoonpanon, jossa hänen asiansa käsiteltiin, jäsenen nimittämisessä väitetysti tapahtunutta sääntöjenvastaisuutta. Jos nimittäin hänen kanteensa kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan, hän voi vedota perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 47 artiklassa taattuihin oikeuksiinsa. Tältä kannalta tarkasteltuna kyse ei ole liitännäisestä laillisuusvalvonnasta sanan suppeassa merkityksessä. Tarkoituksena ei ole tutkia nimittämispäätöksen laillisuutta vaan pikemminkin selvittää, onko oikeutta lailla perustettuun tuomioistuimeen loukattu, koska ratkaisukokoonpanoon osallistui tuomari, jonka nimittämismenettely oli sääntöjenvastainen.

126.

Tutkiessaan tuomiossa FV ja myös uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa, olivatko tuomarien nimitykset sääntöjenmukaisia, unionin yleinen tuomioistuin tukeutui 1.7.2008 annettuun tuomioon Chronopost ja La Poste v. UFEX ym ( 98 ).

127.

Se katsoi, että ”jos riitauttaminen ei ole ilmeisen aiheetonta, muutoksenhakutuomioistuimen on tarkastettava, oliko ensimmäisenä oikeusasteena asian ratkaisseen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon koostumus sääntöjenmukainen. Ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuuteen perustuvaa valitusperustetta on nimittäin pidettävä oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvänä perusteena, joka on tutkittava viran puolesta siinäkin tapauksessa, ettei tähän sääntöjenvastaisuuteen ole vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa (ks. vastaavasti [tuomio Chronopost], 44–50 kohta).” ( 99 )

128.

Mielestäni tämän oikeuskäytännön soveltaminen uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa on virheellistä, sillä se loukkaa sekä tuomion Chronopost ulottuvuutta että olettamaa unionin toimielinten toimien laillisuudesta.

129.

Kyseisessä asiassa unionin tuomioistuin oli kumonnut unionin yleisen tuomioistuimen alkuperäisen tuomion ja palauttanut asian unionin yleiseen tuomioistuimeen. Tämä kuitenkin osoitti asian ratkaisukokoonpanolle, jonka esittelevänä tuomarina oli sama tuomari, joka oli laatinut valituksenalaisen alkuperäisen tuomion. Sen jälkeen asianosaiset ilmaisivat epäilyksensä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn sääntöjenmukaisuudesta. Unionin tuomioistuin hylkäsi nämä asiakysymystä koskevat väitteet ( 100 ) myöhemmän (uuden) muutoksenhakumenettelyn yhteydessä.

130.

Ennen näiden seikkojen tarkastelua unionin tuomioistuin totesi, että ”– – tuomioistuimella on velvollisuus tarkastaa, että se on kokoonpanonsa puolesta mainitunlainen riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, silloin kun tämä seikka riitautetaan ja kun riitauttaminen ei suoralta kädeltä vaikuta ilmeisen aiheettomalta. Mainittu tarkastus on tarpeen sen luottamuksen kannalta, joka oikeussubjekteilla on oltava demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuimiin – –. Tästä seuraa, että jos tämä seikka riitautetaan muutoksenhakuvaiheessa ja, kuten esillä olevassa asiassa, riitauttaminen ei ole ilmeisen aiheetonta, unionin tuomioistuimen on tarkastettava, onko valituksenalaisen tuomion antaneen unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon koostumus ollut sääntöjenmukainen.” ( 101 )

131.

Tuomiossa Chronopost omaksuttu lähestymistapa nimittäin perustuu oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tämän oikeuden sisältö, sellaisena kuin se määritellään tuomiossa Chronopost, vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan sanamuotoa, joka on seuraava: ”jokaisella on oltava oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa”. ( 102 )

132.

Uudelleenkäsiteltävien tuomioiden ja tuomion FV yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin tutki nämä tuomiot antaneen virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpanon sääntöjenmukaisuuden sen kannalta, oliko sen jäsenten nimittämismenettelyssä mahdollisesti tapahtunut sääntöjenvastaisuus siltä osin kuin on kyse edellytyksestä, jonka mukaan tuomioistuimen on oltava lailla perustettu. ( 103 )

133.

Tuomion Chronopost tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että tuomioistuimen velvollisuus tarkastaa viran puolesta ja oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvänä perusteena, että se on kokoonpanonsa puolesta sääntöjenmukainen, ”silloin kun tämä seikka riitautetaan ja kun riitauttaminen ei suoralta kädeltä vaikuta ilmeisen aiheettomalta”, koskee tuomioistuimen riippumattomuutta ja sen puolueettomuutta. ( 104 ) Kun siis unionin tuomioistuin antaa asian tietyn ratkaisukokoonpanon ja tietyn esittelevän tuomarin ( 105 ) tutkittavaksi, sen on tarkistettava, voiko yhtäältä tähän ratkaisukokoonpanoon ja toisaalta asian erityisolosuhteisiin nähden syntyä kohtuullinen epäilys niiden henkilöiden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta, joiden ratkaistavaksi asia on osoitettu.

134.

Unionin tuomioistuimen tuomion Chronopost 45 kohdassa esittämää oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden näkökulmaa, joka vastaa oikeutta saada asiansa käsitellyksi lailla perustetussa tuomioistuimessa, ei mainita kyseisen tuomion 46 kohdassa ja sen seuraavissa kohdissa. Mielestäni suuri jaosto ei ole voinut päätyä tällaiseen päättelyyn vain epähuomiossa tai vahingossa.

135.

Tuomion Chronopost 45 kohdassa ainoastaan toistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun oikeuden sanamuoto kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen sen 46, 47 ja 48 kohdassa tarkastellaan tärkeää kysymystä asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon riippumattomuuden ja puolueettomuuden tutkimisesta viran puolesta. Kysymystä siitä, oliko tuomioistuin todellakin ”lailla perustettu”, ei käsitellä enää tarkemmin. Jos tämä kysymys on merkityksellinen, asianosainen, jolla on tästä epäilyksiä, voi tietysti aina tuoda sen esiin, kuten asiassa FV.

136.

Näin ollen vaikuttaa siltä, että kun tuomiossa FV ja näin myös uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa tukeuduttiin tuomioon Chronopost ensimmäisen oikeusasteen ratkaisukokoonpanoon osallistuneiden tuomarien nimityksen sääntöjenmukaisuuden tutkimiseksi siltä kannalta, oliko tässä yhteydessä taattu oikeus lailla perustettuun tuomioistuimeen, niissä ylitettiin tuomion Chronopost ulottuvuus.

137.

Virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämistä koskeva neuvoston toimi on SEUT 257 artiklan neljänteen kohtaan perustuva unionin toimielimen toimi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näitä toimia koskee pääsääntöisesti lainmukaisuusolettama, ja niillä on näin ollen oikeusvaikutuksia niin kauan kuin niitä ei ole peruutettu, kumottu kumoamiskanteen johdosta tai todettu pätemättömiksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen seurauksena. ( 106 )

138.

Unionin yleinen tuomioistuin teki siten virheen, kun se sovelsi tuomioistuinten riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevaa perustetta (”silloin, kun tämä seikka riitautetaan ja kun riitauttaminen ei suoralta kädeltä vaikuta ilmeisen aiheettomalta” ( 107 )) tutkiessaan, oliko tuomarin nimittäminen neuvoston toimella, jota koskee laillisuusolettama, ollut mahdollisesti sääntöjenvastainen. Mielestäni tämä laillisuusolettama heijastaa samalla oikeusvarmuuden periaatetta, jonka tarkoituksena on taata niiden tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus, joihin unionin oikeutta sovelletaan. ( 108 )

139.

Jollei ole olemassa seikkoja, jotka ensi näkemältä kyseenalaistavat nimittämispäätöksen pätevyyden, tuomioistuimen ei tarvitse oma-aloitteisesti tutkia tätä kysymystä. ( 109 ) Selvemmin sanottuna: unionin tuomioistuinjärjestelmässä on niin, että sen jälkeen, kun uudet jäsenet ovat unionin tuomioistuimen juhlallisessa istunnossa vannoneet virkavalansa, se tuomioistuin, jossa kunkin tuomarin on määrä työskennellä, ei ole velvollinen viran puolesta tutkimaan perusteellisesti koko hänen nimittämiseensä johtanutta menettelyä eikä myöskään tarkistamaan kohta kohdalta hänen nimittämispäätöksensä perusteluja varmistuakseen sen pätevyydestä.

140.

Riita-asian asianosainen voi tietenkin riitauttaa hänen asiaansa käsittelevän ratkaisukokoonpanon jäsenen nimityksen pätevyyden, kuten asiassa FV. Tämä olisi riitautettava heti, kun asianosainen huomaa, että tähän vaadittavat edellytykset eli i) nimittämismenettelyn (väitetty) sääntöjenvastaisuus ja ii) se, että tuomari, jota väitetty sääntöjenvastaisuus koskee, osallistuu hänen asiaansa käsittelevään ratkaisukokoonpanoon, täyttyvät. Tavanomaisesti riitauttamisen on tapahduttava kyseisessä tuomioistuimessa. Tämän vuoksi se on tehtävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eikä vain siinä tapauksessa, että ensimmäisessä oikeusasteessa annettu ratkaisu on asianosaiselle epäedullinen. Tietyissä tapauksissa voi kuitenkin olla perusteltua (valituksen tekemiselle laissa asetetussa määräajassa) ottaa tämä ongelma esiin vasta muutoksenhakutuomioistuimessa (jos se esimerkiksi huomataan vasta ensimmäisen oikeusasteen ratkaisun antamisen jälkeen). Mitä myöhemmin tuomarin nimittämisen jälkeen tämä menettely pannaan vireille, sitä todennäköisemmin oikeusvarmuuden periaate saa etusijan lailla perustetun tuomioistuimen periaatteeseen nähden punninnassa, joka kyseisen tuomioistuimen on suoritettava. Ellei kyseinen sääntöjenvastaisuus ole riittävän vakava, jotta sitä voidaan pitää ”räikeänä loukkauksena” tai jotta se voi vaarantaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden olennaisen sisällön, etusijalle asetetaan hyvin todennäköisesti tarve varmistaa oikeusvarmuus ja oikeusvoima.

141.

Tuomiossa FV ja siten myös uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa unionin yleinen tuomioistuin jätti yksinkertaisesti ottamatta tarkastelussaan huomioon unionin toimia koskevan laillisuusolettaman sekä oikeusvarmuuden ja oikeusvoiman periaatteiden vaikutuksen.

142.

Näin ollen katson, että unionin yleinen tuomioistuin teki vakavan virheen, kun se tutki virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpanon sääntöjenmukaisuuden sen kannalta, oliko sen jäsenten nimittämismenettely ollut sääntöjenmukainen, ja tämän jälkeen kumosi valituksenalaiset tuomiot automaattisesti ottamatta ensin huomioon näitä tärkeitä seikkoja.

143.

Uudelleenkäsittelymenettelyä koskeviin sääntöihin ja erityisesti SEUT 256 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan ei sisälly unionin oikeuden ”yhtenäisyyden” ja ”johdonmukaisuuden” käsitteiden määritelmiä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että unionin oikeuden yhtenäisyyden vahingoittaminen on todettava erityisesti silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeuden normeja tai loukannut periaatteita, jotka ovat erityisen tärkeitä, kun taas pikemminkin unionin oikeuden johdonmukaisuutta on todettava vahingoitetun silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut unionin tuomioistuinten voimassa olevaa oikeuskäytäntöä. ( 110 )

144.

Unionin tuomioistuin on tähän mennessä antamissaan uudelleenkäsittelyä koskevissa tuomioissa vahvistanut seuraavat neljä arviointiperustetta sen määrittämiseksi, onko unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta mahdollisesti vahingoitettu: ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu saattaa muodostua tulevien oikeudenkäyntiasioiden kannalta ennakkotapaukseksi; toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on poikennut unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä; kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen tekemät virheet koskevat käsitettä, joka ei kuulu yksinomaan henkilöstöoikeuden alaan vaan jota sovelletaan oikeudenalasta riippumatta; ja neljänneksi säännöillä tai periaatteilla, jotka unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomioon ottamatta, on merkittävä sija unionin oikeusjärjestyksessä. ( 111 ) Nämä neljä seikkaa, joita voidaan tarkastella ”kokonaisuutena”, ( 112 ) eivät ole kumulatiivisia, eikä niiden kaikkien ole välttämättä täytyttävä, jotta voidaan todeta, että unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta on vahingoitettu. ( 113 )

145.

Ensimmäisen perusteen mukaan sen toteaminen, että unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta on loukattu, edellyttää sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomio saattaa muodostua tulevien oikeudenkäyntiasioiden kannalta ennakkotapaukseksi.

146.

Vaikka virkamiestuomioistuinta ei enää ole ja vaikka nimittämispäätös oli viimeinen laatuaan, asioiden FV, Simpson ja HG kehityskulku osoittaa selvästi, millä tavoin tällainen oikeuskäytäntö voi muodostua tulevien oikeudenkäyntiasioiden kannalta ennakkotapaukseksi. Tuomiossa FV omaksuttu lähestymistapa toistettiin sellaisenaan uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa. Vaikka tuomiossa FV kyseessä olleen ratkaisukokoonpanon antamat muut tuomiot ovat tietääkseni tulleet lainvoimaisiksi tai niistä on valitettu mitään nimittämispäätöksen sääntöjenvastaisuutta koskevia valitusperusteita esittämättä, näistä asioista muodostuva ennakkotapaus ulottuu tätä nimenomaista riita-asiaa laajemmalle. Tuomion Chronopost laajentava tulkinta siten, että ratkaisukokoonpanon sääntöjenmukaisuus on mahdollista tutkia liitännäisesti, ja oikeusvarmuuden periaatteen täydellinen huomiotta jättäminen silloin, kun kyse on tuomarin nimittämismenettelyn mahdollisesta sääntöjenvastaisuudesta tehtävistä johtopäätöksistä, voivat nähdäkseni jo sellaisinaan vääristää lailla perustetun tuomioistuimen käsitettä koskevien tulevien oikeustapausten arviointia, suoritettiinpa se sitten common law ‑järjestelmän mukaisella ennakkotapausten tulkinnalla tai siviilioikeuden perinteen mukaisesti käyttämällä tulkintavälineinä aiemmin ratkaistuja asioita.

147.

Uudelleenkäsiteltävien tuomioiden ja tuomion FV vaikutukset tuleviin oikeustapauksiin voivat lisäksi kertautua lähes rajattomasti. Muistutan tässä kohden, että unionin tuomioistuimessa on jo vireillä valitus, jossa kyseenalaistetaan sen unionin yleisen tuomioistuimen jaoston kokoonpanon sääntöjenmukaisuus, johon yksi virkamiestuomioistuimeen nimittämispäätöksellä nimitetyistä tuomareista osallistui. ( 114 ) Huomautan vielä, että nämä seuraukset ylittävät Euroopan unionin maantieteelliset rajat. Vaikuttaa siltä, että asian Ástráðsson kantaja vetosi Islannin tuomioistuimissa tuomioon FV tukeakseen väitettään, jonka mukaan tuomiot, jotka antaneen tuomarin nimitys ei ole tapahtunut lainsäädäntökehyksen mukaisesti, on kumottava. ( 115 )

148.

Uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa unionin yleinen tuomioistuin jätti ensinnäkin huomiotta sen, miten nimittämismenettelyn sääntöjenvastaisuus vaikutti oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen sen oikeutta ”lailla perustettuun tuomioistuimeen” koskevan ulottuvuuden osalta, ja johtopäätökset, jotka tästä sääntöjenvastaisuudesta oli tehtävä erityisesti oikeusvarmuuden periaatteen osalta, ja toiseksi unionin toimielinten toimien laillisuusolettaman ja oikeusvarmuuden periaatteen ulottuvuuden ja niiden vaikutuksen mahdollisuuteen tutkia tuomarin nimityksen laillisuus sellaisen menettelyn yhteydessä, joka ei koske nimittämispäätöksen pätevyyttä.

149.

Näiden sääntöjen merkitys unionin oikeusjärjestyksessä on ilmeinen, ja sitä tarkasteltiin perusteellisesti edellä. Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen käsittelemien asioiden luonne ja näissä asioissa esiin nostetut kysymykset olivat uusia ja vaikka virkamiestuomioistuimen tuomarien nimitysten sääntöjenmukaisuuden valvonnasta ei ollut olemassa unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, unionin yleisen tuomioistuimen olisi silti pitänyt noudattaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, sellaisena kuin olen sen näitä oikeuksia ja periaatteita koskevassa ratkaisuehdotuksessani esittänyt. On sitä paitsi selvää, että nämä säännöt, oikeudet ja periaatteet eivät kuulu yksinomaan henkilöstöoikeuden alaan vaan niitä sovelletaan asian kohteesta riippumatta kaikkiin unionin oikeuteen kuuluviin oikeussuhteisiin, koska ne ovat luonteeltaan perustavanlaatuisia ja horisontaalisia.

150.

Edellä esitetyn perusteella unionin yleisen tuomioistuimen käsittelemiensä valitusten yhteydessä tekemistä virheistä ja sen näiden valitusten ratkaisusta tekemistä johtopäätöksistä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin jätti noudattamatta unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja rikkoi sääntöjä, joilla on unionin oikeusjärjestyksessä merkittävä sija ja joita sovelletaan asian kohteesta riippumatta.

151.

Edellä esitetyistä syistä katson, että kaikki unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut perusteet täyttyvät, ja ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, että uudelleenkäsiteltävät tuomiot loukkaavat unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

152.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen päätös vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, se palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka on sidottu unionin tuomioistuimen ratkaisemiin oikeusseikkoihin. Palauttaessaan asian unionin tuomioistuin voi lisäksi todeta, mitä unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen vaikutuksista on pidettävä riidan asianosaisten kannalta lopullisina. Poikkeustapauksissa unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asian ratkaisu on, kun otetaan huomioon uudelleenkäsittelyn tulos, johdettavissa unionin yleisen tuomioistuimen määrittämästä tosiseikastosta, johon se on perustanut päätöksensä.

153.

Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin ei voi rajoittua vain toteamaan, että unionin oikeuden johdonmukaisuutta tai yhtenäisyyttä on vahingoitettu, tekemättä tästä toteamuksesta mitään johtopäätöksiä käsiteltävässä tapauksessa kyseessä oleviin kahteen riita-asiaan nähden. ( 116 )

154.

Tuomiossa Simpson unionin yleinen tuomioistuin kumosi virkamiestuomioistuimen määräyksen kokonaisuudessaan, koska sillä oli loukattu ”laillisen tuomioistuimen periaatetta”, tutkimatta tarkemmin valittajan esittämiä valitusperusteita ja siirsi asian muulle kuin sille unionin yleisen tuomioistuimen jaostolle, joka antoi valituksen kohteena olevan määräyksen, jotta tämä ratkaisisi kanteen ensimmäisenä oikeusasteena. ( 117 )

155.

Unionin yleisen tuomioistuimen tekemistä virheistä seuraa välittömästi, että tuomio Simpson on kumottava kokonaisuudessaan ja että asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisisi muutoksenhakutuomioistuimena valittajan esittämät kaksi valitusperustetta.

156.

Tuomiossa HG unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituksenalaisen määräyksen kokonaisuudessaan, koska sillä oli loukattu ”laillisen tuomioistuimen periaatetta”, tutkimatta valittajan esittämiä valitusperusteita ja siirsi asian muulle kuin sille unionin yleisen tuomioistuimen jaostolle, joka antoi valituksen kohteena olevan määräyksen, jotta tämä ratkaisisi kanteen ensimmäisenä oikeusasteena. ( 118 )

157.

Myös tämä tuomio on kumottava kokonaisuudessaan ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisisi muutoksenhakutuomioistuimena valittajan esittämät neljä valitusperustetta.

158.

Tuomio FV, jota ei edellä 36 kohdassa esittämistäni menettelyllisistä syistä käsitelty uudelleen, on uudelleenkäsiteltävien tuomioiden taustalla, joten se oli tarkasteluni lähtökohtana. Koska tätä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota ei käsitelty uudelleen, siitä on tullut lainvoimainen.

159.

Tästä tarkastelusta ilmenee, että tuomiossa FV on useita virheitä, jotka ovat omiaan loukkaamaan unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta. Tämä riski ei ole enää teoreettinen. Kyseinen loukkaus konkretisoitui, kun unionin yleinen tuomioistuin ratkaisi uudelleenkäsiteltävät tuomiot tuomioon FV perustuvan oikeuskäytäntönsä mukaisesti. Tässä vaiheessa tästä uudelleenkäsittelystä ei nähdäkseni voi mitenkään aiheutua seurauksia asian FV jatkolle: unionin yleinen tuomioistuin valmistautuu kyseisessä asiassa lausumaan valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistä vaatimuksista (vireillä oleva asia T‑27/18 RENV). Jos kuitenkin unionin tuomioistuin on samaa mieltä tässä ratkaisuehdotuksessa esittämästäni arvioinnista, on mielestäni erittäin tärkeää korostaa, että tuomio FV on virheellinen ja ettei se saisi muodostua ennakkotapaukseksi tai tulkintavälineeksi tulevien oikeustapausten kannalta.

160.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 195 artiklan 6 kohdassa määrätään, että jos uudelleen käsitelty unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu oli annettu SEUT 256 artiklan 2 kohdan nojalla, unionin tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista.

161.

Työjärjestykseen ei kuitenkaan sisälly erityisiä sääntöjä, jotka koskisivat oikeudenkäyntikulujen jakamista uudelleenkäsittelymenettelyssä. ( 119 ) Kun otetaan huomioon tällaisen ensimmäisen julkisasiamiehen ehdotuksesta aloitetun menettelyn luonne, unionin tuomioistuimen käytäntönä on, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetut asianosaiset ja osapuolet, jotka ovat osallistuneet unionin tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn, vastaavat siitä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan. ( 120 ) Unionin tuomioistuin voi kuitenkin aina päättää toisin sen mukaan, minkä luonteisesta asiasta on kyse ja mihin ratkaisuun se kyseisessä asiassa päätyy. ( 121 )

162.

Koska käsiteltävien asioiden taustalla on yksinomaan neuvoston syyksi luettava nimittämismenettelyn sääntöjenvastaisuus, mielestäni on järkevää määrätä, että neuvosto, vaikka neuvosto on asianosaisena ainoastaan asiaa Simpson koskevassa menettelyssä, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, minkä lisäksi se on velvoitettava korvaamaan Simpsonin ja HG:n oikeudenkäyntikulut. Komission ja Bulgarian hallituksen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

163.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: